Golf rakkaudesta lajiin



Kesällä -11 Kanava Golfissa

Tänään pelattiin meidän työpaikan naisten golfkisa. Livistimme töistä (työaika korvataan eli ei kuulu toimenkuvaan) klo 13 ja suuntasimme pienellä, mutta sitäkin paremmalla porukalla Porvoo Golfia kohti.

Suoritin green cardin noin 6 vuotta sitten.  Heti ensimmäisestä tunnista lähtien tiesin, että olen rakastunut...pahasti addiktoitunut jopa. Sillä tiellä ollaan edelleen ja suuri toiveeni on se, että joskus 30-40 vuoden kuluttua vietän eläkepäiviäni golfin merkeissä.

En kisaa siksi, että olen hyvä vaan siksi, että kilpailut mielestäni kuuluvat lajiin. Golfmaailma ei todellakaan menettänyt minussa suurta lahjakkuutta, mutta tästä asenteesta Tiger Woodskin voisi ottaa oppia (mä en visko mailoja enkä kiroile vaikka mikä olisi). Tuloksellisesti peli oli tänään huonoa, mutten onneksi pelaa tasoituksen takia vaan rakkaudesta lajiin.

Golf on laji josta on paljon harhaluuloja. Myönnetään pidin sitä itsekin juppien lajina. Vaikkei pallo liiku lyötäessä eivät lyönnit ole niin yksinkertaisia. Ja kyllä golf on mielestäni urheilua, siinä voi myös tulla hiki, enkä puhu nyt tuskan hiestä. Tänään työkaveri todisti Sports Trackerin tallentaneen reilun 17 kilometrin lenkin. Ja tuo Porvoon kenttä, pienet sen monipuoliselle maastolle, kyllä tietää tehneensä. Yksi vika golfissa tosin on...se on todellinen aikasyöppö. Tosin siihen on aikaa ja rahaa, mistä todella tykkää, joten en valita.

Yhdeksän tunnin jälkeen kotiin ei palannut maansa myynyt vaan onnellinen nainen. Sain viettää aikaa minulle niin rakkaan lajin parissa, koin onnistumisia ja mikä parasta pidimme työporukalla hauskaa. Tästä päivästä jäi hyvä fiilis! Haluaisin kentälle pian takaisin, onneksi seuraava tee aika on varattu jo viikonlopulle.

PS: Kiitos järjestäjälle ja onnittelut voittajalle!