Imatran reissua pukkaa

Jatkoin lepopäiväteemalla, sillä huomenna on edessä ensin työpäivä ja päälle firman golfkisa. Pelaamme perinteisen naisten kisan Porvoo Golfissa ja tiedossa on fyysisesti rankka kierros, kenttä on hyvin mäkinen ja siirtymät paikoitellen pitkiä. Ja kyllä golf on urheilua,vaikkei liikkuvan pallon perässä juostakaan. Ilta hyvän ystäväni ja pienen kummityttöni seurassa oli varsin mukava tapa viettää maanantai-iltaa sekä valmistautua huomisiin koitoksiin.
 

Tuliainen Imatran vastavierailijalta

Kolmen viikon päästä perjantaina reissaan Imatralle. Se on muuten jokavuotinen lomakohteeni, eikä lainkaan huono sellainen. Jokaisen suomalaisen kannattaa käydä "kulmilla" edes kerran elämässä. Tällä kerralla vierailu on erityisen mieluinen tulevan ohjelmanumeron ansiosta.

Ensin pieni tarina siitä mistä kaikki lähti ja syy tulevaan Etelä-Karjalan vierailulleni. Ilmoittauduttuani huhtikuussa juoksukouluun lähdin ostamaan juoksulenkkarit. Looginen jatkumo oli tietenkin juosta lenkki, jonka jälkeen soitin Imatralla asuvalle ystävälleni lenkkifiilikset. Jotenkin sen puhelun aikana syntyi päätös puolimaratonin juoksemisesta syyskuussa. Tämä on mulle varsin tyypillistä eli teen päätöksiä hetken huumassa miettimättä järkisyitä. Ystäväni sentään on juossut jo hieman pidempään eli hänelle tavoite oli heti alkuun realistinen (toisin kuin eräälle).



mustaa valkoisella

Imatran vuoden kohokohta on Big Band festivaali ja samaan aikaan juostaan BB run. Käymme nyt testaamassa entisen työkaverini kanssa millaista juoksutapahtumaan osallistuminen tuntuu. Aloitamme silti maltillisesti eli ilmoittauduimme kuntosarjaan, jossa juostaan 13,5 km. Vaihtoehtona olisi myös puolimaraton, mutta sen vuoro on syyskuussa. Vaikka on erityisen mielenkiintoista nähdä miten kunto kestää ja kuinka kauan lenkkiin tuhrautuu aikaa odotan innolla myös maisemia. Reitti kulkee nimittäin Vuoksen ympäri ja se on todella upea paikka. Olen aikaisemmin päässyt ihailemaan näkymiä vain autosta. Voi olla, että on pakko pysähtyä välillä kuvaamaan.
Pakko myöntää, että vähän jännittää. Silti on mukavaa, kun on jotain mitä odottaa. Lenkin jälkeen pistetään ykköset päälle ja suunnataan Evan kanssa nauttimaan BB kadun tunnelmasta...nestetasapainostakin on huolehdittava. Nytkin jokaisessa lenkissä on parasta se tunne, kun juoksu on ohitse. Niinpä voin vain kuvitella miten hienolta 30.6 tuntuukaan. Sitten voidaankin tehdä aamukampa puolimaratonia odottamaan.

 PS: Tuo ihana muki on Virkkukoukkusen mallistoa. Jos ei pääse paikan päälle kannattaa ainakin tsekata nettisivut ja -kauppa -> www.virkkukoukkunen.net. Jokaisen Imatrareissun aikana on ihan pakko käydä tsekkaamassa uutuudet.