Kantapään kautta on tullut opittua, että lepopäivä on yhtä tärkeä kuin liikkuminenkin. Himoliikkujan pyhä kolminaisuus: liikunta, lepo ja ravinto ei toimi jos joku kolmion kärjistä on epätasapainossa. Maanantaista on viime aikoina muodostunut hyvä treenivapaa, laiskottelua ja alkaneen viikon suunnittelua sopivassa suhteessa. Laiskanpulskean kävelylenkin jälkeen majoitun sohvalle ja liimaudun tv:n ääreen.Koiran tahtiin tehtyä lenkkiä ei voi laskea kuntoiluksi, korkeintaan hyötyliikunnaksi. Onnin määrätessä tahdin pysähdymme tunnin lenkin aikana lukuisia kertoja. Lenkkeilyssä tärkeintä ei ole liike vaan muiden koirien tapaaminen, reviirin ahkera merkkaus ja ympäristön havainnointi.
Tänään alkoi myös lempiohjelmani Suurin Pudottaja, joten sohvan valtaus oli erityisen miellyttävä. En osaa sanoa mikä sarjassa koukuttaa eniten, mutta jokainen jakso on pakko katsoa. Alussa ihmetystä herättää kilpailijoiden koko, mutta varsin pian ei voi muuta kuin ihmetellä heidän uskomatonta kehitystään.
Hieman omasta jaksamisesta riippuen pidän 1-2 lepopäivää viikossa. Aikaisemmin saatoin rehkiä saman päivän aikana sekä salilla että spinningissä, koiran ulkoilutin hölkkäämällä ja paikasta a paikkaan b kurvailin pyörällä. Ja sitten toistin saman 7 kertaa viikossa + ihmettelin miksi voimat välillä katosivat kropasta kokonaan. Muutaman ylirasituksen kokeneena olen oppinut kunnioittamaan kroppaani ja jaksamistani. Nautin levosta käpertymällä viltin alle, huomenna jaksaa painaa taas uudella sykkeellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti