maanantai 25. kesäkuuta 2012

Perhosia vatsassa

Kummasti alkaa jännittää, sillä lauantai lähestyy ja samalla Imatralla juostava BB run. En osaa eritellä miksi poden ramppikuumetta, mutta jännittääpähän vaan. Pieni tutina on kuitenkin hyvästä ja uuden kynnyksellä on aina epämukavuutta ilmassa, niin se vaan on. Ja samaan syssyyn mietin parin viikon päästä koittavaa Gentai Gamesia...en ole sitten treenannut lainkaan. No vedetään fiiliksellä ja toivotaan parasta! Kannustusjoukoille alkaa olla kysyntää.

Vaikka lasken päiviä loman alkuun tänään oli hyvä päivä. Ehkä eilinen oman elämäni tienhaarassa tehty päätös kantoi harmaan maanantain läpi ja työt sujuivat jouhevasti. Ei voi muuta kuin olla onnellinen siitä, että on a) hyvä työpäikka ja b) maailman parhaat työkaverit. Tämän tunteen kun säilyttäisi vielä kolme viikkoa, sillä töitä on reilusti ja tekemisen meininki tulisi tarpeeseen. Mutta se töistä...työ on kuitenkin vain työtä.

Totuuden hetki koitti työpäivän jälkeen, kun otin uudet oranssinkirkuvat tennarit testiin. Tein kevyen palauttelulenkin matalilla sykkeillä ja kuulostelin mitä mun jalat tykkää uusista kengistä. Ero vanhoihin oli suuri, sillä mitään iskunvaimennuksia ei ollut. Sen paremmin kenkätermejä tuntematta en yritä analysoida enempää, mutta nämä neutraalit (=Footbalance testin lopputulos) lenkkarit saivat varovaisen hyväksyntäni. Vähän kyllä arveluttaa kuinka ehdin ajamaan lenkkarit sisään. Mutta materialisti kun olen niin kenkien "mätsäys" juoksutakin kanssa on ehdottomasti plussaa!

Huomenna kengät joutuvat tiukempaan syyniin, sillä tiedossa on juoksukoulu. Ohjelmassa on varmastikin koordinaatioharjoituksia, mutta mitä muuta jouksuvalmentaja on päämme menoksi keksinyt selviää myöhemmin. Toisaalta mitä häijymmältä tuntuu sitä hyödyllisempää se on. Ja kyllä tässä kropassa muokattavaa löytyy.

Eilisestä Inter Sport reissusta vielä yksi koominen tarina. Ensin myyjä analysoi jalan holvikaaren ja sitten tutkittiin nilkkojen asento. Käsky kuului: "Nosta varpaat ylös" ja mitä minä teen, no tietenkin nousen varpailleni. Tunne oli aika priceless, hmm...ei mikään tähtitaivaan kirkkain tähti. Tunsin itseni idiootiksi, myyjä tosin lohdutti etten ollut ensimmäinen enkä varmastikaan viimeinen. Noh sama pää kesät talvet :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti