Päivä painettiin antaumuksella töitä ja saatiin paljon aikaiseksi, hyvä me! Silloin, kun hommia on enemmän kuin paljon on mahtavuutta saada asioita myös eteenpäin. Päivän päätteeksi painuttiin porukalla syömään paikalliseen pizzamestaan. Jengi halusi vielä istua hetkisen olutlasien ääressä, joten liityin joukkoon vesituopin kanssa. Siinä se aika sitten hurahti mukavia höpötellessä ja uusiin tiimikavereihin tutustuessa. Kello oli jo puoli kymmenen, kun kotiuduttiin hotellille. Vaikka suupieliä repi melkoisesti alkoi jurppia, että turhaan roudasin lenkkikamat ja salivermeet mukaan. Hotellin sali ja saunaosasto tosin ovat suljettuina, mutta lenkillehän pääsee aina.
Hetken mielijohteesta päätin painua sittenkin lenkille, pieni pään tuuletus/nollaus oli paikallaan. Juoksin maisemia ihastellen työpaikalle ja jatkoin hieman pidemmällekin, sillä nälkä kasvaa syödessä. Tiedättekö sen tunteen, kun haluaa sittenkin juosta vielä puolikilometriä ja sitten vielä ihan vähän lisää? Se on muuten hyvä tunne se, kannattaa ainakin kokeilla. Lopulta mittariin pärähti kuusi kilometriä, päällä oli kiva hiki ja pääkin oli tyhjentynyt työasioista eli voisinpa todeta tavoite saavutettu. Samalla vähän pohdin pitäisikö asettaa jotain välietappeja juoksemisen suhteen. En saa mielestäni pois ajatusta puolimaratonista. Pitäisikö se ajoittaa syksyyn vai lähteä suorittamaan rohkeasti keskikesällä? Kyllä on elämää suurempia kysymyksiä :)
Nyt vähän unta kalloon ja aamulla ajoissa officelle. Eka palaveri alkaa puoli yhdeksältä, mutta sitä ennen on tehtävä aikataulu huomiselle ja määriteltävä mitä pitää olla valmiina päivän päätteeksi. Kun hommat saadaan kuntoon ja jokainen tietää mitä ensi viikkoon mennessä on tehtävä voidaan itse kukin painua tyytyväisinä kotejamme kohti. Tiedän, että tämä on klisee, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Se on vaan niin mahtavaa, kun saa tehdä hommia hyvällä porukalla ja rakastaa sitä mitä tekee...lucky me!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti