Teetä ja sympatiaa

Mun aamuinen päätös pysyä rauhallisena, seesteisenä ja rentona onnistui varsin hyvin. Suu ei vääntynyt mutruun, pari kertaa oli tosin lähellä, mutta hymy oli päivän sana. Jos tästä nyt jotain negatiivista hakee (tai joutuu myöntämään) niin venyihän se päivä snadisti...taas ja taas ja taas. Aamulla aloitin hommat kotona, mutta puolen päivän aikaan pomppasin toimistolle. Oli ihan mahtavaa nähdä tuttuja naamoja, alan olla harvinainen vieras officella.

Päivän päätteeksi ei huvittanut laittaa yhtään ajatusta mihinkään ylimääräiseen. Kutsuin itseni ystäväni luokse, olen muuten aika pro näissä kyläkutsuissa. Oli ihanan rentouttavaa katsella kummipojan touhuja ja höpötellä niitä näitä. Kello vaan juoksi hirveää vauhtia eteenpäin, arki-ilta on turhan lyhyt. Onneksi kevät on ihan pian täällä, samalla tuntuu kuin vuorokauteen tulisi useampi tuntikin lisää. Mä niin odotan kesää, sitä kun pääsee huitelemaan nahkatakki päällä ja voi laskea päiviä kesälomaan. 

Kuppi kuumaa teetä ja sylintäydeltä sympatiaa teki hyvää yhtenä tavallisena tiistai-iltana. Aina ei tarvitse suorittaa, ei edes vapaa-aikana. Nyt suihkuun ja sukellus muumilakanoihin, mulla on sellainen tunne, että nukun kuin pienet lapset eli möyrin sängyssä sikeitä vedellen.