Illalla törmäsin itse omaan epämukavuusalueeseeni eli hot jooga flow tuntiin. Jostain syystä kammoksun tuntia vaikka se tekee niin hyvää, niin nytkin. Pakottauduin silti liikenteeseen, ensimmäinen askel uutta ja tuntematonta kohti otettu, jei! Hot jooga -tunnithan ovat siitä helppoja, että ne ovat aina samanlaisia. Kun sarja on tuttu voi kiinnittää eri asioihin huomiota tai tarvittaessa mennä virran mukana ajattelematta sen enempää.
Flow tunti on taas aina erilainen, ikinä ei voi siis tietää mitä seuraavaksi tehdään. Joudun kyttäämään ohjaajan liikkeitä niin tarkasti, että hyvä jos muistan hengittää. Tunti kuitenkin soljuu eteenpäin, oikeastaan mukavalla tavalla. Tänään on täysikuu, joten otimme kevyesti, tähän aikaan pitäisi kuulemma luopua kaikesta ylimääräisestä ja olla itselle armollinen. Yritin antaa itselleni luvan olla huono, harvaa asiaa taitaa mestarillisesti ensikerroilla. Miten se onkin niin vaikeaa muistaa?
Paikoin tehtiin liikkeitä, jotka avasivat lihaskireyksiä häijyihin tunteisiin asti eli se siitä joogan lempeydestä. Piti ihan irvistellä, kun jumitukset kiukuttelivat vastaan. Suurin osa liikkeistä kuitenkin helli kehoa ja jälkikäteen oli ihanan raukea olo. Sitä, mistä negatiiviset tunteeni johtuvat, en yksinkertaisesti osaa pukea sanoiksi. Saa nähdä maltanko raahautua epämukavuusalueelle vapaaehtoisesti niin usein, että voitan kammoni. Todellisuudessa tiedän, että mikäli haluan kehittyä joogan suhteen on mentävä rohkeasti eri paikkoihin ja pelkkä hot joogasarjan tekeminen ei vie pitkälle.
Tässäkin asiassa pätee ikuinen järki ja tunteet keskustelu, taitaa muuten toimia joka saralla. Yritän silti, päätääväisesti ja pienin askelin mennä eteenpäin...jos oikein siristelee niin tunnelin päässä siintää sittenkin valoa. Tai sitten se on vain optinen harha :)
Älä tee mitä osaat, vaan tee mitä haluat tehdä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti