Mustaa kultaa

Yritä siinä sitten nukkua pitkään, kun puhelin piippaa viestejä ja vielä työaiheisia sellaisia. Jostain syystä mua ei nyt ihan hirveästi kiinnosta työasiat, vaikka ne ovatkin alkaneet pyörimään ikävästi mielessä. No nukuin sentään ruhtinaalliset kymmenen tunnin unet ja kroppakin alkaa palautumaan väsymyksestä. Heti aamulla oli selvää, että urheilusuoritukset jäävät mun osalta tänäänkin, lepoa tarvitaan edelleen. Olen sitten huomenna iskussa, sillä suunnitelmissa on kalliopäivä.

Ettei koko päivä menisi harakoille suuntasin suurin toivein metsään, varustettuna ämpärillä, poimurilla ja pussilla. Päämäärä eli mustikat pääsivät unohtumaan, kun törmäsin mustaan kultaan eli mustiin torvisieniin. Jos golf on intohimoni urheilun suhteen niin sienet ovat intohimoni metsässä. Aamupäivä sujui katse maassa ja kotiuduin hyvän saaliin kanssa. Torvisienet ovat suosikkeja siksi, että vasta-alkajan on vaikea erottaa niitä sammaleen joukosta. Piileskelyn ja upen ulkomuotonsa lisäksi ne maistuvat herkullisilta.

Mustaa kultaa

Uuden yrityksen innoittamana palasin mustikkametsään. Kunnon keräysfiilistä ei ollut, joten hortoilin ympäriinsä. Pakotin itseni töihin ja laiskan pyörinnän tuloksena sain viitisen litraa marjojakin haalittua. Tällaisesta laiskuudesta kärsii vielä moneen otteeseen talvella (ei nää marjat kevääseen asti riitä), mutta itsensä pakottaminen on minulle luonteenvastaista. Yksi metsäreissujen nautinnosta on se, kun voi katsoa vapaana juoksevaa koiraa. Lenkillekään ei ole tänään tarvetta, sillä uuden lenkkipuvun omistaja on tehnyt muutaman karkausreissun ja juossut itsensä läkähdyksiin.

Syksy on yksi lempi vuodenajoistani, juurikin sienestyksen takia. Tästä tulee aikatauluhaasteita, sillä pitäisi ehtiä golfaamaan ja metsään. Ehkäpä teen kompromisseja, lauantaisin pelataan ja sunnuntaisin vietetään maalaiselämää. Vaikken voikaan kehua mestarisaaliilla palkitsen itseni päiväunilla, ennen kuin palaan kaupunkiin.