Oi mikä ihana ilta

Upea syysilta
Takkula väylä 7

Töissä oli tuunauspäivä, sisäpiirivitsi pahoittelen. Suomeksi oltiin esimiesporukalla valmennuksessa, tärkeitä asioita hyvässä hengessä ja puujalkavitseillä höystettynä. Käytännössä istuttiin koko päivä neukkarissa, istuminen on pahasta. Jos voisin jotain muuttaa ammatinvalinnassa valitsisin liikunnallisen työn, ei taida tulla yllätyksenä? Kaksi päivää peräkkäin istumista, istumista, istumista alkaa vaan tuntumaan kropassa, mut on tehty liikkumaan.

Palaverin päätyttyä kiirehdin syömään, eihän mulla nälkä ollut, mutta jotain olen oppinut ja dieettiäkin pitäisi noudattaa muusta elämästä huolimatta. Siinä sivussa pikainen vaatteiden vaihto, työminä muuttui golfminäksi. Seuraavaksi tuhatta ja sataa kentälle...ei huolta noudatin nopeusrajoituksia vaikka kiirettä pukkasikin, inhoan olla viimetingassa. Perillä ehdin hyvin ilmoittautua, hakea tuloskortin ja täyttää vesipullon.

Peliseura olikin iloinen yllätys, sillä saimme Raijan kanssa samaan ryhmään työkaverimme Annelin ja hänen miehensä. Ja mitä tulee ilmaan, vautsi vau miten meitä taas kerran hemmoteltiin. Syksy ihan tuoksuukin ilmassa ja luonnossa sen merkit ovat käsin kosketeltavissa, mutta aurinko näytteli pääroolia. Golf on laji, jossa tulee kuuma, vaikkei äkkiseltään uskoisi. Olisin voinut valita caprien ja pitkähihaisen kauluspaidan sijaan kesäisemmän lookin.

Tämän oli ensimmäinen kerta sitten unelmakierrokseni. Hieman jännitti miten peli kulkee ja onko uusi tasuri uuden slopen kanssa liian kova pala purtavaksi. Etuysi kulki paria nollaväylää lukuun ottamatta kuin unelma. Kuinkahan monta kertaa puttasin PARia? Ja pääsinhän mä PARiakin hihkumaan, sekä iloitsemaan hyvistä bogeysta. Sehän on eri asia putata PARia kuin tehdä PAR, yleensä lopputulos on jotain aivan muuta.

Kymppikioskille päästessä oli huutava nälkä. Dieettievääni proteiinipatukka ei riittänyt, joten korvasin suunnitelmassa olleen rahkan grillimakkaralla. Fitfarmilaiset tuskin ilahtuisivat mun luovuudesta, mutta eipä ilahtunut mun kroppakaan. Olo olikin seuraavat viisi väylää tuskainen, ihan kuin elimistöni olisi mennyt shokkiin moisesta kalorimäärästä. Vaikkakin makkara ulkoilmassa on yksi parhaimpia makuelämyksiä jos multa kysytään. Kukaan ei vaan tainnut kysyä?

Annelin mies suuntasi etuysin päätteeksi kotiin kokkaamaan, hyvä diili! Me jatkettiin naisenergialla ja päästiin höpöttelemään hieman vapaammin. Pakko myöntää saavutimme myös hysteerisen naurukohtauksen griinillä numero 13, ainakaan meille golf ei ole haudanvakava asia vaan hauskanpitoa. Selvittyäni makkarakoomasta pelitaso parani taas, vaikka torstain työmatka ja päivän palaveriannosta tuntuivat vieneen energiat kropasta. Lopputulos oli 31 bogeypistettä eli pelasin bufferiin. Suomennos ei golfia harrastaville, pelatessa 31-36 pistettä ei tasoitus nouse eli pelaa oman tasonsa mukaisesti. Uusi tasoitukseni ei ollut siten vain onnenkantamoinen, taustalla on paljon harjoittelua, vähän kyyneliä (uskoo ken tahtoo) ja hitusen osaamistakin.

Tänään kurvailen Evolle auttamaan ystävääni muuttohulinoissa. Iso talo on remontoitu ja siivousurakka on edessä ennen muuttoa. Siivous on kaikkea muuta kuin lempi puuhaani, mutta hyvien ystävien takia olen valmis tekemään mitä vain. Tiedossa on hyvää seuraa, kahvi ei lupausten mukaan lopu kesken ja ruokalistalla on maukasta kanakeittoa, Reetan kokkaustaidot on tullut moneen kertaan testattua, joten odotan innolla. Nappaan ystäväni Jonnan kyytiin ja kotimatkalla voitaisiin pitää siivoustalkoot mun luona...saakohan ideani kannatusta?