Treenitaukoa Turus



Turun Linna

Viikonlopun kulkuneuvoni

Förillä tois puol jokkee



Edellisestä Turun reissusta oli vierähtänyt reilut 10 vuotta. Onhan sinne aina pitänyt mennä, mutta aina on ollut jotain. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, joten perjantaina auto kohti Suomen Turkua ja serkkupoikaa moikkaamaan. Matkaseuraksi sain maailman parhaan siskoni, hyvä tuuri allekirjoittaneella, että sain kerralla parhaan...luontohan ei tarjonnut enempää.

Pieni treenitauko tuli varmasti tarpeeseen ja sellaiselle koti-ihmiselle kuin minulle tekee välillä hyvää käydä jossain (muualla kuin golfkentällä). Perille päästyämme herkuteltiin ensin Arin kokkaamilla letturullilla, valmiiseen pöytään pääseminen on aina parasta ja ruoka oli enemmän kuin hyvää. Seuraavaksi saatiin fillarit alle ja kurvattiin keskustaan. Ihastuimme systerin kanssa molemmat Jopoihin, ihan paras kaupunkipyörä, sellaisen voisi hommata itsellekin. Nyt ymmärrän mikä niiden juju ja suosion salaisuus on, ei mikään tyhjänpäiväinen muotivillitys. Turku on ehkäpä kaunein kaupunki jonka tiedän, joten katseltavaa riitti ja riittää muuten seuraavallekin kerralle.

Pikainen kaupunkikierros ja ajatus käydä parilla lipsahti...kuuluisat "yhdet". Terassikierroksen päätteeksi ilta jatkui aamuun serkkuni ja siskoni musiikkikattauksella, anteeksi naapurit. Näin jälkikäteen voi vain kateudella huokailla, sillä Arilla on mahtava levykokoelma ja yhdessä Anna-Maijan kanssa he muodostavat aikamoisen musiikkitietopääoman. Mulla on tunnetusti huono musiikkimaku, joten tyydyin tarkkailijan rooliin, kunnes katsoin parhaaksi luovuttaa.  Aikaisiin aamuihin tottuneena heräsin liian ajoissa, mutta kulutin aikaani hyvän pokkarin parissa. Henning Mankell vaihtui Liza Marklundin jännäriin...havaittavissa pientä lukuaddiktiota, kahvi- ja golfaddiktion rinnalla. Oli pakko myöntää itselle, että olen hieman äärimmäisyyksiin menevä ja koukutun liian helposti, haittaakse?



Turku by night

Juhlimisesta toivuttuamme rymyryhmä serkkuteam palasi pyörineen keskustaan. Lauantain agendalle valikoitui kulttuuria eli käsityömuseoon mars! Vaikka käsityömuseo kuulosti mielenkiintoiselta (tiedän olevani vanha kun tuollaiset kiinnostavat) oli paikka positiivinen yllätys, kannattaa siis käydä jos eksyy Turkuun. Oli mahtavaa katsoa vanhoja rakennuksia ja miettiä millaista arki on ollut 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Samalla pohdittiin millaista mummon elämä on ollut meihin verrattuna. Miten sitä ennen pärjättiinkään ilman Googlea? Ja koska me kolme olemme eri ikäisiä (25, 33 ja 41 vee) on meidänkin nuoruusvuosissa sekä -muistoissa eroavaisuuksia.

Kahden päivän juhliminen ei ole mun juttu, yksikin ilta on liikaa, mutta nautin lauantain ravintola- ja terassikierroksesta. Erityisesti Vares elokuvista tuttu Apteekki-ravintola teki vaikutuksen, vaikka tyydyinkin veteen, baarimikko pisti parastaan tarinoidessaan ummet ja lammet. Hyvässä seurassa ja kauniissa ilmassa viihtyy kyllä, mikäpä tätä on muistellessa talvella sekä vuosienkin kuluttua. Ehdittiin puhumaan ajan kanssa asiat puhki poikki ja pinoon. Joskus tulee tarpeeseen parantaa maailmaa ja heittää herjaa.

Tänään aloin jo kaivata lenkille, mutta pitkän ajomatkan takia tyydyn lorvimaan loppupäivän, joskus lepo on paras vaihtoehto. Jatkan golftaukoa tiistaihin, sillä huomenna on Cross Circuit treenit Lahden Gentailla. En edes muista milloin olisin ollut ko. sisätreeneissä, toukokuussa? Kunnon rääkki tulee tarpeeseen ja jos vireystaso sallii voisin viritellä juoksuaskeliakin. Aion osallistua ensi viikolla parille muullekin Gentain tunnille, niistä lisää myöhemmin. Huomenna käynnistyy myös viimeinen lomaviikkoni, voisin helposti jatkaa lomailua pidempäänkin. Isäni kehotti omistamaan loppuloman levolle, mutta ajatus kuulosti omistuiselta, joten jätetäänpä toteuttamatta. Ja erikoinen kommentti häneltä, joka ei turhia lorvi vaan puuhailee aina kaikenlaista. Paluu arkeen tekee hyvää, oudolla tavalla kaipaan rytmiä. Erityistä ryhtiliikettä tarvitsen ruokailuihin, voisin halutessani kunnostuatua heti huomenna, mutten lupaa mitään. Ajatus syysdieetistäkin on käynyt mielessä, kroppa kaipaa kunnon polttoainetta eikä haittaisi jos saisi pari kiloa kadotettua. No mietitäänpä nyt vielä...



Suomen Joutsen

PS: Kiitos AA eli Ari ja Anna-Maija ihanasta viikonlopusta