Golfkauden avaus

Hiukan jännitti, kun kurvasin tänään golfklubin pihaan. Olihan pelioikeusasiat kunnossa, osuisinko palloon ja oliko viime vuoden tekniikkaopit täysin kadoksissa? Niin se vaan menee, että kauden eka kierros on aina jännittävä, melkein pelottavakin. Saatuani jäsenkortin taskuun kokeilin miten putterini toimii, noh saattaapi olla, että se vaatii hieman treeniä. Sitten rangelle katsomaan totuutta silmiin. Ensimmäiset lyönnit olivat jokseenkin katastrofaalisia, joten piti totisesti kaivella takaraivosta pron oppeja. Pienen hapuilin jälkeen tuli ladattua muutama komeakin kuti ja sitten teeboksiin odottelemaan.

Luojan kiitos peliseuranani olivat hyvät ystäväni ja työkaverini. Viime vuonna meidän yhteenlasketut tasoitukset eivät riittäneet siihen, että voimme pelata kimpassa, mutta nyt se onnistuu...jee! Ensin hoidettiin tärkeimmät alta pois eli otettiin hienot kuvat todisteeksi ja arvottiin sääntöjen mukainen lähtöjärjestys, sain kunnian aloittaa.

Draiverihan ei ole suosikkimailani ja se lähinnä kulkee mukanani näön vuoksi. Nyt sitä pitäisi viimeinkin alkaa käyttämään ja yllätyksekseni sehän toimi. Hujautin heti ekalla huikean avauksen (oikeastaan avaukset olivat aika muikeita muutenkin) ja hybridikin oli alkanut toimimaan talven nukuttuaan. Vaikka peli kulki suhteellisen hyvin, sää oli upea ja seurakin ensiluokkainen sai etuysi riittää. Taisin tehdä neljä bogeyta, joita pidän hyvinä tässä vaiheessa. Väliin mahtui sitten muutama katastrofi tuloksellisesti, mutten välittänyt lainkaan. On kuitenkin oltava kiitollinen siitä, että ensinnäkin on varaa pelata, toiseksi pystyy pelaamaan terveytensä puolesta ja kolmanneksi on kerännyt kivasti peliseuraa ympärilleen. 

Sen verran fiilistelin klubilla, että jäin ladyjen seuraksi kymppikioskille, muut jatkoivat kierroksen loppuun asti. Toi 10 minuutin tauko on yksi golfin parhaista keksinnöistä ja kymppikioskit kruunaavat nerouden. Tuli nautittua kauden eka makkara ( makkara sopii golfiin kuin nenä päähän ja niitä tulee popsittua paljon kauden mittaan) ja lohileipä. Sitten vaan suu messingillä kotiin, varusteiden vaihto ja päikkärit. Jos treenaan saman päivän aikana kahdesti pyrin aina lepäämäänkin reilusti ja muutenkin päikkärit on parhaita!

Kellon herätettyä mut haaveiden keskeltä nappasin joogamaton kainaloon ja jälleen YogaRocksiin. Lauantai-iltaisin on sacred music tunti, jonka aikana salissa palaa kynttilät ja ohjaaja antaa vain vähän ohjeita. Pitää siis olla hieman osaamista, jotta pysyy mukana. Hiki virtasi jälleen ja häiritsi keskittymistä, sillä ote lipsui matolla, eikä tilannetta auttanut se, että vesi tippui suoraan silmiin. Ehkäpä siitä syystä olin superjanoinen, jouduin jopa juosta täyttämään vesipulloni ja pelkäsin kuolevani janoon...siis oikeesti.

Pienestä vesikatastrofista huolimatta tunti oli juuri sitä mitä tarvitsin. Tällainen joogahaaste ei ole sittenkään pöllömpi juttu, mun piti selvästi testata tämä. Vaikka tavoitteena olisi ensisijaisesti oppia rentoutumaan niin kyllähän sitä haluaisi myös päästä harjoittelun suhteen hieman pidemmälle. Tänään oli tosin turha yrittää päästää harjoittelun suhteen eteenpäin, se veden kittaaminen alkoi kostautua loppumetreillä.

Illan kruunasi se, että sain viimeinkin kokkailtua kunnolla. Olen hieman pihkaantunut avokadoon, joten jälleen avokadopastaa sekä kulhollinen salaattia. Ainoa ongelma on se, että ruokaa olisi koko kompanialle, no tietääpähän mitä syös seuraavien päivien aikana kyllästymiseen asti. Että tällainen lauantai, on se vaan mahtavaa, kun jaksaa taas sinkoilla ympäriinsä ja ehtii siinä sivussa myös hengitellä rauhassa <3