Hikilätäkkö lämpölampun alla

Tiedetään tämä blogi alkaa toistaa itseään, mutta tarinaa joogasta riittää, haastehan loppuu vasta toukokuun lopussa joten hang in there. Koska viimepäivinä on ollut verrattain hikistä eikä vaatehuoltoni toimi yhtä nopeasti kuin treenivermeet likaantuvat päätin olla kaukaa viisas. Valitsin vaatekaappini uumenista pienimmän omistamani treenitopin ja alaosaksi lyhyen shortsihameen. En tykkää liikkua ihmisten ilmoilla noin niukassa varustetasossa, mutta ajattelin sen sopivan tarkoitukseen. Toiseksi tässä iässä alan päästä viimeinkin sinuiksi reisikompleksini kanssa, ne on sittenkin ihan hyvät just noin, joten minimitta saa kelvata.

Järkytyksekseni joogasali oli hieman viileä eikä mukavan lämmin. Valitsin siten paikan perimmäisestä takanurkasta (normaalisti parkkeeraan aina eturiviin) ja asettelin mattoni suoraan lämpölampun alle. Eilenhän hiki virtasi jo hengitysharjoituksen aikana, mutta nyt piti hetki lämmitellä. Eipä ehditty lämmittelyosuutta eli aurinkotervehdysten sarjaa loppuun asti, kun koin deja vun. Oikeastaan mun minihamelook toimi vallan mainiosti ja varsin nopeasti maton suojana ollut pyyhe oli litimärkä. Siinä sitä sitten oltiin yhtä hikilammikkoa lämpölampun paahtaessa yläpuolellani ja ilmankostuttimen puhistessa selkäni takana.

Olen huomannut saavani harjoitukseen lisäenergiaa, kun sali on täynnä. Jotenkin outoa, mutta nuo ääriään myöden täydet joogahetket ovat parhaita. Olkoonkin, että lopussa substrooppinen ilma meinaa hetkittäin pyörryttää ja vesihukkapäänsärky kipristelee ohimoita, mutta ryhmässä on kosmista voimaa. En juurikaan seuraa muita vaan yritän aina kuulostella mihin pisteeseen voin venyttää itseäni tänään ja yritän pitää ajatukseni kasassa, niissä onkin ihan riittämiin.

Huomenna pitää selviytyä Green Belt päätöstilaisuudesta hieman etuajassa pois, että ehdin puoli kuudeksi joogailemaan. En ehkä viitsi kertoa oikeaa kiireen syytä, mutta hei joskus on aika valkoiselle valheelle eli nyt. Aion ehtiä neljän maissa junaan ja ajoissa Pasilasta Lahteen sekä edelleen YogaRocksiin. Joogahaaste vaatii siis aikataulutusta, oveluutta ja venymistä eli ei se ihan itsestään luonnistu. Toisaalta en ole vakuuttunut pääsenkö kurssista edes läpi, joten senkin puolesta pidän joogaan keskittymistä oikeana valintana, työ ei ole kuitenkaan koko elämäni...jooga voisi olla (nyt meni överiksi).

-Namaste-