Aamutunti oli ihan parasta, kannattaa siis olla ajoissa...early bird ja sitä rataa. Tunnin piti YogaRocksin toinen omistaja Leta Lavigne, joka on niin hyvä opettaja että. Hiki karpalot valuivat ympäriinsä alun hengitysharjoituksen jälkeen ja valuin vettä kuin suihkulähde. Kroppa toimi taas moitteetta, ajatus pysyi harjoituksessa ja tein onnistuneesti standing head to knee sekä puuasanassa toestandingin (sorry ei jaksa selittää tarkemmin). Tänään oli vain sellainen fiilis, että halusin viedä liikkeet normaalia pidemmälle, aina ei muuten ole.
Jostain syystä tykkään romantisoida hikivirran siten, että se poistaa sisältäni kuona-aineita, ikäviä asioita ja huonoja asioita, siltä se nimittäin tuntuu ja tuntui tänäänkin. Maailman murteet tippuivat tunnin aikana pois harteiltani, olo oli onnellinen ja mieli raukea. Jooga on niin paljon ennemmän kuin liikuntaa ja sitä pitäisi määrätä kaikille pakollisina annoksina, sillä niin hyvää se tekee. Ilmoittauduin myös parin viikon päästä pidettävään Salute the sun joogaworkshoppiin, workshopit on parhaita joogaymmärryksen syvenemisen kannalta.
Välissä pikainen kodin viikkosiivous ja yleisilmeen kohennus. Vaikken juuri välitä imurin varressa heilumisesta en halua päästä kotiani siivottomaan kuntoon vaan nautin siististä lookista. Kun hetken oli ahkeroinut pystyi keskittymään taas päiväuniin, sillä levolle oli tilausta päivän loppuohjelmaa silmällä pitäen. Silloin, kun on virtaa painaa pitäisi muistaa ne kropan polttoaineet eli vettä, lepoa ja ruokaa, jotta koneisto pysyy kunnossa.
Sitten taas joogamatto harteille ja joogaan, tällä kertaa yin joogan pariin. Edessä oli viikon kuudes joogatunti eli aika hyvin oon vetänyt! Yin jooga on siitä kivaa, että se hellii kehoa ja rentouttaa jumittuneita paikkoja. En ollut huomannut muita tuntemuksia kuin kipeytyneet kaulalihakset, olen siis kurottelua ihan urakalla eri liikkeissä :). Kuitenkin pienetkin venytykset paljastivat totuuden siitä, että pieni kehonhuoltohetki tuli tarpeeseen.
Tunnista ilahtuneena kiirehdin kotiin varusteenvaihtoa varten. Sitten mentiin taas, sillä viikonloppu pitää elää ihan täysillä. Kurvailin prinsessamicralla ystäväni luokse Nastolaan, tiedossa oli raportointilenkki Suomen suvessa. Mukavasti ehdittiin vaihtamaan puolin ja toisin päivän polttavimmat kuulumiset, ihasteltiin heräävää luontoa sekä pisteltiin jalkaa toisen eteen puolentoista tunnin verran. Taisi tulla muuten molemmille osapuolille tarpeeseen, kiitos Tainalle <3
Liikunta on mulle muutenkin keino elää ja purkaa tunteita. Sen voima on suuri etenkin silloin, kun elämässä on joku osa-alue joka ei ole ihan kunnossa. Endorfiinien avulla saa ihan uudenlaista otetta elämään ja jaksaa painaa taas, asiatkin saavat oikeat mittasuhteet - härkäsestä tulee taas kärpänen. Mun elämänasenne on muutenkin se, että huonossakin päivässä on jotain hyvää ja niin suurta surua maailmaan ei mahdu, että minä luovuttaisin. Hetkellisesti saatan romahtaa polvilleni, mutta pinnistän aina pystyyn ja myös pääsen jaloilleni. Jos omat voimat ei riitä niin joku tulee ja jeesaa kyllä. Huolehdithan siitä, että sinullakin on joku joka nostaa pystyyn ja jonka kanssa voi välillä kipaista raportointilenkille.
Katsellaanpa mitä jännää ensi viikko tuo tullessaan, varmaan jotain uutta ja ihanaa!
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti