tiistai 29. huhtikuuta 2014

Läsnäolon vaikeudesta

Olen jo jonkin aikaa harmitellut miten vaikeaksi läsnäolo on tullut, siis sellainen hetkessä eläminen. Pakko myöntää, että olen koukuttunut kaikkeen, kännykkään, Facebookiin, Twitteriin, nettiin, sähköpostiin...you name it. Tällainen rauhattomuus tuntuu olevan aika yleistä työpaikoilla ja melkeinpä hyväksyttävääkin, ainakin siltä tuntuu. Tänäänkin hoidin tottuneesti maileja, mesejä ja jos jonkinlaisia kyselyitä pitkin päivää vaikka olin koko päivän palaverissa. En siis keskittynyt täysillä aiheeseen, todellisuudessa pidin puoleni ettei huominen menisi menisi tuon mailirumban hoitoon, sillä sitä tulee jatkuvasti lisää...mutta ei kelpaa puolustukseksi. Paikoin hieman stressaavaa ja surullistakin, olen syyllinen.

Vapaa-ajalla olen aina somessa, elän somessa, se on jo osa identiteettiäni. En edes huomaa, kun olen jo tsekannut mitä Facebookissa tapahtuu ja tutkin innolla Twitterin uusimmat...lukuisia kertoja päivässä. Välillä (vissiin aika usein) teen sen samalla kuin keskustelen ystävieni kanssa. Sehän taitaa olla aika epäkohteliasta, eikös niin? Kaiken tuon yllämainitun hyväksyn vaikka mietin millaiset mittapuitteet tämä tulee vielä saamaan. Tutkin varsin usein kännykkää ja iPadia yhtäaikaa, ihan kuin yksi ei riittäisi...enemmän, mulle kaikki tänne heti. 

Mittani tuli kuitenkin täyteen ja aloin jo miettimään kuinka voisin parantua addiktioistani ja oppisinko enää olemaan läsnä...siis aidosti. Ongelma iski totisesti päin kasvoja joogatunnilla, vaikka kuinka pinnistelin en pystynyt keskittymään hetkeen. Yritin miettiä hengitystäni, kuulostella tuntemuksia ja vaikka mitä, mutta turhaan. Jos noin rauhallisessa paikassa ei voi pysähtyä niin missä sitten? Pitäisiköhän tässä määritellä itsellekin jotkut säännöt siitä miten tuolla somen puolella notkutaan ja miettiä miten usein älypuhelinta saa näpelöidä, se äly nimittäin katoaa mikäli käyttö säilyy tuollaisena. Pitänee pohtia ja pitää jonkin sortin kehityskeskustelu itsensä kanssa, siitä tulee kyllä eri rankkaa :) siksi lykkään sitä suosiolla muutaman päivän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti