Oi Lahti on!

Tänään oli FC Lahden ensimmäinen kotiottelu, joten olihan sinne mentävä ihan paikan päälle patsastelemaan, etenkin kun ilma oli kuin morsian. Totuuden nimissä on myönnettävä, etten oikein hallitse jalkapallon sääntöjä, mutta pelin seuraaminen on jokseenkin viihdyttävää. Katson välillä telkkaristakin ison maailman matseja ja haaveilen siitä, että pääsisin Eurooppaan seuraamaan jotain nimekästä ottelua, ihan vain fiiliksen vuoksi. Paikalle oli tullut pari muutakin ja katsomossa kannusti yli 4000 penkkiurheilijaa. Joukosta tuli bongattua itse kuningas eli Jari Litmanenkin. Olisin niin halunnut mennä ottamaan kuvan, mutten halunnut tuijottaa enkä tunkeilla. Sen verran komeaa katseltavaahan tuo oli, että hetken aikaa piti toljottaa...melkein valui kuola toisesta suupielestä :)

Aurinko paistoi ihanasti katsomoon, joten mikäpäs siinä oli päivää paistatellessa parin tunnin verran. Istuttiin vastujajoukkueen eli HJK:n kannattajaryhmän vieressä, joten melkein erehdyin kannustamani joukkueen suhteen, sen verran tarttuvaa älämölöä oli eetterissä. Jos saa ihan vähän valittaa niin en pidä siitä, kun vastustajaa mollataan. Mielestäni kunnon urheiluhenkeen kuuluu se, että kannustetaan sopivasti molempia ja myönnetään, että parempi voitti. Samanlaiseen mollauskisaan toki osallistuu Lahden omakin fanilauma, enkä hyväksy sitäkään. Matseissa käy kuitenkin kaikenikäisiä kannattajia, joten reilu peli olisi hieno osoitus perheen pienimmille ja kaltaiselleni nirppanokalle.

Kotijoukkue oli päivän paras, hyvä niin. Valitettavasti olin livennyt makkaran ostoon juuri, kun pelissä tehtiin kolme maalia, viimeisestä sentään näin vilauksen tai ainakin verkon heilumisen. Sellaista se on, ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu, joten ei pitäisi livetä erätauolle etuajassa. Seuraavan kerran Lahden stadionilla jännätään parin viikon kuluttua, pitänee katsoa lähdenkö silloinkin makkaraa syömään...eiku kannustamaan.