Kylmää ja märkää positiivisuudella höystettynä

Kroppa on oppinut uuden heräämisajan turhankin hyvin. Toisaalta nukun pitkästä aikaa yöni tosi hyvin, mutta kuin taikaiskusta herään kello viisi vaikka hälytys pärähtäisi ilmoille vasta 5:15. Sanomattakin on selvää, että niin aikaisin herätessä tulee lähdettyä aamulenkille ilman suurempia mutinoita. Sen verran tuli vaan tänään mietittyä, että onkohan jo pakkasta. Ei onneksi, mutta pimeää, märkää ja kylmää kuitenkin.

Jo viikossa on huomannut kuinka kaamos alkaa vallata, pitäisikin kaivella kirkasvalolamppu esiin. Aamut ovat jo aika pimeitä, eikä tilanne muutu kovinkaan radikaalisti 45 minuutin reippaillun aikana. Valosta voi puhua ensimmäisen kerran joskus puoli seiskan maissa, jos silloinkaan. Tänä aamuna piti pistellä töppöstä toisen eteen oikein urkalla. Alkumatkasta heiluttelin käsiänikin kuin heikkopäinen, että olisin saanut kropan lämpöiseksi. Tuo kosteus on se, joka tunkeutuu luihin ja ytimiin eikä tunnu tippakaan mukavalta.

Itse olen henkeen ja vereen tunneihminen joka heiluu fiiliksen voimalla suuntaan jos toiseenkin. Vaikka syksy on yksi lempivuodenajoista vaikuttaa tuo sateinen yleisilme jaksamiseen ja niihin fiiliksiin alentavasti. Nyt pitäisikin keskittyä siihen, ettei suolla suustaan mitään valivalia, koska se nyt ei auta asiaa tippaakaan. Jokaisesta päivästä pitäisi löytää muutama positiivinen asia heti aamusta, joilla saa itsensä käyntiin ja täydentää listaa päivän mittaan tai ainakin päivän päätteeksi.

Aamun positiiviset:

- aamulenkki on tehty

- vietän tämänkin päivän oman tiimin kanssa

- pidän huomenna lomapäivän (& elättelen haaveesta pelata golfia)

- olen terve

- kotonani asustaa maailman ihanin kissamies

Anna sisäisen aurinkosi paistaa...tänäänkin!