Pari sanaa aamuaerobisen puolesta

Tämä on ollut siitä mahtava viikonloppu, että olen aloittanut molemmat aamut reippaasti lenkkeillen. Aamuaerobinen kuulu suosituksena Fitfarmin Bikini Challengeen eli dieetti/treeniohjelmaan, jota parhaillaan noudatan. Takana on kuusi viikkoa ja enää neljä jäljellä, puoliväli on siten hienosti takana päin. Toki aamuaerobista suositellaan muutenkin kuntoilupiireissä eli se ei ole suinkaan Jutan ja kumppaneiden keksintöä.

Olen ehkäpä maailman huonoin aamuihminen. Sängystä herääminen ei tuota suurempaa tuskaa, mutta sitten ne ongelmat alkavat/kasaantuvat. Tarvitsen nimittäin reilusti aikaa ja siitä suurin osa kuluu kahvikupin ääressä nuokkumiseen. Samalla surffaan netissä ja eksyn jos jonkinlaisiin paikkoihin. Lähestulkoon joka aamu tulee kiire, kun pitäisi alkaa tapahtumaan, saada vaatteet päälle ja loihtia edustuslook kuntoon. Jos pystyisin nopeuttamaan aamutoimiani edes puolen tunnin verran olisi aamuaerobinen helppoa mahduttaa arkiaamuihinkin.

Aamuaerobisen ideahan on se, että rasva sulaisi parhaiten heti herättyä, tyhjällä vatsalla liikuttaessa. Toiset vannovat sen nimeen ja toiset lyttäävät sen turhana myyttinä. Tieteellisiä tutkimuksiakin on puolesta toiseen eli virallista vahvistusta hyödyistä ei ole. Tosin tuskinpa siitä mitään haittaakaan voi olla ellei kroppa reagoi niin, että tarvitsee enemmän energiaa kuin normaalisti eli joutuisi tankkaamaan ylimääräistä.

Näiden parin aamun jälkeen harkitsen vahvasti mihin aikaan riuhtaisen itseni huomisaamuna ylös. Pieni aamureippailu tuntuu nimittäin hyvältä. Liikettä tärkeämmäksi nostaisin raittiin ilman, sillä tuntuu voimaannuttavalta hengitellä happirikkaassa aamussa. Sen lisäksi luonto on ollut aina sydäntäni lähellä ja on ihanaa katsoa kohmeesta heräilevää maailmaa. Äsken oli aika kirpeä ilma, mittari näytti alkumetreillä plus yksi, mutta kohosi kolmen vartin aikana lähelle kymmentä. Pian pitää ottaa pipo ja sormikkaat käyttöön, eikä olisi lainkaan pöllömpää kaivella heijastimet takinreunaan.

Loppukaneettina sanoisin, että kokeile sinäkin. Voi olla, että aamuaerobinen on juuri sinun juttusi tai sitten toteat sen olevan jotain ihan helvetillistä. Itselleni on luontevaa liikkua iltaisin, en yksinkertaisesti osaa lähteä salille aamulla taikka päivällä. Siitä huolimatta aamulenkki menee eri kastiin ja sen ottaminen rutiineihin muutamana aamuna viikossa voisi hyvinkin toimia. Tarkoitus on siis kävellä reippaasti eli mistään huippusykkeiden metsästyksestä ei ole kyse, juoksuaskeleet eivät kuulu tähän diiliin.

Levollisen kaunista ja ihan mun huudeilta, usva nousee järven pinnasta niin kauniisti

Rakkaan Onni-koirani lempipaikka, jossa meidän oli aina pysähdyttävä. Nykyisin pysähdyn tässä aina ohikulkiessani ja muistelen rakasta partakoiraani, joka eli jokaisen päivän täysillä, rakasti kaikkea ja löysi onnea pienistäkin asioista. Onni - olet aina muistoissani, kiitos yhteisistä vuosista <3

Luontoäidin väri-iloittelu on niin silmiä häikäisevän kaunista, että meinaa henki salpautua. Vaahtera taitaa olla henkilökohtainen suosikkini, sillä se maalautuu upeasti ruskan väreihin.

Nyt haaveilut seis, puurokuppi nokan alle ja sitten viikkosiivouksen pariin. Kun koti kiiltää taas puhtaudesta alkaa ollakin aika lähteä golfkentälle. Tänäänkin on mitä parhain pelisää, vaikkakin päälle pitää pistää jo kesäkuukausia enemmän vaatetta. Voi kuinka toivon, että näitä kirpeitä syysviikonloppuja riittäisi läpi lokakuun ja golfkentät pysyisivät pitkälle syksyyn auki. Kukapa tietää toteutuuko toiveeni, sillä toiveilla on tapana toteutua :)