Lajikokeilussa frisbeegolf

Viime vuosina olen törmännyt satunnaisesti frisbeegolfiin. Ajatus siitä, että frisbeen heitolla ja golfilla olisi jotain yhteistä tuntui mystiseltä. Miten erilaiset muoviläpyskät voidaan jaotella draivereihin, väyläkiekkoihin ja puttereihin? Utelian luonteenni ansiosta laji oli pakko päästä testaamaan ja työkaverini JP lähti mielellään peliseuraksi (saattoi se kyllä valehdellakin). Lahdessa on harjoitusalueet Launeen perhepuistossa ja Mukkulassa, vanhan golfkentän paikalla. Valitsimme jälkimmäisen, joka on haasteellinen, maastoltaan mopuolinen ja täyspitkä eli 18 väylää.

En oikeastaan tiennyt mitä odottaa, mutta silti yllätyin, vähäisetkään mielikuvat eivät vastanneet todellisuutta. Ensin vähän treenattiin tekniikkaa ja opettelin tunnistamaan erilaiset frisbeet toisistaan. Lahjattomat harjoittelee, joten nopeasti eteenpäin ja kentälle!

Oikeastaan se, mikä oli tunnistettavissa golfiin oli väylien par luvut. Ja out of pounds eli outti suomalaisittain oli tuttua. Sää oli vihdoinkin kesäinen, joten kenttä kuhisi lajiin hurahtaneita. Tosin hurjat pelaa talvellakin, mutta hurjia nyt löytyy joka lajista. En kuvitellut lajin olevan helppo, mutten kyllä kovin vaikeakaan ja näin jälkikäteen pidän sitä erittäin vaikeana. Hmm kuulostaapas tutulta, ihan kuin puhuttaisiin golfista eli lisää yhtäläisyyksiä.

Frisbee on mun mielikuvissa rennon letkeää ja leppoisaa. Kun parit eli ihannetulokset jäivät haaveeksi, korjaan todella kaukaisiksi haaveiksi, alkoi jurppimaan, kaukana leppoisasta. Oikeastaan mikään ei oikein luistanut, en saanut jutun juuresta kiinni en sitten millään. Taisi päästä pari voimasanaakin...minne se golfkentältä tuttu kultainen käytös katosi? Hillitessäni manaamista purin pettymisen pomppimalla jokaisen heiton jälkeen hurjasti ympärilleni, mahtoi olla huvittavaa. Frisbeesteppaus tuli luista ja ytimistä, ei sitä pystynyt hillitsemään. Kukin tyylillään ja mulla oli ainakin persoonallinen sellainen, harmi ettei tyylipisteitä jaeta.

Reissu oli yllätyksiä täynnä, siis mitä ihmettä...frisbeegolfissa tulee hiki. Juomapullo tuli todella tarpeeseen ja kotiin saapui suoritukseensa pettynyt janoinen ihmispolo. Jos puistoväylät eivät sujuneet kuin Strömsössä niin odottakaapas, kun kerron metsäväylistä. Ei mulle tullut kyllä mieleenkään, että rata kulkisi metsässä. Kivaa vaihtelua, mutta tuskaisen vaikeaa. Vaikkei multa pelivinkkejä kannata kysellä, yhdessä asiassa mua kannattaa kuunnella. Ei kannata päätyä puun juurelle, ainakaan tiheäoksaisen sellaisen juurelle, pätee muuten perinteisessäkin golfissa. Onneksi tästä löytyy todistusaineistoa ja mitä tulee mun vaatteisiin niin niissä on pihkaa. Pitää varmaan googlettaa tahranpoistovinkit martoilta.

Ainakin tuo Mukkulan kenttä on aikasyöppö. Meillä vierähti 2,5 tuntia täyteen kierrokseen. Ja pakko myöntää lopussa oli vitsit vähissä. Silti annan kaikki pisteet frisbeegolfareille, mukavaahan sitä oli osaavassa seurassa kokailla. Mahtava keino nauttia vapaasta, ulkoilmasta ja liikunnasta. Ei voi puhua ensirakkaudesta, mutta sen verran lajeja on tullut testattua, ettei sitä voi vielä tietää. On se varmaan mentävä toistekin, jos se juju löytyisi. Ja mikä parasta frisbeegolsissa pääsee alkuun aika edullisesti. Kiekot (taisi mennä termit väärin, anteeksi alan harrastajat) maksaa noin 10 €/kpl ja muutamalla pääsee alkuun. Ja mikä parasta green fee maksuja ei ole. Suosittelen testaamaan, googlen avulla netistä löytyy paljon tietoa lajista, harrastuspaikoista ja välineistä.