Voittajan tarina x 2

Lähtökuopissa

Perjantaina odotin malttamattomana, että pääsen karkaamaan töistä ennen aikojani. Pikainen käynti kotona, päätöntä pakkaamista (eli jälleen kerran liikaa kaikkea mukaan) ja nokka kohti viikonloppua. Pysähdyin ensin Nastolassa, jossa suoritin auton vaihdon. Sain isin auton käyttööni (hemmotelu kakara...tiedän) ja koira matkasi vanhempieni luokse, maaseudun rauhaan. Seuraavaksi Imatra...

I love kahvi

En ollut ainoa, jonka määräänpäänä oli Etelä-Karjala eli tiellä oli "muutama" muukin. Reitti on enemmän kuin tuttu, sillä olen asunut entisessä elämässäni Lappeenrannassa monen monta vuotta. Vaikka olin innoissani viikonloppureissuni ansiosta väsytti ja nälkäkin kurni vatsassa. Niinpä pysähdyin täyttämään itseni roskaruualla Utissa. Ja kyllä roskaruoka on heikkoiteni, mutta kohtuudella nautittuna sallin sen itselleni. Onneksi nappasin mukaan kupin kahvia. Liikenteen puuroutuessa kofeiini, suuri heikkouteni, toi lohtua.

Päästyäni perille ystäväni 4-vuotias tytär johdatti minut trampoliinin saloihin. Pakko myöntää, että kadehdin nykylapsia, jättitrampoliinit ovat ihania! Mun lapsuudessa sellasia ei oltu keksittykään ja kerrostalon asukkina voin vain haaveilla moisesta. Ja vaikka olen hemmotelu lapsi aikuinen isäni ei ole suostunut hankkimaan meille trampoliinia, miksiköhän? Voinkin ylpeänä kertoa, että opettelin pyllyhypyn (hyppiessä pudotaan istumaan ja ponkaistaan takaisin pystyyn) ja voltin, unohtamatta päälläseisontaa. Valitettavasti kuvallinen todistusaineisto puuttuu. Mutta lienee sanomattakin selvää, että ilta sujui mukavissa merkeissä.

Alkuverkka ala Virpi & Eva

Lauantai sujui valmistautuessa koitokseen eli BB run -tapahtumaan, joka oli varsinainen syyni vierailuuni. Osallistuimme ystäväni Evan kanssa kuntosarjaan 13,5 kilometrin lenkille. Kisastrategia päätettiin yhdessä eli aloitetaan kevyesti, juostaan porukassa ja tehdään parhaamme, aikatavoitteita ei ollut. Kisapaikalla jännitti ja vilkuilimme hermostuneina kanssakilpailijoita, kaikki vaikuttivat niin hyviltä ja kokeineilta. Kovemmat tyypit lämmittelivät, mutta me tyydyimme nauttimaan auringosta.

Oltiin me vaan hyviä :)

Action plan hitaasta alusta mureni palasiksi heti lähtöhetkellä. Porukka lähti vauhdikkaasti liikenteeseen ja me muiden mukana. Sanattomalla sopimuksella juoksimme reippaasti ja ohittelimme edellä olevia, jotta pääsimme juoksemaan hieman väljemmille vesille. Kisatunnelma vei mennessään, askel kulki kuin unelma, hyvät haltijat olivat meidän puolellamme ja hyödynsimme tilaisuutemme. Ensimmäiset kymmenen kilometriä menivät kevyesti, enpä ole ennen kevyestä kymppilenkistä kuullutkaan. Sitten ongelmavatsani astui estraadille, onneksi vessa oli sopivasti 11 kilometrin kohdalla.

Maalilinjalla, itsensä voittaneena

Meikäläinen kurvasi hotelli helpotukseen ja Eva jatkoi maalia kohti...harmitti. Ylimääräiseen taukoon tuhrautuin turhaan aikaa ja sitten pitikin jatkaa yksin. Yritin parhaani mukaan tavoittaa Evaa, edes näköetäisyydelle...turhaan. Juoksu kulki silti, mutta yksin eteneminen oli rankkaa. Hetkeä ennen maaliviivaa eli 13 kilometrin kohdilla painoi, joten loppukiri jäi tekemättä. Kaikesta huolimatta maaliin saapui voittaja ja oma aika oli positiivinen yllätys. Sports Trackerin selailu paljasti lisää faktoja, vauhti oli kova alusta loppuun asti. Olen niin ylpeä itsestäni ja ystävästäni. Olin lopulta naisten sarjassa 13. ajalla 1:25:51 ja Eva hienosti 10. eli vessareissun verran parempi. Euforisessa tilassa nautimme keittolounaan ja lähdimme lopulta kotia kohti.



Voittajien malja
Meitsi on ihan jättiläinen Evan rinnalla

Koska kaupungissa oli samanaikaisesti Big Band festivaalit suuntasimme illalla kulmille (imatralaiset puhuu näin). Käytiin isommalla porukalla syömässä ja tietenkin kilistettiin itsellemme. Muut eivät tainneet oikein ymmärtää, miten iso juttu juoksu oli meille ollut, mutta ei haittaa. Iltaa jatkettiin terassin kautta Osmos Cosmos baariin. Koko kaupunki juhli, pari juoksijaa vaan näytti hieman väsyneiltä :) Maltillisen illanvieton jälkeen kotiuduttiin ajoissa, ei mekään nyt kaikkeen pystytä.

Aamulla tiesi tehneensä edellisenä päivänä jotain normaalista poikkeavaa. Arvaa vaan muistettiinko kaiken fiilistelyn keskellä venytellä? No ei todellakaan ja tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Ennen kotimatkaa haettiin pizzat ja pyörähdettiin Inter Sportissa, vaarallinen pyörähdys allekirjoittaneelle...mä olen niin helppo. Etsin valkoista lippistä, mutta kassan kautta poistuessani mukana oli myös uusi windstopper takki. Todellisuudessa järkiostos, vaikkakin heräte sellainen. Imatra on musta mukava paikka, liikkeissä on hyvä palvelu ja lähes poikkeuksetta poistun kaupungista monta satasta köyhempänä, niin nytkin.

Sen verran innostuttiin, että sovittiin jo kesälle 2013 useampi puolimaraton. Nälkä kasvaa syödessä ja uskomme nyt selviävämme pidemmästäkin matkasta, jopa leikiten. Totuuden hetki koittaa jo tänä vuonna 22.9 Joutsenossa, sinne kun lähtee pari sporttista tapausta eli mein tiimi. Treeniä on jatkettava entistä kovemmin, mutta päämäärä motivoi kummasti jatkamaan.

Värikäs viikonloppuhankinta
www.virkkukoukkunen.net

Tunnelmat on edelleen katossa, minä tein sen! On aivan mahtavaa, että pääsin kokemaan tämän ja voin jakaa muistot minulle tärkeän ihmisen kanssa. Suosittelen muillekin eli kopioikaa kaveripiirissä. Paukuttelen pari päivää henkseleitä, hehkun onnesta ja alan valmistautumaan henkisesti tulevan viikonlopun koitokseen eli Gentai Gamesiin. En ole vieläkään varma onko minusta siihen, mutta viikon päästä sekin on selvillä.