Pyykkitupamaraton ja kiipeilyfiilis

Aamiainen ruohikolla...eiku olkkarin matolla

Heräsin piipittävään herätyskelloon ja meni hetki kelatessa mikä maa mikä valuutta. Mietin oliko perjantai ja kiire golfaamaan vai pitikö jo palata töihin. No onneksi oli vasta keskiviikko ja unenpöpperön seassa muistin missioni eli pyykkipäivän.

Raahauduin kahvineittimen ääreen, minne muuallekaan. Kofeiiniaddiktiota palkitessani matkasin Venetsiaan, illalla aloitettu kirja ei jättänyt rauhaan. Kellon tullessa kahdeksan käynnistyi urakka, 8 tuntia pyykkituvassa ravausta. Vinkki numero yksi, jos pitää pyykätä varaa tarpeeksi pesuainetta. Hyvinpä oli tämäkin suunniteltu...varsinainen kodinhengetär.

Muutama tunti meni rattoisasti, mutta lopulta riuhtaisin itseni irti kirjan lumoista ja tartuin imuriin, Dyson rules. Raivoisan kolmen tunnin jälkeen kämppä alkoi näyttää hyvältä, pientä hienosäätöä jää huomisellekin tai ylihuomiselle tai ensi viikolle. Soisin itselleni siivousaddiktion kerran viikossa, mutta kaikkea ei voi saada.

Olin luvannut ystävälleni mustikkapiirakkaa, joten pyykkiurakan jatkuessa kipaisin kaupasta tarvikkeita. Rakastan leipomista, mutta yritän hillitä sitä liiallisten kaloreiden takia. Kellon tultua neljä pyykkitupamaraton oli vihdoin suoritettu ja mustikkapiirakka uunissa. Miten sinkkunaisella riittääkin niin paljon pyykättävää? Samaa minäkin ihmettelen, mutta onpahan pesty päiväpeitto, peitot, tyynyt, sohvanpäälliset, lakanat...

Täytyy myöntää olin uupunut, sohva kutsui luokseen, mutta kiipeilypäivän takia suuntasin eteenpäin. Edellisestä kiipeilyreissusta on turhan paljon aikaa, joten olin innoissani väsymyksestä huolimatta. Ehdin juuri napata siskon kyytiin kun alkoi sataa. Pidimme sadetta ja odottelimme kiipeilyseuraa Hollolan apsilla. Valitettavasti kiipeilyfiilis oli luonnon voimia hennompi ja reissu peruuntui sään takia. Ensimmäinen kerta, kun sää haittasi lomasuunnitelmia, harmitti.

Koska suunnitelmat peruuntuivat suuntasimme Kärkkäiselle. Jotenkin siinä pääsi käymään niin, että omistan kahdet uudet jumppahousut. Kummallista eikö? Sisareni yllytti, ilkeä pikkusisko (oikeasti se on maailman paras pikkusisko) ja helppo minä. Puolustuksen puheenvuoro A) molemmat ovat käheet ja B) -50 % eli halpaa kuin saipppua. Eikä siinä vielä kaikki, turkasen pikkuipana houkutteli minut Kotipizzaan, maksoikin vielä. Roskaruoka on tunnetusti heikkouteni ja koska en ole tehnyt ruokaa olin jälleen varma nakki.

Kotiin päästyäni harkitsin juoksulenkille lähtemistä. Sateinen ilma on melkeinpä paras lenkkisää, happirikas ilma saa askeleet lentämään. Jouduin kuitenkin toteamaan, että olen väsynyt ja annoin itselleni luvan rentoutua. Huomenna ei nimittäin lorvita, olen keksinyt kaikkea ikävää itseni varalle.

Kiipeilylook

On tämäkin treeniblogi: pyykkäystä, shoppailua ja roskaruokaa. No huomenna palataan hikisiin tunnelmiin!