Voittajia ja häviäjiä

Soneran ladygolfaajat
vasen ylärivi: Kristina, Seidi &
Anneli
vasen alarivi: minä ja Raija

Perjantaina oli aikainen herätys ja kyyti Pirkkalaan odotti 7:30 alaovella. Suuntasin työkaverini Raijan kanssa firman kaksipäiväiviin golfin mestaruuskisoihin. Kellon soidessa mietin onko aina ihan pakko, mutta liikeelle päästyä alkoi fiiliskin löytymään. Parin tunnin jälkeen pääsimme kohteeseen. Perillä odottikin komea golfkenttä ja aikaa riitti shoppailuun (toimin vain makutuomarina ja yllyttäkämä), rangelle, ruokailuun sekä puttitreeneihin. Niin ja meidän ladyjen ikuistamiseen, pienellä porukalla pidämme TeliaSoneran naisgolfaajien mainetta yllä.

Sää suosi koko viikonlopun, tämän upeampaa ilmaa ei olisi voinut toivoakaan. Valitettavasti mikään muu ei sitten suosinutkaan. En osaa sanoa mitä tapahtui, mutta pelivire oli täysin kateissa. Avaukset olivat katastrofaalisia, väylällä en osunut kunnolla palloon ja siinä se sitten olikin se tuloksen tavoittelu. Onneksi sentään putit upposivat, joten en luopunut toivosta ja uskoin parempaan huomiseen. Vaikka tilanne oli enemmän kuin harmillinen päätin pysyä hyvällä tuulella, eipä se kiukuttelu olisi auttanutkaan. Mun pallot eksyivät mitä vaikeampiin paikkoihin koloihin, puun juurelle ja kallion päälle. Joku toinen olisi luovuttanut, mutta meitä vaan nauratti. Siitä kallion päälle kiipeämisestä ja svingistä olisi pitänyt ottaa kuva. Tulipahan pelattua kauden huonoin peli, golf pistää totisesti nöyräksi.

Klubilla kuulin, että eräs kollega oli lähtenyt kesken kierroksen kotiin huonon pelituloksen takia. Siis mitä? Hävitäkin voi tyylillä eikä paeta raukkamaisesti. Pidin pääni pystyssä, palkitsin itseni Golf Pirkkalan hampurilaisaterialla ja päätin jatkaa lannistumatta. Tämä laji ei sovi heikkohermoisille eikä luovuttajille, nousen tuhkasta kuin Feeniks lintu...saatte vielä nähdä!

Pelin uuvuttamina kurvasimme Nokian Edeniin, jossa kävimme jälkipelit ladyporukalla huurteisten äärellä. Harvoin on maistunut olut yhtä hyvältä! Tarjosin samalla Raijalle edellisellä viikolla pidetyssä puttikisassa häviämäni tuopin. Mähän en kisaa voiton tai sijoituksen takia (onneksi) vaan siksi, että pääsen uusille kentille, nautin pelaamisesta ja hyvästä seurasta. Näkökantaa tarkistamalla päivä osoittautuikin onnistuneeksi. Mussa on positiivista ajattelua ja sisua sopivassa suhteessa-

2. pelipäivä
Kristina karkasi jo kentälle

Nestetasapainon palautuessa ennalleen golflook vaihtui kylpytakkeihin. Voiko parempaa palautumiskeinoa ollakaan kuin päästä saunaan, uimaan, poreammeeseen ja vesiliukumäkiin. Edenissä on kaksi isoa liukumäkeä ja nehän suorastaan huusivat meidän nimiä. Kieltämättä vähän jännitti, mutta ihan turhaan. Suosikkini oli se, jossa laskettiin renkaan kanssa ja olihan se testattava pariinkin otteeseen. Illan päätteeksi vielä ruokailemaan ja sitten unta palloon.

Lauantai oli ehkäpä vielä upeampi kuin perjantai. Hieman haikeana hyvästelin kylpyläparatiisin ja auton nokka kohti River Golfia. En odottanut peliltä ihmeitä perjantain romahduksen takia, mutta päätin jatkaa edelleen hymyissä suin. Kunnon virettä ei löytynyt, mutta peli alkoi jo muistuttaa golfia ja puttien lisäksi sain muitakin onnistumisia. Iloitsin etenkin Raijan upeasta päivästä, se nainen edistyy huimaa vauhtia.

Upeita maisemia

Molemmat kisakentät olivat upeita, mutta etenkin jälkimmäinen teki vaikutuksen. Kenttä oli erinomaisessa kunnossa, mittapaalut olivat selkeät, roskiksia oli lähes jokaisessa teeboxissa ja valvoja huolehti pelinopeudesta. Etenkin takaysillä ollut par 3, jossa oli huima korkeusero teki vaikutuksen. Onneksi ehdimme ottamaan kuvia edellä olevaa ryhmää odotellessamme.

Oho :)

Pelasin jälleen Raijan kanssa, joka on ihan parasta peliseuraa. Nauroimme katketaksemme, kun golfkärryt valuivat hiekkaan ja muutenkin näytimme ettei hymy hyydy pienistä. Valitettavasti kaikilla ei ole asennetta yhtä paljon, peliseurassamme ollut henkilö ei pystynyt peittelemään harmiaan. Mielestäni kiroilemalla, paiskomalla mailoja ja jättämällä lyöntijäljet korjaamatta näyttää vain oman tyhmyytensä. Uskon siihen, että golfjumalat kostavat moisen käytöksen, siksi mun suusta ei ärräpäitä kuulunut ja kenttää kohdeltiin kuin omaa.

Tuplasin sentään pisteeni, mutta jotain omituista pelissäni on pielessä. Onneksi kalenterissa on tunti Prolle heti tiistaiaamuna, Peku tekee taikojaan ja hoitaa mun svingin kuntoon. Mun on turha murehtia se on ihmemies. Meillähän on "treffit" rangella ja mun svingi kuvataan. Kun avaukset ja väylälyönnit saadaan samalle tasolle kuin putit mua ei pysäytä mikään.

Aurinko on petollinen kaveri ja vaikka se ihanasti lämmittikin jouduin sen uhriksi. Lippiksestä huolimatta kärsin auringonpistokseen viittaavista oireista, selvisin kuin selvisinkin varoituksella. Saatuani pari pahaa pistosta olen ollut varovainen, sen rajumpaa päänsärkyä ja oksennusta en ole muulloin kokenut. Ja aurinkorasvasta huolimatta iho punotti häijysti ja pohkeet olivat palaneet. Kisojen paras anti oli se, että niin lyöntipeli- kuin pistebogeysarjassakin voitto tuli Lahteen. Meillä onkin hyvä edustus kaikissa firman kisoissa, hyvä me! Uskaltaisin myös väittää, että meillä oli parhaat häviäjät. Tärkeintä ei ole se miten huonosti menee vaan miten nousee pystyyn, meistä kuullaan vielä. Me ei todellakaan livistetä kesken kaiken ja osaamme käyttäytyä tiukoissakin tilanteissa.

Päivä oli pitkä, mutta se olikin omistettu golfille. Suuntasimme onnellisina kotimatkalle ja mitäpä muuta kotimatkalla olisi tehty kuin puhuttu golfista. Repsikan paikalla kun olin ehdin googlettaa golflippujen hintatietoja eri kentille ja varasin ensi viikon peliajat, kuinkas muutenkaan? Aioin pitää pari lepopäivää, mutta tiistaina on jo kiire viheriölle.

Näkymät pihakeinusta

Kotiin päästyäni pakkasin kassit uudestaan, suuntasin maalle, äitin ja isin luokse. Tein kodin sohvalle kirjan ääreen, lukeminenhan kannattaa aina. Takki oli sen verran tyhjä, etteivät silmät pysyneet auki. Ennen yöunia havahduin saunaan ja sitten takaisin nukkumaan. Ellei kello olisi herättänyt olisin varmasti nukkunut puolille päiville asti. Joskus lepo tulee niin tarpeeseen, edes kesän pahin ukkosmyrsky ei häirinnyt uniani.

Lukemista ja lorvintaa

Olin ajatellut omistaa sunnuntain mustikoille, mutta hieman epävakaisen oloinen sää muutti suunnitelmia. Uppouduin taas Venetsian rikollisuuden pariin. Lumouduin lukemisesta niin, että kirjan luettuani pöllin äitini hömppäromaanin. Ja kyllä hömppäromaanit ovat salattu heikkouteni, eikä edes kovin salattu sellainen. Asettauduin ränsistyneeseen pihakeinuun viltin ja tyynyt kera...ei huolen häivää eikä kiirettä minnekään. Koin olevani etuoikeutettu ja nautin elämästäni, parhaat asiat eivät maksa mitään. Tunsin itseni myös viisaaksi, sillä harva malttaa pysähtyä ja arvostaa sitä mitä näkee ympärillään. Loppujen lopuksi kesäinen helle jatkui enkä olisi malttanut palata kaupunkiin. Illalla pakkasin tavarat ja maalaiselämästä uupuneen koirani kotimatkalle. Koira makoilee onnellisena kotona, oma koti on koirallekin rakkain paikka maailmassa.

Huomenna aion palata rakkaan kuntoiluharrastukseni pariin, mutta mitä se pitää sisällään on vielä täysi mysteeri.