Dieetti kuvina ja pohdintaa kahvista

Työn alla olevan ananaskuurin puolia on se, että saa syödä ja valittavissa on useita vaihtoehtoja. Sitten voi vielä omapäisesti varioida, mikä ei tietenkään ole suotavaa, mutta en ole voinut vastustaa kiusausta. Eilisen rahkayökkäilyn jälkeen muutin suunnitelmia, kokkasin aamuni iloksi munakkaan. Varsin samanlainen vaihtoehto kuin eilinen iltaruokanikin. Sopii mun pirtaan, sillä tykkään kananmunista.

Heräsin toiseen dieettipäivääni hillittömässä päänsäryssä, edelleen. Mitä tästä voi oppia? Jos olet kahviaddikti älä lopeta päivittäisen kofeiiniannoksen nauttimista kuin seinään, vähennä pikkuhiljaan. Toisaalta tekisi mieli keittää kuppi kuumaa, mutta luonteeni ei voi antaa periksi. Sitä ainakin toivoisi, että pahin on jo kärsitty ja tilanne kääntyy viikonlopun aikana voitoksi. Kuten arvelinkin särkylääke ei tuo helpotusta eli ei auta muu kuin sietää, onneksi ohjelmassa on ei mitään.

Vaikka olen vuosia puolustellut kahvia, siis onhan se hyvää ja kahvihetket ovat parhaita, mutta nyt alkaa vähän epäilyttää. Syy voi toki olla päivittäisessä kahviannokseni määrässäkin, sillä aamuisin tulee imastua peräti kolme kupillista, mutta millaista myrkkyä se onkaan? Saamani oireeni ovat paikoitellen niin kovia, että voisi luulla, että puhutaan pahemmastakin addiktiosta. 

En sano ettenkö joisi enää koskaan kahvia, juon mitä todennäköisemmin. Mutta olisiko syytä tehdä kahvista erikoisherkku eikä arkinen addiktio? Voisinko satunnaisesti palkita itseni erikoiskahvilla vai aina niin toimivalla kupposella Juhla Mokkaa? Vai pidänkö päivittäisen rutiinini, mutta pienennän määrää reilusti? Tässä kohtaa olisi varmaan syytä kaivella faktatietoja, mistä oireeni johtuvat ja miettiä asiaa niiden valossa. En ole vain niin vahva, että voisin katsoa totuutta silmästä silmään. 

Kuulostaa varmaan koomiselta, mutta kahvi on ainoa kunnon paheeni. Pystyn halutessani kieltäytymään karkeista, roskaruuasta ja erilaisista nautintoaineista, mutta miksi kieltäytyä kahvista? Se on myös liittynyt olennaisena osana moniin keskusteluihin ja omiin hiljaisiin pohdintoihin. Pieni ja mitätön asia maailmankaikkeudelle, mutta melkeinpä pala minua. Eiköhän tässä ole pähkinää purtavaksi tälle päivälle, dieetti jatkuu siinä sivussa melkein huomaamatta.