Pssst...minulla on salaisuus

Jutta puhui eilen vetovoiman laista ja antoi niin tähän kohteeseen kolahtavan esimerkin lentämiseen liittyen, että kaivoin Secret-kirjan esiin. Päätin suhtautua tästä päivästä lähtien edessä olevaan lentooni innolla. Matka menee varmasti hyvin, lentokenttäkuviot hoituvat rutiinilla ja tapaan paljon mukavia ihmisiä. Unohdan huoleni pitkästä lentoajasta ja lakkaan murehtimasta miten koneen vaihto sujuu. Asenteestahan se on tämäkin juttu kiinni, kuten kaikki muukin.

Päätin tankata itseeni positiivista energiaa ennen H-hetkeä ja sitten nautitaan siitä mitä elämällä on annettavana. Suosittelen lämpimästi Rhonda Byrnen kirjoja, mutta jos ei usko positiivisen ajattelun voimaan niin sitten kannattaa unohtaa koko juttu. Jos mottosi on "pessimisti ei pety" tulet vihaamaan tätä ja pidät sitä höyrypäisenä idiotismina. Minä taas sytyn moisesta (ylläri) ja saan itseni viritettyä parhaimmilleni.

Uskon myös siihen, että se miten ajattelemme ohjaa meitä eteenpäin. Tämä on se syy miksi yritän etsiä joka asiasta jotain hyvää. Viimeistään parin päivän synkistelyn jälkeen riuhtaisin itseni pystyyn ja uskon parempaan huomiseen. Näillä keinoin elämä on kohdellutkin hyvin ja kurjistakin jutuista on aina pärjätty. Kannattaa miettiä mitä toivoo, sillä toiveilla on tapana toteutua. Mun toiveista on tällä viikolla toteutunut jo muutamat, pieniä ja suuria sellaisia. Vaikka jotain on toivonut voi toteutuminen olla pienoinen shokki eli mieti mitä haluat.

Kirjasta intoutuneena ja uuden matka-asenteen omaksuneena selvitin muutaman mieltä painaneen asian soittamalla Finnairille, oli muuten loistava asiakaspalvelu! Sitten pistin tuulemaan eli lähdin tekemään viimeisiä hankintoja kaupungille. Koska pakkanen paukkui kahdenkymmenen paikkeilla sonnustauduin gore-tex-housuihin, vedin pipon syvälle päähän ja nakkasin toppatakin päälle. Tällaisina päivinä laadukkaat pitkät kalsarit ovat kultaakin kalliimmat, viis siitä onko ne muuten hot or not. Auto sai jäädä kotiin, kun mä dallailin keskustaan, aurinkokin paistoi ihan kunnolla. Ihan selkeesti ollaan tämän pimeyden suhteen voiton puolella!

Sain hankittua lähes kaiken tarvitsemani, ainoastaan minikokoiset muoto- ja lakkapullot unohtui. Paras hankinta oli laukku, johon saan käsimatkatavarani. Suhteellisen arvokas hankinta, mutta laadukas, mutta maksaa itsensä takaisin käyttöikänsä puolesta. Parasta tässä tarinassa oli se, että juuri kun mittailin laukkua myyjän kanssa ilmestyi paikalle nainen, joka oli käynyt katsomassa samaa laukkua. Mitäs oli harkinnut, sillä mä nappasin sen anteeksipyytelemättä. Mahtaa sitä nyt jurppia, mua jurppis ainakin. Eikös ookin hieno? Vetovoima varmaan toi sen mun luokse, sillä tuollaisen mä olen aina halunnut :)