Ongelma nimeltä ruoka

Jos tästä reissusta jotain negatiivista pitää keksiä niin se on ruoka...tai siis lähinnä erilainen ruokakulttuuri sekä ruokarytmi. Mun kroppa on ohjelmoitu syömään usein, säännöllisesti 3 tunnin välein eli 5-6 kertaa päivässä, muuten tulee nälkä enkä vastaa seurauksista. Suhteellisen tottuneena työmatkaajana olen rutinoitunut hotelliaamupalan suhteen, sehän on jokseenkin sääntö eikä poikkeus Suomessa. Täällä jenkkilässä kaikki on toisin, on siis peräti harvinaista, että aamupala kuuluu hintaan. Why o why ei pysty ymmärtämään, koska aamupalahan on pyhä!

Ekana yönä heräilin lukuisia kertoja ja podin nälkää aamuneljästä lähtien. Siinä reissatessa ei ihan hirveitä tullut syötyä, etenkin loppumatkan aikana oli turha toivoa ruokaa ja juotavaa about kuuteen tuntiin. Mun kroppa veteli jo säästöliekillä ja poti syvää järkytystä. Loppujen lopuksi kello lähenteli puolta päivää ennen kuin sain mitään. Aamupala ehti siis muuttua lounaaksi, aloin olla jo suhteellisen kärsimätön ja melkein tärisin nälästä. Siinä pisteessä musta on turha saada juttua irti tai oikeastaan minkään sortin älyllistä toimintaa. Valitsin listalta Ceasarsalaatin ja olihan se aika bueno ratkaisu, kehräsin tyytyväisenä auringon möllöttäessä taivaalla. 

Seuraavaa ruokailua sai taas odotella, mutta kumman hyvin se nälkäkin pysyi loitolla. Tässä kohtaa ei voi siis valittaa. Ennen Miami Heatin peliä söin tortilla-annoksen, joka oli varsin loistava ja edullinenkin vielä...kaukana pelkäämistäni rasvapommeista. Todellisuudessa rakastan kaikkea rasvaista ja uppopaistettua, mun linjat ei vaan kestä moisia, joten siinä syy välttelytaktiikkaani. Mutta miettikää söin vain kaksi kertaa päivän aikana, tästähän ei tule tapaa.

Tänään toisena aamuna päästiin aamupalalle, paikalliseen ruokapaikkaan. Listalla oli periamerikkalaisia vaihtoehtoja ja valitsin niistä mieleiseni, oikeastaan sieltä olisi löytynyt paljonkin kaikkea. Sain eteeni pannun, jossa oli paistettuja kasviksia, perunaa, jotain makkaraa ja pari kananmunaa. Taas lopputuloksena happy happy joy joy fiilis, kyllä mää muuten tykkään syödä.

Kyllähän tolla pitkälle pötkikin, mutta nyt mä kärvistelen täällä taas kiukkuisena. Jos joku tulisi nyt ärsyttämään, kannattaisi lopettaa ennen kuin aloittaa. Shoppailun lomassa tuli testattua paikallinen frozenyogurt herkku eli jäätelönomaista jugurttia, mutta siinä ne päivän sapuskat sitten onkin. Se oli muuten toinen tammikuun aikana nautittu herkku, maistui varmaan siksikin eri hyvältä. Jälleen kerran voin myös suositella jos moinen makuelämys kävelee vastaan!

Päikkäreitten päätteeksi kiemurtelin nälästä, kuinkas muutenkaan. Kämppis lähti lenkille ja minä suuntasin suurin toivein respaan kyselemään ruuan perään. Multa meinasi loksahtaa suu auki, sillä ruokana mulle esiteltiin herkkuhylly. Siis mitä vit*** minä puhuin ruuasta en sipseistä ja karkeista? Hotellissa ei siis ole ravintolaa, joten palasin tyhjin mahoin huoneeseen. Lähin mesta olisi kuulemma 8-10 minuutin ajomatkan päässä, muahan ei täällä kannata rattiin päästää joten no thanks. Hyvähän se on ettei tule mässättyä tai ahmittua, mutta...olen mykistynyt. Huomenna tää homma on pakko organisoida paremmin, en suostu viettämään kolmatta päivää näin. Onneksi noissa matseissa syödään kaikkea syötävää, joten päivällä on vielä onnellinen loppu <3 ainakin uskon niin.