Oi mikä päivä!

Mua odotti töissä melkoinen yllätys heti aamusta. Vai mitäpä sanoisitte, jos teitä olisi vastassa paketti, joka kätkisi sisälleen kynsilakkapullon ja lahjakortin kosmetologille? Olipa mahtavaa täyttää 35 ja suorastaan hämmästyttävää huomata millaisia ihmisiä mun ympärille on matkan varrella ilmestynyt. Silmät pyöreinä tutkin Day Spa Menua ja mietin miten voisin itseäni hemmotella, totisesti rankkoja valintoja. Damn...unohdin muuten sen kynsilakan töihin, kun olin niin tohkeissani. Olisin voinut ottaa sen heti testiin, nappaan sen sitten perjantaina kun päädyn seuraavan kerran kotiofficelle.

Moisen alun jälkeen oli kiva ryhtyä oikeisiin töihin. Vedettiin tänään kollegan kanssa valmennusta siitä miten koutsausta tehdään. Puhuttiin mm. viestinnästä, muutoksen etenemisestä, palautteen antamisesta ja aikatauluttamisesta. On muuten paljon vaikeampaa kouluttaa tällaista kuin jotain palvelua tai vaikkapa järjestelmää. Kuitenkin hyvä kokemus itselle ja tämän myötä omaankin ammattitaitoon tuli ripaus lisää, jee!

Päivän päätteeksi tsekattiin palautteet, analysoitiin missä oltiin hyviä, missä pitäisi petrata ja millä eväin lähdetään seuraavaan valmennuspäivään. Aina pitää miettiä miten voidaan kehittyä, eikä vain tyytyä siihen mitä tuli tehtyä. Saatiin myös hyvät kommentit kollegalta, joka toimi tilaisuudessa kuunteluoppilaana, the power of palaute. Ensi viikolla jatketaan, sillä tähän projektiin kuuluu kaksi valmennuspäivää eli show must go on.

Hyvällä ja aktiivisella jengillä on kiva tehdä töitä. Osa valmennuksen onnistumisesta on siis osallistujistakin kiinni. Päivä venyi ja pitkästä aikaa tuli tehtyä kymmenen tuntia täyteen, normaalisti kiidän kotiin heti tuntien tullessa täyteen. Tosin tää on yksi mun duunin plussista, molemmat osapuolet joustaa tarpeen mukaan ja sain kuitattua kulkukortille kertyneet miinukset. 

Kotiuduin kuuden pintaan ja nälkä kurni sisuksissa. Kaikkeni antaneena simahdin sohvalle ja nukuin piristävät päikkärit, muuten olisin voinut raahautua välittömästi yöunille. Ei tullut pieneen mieleenkään, että pitäisi kuntoilla tai ylipäätänsä tehdä jotain. Silloin kun pistää itsensä likoon huomaa todella tehneensä. Ainoa kunnon työ ei ole siten ruumiillista, nää framilla olot kuluttaa kummasti, mutta kyllä ne antaakin. Kaikilla asioilla on kaksi puolta.

Selailen vielä hetken kauneudenhoitovaihtoehtoja, miten kun mä haluisin kaikkea? Tai no ripsipidennyksiä en ikinä ottaisi, mutta kasvohoito, hiusten pidennys ja hierontakin kelpaisivat. Onneksi en mene Brasiliaan, muuten pitäisi ottaa varmaan maahan sopiva vahaus ;). Hirveen kivasti tässä taas vältellään illan pakollista ohjelmaa eli matkalaukun pakkausta. Jos joku kaipaa neuvoja kuinka keksin tekosyitä tai selityksiä niin koodia tänne, täältä pesee!