Maanantaina jätettiin Miami taakse ja suunnattiin auton nokka Key Westiä kohti. Tie eteni aika verkkaisesti ja auringon pistäessä kunnon poweria kehiin tuntui road trip paikoin puuduttavalta. Onneksi sentään maisemat hivelivät silmää, tietä ympyröi meri ja paikoin kurvailtiin pitkiä siltoja pitkin. Parasta oli kuitenkin määränpää, sillä perillä odotti ihana uima-allas. Ekaa kertaa koko reissun aikana sonnustauduin bikineihin, loikoilin hetkisen paahtavan auringon alla ja pulahdin uimaan.
Illalla käytiin hieman ihmettelemässä paikkoja ja vihdoinkin pääsi räpsimään sydämensä kyllyydestä kuvia. Muutenkin Key West oli positiivinen yllätys, eläväinen pikkupaikka, jossa kaikilla tuntui olevan hauskaa. Jos olisi heittäytynyt iltaelämän vietäväksi olisi varmaan "vähän" venähtänyt ja seuraavana aamuna olisi kiristänyt päänahkaa. Toisin kävi, sillä herkullisen illallisen jälkeen simahdin ennen aikojani, on se nukkuminenkin kivaa.
Tiistaina lähdettiin takaisin Miamiin eli jälleen istumalihaksia koetteleva matka edessä. Välissä tuli kuitenkin pysähdyttyä ihastelemaan maisemia ja välistä pelikaaneja. Jotain kovin sympaattista noiden pelikaanien toiminnassa on, tuli myös todistettua omin silmin millaisia kalastajamestareita ne ovat. Ainoa asia mikä vähän jurppii, koen tulleeni huijatuksi, on se ettei täällä näy yhden yhtä flamingoa. Siis niinkin luotettavan tietolähteen kuin Miami Vicen perusteella luulisi niitä olevan lukuisia. Eipä silti pääsen tämän pettymyksen yli, jollei muuten niin vuosien terapian avulla.
Viimeiset kolme yötä vietetään Miami Beachilla. Eilen ehdin pikaisesti pyörähtämään rannalla, vaikkakin aurinko oli jo laskemassa eli kovin vahvaa tuntumaa ei vielä ole. Hotelli on noin 100 m päässä rannasta eli uusi yritys tänään. Valmistaudun juuri tutkimaan mestoja tarkemmin ja ellei muuta niin ainakin maisemat hivelevät lomalaisen silmää. Kyllä tällainen irtiotto aina Suomen talven voittaa kuus nolla. Kuinkahan sitä ensi viikolla mahtaa pärjätäkään lämpötilojen puolesta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti