Rikki - korjaus käynnissä

Täydellinen svingi osa 1

Olin odottanut tätä päivää ja Golf Pron tapaamista, en enää pärjäisi omin avuin. Mitä oikein oli tapahtunut, olin ymmälläni, luotin ammattilaiseen 110 prosenttisesti ellen enemmänkin. Kunnioittaakseni opettajaa olin ajoissa paikalla, sonnustautuneena värikkäisiin vaatteisiin, jotka näkyvät videolla parhaiten. Pääsin kuvattavaksi pienen alkuvenyttelyn ja kulumisien vaihdon jälkeen.

Kuinka ollakaan löin kuin aloittelija...hävetti, mutten osannut muutakaan. Video oli armoton ja paljasti totuuden, svingini oli katastrofaalinen. Hyvää alkuasentoa lukuun ottamatta kaikki muu olikin pielessä. Ilmeisesti yliliikkuvuuteni ja notkeuteni takia olin venyttänyt backsvingin yli äyräiden, menettäen liikeradan hallinnan. Ensin rikottiin kaikki vanha ja aloitettiin rakennustyö.

Täydellinen svingi osa 2

Aloitimme otteesta, miten palaankin perusteisiin viiden vuoden pelaamisen jälkeen? Ei uskoisi, että mailan pitäminen on niin vaikeaa, mutta ei se niin yksinkertaistakaan ole, ainakaan mulle. Koska korjausprojekti vie aikaa ja vaatii verta (ainakin kuvaannollisesti), hikeä sekä harjoittelua aloitettiin pienin askelin. Nyt on korkea aika saada palaset loksahtamaan paikoilleen, joten vartalon hallinta ja voiman saaminen lantiosta on viimeinkin opeteltava. Tämä neiti on svingannut aikaisemmin vain käsivoimilla, vaikka liike lähtee lantiosta, kyseessä ei ole voimalaji.

Kärsivällinen opettajani Peku väänsi minut kerta toisensa jälkeen oikeaan asentoon. Tunnin aikana tapahtui pientä kehitystä, mutta treenit jatkuvat totisestikin. Sain käskyn harjoitella peilin edessä päivittäin vähintään 20 minuuttia, aion olla mallioppilas. Kierroksilla saan käyttää vain puolisvingiä, kyynärpäät on pidettävä kyljissä ja osumat puhtaina. Ei ihan helppo tehtävä, mutta teen parhaani.

Kun seuraava tapaaminen oli sovittu, torstaina kello 14 uusi kuvaussessio, palasin ahkeroimaan. Kertasin oppimaani ensin rangella yhden pallokorin verran ja sitten lähdin kentälle. Peliseura oli varsin mielenkiintoista, lievästi kehitysvammainen mies, jonka pelityyli oli persoonallinen. Vaikka hieman hämäännyin yritin jutella mukavia ja keskittyä omiin peliini. Lyöntipituus ei juurikaan kärsinyt vajaista lyönneistä huolimatta, voima taisi tulla kropasta käsien sijaan. Seiskaväylällä hieman koominen pelikaverini yhtäkkiä kiitti minua peliseurasta ja poistui paikalta, hämmentyneenä jatkoin yksin eteenpäin. Etuysi riitti minullekin, palasin treenaamaan kymppikioskin kautta.

Lyhyen kahvitauon jälkeen harjoittelin ensin putteja ja chippejä, opit on onneksi hyvin muistissa. Lähipelin merkitys on suuri ja treeni teki hyvää. Tunnin jälkeen suuntasin jälleen rangelle peilin ääreen...kerro kerro kuvastin kuin saan svingin kauneimman. Kolmen pallokorin verran jatkoin kunnon osumien ja backsvingin metsästystä, pääsin kokemaan pieniä onnistumisen tunteitakin. Kurvasin Takkulan pihaan puoli kymmeneltä ja lastasin bägin takaisin auton kyytiin neljältä, ei voi ainakaan yrityksen puutteesta syytellä.

Kotona odotti uskollinen ystäväni, jolla olikin kiire lenkille. Rauhallinen kävely ja ajatusten tuuletus teki hyvää golfin pieksemälle kropalleni. Kieltämättä päivän urakka tuntui keskivartalossa, vatsalihakset ovat kuin hakattu. Kotiuduttuani söin hyvällä ruokahalulla ja kertasin päivän oppeja Kehity golfaajana -kirjan opastuksella. Meinaan vielä harjoitella otetta ja jatkaa peilitreenejä ennen nukkumaan menoa. Illalla ei tarvitse huudella nukkumatin perään ja aamulla jatkan harjoituksia. Saa nähdä pelaanko koko kierroksen vai tyydynkö etuysiin ja rangetreeniin.

Rautaa sen olla pitää

Myönnetään nukuin ruhtinaalliset päikkärit ja energiaa piti päästä tuhlaamaan. Suuntasin siis salille ja nappsin vanhan saliohjelman mukaani. Tää on kyllä ihan paras setti ja helppo muokata fiiliksen mukaan, kiitos Aleksille joka on tämän joskus tehnyt.

Alkuverryttelyksi riitti pyöräily paikasta A paikkaan B ja sitten menoks sano Annie Lennox...

4x10 hyppykyykky 20 kg tanko niskassa
3x10 leuanveto (variaation kera kun ei poverit kropassa riitä)
3x10 punnerrus vinopenkissä käsipainot 10 kg
4x10 pystypunnerrus 20 kg tanko
Supersarjana hauis & ojentajat 3x10
Hauiskääntö seisten 10 kg käsipainot
Dippi penkiltä jalat maassa
4x10 vatsat penkillä maaten ja jalkojen laskeminen pystystä vaakatasoon

Napakka puolen tunnin treeni teki hyvää, hiki pinnassa sitä vaan tuntee elävänsä!

PS: Postaus on tehty kännykällä joten ei ole mitään hajua miten se näkyy eetterissä. Kiitos ja anteeksi!

Ajatuksia liikkumisesta ja lihavuudesta

Mun lomalla herätyskello on piipittänyt lähes joka aamu. Tänään olin luvannut toimia työkaverin kuskina, joten ei auttanut itku markkinoilla. Hieman se yöhön asti kestänyt luku-urakka painoi, mutta kirja on sentään luettu kannesta kanteen. Kahviani ryystäessä bongasin Facebookissa jaettuun artikkeliin Heia heia! Nostin Peffani sohvalta. Suosittelen lukemaan Pekka Pekkalan kolumnin kokonaisuudessaan täältä.

Olen itsekin käyttänyt Heia heia! -liikuntapäiväkirjaa työpaikan innostamana, mutta jotenkin sen käyttö on viime aikoina unohtunut, palaan siihen varmaan takaisin. Kirjoituksen pääpointtina on se, että kirjaamalla kaiken arkipäiväisen tekemisen liikunnaksi (mm. silitys, siivoaminen, kaupassa käynti ja portaiden nousu) oikeiden liikuntasuoritusten lisäksi hämärtyy ajatus omasta aktiivisuudesta ja tämä on osaltaan syynä lihavuusongelmaan. Ihmettelin itsekin Heia Heian! käysössä sitä, että palvelu palkitsi kuntoilun määrässä eikä sisällön mukaan. Käyn koiran kanssa vähintään kolmesti päivässä ulkona, mutta kirjasin sen vain yhtenä. Päivän pyöräilyt töihin, kotiin, kuntosalille ja taas kotiin niputin myös yhteen. Eipä olisi kannattanut, sillä listaamalla jokaisen inahduksen erikseen nousee nopeammin kuntoilun eliittiluokkaan ties minkä smaragdin arvoiseksi.

Kirjoitus jäi pyörimään päähäni koko päiväksi. Kuskikeikan jälkeen kurvasin Lahden satamaan täyttämään kurnivaa vatsaani, koska kotona ei ollut ruokaa eikä ajatus ruokakaupasta kiinnostanut tippaakaan. Kerran kesässä pitääkin käydä satamalaiva Kaunis Veeran tarjoama testaamassa. Kuuman ilman takia valitsin salaatin, vihersalaatti mozzarellan kera maistuikin taivaalliselta. Paistattelin myös päivää ja nautin polttavasta auringosta, vaikka normaalisti pidän auringon palvontaa idioottien puuhana. Aurinkokertoimet olivat silti kunnossa, suojelen ihoani aina UV-säteiltä.

Koska pieni salaatti jätti vatsaani tilaa jatkoin hemmottelua. Lampsin seuraavaksi Kahvila Karirantaan nauttimaan jälkiruuaksi pullakahvit. Näitä korvapuusteja ei voita mikään ja satunnaisesti nautittuna itse tehty tekee sydämelle hyvää (ainakin uskon niin). Vaikka uppouduin tällä kertaa Ruotsin rikollismaailmaan Henning Mankellin johdolla ehdin katselemaan ympärilleni. Koko loman ajan olen ihmetellyt miten lihavia me suomalaiset nykyään olemme ja ikävä kyllä syyttävä sormi kohdistuu etenkin naisiin. Uskon siihen, ettei kukaan halua olla ylipainoinen ja me naiset haluamme tuntea itsemme kauniiksi sekä viehättäviksi. Missä vaiheessa tyydymme kohtaloomme ja pukeudumme muodottomiin kaapuihin? Värikkäät nansot ja tursuavat makkarat ovat kaikkea muuta kuin kaunista katseltavaa.


Himoliikkujalle kuin minulle on käsittämätöntä, että kaikki eivät halua liikkua. Siis mihin minäkin aikani tuhlaisin ellen salille, lenkkipoluille ja golfkentille? Hmm enpä tiedä enkä haluakaan tietää. No miksi sitten kehun korvapuusteilla ja tuomitsen muita? Muiden tuomitsemisesta ei ole kyse, olen oikeastaan surullinen asian takia. Minun lapsuudessani lihavia lapsia ei ollut ja aikuisetkin olivat normaalipainoisia. Enhän minä nyt niin vanha ole vai mitä on tapahtunut? Kaikki muutos ei ole selvästikään hyvästä.

Jojoilen itsekin painoni kanssa ja tiedän kyllä mistä puhun. Reilu vuosi sitten vaakani sai minut tolaltaan näyttäessään lukemia 63 kg. Olen 152 cm pitkä, joten kyllähän se näkyi ja tuntuikin kurjalta. Vaatteet kiristivät eikä mikään näyttänyt hyvältä, olin luisumassa kohti kaapumaisia nansoja. Näin sinkkunaisena kohteliaisuuksia ei juurikaan saa eikä vessan pöntöstä valunut itsetunto auta asiaa. Karu totuus tuli viimeistään silloin esille, kun siskoni otti minusta kuvat alusvaatteissa. Kuva kertoi kaiken, pari päivää meni shokista toipuessa, mutta ryhdyin välittömästi töihin.

Löysin avun Jutta Gustafsbergin avulla, siinä on muuten mieletön pakkaus! Liityin juuri käynnissä olleeseen Go fat go haasteeseen, kaikki suuhun menevä kävi vaan kautta ja noudatin ohjeita pilkulleen. Ilmaisen startin jälkeen jatkoin Fitfarmin Lite ohjelmalla, nettivalmennus toimi kohdallani hyvin. Tavoitteeseen pääseminen vaati monesti kieltäytymistä herkuista ja aikataulut piti miettiä uusiksi. Sisullahan siitä selvisi ja muutaman kuukauden kiristelyn jälkeen olin tavoitepainossani ja säteilin onnea, sain takapuoleni takaisin.

Vuosien varrella olen kokeillut kaikkea, ennen kuin karppauksesta tuli muotia noudatin sitä orjallisesti. Aikanaan Antti Heikkilä oli guruni ja luin hänen kirjojaan kuin piru raamaattua. Aamupalani oli parin vuoden ajan vakio eli kaksi voissa paistettua kananmunaa. Viikonloppuisin lisäsin kylkeen pekonia ja onhan se hyvää. Heikkouteni oli kuitenkin leipä ja vähähiilihydraattinen elämäntapani koko repsahduksia. Heikkilän ansiosta kiinnostuin mistä ruokani tulee, aloin kartella lisäaineita ja valitsin ostoskoriini lähiruokaa sekä luomua.
Uskon edelleen järkevään karppaukseen, jossa syödään puhdasta ruokaa, rasvoja sopivasti ja runsaasti kasviksia. Harmittaa niin vietävästi, että ajatus hiilihydraattien laadun tarkkailusta on unohtunut median mässäillessä aiheella. Valitsen normaalirasvaisia tuotteita mm voita ja kevytmaitoa, kevyttuotteet ovat pannassa ja saarnaan niiden petollisuudesta suu vahdossa aina kun saan tilaisuuden.

Nykyisin uskon siihen, että ruokavalio on yksilöllinen. Se mikä sopii minulle ei välttämättä ole sinun valintasi. Välillä halveksimani lautasmalli on saanut taas hyväksyntäni ja suhtaudun ruokaan rennosti. Mitä enemmän treenaan sen tarkemmin pidän huolta, että syön tarpeeksi ettei elimistöni joutuisi säästöliekille. Näin lomalla olen herkutellut aika paljon, tosin on sitä tullut liikuttuakin. Vaikka lipsun Jutalta oppimastani mallistani pidän tiukasti kiinni ruokarytmistä ja aamupuurosta raejuuston kera. Ihan hunningolla en ole, sillä kroppa tuntuu toimivan hyvin eikä painokaan ole kertynyt. Tikkulaihaa minusta ei saa (en ainakaan usko), mutta aktiivinen elämäntapani näkyy kropasta ja siitä mä tykkään, lihasta saisi olla enemmänkin.

Suurin osa tutuistani, jotka tappelevat painonsa kanssa ihailevat intoani liikkua. Paino on jokaisen oma asia ja jokainen kantaa sen itse. Jos joku haluaa apuani, olen aika hyvä tsemppari, autan mielelläni mutten tuomitse enkä punnitse ystävyyttä vaa'alla. Aika usein kuulen lupauksia siitä kuinka alan liikkumaan ja laihdutan. Meillä suomalaisilla on joku syvälle istutettu kuvitelma siitä, että laihtuminen hoituu liikunnalla. Siksi Heia heia! voi johtaa harhaan ja jopa syöstä jojoilijan syvempään kierteeseen. Nykytutkimuksen mukaan liikunnan merkitys on vaivaiset 10 %:a ja ravinnon 90 %:a, se on siis säälittävä sivunäyttelijä. Toki siitä on apua ja voisin listata positiivisia vaikutuksia maailman tappiin asti, mutta totuus löytyy lautaselta. Laihdutushan on periaatteessa yksinkertaista, syö vähemmän kuin kulutat niin kilot tippuu. Valitettavasti se on vaan vuosi vuodelta vaikeampaa, ihan hirvittää miten sitä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä pärjääkään.

En halua nyt parjata Heia heiaa!, sehän on varsin mukava työkalu kuntoilijalle, mutta älä anna sen huijata. Painonhallinta on pieniä valintoja joka päivä ja monta kertaa päivässä. Jos tavoitteenasi on karistaa kiloja suosittelen noudattamaan seuraavaa listaa:

1) ruokailurytmi eli 5-6 ateriaa päivässä
2) tee ruokasi itse, kotiruoka on hyvää ja terveellistä
3) valitse viisaasti, kasaa lautasellesi kauniita kasviksia, marinoi lihat itse ja suosi kaikessa puhtaita raaka-aineita
4) nuku tarpeeksi, riittävä yöuni on 7-8 tuntia ja opettele kuuntelemaan kropaasi (ei niin helppoa, tiedän)
5) hymyile, se ei maksa mitään ja näyttää kauniilta
6) vältä alkoholia, se on yhtä kuin turhia kaloreita
7) liiku jos mahdollista

Voisin jatkaa listaa loputtomiin ja ehkä joskus jatkankin. Tuo on kuitenkin hyvä alku, joten ei muuta kuin toteutuksen kimppuun. Mielestäni laihdutus kannattaa aloittaa tiukasti, lipsuminen on itsensä huijaamista ja tuloksien näkyessä voi joskus herkutellakin. Herkuttelu ei saa olla jokapäiväistä, hetken huulilla - ikuisesti vyötäröllä. Mutta sitten kun herkuttelet nauti täysin rinnoin, mutta pysy silti kohtuudessa. Laihuutta on turha ihannoida, mutta liiallinen paino ei ole hyväksi kenellekään ja iän myötä kroppa kyllä kertoo sen.

Mun lautasele ilmestyi illalla kesäkurpitsalasagnea ja paprikaa, nam! Sain vanhempieni kasvattaman kesäkurpitsan ja lisäsin joukkoon tomaattistajauhelihakastiketta sekä ripauksen juustoa. Pakastimesta löytyi vieläpä viime syksyn sienisatoa, joka sopii kylkeen kuin nenä päähän. Ei se ruuanlaitto niin monimutkaista ole ja maistuvaa ruokaa saa ilman ruokakermoja tai muita hömpötyksiä. Suolalla ja pippurilla pärjää pitkälle, ne ruokakauppojen uutuudet ovat vain elintarviketeollisuuden keino huijata meitä pieniä kuluttajia.

Kunhan palaan arkeen ja ruotuun kirjoitan joku kerta omasta ruokarytmistäni sekä kokkailuistani. Nyt pistän koneen kiinni ja suuntaan salille, jotain on pakko päästä tekemään peruslenkin lisäksi. Päivä on kulunut nenä kirjassa kiinni (ihan kuin olisin kiinni lukemiseen) sekä ajatuksia pyöritellessä, välillä ihan terapeuttista, mutta kroppa kaipaa ärsykkeitä.

Voittajia ja häviäjiä

Soneran ladygolfaajat
vasen ylärivi: Kristina, Seidi &
Anneli
vasen alarivi: minä ja Raija

Perjantaina oli aikainen herätys ja kyyti Pirkkalaan odotti 7:30 alaovella. Suuntasin työkaverini Raijan kanssa firman kaksipäiväiviin golfin mestaruuskisoihin. Kellon soidessa mietin onko aina ihan pakko, mutta liikeelle päästyä alkoi fiiliskin löytymään. Parin tunnin jälkeen pääsimme kohteeseen. Perillä odottikin komea golfkenttä ja aikaa riitti shoppailuun (toimin vain makutuomarina ja yllyttäkämä), rangelle, ruokailuun sekä puttitreeneihin. Niin ja meidän ladyjen ikuistamiseen, pienellä porukalla pidämme TeliaSoneran naisgolfaajien mainetta yllä.

Sää suosi koko viikonlopun, tämän upeampaa ilmaa ei olisi voinut toivoakaan. Valitettavasti mikään muu ei sitten suosinutkaan. En osaa sanoa mitä tapahtui, mutta pelivire oli täysin kateissa. Avaukset olivat katastrofaalisia, väylällä en osunut kunnolla palloon ja siinä se sitten olikin se tuloksen tavoittelu. Onneksi sentään putit upposivat, joten en luopunut toivosta ja uskoin parempaan huomiseen. Vaikka tilanne oli enemmän kuin harmillinen päätin pysyä hyvällä tuulella, eipä se kiukuttelu olisi auttanutkaan. Mun pallot eksyivät mitä vaikeampiin paikkoihin koloihin, puun juurelle ja kallion päälle. Joku toinen olisi luovuttanut, mutta meitä vaan nauratti. Siitä kallion päälle kiipeämisestä ja svingistä olisi pitänyt ottaa kuva. Tulipahan pelattua kauden huonoin peli, golf pistää totisesti nöyräksi.

Klubilla kuulin, että eräs kollega oli lähtenyt kesken kierroksen kotiin huonon pelituloksen takia. Siis mitä? Hävitäkin voi tyylillä eikä paeta raukkamaisesti. Pidin pääni pystyssä, palkitsin itseni Golf Pirkkalan hampurilaisaterialla ja päätin jatkaa lannistumatta. Tämä laji ei sovi heikkohermoisille eikä luovuttajille, nousen tuhkasta kuin Feeniks lintu...saatte vielä nähdä!

Pelin uuvuttamina kurvasimme Nokian Edeniin, jossa kävimme jälkipelit ladyporukalla huurteisten äärellä. Harvoin on maistunut olut yhtä hyvältä! Tarjosin samalla Raijalle edellisellä viikolla pidetyssä puttikisassa häviämäni tuopin. Mähän en kisaa voiton tai sijoituksen takia (onneksi) vaan siksi, että pääsen uusille kentille, nautin pelaamisesta ja hyvästä seurasta. Näkökantaa tarkistamalla päivä osoittautuikin onnistuneeksi. Mussa on positiivista ajattelua ja sisua sopivassa suhteessa-

2. pelipäivä
Kristina karkasi jo kentälle

Nestetasapainon palautuessa ennalleen golflook vaihtui kylpytakkeihin. Voiko parempaa palautumiskeinoa ollakaan kuin päästä saunaan, uimaan, poreammeeseen ja vesiliukumäkiin. Edenissä on kaksi isoa liukumäkeä ja nehän suorastaan huusivat meidän nimiä. Kieltämättä vähän jännitti, mutta ihan turhaan. Suosikkini oli se, jossa laskettiin renkaan kanssa ja olihan se testattava pariinkin otteeseen. Illan päätteeksi vielä ruokailemaan ja sitten unta palloon.

Lauantai oli ehkäpä vielä upeampi kuin perjantai. Hieman haikeana hyvästelin kylpyläparatiisin ja auton nokka kohti River Golfia. En odottanut peliltä ihmeitä perjantain romahduksen takia, mutta päätin jatkaa edelleen hymyissä suin. Kunnon virettä ei löytynyt, mutta peli alkoi jo muistuttaa golfia ja puttien lisäksi sain muitakin onnistumisia. Iloitsin etenkin Raijan upeasta päivästä, se nainen edistyy huimaa vauhtia.

Upeita maisemia

Molemmat kisakentät olivat upeita, mutta etenkin jälkimmäinen teki vaikutuksen. Kenttä oli erinomaisessa kunnossa, mittapaalut olivat selkeät, roskiksia oli lähes jokaisessa teeboxissa ja valvoja huolehti pelinopeudesta. Etenkin takaysillä ollut par 3, jossa oli huima korkeusero teki vaikutuksen. Onneksi ehdimme ottamaan kuvia edellä olevaa ryhmää odotellessamme.

Oho :)

Pelasin jälleen Raijan kanssa, joka on ihan parasta peliseuraa. Nauroimme katketaksemme, kun golfkärryt valuivat hiekkaan ja muutenkin näytimme ettei hymy hyydy pienistä. Valitettavasti kaikilla ei ole asennetta yhtä paljon, peliseurassamme ollut henkilö ei pystynyt peittelemään harmiaan. Mielestäni kiroilemalla, paiskomalla mailoja ja jättämällä lyöntijäljet korjaamatta näyttää vain oman tyhmyytensä. Uskon siihen, että golfjumalat kostavat moisen käytöksen, siksi mun suusta ei ärräpäitä kuulunut ja kenttää kohdeltiin kuin omaa.

Tuplasin sentään pisteeni, mutta jotain omituista pelissäni on pielessä. Onneksi kalenterissa on tunti Prolle heti tiistaiaamuna, Peku tekee taikojaan ja hoitaa mun svingin kuntoon. Mun on turha murehtia se on ihmemies. Meillähän on "treffit" rangella ja mun svingi kuvataan. Kun avaukset ja väylälyönnit saadaan samalle tasolle kuin putit mua ei pysäytä mikään.

Aurinko on petollinen kaveri ja vaikka se ihanasti lämmittikin jouduin sen uhriksi. Lippiksestä huolimatta kärsin auringonpistokseen viittaavista oireista, selvisin kuin selvisinkin varoituksella. Saatuani pari pahaa pistosta olen ollut varovainen, sen rajumpaa päänsärkyä ja oksennusta en ole muulloin kokenut. Ja aurinkorasvasta huolimatta iho punotti häijysti ja pohkeet olivat palaneet. Kisojen paras anti oli se, että niin lyöntipeli- kuin pistebogeysarjassakin voitto tuli Lahteen. Meillä onkin hyvä edustus kaikissa firman kisoissa, hyvä me! Uskaltaisin myös väittää, että meillä oli parhaat häviäjät. Tärkeintä ei ole se miten huonosti menee vaan miten nousee pystyyn, meistä kuullaan vielä. Me ei todellakaan livistetä kesken kaiken ja osaamme käyttäytyä tiukoissakin tilanteissa.

Päivä oli pitkä, mutta se olikin omistettu golfille. Suuntasimme onnellisina kotimatkalle ja mitäpä muuta kotimatkalla olisi tehty kuin puhuttu golfista. Repsikan paikalla kun olin ehdin googlettaa golflippujen hintatietoja eri kentille ja varasin ensi viikon peliajat, kuinkas muutenkaan? Aioin pitää pari lepopäivää, mutta tiistaina on jo kiire viheriölle.

Näkymät pihakeinusta

Kotiin päästyäni pakkasin kassit uudestaan, suuntasin maalle, äitin ja isin luokse. Tein kodin sohvalle kirjan ääreen, lukeminenhan kannattaa aina. Takki oli sen verran tyhjä, etteivät silmät pysyneet auki. Ennen yöunia havahduin saunaan ja sitten takaisin nukkumaan. Ellei kello olisi herättänyt olisin varmasti nukkunut puolille päiville asti. Joskus lepo tulee niin tarpeeseen, edes kesän pahin ukkosmyrsky ei häirinnyt uniani.

Lukemista ja lorvintaa

Olin ajatellut omistaa sunnuntain mustikoille, mutta hieman epävakaisen oloinen sää muutti suunnitelmia. Uppouduin taas Venetsian rikollisuuden pariin. Lumouduin lukemisesta niin, että kirjan luettuani pöllin äitini hömppäromaanin. Ja kyllä hömppäromaanit ovat salattu heikkouteni, eikä edes kovin salattu sellainen. Asettauduin ränsistyneeseen pihakeinuun viltin ja tyynyt kera...ei huolen häivää eikä kiirettä minnekään. Koin olevani etuoikeutettu ja nautin elämästäni, parhaat asiat eivät maksa mitään. Tunsin itseni myös viisaaksi, sillä harva malttaa pysähtyä ja arvostaa sitä mitä näkee ympärillään. Loppujen lopuksi kesäinen helle jatkui enkä olisi malttanut palata kaupunkiin. Illalla pakkasin tavarat ja maalaiselämästä uupuneen koirani kotimatkalle. Koira makoilee onnellisena kotona, oma koti on koirallekin rakkain paikka maailmassa.

Huomenna aion palata rakkaan kuntoiluharrastukseni pariin, mutta mitä se pitää sisällään on vielä täysi mysteeri.

Angie

Saatuani yhden karmaisevan rikoksen Venetsiassa ratkaistua ja puurot naamaan säntäsin treenaamaan. Valkkasin netistä rustaamistani WODeista sopivan (work of the day CrossFit maailmassa), pakkasin repun ja fillaroin salille.

Angie:
100 x leuanveto
100 x punnerrus
100 x vatsat
100 x kyykky (paino 40 kg)

Öö sata leukaa...kuulostaako pahalta? No niin mustakin, etenkin kun irtoaa yksi ja parhainakin päivinä korkeintaan kolme. Koska leuanveto on vielä haavekuva laskin smith tangon alimpaan pykälään, menin selinmakuulle lattialle, kurkotin tankoon ja vedin leukani mahdollisimman ylös. Tällaisen vinkin olen löytänyt netistä -> www.super-sets.com etsiessäni tietoja siitä kuinka voisin edetä hankkeessani. Alun perin tavoitteeni oli päästä kymmeneen leuanvetoon kesään mennessä, mutta jotenkin unohdin koko asian. Uusi takaraja ja hieman realistisempi sellainen on asetettu tammikuun loppuun, tätä ei parane unohtaa.

Sata toistoa mitä tahansa yllä mainittuja liikkeitä olisi ollut paha, joten pilkoin tavoitteen pienempiin osiin. Kymmenen toistoa jokaista, neljä liikettä putkeen ja välissä lyhyt vesitauko. Sama setti kymmenen kertaa läpi. Ei ehkä kuulosta pahalta, mutta jo kahden kierroksen jälkeen teki pahaa. Kuuden jälkeen teki mieli lopettaa ja viimeiset kolme settiä vaativat sisua. Eihän siinä loppujen lopuksi mennyt kuin neljäkymmentä minuuttia, mutta koville se otti, etenkin leuanvedot. Helpoitettuinakin leuanveto tuntui häijyltä ja suoritukseni olivat kaikkea muuta kuin puhtaita, mutta tästä lähdetään parantamaan.

Treenin suhteen oli hieman kaksijakoiset fiilikset. Toisaalta olin tyytyväinen siitä, että vedin sen urheasti läpi. Jokainen treeni joka saa voimaan pahoin on erävoitto. Mä olen lepsut ja mukavat treenit vetänyt, ei niitä enää ikinä kiitos! Mutta toisaalta harmitti etten pysty parempaan. Järjellä ajateltuna en voi olla luonnonlahjakkuus vaan taso kasvaa tekemällä.

Jatkoin maauimalaan ja altaassa oli pakko myöntää, että voimat ovat vähissä. Tuntui etten päässyt lainkaan eteenpäin ja kohtuullisena pitämäni rintauintitekniikka oli täysin kateissa. Pulikoin kuitenkin 500 metriä, mutta aikaa tuhrautui lähes 25 minuuttia eli noin kymmenen minuuttia enemmän kuin normaalisti. Tykkään myös hölkätä portaat altaalta saunalle, mutta nyt lähinnä hoipertelin ne ylös asti.

Välissä pikainen käynti kotona, meikkiä kehiin ja kesämekko päälle. Tavoistani poiketen kävelin kaupunkiin ja parin kaupan katsottuani satamaan. Tapasin kolme rakasta ystävääni ja kävimme syömässä Sibeliustalon vieressä olevassa Casselissa. Ruoka oli hyvää, mutta suuntasimme jälkiruoan toivossa Kahvila Karirantaan. Herkuttelin antaumuksella ja söin juustosarven sekä korvapuustin. Uskon siihen, että herkuttelu silloin tällöin tekee sydämelle hyvää. Okei voisin olla tarkempi ja kiristää kropastani muutaman kilon, mutta juuri nyt en jaksa. Tykkään itsestäni juuri tällaisena kurvikkaana ja naisellisena, no okei en aina, mutta tänän olen armollinen.

Hyvässä seurassa aika menee kuin siivillä, niin nytkin. Ystävät ovat kyllä kultaakin kalliimpi asia mun maailmassa, kiitos rakkaat. Sain kyydin Sokokselle ja pienen kiertelyn jälkeen suuntasin kotia kohti. Lahti on mun city, tänne mä kuulun ja täällä on hyvä olla. Tuo kuva on Karjalankadulta, aina kun kuljen siitä tunnen olevani kotona ja hymyilen leveästi. Mikäpä se on tällaisena päivänä hymyillessä :)

Pyykkitupamaraton ja kiipeilyfiilis

Aamiainen ruohikolla...eiku olkkarin matolla

Heräsin piipittävään herätyskelloon ja meni hetki kelatessa mikä maa mikä valuutta. Mietin oliko perjantai ja kiire golfaamaan vai pitikö jo palata töihin. No onneksi oli vasta keskiviikko ja unenpöpperön seassa muistin missioni eli pyykkipäivän.

Raahauduin kahvineittimen ääreen, minne muuallekaan. Kofeiiniaddiktiota palkitessani matkasin Venetsiaan, illalla aloitettu kirja ei jättänyt rauhaan. Kellon tullessa kahdeksan käynnistyi urakka, 8 tuntia pyykkituvassa ravausta. Vinkki numero yksi, jos pitää pyykätä varaa tarpeeksi pesuainetta. Hyvinpä oli tämäkin suunniteltu...varsinainen kodinhengetär.

Muutama tunti meni rattoisasti, mutta lopulta riuhtaisin itseni irti kirjan lumoista ja tartuin imuriin, Dyson rules. Raivoisan kolmen tunnin jälkeen kämppä alkoi näyttää hyvältä, pientä hienosäätöä jää huomisellekin tai ylihuomiselle tai ensi viikolle. Soisin itselleni siivousaddiktion kerran viikossa, mutta kaikkea ei voi saada.

Olin luvannut ystävälleni mustikkapiirakkaa, joten pyykkiurakan jatkuessa kipaisin kaupasta tarvikkeita. Rakastan leipomista, mutta yritän hillitä sitä liiallisten kaloreiden takia. Kellon tultua neljä pyykkitupamaraton oli vihdoin suoritettu ja mustikkapiirakka uunissa. Miten sinkkunaisella riittääkin niin paljon pyykättävää? Samaa minäkin ihmettelen, mutta onpahan pesty päiväpeitto, peitot, tyynyt, sohvanpäälliset, lakanat...

Täytyy myöntää olin uupunut, sohva kutsui luokseen, mutta kiipeilypäivän takia suuntasin eteenpäin. Edellisestä kiipeilyreissusta on turhan paljon aikaa, joten olin innoissani väsymyksestä huolimatta. Ehdin juuri napata siskon kyytiin kun alkoi sataa. Pidimme sadetta ja odottelimme kiipeilyseuraa Hollolan apsilla. Valitettavasti kiipeilyfiilis oli luonnon voimia hennompi ja reissu peruuntui sään takia. Ensimmäinen kerta, kun sää haittasi lomasuunnitelmia, harmitti.

Koska suunnitelmat peruuntuivat suuntasimme Kärkkäiselle. Jotenkin siinä pääsi käymään niin, että omistan kahdet uudet jumppahousut. Kummallista eikö? Sisareni yllytti, ilkeä pikkusisko (oikeasti se on maailman paras pikkusisko) ja helppo minä. Puolustuksen puheenvuoro A) molemmat ovat käheet ja B) -50 % eli halpaa kuin saipppua. Eikä siinä vielä kaikki, turkasen pikkuipana houkutteli minut Kotipizzaan, maksoikin vielä. Roskaruoka on tunnetusti heikkouteni ja koska en ole tehnyt ruokaa olin jälleen varma nakki.

Kotiin päästyäni harkitsin juoksulenkille lähtemistä. Sateinen ilma on melkeinpä paras lenkkisää, happirikas ilma saa askeleet lentämään. Jouduin kuitenkin toteamaan, että olen väsynyt ja annoin itselleni luvan rentoutua. Huomenna ei nimittäin lorvita, olen keksinyt kaikkea ikävää itseni varalle.

Kiipeilylook

On tämäkin treeniblogi: pyykkäystä, shoppailua ja roskaruokaa. No huomenna palataan hikisiin tunnelmiin!

Kyllä nyt on shortseja

Shortseja & kauluspaitoja

Havahduin sunnuntaina siihen tosiasiaan, että mun golfgarderobi kaipasi päivitystä. Nyt kun kierroksia on kertynyt en ole ehtinyt pesemään vaatteita ja muutenkin kierrätän paria pikeetä sekä puen lähes poikkeuksetta samat caprit päälle. Viime kesänä en investoinut vaatepuoleen lainkaan ja sen kyllä huomaa. Kuinka se pelikään voi kulkea, jos tyyli ei ole kohdallaan? No ei siis mitenkään.

Vaikka golf ja etiketti kuuluvat saumattomasti yhteen inhoan pelivaatteiden hankintaa. Tämä voi hieman yllättää, olenhan tunnetusti materialisti ja rakastan etenkin vaatteita. Syy inhooni on siinä, että golfvaatteet ovat kalliita eikä niitä voi hyödyntää kentän ulkopuolella. Tai no voisi, mutta saan pikeepaidoista tarpeekseni kierroksilla eivätkä ne sovi mun tyyliin muutenkaan.

Eilinen verotti voimia, joten nukuin pitkään, lomalaisen etuoikeus. Onneksi yö korjasi väsymyksen lisäksi kipeytyneen selkäni ja olin kuin uudesti syntynyt. Aamutoimistani selvittyäni fillaroin kaupungille. Vaikka toitotan aina sitä, että urheiluvaatteiden suhteen säästäminen on turhaa ryhdyin kerrankin saidaksi. Mun viime aikojen urheiluharrastuksiin tuhlaama rahamäärä on sen verran suuri, että talous ei kestä kaikkea...valitettavasti.

Onnekseni Espritin shortsit oli alennettu - 40 %, joten ostinpa kolmet. Näitä voi sentään käyttää muuallakin, ehkäpä jopa töissä. Löysin alekorista myös tummansinisen pikeepaidan, joka mätsäsi housuihin eli sekin lähti mukaani. Valitettavasti nämäkään hankinnat eivät riittäneet, joten jatkoin Inter Sportiin. Halusin valkoisen ja mustan paidan, mutta tehtävä ei ollut niin helppo kuin toivoin. Ja hei kenen idea on se, että naisten golfvaatteissa on oltava jotain vaaleanpunaista tai pinkkiä? Eihän mulla ole mitään niitä värejä vastaan, mutta silti. Lopulta mun vaatimustason läpäisi Haltin musta peruspaita ja Peakin valkoinen pikee. Näillä mä pärjään tämän kauden loistavasti. Kerrankin kaikki vaatteet löytyivät alennuksesta eli melkein kuin pistäisi rahaa pankkiin, itsepetos mikä ihana keksintö.

Olisin käyttänyt mielelläni tuhlaamani rahat vaatteisiin, joita voisi pitää töissä, mutta mutta urheilun eteen on uhrauduttava. Elämä on valintoja ja mun valinta on aktiivinen elämäntapa. Uskon vakaasti siihen, että tulen vielä kiittelemään itseäni näistä investoinneista. Reilun kolmenkymmenen vuoden päästä olen hyväkuntoinen kuuskymppinen, joka pesee nuoremmat niin golfkentällä kuin pururadallakin. Sitä odotellessa ehdin kokemaan aika paljon upeita juttuja liikunnan parissa.

Ja kivahan se oli pelata uudet releet päällä. Aikamoinen harkkakierros, mutta hyvällä fiiliksellä. Pelatiin työkaverin kanssa vain etuysi, perjantaina suunnataankin firman mestiksiin eli kaksipäiväisiin kisoihin Pirkanmaalle (tai en mä oikeastaan tiedä minne mennään). Tällaisessa seurassa on etuoikeutettua päästä huiskimaan ja meillä on aina mukavaa. Golf on laji, jonka parissa viihtyy pelituloksesta huolimatta. Tärkeintä on liikkuminen, ulkoilu, seura ja kesä, lista olisi muuten loputon jos oikein alkaisi kaivelemaan.

Kerrankin olen ajoissa kotona ja voin keskittyä oman napani ympärille, kuinkas muutenkaan. Koira jäi lomailemaan maalaismaisemiin, joten iltalenkki jää tekemättä. Ajattelin sukeltaa ajoissa peiton alle ja kaivaa jonkun mukavan pokkarin esille. Ehkäpä pikavisiitti Italiaan ja murhamysteerien pariin olisi täydellinen päätös illalle. Valintani on Donna Leoinin kirja, joita on pari odottamassa, komisario Guido Brunetti on yksi suosikeistani. Huomenna edessä onkin ikävä velvollisuus nimeltä pyykkitupa ennen illan kapuilusuunnitelmia.

Golflook

PS: Mullehan on ilmestynyt peräti neljä lukijaa, kiitos rakkaat työkaverit...teihin voi aina luottaa. Voi sitä ilon päivää jos tänne joskus eksyy joku vieras lukija, joka ei muuten pääse nauttimaan mun "mahtavista" jutuista.

Mustikoita mä metsästän

Mustikkamaanantai

Heräsin sateen ropinaan ja teki mieli jäädä koko päiväksi peiton alle. Kellon soidessa turvauduin torkutukseen, kunnes sain potkittua itseni ylös. Sateesta viis mulla oli tekemistä, nimittäin metsien mahtavin monivitamiini odotti minua. Aamupalani on ollut jo pitkään vaillinainen, mustikat puuttuu. Mikään ei ole parempi keino käynnistää aamu kuin syödä puuroa, raejuustoa ja mustikoita.

Takana oli kuusi peräkkäistä golfpäivää, joten kaipasinkin vaihtelua. Eilinen peli oli vieläpä täydellinen katastrofi eli taukoa kiitos. Blogiakaan en viitsinyt päivittää, sillä jutut menivät aika yksitoikkoisiksi. Epäonnistuneet lyönnit tulivat uniin asti, pakkomielteistä käyttäytymistä jep jep. Sellaista se golf on, addiktoi huumeen lailla...pakko saada lisää ja lisää.

Koska olin jo sunnuntaina marssinut metsään, nautin ensin puuroni niin kuin se kuuluukin syödä, nam! Sitten kamat kasaan ja maalle. Perjantaista lähtien siellä on tullut rampattua, koska meidän landella on mukavaa. Matkalta nappasin mukaan Saarioisen eväät, sillä marja-aikaan kenelläkään ei ole aikaa kokkailla, mutta nälkä on valtava.

Mestarikoira vartioi

Pienestä tihkusateesta huolimatta marssin metsään, siihen mummon saunan taakse tietenkin. Mestarikoirani Onni piti seuraa ja valvoi tekemisiäni vierestä. Mustikoisen kerääminen on mukavaa puuhaa, vaikka rankkaa hommaahan se on. Maalaistyttö kun olen viihdyn metsässä, hiljaisuus on kaunis asia. Vaikkei ämpärit täyty itsestään ja marjastus on kovaa hommaa nautin elämästä. Hetken olin osa luontoa ja sain olla kaikessa rauhassa ajatusteni kanssa. Jokamiehen oikeus on hieno asia, mars metsään kaikki!

Olen syntynyt mustikkasukuun ja meillä todellakin kerätään marjoja. Isäni on kuin kone ja sama geeni tuntuu olevan hänen kahdella siskollaan. Kun yhtälöön lisätään äitini, tätieni miehet kertaa kaksi ja muutama serkku, saadaan lopputulokseksi aika pirun paljon mustikoita. Vanhemmillani on kolme pakastinta ja neljännestä osaomistus, syksyyn tultaessa kaikki ovat ääriään myöten täynnä. Silti ei oo tuli tänäkin vuonna vastaan paljon ennen kevättä.

Saalis 10 l + 5 l + poimuri

Lähes kolmen tunnin ahkeroinnin jälkeen palasin kotiin 15 litran kantamusten kanssa. Vaikka olin syönyt välissä eväsleivät oli lakisääteisen tauon paikka. Metsässä tulee aina nälkä, joten söin hyvällä ruokahalulla ja otin pienet tirsat, porukoitten sohva suorastaan kutsuu loikoilemaan. Päälle vielä kuppi kuumaa kahvia ja takaisin sorvin ääreen. Onneksi olin varannut mukaan vaihtovaatteet, vähän oli märkää ja kaipasin kuivia varusteita. Kiittelin myös itseäni siitä, että olin investoinut keväällä kunnon vaelluskenkiin, pysyi muuten varpaat kuivina. Urheiluvarusteista ei kannata säästellä, laadusta kannattaa vähän maksaakin, se maksaa itsensä takaisin käyttömukavuudellaan.

Olin suunnitellut kerätä parikymmentä litraa, joten urakka jatkui. Mähän en tunnetusti tykkää antaa periksi jos jotain on päätetty. Eipä ne marjat haaveilemalla kerry, joten mars metsään pikkuämpärin kanssa. Kaiken kaikkiaan talven varalle on haalittava vähintään 40 litraa mustaa kultaa ja ämpärillisen verran lahjoitan marjoja kummilapsieni vanhemmilleni (ainakin kaunis ajatus on päässäni). Golfvapaat on siten käytettävä hyödyksi, että sanat muuttuvat teoiksi.

Taitoni ovat hieman ruosteessa, sillä marjojen keräämiseen tuhrautui viitisen tuntia. Seuraavalla kerralla etsin hieman paremman paikan, jottei mene ikä ja terveys. Kun saalis oli kotipihassa käynnistyi operaatio putsaa marjasi. Puolitoista tuntia nökötin omenapuun alla putsauspuuhissa. Tässä vaiheessa munkin mieleeni tuli ajatus siitä, että voisihan se kesä vähän lämmittää. Lämpömittarissa oli 14 astetta ja viluhan siinä tuli, onneksi mulla oli seuraava action plan valmiina.

Ennen kolmatta vaihetta eli pussitusta tein tulet saunaan. Selkäkin muistutti olemassaolostaan, joten kaipasin lämpimään. Lopulta päivä alkoi olla pulkassa ja pääsin hellimään kipeytyneitä lihaksiani löylyihin. Mielestäni pitäisi olla lakisääteisesti määritelty, että jokaisella suomalaisella on oma sauna. Vuosien kerrostaloelämä ei ole saanut kitkettyä minusta oman saunan kaipuuta. Suuri haaveeni olisi asua joskus omakotitalossa, jossa on puukiuas ja kiukaassa lasiluukku. Ehkä se vielä toteuttuu jonain kauniina (ei haittaa vaikka sataisikin) päivänä.

Ihana kasvihuone

Viimeisen vaiheen eli pakastuksen jätin isälleni. Mun pakastin on täynnä eikä sinne moinen marjamäärä mahtuisikaan. Pitää tutkia mitä pakkaseni on syönyt ja järjestää seuraavalle satsille kunnolla tilaa. Jäätelöä lukuun ottamatta mustikat saavat vallata paikat. Ennen kaupunkiin palaamista nappasin kasvihuoneesta yrttejä ja salaatteja, mitä luksusta moinen onkaan!

Huomenna on taas aika palata golfin ihmeelliseen maailmaan. Aion nukkua pitkään ja käyttää aamupäivän en mihinkään. Toivottavasti kaupunkilaistunut pullamössöselkäni palautuu yön aikana, muuten voi olla tukalat oltavat. Voin käydä tyytyväisenä nukkumaan, sillä päivän hyvä työ on tehty ja eiköhän tuo käynyt toiminnallisesta harjoittelustakin.

Tukka hyvin kaikki hyvin

Tiit tukassa :)

Mitäpä sitä hyvin alkanutta lomailua muuttamaan, jatkoin siis golfausta. Ilma oli kuin morsian (kaunis sellainen) ja caprit tulivat tarpeeseen. Aikaisimmista vuosista viisastuneena ja useamman auringonpistoksen kokeneena sonnustauduin lippikseen jo kotiovella. Ja onko sen parempaa paikkaa säilyttää tiit kuin liittää ne osaksi kampausta? Jos on, mulla ei ole siitä tietoa, ja hei tyyli ennen kaikkea - tukka hyvin kaikki hyvin.

Ihan unelmakierroksille en vielä yllä, mutta kehitystä on tapahtunut, pelasin oman tasurini tuntumaan. Takkula ei ole enää mahdoton vaan toivo elää. Lyönnit alkavat pidentyä vaikkakin lähipeli tuottaa edelleen ongelmia. Onneksi jatkan Pron kanssa huomenna siihen mihin tiistaina jäätiin. Puteissa on jo puttaamisen makua, mutta lyöntien voima on hakusessa. Miten niin lyhyet ja surkeat lyönnit ovatkin niin turkasen vaikeita?

Vaikka kavereitten kanssa pelaaminen on parasta ei haittaa tippaakaan, että joudun pelaamaan vieraiden kanssa. Aamun ryhmässä oli yli viisikymppinen mies, jolla oli lähes 20 pelivuotta takana, kokemus todella huokui. Toinen mies oli minua hieman vanhempi ja pelasi upeasti, singelipelaajien lyöntejä on ihanaa seurata. Ja hieman naisenergiaakin, mukava lady kiirehti mukaan, hänen kanssaan juttua riitti ykköstiiltä lähtien. Piti laittaa nimi ylös, sillä lupasin liittyä seuraan aina kun näen hänen nimensä lähtölistoilla. Golfkavereita ei ole ikinä liikaa!

Illalla ei ollut minnekään kiire, sillä sain mukavaa seuraa, työkaveri tuli kylään. Ja kerrankin aktivoiduin keittiössä (ei ole muuten tullut hakemuksia kodinhoitajiksi haluavilta), loihdin meille maukkaan salaatin, kanapihvejä ja halloum-juustoa. Yksinkertaisen hyvää, kaunista ja terveellistä, miten voikin saada kolme kärpästä yhden hinnalla? Tähän ei muuten valmisruokavalmistajat pysty, ei sitten millään. Toisaalta lomalla pitää myös hemmotella itseään, sehän ei tuota mulle ongelmia, joten olin varannut jälkiruoaksi, persikoita, mansikoita, tuoretta ananasta ja vaniliajäätelöä.

Ensi viikon suunnitelmat alkavat selviytyä...golfia, golfia ja golfia, yllättävää. Juuri nyt olen todella onnellinen, elämä ei voisi juuri tarjota parempaa. Voisin toki haluta vaikka kuun taivaalta, mutta todellinen onni löytyy pienistä asioista ja teen parhaani nauttiakseni niistä. Jos odottaa vain jotain suurta ja kaunista menettää monta ihanaa asiaa, tärkeintä on matka eikä määränpää (taidan hokea tätä yhtenään). Olenpas mä viisaalla ja filosofisella tuulella, loma ilmeisesti herkistää duunarin mielen. Mun ei tarvitse matkustaa maailman ääriin ollakseni onnellinen, toisaalta eipä ole matkasuunnitelmiakaan mielessä. Nyt on parempi lopettaa, liikaa positiivista ajattelua.

Kodinhoitaja saa paikan

Palkka ei tosin ole kummoinen, oikeastaan puhutaan ruokapalkasta ja työsuhde-etuna saa majapaikan mun vieras-/pukeutumishuoneesta. Olen kyllästynyt siihen, että tässä taloudessa on laiska siivooja, kukaan ei pese pyykkejä, puhumattakaan puhtaiden vaatteiden viikkauksesta (silittämisestä en sano mitään) Ja listaan on pakko lisätä mitätön ruokahuolto. Joku kyllä käy kaupassa, mutta kunnon ruokaa ei ole viimeaikoina valmistettu. Hakemuksia otetaan vastaan, PS: kuva ois kiva. Ja mielellään joku silmää miellyttävä komea, lihaksis mies. Tehtäviin kuuluu siis siivous, pyykkäys, silitys, viikkaus ja kokkaus.

Kuvittele tuo ilman vaateröykkiöitä,
ihan viihtyisä petihän se siinä :)

Sitä luulisi, että sentään lomalla kotihommat hoituisivat. Turha luulo...todellakin. Päivä on ollut varsin tapahtumarikas vaikkei mulla ollutkaan mitään erikoista. Kello soi kuudelta ja yhdeksältä golfaamaan. Optimisti pukeutui sortseihin, mutta joutui nörtymään sadeasuun. Suomen kesä pääsi jälleen kerran yllättämään, ei maailman mukavin yllätys.

Golfjumalat taitavat olla puolellani, hyvä niin, sillä peliseura oli jälleen loistavaa. 18 väylää kierrettiin mukavan leppoisalla meiningillä. Ryhmässä pelasi lisäkseni pari viisikymppistä rouvaa ja 18-vuotias golfin ihmelapsi. Oli mukavaa nähdä miten golfia pitäisi pelata. Poika oli selvästi hyvästä perheestä ja hyvin kasvatettu, kummasti hän jaksoi meidän fossiilien seurassa ja piti juttua yllä. Pelini ei päässyt eiliselle tasolle, mutta etuysi meni omaan tasuriin. Takaysillä aloin väsymään, sekä vatsa- että kylkilihakseni muistuttivat miten kovasti niinkin rauhallinen laji kuin golf voi kurittaa kroppaa.

Kotiin päästyäni latasin pyykkikoneen ja painuin päikkäreille. Reilun puolentunnin lepo teki hyvää ja jaksoin taas eteenpäin eli lenkille. Mulla ei ollut syytä revitellä, joten käveltiin kaikessa rauhassa. Sitten tankkaustauko, eihän se treeni kulje ellei polttoainetta tule tarpeeksi.

Mutta sitten päästiin asiaan, toiminnallista harjoittelua kehiin seuraavasti:

- alkulämmittely
pyöräily salille

- hiki pintaaan soutulaitteella
1 min soutua 1 min tauko (235 m)
2 min soutua 2 min tauko (455 m)
3 min soutua 3 min tauko (626 m)
2 min soutua 2 min tauko (415 m)
1 min soutua  (210 m)

- punttia
rinnalleveto, etukyykky, pystypunnerrus
20 kg tanko
8 toistoa/ liike
5 kierrosta, välissä 2 min tauko

- loppuverryttely
pikaiset venytykset lihasryhmittäin
+ kevyt pyöräily kotiin

Setti oli aika kova, ainakin näin aloittelijalle. Soututreeni teki häijyä, kroppaan ihan sattui kun temmoin menemään. Suluissa lykkimäni metrimäärät, näistä se on lähdettävä parantamaan. Alunperin ajattelin tehdä lihaskunto-osuuden kolmella kierroksella, mutta kolmannen kierroksen jälkeen voin vielä hyvin. Haluan oikeasti kehittyä, joten treenit mukavuusalueella ovat ohitse, siksi kaivoin verta nenästäni. Päätös oli oikea, sillä lopetettuani kroppa huusi S.O.S ja poistuin tyytyväisenä tekemään pikavenytykset.

Mikä tämän tyylisessä treenissä on parasta on se, että salilla ei tarvitse viettää tuntikausia. Varmasti jossain välissä pitää mennä pidemmän kaavan mukaan, mutta alkuun on syytä lähteä pienin askelin. Sain kotiin tultuani sykemittarilta kehuja "hyvä harjoitus" ja treeni lukuina oli seuraava: 1 h 18 min, 470 kcal, 135 keskisyke ja huippusyke 174.

Kuntoilun yhtälö muodostuu seuraavasti treeni + lepo + ravinto, tämän kummoisempaa luentoa multa on turha odottaa. Paletti ei toimi ellei kolmion kärjet ole tasapainossa. Sen takia oli vielä syötävä kunnolla, vaikka kovan rääkin jälkeen ruokahalu on usein olematon. Päivän saldona 7 tuntia liikuntaa, joten ravitsin ruumistani parsalla, savulohella, 2 ruisleivällä ja 2 persikalla. Nälkä lähti alkumetreillä, mutta taistelin loppuun asti, selkeesti soturiainesta. Ja sitten nukkumaan, aamulla on taas kiire kentälle!

Hyvä ruoka, parempi mieli

Innostumisen ihanuus

Sateesta viis

Elämässä parasta on innostuminen, se mistä kukin innostuu on toinen juttu ja jokaisen oma asia. Vaikka olenkin lomalla herätyskello piippasi aamulla tasan 6:30. Muutaman torkun jälkeen nousin ja sain itseni käyntiin. Kofeiiniaddiktiolle ei ollut tänään liiemmin aikaa, hyvä niin sillä se riistäytyy pian käsistä. Tankkasin puurolla ja raejuustolla, kuten joka aamu, ja suuntasin ajoissa Takkulaan.

Pro Shopissa tapasin opettajani Pekun ja pienen odottelun jälkeen (mähän olin ajoissa) päästiin asiaan. Aloitimme puttitekniikasta ja sen korjaamisesta. Uusiksi meni oikeastaan kaikki, mitenköhän mä olen sen pallon reikään saanutkin? No okei aika huonosti. Eipä ole tullut pieneen mieleenkään, että virheet puttauksessa heijastuvat myös avauslyönteihin ei siis ihme, että nekin slaissaavat (suomennos kääntyvät oikealle). Mulla on muuten paljon tekemistä, mutta ei haittaa!

Ihan toivoton tapaus en sittenkään ole ja kun olin oppinut uuden otteen sekä keskityin liikeradan löytymiseen, alkoi putit kulkemaan. Loppuun vielä pikainen katsaus chippeihin. Treeni tehtiin muuten siten, että oikeasta jalasta maahan osui vain isovarvas eli paino oli vasemmalla jalalla. Pro on kuningas, joten teen mitä käsketään enkä vaivaa päätäni sillä, miksi mitäkin keinoa käytetään.

Puttaus käy muuten työstä, kun sen tekee oikein. Ja tämä on totta, en olisi uskonut itsekään. Pekun neuvojen jälkeen keskityin siihen, että asento on oikea, napa vedettiin selkärankaan, korsettilihakset aktioitiin ja lopuksi lantiota piti kääntää hieman eteenpäin. Sain jopa hieman kehuja vartalon hallinnasta ja hyvästä kunnostani, Pro veteli oikeista naruista, säteilin onnesta. Sen verran mukava tunti, että sovimme seuraavan perjantaille ja jotain mystistä siinä tapahtui, sillä tein diilin viidestä tunnista. Eikä maksa paljoo, vain 180 €, mutta pidän sitä investointina parempaan tulevaisuuteen. Sain vieläpä kotiläksynkin: takapuoli nurkaan kiinni, kämmenet vastakkain, eteenpäin taivutettu asento ja käsien heiluttelua siten, että liike lähtee hartioista. Tätä 15-20 min/päivä ja alakroppa pysyy sitten ihan paikoillaan.

Tunnin jälkeen listasin ylös puttauksen tärkeimmät opit:
- liike lähtee hartioista
- pidä hartiat rentoina
- työnnä lantio kevyesti eteen
- pidä kyynärpäät kiinni kyljissä
- taakse- ja eteenlyönti ovat yhtä pitkät
- aktivoi vatsalihakset
- laita pallo vasemman silmän alapuolelle

Olin niin innoissani, että teki mieli liikkua hyppimällä. Lenkillä olisin halunnut juosta tai tanssia, maltoin silti mieleni...no okei hymyilin kuin Hangon keksi. Oli vaan pakko säästellä voimia, sillä lenkkeilyn ja tankkaustauon jälkeen golf vei taas naista. Tällä kertaa kurvasin Vierumäen Cookelle, ajoissa jälleen kerran. Ehdin rangelle kaikessa rauhassa ja kertailin päivän opit puttialueella ennen kisaa.

Tänään pelattiin Lahden lähialuuen naisten perinteinen kisa Viis Leideistä. Mulla oli mukavaa peliseuraa, kokeineita ja osaavia golfnaisia. Pienen alkukankeuden jälkeen peli alkoi kulkea ja olin ylpeä etenkin lähipelistäni. Ihan kuin joku olisi saanut itseluottamusta putteihin ja chippeihin, jännää eikö? Pelasin kauden (toistaiseksi) parhaan pelin, saaliinani 36 bogeypistettä. Kisassa oli 79 pelaajaan, tulokseni riitti 26. sijalle, olen siis tyytyväinen.

Ihana iltapala

Sadekin yllätti vasta kotimatkalla, mitä ne valittaa huonoista lomasäistä? Iltapalaksi jugurttia, mysliä ja tuoreita mansikoista, nam. Vielä kun saisi mustikoita, mutta maltan vielä viikon ennen metsään rynnistämistä. Kesästä voi muuten nauttia näinkin eli mars mansikoita ostamaan ne maistuvat aivan fantastisille. Kaiken kaikkiaan täydellinen lomapäivä, tätä lisää! Ja sitten nukkumaan, aamulla on taas aikainen herätys.

Suomen kesä - asenne- ja pukeutumiskysymys

Lomalaista naurattaa :D

Pitkä odotus palkittiin vihdoin ja viimein...suljin työpaikan oven tänään neljän viikon kesäloman kunniaksi. Vaikka eletään kesän parasta aikaa ei ilma ole ihan sitä mitä toivoisi. Sateellehan ei voi mitään ja loma on aina lomaa. Suoritettuani vahdinvaihdon onnistuneesti eli briiffasin lomalta palanneet työmoodiin suuntasin ostoksille. Investoin pitkään haaveilemiini Windstopper housuihin, voi tosin olla, että urheiluliikkeestä lähti jotain muutakin mukaani. Mitään en tosin tunnusta, kiduttakaa vaikka!

Viikon Prismahelvetin jälkeen kotiin ja lenkille, kuinkas muutenkaan. Yllättäen siellähän satoi eli uudenkarhea ulkoilupukuni tuli välittömästi käyttöön. Lippis kruunasi koko komeuden ja sitten etiäpäin! Tavallinen maanantailenkki tuntui melkein luksukselta lomafiiliksen ansiosta eikä se komia Haglöfsin pukukaan haitannut...päinvastoin. Suomen kesä on sittenkin asenne- ja pukeutumiskysymys! Minun lomaanihan ei pilaa kukaan eikä mikään, enkä myöskään suostu jäämään neljän seinän sisälle. Satoi tai paistoi liikkeeseen on päästävä, mulla on kaikki mitä tarvitsee, asennetta & releet säälle kuin säälle.

Eilisen lenkkimoodin takia otin rennosti, mihinkä tässä on kiire valmiissa maailmassa? Huomenna kirmaan aamusta golfoppiin, välissä pakollinen koiran lenkitys ja sitten kisaamaan. Tiedossa on Vierumäen Cookella pelattava Viis leideistä kisa, osallistun osallistumisen en sijoituksen takia. Tosin eihän se haittaisi vaikka peli kulkisi. Cooke on suosikkikenttäni, joten lähden pelaamaan enemmän kuin mielelläni.

Kauppareissulla nappasin lehtihyllystä uusimman Pro Body -lehden (3/12) ja sitähän tässä on selailtu illan ratoksi. Huomioni herätti Mikko Aronpää, joka on Suomen CrossFit mestari. Pientä rispektii kaverille ja taas ajatus omien treenien jäsentelystä hahmoittui asteen pari oikealle. Tai en mää tiedä liikahtiko se sittenkin vasemmalle, mutta oikeaan suuntaan, ilmansuunnat eivät ole mun vahvuus. Yritän olla itselleni armollinen ja aloittaa parilla kolmella treenikerralla viikossa. Saa nähdä kuinka kauan tämä maltillinen ajatus pitää pintansa. Noi bodarilehdet ovat muuten ihan huippuja, juttuja löytyy laidasta toiseen niin ammattilais- kuin amatöörilukijallekin.

Aina vaan hymyilyttää

Mitäkö mä nyt sitten duunailen neljän viikon ajan? No enpä mitään erikoista, pyörin kotikulmilla, mutta pyrin olemaan liikenteessä mahdollisimman paljon. Tavoitteena on pelata golfia, golfia ja vielä vähän golfia, vähintään 15 kierrosta. Toiseksi yritän päästä kärryille toiminnallisesta harjoittelusta (kuulostaa vähän pakkomielteiseltä), keskiviikolle olisi treenisuunnitelma valmiina. Kolmanneksi kaipaan kalliolle, säälittävä kiipeilyräpellykseni vaatisi paljon harjoitusta. Vaikka mitään ei ole suunniteltu täyttyy kalenteri vahdilla, tiedän suoritan vapaa-aikaa, mutta jonkunhan sekin on tehtävä. Treenien välissän ehtii nauttimaan päikkäreistä ja lukemaan, kuulostaa muuten ihan suunnitelmalta.

PS: Kiitos Heidille kuvista, tulee yksi mukava lauantaipäivä elävästi mieleen

Yksi onnistunut viikonloppu

Avainpiilo :)

Viikonloppu alkaa olla paketissa, onneksi tiedossa on lyhyttäkin lyhyempi työviikko, enää yksi aamu. Perjantaina takki oli tyhjä, kevyt lenkkikin tuntui liialliselta ja palkitsin itseni päiväunilla. Tunnin kauneusunien jälkeen keräilin itseäni hetken ennen kuin ryhdyin toimeen, viikkosiivous oli tehtävä. Siivousta lukuun ottamatta en kyennyt suurempiin urotöihin. Kroppa muistuttaa väsymyksestä turhan usein, onneksi loma on jo nurkan takana. Päivän paras yllätys oli postista tullut Spibelt-lähetys, päivän toimitusaika yllätti enemmän kuin positiivisesti. Tätä voi siis suositella.

Mistähän aloittaisi?

Lauantaina suuntasin aamupuuron jälkeen kaupungille ostamaan ystäväni 7-vuotiaalle pojalle syntymäpäivälahjaa. Vinkistä viisastuneena kurvasin kirjakauppaan ja hankin tehtävävihkoja...tylsä, mutta ah niin hyödyllinen lahja. Ilmeisesti olen ollut kiltti, sillä palkitsin itseni parilla liikunta-aiheisella kirjalla. Jostain syystä jatkoin matkaani Sokokselle ja lahjoin itseäni lisää. Heinäkuuksi on povattu sateita, joten oli ihan pakko ostaa muutama pokkari ja alehyllystä löytyi lisää mielenkiintoisia kuntoiluopuksia. Reppu täynnä luettavaa fillaroin kotiin.

Lukeminen kannattaa aina

Tykkään lukemisesta ja kirjahyllystäni löytyy dekkareita, hömppäromaaneja sekä kattava kokoelma liikunta-aiheisia teoksia. Nuo uusimmat hankinnat vain näyttivät kivoilta ja aion kahlata kaikki pian läpi. Sadepäivien ratoksi nautin jännäreistä, hyvää kirjaa kun ei malttaisi käsistään laskea. Olen yrittänyt etsiä pätevää opasta CrossFitin maailmasta, mutta toistaiseksi turhaan. Muutama potentiaalisen oloinen kirja löytyi Amazonista, mutten jaksanut tutkia tilausehtoja tarkemmin. Retki kirjastoonkin voisi avata silmiä, pistetäänpä korvan taakse.

Puttitreenit

Suunnitelmissa oli golfkierros, mutta ehdin hyvin ulkoiluttaa koiran. Olin hyvällä fiiliksellä, joten kävelyn sijaan innostuin juoksemaan. Ilman mittareita lähdin liikenteeseen ja askel tuntui kevyeltä. Onnikin alkaa tottumaan juoksulenkkeihin ja kulkee jo sujuvasti vierellä.

Kerrankin olin kentällä ajoissa ja ehdin sekä puttigriinille että rangelle. Hieman horroksessa olevat lyönnit alkavat löytymään, vielä tarpeeksi kierroksia ja opettajan vinkkejä niin eiköhän se lähde. Harmikseni jouduin huomaamaan, että peliseurani oli perunut. Lähdin pelaamaan yksin ja vaikka harkkakierros tuli tarpeeseen on yksin pelaaminen kuollettavan tylsää. Parin väylän jälkeen lyöttäydyin perässä tuolevan porukan mukaan ja loppu sujuikin mukavissa merkeissä.

Ykkösteen näkymä

Jos jaksan ihailla lasten kykyä liikkua vaivattomasti, ihailen myös virkeitä vanhuksia. Peliseurani eli nainen ja kaksi miestä olivat noin seitsemänkymppisiä ja nostin hattua heille koko sydämestäni. Golf  ilmeisesti pitää nuorekkaana ja innostaa liikkumaan, toivoisin kokevani saman 40 vuoden kuluttua. Oli upeaa seurata kuinka kolmikko pelasi kokemusta huokuen, rennosti ja vaivattomasti, silti leikkimielisesti kilpaillen. Siinä seurassa olisi viihtynyt totisesti pidempäänkin, mutta etuysi riitti tällä kerralla.

Pikainen käynti kotona ja kaupungille, harvinaista herkkua tiedossa eli siskon kanssa istumaan iltaa. Koira katsoi syyttävästi ja jäi haukkumaan sydäntäsärkevästi, koirasnomistajan syyllisyydentunne on aina läsnä, huokaus. Santa Fe on molempien suosikki ja lyhyen odottelun jälkeen pöytä järjestyi nopeasti. Koska päivä oli mennyt vauhdilla, enkä ollut juurikaan syönyt oli huutava nälkä. Onneksi niin alku- kuin pääruokakin olivat maukkaita, hyvä ruoka parempi mieli. Tosin ei ollut mielialassa valittamista ennen eikä jälkeen.

Pitkä olut

Kun kerta harvoin liikahdetaan suunnattiin terassille. Ehdoton suosikkini on Teerenpeli, jossa oman panimon tuotteita on pakko suosia. Oli kiva vaihtaa kuulumiset rauhassa ja katsella ihmisiä, kesä oli saanut muitakin liikenteeseen. Koska käytän alkoholia harvoin en uskalla ottaa paljon, humala tulee todellakin halvaksi. Muutaman tuopin jälkeen kurvasin kotiin, pyörä ja nainen pysyivät ongelmitta pystyssä. Kotona oli loukkaantunut nelijalkainen, eikä ollut epäilystäkään ettenkö joutuisi hyvittelemään käytöstäni.

Sunnuntai olikin pyhitettävä erään koiran hemmotteluun aamusta alkaen. Lorvittuani aikani, luin muuten melkein yhdellä istumalla Kirsi Valastin kirjoittaman Naisen juoksukirjan, oli suunnattava lenkille. Parin tunnin kävely Onnin määräämällä tahdilla teki hyvää, sateinen sää ei haittanut kumpaakaan. Taisin saada anteeksi jo alkumetreillä. Ja kotona käperryttiin molemmat sohvalle, kuin sanattomasta sopimuksesta oli päikkäriaika.

Koirien sunnuntailenkki

Päikkäriaika

Nokosten jälkeen olikin taas mentävä. Toistaiseksi olen saanut kutsun Laurin syntymäpäiväjuhlille, mutta pian kouluun marssiva mies voi jättää tylsän aikuisen pois kutsulistalta. Niin kauan kuin mahdun vieraslistalle ilmoittaudun juhlahumuun. Vastassa olikin ipanadisco, lahjoin päivänsankarin ja suuntasin aikuisten kahvipöytään. Synttärit, mikä mahtava tekosyy herkutella, hyödynsin sen koko rahan edestä.


Kahvipöydässä mieleen hiipi ajatus juoksulenkistä. Johtuiko hiilaritankkauksesta vai mistä tunsin oloni pirteäksi. Kotiin päästyäni kokkailin vielä eväät töihin ja sitten oli aika testata Spibelt kunnolla. Ranneversio oli jo hyväksi havaittu lauantain lenkillä ja nyt pakkasin iPhonen vyötärömalliin. Musat soimaan ja matkaan, kuin yhteisestä sopimuksesta Onnikin oli vauhdikkaalla tuulella. Kiemurreltiin siellä täällä ja nautin lenkistä, askel rullasi mukavasti alusta loppuun. Tunnin jälkeen alkoi sataa, mutta eihän se menoa haitannut, ilma oli raikas ja nautin elämästä. Sykkeet pysyivät 160:n molemmin puolin, vauhti jolla olisi jaksanut aamuun asti (no ehkä vähän liioittelua). Tunti neljäkymmentä minuuttia myöhemmin kaupunkikierros oli tehty ja päivän saldoksi tuli 20 kilometriä (kävely 8 km ja juoksu 13). Aion siirtyä juoksun etukäteissuunnittelusta fiilispuolelle, sillä tällainen ennalta suunnittelematon lenkkeily tuntuu sopivan minulle kuin nenä päähän.

Sunnuntailenkin faktat

PS: Spibelt toimii

Toimintatorstai

Eilisen treenit jäivät haaveeksi, kroppa sanoi stop ja kaipasi lepoa. Päikkäreitten, totaalisen levon ja kunnon yöunien ansiosta olin tänään kuin uudestisyntynyt. Harvinaista herkkua aamutuimaan eli heräsin ilman herätyskelloa ja tätä ei todellakaan tapahdu usein. Sain inspiraation heti aamulla Facebookin ansiosta...palataan tähän kohta.

Vaikka meinaan panostaa toiminnalliseen harjoitteluun en aio jättää juoksutreenejä. Siksi tilasin netistä kätevän vyön, johon saa juoksun ajaksi puhelimen ja avaimet. Spibeltin lisäksi investoin myös nilkkaan tai ranteeseen kiinnitettävään "taskuun". Ja kyllä olen helppo, tämäkin hankinta sai alkunsa Juoksija-lehdestä. Uskon tosin, että molemmista on vielä paljon iloa. Nyt vaan odotellaan postipakettia.

Viikkoa on värittänyt pakkomielteinen ajattelu muuttaa harjoittelua CrossFitin oppien mukaan. Netistä löytyy toki tietoa, mutta olisipa hyvä päästä juttelemaan jonkun asiaan perehtyneen kanssa. Vaikka hieman epäilen kykyäni tehdä tuloksekasta treenisuunnittelua oli aika ryhtyä sanoista tekoihin. Aamulla bongasin Spartanin Facebook päivityksen ja päätin lähteä salille heidän viitoittamalla tiellä.

Torstaitreeni

1) Pyöräily kotoa salille (noin 4 km)

2) Salitreeni Spartanin tyyliin
- rinnalleveto kyykyllä
- kulmasoutu
- pystysoutu
- maastaveto
- pystypunnerrus
- hyppykyykky
- hauiskääntö
- burpee
+ kahvakuulaheiluri 1 min
1 min tauko

5 toistoa / liike
5 kierrosta

3) Uinti 500 m

4) Pyöräily kotiin

Sain sykkeet hyvin nousuun jo pyöräillessä. Se toimi hyvänä alkulämmittelynä, joten aloin salilla välittömästi töihin. Ohjeena naisten paino oli 25 kg, mutta armollisesti kannoin eteeni 17,5 - ja 15 kilon tangot sekä 12 kilon kahvakuulan (tyttöpainoja). Onneksi aloitin maltillisesti...sain pian huomata, että suosituspainoihin on vielä matkaa.

Viisi toistoa voi kuulostaa kevyeltä, ehkäpä jopa säälittävältä, mutta sitä se ei kuitenkaan ollut. Tai no riippuu tekijästä, mutta puhun nyt omasta kokemuksestani. En ole normaalisti hikoilevaa tyyppiä, mitä nyt joskus kainalot vähän kostuu, mutta naama on tasaisen valkoinen kuntoilusta huolimatta. Tänään hikoilin kuin pieni sika, hikikarpalot kohosivat naamalle jo ensimmäisen kierroksen aikana ja päivän väri oli punainen.

Pystysoutuun ja hauiskääntöön jouduin vaihtamaan kevyemmän tangon, muuten 17,5 kiloa tuntui sopivalta. Kahvakuulaan päästyäni minuutti tuntui tunnilta ja muutin sen kymmeneen toistoon (hävettää myöntää, mutta pakko mikä pakko). Kolmannen kierroksen jälkeen voin todella huonosti ja viimeisen patterin aikana pahoinvointi valtasi kroppani. Todellisuudessa kova treeni tuntuu pahalta, korjaan todella pahalta eli olin oikealla tiellä. Olin oikeastaan ylpeä itsestäni ja sain itseluottamusta, saan varmasti juonesta kiinni omin avuin.

Vaikka kevensin suunnitelmaa, mm. venytin tauot minuutista kahteen, ei treeni vienyt kuin puolisen tuntia. Yritin tehdä bonuksena  tuttavuutta TRX:n kanssa, mutta lihakset olivat hapoilla eikä toteutuksesta tullut mitään. Nolona luikin muutaman epätoivoisen yrityksen jälkeen vähin äänin pukuhuoneeseen. Vastaanotosta nappasin pullon palautusjuomaa ja jatkoin maauimalaan.

Uinti oli hyvä keino palauttaa lihaksia. Keskityin hyviin vetoihin ja nautiskelin altaassa 500 metriä, ajallisesti vajaat 15 minuuttia. Loppuhuipennuksen sain juoksemalla urheilukeskuksen portaat ylös, hymy hyytyi loppumetreillä. Kerrostalon asukkina uinnin yksi parhaista puolista on juurikin saunominen, nautiskelin ajan kanssa löylyistä ennen kotimatkaa. Paluumatkaa tein kaikessa rauhassa ja pyöräily näytteli loppuverryttelyn roolia, eikä mulla olisi ollut voimiakaan yhtään tiukempaan settiin.

Kotimatkalla yritin ratkaista likviditeettiongelmani ja poikkesin R-kioskilla. Ostin toiveikkaana Casino-arvan ja toivoin raaputtavani itselleni rahaston, jonka turvin voisin opiskella Personal Traineriksi sekä osallistua Spartanin toiminnallisen harjoittelun kurssille. Hyvä suunnitelma, mutta jotain meni pieleen...7 euron voitolla ei vielä unelmia lunasteta. No käyn valitsemassa huomenna voittoisamman arvan, siihen veikkausvoittoni sentään riittää.

Ja sitten muumilakanoihin nukkumaan...kauniita unia kaikille!

Ammattiauttaja ja ensihoitoa

Muahan on harmittanut aika paljon se, etten ole ehtinyt pelaamaan golfia. Golf on kuitenkin suuri rakkauteni ja intohimoni, mutta edes minä en repeä kaikkealle. Tänään sain koiraa lenkittäessä kuningasidean ja tartuin välittömästi puhelimeen, harkinta kun ei ole mua varten. Vaikka pelejä ja harjoittelua on vähän takana on mulla pieni lukkotilanne päällä. Omat keinot eivät auta, joten on aika turvautua ammattiauttajaan. Onneksi apu oli lähellä ja ensi tiistaina, joka on muuten ensimmäinen lomapäiväni, kello kymmenen tapaan golf pron. Into piukeana raportoin asiasta pelikaverilleni ja päätimme lähteä välittömästi pelaamaan.

CrossFit haaveet olin haudannut tämän päivän osalta jo aikaisemmin. Vatsa kramppaili aamusta lähtien ja ajatus kunnon rääkistä oli mahdoton. Golf sen sijaan...no golfkentällä ei vaan pysty ajattelemaan muuta kuin palloa, mailoja, lyöntejä ja siis golfia. Sitä ei pysty selittämään, vain toinen golfari ymmärtää mistä puhun. Ja heti klubille päästyäni unohdin, ettei särkylääkkeistä ollut apua koko päivänä.

Upean kesäpäivän ansiosta kenttä oli täyteen varattu ja tee aika saatiin vasta klo 19:50. Ehdinpähän ainakin käyttämään koiran ajan kanssa ulkona ja pitämään herralle seuraa, tosin eipä se minusta hirveästi välittänyt. Kun aikeeni paljastuivat katsoi koira minua epäuskoinen ilme naamallaan. Jos se osaisi puhua olisin varmaan kuullut kommentin "et voi olla tosissasi". Onni selvästikin vihaa golfbägiä ja mulkoilee sitä aina häijysti. Koiranomistajana poden aina huonoa omatuntoa poistuessani pidemmäksi ajaksi kotoa arkena, todellisuudessa syyllisyys taitaa olla suurempi kuin koiran kärsimys.

Iltalenkki Takkulassa

Ex tempore kierros kesäillassa oli parasta ensihoitoa golftuskaani. Oli ihanaa päästä pelaamaan, vaikka ykkäsväylää lukuunottamatta peliäni ei voikaan kehua. Hukutin lukuisia palloja, onneksi en ole kiintynyt niihin, ja bunkkerit meinasivat musertaa itsetuntoni. Silti väliin mahtui upeita, pitkiä lyöntejä, jotka mykistivät minutkin. Pienellä hiomisella se lähtee ja luotan opettajaan jo nyt niin paljon, että jätän huoleni hänelle.

Kotoa löytyi tyytyväisen oloinen koira ja loppujen lopuksi olin vain reilut pari tuntia poissa. On aika luksusta, että golfkentälle huristelee reilussa kymmenessä minuutissa. Kauan odotetun lomani aikana aion pelata vähintään kymmenen kierrosta, mieluiten viisitoista tai enemmän. Ja alkukesän pelaamattommuutta pääsen paikkaamaan taas lauantaina. On se golf vaan niin kivaa!

1000 x kiitos

Iiks ai mää vai?

Blogin kirjoittamisen piti olla satunnainen harrastus ja kokeilu. Annoin pikkusormen ja se vei koko käden...joku tässä vaan koukuttaa. Reilun kuukauden aikana olen myös alkanut toivomaan, että joku löytäisi tänne ja lukisi tekstejäni, vielä parempi jos joku innostuu esimerkistäni liikkumaan. Tänään maaginen tuhannen lukukerran raja meni rikki, mykistävä tunne. Iso kiitos kaikille, blogini saa lisätä selaimen suosikkeihin. Ja ne joilla on Google-tili rekisteröitykää lukijoiksi pliis. Säälittävää anelua, tiedän enkä edes välitä :)

Mieti, mieti, mieti!

Tuo kuva oikealla on muuten lauantailta, hetkeltä jolloin kuulin voittaneeni kuntosarjan. Siinä vaiheessa tuntui epäuskoiselta ja alkoi tärisyttämään. Menin testaamaan pohjakuntoni ja ei se nyt ihan surkea ollutkaan. Silti tekemistä riittää.

Tänään oli lepopäivä, mutta aivot kävivät kierroksilla. Yritin miettiä miten pääsen CrossFit haaveissani sanoista tekoihin. Nyt pitäisi löytää joku joka voisi neuvoa ja antaa vinkkejä. Suuntaviivat ovat selvillä, mutta raamit eivät riitä alkua pidemmälle. On keksittävä miten kuva väritetään. Taidan aloittaa huomenna helpoimmasta eli aerobisesta ja jonain päivänä painun salille vähän pumppaamaan.