Hemmoteltu kissa ja onnellinen nainen

Meillä on ollut tänään(kin) Hampun kanssa hyvä päivä. Aamulla pohdin hetkisen aamuaerobiselle lähtöä, mutta valitsin helpomman tien, säästelin voimiani ja hidastelin pari tuntia ennen työkoneen avausta. Välillä mietin lorvinko liikaa, mutta sitten lopetan turhan märehtimisen ja lakkaan yliajattelemasta. Syy miksi päätin pitää etäpäivän on se, että odottelimme Zooplus nettikaupasta tulevaa pakettia. Ovisummeria inhoava kissani tuijotti hetkisen tuimasti (parempi kun oltaisiin vain kahdestaan), kun tilausta toimitettiin kotiovelle asti, mutta ilme kirkastui pian. Jättimäisestä laatikosta löytyi vain ja ainoastaan kissan tavaroita: iso läjä leluja, ruokaa, feromonihajustetta ja moderni vessa.

Kyllähän tuo nelijalkainen tajusi heti kättelyssä kuka oli saamapuolella. Heti piti leikkiä uusilla leluilla, hiirisetti on muuten Halloween teemalla koristeltu eli varsin ajankohtainen. Myös uusi vessa piti testata ja ilmeisesti sinne oli ihan mukava kiivetä. Uudet ruuatkin meni välittömästi makutestiin ja laatukriteerit läpäistiin välittömästi...onneksi, ois ollut muuten kodittomilla kissoilla joulu. Enpä olisi hetki sitten uskonut, että pistän euron jos toisenkin kissaan, mutta onhan sitä vaan kiva hemmotella. Toinen on kuitenkin kokenut kurjiakin juttuja, joten nauttikoon nyt elämästään...ja Hamppuhan nauttii.

Jos Hampulla oli kissanpäivät niin eipä voi itsekään valittaa. Palkkapäivän kunniaksi olin varannut ajan kampaajalle ja karmea juurikasvu katosi vihdoinkin. Lapsena haaveilin kampaajan urasta ja ehkäpä siksi kampaamon tuoliin istuminen on aina yhtä ihanaa. Ihailen miten joku onkin niin ammattitaitoinen ja loihtii uuden lookin kulahtaneen tilalle. Vaihdoin punaisen värin vaihtelun vuoksi ruskeaan ja brunettina oleminen on pitkästä aikaa tosi jees!

Kipaisin pikaisesti pankissa noutamassa tilaamani dollarit, New Yorkin reissu vaan lähestyy. Alan varmaan laskemaan kohta tunteja lähtöön, sillä olen aivan innoissani. On oikeastaan vaikea kuvitella mitä kaikkea lomalla tulee nähtyä ja koettua, vaikka kuinka onkin lueskellut matkakirjaa sekä imenyt itseensä netistä tietoa Big Applesta. Huomenna vietetään ystäväni ja matkakumppanini kanssa fiilistelyiltaa tulevan matkan tiimoilta...ollaan melkein valmiina.

Päivän kohokohta oli kuitenkin vasta edessä. Muutaman mutkan kautta kuljettuani pääsin varsinaiseen kohteeseen. Näin kolmea erittäin rakasta ystävääni ja syötiin pitkän kaavan mukaan lahtelaisessa Taivaanranta-ravintolassa. Tämä on mulle se paras voimavara mitä maailmassa on ja oli ihana vaihtaa kuulumiset. Tällä jengillä voisi viettää loputtoman paljon aikaa, onneksi seuraavat treffit lyötiin heti kalenteriin odottamaan. Kun tukka oli hyvin, maha täynnä ja matkakuume kovimmillaan oli kiva hurautella kaupan kautta kotiin. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

t: hemmoteltu kissa & onnellinen nainen

Ihana Bahiniwear

Pakko myöntää odotan lomaani kuin kuuta nousevaa, lasken jäljellä olevia päiviä ja kaipaan pientä breikkiä, vaikkei tiedossa mikään lähöloma olekaan. Tänään alkoi veto hiipua, kun sain vedettyä koulutussetin ja pääsin suuntaamaan kotimatkalle. Vaikka olisin voinut nauttia parin ihanan kollegan seurasta valitsin hieman epäsosiaalisemman tien. Hain asemalla chai laten, muut menivät leipomoon herkuttelemaan ja kävin hankkimassa pari pokkaria, lukemista on taas hamstrattu jonnin verran. Junassakin menin suosiolla eri vaunuun ja uppouduin hyvän kirjan syövereihin.

Kotiin päästyäni oli aika uupunut olo. Kulutin aikaa netissä notkuen ja hetken mietittyäni päätin hankkia uuden joogamattokassin. Eräs YogaRocksin ohjaajista on perustanut yrityksen, joka valmistaa ja myy joogakasseja ja -vaatteita. Kannattaa käydä katsomassa www.bahiniwear.com. Siinä väsymystä vastaan taistellessani tuli todella onnellinen olo, kun tiesin saavani joskus marras-joulukuussa upouuden joogakassin, en edes tykkää nykyisestä. Kivan designin lisäksi plussaa on se, että kassien kuvat on piirtänyt sama nainen, joka on tehnyt/suunnitellut upean perhostatuointini. Joka päivä ihailen olkapäälleni laskeutunutta kaunotarta...kannatti.

Kun hankinnat oli tehty suuntasin joogailemaan. Tunti flow joogaa ja päälle puolen tunnin tehokas pilatesosuus vatsoille, perinteinen torstaicombo, tunnetaan myös nimellä hot fusion. Vaikka lihakset olivat aika ärtyneet alkuviikon kuntoiluista teki liike taas hyvää. Lämpö tekee liikkumisesta helpompaa, mutta samanaikaisesti tunnista astetta rankempaa settiä. Pienetkin liikkeet pystyi tuntemaan ja yritin samalla availla kropan pahimpia jumituksia. Hiki virtasi pitkästä aikaa todella voimakkaasti ja lopputulos oli haiseva, mutta onnellinen.

Tässä vaiheessa, kun maha on täynnä, olet suihkua vaille valmis nukkumaan ja kroppa on jo rauhoittunut päivän menoista, on kokonaisvaltaisen hyvä olo. Tunnen syvää kiitollisuutta kaikesta ja en mistään...tänäänkin oli hyvä päivä <3

Dagen efter

Eilen tuli kyykättyä kyykkäyksen riemusta ja tänään tiedän kyllä mitä on tullut tehtyä. Kyseessä ei ole siten alkoholiin liittyvä dagen efter vaan pakaraosastolla tuntuva auts, toisin sanoen oon muuten käynyt eilen salilla fiilis. Herättyäni ei oikein tuntunut missään, mutta viimeistään töihin lähtiessä teki kipeää. Puolilta päivin teki mieli pidellä käsillä pakaroista kiinni (en tiedä olisiko se auttanut), mutta hillitsin itseni, sillä olin vetämässä valmennusta. Saihan ne koulutettavat musta varmaan aika sekopäisen kuvan, lauon aina typeriä puujalkavitsejä kevennykseksi, mutta jotain rajaa sentään.

Päivän päätteeksi tuntui jo häijyltä ja suurin polte tuli (mitä ilmeisemmin) siitä mun eilisestä alkulämmittelystä...100 kyykkyjä pelkällä oman kehon voimalla on sittenkin aika kova suoritus. Sillä se lähtee millä tuleekin eli eiku salia kohti, kun duunihommat oli paketissa. Kymmenen pisteen kysymys, arvatkaapas miten lämmittelin ennen oikeita treenejä...no vetäisin 105 kyykkyä tietenkin :) 

Vaikka koko päivän kestävät koulutussetit vievät voimia ne ovat omalla tavallaan myös voimaannuttavia. Oli sellainen hyvä syke päällä, joten treeni kulki helposti. Koska homma toimi lisäilin jokaisessa liikkeessä painoja. Tässähän pääsee vihdoinkin lähelle oikeita painoja, joita ei ole hetkeen tullut heiluteltua...I'm in fire! 

Yksi pikkumiinus tässä vaan on. Nimittäin olen todennäköisesti huomenna entistä kipeämpi. No hellitään niitä jumittuneita jäseniä sitten joogasalin lämmössä. Yritän unohtaa sen tosiseikan, että kyseessä on hot fusion tunti eli parasta (& rankinta) mitä rahalla saa YogaRocksin tuntivalikoimasta. Luojan kiitos perjantaina on treenivapaa, palkkapäivä ja tyttöjen ilta, jään siis mitä ilmeisimmin henkiin.

Loppuun vielä kuvatodiste siitä, että netissä pyörivä myytti ei toimi. Sen mukaan kissa ei voi vastustaa ympyröitä, joita nyt rakennellaan kaikissa kissakodeissa ympäri maailman. Tai sitten mulla on vain niin fiksu kissa jota ei huijata ja niinhän se on, Hamppu on paras!

Viikon paras tiistai

Ulkona on sellainen ilma, että se nyt ei piristä ketään. Tai jos joku huokuu parhaillaan hyvinvointia niin good for you, lähetä tännekin palanen. Tänään oli mystinen päivä eli minä ja 5 valmentajakollegaani olimme kaikki samaan aikaan toimistolla. Oli muuten harvinaislaatuista, ensimmäinen kerta pariin kuukauteen. Pari kollegaa toi lounaalta palattuaan herkullisen suklaakakun, syy moiseen oli se, että menossa oli tämän viikon paras tiistai...ei pöllömpi syy. Hetkisen änkytettyäni en voinut muuta kuin olla samaa mieltä ja menin sitten ottamaan kakkua. Myönnetään oli nimittäin taivaallisen hyvää kakkua eli kannatti lipsua, sitten olisi harmittanut jos maku ei olisi hellinyt makuhermoja. Suklaakakku ei ehkä tee hyvää linjoille, mutta satunnaisesti nautittuna hellii sydäntä <3

Päivän pakerrettuani kurvasin töistä suoraan salille. Pitäisi useamminkin tehdä samanlainen peliliike, sillä iltaa jäi tolkuttomasti jäljelle (ehdin lorvia sohvalla pienen ikuisuuden). Tuli tehtyä naseva jalkatreeni ja kyykkäsin koko rahan edestä. Alussa lämmittelin peruskyykyillä eli ilman lisäpainoja tehden 100 toistoa. Yllättävän helposti se meni ja tiedän, että viimeistään aamulla takalistossa tuntuu saletisti. Päälle muutama liike ihan oikeiden painojen kanssa mm. jalkaprässi, askelkyykkykävely ja polvenkoukistus laitteessa. Olen varonut polvia keväästä lähtien, mutta nyt tuntuu siltä, että kroppa kestää ja pystyn lisäämään vihdoinkin tehoja...jee! Täytyy sanoa, että tulin treenien ansiosta todella hyvälle tuulelle ja onhan se totta, tänään on saletisti viikon paras tiistai.

Meditaation vaikeudesta

Matkani meditaation ihmeellisessä maailmassa on kestänyt kokonaiset neljä viikkoa. Lähdin tavoittelemaan läsnäoloa, rauhoittumista ja hyvää oloa. Halusin saada vastapainoa työlleni, joka nyt tuntuu olevan suhteellisen hektistä ja voimavaroja kuluttavaa. Enpä kyllä tiennyt mihin pääni pistän...olisinkohan mennyt mikäli olisin tiennyt sen mitä tiedän tänään?

Meditaatio on ehkäpä vaikeinta mitä olen kokeillut. Paikallaan istuminen, hengitykseen ja läsnäoloon keskittyminen ei ole mun juttu. Ensimmäiset kaksi kertaa kärsin ja koin huonoutta, luulen kyvyttömyyteni näkyvän ulospäin, ainakin kilometrin (ellei jopa kahden) päähän. Kolmannella kerralla koettelemukset jatkuivat, mutta saatoin onnistua ehkä sekunnin murto-osan ajan...ehkä, en ole siis satavarma.

Eilen aloitimme tunnin tuttuun tapaan mantralla. Aloin jo hieman muistamaan tekstiä, vaikkakin muminani ei mennyt täysin putkeen. Yritin silti laulaa heleästi mukana välittämättä pikkuvirheistä, eihän metsän keskellä kasvanut suomalainen voi sanskritin kieltä niin vain oppia. Sitten teimme aiemmasta poiketen jo alkumetreillä kymmenen minuutin meditaation. Koska tästä tuskin tulisi leipälajini päätin vain istua mahdollisimman hyvässä asennossa hiljaa ja paikoillani. Keskityin hengittelemään, sillai ihan vaan ulos ja sisään, en osaa hienomminkaan. 

Yin joogan osuus oli tällä kertaa lyhyt. Leta kertoi meille enemmän mielen lujuudesta ja näytti videon olympiaurheilijasta, joka loukkaantui pahasti. Nainen joutui luopumaan onnettomuuden takia koko elämästään ja rakentamaan kaiken uudestaan. Hän kertoi matkastaan, jonka aikana piti opetella uudestaan syömään, kävelemään ja elämään. Varsin ajatuksia herättävä pätkä (harmi etten muista tuon australialaisen laskettelijan nimeä niin videon voisi googlettaa) taisi vähän silmäkulma kostua katsellessa.

Lopussa oli mun via dolorosa eli puolen tunnin meditaatio-osuus. Ensimmäistä kertaa yritin jopa noudattaa annettua hengitysharjoitusta. Jaksoin ehkä kolme minuuttia eli se siitä kestävyydestä. Noh ilma pihisee onneksi helpommallakin keinolla. Ajatus harhaili tolkuttoman paljon, mutta tällä kertaa jalka ei puutunut, selkä ei kipuillut enkä edes niistänyt...jei valoa tunnelin päässä? Ei siis mitään silmiin pistävää, mutta jotain auringonsäteitä sentään. Siitä ei saa varmaankaan lisäpisteitä, kun laatii mielessään ostoslistaa ja muotoilee ajatustasolla työsähköposteja.

Samana päivänä suuntasin kotikonnuille ja painelin metsään. Siinä sateista luontoa ihaillessani löysin läsnäolon ja rauhoittumisen. En ehkä osaa istua paikallani pitkään, en halua pinnistellä hengitysharjoituksien takia, en näe mielessäni oikeita värejä eri chakroissa tai mitään muutakaan oikeaa meditaatiota. Mutta löydän tieni sinne missä pystyn hengittämään syvään, nautin kauneudesta, kiitän elämää ja osaan pysähtyä vaikka kuljenkin eteenpäin.

Arvatenkin lienee varmaa, etten ole tehnyt yhden yhtä meditaatioharjoitusta kotona, ehkä jonain päivänä tai sitten ei. Uskon silti, että opin tästäkin jotain ja oudolla tavalla odotan seuraavaa tuntia. Olisikohan se tällä kertaa jo hieman helpompaa? Tavallaan onni, että maksoin kurssin kerralla, muuten olisin äänestänyt jaloillani. Ei liene myöskään ihme, että kurssi on peräti kymmenen viikon pituinen. Mistäpä sen tietää, ehkäpä joku muukin (samalla kurssilla oleva) kipuilee samojen asioiden parissa. Tai sitten ne kaikki ovat valaistuneita ja muuttavat ensi vuonna Intiaan meditoimaan sekä luopuvat maallisesta omaisuudestaan...mene ja tiedä.

Herkkusuun viikonloppu

Olipas ihana viikonloppu, kokkailin mieleni kyllyydestä kaikkea hyvää. Ruoka on mulle todella tärkeä asia ja vaikkakin dieettiruuat hellivät makunystyröitä kaipaan myös kaikkea ei sallittua. Myös nämä sateisen synkät ilmat saavat mielihalut liikenteeseen. Kaikkein parasta on se, kun voi kokata jollekin, kattaa pöydän kauniisti ja istua hetkisen hyvän ruuan äärellä...mmm. 

Käynnistin herkuttelun heti perjantai-iltana eli päivä oli menty ihan by the book. Ostoskassien kera suuntasin ystäväni luokse kokkailemaan, jolla on ehkä ihanin keittiö ikinä. Kuinkahan toisen keittiön voisi varastaa tai edes lainata kuukaudeksi tai pariksi? Kaikki vinkit otetaan vastaan. Lopputuloksena valmistui salaattia ja chilillä maustettu jauheliha-papu-kastike sekä tortilloita. Ei muuten maailman huonoin keino lipsua ruokavaliosta. Miten joku niin yksinkertainen onkin niin hyvää?

Lauantaina master chef Virpi kääri hihat kyynärpäitä myöden. Tällä kertaa olin kutsunut erään ystäväni lounasseuraksi ja menu sisälsi pääruuan lisäksi alkukeiton sekä kunnon jälkkärit. Pakkasesta löytyi viime vuotisia kanttarelleja, joten sienikeitto pekonilla maustettuna aloitti makunautinnon. Vatsan täyttäminen jatkui avokadopastalla, salaatilla ja kylmäsavulohi-ruissipseillä...toimii aina! Eikä siinä odoteltu ruuan laskeutumista tai vatsan totaalista turpoamista ennen kuin päräytin mun vohveliraudan päälle. Ei ollut muuten mikään kaloreiden säästelyresepti vaan ehtaa kamaa, lopputulosta ei tarvitse varmaankaan hehkuttaa. Antaa kuvakollaasin kertoa loput...

Sunnuntaina keittiöurakkani ja ystäväpiirin ruokkiminen vain jatkui, ei siis kahta ilman kolmatta. Toisaalta olisi ollut sääli katkaista hyvin alkanutta rupeamaa. Oli myös keksittävä keino kadottaa osa jäljelle jääneistä ruuista. Illalliseksi valmistui lehtipihvit salaatin kera...aika terveellistä eikö? Puuttuneet energiat piti napsia lopuista kylmäsavulohi-ruissipseistä ja vohveleista. Kun olin lapsi meillä ei ollut vohvelirautaa eli mitä ilmeisemmin joudun nyt 35-vuotiaana ottamaan kiinni kaikki nämä kadotetut vuodet :)

Summa summarum syöminen on kyllä todella kivaa. Kolmen päivän herkkuruokiin upposi arviolta 55 € ja sillä ruokki 6 henkeä. Edellisen viikonlopun ravintolailtaa miettiessäni olin aika tyytyväinen aikaansaamaani hinta-laatusuhteeseen. Sitä mä vaan mietin, että mitähän hyvää sitä ensi viikonloppuna taikoisi?

Katsaus lautaselle

Moni ystävä on kysellyt mitä oikein syön, kun olen dieetillä ja rahaan eväitä joka paikkaan. Siitä intoutuneena kuvasin eilen melkein kaiken mitä söin. Tiistaina vietin etäpäivä eli työpäivän ajan nökötin tiiviisti ruokapöydän ääressä läppäriäni tuijotellen, ei tarvinnut siten tupperwaaroja roudailla merta edemmäs :)

Aamupala - ruisleipää, avokadoa ja kalkkunaleikettä

Lounas - riisiä, broilerin jauhelihasta tehtyjä "kakkuja", kesäkurpitsaa, porkkanoita ja kaalia wokattuna sekä vihersalaattia

Välipala 1 - Fastin valkosuklaapuddingia rasvattomaan maitoon, mustikoita ja pähkinöitä (oli niin hyvää & nälkää niin kuvaus unohtui)

Välipala 2 - Leaderin lo carb proteiinipatukka, rahka ei oikein nappaa ja nämä on superhelppoja

Illallinen - jauhelihapastavuokaa, jossa on tomaattikastiketta, rahkaa, raejuustoa, porkkanaa, tomaatteja ja paprikaa = superherkullista

Noudatan Fitfarmin Bikini Challengen ohjeita 08/14. Tämän takia en julkaise tarkempia speksejä, jokainen hankkikoot tarkemmat speksit itse, mikäli kiinnostaa. Olen mukana myös 13.10 alkaneessa Bikini Challenge Winter editionissa, mutta siinä hiilareita on eri tavalla ja tykkään tästä vanhasta. Toi jauhelihahässäkkä ei tosin mennyt ihan sääntöjen mukaan, joten sen reseptin voisi tietty laittaakin. Sen sijaan salilla hyödynnän uusia saliohjelmia, joista on saanut taas ihan uutta potkua punttikselle.

Dieetillä tärkein asia on mielestäni se, että ruoka on hyvää eiku herkullista. Toinen on se, että se on valmiina, kun nälkä on päällä. Kolmanneksi tärkein on terve järki eli se pitää pitää mukana läpi matkan. Mutta joo viikot menee helposti ruodussa, viikonloppuna lipsuminen on sitten helpompaa. Tosin tässä vaiheessa aion tehdä niin täysin tietoisesti. Aion vähän höllätä otetta juuri viikonloppuisin syömällä pari ateriaa ohi ohjeiden. Koska omat tavoitteet ovat lähinnä hyvä olo ja hienosäätö näen tämän fiksuna ratkaisuna. Tiedättekö mä haluaisin viikonloppuna lettuja...pitäisköhän vai tekisikö ihan oikeita vohveleita? Kun mulla nyt on se ihan oikea vohvelirauta (tietenkin Lidlistä), tuliskohan joku syömään?

Oodi pitkille kalsareille

Mulle on ihan turha kitistä, että pitkät kalsarit on karmeita ja seksintappajia. Musta ne on ihan must juttu, kun lämpömittari valahtaa pakkasen puolelle. Olen muutenkin aika viuluineen, joten pukeudun aina lämpimästi, johon tämä vaate on mitä parhain ratkaisu. Eilen käynnistin päivän aamuaerobisella ja unenpöpperöisenä sitä nyt vaan palelee herkästi, mutta no hätä mulla oli upouudet kalsarit suoraan lempikaupastani Lidlistä! Kuvakin on vallan edustava eli näin hottis mä olin tiistaiaamuna hieman ennen aamuseiskaa lenkin tehtyäni.

Yläosa on vanha Rukan kerrastopaita, mutta alaosan bongasin lauantaina ruokaostoksia tehdessä. Jalassa on myös Lidlin laskettelusukat, huimaan 2,99 € hintaan...olivat kyllä lasten kokoa eli ilo pienestä jalasta. Ainoa asia mikä harmittaa on se, etten ostanut toisiakin kalsareita ja samaan sarjaan kuuluvaa paitaa, yhyy! Itse tykkään, että urheilukerrasto nuolee pintaa, jolloin se myös lämmittää mukavasti. Peukut pystyyn, että saan hankittua vielä toiset mokomat, 10 € kappalehinta on nimittäin naurettava. Nyt tuntuu, että tyhmästä päästä (koska en hamstrannut kunnolla) kärsii koko ruumis, kuten yläasteaikojen liikunnanopettajani tykkäsi sanoa. <- pitää muuten harmillisen usein paikkansa

Viikko on siis pyörähtänyt kivasti käyntiin salilla ja lenkkeillen. Tänään oli lepopäivä ja kotiuduttuani työmatkalta ajoissa palkitsin itseni päiväunilla. Olen jotenkin aina yhtä onnellinen herätessäni kuin uutena ihmisenä pienten lisäunien jälkeen omasta sängystäni, lämpimän peiton alta. Pienen tuumaustauon jälkeen hönkäisin ystäväni kanssa lenkille, jälleen oli kalsongeille kysyntää :)

Olipa ihanaa kävellä reipas lenkki kuulaassa (esi)talvi-ilmassa. Vaikka vähän meinasi pakkanen puristella niin liike teki kropalle hyvää, istuminen on oikeasti aika ahterista. Sitä tulee harrastettua juurikin työmatkoilla, kun istut vuoroin junassa, taksilla ja toimistolla. Pikku Veskulla ja satamassa oli upea valaistus, yritin ikuistaa sitä, mutta eihän tosta nyt tajua yhtään miten komialta näytti.

Energistä viikkoa kaikille!

Lempparitreenit

Jokaisella salikävijällä lienee se oma lempitreeninsä, mulla se on olkapäiden pumppaus. Vastaavasti jalkapäivän voisin ihan vahingossa unohtaa kerta toisensa jälkeen. Tällä erää yritän saada alakertaan muotoa tekemällä joka päivä kyykkyjä. Otin viime viikolla käyttöön 30 päivän kyykkyhaasteen, joka taitaa kylläkin jäädä kesken Nykin reissun takia. Yllättävän nasevasti sellaiset 50 pyllistystä tuntuu ahteriosastolla vaikkei lisäpainoa käytäkään, luonnollinen vastus ja maan vetovoima riittävät...tänään oli mittarissa jo 70.

Syy miksi tykkään olkäpäiden treenaamisesta on se, että kehityksen näkee nopeasti. Allekirjoittaneen tapauksessa yläkropasta rasva palaa parhaiten eli lihaksetkin alkavat erottua kivasti (tai siis edes vähän). Toiseksi painoja on helppo lisätä, toki tämä riippuu hieman liikkeestäkin, mutta lihas ottaa hyvin ärsykettä vastaan. Vipunostot sivuille on tosin sellainen tappoliike, että kehitystä tai sen paremmin valoa tunnelin päässä ei yksinkertaisesti näy. Kolmanneksi vain pari nasevaa liikettä riittää eli samassa aiheessa ei tarvitse pysyä koko iltaa.

Päälle vielä rinta- ja ojentajalihasten rääkkäystä niin olin done. Oli jotenkin helppo painaa tällä kertaa, it's good to be back flunssaputken jälkeen. Ärsyttää, kun nuo kausitaudit aina sotkee treenikuvioita, mutta ei kuin uuteen nousuun. En tee tällä hetkellä mitään tappotreenejä ja se on tietoinen valinta. Toki valitsen painot siten, että ne tuntuvat ja viime viikon senttien jälkeen olin aika dead meat, mutta kevyesti mennään. Pyrin kiinnittämään huomiota suorituspuhtauteen ja nopeuteen esim rintalihaksia tehdessä hitaat palautukset laittavat kropan lujille.

Juuri nyt tuntuu siltä, että on tarpeeksi puristuksissa muista syistä. Töissä on ainainen kiire, joten kroppa ei kestä kaikkea. Päätin myös jatkaa ruokavaliolla, johon kuuluu reilusti hiilareita. Itsellä hiilareista tinkiminen vaikuttaa lähes välittömästi vireystasoon eikä kovin kehuttavalla tavalla. Tämä Bikini Challenge Winter edition, jota noudatan sisältäisi vähemmän hiilareita kuin mitä käytän. Koska tavoitteena ei ole kisakunto, minkään sortin syömishäiriö tai edes valtava painon pudotus annan ääneni terveelle maalaisjärjelle. Uskoisin, että tiedän parhaiten mikä minulle sopii. Eli tiukkaa treeniä kevyemmällä otteella ja jaksamista tukeva ruokavalio, yritetäänpä nyt kerrankin välttyä vauhtisokeudelta.

PS: Hurjan noloa räpsiä salilla selfieitä, tulee sellainen teinifiilis...ai niin mähän oon aika teini :)

Kiirettä ja väsymystä

Blogi on nukkunut viikon verran ruususen unta, syitä on kaksi eli kiire ja siitä aiheutunut väsymys. Viime viikolla reissasin kolmena päivänä Lappeenrantaan. Päivät olivat hektisiä ja matkoineen päivineen niille tuli pituutta roimasti. Siihen vielä muutamat treenit ja lopputulos oli uupunut. Tuli tehtyä pari nasevaa salitreeniä, yksi hot fusion joogatunti ja aamuaerobinen. En ole siten ihan tavoitteessa, mutta loppuviikosta väsymykselle oli annettava tilaa, uusin kujein uuteen viikkoon.

Perjantai-iltaan asti noudatin ruokavaliotakin orjallisesti ja hyvä olo tuntui mukavasti. Kroppa alkoi taas toimia ja siihen sopiva sekoitus kuntoilua teki hyvää. Pitkät työpäivät ja istuminen jumittivat kehoa ikävästi. Niskat ovat kivikovat ja pitkästä aikaa kaipaisin hierojan pakeille, vaikkakin inhoan moista toimenpidettä yli kaiken. Jos odottaisi niin kauan, että pää ei enää käänny niin harkitaan sitten uudestaan.

Mutta katsotaanpa miltä mun viikko näytti kuvien perusteella:

Työmatkailua kofeiinin voimalla

Rautaa sen olla pitää :)

Junaillen Helsinkiin

Aamuaerobinen kirpeänä pakkasaamuna

Syksy vaihtuu talveksi

Herkuttelua Helsingissä, irtiotto arkeen ja illallinen Brondassa

Sunnuntain meditaatio

Ekat letit kummitytölle <3

Kissanpäivät

Tälle viikollemahtuu vain kolme reissupäivää eli eiköhän ne energiatkin ala löytymään. Tavoitteena palata viikonlopun jälkeen takaisin ruotuun. Olin siis pe-la Helsingissä hotellireissulla ja tuli otettua täydellinen lepo kaikesta normaalista. Päälle vielä sunnuntai-illan kyläily kummitytön perheessä, jossa pääsin herkkuillalliselle. Suunnitelmissa käydä salilla kolme kertaa, jatkaa aamuaerobisia ja jaksaisikohan sitä tempaista itsensä rappustreeneihinkin? Mene ja tiedä, paljon olisi tekemistä tällekin viikolle, mutta nyt eteenpäin, sillä pitää pakkailla eväät ja ehtiä työkaverin kyytiin.

Energistä viikkoa!

Meditaatioagrea ja viikonloppuhommia

Näin kahden meditaatiotunnin jälkeen alan tulla siihen tulokseen, että olen yhtä huono meditaatiossa kuin biljardissakin (molemmat lajit kuuluivat viikonloppuuni). Nautin kyllä yin joogaosuudesta ja yritän aistia kehossani erilaisia tuntemuksia, mutta hetki jolloin pitäisi pysähtyä ja olla läsnä on ihan tuskaa. On todella vaikea keskittää ajatus chakroihin usean minuutin ajaksi...sanoisinko mission impossible.

Istuin risti-istuntaan ja tuin polvet asettamalla blogit molempien alle. Pelkästään ryhdikkäästi istuminen oli haasteellista, selkään sattui ja nenäkin vuoti. En todellakaan malttanut odottaa, että tuntemus menisi ohi tai sietää ajatuksen valuvasta räästä vaan kaivoin nenäliinan esiin. Tiedetään se oli virhe ja kukaan ei olisi nähnyt räkänorojani, koska muut meditoivat silmät suljettuina, mutta olisin tullut muuten hulluksi.

Alin chakrapiste sijaitsee sukupuolielinten kohdalla, toinen alavatsassa ja kolmas ylävatsassa. Alun vaikeuksien jälkeen ja mielikuvan siirtyessä ylemmäs kehoani aloin päästä hetkellisesti tunnelmaan. Siis mitä tuntemuksia mun pitäisi tohon alakertaan muka saada...ööh? Sydämen kohdalla aloin jopa näkemään mielessäni värejä ja tunsin aurani hehkuvan vihreän sinisenä. Hetkellisesti hahmotin jopa kauniin keltaisia ja punertavia sävyjäkin, tiedä sitten onko se hyvä merkki vai ei.

Kokemus oli kaikkea muuta kuin voimistava, lähinnä lamaannuttava. Muiden keskustellessa tuntemuksistaan makasin selälläni, sillä sieltä suunnasta osoitettiin voimakkaita vastalauseita. Loppumetrejä ei helpottanut sekään, että oikea jalka puutui tunnottomaksi, yritä siinä sitten päästä ylemmälle tietoisuuden tasolle ja valaistua. Oikeasti olen hieman turhautunut kaikesta, pitää harjoitella hieman tulevalla viikolla. Viime viikolla treenaaminen jäi flunssan jalkoihin, vaikkakin puolikuntoisena olisin yltänyt todennäköisesti parhaaseen suoritukseen.

Tunnin jälkeen päässäni pyöri vain yksi ajatus "pakko päästä nukkumaan". Kiipesin kotiin tultuani sänkyyn ja kaivauduin peiton alle. Kokemus oli vienyt kaikki voimat ja nukuin ruususen unta puolitoista tuntia. Näin myös eräänlaisen painajaisen meditaatiokurssista, jossa olin nukahtanut kesken kaiken, enkä ymmärtänyt opettajan ohjeita, joten meinasin rusentua kanssajoogaajan alle...todennäköisesti enneuni ja tapahtunee viikon kuluttua.

Perkeleen läsnäolo, onkohan se edes mahdollista? Kokemuksesta suivaannuttuani tartuin astetta helpompaan haasteeseen eli viikkosiivoukseen. Tuntui, että lika vyöryi kaikkialla, joten pyyhin perusteellisesti keittiön kaapit, putsasin erilaiset pöytätasot, nuphosin jalkalistat, imuroin, luuttusin, kokkasin, pyykkäsin...lista on liki loputon. Kuusi tuntia touhuttuani aloin hiljentämään tahtia. Ympärillä oli mun oma koti siistinä ja silmä kiitteli. Pientä piristystä kokonaisuuteen toivat uudet verhot keittiössä ja olohuoneessa.

Siinä puuhaillessani olin enemmän läsnä kuin normaalisti. Nautin hiljaisuudesta, mitä nyt välistä juteltiin Hampun kanssa. Mieli lepäsi toden teolla ja kasvoilla oli varmaan typerän onnellinen virnistys koko ajan. Ainakin näin alkuvaiheessa pystyn rauhoittumaan silloin, kun saan tehdä ja keskittyä johonkin kunnolla. Se ei tee minusta ylevää gurua, mutta se tekee minusta sellaisen kuin olen. Tosin lannistuksesta huolimatta jatkan meditaatioharjoituksiani. Minusta tuskin tulee ikinä valaistunutta tai ulkoisesti seesteistä, mutta ehkäpä opin vielä jotain tälläkin matkalla...aika näyttää.

Huomenna otan itseäni niskasta kiinni ruokailujen ja treenien suhteen. Kokkasin muutaman päivän sapuskat valmiiksi eli ruokapuoli on hallussa, etukäteisvalmistelu on näissä hommissa kaiken A ja O. Tiedossa on aikamoinen reissuviikko, joten vähän jännittää miten jaksan lähteä iltaisin salille. Kroppa tosin kaipaa ärsykettä ja viikon makaaminen saa nyt loppua. Oispa tää koettu ja podettu flunssa koko talvikauden ainokainen, sillä sairastaminen on ihan tyhmää.

Kana-riisi-parsakaalipaistos...on muuten hyvää

Jauheliha-kasvis-pastavuoka ja pesee muuten perinteiset makaronilaatikon kuus nolla

Viikonloppuna tuli lähinnä hengailtua, kovemman luokan kuntoiluyritykset jäivät ajatustasolle, jos sinnekään asti. Eilen en olisi edes ehtinyt ja tänään hullaannuin turhan pitkäksi ajaksi kodinhengettäreksi. Lauantaina tuli oikeastaan tehtyä kaikenlaista. Kävin kaupungilla ja hetkellisesti pakenin luonnon helmaan makkaranpaistoon. Mikään ei maistu yhtä hyvältä kuin nuotiomakkara ja maisemat hellivät mieltä. Tuli ostettua myös astetta paremmat lenkit, Trio Hansaan avatusta Benjamin maatilatorilta. Suosittelen käymään, sillä tuotteet ovat priimaa. Hinta on normiprismoja korkeampaa tasoa, mutta ainakin satunnainen itsensä hemmottelu hyvällä ruualla on vain suotavaa.

Lauantain nuotiomaisemia, luontoäiti se vaan osaa <3

Koska dieetin suhteen on tarkoitus ottaa uusi ryhtiliike tuli herkuteltua muutenkin. Voi kuinka mä vaan tykkään hyvästä ruuasta. Kokkasin kaverin luona meille hyvät pihvit (myöskin maatilatorilta), salaattia ja uuniperunoita kylmäsavutäytteellä. Jälkkäriksi paistelin vielä lettuja ja kääk miten herkullisia ne olivatkin! Seuraavalla kerralla, kun vietän jotain tankkauspäivää tai syön cheatmealia kaivan lettupannun esille tai paistelen sellaisia oikeita vohveleita kaloreita säästelemättä...sounds like a plan :)

Maailman paras paikka - koti

Uskon aidon oikeasti siihen, että pitää olla onnellinen pienistä asioista. Juuri nyt parasta elämässä on olla kotona ja nauttia kiireettömästä elämästä. Täällä sitä köllötellään kissan vieressä omalla sohvalla, sanoisinko täydellistä. Kotimatka venyi, sillä lento oli myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Oikeastaan tunti sinne tai tänne ei ihmeesti liikuttanut, tärkeintä on olla ehjänä kohteessa.

Kentältä nappasin mukaani Picnicin kanasalaatin ja tyrehdytin nälkäni linja-automatkalla. Maha tuntui turvonneelta ja oli jokseenkin ällöttävä olo, liiallinen sisätiloissa hengailu sekä loputon istuminen ovat jättäneet totisesti jälkensä. Mutta mitäpä koti, suihku ja puhtaat lorvintavermeet eivät korjaisi...helpottaa kummasti. Nyt on vielä sääntöjen mukaiset iltapalatkin mahassa, joten hiljalleen takaisin ruotuun.

Tänä iltana loikoillaan sohvaperunoina (yllä Hampun tyylinäyte), mutta eiköhän tässä jotain pientä actioniakin kehitellä viikonlopun virikkeeksi. Voisikohan sitä eksyä jo lenkkipoluille, joogasalille hikoilemaan tai kenties kuntosalille pumppaamaan...hmm?

Terveisiä Kuusamosta

Viikko alkaa olla taas taputeltu ja olen viettänyt pari päivää täällä Kuusamossa. Sitä yllättyy välillä itsekin miten pitkä maa Suomi on ja niinpä mun keskiviikko meni reissatessa. Eilen päästiin itse asiaan ja vedin koko päivän koulutuksen. Mikään ei ole sen palkitsevampaa kuin tiedonjanoinen porukka, joka oppii innolla uutta eli kaikin puolin kannattava reissu töiden puolesta. Tälle päivälle olisi vielä parin tunnin repäisy edessä ennen kuin pääsen kotimatkalle.

Keskiviikkona kävin valloittamassa mestat eli suuntasin hymy korvissa kaupungille. Aika nopeasti tulin siihen tulokseen, että Kuusamo on todella pieni paikka eikä menomestoja juurikaan ole. Kaikesta huolimatta pääsin toteamaan miten kaunis paikka tämä on. Ei voi muuta kuin toivoa, että pääsen tänne joku kerta vapaa-ajalla esim. karhunkierrokselle ja Rukan golfkenttää kuluttamaan. Toiveistahan ei ikinä tiedä...niillä kun on tapana toteutua.

Olihan mulla kunnolliset lenkkivermeetkin mukana, mutta ensimmäisen illan kävelykierrosta lukuun ottamatta en päässyt hotellia kauemmaksi. Mittari on näillä leveysasteilla nollan tuntumassa, maahan satoi ensilumi ja muutenkin lahtelainen on ollut syväjäässä. Olen siten pysytellyt sisätiloissa, loikoillut peiton alla ja hyödyntänyt hotellin saunamahdollisuuden...jos en elämältä muuta toivo niin oma sauna olisi <3

Lorvinta näin hieman puolikuntoisena on ollut varmasti järkiratkaisu. Silti sekä kroppa että mieli kaipaisi jo pientä actionia...vaikka vähän hottisjoogaa. Päälle ravintolaruuat niin olo 9 viikon dieettielämän päälle on kuin syöttöpossulla. Lounaspöydässä ja hotelliaamupalalla on vielä helppoa tehdä fiksuja valintoja, matkassa on myös läjä protskupatukoita, joten välipalatkin menee kuten pitääkin, mutta entäpä se iltaruoka. Eilen tuli tehtyä vieläpä väärät valinnat eli alkuruuaksi puroperunakeittoa ja mätinäppiset, tiedetään tuli vähän ahnehdittuakin. Tässä kohtaa olo oli vielä hyvä, mutta pienimuotoinen epätoivo iski, kun eteeni tuotiin broileripasta. Annos oli aneeminen ja surullinen niin ulkonäöltään kuin maultaankin, mutta nälkä vaani vielä kitusissa, joten ääntä kohti. Onkohan keittiössä kukaan kyseenalaistanut ko annosta tai maistanut sitä? Epäilen vahvasti...makaroni mauttomassa tomaattikastikkeessa muutaman kuivan broilerisiivun kera...wtf?

Jos tästä reissusta on jotain oppinut niin mulla on ikävä mun Hamppu-kissaa, Kuusamossa on mieletön työporukka, saunominen on mahtavaa ja järkevä dieetin noudattaminen on fiksua. Palaan erittäin onnellisena takaisin kotiin ja dieetti/treenimotivaatio alkaa olla huipussaan tämän viikon kokemusten jälkeen. Nyt vaan kädet kyynärpäitä myöden ristiin, että lento on ajoissa, pääsen nopeasti kotiin ja aineenvaihduntani virkistyy eilisen pastakokemuksen jäljiltä. Tuntuu nimittäin siltä, että maha olisi solmussa ja suivaantunut ateriavalinnoistani...ja syystäkin.

Ihanaa viikonloppua kaikille, omat action planit on toistaiseksi tekemättä, mutta eiköhän tässä jotain ehdi kehittelemään.

Yin jooga ja chakra meditaatio

Odotukseni sai vihdoin täyttymyksensä sunnuntaina, kun yin jooga ja chakra meditaatio -kurssi pyörähti käyntiin. Innostuin osallistumaan kahdesta syystä A) työni on niin hektistä, että kaipaan sille täydellistä vastapainoa ja B) huomaan jatkuvasti kuinka vaikeaa minun on olla hetkessä ja läsnä, se on itse asiassa aika surullista. Uskon myös, että meditaation myötä pystyisin kehittymään joogaharrastuksessani niin, että pystyn keskittämään ajatuksen paremmin itseeni ja sulkemaan muut asiat mielestäni. Samaisena aamuna vaihdoin aamupuuroni avokadoleipiin, oli muuten hyvää ja täysin sallittua dieettiruokaa eli 2 leipää, 1/2 avokado, 70 g kalkkunaleikettä ja mustapippuria mmm kyllä tuollaisilla eväillä pärjää tiukemmastakin meditaatiosta.

Intoani latisti vain se, että flunssa kiristi otettaan ympärilläni. Tukkoisesta olostani huolimatta raahauduin YogaRocksiin. Kurssi koostuu näin alkuun siten, että alussa tehdään yin joogaa ja lopussa meditoidaan. Tai no ihan ekana laulettiin mantraa, joka tulee kuulumaan kurssiin kuin nenä päähän. Vaikken ole pahemmin noita laulellut, tulee niistä jotenkin rauhallinen sekä yhteisöllinen olo, ommm lausunta myös lämmittää sisältäpäin. Sanskritin taitoni vaan on ruosteessa, mutta eiköhän se siitä kehity hiljalleen. Yin jooga on suomeksi syvävenyttelyä, itse asiassa se taitaa olla sitä, millaiseksi moni mieltää joogan eli hidasta ja rauhallista. Varsinainen asanaharjoittelu esim astanga - tai hot jooga taas on hyvinkin fyysistä ja rankkaa kuntoilua.

Teimme Letan (joogaopettaja) johdolla venytysliikkeitä, joissa oltiin aina 5 minuuttia kerrallaan. Viikon takaiseen yin jooga workshoppiin verrattuna lihakset olivat melkein vetreän tuntuiset...oikealla tiellä ollaan. Halusin myös kunnioittaa kroppaani ja otin rennosti, en yrittänyt mennä mahdollisimman syvälle tai antaa kaikkeani. Tiedostin, että nyt viimeistään flunssaoireet piti ottaa tosissaan. Ei se tauti enää hyväksynyt sivuutuksia vaan käski lepäämään. Samalla, kun etenimme yin joogassa liikkeestä toiseen, kertoi Leta joogan taustoja sekä pohjusti meditaation merkitystä. Pakko myöntää, että tukkoisen oloni takia osa tarinoista menivät hieman ohi, kielitaitoni ei myöskään oikein sulata yhdistelmää jooga puheenaiheena ja lontoo puhekielenä. Mun puolesta Leta voisi jo opetella suomea :) noh kyllä mä nyt ainakin 95 % hiffaan, kunhan vain keskityn kuuntelemaan.

Itselleni tuli täysin puskista tieto siitä, että asanaharjoittelua tehdään vain siksi, että keho kestäisi pitkätkin meditaatioistunnot. Istuminen samassa asennossa ei ole nimittäin helppoa ja sitähän tässä nyt yritetään opetella. Lopussa siirryttiinkinsitten olennaiseen eli meditaatioon. Leta neuvoi vaihtoehtoisia istumatapoja ja lähdin ensikerralla itselleni helpoimmasta liikkeelle. Istuin blokin päälle ja laitoin pehmusteeksi ohuen tyynyn, vaikka onhan tossa mun ahterissa luonnollisiakin pehmusteita. Seuraavalla kerralla kokeilen todennäköistä perinteistä risti-istuntaa. Tärkeintä on se, että selkäranka pitäisi olla suorana, työnsin siten lantiota asteen verran eteenpäin päästäkseni oikeaan asentoon.

Reilun parinkymmenen minuutin istuminen ei ollut maailman miellyttävin kokemus. Loppumetreillä tuntui epämiellyttävältä olla paikoillaan, mutta muuten asento oli aika hyvä. Leta antoi vähän ohjeita ja kertoi aina mihin chakraan ajatus tulisi kiinnittää. Yritin toki keskittää ajatukseni aina tiettyyn kohtaan, mutta valehtelisin jos väittäisin ajatuksen olleen hallussa. Mutta hei mähän olen kurssilla ja tässä on hyvin aikaa opetella. Pitäisi yrittää harjoitella meditointia myös kotona, edes 10-15 minuutin settejä. Pieni mielen rauhoittaminen voisi tehdä hyvää myös työminälleni. Kaikin puolin hyvä kokemus ja seuraavaa kertaa odotellessa. 

Loppupäivä meni New Yorkin matkasuunnitelmia tehden. Uskomatonta mutta totta, viiden viikon päästä ollaan mestoilla. Broadwaylle ja Comedy Cellaryyn on nyt liput odottamassa sekä alustava action plan löytyy jokaiselle päivälle. Olen niin innoissani, aika iso unelma on toteutumassa ihan kohta. Ainoa ongelma on se, että haluaisin jonkun ihanan ihmisen muuttavan meille asumaan, jotta Hamppu saisi olla kotona. Sillä olisi siten tutut paikat vaikken minä olisikaan paikalla. Peukut pystyyn, että joku pelastava enkeli vielä löytyisi.

Kävin noutamassa sunnuntaina myös paketin postista tai no oikeesti Vakintatalosta, mutta you know. Olen siis haaveillut TRXstä, joka on Yhdysvaltojen merivoimien vai oliko se nyt armeijan, kehittämä kuntoilulaite. Se maksaa kuitenkin yli 200 € eli ylittää mun kipukynnyksen reilusti. Kiinnostus on silti suuri, joten bongasin netistä noin viisi kertaa halvemman Gymstickin version. Nyt se vain odottaa, että tulisin kuntoon, kipeänä on turha riuhtoa. Tänään on se päivä, kun mut nujerrettiin lopullisesti sängyn pohjalle. Aamulla avasin työkonetta sen verran, että sain vedettyä yhden koulutuksen. Tunnin aika ääni sortui monta kertaa, kurkkua kaiversi ja piti pitää yskimistaukoja. Voi siis sanoa, etten ollut oikein työkuntoinen...valitettavasti. Loppupäivä on sujunut enemmän peiton alla ja olen ollut enemmän unten mailla kuin hereillä. Annetaanpa nyt levon tehdä taikojaan, eipä tässä muutakaan voi.

Dieetin suhteen otan yhä rennosti, kuten viikonloppuna päätinkin. Lisäsin hiilareita ruokavaliooni, lenkeistä tai mistään muustakaan kuntoilusta en edes haaveile. Tuntuu suorastaan ihanalta syödä pastaa myös päivällä, vähennyksethän ovat olleet useamman viikon käytössä, ja syödä iltaruualla leipää. Eiköhän tämä tee kropallekin hyvää ja kunhan pääsen takaisin ruotuun löytyy motivaatiotakin entiseen malliin. Mutta nyt lienee aika sukeltaa taas peiton alle ja toivoa, että huomenna on paljon parempi olo.

Rokkia ja kevennystä

Viime päivät elämä on ollut yhtä rokkia, kirjaimellisesti. Loppuviikko oli töiden puolesta nimittäin jotain ihan muuta, koko meidän koulutusorganisaatio tapasi naamatusten osastopäivien merkeissä. Olin keskiviikkona sairaslomalla, se flunssa iski sittenkin. Joku toinen olisi ehkä jäänyt pidemmäksikin aikaa kotiin sairastamaan (se olisi toki ollut fiksua), mutta mun oli pakko kerätä voimat ja päästä paikalle. Sitä kun tapaa valitettavan harvoin kaikkia kollegoita.

Molemmat päivät olivat antoisia, flunssa pysyi jotenkin aisoissa ja pystyin osallistumaan täysillä. Torstai-iltana vietettiin rokkibileitä ja jengi oli panostanut täysillä. Itse luotin 50-luvun lookiin, johon olen salakavalasti ihastunut. Arvatkaa kuka loikoili onnellisena hotellihuoneessa iltaysiltä? Koska arki oli noiden päivien aikana jotain ihan muuta otin dieetin suhteen rennosti. Söin samaa kuin muutkin, tuntui muuten oudolta, hassua eikö? Kun syö niin kuin pitääkin ei oikein edes miten paljon silloin voi syödä. Kärsin nimittäin nälästä ala carte annoksien jälkeen, oli siis pakko vedellä lisäsatsit leipää ja käydä jälkiruokapöydän kautta.

Onpas meitä paljon...huippuammattilaisia kaikki!

Lady in red look

Kotiin päästyäni olin väsynyt, kaikkeni antanut ja kipeä. Nukahdin sohvalle alkuillasta ja tuijottelin uusimman Vain elämää jakson silmät ristissä. Ei muuten kovinkaan vahvoja mielikuvia lauluesityksistä. Sitä osaa muuten arvostaa omaa kotia, kun käy vähän muualla, oma sänky ja oma kissa ovat parasta, lucky me :)

Alkuperäinen ohjelmanumero lauantaille oli golfkierros. Haaveilin kuulasta syyssäästä, mutta sade sotki suunnitelmat. Oikeastaan hyvä niin, sillä todellisuudessa mun pitikin levätä ja passattiin suosiolla. Flunssa oli edennyt kurkkukivusta, silmienkirvelyyn ja jatkanut evoluutiotaan nuhakauteen. Mistä ihmeestä se räkä oikein tulee? Oli niin tylsä olo, etten tehnyt koko päivänä mitään eikä ruokakaan maistunut. Siinä samalla päätin, että nyt relataan dieetin suhteen viikko, syödään vähän sinnepäin, koitetaan tulla kuntoon ja pidetään suosiolla taukoa salilta. Edessä on kuitenkin aika heavy viikko mm kolmen päivän reissu Kuusamoon. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin kiristellä ja kuntoilla.

Oikeastaan oli muutenkin hyvä tehdä päätös kevennyksestä. Jotenkin ajatus on pyörinyt liiaksikin laihduttamisessa, vaa'asta on tullut melkein vihollinen ja poden syyllisyyttä mitä naurettavimmista asioista. Totuus on se, että näistä asioista ei saa stressata, se vain lopettaa kehityksen ja saa voimaan pahoin. Niinpä suuntasin firman bileisiin rennoin mielin...ruoka ei kulkenut tällä kertaa vaa'an kautta enkä nyrpistellyt minkään suhteen nenääni. Tällä kertaa oli tiedossa Lahden perinteiset sikabileet (ruokana on siis sika, sellainen kokonainen) bensalenkkariteemalla.

Ilta oli aika jälleen rock, sillä esiintyjäksi paljastui legendaarinen Pelle Miljoona. Minä ja moni muukin oli pukeutunut hieman fiftarityylisesti. Upeita ladyja oli siis baanalla, tuollainen naisellinen look on itse asiassa aika vau! Herkuttelin hyvällä omatunnolla pöydän antimista ja sitten jorattiin täysillä tanssilattialla. Otin sen melkeinpä treenin kannalta eli hypin ja pompin kunnolla. Poltin käytännössä kaikki extrakalorit...no en ehkä ihan kokonaan sitä suklaamoussea. Koska ajatuksena oli kuitenkin relata, levätä ja tulla kuntoon päätin kotiutua ajoissa...jälleen ennen yskä kotona. En tiedä pitäisikö todeta, että olen vanha vai fiksu vai kenties molempia?

Suomi on siitä hassu maa, että pidetään outona, melkeinpä halveksittavana jos ei juo. Eipä siinä onhan se välistä kiva nollata, mutta entäs ne olotilat jälkikäteen? Sitä tunnetta en kaipaa tippakaan, pärjäisin loppuelämäni ilmankin. Olen myös oppinut juhlimaan vesilinjalla, tosin kotiin kannattaa lähteä silloin, kun kukaan ei ole vielä konttauskunnossa. Silloin ehtii kokea sen hauskimman hetken ja tietää mistä seuraavalla viikolla puhutaan. Mitä parasta herään aamulla pirteänä ja pääsen reippaana huomenna alkavalle joogakurssille, jee! Olen siis oikeasti innoissani ja pakko sanoa, että vähän jännittää mitä onkaan luvassa. Mutta siitä lisää ensi kerralla...to be continued.