Joulusuklaa on saapunut

Olen viettänyt kaksi hyvin ansaittua lepopäivää. Viime viikolla ei lepopäiviä mahtunut kalenteriin, joten nyt on pakko hillitä tahtia ennen kuin kroppa tekee sen puolestani, muuten iskisi flunssa aivan varmasti. Eilen kävin ystäväni kanssa 1,5 tunnin raportointilenkin, päivän polttavimmat uutiset on nyt käsitelty. Ja tänään loikoilin sohvalla opiskelun merkeissä, varsin rentouttavaa. Huomisen eväät odottavat jääkaapissa raa'an kanafileen ja raakojen kasvisten muodossa. Aamu alkaa siis kahvilla ja kokkauksella, onneksi noista saa loihdittua nopeasti hyvät eväät töihin. Laiskuudesta todellakin kärsii...sen eestään löytää minkä taakseen jättää.

Piiiiiitkä hylly

Eilisen lenkin jälkeen kurvasin markettihelvettiin, anteeksi kielenkäyttöni, ja tein järkyttävän havainnon. Vai pitäisikö sitä sittenkin kutsua hurmaavaksi näyksi? No jokainen päättäköön itse. Vuosihan alkaa lähennellä loppuaan ja kyllä joulu on kovaa vauhtia tulossa, ainakin joulusuklaat ovat rantautuneet kauppoihin. Ja siinä sitä on ollut hyllyttäjällä hommaa, pitkät hyllyrivit pursusivat värikkäitä uutuuksia sekä tuttuja klassikoita. Johtuuko kovasta kysynnästä vai ylitsepursuavasta tarjonnasta (vai peräti molemmista) suklaaröykkiöitä oli ripoteltu makeishyllyjen lisäksi käytäville. Jouluun päästessä osa pinotaan varmaan maitohyllynkin viereen.

Ihanat suklaaklassikot tarjolla

Ihan oikeasti mykistyin näkemästäni ja mietin minkä rasian olisin itse halunnut. Mieleen pilkahti radiosta kuulemani juttu, jonka mukaan suomalaiset syövät vuodessa 15 kiloa karkkia. Italialaisten vastaava luku oli vain 5 kiloa eli jotain pieniä yhtäläisyyksiä kasvavaan ylipaino-ongelmaan saattaa löytyä. Tällä kertaa karkit jäivät kauppaan, mutta aivan varmasti joulusuklaata tulee nautittua, en ole yhtään sen parempi kuin muutkaan. Jäin myös pohtimaan kuinka paljon syön karkkia vuosittain. Varmasti se viiden kilon raja menee yli heittämällä, mutta yllänkö ylärajaan asti?



Suklaata kuin sieniä sateella

Ei ole helppoa pysyä tiukkana, kun ympärillä on kaiken maailman houkutuksia. Vaikka kärsin edelleen nälästä pystyin kieltäytymään helposti. Motivaatio on niin korkealla, etten anna hetken mielihalujen tehdä mutkia matkalle. Tänä vuonna mun joulun tärkein juttu ei ole kaiken maailman kaloripommit...jouluvalot voisi kyllä virittää pimeän karkottamiseksi. Elämä on valintoja ja jokainen tehköön omansa, minä pysyn mahdollisimman pitkään järkilinjalla. Eiköhän sitä ehdi aattona herkuttelemaan :)

Terveisiä kuntosaliharjoittelun ihmeellisestä maailmasta

Uusi raamattuni

Kotona makoilee kaikkensa antanut ja varsin uupunut tapaus. Jos ei tietäisi niin eipä uskoisi, että liikunta on mun intohimo. Takana on sen verran monipuolinen viikonloppu Trainer4You:n kuntosalivalmennuksessa, että pari päivää menee uusia oppeja sulatellessa ja levolle on löydyttävä aikaa. Mutta kelataanpa vähän taaksepäin niin mun terveiset Kouvolassa vietetystä viikonlopusta hahmottuvat paremmin.

Perjantaina heräsin pirteänä ja hörpin aamukahvin, sekä valmistelin eväät, kaikessa rauhassa. Kun oli aika lähteä havahduin faktoihin, ulkona oli alkanut sataa taivaan täydeltä lunta. Arvatkaapa vaan kenellä oli kesärenkaat alla. Päivään tuli turhan paljon jännitystä, kun lähdin viemään koiraa vanhempieni luokse. Keskinopeus taisi olla noin 50, kun puristin rattia ja toivoin pääseväni ehjänä perille. Matkalla oli useampi auto penkkaan päätyneenä, enkä halunnut olla yksi heistä. Onneksi mun luottopakki eli iskä oli valmiina talvirenkaiden kanssa ja matka pääsisi jatkumaan renkaiden vaihdon jälkeen. Tärisin kuin haavan lehti, joten kuppi kuumaa teki terää ennen kuin pääsin jatkamaan matkaa.

Vaikka myöhästyin hieman pääsin turvallisesti määränpäähän. Ensimmäisenä päivänä käytiin läpi perusteita eli kuntosaliharjoittelun tavoitteita ja niiden toteuttamista. Kaiken takana on voiman eri muodot eli niin sanotut voimaportaat, ne on opeteltava etu- ja takaperin sekä lueteltava sujuvasti unissaankin. Loppupäivä harjoiteltiin salin puolella alavartalon perusliikkeitä, paljon tuttua, paljon uutta ja etenkin uusia näkökulmia...mielenkiintoista! Kahdeksan tunnin intensiivinen opiskelu oli mukavaa, motivaatio on kohdallaan ja porukan kesken käydyt keskustelut antoivat paljon, mutta kyllä se kävi työstä. Yöksi porukoille ja aamulla taas reippaana paikalle uutta oppimaan :)

Lauantaina pääsin perille ajoissa. ilman jännitysmomentteja, talvirenkaat ovat aika nappi keksintö. Tekniikkaharjoittelussa käytiin iso lista liikkeitä läpi selkää, käsivarsia ja vatsoja. Tuli testattua monia itselle ennestään vieraita liikkeitä ja etenkin oudot laitteet aiheuttivat välistä päänvaivaa. Opetus eteni kuntosaliharjoittelun menetelmiin, ohjaustyön perusteisiin ja lopulta kuntosaliohjelmien laatimiseen asti. Tehtiin parin kanssa yksijakoinen treeniohjelma ja kotiläksyksi tuli kaksijakoisen ohjelman teko kuvitteelliselle asiakkaalle, ei se ihan käden käänteessä tapahdu. Toisena päivänä alkoi tuntumaan siltä, että olen todellakin oikeassa paikassa ja teen töitä oikeiden asioiden eteen. Tämän jutun haluan todella oppia, vaikkei se tule tapahtumaan yhdessä yössä...valitettavasti.

Vauhti vain kiihtyi sunnuntaina, kun päästiin paneutumaan lihaskuntoharjoittelun tehokeinoihin ja lähdettiin työstämään kaksijakoisia ohjelmia. Harjoittelun lisäksi käytiin läpi 3-, 4- ja 5-jakoisten ohjelmien perusteita. Seuraavalle lähijaksolle onkin tehtävä joko 3- tai 4-jakoinen ohjelma. Siinä riittää muuten pureksimista, sillä haluan tehdä hyvää työtä. Pitää varata läksyihin reilusti aikaa, tätä ei tehdä viimeisenä iltana vasemmalla kädellä hutaisten.

Lopussa harjoiteltiin pareittain ohjaamista. Mun pari oli melkeinpä ammattilainen, nuori tyttö, jolla oli vahva liikunta- ja liikunnanohjaajatausta. Oli ihanaa seurata hänen varmuutta ja sain todella hyvää palautetta omasta toiminnastani, nyt tiedän mihin asioihin kiinnitän huomiota. Yllätyksekseni huomasin olevani ohjaustilanteessa epämukavuusalueella, tunsin olevani hukassa. Vaikka tiedän paljon, niin todellisuudessa osaamiseni on vielä alkuteiköistä. Töitä on tehtävä, jotta opin selittämään lyhyesti ja ytimekkäästi liikkeet, syyt niiden tekoa varten sekä mitkä lihasryhmät tekevät milloinkin töitä. Osasin kyllä selittää uskottavasti miksi liike tehtiin, mutta sitten se homma meni ihmeelliseen ummet ja lammet selittelyyn. Enpä olisi uskonut, että puhuminen on yksi ongelmistani, teenhän puhetyötä muutenkin. Luojan kiitos tämä tuli nyt esille niin voin korjata virheeni heti ensimetreillä.

Päivä päättyi lyhyeen toiminnallisen harjoittelun osuuteen. Käytiin liikkeet ensin läpi ja sitten tehtiin treeni pareittain. Mulla alkoi olla voimat lopussa, treeni ei ollut enää päällimmäisenä mielessä. Viikkoon ei mahtunut yhtään lepopäivää, joten kroppakin pisti hanttiin. Ja mun päässä raksutti vain miten lähtisin työstämään heikkouksiani ja voisiko niistä saada vielä vahvuuksia? Jos lähtökohta on se, että perustieto on hyvä, treenikokemusta on paljon ja osaan olla vakuuttava. Nyt on vaan saatava lihaa luiden ympärille ja hiottava paketti kuntoon.

Eipä silti olen kaikkea muuta kuin lannistunut. Tiedän nyt, että seuraavat viisi viikkoa pitää tehdä töitä, paiskin hommia hartiavoimin. Aion kahlata kurssikirjan Vahvista & venytä noin sata kertaa läpi, anatomian ymmärrystä on kasvatettava ja opeteltava mikä liike vaikuttaa mihinkin. Sen lisäksi on vietettävä aikaa salilla (tämä ei ole ongelma) ja mietittävä omaa treeniä siten, mitkä lihakset milloinkin tekevät töitä. Se on se oman kropan kuuntelu taas aika oleellisessa roolissa. Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä pitää valjastaa ystävät apuun! Lisenssikoe ei mene läpi  jos en saa varmuutta ohjaukseen. Teoriaa ja omaa treenaamista täydentää se, että pääsen miettimään ohjelmat alusta loppuun asti sekä neuvomaan niiden tekemisessä.

Olen houkutellut jo pari vapaaehtoista mun ohjausharjoituksia varten. Se ei kuitenkaan riitä, tarvitsen paljon harjoitusta. Alan tekemään treeniohjelmia jo tällä viikolla, testaan ne itselläni ja sitten aletaan kaivaa kalenterista aikoja yhteisille salikäynneille. Montakohan treeniohjelmaa ja ohjausta tässä ehtisi tekemään? Jos ottaisi tavoitteeksi ainakin kuusi tai kahdeksan, sitten olisi kokemus moninkertaistettu. Taidan silti aloittaa nukkumalla yöni hyvin ja huomenna pidän lepopäivän, ohjelmassa on pitkä lenkki, mutta kaiken maailman kuntosaleista pysyn loitolla :)

Valakyykyn viehätys

Tänään oli toinen CrossCircuit tekniikkatunti, jossa kerrattiin rinnalleveto ja opeteltiin tempausta. Klassisia painonnoston liikkeitä, mutta täydellisen tekniikan hallinta on kaikkea muuta kuin helppoa. Tunti ei ollut mikään erityisen raskas, mutta hiki virtasi ja jotenkin se tempasi minut täysillä mukaan. Etenkin kun lopussa kepit heitettiin nurkkaan ja päästiin kokeilemaan miltä ne tekniikat tuntuu 20 kilon tangolla. Oikeasti rinnalleveto, kyykyt ja työnnöt ovat painon kanssa helpompia kuin kepillä. Keppi on liian kevyt ja painon kanssa oikeat liikeradat hahmottaa paremmin.

Tehtiin seuraavaa sarjaa:
- rinnalleveto
- etukyykky
- työntö (kapea ote)
- takakyykky
- työntö (leveä ote)
- valakyykky

Eihän noista mikään mullistanut mun maailmaa, mutta ekaa kertaa oivalsin tekniikan kunnolla (ainakin kuvittelen niin). Valakyykyn kohdalla mulla meinasi loppua usko, 20 kiloa tuntui liian paljolta. Todennäköisesti vika ei ollut painossa vaan asenteessa ja siinä uskonpuutteessa. En yksinkertaisesti jaksanut kyykätä alas asti (valakyykyssä paino pidetään suorilla käsillä pään yläpuolella), sillä pelkäsin käsien pettävän, mutta tästä on hyvä jatkaa. Meinaan kyllä vetäistä joku viikonloppu salilla oman CrossFit treenin, viikonloppuisin K&Mn ryhmäliikuntatila on vapaassa käytössä ja painoja löytyy riittävästi yhden naiset showta varten.

Tunnin jälkeen eksyin hortoilemaan Intersportiin...todellinen heikkouteni. Olen alkanut haaveilemaan Gore Tex -puvusta ja oli pakottava tarve käydä vähän mallaamassa (esitteitä olen selaillut pari viikkoa). Puvullehan tulisi hintaa lähes 700 € eli ei ihan pikku raha, mutta tavalla tai toisella aion sen hommata. Kesällä investoimani windstopper-puku on osoittautunut rahanarvoiseksi, voisin käyttää niitä housuja joka päivä. Mun mielestä ne sopii ihan täydellisesti töihin lenkkeilyn lisäksi. Poistuin kaupasta ilman hankintoja, mutta budjettisuunnittelu on käynnissä.

Pari investointia mä sentään tein tänään hyvinvointini eteen, tosin kumpaakaan en ole vielä maksanut. Tammikuussa alkaa golfin harjoitusryhmä Vierumäellä, 2 h/viikko eli 8 h/kk ja 150 €/kk, ilmoittauduin mukaan sunnuntairyhmään. Pidän svingin mielessä vain ajatuksissani siihen asti...siitä tulikin mieleen, että bägi pitäisi pestä pikimmiten talviteloille. Ja ensi kesänä mun tasuri tulee niin tippumaan! Sen lisäksi nappasin Gentailta puolen vuoden jäsenmaksulapun mukaani, joka on tosin naurettavan halpa eli rajaton käynti 130 €/6 kk. Saapahan taas "jumpata" huoletta pitkälle ensi vuoden puolelle.

Lopuksi todettakoon, että matkalaukku viikonloppua varten on pakattu. Inhoan pakaamista ja olen siinä huono, kannan aina liikaa tavaraa mukanani. Aamulla sitten kahvit ja puurot naamariin, eväät kassiin ja kaupan kautta täydennystä. Sitten koira maalle ja auton nokka kohti Kouvolaa & kuntosalivalmentajan kurssia! Aina välillä tuntuu siltä, että elän unelmaani...ei huono tunne! Fiilikset on niin katossa, ettei edes haittaa vaikka nälkä vaivaa. Tai no totta puhuen se on vaivannut tänään paljonkin, mutta se on pientä kaiken muun rinnalla.

Nälkä, nälkä ja koko ajan nälkä

Vaikka syön hyvin, korjaan paremmin kuin hyvin ja paljon, mulla on koko ajan nälkä. Tätähän on jatkunut siitä lähtien kuin aloitin ruokavalion noudattamisen eli kolmisen viikkoa. En ymmärrä itsekään mistä tämä johtuu, sillä mun annoskoot ovat valtavia. Meneehän se nälkä viiveellä ohi eli syömisestä kuluu 30-45 minuuttia, kunnes vatsani lopulta tyytyy kohtaloon. Juuri tänään kadehdin kaikkia pieniruokaisia ja toivoisin, että voisin kuulua tuohon mystiseen joukkoon. Söin reilut puoli tuntia sitten iltapalan ja nälkä pyörii ainoana ajatuksena mielessäni.

Tekisi mieli pyytää ravinto-ohjelmaan muutosta ja lisää ruokaa, mutta kärvistellään nyt. Vaikka nälkä laantuisi isommilla annoksilla niin haluamani tulokset jäisivät toteutumatta tai ainakin niiden saavuttaminen veisi kauemmin aikaa. Elämä on valintoja ja seison pienistä harmituksista huolimatta päätöksieni takana. Elättelen myös toiveita siitä, että muutaman viikon jälkeen elimistöni tyytyy kohtaloonsa. Voisi se sentään arvostaa sitä, miten hyvää se mun ruoka tällä hetkellä on. Tää on nyt sitä kun mikään ei riitä.

Tänään pääsin salilla seuraamaan erään naisen treenejä, sitä ei voinut olla näkemättä eikä kuulematta. Näytti muuten aika hurjalta jalkasetiltä, muhun sattui pelkkä katsominenkin. Tämä mimmi oli todella hoikka, mutta lihaksikas ja erittäin kaunis. Katselin siis kateellisena ja mietin mitä kaikkea moinen vaatii. Ehkä on vain hyvä, etten tiedä :)

Mun jalkatreeni hieman kärsi, sillä en päässyt smithiin lainkaan. Naisten vaivojen takia päätin lopulta unohtaa koko smithkyykyn ja hoidin homman muilta osin maaliin asti. Edelleen pientä hakemista painojen ja säätöjen kanssa, mutta ensi viikolla se lähtee. Ja kyllä mä näilläkin sain hien pintaan, vaikka reidet eivät huutaneetkaan hoosiannaa kotimatkalla. Sentään vatsoja tehdessä huomasin, että kehitystä on tapahtunut, sillä voimapyörällä meni viisitoista toistoa kevyesti ja vieläpä pitkällä liikeradalla. Sen sihaan hoover pidoista en sano mitään.

3. TREENIPÄIVÄ - REIDET, POHKEET JA SYVÄT VATSAT

- smith-kyykky jalat edessä kapea jalka-asento

- jalkaprässi jalat ylhäällä leveä jalka-asento
- reisiojennus
- reisikoukistus
- sissykyykky 3 x max

- pohkeet istuen koneessa

- hengitysrutistus/voimapyörä 3 x max

- hoover 3 x max

Minä ja nälästä valittava vatsani painumme nyt suihkun kautta nukkumaan.

 

R.I.P my dear old friend

R.I.P - hyvin te veditte ja monta vuotta

Mulla on ollut jo parin päivän missio nimeltä uudet salikengät. Investointi on pyörinyt mielessä, mutta lopullisen kimmokkeen aikaansaavana voimana on viikonlopun kuntosalivalmentajakurssi. Siis miettikää millainen katastrofi olisi jos menisin paikalle mun vanhoissa kengissä. No juu vähän huvittaa itseäkin tämä mun meininki, mutta silti marssin kauppaan. Ja koska olin haeskellut sopivia jo kahdesti (huonolla menestyksellä) värväsin siskoni mukaan makutuomariksi.

Heti Intersportiin päästyämme ja oikean ständin löydyttyä sisko bongasi mulle parhaimmat. Ulkonäkö oli aika suuri tekijä, halusin kauniit ja värikkäät, mutta laitettuani uudet kengät jalkaan vakuutuin välittömästi hankinnan tärkeydestä. Näiden ihanuuksien ansiosta, mun jalat leijailee seitsemännessä taivaassa salille päästessään. Varsin siistithän ne mun vanhatkin ovat, mitä nyt hieman pohja irvistelee kadonneita liimauksia. Tosin hyvin ne ovat palvelleet, on tainnut tulla kymppi täyteen eli hintansa väärtit.

Uudenkarheiden kenkien kera jatkoin matkaa salille. Kropassa tuntui aika häijysti eilinen selkätreeni, alaselkä vihoitteli koko päivän ja lenkillä vatsalihaksetkin alkoivat valittaa kohtaloaan. Arvatenkin olin vain tyytyväinen, selkeesti treeni on mennyt perille. Selkäparka sai vain nauttia maisemista, kun ryhdyin kiduttamaan käsivarsia.

2. TREENIPÄIVÄ - OLKAPÄÄT, HAUIS JA OJENTAJAT

Think pink!

- pystypunnerrus käsipainoilla
- vipunostot sivuille käsipainoilla
- takaolkakone

- hauiskääntö taljassa
- hauiskääntö koneessa

- ranskalainen punnerrus käsipainoilla
- talkaonennus tangolla

sarjat 3x15-10
palautusaika 45 s

Lieneekö syy uusissa kengissä vai missä, mutta hyvin mä vedin. Ensi viikolla voin napata huoletta lisää painoja, merkinnät on vihossa tallessa, joten muistan sitten missä voin petrata. Vaikka treeni sujuu hyvin tunnen itseni pullamössöksi. Löydän itsestäni vain vikoja ja huomaan mittailevani itseäni hyvin kriittisesti tyyliin "tosta pitää kiristää". Ihan tyhmää tuollainen, tiedän sen itsekin, onneksi järjen ääni peittää tuollaiset tyhmät jutu.

Huomenna pistetään viikon salitreenit pakettiin jalkalihaksia rääkäten. Torstaina jatkuu CrossCircuit tekniikkakoulu, joten Gentai kutsuu taas. Loppuviikko sujuukin Kouvolassa kuntosalivalmennuksen ihmeellisessä maailmassa. Kääk miten mua vaan jännittää päivä päivältä enemmän ja toisaalta meinaan haljeta innostuksesta. Oikeastaan ei pöllömpiä tunteita kumpikaan :)

PS: Näytin systerille Fitfarmin Facebook sivuilta fitnesskaunotar Hanna Saarion kuvan. Kysyin, että mitä jos mä näyttäisin jonain päivänä tuolta. Sukulaisuus velvoittaa tai jotain, siskoni ei nauranut vaan totesi, että oishan se hienoa. Ei sillä, että body fitness olisi mielessä, mutta saahan sitä nyt vähän syksyisenä tiistaina haaveilla. Ja koskaan ei saa sanoa ei koskaan.

Rinta rottingilla

Ihana lenkkisää

Tänään oli muuten hyvä päivä, siitäkin huolimatta, että oli maanantai! Ensinnäkin töissä oli kiva päivä ja livistettyäni ajoissa kampaajalle sain päivitettyä lookin, kaipasinkin jotain uutta. Päälle vielä kunnon lenkki koiramaisessa seurassa ja mikä parasta aurinko paistoi. Viime aikoina on satanut ihan liikaa, niinpä valoilmiö tuli tarpeeseen. Toivottavasti mahdollisimman moni ehti kokea moisen ihmeen omin silmin.


Eilinen kokkausrumba kannatti...todellakin ja tänään pääsin nauttimaan sen hedelmistä. Kun katson lautaselle tunnen melkein syyllisyyttä siitä miten hyvin syön. Vaikka annoskoot ovat isoja voisin syödä puolet enemmän, mutta pysytään nyt kohtuudessa. Ja kieltämättä toivoisin näkeväni jotain todisteita kehityksestäkin vielä tämän vuoden aikana.


Jostain syystä salille lähtö teki tänäänkin tiukkaa. Siitä huolimatta en edes harkinnut kotiin jäämistä. Pitkän tauon jälkeen kaivoin esiin treenivihkoni, johon kirjaan painot ja toistot. Nyt kun olen harjoitellut uuden salin ja - ohjelman kanssa voin keskittyä kunnon treenaamiseen säätämisen sijaan.

Riittää diipadaapat, lienee aika esitellä mun salitreenit tarkemmin eli tällä viikolla kirjoitan millainen ohjelmani on.



1. päivä: RINTA, SELKÄ & VATSAT
- penkkipunnerrus tangolla
- rintapunnerruskone
- peck deck (K&Mllä on muuten ihan paras peck deck)

- pulldown
- kevennetty leuanveto (ei se leuanvetohaave mihinkään ole unohtunut)
- alatalja
- kaz-veto = maastaveto pyöristämällä selkä

- vatsarutistus taljassa
- jalkojen nostot penkillä

Toistot 3x10-15
Palautumisaika 45 s sarjojen välissä

Jouduin hieman säätämään, sillä salilla oli porukkaa enkä päässyt heti haluamiini laitteisiin. Tämä on juuri se laitteiden ongelma ja syy miksi olen pitkään suosinut vapaita painoja. Mutta eipä se treeniä pilannut ja ekaa kertaa olin todella tyytyväinen itseeni. Latasin rohkeasti painoja ja kolmen viikon tekeminen alkoi selvästi näkymään, hiki päässä väänsin menemään eli osui ja upposi. Tämä on juuri se salitreenin mahtava puoli eli alussa kehitys on nopeaa, toivon todella, että sama tsemppi kantaa koko viikon.

Kodin- ja kehonhuoltoa

Rennosti lenkille

Pitkästä aikaa pääsin nauttimaan sunnuntaista niin kuin siitä pitääkin nauttia. Aamulla hörpin kahvia tuntikausia ja bloggasin, kunnes oli aika lopettaa haaveilu sekä kääriä hihat. Koti oli viikkohuollon tarpeessa eli imuri estraadille, pesukone pyörimään ja sitä rataa. Siivousintoilijaa musta ei saa, mutta silmää miellyttää se, kun tavarat ovat paikoillaan ja lienee se vanha sanontakin totta "puhtaus on puoliruokaa".

Kiirehän siinä meinasi tulla, sillä kaupat ovat rajallisen ajan auki, koira piti lenkittää ja ehtiä viideksi Gentaille kehonhuoltotunnille. Onneksi ehdin kuin ehdinkin hoitamaan kaiken ja selvisin ajoissa keskustaan. Treeniviikko on hyvä päättää perusteelliseen koko kropan venyttelyyn, meinaan ottaa tästä sunnuntaiperinteen itselleni. Alussa lämmiteltiin kroppaa kevyesti kepin avulla ja sitten ryhdyttiin avaamaan paikkoja. Ei sitä äkkiseltään uskoisi miten kipeää foam rollerin ja pienen pallon käyttäminen voi ollakaan. Tuskallisista hetkistä huolimatta tunti oli sen arvoinen.

Mun ihana koti kynttilävalaistuksessa

Kun keho oli saanut viikkohuollon palasin kotihommien pariin. Ruokavalion noudattaminen vaatii suunnitelmallisuutta ja siinä on pakko petrata. Aikamoinen kokkisota siitä syntyi, kun mun keittiössä valmistui useamman tunnin tuloksena kalkkunapaisti, paahtopaisti, värikkäitä kasviksia al dente ja suppilovahveroita sipulin kera. Paistit saavat vielä marinoitua huomiseen ja sitten mulla onkin ruokapuoli pitkälle hoidossa. Tässähän ihan hullaantuu, kun ruoka saa nykyään maistuakin hyvältä.

Luonnon eväät marinaadiin

Ainoa asia mikä tänään on jäänyt heitteille on mun syömiset. Toisaalta haaste tulee vastaan jo siinä, kun aamupuuroa syö kello 12 niin eihän siinä voi normirytmissä pysyä. Tää on aina tätä ja toisaalta lauantai-illan herkkuhetki tekee myös sen, että sunnuntaina haluaisi vähän keventää. Yksinkertaisesti välistä jäi toinen lämmin ruoka, mutta paikkasin asiaa lisäämällä iltapalamunakkaan kylkeen värikkäitä kasviksia ja sieniä. Oikein odotan huomista, että pääsen syömään kaikki ruokani, sillä mulla on saletisti duunipaikan komeimmat eväät!

Lähipiirin tuki herkkudoggybagin muodossa

Aika usein törmää keskusteluihin lähipiirin tuesta ja lähinnä sen puutteesta, kun puhutaan treenaamisesta sekä laihduttamisesta...onhan niitä muitakin isoja elämänmuutoksia, mutta niitä lienee turha listata. En nyt ihan tarkkaan tiedä itsekään mikä mun projekti ja suuri missioni on. Toisaalta haluan treenata kroppani uuteen uskoon ja siinä sivussa haaveena on lukea itselle uusi ammatti, isoja juttuja molemmat. Yksi iso askel on edessä ensi viikonloppuna, sillä olen pe-su Kouvolassa Trainer4You:n kuntosalivalmentajan kurssilla. Tämän jälkeen matkaa olisi tarkoitus jatkaa lähtemällä Personal Trainerin koulutukseen.

Viikonloppuna vanhempani ihmettelivät ruokavalioni tekemiä rajoituksia. Heille tuntui tuovan tuskaa se, että katsoin tarkasti mitä suuhuni laitan. Olisinhan mä halunnut herkutella voissa paistetuilla muikulla, juoda mielin määrin vastapuristettua omenamehua ja aloittaa aamuni munakas-sienirullalla, mutta ei sitä niin vain voi lipsua. Itseäkin alkoi hieman harmittaa, kun mulle ehdoteltiin kaiken maailman ruokaherkkuja ja mun touhuja ihmeteltiin ääneen.

Kun isäni huomasi, että ruokavaliooni kuuluu kananmunat, hän ilmoitti lauantaina ostavansa minulle kananmunia suoraan tilalta. Kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta minulle tieto läheltä hankituista kananmunista oli mittaamattoman arvokas. Se tarkoittaa sitä, että isäni tukee projektiani ja kantaa kortensa kekoon. Meidän iskä...ei voi sanoin kuvata!

Samaan hengenvetoon äitini tiedusteli ruokavalioni vaikutusta jouluruokiin. Vaikka pidin joulua kaukaisena asiana oli asiasta keskusteltava, äitini halusi tietää mitä voin jouluna syödä. Hetken mietittyäni totesin, että aattona syön kaikkea, joulu on kuitenkin vain kerran vuodessa. Ja heti joulupäivänä palaan ruotuun. Tapaninpäivää pitää vielä vähän miettiä, sillä silloin juhlin synttäreitäni ja eikös syntymäpäivänä pidä syödä kakkua?

Äiti myös totesi, että kuntoiluintooni on varmaan joku syy, joka selviää myöhemmin. Hän antoi personal trainer haaveilleni täyden tukensa ja innosti minua jatkamaan, äidin tuki lieneekin se tärkein. Totuus on se, että koulutus maksaa paljon ja joudun lainaamaan rahat sitä varten, mutta suurimmat sponsorini eli isi ja äiti ovat mukana. On syy sitten kirjoitettu universumiin tai mihin tahansa tuntui aika hyvältä, että lähipiirin tuki on takanani. Jatkan siis haaveilua kohti unelmia!

Illalla jouduin jättämään koiran yksin kotiin vaikka olimme juuri kotiutuneet. Tunsin huonoa omatuntoa, mutta lähtiessäni Onni katsoi hymyillen ja ikään kuin viestitti, että mene sä vaan salille mä hoidan mä hoidan. Koira on ihmisen paras ystävä ja mulla on selvästikin nelijalkaisenkin tuki takanani. Ja palatessani sain iloisen vastaanoton...kiitos Onni!

Viimeistään silloin, kun hain siskoni pakkaamaan herkkudoggybagin olin liikuttuneessa tilassa, mulla on todella lähipiiri takanani. Vaikkei siskoni välitä tippaakaan kuntoilusta on hänkin takapiruna. Hän on luvannut auttaa herkkuhetkien toteutuksessa ja ideoinnissa...ja tällä kerralla toteutus oli onnistunut. Jumalaisen tonnikala-katkarapuvoileipäkakun, mustikkaisen täytekakun, suussasulavien kuppikakkujen, suolaisten sarvien ja makeiden minidonitsien voimin on hyvä jatkaa eteenpäin!

Tähän kun lisätään vielä se, että ystävät tsemppaavat täysillä niin lienee turhaa kysellä olenko haaveitteni kanssa yksin - en todellakaan. Mun on turha miettiä loukkaantuuko joku, jos en sorru kahvipöydän herkkuihin ja mikäli pakkaan kyläreissulle omat eväät mua ei mulkoilla paheksuvasti vaan mulle ojennetaan lautanen ja saan lainata mikroa. Onhan nämä mun jatkuvat treenihöpötykset välillä puuduttavia ja tokihan se voi olla välillä rasittavaa seurailla mun toimia. Turha se on odottaa jatkuvaa suitsutusta ja aaltoja, mutta läheisten tuki koostuu pienistä asioista. Olen siis erittäin onnellisessa asemassa ja mikäli projekti menisi mönkään en voi ainakaan sanoa, etten olisi saanut ympäriltäni tukea.

Mikä tahansa sinun projekti onkaan toivon, että sinulla on omat henkiset sponsorit kuten minulla. On turhaa ja tyhmääkin olettaa, että joku ymmärtää täysin mitä teet ja miksi. Tärkeintä on kuitenkin se, ettei kukaan yritä estellä tavoitteiden toteutumisessa ja näyttää peukkua säännöllisin väliajoin. Vaikka työ on tehtävä omin hartiavoimin ei matkaa kannata tehdä yksin. Onnea matkalle ja muista tärkeintä on matka eikä määränpää!

Tehotyttötorstai, punttiperjantai ja laiskottelulauantai

Lenkkeilyä Joensuussa

Alkuviikko vierähti reissun päällä ja torstaina pääsin arkeen kiinni, vihdoinkin. Vaikka noudatin ruokavaliota silmämääräisesti myös hotellielämän yhteydessä ja testasin Joensuun kuntosalin on kotona huomattavasti helpompaa noudattaa ohjeistuksia. Torstaina oli siis otettava alkuviikon meiningeistä kiinni ja tehostettava treenejä.

Sinkosin töistä suoraan Gentaille CrossCircuit -kurssille. Vaikka olen käynyt treeneissä jo pitkään halusin käydä kertaamassa tekniikoita, kun siihen tarjoutui tilaisuus. Oletin tekniikkakertauksen olevan fyysisesti kevyt, joten buukkasin heti perään kahvakuulatunnin...luulo osoittautui vääräksi. Rinnallevedon tekniikka onkin aika vaativa, mutta alan päästä kärryille pikkuhiljaa. Ja tulihan siinä reilusti hiki, kun lopussa vedettiin parinkymmenen minuutin rääkkisetti. No olipahan kropppa lämmitelty ennen kahvakuulaan tarttumista.

Ja kylläpä teki hyvää päästä kuulan varteen, pitääkin järjestää kalenterista aikaa kuulatreeneille. Sateiden takia pakkaan golfbägin talviteloille, joten viikonloppuisin pääsee kuulailemaan. Hikoilen normaalisti vähän, mutta tunnin päästä valuin vettä...kirjaimellisesti. Kunnon treeni tekee kyllä niin hyvää, on se harmi ettei kaikki ole sitä oivaltaneet. Parin tunnin treenin jälkeen onnittelin itseäni tehokkaasta toiminnasta ja pääni päälle ilmestyi kuvitteellinen tehotyttösädekehä. Samalla vältyin Intersportin hintahulinoilta, jonne eksyminen olisi tehnyt loven Visaani.

Perjantaina ahdistuin heti aamusta peilikuvalleni, jotain oli siis tehtävä. Sain ajan kulmien nyppimistä varten samalle päivälle ja kampaaja on maanantaina, look on pakko uudistaa viikon päästä olevaa kuntosalivalmentajan kurssia varten. Muut varmaan lukee kuntoilusta eli kertaavat teoriaan, mä keskityn ulkoisiin tekijöihin. Meinaan mä vähän prepata lukemallakin, mutta oma itseluottamus kumpuaa siitä, että tukka on hyvin (pinnallista mutta totta). Kun kulmat oli ojennuksessa jatkui matka salille, oma sali paras sali, niin se vain on! Vaikka painojen kanssa on vielä pientä säätöä sain tehtyä suht napakan setin rinta-selkä-akselille. Sitten pöperöt naamaan ja maaseudun rauhaan hakemaan koira kotiin.

Punttiperjantaista innostuneena jaksoin myös värjätä hiukset, jolle oli todellakin tilausta. Mun tukka näytti haalistuneelta rätiltä ja kaipasi lisäväriä. Lisäainekammoni takia värjään hiukseni hennalla ja projekti vie tuhottomasti aikaa. Hennan levitys on myös kaikkea muuta kuin siistiä, kuin levittäisi lehmän lantaa päähän, onneksi haju ei ole yhtä huumaava. Muutaman tunnin päästä haalistunut karvapääni oli saanut takaisin tummanruskean sävyn. Vielä se hiustenleikkaus ja näytän (toivottavasti) edustavalta. Nyt pitkä tukka vaan roikkuu velttona ja bad hair day on jatkuva olotila.

Metsänpoika

Lauantaina laiskotutti, reissaaminen oli taas vienyt veronsa. Hyödynsin tilaisuuden suuntaamalla sienimetsään ja saatuani kassit täyteen luonnon antimia palasimme Onnin kanssa kotiin. Koska ruokavalioni vaikuttaa hieman päänvaivaa läheisilleni kokkasin jääkaapin antimista sopivan lounaan: kanapihvi, sieniä, porkkanoita ja makaronia. Oikeasti tykkään ruokavaliostani edelleen, ruoka maistuu hyvältä.

Kropan viestiessä väsymystä oikasin porukoitten sohvalle ja huitaisinkin reilun tunnin päikkärit. Päiväunet on kyllä niin luksusta ja ilmeisesti unelle oli tarvetta. Ennen kaupunkiin paluuta maustoin rahkani raastamalla joukkoon kaksi omenaa ja ripottelemalla kanelia pinnalle, ei lainkaan hassumpaa. Keräsin ulkoa omenoita mukaani, sillä kotimaiset omenat ovat juuri nyt parhaimmillaan. Taitavat muuten olla luomua ja todellista lähiruokaa, kun herkut sai napattua kotipihasta.

Olisin passannut salitreenin enemmän kuin mielelläni, mutta illan herkkuhetken takia raahauduin määränpäähän. Ei se kuntoilu ole aina himotreenaajankaan mieleen. Juttu ei ole takaraivossa asuvassa innostuksessa vaan tahdon voimassa, silloinkin on mentävä, kun ei yhtään jaksaisi. Yllätyksekseni salilla oli muitakin, en ole siis ainoa jonka lauantai-illan kohokohta on kuntosali. Vaikka viikonloppuna voi ja pitääkin rentoutua ei voi ihan överiksi vetää, siinä syy miksi sali kutsuu luokseen.

Viikon salitreenit saivat arvoisensa kruunun jalkapäivän muodossa. Ensi viikolla lataan reilummin rautaa koneeseen, mutta ihan napakka tunne sinne takaliston suuntaan tuli. Ja tänä aamuna istuessa kovalle lattialle tunsin, että jotain on tehty eli ei se hukkaan mennyt. Vaikka treeni tuntui lähinnä pakkopullalta poistuin tyytyväisenä kotimatkalle. Mä olin taas herkkuhetkeni ansainnut!

Koukkasin kotiin siskoni kautta, sillä mua odotti herkullinen doggybag. Pikkusiskoni on kunnostautunut leipomisessa ja mulle oli pakattu herkulliset tarjoilut: voileipäkakkua, juusto-kinkkusarvia, kuppikakkuja, minidonitseja ja täytekakkua. Kotona latasin herkut lautaselle ja ryhdyin töihin, urakka ei ollut helppo eikä herkkäsilmäisille. Olin silti reipas ja ahmin suurimman osan herkuista, loput viskasin pakkaseen hätävaroiksi.

Luin juuri jostain, että kerran viikossa herkuttelu pitää aineenvaihdunnan kunnossa. Vielä vauhdittaakseni kropan toimintaa ajoitan herkkuhetken heti treenien päätteeksi. Olkoonkin syynä aineenvaihdunta, mutta suurempi vaikutus lienee pään sisällä. Nyt on taas motivaatiota noudattaa ruokavaliota ja jatkaa treenejä. Ja onhan tässä taas viikko aikaa miettiä mitä hyvää söisin ensi lauantaina. Olisiko herkuteltava jäätelöllä vai pitäisikö ahmia suolaisia herkkuja? Mihin ikinä päädynkään niin siitä lisää ensi viikolla.

Mikä *** Eskimo-öljy

Kova kaksikko

Treeneihin tiiviisti kuuluvaan ravinto-ohjelmaan kuuluu myös hieman vitamiineja. Pakolliset valmisteet ovat monivitamiini, omega-3 ja magnesiumsitraatti. Tämän lisäksi olen napannut D-vitamiinia, sillä se vaikuttaa (ainakin kuvitteellisesti ellei faktaperäisesti) piristävästi. Omega-3-rasvahappojen muoto herätti hieman huvitusta valmentajassani ja kommentti olikin mikä *** Eskimo-öljy. Pysyn silti valinnassani vaikkei tämä valmiste kaikkien tietoisuudessa olekaan, minä luotan siihen kympillä.

Eräs ystäväni opiskelee töiden ohella ravintoneuvojaksi. Hän on muutenkin ihana ihminen, jolla on paljon elämän viisautta ja ihailen hänen otetta elämään. Onneksi saan imeä siitä osan, sillä pääsen kuulemaan hänen viisaita sanojaan arjen kiemuroissa. Oikeastaan olen suunnattoman kateellinen hänelle, haaveilen personal trainer opintojen lisäksi ravitsemusopinnoista. No ehkäpä jonain päivänä ja yksi askel kerrallaan. Ystäväni on opintojensa myötä jakanut osaamistaan lähipiiriinsä ja hänen ansiostaan löysin tämän mystisen vitamiinilähteen, joka on luonnonmukaisesti valmistettu ja korkealaatuinen ilman turhia lisäaineita. Öljy koostumuksena takaa myös nopeamman vaikutuksen kuin kapselimuodossa olevat valmisteet.

Tämän lisäksi monivitamiinit otan nestemäisenä, Mivitotal Flex tuotteen avulla. Se sisältää vitamiinien lisäksi, mineraaleja, ubikinonia, proteiinia, bioflavonoideja, kolloidisia mineraaleja ja psylliumia. Oikea ihmetuote siis ja imeytyy hyvin, maku tosin on kaikkea muuta kuin herkullinen, mutta kyllä sen kestää...kun tietää miten hyvää se mulle tekee. Niin kiireinen ja stressaava kuin tämä syksy on ollutkin niin ravinnon merkitys kasvaa entisestään.

Jotta saadaan vähän faktaa kehiin lainaan pari tekstin pätkää sekä Eskimo-sarjan että Mivitotalin esitteistä. Päättäkää siis itse voisiko näissä olla ideaa ja olisiko jompi kumpi tai peräti molemmat itsellekin toimivia valintoja.

Eskimo-3 - taattu tuoreus:
Eskimo-valmisteisiin käytetään sardiineja ja sardelleja, joista saadaan laadukasta ja terveysvaikutuksiltaan tehokasta kalaöljyä. Kalastuksessa käytetään sopimustoimittajan omia aluksia, ja pyyntialuksen palaavat satamaan joka ilta, minkä ansiosta saalis saadaan käyttöön nopeasti. Kalan matka satamasta kalaöljyksi kestää vain n. 4 tuntia. Eskimo-kalaöljy on takuuvarmasti tuoretta, ja se valmistetaan kalasta joka käsitellään vain noin kolmanneksessa EU:n edellyttämästä aikarajasta.

Ylivoimainen stabiilius:
Kalaöljyn stabiiliudella on suuri merkitys valmisteen toimivuudelle. Eskimo-öljyt valmistava Cardinova on kehittänyt patentoidun menetelmän, jolla kalan omat antioksidantit palautetaan öljyyn puhdistuksen jälkeen. Nämä antioksidantit säilyttävät öljyn stabiilina eli estävät sitä hapettumasta haitallisesti. Kalaöljyn terveysvaikutukset ovat sitä paremmat, mitä vähemmän epästabiilius häiritsee vaikuttavuutta. Useiden kansainvälisten vertailujen mukaan Eskimo-valmisteiden stabiilius on tämän patentoidun menetelmän ansiosta aivan omaa luokkaansa

Mivitotal-esite ja nestemäisyys:
Riittävä ravintoaineiden saanti on olennaista elimistösi hyvinvoinnin ja terveyden kannalta. Pitkälle jalostettu ruoka, pikaruoka ja valmisruuat sisältävät hyvin niukasti ravintoaineita. Stressi ja kiire kasvattavat ravintoaineiden tarvetta. Erilaiset imeytymishäiriöt ovat yleisiä ja lisäksi iän myötä elimistön kyky käyttää hyväkseen sekä pilkkoa ravintoaineita heikkenee. Nestemäinen Mivitotal imeytyy hyvin ja elimimstösi kykenee kaikissa tilanteissa hyötymään sen ravintoaineista.

Eskimo-tuotesarjaan kuuluu: Eskimo-3 liuos ja - kapselit, Eskimo Kids liuos ja - kapselit sekä Eskimo Brainsharp liuos ja -kapselit. Mivitotal-perheestä löytyy Mivitotal Flex, - Plus, - Kids 5 ml, - Kids 20 ml ja kapselit. Molempia tuoteita saa hyvin varustetuista luontaistuotekaupoista, ainakin Life-ketju myy valmisteita. Kävin täydentämässä eilen varastoja, sillä meinaan viedä pullot töihin ja työmatkaa varten nappaan pikkupullot mukaan.

Ja kun nyt kerran olen suositusmoodiin päässyt niin näin talven kynnyksellä omistan pari sanaa keinovalolle. Golfharrastukseni myötä olen alkanut kärsiä syksyn pimeydestä ja näillä leveysasteilla valosta on pulaa aika monta kuukautta. Muutama vuosi sitten sain äidiltäni syntymäpäivälahjaksi kirkasvalolampun. En nyt hyppinyt riemusta avatessani paketin, tunnelmia voinee verrata siihen kun perheenäiti saa äitienpäivälahjaksi imurin, pesukoneen tai monitoimikoneen. Mutta viritettyäni lampun keittiöön ja huomattuani sen virkistävän vaikutuksen olen olut kiitollinen äidilleni. Puolisen tuntia valon äärellä aamuisin riittää ja päivä kulkee kevyemmin. Huijaan kroppaani usein työpäivän jälkeen, kun väsyttäisi eikä huvittaisi lähteä liikuntaharrastusten pariin. Viisitoista minuuttia valohoitoa ja sohvan kutsu on huomattavasti helpompi välttää.

Tänä syksynä valkeus tosin katosi, sillä lamppu sanoi poks. Pienen etsinnän jälkeen totesin, ettei lampun vaihto olekaan niin yksinkertaista. Sisareni googletuksen avulla löysin nettikaupan, josta sain varalampun hankittua ja voin taas nauttia valoannoksia päivittäin. Laadukas lamppu maksaa noin 200 €, mutta investointi kannattaa tehdä, joten mars mars lamppukaupoille.

PS: Pari sanaa kauneudesta
Eilen postasin meikeistä ja siitä miten itselläni hyvinvointi koostuu myös ulkoisista tekijöistä. Satuinpa hörppimään aamukahviani TV:n ääressä ja kakkoselta tuli syksyn huippusarja Tuhkimotarinoita. Sarja tulee maanantaisin klo 21, mutta uusintoja esitetään sunnuntaisin 11:20, tulipa muuten nukuttua ruhtinaalliset yöunet. Tämänpäiväisessä jaksossa 26-vuotiaasta Emmasta kuorittiin kaunotar. Masennuksen ja epävarmuuden horjuttamaa nuorta naista piristettiin mm. uudella lookilla ja annettiin eväitä jatkoa varten. Vaikka hyvinvointi tulee sisältä niin kummasti se ulkokuorikin vaikuttaa, ainakin meillä naisilla.

Olen katsonut sarjaa muutaman jakson verran. Olisipa ihanaa nähdä myöhemmin, kuinka nämä naiset voivat myöhemmin, vaikkapa puolen vuoden päästä. Kuinka he pärjäävät jatkossa ja onko muodonmuutoksesta ollut apua. Ainakin minä pidän peukkuja kaikille Tuhkimotarinoiden tähdille.

Aurinkoista sunnuntaina kaikille! Minä pakkaan taas laukkuni ja suuntaan työmatkalle Joensuuhun sekä edelleen Helsinkiin. Huomenna käyn tsekkaamassa miten treenit sujuuu Pohjois-Karjalassa kuntosalilla. Istumalihakset joutuu taas testiin, sillä matka on turhan pitkä allekirjoittaneen makuun.

Meikit, ketjut ja vyöt

Hemmottelua

Työmatkaa pukkaa taas, huomenna suuntaan jälleen Joensuuta kohti. Koska koira on matkannut jo maaseudun rauhaan vanhempieni luoksi pystyin tekemään tänään kaiken oman mieleni mukaan. En edes muista milloin olisin siivonnut kunnolla, joten pitkän aamukahvittelun jälkeen kaivoin Dysonin ja luutun esiin. Kun koti alkoi näyttää pitkästä aikaa viihtyisältä ja inhokki top kolmoseni oli toistaiseksi kadotettu (Top 3 inhokit: 1. koirankarvat 2. pitkät hiukset 3. pöly) siirryin hemmotteluosastolle, mikäpä sen parempaa.

Allekirjoittaneelle harvinaista, mutta suuntasin liikenteeseen ilman meikkiä. Meikkivarasto oli huomaamatta huvennut, joten kävin täydentämässä varastot Body Shopista ja puhtaalle iholle oli hyvä testata sävyt. Järkevä päivä tehdä hankintoja, sillä kaikista sai 20 %:n alennuksen, laskin säästäneeni 30 €. Palkitsinkin itseni täydellisesti ja kotiin matkasi: mineraalipuuteri, meikkipuuteri, peitepuikko, 2 luomiväripalettia, eye liner ja puuterikuulat. Arvatkaapa mitä, olin ansainnut kaiken!

Joku voi ihmetellä, että mitäs hittoa tällä on tekemistä treeniblogin kanssa. No periaatteessa ei yhtään mitään, mutta toisaalta tämä on olennainen osa mun maailmankatsomusta. Tuskin yllättää, mutta hyvinvointi on minulle tärkeää. Sen takia treeni ja ruoka ovat minulle kaikki kaikessa, mutta ihan yhtä tärkeää on ulkonäkö. Nyt kuulostaa pinnalliselta, mutta jokainen nainen tietää sen, että kivat vaatteet, hyvin laitettu tukka ja kevyt meikki piristävät kunnolla. Tuskinpa kukaan haluaa näyttää kamalalta, ainakaan minä en kuulu heihin.

Kyllä nyt kelpaa keikistellä ja pieni peilailu kuuluu jokaiseen päivään! Pientä prinsessa-asennetta pitäisi olla jokaisella naisella, se on täysin tervettä ja toisaalta mitä pahaa siinä on jos muun elämän ohessa näyttääkin hyvältä? Oikeastaan haluan sanoa vain se, että muista hemmotella itseäsi, koska olet sen arvoinen. Jokainen taplatkoon tyylillään, tämä olkoon minun valintani <3

Kehittävää kipua, bodyweight trainingia ja herkkupäivä

 

Keskiviikkona treenattiin Samulin kanssa kovaa tai siis Samuli käski ja minä tottelin. Tästähän mä olenkin jo kertonut...mutta arvatkaa vaan kuinka kovin sain tuntea treenin nahoissani. Torstaiaamuna kroppa tuntui vielä toimivan, mutta mitä pidemmälle päivä eteni alkoi pakarat ja etureidet jumittamaan. Liikkuminen oli työlästä ja kävelyyni tuli ankkamaisia maneereita. Olin kaavaillut illaksi kahvakuulatreenejä, mutta joku tolkku sentään, joten vaihdoin hikitreenit rauhalliseen kävelyyn.

Herkkupäivällinen

Perjantaina kipu kasvoi entisestään, portaiden kävely on muuten varsin tuskallista. Hieman hirvitti ja työyhteisössä herätin hilpeyttä, sillä illalla oli tiedossa kolmen tunnin treenit. Gentailla järjestettiin CompactFit Bodyweight training seminaari, jonka piti Jukka Rajala. Totta puhuen en tiennyt minne olin menossa, luulin olevani jonkin sortin crossfit koulutuksessa, mutta vaihtelu on aina hyvästä. Ensin käytiin pari tuntia tekniikoita läpi ja sitten tehtiin tunnin treeni, kivuliasta puuhaa.

"Leirillä" tutustuttiin kehonpainoharjoittelun eri mahdollisuuksiin ja tekniikoihin. Alussa teimme harjoitteita, joilla vahvistettiin ranteita, sekä opeteltiin hyödyntämään mm. punnerruksissa käsivarsien kiertoa ja alaselän kaarevuuden poistoa ns. halo asennon avulla. Kaikin puolin kivuliasta ja hankalaa hommaa, tunsin itseni huonoksi ja kroppani rajallisuuden. Ohjaajan tekemiä liikkeitä sen sijaan oli upeaa katsoa, kaikkeen se ihmisvartalo pystyykin. Loppujen lopuksi treeni tuli tehtyä ja kipeät reitenikin suostuivat jonkinlaiseen yhteistöhön. Sanoisinkin, että kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus ja etenkin ranteita vahvistavia liikkeitä olisi hyvä tehdä omatoimisestikin.

Yksityissali, kauniita painoja
ja peiliposeeraus

Tänään suuntasin salia kohti omatoimisesti, rinta/selkä-treeni odotti tekijäänsä. Aikaa tuhrautui liikaa, kun etsin sopivia painoja ja mietin missä asennossa penkki pitää olla. Kieltämättä on aikamoista luksusta, kun joku toinen säätää laitteet ja lataa kiekot koneisiin. Alkukankeudesta huolimatta pääsin treenin makuun. Rintalihaksien suhteen pitää ensi kerralla tehostaa tekemistä, mutta selkään sain lopulta kunnon tunteen eli osui ja upposi. Etenkin kevennetty leuanveto tuntui häijyltä. Voi olla, että penkkien ja painojen kanssa säätämiseen menee vielä pari viikkoa, mutta oppiihan ne ajan kanssa. Tätä se on aina kun vaihtaa salia, mutta jatkossahan mulla ei ole mitään aikeita siirtyä Kuntokeskus K&M:ltä minnekään.

Kotimatkalla kurvasin Makuunin kautta, siellä on kaupungin parhaat karkkivalikoimat. Tiedossa oli siis ruokavalioon merkitty herkkuhetki. Palasin kotisohvalle ison karkkipussin kanssa, näin jälkikäteen ajateltuna liian ison karkkipussin kanssa. Olikin yllättävän rankkaa vetää karkit kerralla putkeen, mutta reippaasti vetelin kaikki. Paha olohan siinä tuli, mutta eiköhän tällä pärjää viikon ettei tarvitse lipsua sovitusta. Onneksi iltapala on vielä syömättä, sillä kaipaankin jotain suolaista korjaamaan oloa.

Herkkuhetki

Ruokavalio kuntoon

Maanantaina katsottiin mun ruokavalio kuntoon ja siten, että se on synkattu treeneihin. Siis ihan ensimmäinen just for me tehty ravintosuunnitelma. Pakko myöntää, että hirvitti mitä on tuleman. En edes uskaltanut käydä etukäteen kaupassa vaan panttasin prismahelvettiä tiistai-iltaan. Toisaalta olisin valmis syömään vaikka pieniä kiviä saavuttaakseni tuloksia.

Mun personal treiner Samuli lähti liikenteeseen siitä miten olen tottunut syömään ja mistä pidän tai mistä en pidä. Ja taustalla oli ajatus siitä, että ruoka pitää maistua hyvältä. Minä kun olen luullut, että tavoitteiden jälkeen pitää kärsiä jokaisella suupalalla niiden hikitreenien lisäksi. Toisaalta olisihan se mukavaa syödä hyvää ruokaa...eikö? Vähän tuli pyyhkeitä siitä, että mun lautasella ei ollut hiilareita näkynyt. Olin yrittänyt vähän vetää miinuskaloreita työmatkojen jälkeen ja kadottaa siten turvonnutta oloa.

Pidemmittä puheitta, ruokavalioni näyttää tältä:

aamupala
puurohiutale 40 g
raejuusto 100 g
lesitiini/voi 10 g (mä syön tietenkin voita enkä ällöä lesitiiniä)
pakastemarjoja 100 g

=) mä niin rakastan puuroa raejuuston kera, nam!

lounas
kana/liha rasvaa max 10 %/kala 100 g
riisi/pasta 40 g
kasviksia vapaasti
oliiviöljy 10 g

välipala
maitorahka 250 g
purkki ananasta/100 g marjoja/ 2 dl mehukeittoa

Arvatkaapa mitä, mä olen jo melkein oppinyt tykkäämään rahkasta <3

päivällinen
kana/liha rasvaa max 10 %/kala 100 g
riisi/pasta 40 g
1 kananmuna
kasviksia vapaasti
oliiviöljy 10 g

iltapala
3 kananmunaa, 1 keltuainen (paistettuna, keitettynä, munakkaana)
tai
100 g raejuustoa + kasviksia vapaasti

Mä valitsen pääsääntöisesti noi kananmunat, vaikka keltuaisten haaskaaminen hiukan harmittaakin.

Mun silmiin ruokavalio vaikuttaa enemmän kuin hyvältä, siihen sitoutuminen on helppoa. Tällä siis lähdetään liikenteeseen ja katsotaan miten kroppa reagoi. Jos tuloksia ei tule ja kun tahtia halutaan kiristää lähdetään tekemään radikaalimpia muutoksia. Oikeasti jännittää lähteekö mun kroppa muokkautumaan. Ja pitäähän niitä viilauksia tehdä, ettei kroppa turhaan turru samaan. Oikeastaan on aika helppoa vaan tehdä, sillä luotan niin ruokavalioon kuin saliohjelmaankin, mun ei siis tarvitse murehtia niitä, noudatan vaan ohjeita.

Ja mikä parasta mulla on kerran viikossa lupa pitää herkkuhetki. Kyseessä ei ole vapaasyöntipäivä vaan herkkuhetki eli nopeasti herkut naamariin. Mä taidan suunnitella lauantaille ison pussin irtokarkkeja. Tällä taataan se, että pää kestää mukana, motivaatio ei katoa ja sitoutumisaste pysyy korkeana. Pitääkin miettiä aina viikolla miten palkitsen itseni viikonloppuna. Toisaalta mun sisko on himoleipoja, joten sehän voisi hemmotella mua.

Treenipäivä 2 tehtiin yhdessä maanantaina ja tänään mua piiskattiin jalkojen suhteen. Meninkin sanomaan heti alkuun etten tullut olkapää/hauis/ojentaja treenistä kipeeksi. Tänään mua sitten koeteltiin niin, että itkukaan ei ollut kaukana tiukimmissa tilanteissa. Etenkin etureidet saatiin hapoille, kotimatkalla kytkimen käyttö sai lihakset kramppaamaan ja päästyäni autolla kotipihaan jouduin hetken kasaamaan itseäni parkkipaikalla. Mahtaa olla pientä jumitusta huomenna, mutta se on vain mukavaa kipua. Ja mikä parasta tällä viikolla ehdin hyvin käymään salilla kolme kertaa, eikä muut harrastuksetkaan jää huomioimatta.

Kuraleikkejä ja postikorttimaisemia

Bunkkeri vai vesieste?
Kas siinä pulma ;)

Syksy on lempivuodenaikani, siitäkin huolimatta, että golfkausi alkaa vedellä viimeisiään. Joka vuonna olen pakannut bägin tyytyväisenä talviteloille syys-lokakuun vaihteessa, tänä vuonna kaikki on toisin. Nyt intoa pelaamiseen ja treenaamiseen riittäisi varmaan vuoden ympäri. Edes sadekelit eivät haittaa, niinpä lauantaina olikin upea päivä...pääsin pelaamaan työkaverini Raiskin kanssa. Ryhmäämme liittyi kolmanneksi mukava mies Hyvinkäältä ja pyrimme ottamaan vieraan hyvin vastaan, todistettiinpahan taas kuinka mukavia me golfarit olemme (tämä ei ole itsekehua).


Kyllä silmä lepää

Meillä oli jälleen hyvä tuuri sään suhteen, vaikka lämpömittari ei kohonnutkaan yli 10 asteen ja paikoitellan tuuli napakasti. Aurinko paistoi koko päivän ja ruska oli kauneimmillaan. Keskityinkin enemmän tunnelmien ikuistamiseen kuin pelaamiseen, etenkin lähipeli jäi hunningolle. Upeasta päivästä huolimatta saimme tuntea syksyn nahoissamme. Kenttä oli läpimärkä ja kengät kastuivat ensi metreillä, vaihtosukat olisivat olleet kovaa valuuttaa. Kura roiskui ja koko vaatekerta oli käytettävä pesukoneen kautta. Pyyhin rapaa naamastanikin ja olin likainen lippistä myöden.

Reippaasti eteenpäin

Toinen haaste oli lehdet, joiden takia palloja etsittiin jatkuvalla syötöllä. Aikaa paloi reilut viisi ja puoli tuntia eli todella paljon. Välillä meinasi ihan jurppia, kun pallot katosivat keskelle väylää lehtikasoihin ja pari kertaa griinin tuntumaankin. Syksy todella tuo oman lisävärinsä lajiin eikä pallokaan lennä viileässä ilmassa yhtä hyvin kuin lämpimällä kesäsäällä. Tämä ei ole muuten mikään urbaanilegenda vaan ihanteellisin lämpötila golfpallon lentämisen kannalta on 21 astetta (tuossa voi olla parin asten liukumavara virheellisen muistini takia).



Mitäs me golfarit!

Golfetiketti kuralla kuorrutettuna

Vaikka jouduimmekin seisomaan paikoin nilkkoja myöden mudassa ja vedessä nautimme joka minuutista. Tämä oli taas hyvä osoitus asennegolfista ja mahtuihan mukaan muutamia upeita kaariakin. Niitä muistellessa kasvoille nousee leveä virne, juuri tämän takia golf on niin koukuttavaa. Kausi ei ole vielä ohi, mutta katse on kesässä 2013. Aiomme molemmat Raiskin kanssa treenata talvellakin ahkerasti, ammattiapua tarvitaan svingien suhteen. Kovia tasuritavoitteitakin mietittiin valmiiksi ja pelioikeuksien hankkiminen pyritään valmistamaan ennen vuoden vaihdetta. Ollaanko me pahasti koukussa...no ollaan, mutta se on ihanaa!

Tästä saisi vaikka postikortin

Pyykkikoneelle hommia

Illalla olisi pitänyt kirmata salille, mutta päivän golfannos vei voimat. Päälle vielä koiran lenkitys ja kodin viikkosiivous, jonka jälkeen tunsin itseni hieman puolikuntoiseksi. Kolmen salitreenin tavoite ei näillä näkymin toteudu, mutta päätin kuunnella järjen ääntä. Viikkoon on mahtunut pari lepopäivää, kuntomix- ja crossfit-tunnit, pari salitreeniä sekä kierros syysgolfia. Sunnuntain ohjelmassa on aamupäivällä sienireissu ja illalla kehonhuoltoa, lienee hyvä hieman säästellä voimia ensi viikkoa varten. Tiedossa on kaksi personal trainerin ohjausta eli käydään läpi saliohjelmani päivät kaksi ja kolme, pian on taas lihakset tulessa.

Ihana kipu!

Kammetessani äsken sänkyyn ja napatessani läppärin syliin pikaista postausta varten, en voi olla ajattelematta kipua. Kipu on lähtökohtaisesti negatiivinen asia ja ikävä sellainen, mutta kunnon lihaskipu, joka on aiheutettu kovalla treenillä on tavoittelemisen arvoinen asia. Torstaiaamusta lähtien olen kyllä tuntenut sen miltä kunnon treeni tuntuu, I love it! Vaikka rintalihakset olivat tulessa, koko yläkroppa oli kosketusarka, suuntasin työpäivän päätteeksi salille.

Päälle kohtuullinen olkapää/hauis/ojentaja-treeni, jolla takasin sen ettei tilanteeseen tulisi pikaista muutosta. Myönnetään, lintsasin paikoitellen painojen suhteen, mutta vain koska lihakset olivat valmiina tulessa, en yksinkertaisesti pystynyt parempaan. Jollain ihmeen keinolla olen jumittanut myös pohkeet ja takareidet, niitähän ei ole vielä treenattu lainkaan. Silti olosuhteet huomioiden treeni oli hyvä, poistuin napakan tunnin setin päätteeksi salilta.

Voitte arvata, että olotila ei ollut kaksinen perjantaiaamuun päästyä, nyt kivun seasta erottui ärtyneet selkälihakset ja käsivarsissakin oli uusia tuntemuksia. Joku toinen olisi siirtynyt viikonlopun viikkoon rauhallisesti, mutta kaipasin vielä hieman lisä-ärsykettä. Viikkojen reissuelämä vaatii nyt kunnolla veronsa, yritän kiriä sitä kiinni ja toisaalta kaipaan täydellistä vastapainoa työelämälle. Niinpä lähdin testaamaan uuden salini ryhmäliikuntakattausta, tunti crosstrainingia ja saisin työviikon clousattua...ei ehkä maailman upein työviikko takana eli pakko se oli pikkoa pinoon pakkokeinoilla.

Olin varautunut johonkin kamalaan, tajunnanräjäyttävään rääkkäykseen. Sali oli mielestäni hieno, ehkäpä hieman pieni, mutta silti uuden karhea ja kutsui luokseen. Ohjaaja vaikutti hieman hermostuneelta, mutta selitti hyvin tunnin tavoitteen ja miten edetään. Alussa liikkeet tuntuivat ylitsepääsemättömiltä, koska joka paikkaan sattui, mutta kropan lämmettyä alkoi kulkemaan. Tuleehan siinä pakosti hiki, kun tunti riehutaan toiminnallisen harjoittelun maailmassa, mutta hei olen edelleen elossa. Pakko myöntää olin hieman pettynyt, odotukseni tosin saattoivat olla kohtuuttomat. Annan vetäjälle uuden mahdollisuuden, hyviä elementtejä löytyi paljon eli pienellä viilauksella saadaan toimiva setti. Kaipasin takaisin Gentain Cross Circuit treeneihin, harmi vaan etten ehdi niihin ilman erityisjärjestelyitä. Onneksi Gentai ei katoa minnekään ja hyvää vaihteluahan tuo oli...siunattu kipukin säilyy varmuudella viikonlopun yli.

 

Personal trainerissa on ideaa

Maanantai oli jännä päivä, tapasin personal trainerini Samuli Koutajoen ensimmäistä kertaa Kuntokeskus K&M:llä. Juteltiin ensin hieman liikuntataustoistani ja toiveistani, joiden pohjalta treeniohjelma tehtäisiin. Samuli esitti minulle myös visaisen kysymyksen, "Jos saisit valita ihannekropan jonka saisit kenen kropan valitsisit?". Suomalaisten fitnessnaisten nimet pyörivät mielessä ja visainen pulma äkkiseltään pohdittavaksi. Lopulta vastasin lahtelaisen Heidi Sorsan, kannattaa muuten googlettaa, siinä on upea pakkaus. Lisäisin mieluusti kuvan blogiini, mutten ole kärryillä kuvien tekijänoikeuksista nettimaailmassa, joten jätetäänpä laittamatta. Ja jos kuvat näyttävät massiivisilta niin livenä Heidi on pieni, siro ja uskomattoman kaunis nainen.

Treeniohjelma valmistui jo maanantaina, mutta tänään aloitettiin projekti unelmakroppaani varten, ei tule muuten olemaan ihan hetken huumaa. Vähän pelokkaana menin salille, sillä tiedän kuinka armotta Samuli piiskaa. Siinä on muuten syykin salin vaihtoon, halusin päästä ammattilaisen käsiin. Varauduin siis kyyneliin, oksennukseen ja kaikkeen siltä varalta. Tehtiin rinta/selkätreeni ns. volyymitreeninä eli kolmen sarjat 10-15 toistoilla sekä lyhyillä 45 s palautuksilla. Jokaiseen liikkeeseen ladattiin myös reilusti rautaa ja jos yritin esittää vastaväitteitä niitä ei kuunneltu...jännä juttu muuten.

Tunnin tehokkaan setin jälkeen olo oli voipunut, personal trainerin avulla sitä ylittää itsensä ja pystyy uskomattomiin voimanäytöksiin. Vaikkei jalkoja treenattukaan tunsin vispausta reisissä asti, raahauduin pukuhuoneeseen protskujuomaan turvautuen. Kunnon rääkin jälkeen sitä tietää todella tehneensä ja palautusjuoma tulee tarpeeseen, kiistelkööt muut palautusjuomien tärkeydestä mä en ota kantaa suuntaan enkä toiseen vaan nautin omani hyvällä omatunnolla.

Saliohjelmani on jaettu kolmelle päivälle, tilaa on siis muillekin harrastuksille. Loppuviikosta pitäisi löytyä aikaa vielä parille itsenäiselle salikäynnille. Ensi viikolla jatketaan päivien kaksi ja kolme parissa. Sopimukseenihan kuuluu neljä personal trainer kertaa ja on erittäin tärkeätä varmistaa oikeat tekniikat sekä katsoa millaisilla painoilla lähden liikenteeseen. Itse valitsisin liian pienet painot, aivan kuten suurin osa naisista.

Ensi viikolla katsotaan myös ruokavalio kuntoon. Alunperin ravinto-ohjaus piti olla tänään, mutta sitä siirrettiin. Uusia ohjeita onkin helpompi alkaa noudattaa viikon alusta, elän siis jännityksessä ensi maanantaihin asti. Tämän hetken ruokailut ovat vähän rempallaan, noudatan löyhästi Fitfarmin ohjeita, mutta huomaan lintsaavani välipalojen suhteen...ei hyvä juttu.

Pari sanaa vielä personal trainerista. Koska luotan Samuliin kuntoilun suhteen sataprosenttisesti ja uskon saavani hänen ohjeilla tuloksia meinaan myös investoida lisätunteja. Pitää hieman miettiä projektin edetessä kuinka usein kaipaan piiskausapua, mutta vaikkapa yksi tunti kuukaudessa voisi toimia hyvänä buusterina. Suosittelen personal trainerin hankkimista jokaiselle, siitä saa kummasti lisämotivaatiota ja voi keskittyä tekemiseen.

Jos joku miettii, että minne se on sen toiminnallisen harjoittelun unohtanut niin en minnekään. Olen pohdinnoissani tullut siihen tulokseen, että tarvitsen kroppaani lisää lihaksia ja voimaa, että pääsen muissa tavoitteissa eteenpäin. Kuntokeskus K&M:llä alkoi maanantaina myös ryhmäliikuntatunnit, investoinkin välittömästi kymppikortin, sillä aion testata heidän crossfit tyylisen tuntinsa. Kurkistelin tänään tuntien pitopaikkaa ja ihastelin välineitä, löytyi levypainoja, kahvakuulia, renkaita, köysi ym. Ja se mitä nyt tuota Samulia olen oppinut tuntemaan niin tunnit ovat pakostikin priimaa. Vakuutuin tänään siitä, että treenipaikan vaihto oli fiksu päätös. Ja muutaman käyntikerran jälkeen kotiudun uuteen saliin aivan varmasti.

PS: Kuntoilu on muuten mahtava juttu!

Stressinhallintaa vilttiketjussa

Kesäloman jälkeen olen saanut maistaa matkalaukkuelämää oikein olan takaa. Viimeisimmältä reissulta kotiuduin perjantaina, mutta suuntasin heti hakemaan koirani Onnin kotiin. Reissussa rähjääntyneenä jäin itsekin yön yli vanhempieni luokse, välillä maailman parasta antia on olla äitin ja isin hemmoteltavana. Ja tiedän olen hemmoteltu kakara...edelleen yli kolmekymppisenä.

Luonnon taidonnäyte

Missään ei muuten saa niin hyvin nukuttua kun meidän landella. Ja lauantaina pitkän aamukahvittelun jälkeen tuuletin päätäni ihanassa syysmetsässä. Vaikka olen asunut kaupungissa jo pitkään, ja kieltämättä viihdyn asfalttiviidakosta, ei minusta saa kulumallakaan pois kaipuuta luonnon ääreen. Sateisessa syysmetsässä, sieniaarteiden keskellä, on ihana kulkea ympäriinsä ja nauttia ympäröivästä hiljaisuudesta. Kotiin kannoin vieläpä ison kassillisen suppilovahveroita, torvisieniä ja kanttarellejä - lähiruokaa parhaimmillaan.

Sylissä :)

Bestikset

Päästyämme Onnin kanssa kotiin linnoittauduimme sohvalle, kääriydyimme viltteihin ja muodostimme sohvaperunoiden vilttiketjun. Viikonloppuna koirani hakeutui jatkuvasti syliin, ihan kuin jollain olisi ollut ikävä. Tunsin itsekin olevani väsyneempi kuin väsynyt (mikähän olisi oikea termi?) joten treenit saivat nyt olla, lepo ja palautuminen oli priorisoitu. Aina joskus uroteot lenkkipoluilla pitää jättää muiden hoidettavaksi, lepopäivien määrää ei nyt laskettu.

Jos minulla oli ollut rankka työmatka niin oli se ottanut koville Onnillakin. Liian vauhdikkaan elämän johdosta Onnin tassu oli murtunut. Parin kivuliaan päivän jälkeen eläinlääkäri oli tehnyt diagnoosin ja koira saatiin tolpilleen lääkkeiden sekä tassukääreen avulla. Tassu yritetään saada pikaisesti kuntoon, pitkät lenkit ovat toistaiseksi kieltolistalla.

Neuloosi

Aikaa tappaakseni kaivoin puikot esiin, neulominen on salattu paheeni. Puikkojen kilinä on yksi paraimmista stressinhellintakeinoista ja rauhoittaa joka kerta, joten oli korkea aikakin muistaa kummityttöä. Parin illan ahkeroinnin jäljiltä lankakerä on muuttunut pienen neidin pipoksi, kaulahuiviksi ja sukiksi, ei siis ihan turhaa vilttiketjuhengailua.

Tänään pakotin itseni hieman hikoilemaan. Tiistain tyyliin suuntasin Gentaille Kuntomixiin hikoilemaan, kiertoharjoittelua sen olla pitää. Vaikka kuntotaso oli kaikkea muuta kuin kohdillaan teki fyysinen rasitus hyvää. Paikoitellen meno tuntui tuskalliselta, mutta tunnin päätyttyä hiki virtasi otsalla ja tunsin saaneeni ripauksen lisäenergiaa. Tästä on hyvä jatkaa paluuta normaaliin kuntoilurytmiin. Huomenna onkin jännä päivä, sillä saan ravinto-ohjelman ja pääsen personal trainerin rääkättäväksi. Mutta siitä lisää ensi kerralla...

Tassu paketissa, mutta ei haittaa