Ruokaromahduksia ja netti motivaattorina

Eräänä aamuna löysin työhuoneestani lähimmän kollegani Irman lisäksi toisen kollegani Lotan, joka ei ollut päässyt työpisteelleen Helsinkiin junavian takia. Siinä kuulumisia vaihtaessa juttu siirtyi kadoksissa olevaan ruokarytmiin ja kerttyneisiin kiloihin, jokainen meistä kaipaili ryhtiliikettä. Itse olen keventänyt ruokavaliotani, pyrkinyt tekemään viisaita valintoja ja päässyt töihin paluun ansiosta normaaliin ruokarytmiin. Puuroa, salaatteja, rahkaa ja laadukkaita proteiineja, silti tekemistä riittäisi.

Totesimme yhteen ääneen, että niitä kaikilla oli tekemistä. Vaikka kaikki tiesimme miten edetä, jotta tavoite täyttyisi olisi tsemppikerholle tarvetta. Niinpä syntyi idea omasta Facebook ryhmästä, jossa voisimme kannustaa toisiamme ja saada siten taustatukea. Vaikka itse aion aloittaa 4.8 Fitfarmin Bikini Challenge -valmennuksen ei kyseessä ole mikään pikakuuri ja jonkinlaista vertaistukea kaipaa omilta tukijoukoiltaan. Ryhmän jatko on nyt suunniteltu vuoden loppuun asti ja jokainen listasi omat tavoitteensa. Itsellä ajatuksena olisi pieni 3-4 kg pudotus, mutta pääpaino on hyvän ruokavalion ylläpitämisessä ja monipuolisten treenien mahduttamisella arkeeni.

Tässä on viikko aikaa kerätä motivaatiota ja syödä muutamia epäterveellisiä herkkuja varastoon, haiskahtaa itsepetokselta. Kevyt ruokavalioni on itseasiassa ollut liiankin kevyt, sillä rankkoihin treeneihin yhdistettynä se ei ole riittänyt. Kyllähän mä sen tiedän ettei hiilareita pitäisi pihistellä, mutta jostain syystä olen toiminut juuri niin eli ihan väärin. Taas pätee se vanha totuus, tee niin kuin minä sanon äläkä niin kuin minä teen. Muutaman päivän niukalla ravinnolla jaksoi, mutta keskiviikon golfkierroksen jälkeen romahdin täysin...tartuin tilaisuuteen vieläpä kaksin käsin.

Olin siis kurvaamassa kentältä kotiin, kun tehtiin ystäväni Jonnan kanssa yllätystreffit läheiselle huoltoasemalle. Nälkä kurni sisuskaluissa ja valitse siinä sitten grilliruuan äärellä fiksusti, tuhoon tuomittu ajatus. Se paras vaihtoehto eli rieskarullat salaatilla oli loppu, joten uusi valintani kanakori tiesi jättimäärän kaloreita. Kentällä huhkineena ja hikoilleena himoitsin suolaa sekä rasvaa, äijämäinen annos katosi kitusiini ennätysvauhdilla...röyh! Se siitä itsekurista...

Torstaina vaihdoin griinit saliin ja hikoilin vaihteeksi jalkatreenin parissa. Koska alan saada juonesta kiinni nostin painoja aiempiin treeneihin verrattuna. Vaikka tuntui pahalta tuntui kuitenkin hyvältä. Askelkyykkyihin nappasin rohkeasti 8 kg kahvakuulat ja polttelihan se, juuri oikealla tavalla. Olin oikeastaan aika tyytyväinen, että painoin tuskalliset sarjat loppuun asti enkä alkanut makoilla tippaakaan. Mutta energiavaje iski taas, seuraavan päivän eväitä kokatessani iski hiilarihimo ja ahmin ison satsin salaattia, puolikkaan jauhelihapihvin ja riisiä...olisiko jo aika ottaa opiksi?

Perjantaina lopulta lisäsin niitä hiilareita ruokavalioon, kovapäinen kun on niin heti ei voinut uskoa. Työpäivän jälkeen buukattua golfkierrosta varten tankkasin fiksusti ja huolella niin ruuan kuin nesteytyksenkin puolesta. Ulkona oli ehkä kesän raain keli, joten luulin olevani varustautunut, mutta luulin väärin. Noh viisi tuntia sitä sitten kesti, peli ei kulkenut eli lyönti loisti poissaolollaan ja suunnat olivat kateissa...kiersin kirjaimellisesti tuskanhikeä valuen. Asennetta sentään riitti, kun taidot loistivat poissaolollaan, eihän tuota lajia muuten jaksaisi. Loppujen lopuksi selvisin hengissä vaikka arviolta sata paarmaa ehti purra ihooni reikiä ja paukamat kutittivat tolkuttomasti.

Onneksi olin pakannut mukaan bikinit, joten kurvasin suosiolla lähimmälle biitsille uimaan. Sitten kotimatkalle, jonka aikana punoin juonia energiavajeen paikkaamiseksi. Olo oli hontelo ja tällä kertaa kurvasin suosiolla roskaruuan pariin. Hesburgerin listoilta löytyi jättihampurilainen, joka oli ainoa oikea valinta siihen tilanteeseen. Tässä kohtaa ei paljon morkkiksia podettu, mutta ei se kovin suurta herkkuakaan ollut. Yritänpä muistaa miltä se majoneesimössö maistui kun bikini challengen aikana haikailen moisen perään.

Aamulla lueskelin netistä erilaisia treeniblogeja, niiden parissa on niin helppo kuluttaa aikaa. Siinä tuli sitten tutkittua millaisia 30 päivän haasteita onkaan olemassa. Erilaiset lankutushaasteethan ovat tuolla somen puolella suosittuja. Innostuin hehkuttamaan aiheesta meidän tsemppiryhmässä ja hetkeä myöhemmin oli tehty päätös haasteen aloituksesta. Eikä siinä muuten kauan nokka tuhissut, kun ensimmäinen päivä oli pulkassa, lankutusta, vuorikiipeilijäheppyjä sekä punnerruksia. App Storesta löytyi tähän aika kiva appsi, joka irtosi alle kolmella eurolla. Se näyttää joka päivä tehtävät liikkeet ja toistot sekä muistuttaa niiden teossa. Kunhan ensimmäinen haaste on tehty voi valita seuraavan, sanoisin että huonomminkin on tullut pikkuhiluja tuhlattua.

Niin se vaan on, että netistä voi löytyä toimivia ja hyviä keinoja kuntoilun saralle. Nykyinen internet-/älypuhelinkulttuuri ei ole siten vain pahasta eikä se ole pelkästään passivoiva. Sen kautta on myös helppo kasata porukkaa kasaan. Sain perjantaiaamuna kahvia juodessani idean lähteä testaamaan SUP-lautailua, sillä sehän on tän kesän the thing eli ihan pakko kokea. Hetkeä myöhemmin, kiitos Facebookin, mulla oli kuuden hengen kaveriporukka kasattuna ja viikon päästä mennään suppailemaan...mutta palataan siihen ensi lauantaina.

Äijägolfia

Jo viime vuonna piti toteuttaa muutama golfajatus, mutta tälle kaudellehan ne jäivät. Tänään saatiin toteutettua ensimmäinen eli punaisen teeboxin sijaan avattiin keltaisilta, pelattiin siis äijägolfia. Perinteisesti naiset pelaavat punaisilta ja miehet keltaisilta, kunhan ensin tuputtavat tasoituksensa kolmeenkymmeneenkuuteen. Kenttä on sieltä pidempi ja ainakin lyhytlyöntiselle vaikeampi. Junioreille on siinä välissä sininen tiiauspaikka ja ammattilaisille valkoiset, jotka ovat jo ihan eri sfääreissä.

Ykköstee näytti yhtäaikaa pelottavalta ja mahtavalta, eroa normaaliin aloituspaikkaan oli melkoisesti. Edessä oli myös vesieste hieman vaarallisella etäisyydellä, mutta selvitin sen melkeinpä leikiten. Ensimmäinen väylä on aina katastrofiherkkä, joten hihkuin melkein innosta, kun merkkasin korttiin tuplabogeyn eli 7 lyöntiä. Samalla tatsilla eli hyvillä avauksilla ja pitkillä väylälyönneillä jatkettiin. Karikot koettiin greenin tuntumassa, aivan kuten muulloinkin. Chipit ja putit eli pikkulyönnit olivat turkasen haastavia...pitäisiköhän niitä treenata välillä?

Varsin moni väylä näytti ihan uudelta, aivan kuin olisimme olleet vieraspelaajia. Eihän meidän pelistrategiat ole muutenkaan kehuttavia, mutta nyt löi pariinkin otteeseen tyhjää. Etäisyydet tuntuivat oudoilta ja erilaiset esteet vaanivat nyt aivan eri tavalla kuin normaalisti. Lienee moukan tuuria, mutta onnistuin pelaamaan samalla pallolla eli ei varustetappioita. Muutenkin tuli kahmittua hyvä pistesaalis eli olen erittäin tyytyväinen.

Väylä seitsemän teki vaikutuksen, sillä lyöntipaikalle pitää kiivetä pitkä rivi rappusia. Häpeäkseni joudun myöntämään etten ole aiemmin edes kiivennyt ylös asti. Maisema oli upea, mutta valmiiksi pitkä par vitonen piteni kertaheitolla. Avaukseni epäonnistui, sillä maila osui ensin maahan eikä palloon, mutta onnistuneet väylälyönnit ja lähipeli mahdollistivat kelpotuloksen. Tai siis näillä tasureilla tuplabogeyn tehdessään voi olla tyytyväinen.

Olisin niin halunnut pelata koko kierroksen, mutta kello hipoi yli kahdeksan ja huomenna on työpäivä, joten kiitos ja hei etuysin jälkeen. Kokemus oli kaikin puolin mahtava ja se on pakko toistaa uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Onneksi huomennakin on pelipäivä, sillä nyt on taittava, kun rauta on kuuma. Kesä ja kausi ovat muutenkin siinä vaiheessa, että kierroksia on kerrytettävä mittariin. Huomaa, että golfaddiktioni on taan voimissaan ja kuume nousee päivä päivältä, mut hei ei haittaa!

Liikunnan iloa ja arjen käynnistyshaasteita

Takana on kolme työpäivää loman jälkeen ja pahasti potkii. Vaikka on ollut ihanaa nähdä tuttuja kasvoja niin se normaali työvire odottaa vielä nurkan takana. Olen kuin puoliunessa, kun yritän päästä kärryille ja ihmettelen missä se tehokas, työorientoitunut minä vielä luuraakaan. Ainakin loma teki tehtävänsä eli työjutut olivat kaikonneet päästä ja nyt tuli nollattua hyvin. Asiaa ei tietenkään auta lomamoodissa oleva unirytmini ja kuumat yöt, viime yönä nukkuminen ei juurikaan kuulunut ohjelmaan. 

Vaikka tässä nyt on pieniä käynnistysongelmia niin yksi asia on loksahtanut paikalleen, nimittäin liikunnan ilo. Salitreenit pyörivät mukavasti, golfkierroksia on kertynyt kivasti, eksyn satunnaisesti lenkille ja uintireissuista on tullut rutiinia. Olen tehnyt kaiken ilman suurempia paineita, fiilksen mukaisesti ja kesästä nauttien. Erityisen onnellinen olen punttitreeneistäni, joihin on tarkoitus lisätä pikkuhiljaa poveria. Teen pientä alkulämmittelyä vielä hetkisen, ettei kroppa tee tenää, kun ote kovee. Nyt kerään motivaatiota ja totutan kroppaani tekemään pitkästä aikaa astetta tiukempia settejä. Suurempaa päättäväisyyttä tarvitaan dieetin suhteen, sillä jotain on totisesti tehtävä, mutta palataan siihen myöhemmin.

Samanaikaisesti salin ja golfin suhteen on löytynyt toimiva rytmitys, kestäisipä se kauden loppuun asti. On lähinnä poikkeuksellista ettei sali ole unohtunut golfin varjoon vaan molempia tulee harrastettua tasapuolisesti. Viimeiset pari kierrosta ovat olleet oikeaan suuntaan, tämän toivoisi jatkuvan. Huomenna olisi tavoitteena katsoa miltä tutuksi tullut kenttä näyttää, kun avaukset laukoo keltaisilta eikä punaisilta. Normaalisti miehet pelaavat keltaisesta teeboxista, joka on kauempana kuin naisten punainen lyöntipaikka. Kommellusten välttämiseksi varasimme myöhäisen lähdön ja etuysi saa luvan riittää, pitäkää peukkuja!

Ehkäpä hyvään liikuntamoodiin on vaikuttanut se, että kotonani majailee edelleen ihanat kissaneidit Ama ja Effie. On ihanaa, kun on rapsutettavaa ja joku odottamassa. Tulen niin kaipaamaan tätä hurmaavaa kaksikkoa, suunnitelmat omien kisujen löytämiseksi ovat käynnissä. Vaikkakin voisin vain nautiskella hyvässä seurassa kotona olen pysynyt liikenteessä ja mahduttanut etenkin uintireissuja kalenteriini. En ole uinut näin paljon varmaan sitten kotoa muuttamisen jälkeen eli korkea aika nauttia luonnon vesistä. Tänäänkin sonnustauduin salitreenin päätteeksi bikineihin ja kotiuduin läheisen rannan kautta, uinti teki niin hyvää. Loppuun vielä the maailman hurmaavimmat kissat <3

Kesähommia

Mun loma alkaa vedellä viimeisiään, herätyskello soi aamulla ja kutsuu töihin. 4,5 viikon lorvinta loppuu ennen aikojaan, olisin kyllä jatkanut pidempäänkin...nyyh. Toisaalta arki ja rytmi tulevat tarpeeseen, tuttuja naamoja on myös ihanaa päästä tapaamaan - meillä on niin paras työpaikka. Onneksi on kesä ja kesäillat, niistä voi nauttia myös työpäivän jälkeen, viikonloppuja unohtamatta. Sen lisäksi on hyvä tietää, että marraskuussa on edessä the loma ja New York.

Viimeisten päivien aikana olen nauttinut lomasta ja kesästä tai siis niiden coktailista täysillä. Lauantaina pakattiin systerin kanssa kylmälaukut ja suunnattiin piknikille. Aurinko ei nyt varsinaisesti tarjonnut parastaan, mutta herkut maistuivat hyvässä seurassa. Viltille katettiin kolmioleipiä, mansikoita, vesimelonia, salaattia, tsatsikia, humusta ja lohitahnaa - toimivaa settiä siis!

Jatkoin päivää herkuttelumoodilla ja suuntasin ystäväni luokse illaksi. Grillattiin ihania herkkuja, nautittiin parit juoma, vaihdettiin molempien reissukuulumiset ja suunniteltiin yhteistä New Yorkin matkaa. Hyvä ruoka kuuluu kyllä kesään eikä sen tarvitse olla epäterveellistä, katsokaa nyt noita ihania värejä <3

Yksi asia jonka suhteen olen tehnyt ryhtiliikkeen on uiminen. En muista milloin viimeksi olisin uinut järvessä, saatikka monta kertaa. Minneköhän se lapsen riemu ja loputon tarve päästä kesällä uimaan katoaa? Sitä tässä on nyt metsästetty urakalla ja käyty testaamassa useampikin uimaranta. Merrasjärvi oli hyvä tuttavuus, sillä rannassa oli pitkä laituri, jonka päästä pystyi huoletta sukeltelemaan ja nauttimaan lämpimästä vedestä. Näillä huudeilla lämpötilat ovat 20 paremmalla puolella, joten kyllä kelpaa.

Arkeani piristävät myös kaksi ihanaa kissaa, jotka lomailevat luonani seuraavat kaksi viikkoa. Olen jo nyt täysin hullaantunut vieraisiini ja eron hetki tulee olemaan täynnä kyyneliä. Joudun todennäköisesti paikkaamaan jäljelle jäävän tyhjiön hankkimalla pari kissamaista kämppäkaveria, kunhan sopivat karvakamut löytyvätjostain. Tässä Aman ja Effien tyylinäytteet tältä päivältä, oven päälle kiipeäminen ja sohvan selkänojalla loikoilu.

Yksi tärkeimmistä asioista juuri nyt on se, että golfkauteni on potkaistu kunnolla käyntiin. Kierroksia alkoi kertyä loppuloman aikana mukavasti ja teeaikoja on lisää varattuna. Saliakaan en ole unohtanut ja treenit alkavat hiljalleen kulkea. Tänään sain mojovan jalkasetin aikaiseksi ja lisäsin alun hissuttelun jälkeen painoja eri liikkeisiin. Askelkävelyssäkin tuli napattua rohkeasti 6 kg kahvakuulat kouriin ja 3 x 15 toistot tuntuivat mojovasti, tästä se lähtee. Kivasti tuli hikikin pintaan, kun pidin tauot tarkoituksella 45-60 sekunnin pituisina. 

Aurinkoista kesäfiilistä kaikille!

Virpi 

Kanavagolf ja auringonpistos

Ennen Takkulaan siirtymistä vanha golfkotini oli Kanavagolf Vääksyssä. Vaikka seuran vaihto oli täysin oma ja varsin mieluinenkin päätös pitää joka vuosi kiertää muutama kierros Asikkalassakin. Tunne on sama kuin kotiin menisi ja tunnen lähes jokaisen pusikon paremmin kuin omat taskuni. Peliseurana oli kaverini Jani, jonka kanssa ei oltu hetkeen nähtykään. Koska ilma oli kuin morsian ja lomakausi kuumimmillaan tuli lähtö täyteen eli porukkaamme liittyi pariskunta Mäntsälästä.

Olin sen verran ajoissa, että ehdin hakea svingilinjat rangella kuntoon. Tai no kuntoon ja kuntoon, mutta ainakaan kylmiltään ei tarvinnut lähteä liikkeelle. Puttialueellakin pyörähdin toteamassa, että greenit ovat todella liukkaat. Sitten katsomaan kuinka kulkee. Avaukset toimivat lähes poikkeuksetta hyvin, pitkiä suoria kaaria. Taisin olla ryhmämme pisin draivi lähes poikkeuksetta vaikka draiverini (se isoin eli avausmaila) onkin pannassa. Paukuttelen järestään puuvitosellani pidemmälle, paremmin ja suoremmin, joten miksi tapella turhaan. Ehkä minä ja draiveri tulemme vielä joskus (mahdollisesti seuraavassa elämässä) juttuun.

Lähipeli oli sitten toinen juttu, aina joku mättää. Etenin greenin tuntumaan aina leikiten, mutta chippini kurittivat ja pilasivat tuloksen. Muut puttasivat foregreeniltä (lyhyeksi leikattu alue ennen greeniä), mutta allekirjoittanut yritti sitkeästi chipata. Takaysillä tosin luovutin ja käytin suosiolla putteria. Kenttä oli niin kuiva ja greenit liukkaat, joten olisi pitänyt uskoa aiemmin, no mene ja tiedä. Toisaalta uskottelen itselleni, että jokainen lyönti, siis ne huonotkin, ovat askel eteenpäin. Golfissa ne etenemisaskeleet ovatkin ihan minimaalisia, babysteps.

Kierros oli ihanan leppoisa ja eteni mukavasti. Juteltiin rennosti niitä näitä ja nautittiin elämästä, tai mä ainakin nautin, muista on mahdoton sanoa. Ainoa asia mikä hieman huvitti oli tämä pariskunta. Molemmat olivat sonnustautuneet retkeilykenkiin ja pitkiin housuihin (pelkäsivät hyttysiä vaikka oli 27 astetta lämmintä), pikeepaitoja lukuun ottamatta golflook oli kateissa. Kumpikaan ei seurannut minne oma tai kenenkään muunkaan pallo lensi. Herra meinasi lyödä useampaan otteeseen mun palloa ja kerran huitasikin Janin palloa, onneksi kyseessä oli varapallo niin vahinkoa ei tullut. Jos nuo kaksi pelaavat kahdestaan niin mitähän siitä seuraa? En halua olla toiste todistamassa :)

Vaikka aurinko on yksi maailman ihanimmista asioista vei kuumuus veronsa. Yritin sinnikkäästi tankata läpi matkan ja pitää nestetasapainoa yllä. Tiesin epäonnistuneeni, kun päätä alkoi jomottaa takaysillä. Olen saanut pari kertaa pahan auringonpistoksen ja niistä herkistyneenä kärsin samasta vaivasta aina kuumuuden vallitessa. Vaikka hedari oli paha ja vei minut ajoissa nukkumaan en sentään oksentanut tai saanut muita oireita. Lievää jomotusta on yhä ilmoilla näin seuraavana aamunakin, mutta eiköhän tämä tästä lähde helpottamaan. Auringon kanssa ei ole siten leikkimistä, onneksi aurinkokertoimet sentään suojasivat ihoani.

Yllä kuvasarja svingistäni, joka myös osoittaa tekniikkavirheeni. Kuvassa neljä se näkyy eli käteni nousevat liian korkealle. Tämä avaus myös epäonnistui eli johtuikohan kuvauspaineista? Yllättävän hyvin paketti pysyi muuten kurissa, mutta välistä vika uusiutui ja ilmeni epäonnistuneena osumana. Sanoisin silti, että parannusliikettä on näkyvillä ja optimistina uskon parempaan huomiseen sekä tippuvaan tasuriin. Luojan kiitos kesää on vielä jäljellä ja Takkulan lisäksi on suorastaan pakko käydä uudestaan Kanavagolfissa verestämässä muistoja.

Testissä Flow Park

Mun loma vain paranee loppua kohden! Eilen oli aivan huikea reissu Vierumäen Flow Parkiin. Oltiin ystäväni Reetan kanssa mestoilla heti aukiolon alkaessa eli klo 12. Ensin allekirjoitettiin vastuunvapautusläpyskät ja sitten menoksi, lysti maksoi 22 egee per naama. Sanoisin siis, että suhteellisen halpaa hupia, mikäli viihtyy hiemankin pidempään. Meillä reissuun upposi ihan huomaamatta neljä tuntia eli tuntihinta oli mitätön.

Alussa meidät koottiin ryhmäksi ja neuvottiin turvallisuusohjeet, mikä onkin oleellinen juttu puun latvoissa roikkuessa. Flow Parkissa on harjoitusratoja sekä viisi varsinaista rataa helposta keskivaikeaan ja vaikeasta supervaikeaan. Helpoimmat radat sopivat jopa pikkulapsille ja eteenpäin mennessä haastetta riittää jopa huippu-urheilijoillekin. Kiipeilyhän on lapsille luonnollista eikä lapsi osaa pelätä korkeita paikkoja kuten me aikuiset.

Ensin hieman pelotti, mutta yksissätuumin päätettiin selviytyä rataan kolme asti. Matkalle osui yksi jos toinenkin vaikealta näyttävä este, mutta askel kerrallaan niistä selvittiin. Radat on kiinnitetty puihin, ensimmäiset kulkevat lähellä maan pintaa, seuraavat menevät 2-3 metrin korkeuteen, sitten viiteen metriin, yhä 10 metrin korkeuteen ja se pro rata keikkui jo 15 metrin paikkeilla. Oli erilaisia vaijeriratoja, verkkoja, siltoja, keinuja jne. kannattaa mennä itse testaamaan.

Kolmannen radan jälkeen oli ihan pakko koetella vielä voimia ja lähteä nelosetapille, joka näytti jo hurjalta. Ensimmäiselle lavalle eli pisteeseen, josta lähdettiin liikkeelle oli jo aikamoinen kiipeäminen. Lavalla sai olla kolme henkeä yhtä aikaa ja radalla kaksi, me pidimme suosiolla väliä siten, että radalla oli vain yksi kerrallaan. Jos samaa estettä olisi tehnyt kaksi kerralla olisi tasapainossa ollut tuplasti tekemistä, varsin tehokasta keskivartalotreeniä siten. Laitetaanpa kuvamateriaalia nelosetapin ensimmäisistä väylistä.

Trapetsi

Lenkkisilta

Loputtomalta tuntunut verkkoetappi

Trapetsi oli kapea nauha, jonka päällä käveltiin ja kädet pidettiin ylhäällä olevassa vaijerissa, jossa myös turvaklipsit oli kiinni. Setti oli itse asiassa helppo, näytti vain hurjalta. Seuraava koitos eli lenkkisilta olikin jo tiukempi ja pisti käsiä hapoille. Jalkoja piti aina siirtää seuraavaan lenkkiin ja siirtää sitten kädet lenkkien sivuille, aikamoista tasapainoilua siis. Käsillä piti myös puristaa kunnolla, joten lavalle päästessä joutui todellakin hengitelemään hetken. Kolmantena oli parinkymmenen verkon väylä, joka oli meille se pahin koetinkivi. Verkot huojuivat tuulessa ja välillä oli vaikeuksia ylettyä seuraavaan, joka katosi hyppysistä. Tarrasin käsillä lujasti kyynärvarsia myöden, sillä voimat olivat jo vähissä. Sainkin aika mojovia nirhaumia ja pari mustelmaa hauisten kohdalle...urheilija ei tervettä päivää näe.

Tässä kohdassa päätimme yksissä tuumin luovuttaa, olimme jo voittaneet itsemme. Pari ohjaajaa tuli pelastamaan meidät korkeuksista. Toinen kiipesi riipputikkaita pitkin (niiden käyttö tavallisilta kiipeilijöiltä oli kielletty) meidän luokse ja toi kiipeilyköyden. Klippasimme valjaat köyteen ja alhaalle jäänyt kaveri varmisti meidät yksitellen maan kamaralle. Väsyneinä, mutta onnellisina jätimme Flow Parkin taaksemme, päivä oli todellinen menestystarina.

Arvatenkin nälkä kurni vatsassa, joten kurvattiin läheiseen Scandic hotelliin syömään. Olin niin uupunut, että järkevästä ruokavaliosta ei ollut tietoakaan, kun valitsin bullet pork jättihampurilaisen listalta. Olipa muuten hyvää, vaikka Suomen ravintolahinnat huimasivatkin päätä...taisi olla eka kerta kun sinä päivänä huimasi. Jotenkin siinä kiivetessä ei edes miettinyt korkeuseroja, niin hassulta kuin se tuntuukin.

Koska aika kului kuin siivillä tuli jo kiire eteenpäin. Nopea käynti ruokakaupassa ja iltaa kohti. Käynnissä oli Lahden Yöt niminen häppeninki ja oltiin päätetty jatkaa päivää jamittamalla. Ensimmäisenä esiintyi Juha Tapio, joka oli aivan loistava ja älyttömän komeaa katseltavaa. Jotenkin Juha Tapio vaikuttaa lämpimältä ja fiksulta ihmiseltä eikä menestys viiraa päätä. Biisitkin olivat loistavia, keikka tempaisi mukaansa ja fiilis oli mahtava, kannatti lähteä. Törmättiin myös Reetan ihaniin työkavereihin, upeita naisia jokaikinen.

Summa summarum ihana liikuntakokemus (mennään saletisti uudestaan), täydellinen kesäsää ja kiva ilta. Oli mukavaa katsella ihmisiä juhlimassa ja nauttimassa Suomen suvesta. Tällaisia muistoja kelpaa pakkaskeleillä pyöritellä mielessä...Nykäsen sanoin elämä on totisesti ihmisen parasta aikaa <3

Aktiivilomailua

Eilen oli niin vauhdikas päivä, että huh. Tuli siten heiluttua ympäri kyliä väsymykseen asti. Olen yrittänyt palata järkevään ruokarytmiin. Tiistaina epäonnistuin, mutta eilen meni jo vähän paremmin. Aamulla herkuttelin puurolla, raejuustolla ja mansikoilla, oli muuten hyvää. Vaikka nälkä ei pahemmin kurninut yhdentoista jälkeen oli pakko vaan tankata ja syödä lounas, valitsin kevyen salaattiversion. Terveellinen ruoka on niin kaunista ja värikästä, miten sen aina välillä unohtaakin?

Aamupala: puuro, raejuusto ja mansikoita

Lounas: vihreä salaatti, kylmäsavulohta, katkarapuja ja 2 kananmunaa

Sitten bägi olalle ja golfkenttää kohti! Oli todella kuuma ja varjoja sai hakemalla hakea. Kierros oli siten erittäin hikinen ja fyysisesti rankka. Loppua kohti alkoi päänsärky vaivata ja väsymys oli ylitsepääsemätön. Teki aikuisten oikeasti mieli luovuttaa kesken kaiken, mutta huidoin loppuun asti. Olo oli kovin nuutunut vaikka huolehdin kerrankin nestetankkauksesta ja raahasin mukana 3 litraa nesteitä, joinkin suurimman osan. Eikä tarvinnut odotella vessataukoja :)

Peli kulki vaihtelevasti, onnistumisia seurasi katastrofi ja sitten paistoi taas aurinko risukasaan. Yritin kiinnittää huomiota tekniikkavirheeni poistamiseen. Välistä kädet nousivat taas liikaa, mutta pääsääntöisesti paketti pysyi kasassa. Uskon olevani oikealla tiellä, mutta töitä on tehtävä. Onneksi varasin maanantaille ajan ammattilaisen pakeille, joten pro takoo liikeratoja taas oikeaa kohti...never ending story. Suurin haasteeni oli todellisuudessa suunnat. Monotin hienoja kaaria, mutta pallo kimposi vuoroin raffiin, vuoroin metsään ja turhan monesti lammikoon, bunkkerreistakin tuli otettua vauhtia liian usein.

Peliseurana oli hyvä ystäväni Kirsi, olikin ihana vaihtaa kuulumiset pitkästä aikaa. Otettiin leikkimielinen puttikisa ja voittajan saa arvata...tärkeintä ei ole lopputulos vaan voitto. Kolmantena pyöränä oli joku Vihdin mies, joka oli tullut tsekkaamaan kentän lauantaina pidettäviä kisoja varten valmiiksi. Paikoin ylimielinen kommentointi alkoi korpeamaan allekirjoittanutta ja pinna paloi viimeistään siinä vaiheessa, kun herra hikipaita alkoi neuvomaan ystävääni lyönneissä. Sääntö numero yksi, jos haluat tuputtaa neuvojasi pyydä siihen lupa. Sääntö numero kaksi, jos et ole golfpro älä neuvo. Sääntö numero kolme älä arvostele vieraskenttää vaan kunnioita sitä ja sen jäseniä. Välillä tuollaisiin törmää ja sitten on vain yritettävä hymyillä sekä olla kohtelias vaikka todellisuudessa haluaisi potkaista. Golf on siten monellakin tavalla opettavainen laji, itsehillintää joutuu kehittämään.

Aurinkoisen tukala kierros rangekäynteineen vei viisi tuntia. Onneksi oli aurinkokertoimet kohdallaan ja lisäilin rasvaakin pariin otteeseen. Ihoa poltti ja vatsaa kurni, sillä kymppikioskilla syöty lohileipä ei pitänyt sen suuremmin nälkää. Kiireesti kotiin suihkuun ja tankkaamaan, varusteiden vaihto sekä uusi lähtölaukaus. Olin sopinut samalle illalle lenkkitreffit siskon kanssa, joten ei siinä ehtinyt juuri kissaa sanoa, kun mentiin taas. 

Laitoin lenkkivaatteiden alle bikinit ja sulloin spibeltiin (=vyölaukku, johon mahtuu puhelin ja avaimet) puhtaat alushousut. Kierrettyämme Radiomäen lenkin kahdesti, erittäin laiskalla tahdilla koska toinen meistä oli jo uupunut (pakko myöntää, että se olin minä...ei vaan puhti riittänyt), suunnattiin Mytäjäisten uimarannalle. Pulahdin nopeasti uimaan ja kylläpä teki hyvää! Miten sitä aikuisiällä unohtaakin kuinka ihanaa järvessä uiminen onkaan? En ole uinut vuosiin, mutta otan vahingon tänä vuonna takaisin. Mytäjäinen on pieni lampi (saattaa se olla virallisesti järvikin, en tiedä) ja aivan keskustaan tuntumassa. Paikka kuhisi vielä jengiä, onneksi yksi jos toinenkin nauttii tästä ihanasta lämpöilmiöstä <3

Mutta nyt on kiire, sillä pitää hoitaa pikasiivous ja suunnata eteenpäin. Tänään kohteena on Vierumäki ja Flow Park, jossa on erilaisia kiipeilyratoja. Saas nähdä miten äijän käy, jumitunko alkumetreille vai uskallanko haastaa itseni kunnolla. Yritän saada kuvamateriaalia ja raportoida myöhemmin lisää.

Kotiseutu tutuksi - Hollola

En ollut varannut mitään ohjelmaa tälle päivälle, sillä halusin palautua reissusta kaikessa rauhassa. Koska ruokavalio kaipasi remonttia ja kunnolliset kaurahiutaleet olivat auttamatta loppu oli pakko lähteä puurokaupoille. Värväsin ystäväni Vuokon seuraneidiksi ja napattiin uimavehkeet mukaan, sitten suuntana Kinnarin tila ja Hollola. Kinnarin tila on mukava pit stop vaikkei mitään hankkisikaan, olen hehkuttanut paikkaa aiemminkin. Sieltä voi ostaa tilan myllyn tuotteita, jotka ovat erittäin laadukkaita ja lähiruokaa kannattaa aina suosia. Halutessaan voi hörpätä kahvit kauniissa miljöössä, tarjoilut näyttivät erittäin herkullisilta. Kahvion yhteydessä on myös ihana sisustuspuoti Pioni ja Piironki, josta olisimme löytäneet vaikka ja mitä. Puurohiutaleita suurempia hankintoja ei tällä erää tehty, ehkäpä ensi kerralla.

Olin varustautunut bikineihin, joten seuraavaksi kurvattiin ison Tiilijärven rannalle. Hollolassahan on kaksi järveä (voi toki olla muitakin, mutta niistä mulla ei ole tietoa) eli iso ja pieni Tiilijärvi. Maasto on todella kaunista ja paikoin voisi kuvitella olevansa Lapissa, sillä samoissa maastoissa on upea suo, jonka yli kulkee lenkki pitkospuita pitkin. Viime kesänä tuli tehtyä pieni Hollola lenkki ja se jäi mieleeni erittäin lämpimästi, harmillisesti en taida osata niille huudeille omin nokkineni.

Oli ihanaa loikoilla nurmikolla ja vaihtaa kuulumiset. Pääsin kertomaan omasta reissustani ja samalla kuulin ystäväni reissusuunnitelmat Marceilleen, onneksi ehdittiin näkemään. Santorinissa kaipasin järviä, sillä meri ei ole elementtini ja uima-altaan suuri kloorimäärä teki iholle sekä hiuksille häijyä. Tällaisena päivänä olikin ihan pakko pulahtaa järveen ja kävin uimassa pariinkin otteeseen. Ranta oli monessa suhteessa hyvä, ensinnäkin nurmikolla on kiva loikoilla, ympäristö oli siisti ja itse ranta oli hyvä. Lapsille oli merkitty oma alue ja hieman isommat pystyivät pulahtamaan veteen laiturilta joita oli kaksin kappalein.

Lopulta nälkä ajoi meidät jatkamaan matkaa. Haettiin piknikeväät paikallisesta kaupasta: salaattia, vuohen- ja briejuustoa, oliiveja, grillattua kanaa, Parman kinkkua, mansikoita ja herneitä. Ruokapaikaksi valittiin Kiikun lähde, joka on Suomen toiseksi suurin lähde. Olen monesti suunnitellut sinne reissua, mutta se ei ole edennyt tekoihin asti. Paikka on totisesti näkemisen arvoinen eli varteenotettava menomesta. Muistathan kuitenkin kunnioittaa luontoa ja liiku sitä arvostaen sekä huolehdi, ettet jätä roskia kauniiseen maastoon. Roskaaminen on niin tyhmää ja ala-arvoista.

Olin haltioitunut lounasmaisemien kauneudesta, Suomen luontoa upeampaa ei olekaan. Vihreys ympäröi meidät ja oli melkein vaikea uskoa näkemäänsä. Tuon täydellisempää piknikpaikkaa ei liene toista, joten kylläpä elämä antoi parastaan. Siinä sivussa maha tuli täyteen ja ruoka oli herkullista. Olipa onni, että vaihdoimme ajatuksen Lahden satamaan menosta luontoäidin taideteokseen. En voinut vastustaa kiusausta räpsiä muutamaa kuvaa muistoksi, eikö olekin hienoja?

Koska kiire ei kuulunut suunnitelmiimme päätettiin lähteä vielä satamaan jäätelöä syömään. Päivä oli niin täydellinen, että sisällä oleminen olisi ollut suorastaan rikollista. Jätin auton Pikku Veskun rantaan, jotta päästiin ihailemaan kappaletta kauneinta Lahtea. Pikku Vesku on mulle paikka, jossa sielu lepää, onneksi se on aivan kaupungin kupeessa. Sitten vielä hetki auringosta nauttimista, pari muutakin oli eksynyt samaan paikkaan. Satama-alueella on tiistaisin autokirppis ja aika moni oli saapunut myymään vanhoja tavaroitaan. Vastaavasti yksi jos toinenkin tutki tarjontaa kiinnostuneena. Saatiin vielä yhteinen ystävämme Irmakin jäätelöseuraksi kaikenkarvaisten ystäviensä Mackin ja Lulun kanssa.

Hollola-Lahti tourneeseen vierähti käytännössä koko päivä. Lähdin kotoa yhdentoista jälkeen ja palasin kuudelta. Kiireetön hengailu hyvässä seurassa ja ihanassa ilmassa on varmaan parasta mitä tiedän, joten päivä oli täydellinen. Muutenkin on mukava välillä tutustua oman paikkakunnan tarjontaan uusin silmin. Voisi miettiä kesälle vielä muitakin kivoja paikkoja, any ideas?

Välissä pientä kotoilua ja bloggausta, tänään näitä tekstejä tuntuu tulevan, sitten kirmasin vielä salille. Olin aika ylpeä itsestäni, että pääsin heti toisena päivänä reissun jälkeen treenin makuun. Oli ihanaa päästä taas puntille ja askeleen lähemmäs arkea. Ainoa ongelma oli se, että kesken kaiken tajusin unohtaneeni ruokarytmin tyystin...sitä se hengailu teettää. Kotiin päästessäni nälkä kurni kiduksissa eikä mulla ollut tietenkään mitään valmista odottamassa. Nopeasti tein ison kipollisen salaattia, paistoin munakkaan ja muutaman siivun halloumia. Jospa se syöminen menisi huomenna astetta paremmin, olisi kuitenkin pyrittävä syömään 5 ruokaa ja tänään pääsin vain kolmeen. No ainakin mulla on puurotarpeet valmiina...pitkästä aikaa!

Oma maa mansikka

Maanantain kotiinpaluun jälkeen olin aivan tokkurassa. Onneksi nappasin kentältä evästä niin kotiin ei tarvinnut palata tyhjin käsin. Ensimmäiseksi latasin pyykit pesukoneeseen, jostain syystä pyykkäys oli ykköshaaveeni, sitten söin ja kolmantena painuin nukkumaan...mmm omaan sänkyyn. Parin tunnin päikkäreitten jälkeen olo oli kuin humalaisella. Minulla oli kuitenkin yksi päämäärä, nimittäin mansikat. Onneksi Suomeen oli tullut vihdoinkin kesäsäät ja mansikkasato oli kypsynyt, joten ei kun kaupoille.

Viikon herkuttelun ja löhöilyn jälkeen keskivartalo näyttää jokseenkin turvonneelta, joten pieni ryhtiliike oli tarpeen. Tosin motivaatiota ei tarvitse edes etsiä, sillä pyrin olemaan tietyissä mitoissa aina. Muutaman kilon heilurin sietää ja ymmärtää, mutta nyt on palattava kunnolla ruotuun. Näin kesällä se on onneksi myös helppoa, sillä marjat ja kasvikset ovat parhaimmillaan. Nyt kannattaa sijoittaa pieni omaisuus kotimaisiin marjoihin, sillä ne ovat todellisia vitamiinipommeja.

Hamstrasin heti alkuun kolme litraa mansikoita ja litran kirsikoita. Kirsikat nyt ovat tuontitavaraa, mutta niin herkullisia, ettei niitä voi jättää ostoskorin ulkopuolelle. Iltapalaksi herkuttelin molempia, käsittämättömän hyvää. Aamulla valmistin ison satsin mansikkarahkaa, jota mustoin hieman banaanilla ja vanilian makuisella soijamaidolla. Päälle vielä tuoreita mansikoita niin avot kylläpä kelpasi. Ellei rahkaa tuunaa kunnolla en pysty edes syömään sitä, mutta näillä keinoin se muuttuu ruorastaan maukkaaksi. Kevyempi ote ruokaan on siten otettu, katsotaan miten projekti etenee, sillä lomalaisen rytmi ja säännöllinen ruokavalio eivät useinkaan mahdu samaan lauseeseen.

Terveisiä Santorinilta

Blogi on nukkunut reilun viikon ruususen unta, very sorry. Santorinissa mobiili- ja datayhteydet olivat lähes olemattomia, joten en jaksanut tapella niiden kanssa. Päätin siten keskittyä olennaiseen eli aurinkoon, rentoutumiseen ja lomailuun - toimivaa settiä. Viikko muissa maisemissa teki niin hyvää että, sanat eivät riitä suuremmin kertomaan koko totuutta. Ohessa muutama kuvamaistiainen maisemista: hotellin uima-allas, kuuluisa auringonlasku ja otos Firan kaupungista.

Santorini on todella kaunis paikka ja sen pääkaupungissa Firassa on paljon nähtävää, voin siis suositella lämpimästi. Haaveilen myös uudesta visiitistä samaiseen paikkaan, maby some day. Päivät noudattelivat samaa rytmiä eli aamulla hotellin aamupalalle. Itse aamupala ei päätä huimannut, mutta ahtamalla kupuunsa pari palaa leipää, kananmunaa, kahvia ja mehua sai nälän loitolle. Sitten altaalle aurinkoa palvomaan...taidan sittenkin olla aurinkolomaihminen. Tätä ennen olen vannonut vain kaupunkilomien nimiin, mutta voi kuinka väärässä olenkaan ollut :)

Tuli otettua aurinkoakin oikein olan takaan. Tosin aurinkorasvaa kului purkillinen ja suojautuminen usein lasien, hatun ja varjon alle eli kohtuus kaikessa. Välistä oli taivaallista pulahtaa altaaseen ja palata takaisin löhöilemään. Jutustelun ja hengailun lomassa luin kolme kirjaakin luettua eli taas on vino pino murhia ratkaistu. Yhden maissa suuntasimme päivittäin läheiseen rantabaariin syömään, jonka jälkeen palasimme altaalle. Tuli siten lojuttua melkein työpäivän pituisia rupeamia, ihanaa akkujen lataamista. Täytyy todeta, että nyt tiedän miltä hyvä ja se oikea fetajuusto oikein maistuu, alla kuvia rantabaarin tarjonnasta, ihanasta lounasmiljööstä ja meren rannasta.

Hotellimme sijaitsi pari kilometriä Firan keskustasta eikä alueella ollut hotellin ja rantabaarin lisäksi mitään muuta. Onneksi tasatunnein pääsi hotellin minibussilla keskustaan, joten etäisyys ei haitannut ja vastaavasti keskustasta takaisin hotellille, takseja ei siten tarvittu. Mikäli mielit Santoriniin tsekkaa siis booking.com:in kautta Porto Castello, tykkäsin kovasti. Kahdeksan päivää maksoi meiltä yhteensä 330 € ja pidän sitä erittäin hyvänä hintana. Hintaan kuului siis aamupala, ilmastoitu huone, kuljetukset päivittäin keskustaan ja kuljetukset lentokentälle. Kun allaselämä riitti siirryimme huoneeseen ja laittauduimme kaupunkia varten. Illalla kierreltiin keskustassa toinen toistaan ihanimmissa kaupoissa, nautittiin ilmapiiristä, katseltiin maisemia ja käytiin pitkän kaavan mukaan syömässä. Pieni varoituksen sana, kaupunki on täynnä houkutuksia mm. vaatteita, kenkiä, laukkuja ja koruja.

Jos aurinko teki vaikutuksen niin kreikkalainen ruoka vei pikkurillin sijaan koko käden. Tarjolla oli toinen toistaan ihanimpia ruokia mm. oliiveita, fetajuustoa, salaatteja, liharuokia, meren antimia sekä erilaisia tahnoja. Mikäli eksyt Kreikkaan niin testaa ruokalajeja ennakkoluulottomasti, suosittelen etenkin alkuruokia. Otimme usein pelkkiä alkupaloja, jotka jaoimme kristillisesti ja jätimme pääruuat kokonaan välistä. Ykkössuosikkini on viininlehtikääryleet, joihin pitää yrittää metsästää ainekset Suomestakin...pakko testata. Alla olevissa kuvatodisteissa pitakana gyros, lammasta, erilaisia alkupaloja, Irma & kiss mustekala goodbye sekä munakasta, kertaakaan ei tarvinnut pettyä.

Viimeisenä päivänä lähdettiin veneretkelle, jossa hurahtikin koko päivä. Kävimme ihmettelemässä tulivuoren jäänteitä, tosin katsoimme niitä vain laivasta käsin, sillä aurinko oli polttava. Pulahdimme mereen kuumille lähteille uimaan ja ruokataukoa vietettiin Thirasia nimisessä satamakaupungissa. Aika kului mukavasti, aurinko poltti paikoin liikaakin ja näki hieman erilaisia maisemia kuin Firasta käsin. Onneksi säästimme tämän viimemetreille, sillä alkuviikosta moinen aurinkomäärä olisi ollut liikaa. Jälleen kuvia veneretkellä nähdyistä/koetuista asioista.

Arvatenkin kuvia tuli otettua paljon, niiden pariin on mukava palata monia kertoja. Aivan kuten katselen tammikuussa tehdyn Miamin reissunkin tunnelmiin selaamalla kuvia. Niistä palautuu mieleen myös mukavia muistoja ja lämmön sekä hyvän fiiliksen voi melkein tuntea ilmassa. Kauniiden maisemakuvien lisäksi lukuisat meitsiet yhdessä ja erikseen ovat ihan parhainta katsottavaa. Laitetaanpas siten "muutama" omakuvakin näkyviin. Noi Irman ilmeet ja eleet on niin ihania, upea nainen, mahtava kollega sekä rakas ystävä samalla kertaa. Kiitos mitä parhaimmasta matkaseurasta muruseni <3

Viikon loppupuolella aloin kaikesta ihanuudesta huolimatta kaivata takaisin Suomeen. Kaipasin omaan kotiin, halusin päästä pesemään pyykkiä, nukkumaan omaan sänkyyn, nauttimaan Susomen luonnosta yms. kummasti sitä kaipaakin yhtä jos toista. Oli siten mukavaa pakata laukut ja jättää lomaparatiisi taakse. Yölento tosin sekoitti unirytmin totaalisesti ja maanantai meni hieman harakoille, mutta eipä se haitannut. Ihanaa olla turvallisesti kotona ja jatkaa vielä 1,5 viikon verran lomailua.