Salikamat homeessa

Motivaatio on mielenkiintoinen asia, joskus sitä riittää koko pitäjälle ja sitten toisinaan sitä ei löydy vaikka mitä tekisi. Olen kirjanpitoni mukaan käynyt salilla viimeksi 1.11. Muistan sen kuin eilisen, vedin huippuhyvän treenin ja olin intoa täynnä. Sitten tuli loma, jetlag, flunssa, pohjaton väsymys ja lopulta kärsin totaalisesta motivaation puutteessa. Työpaikan ulkopuolella en oikeastaan tee asioita joita en halua tai jotka eivät ole mieluisia (no okei joskus saatan silittää jonkun paidan, mutta se on the poikkeus).

Olenkin viettänyt lukuisia tunteja sohvalla, tv:n ääressä ja kirjoja lukien. Tavallaan tällainen tekemättömyys on tuntunut hyvältä, mutta toisaalta olen inhonnut sitä. Ei jotenkin tunnu omalta surffata kanavilla ja olla perillä sekä Emmerdalen että Salkkareiden juonikäänteistä. Kaiken tämän hämmennyksen keskellä olen päättänyt olla armollinen. En ole syyttänyt itseäni, en suuremmin harmitellut tilannetta enkä kertaakaan pakottanut itseäni liikkeelle. Tiesin, että jonain kauniina päivänä se taas iskee...tai siis sydämeni pohjasta toivoin niin.

Tänään se sitten iski, vaikkei ollut edes kaunis päivää, vaan oikeastaan aika ällöttävä sään puolesta. Aamulla tuli yht'äkkiä mieleen, että töiden jälkeen voisi kurvasta salille. Niinpä kaivelin melkein homeessa olevat vermeet reppuun ja duunipäivän päätteeksi lähdin navigoimaan kohti K&M:ää. Pienoinen yllätys, että ylipäätänsä osasin paikalle. Kortti sentään toimi, koska olen maksanut maksut kiltisti, hyvin käytettyjä euroja jep, jep!

Kiipesin määrätietoisesti juoksumatolle ja melkein omaksikin yllätykseksi pinkaisin (kirjoittajan vapaus liioitella, oikeammin löntystin kuvaisi tapahtunutta todenmukaisemmin) juoksuun. Hiki puski otsalle heti alkuun, ai että miten niin rapakunnossa? Lämmöt oli ainakin helppo saada pintaan ja sitten töihin, jippikaijei! Tauon jälkeen pitäisi ilmeisesti ottaa kevyesti, juuri siksi katsoin millaiset painot pakassa oli ollut pari kuukautta sitten ja lähdin niillä liikenteeseen. Tiedän olleeni tyhmä, mutta vuoden 2014 järkikiintiö oli jo käytetty. Arvatkaa tekikö tiukkaa ja oliko puhtaita toistoja...vastaukset em. kysymyksiin joo ja ei.

Mutta kyllä se vaan teki hyvää! Oottakaapas, kun itken kipeitä lihaksiani huomenna. Olo oli kuin viisivuotiaalla jouluaattona, olin nii-in innoissani. Nyt voi vain toivoa, että sama fiilis kantaa läpi vuodenvaihteen. Pitäisi ehkä morkkistella sitä, että syksyn Bikini Challenge tulokset ovat taaksejäänyttä elämää, lantiota korostaa jenkakahvat ja massaa on tullut, mutta se olisi turhaa. Syystä tai toisesta olen kaivannut lepoa ja paljon. Toisaalta elämä ei ole pelkästään orjallista treenaamista ja syömisten syynäämistä, aina välillä uskon sen olevan niin. Sainpahan taas opetuksen, katsotaan kuinka nopeasti unohdan taas.

Vuosi vaihtuu pian ja olen onnellinen kaikesta, mitä vuosi 2014 toi tullessaan. Sain kokea paljon mm. Miamin, Santorinin ja New Yorkin. Opin olemaan entistä lempeämpi itseäni kohtaan ja tarvittaessa vanha tuttu kauhea natsisika piiskatessani itseäni niin töissä kuin vapaalla, olin siis ihan oma itseni. Nauroin paljon, olin onnellinen, iloitsin pienistä asioista ja vastavuoroisesti itkin vuolaasti...montakin kertaa. En tiedä opinko mitään, epäilen vahvasti, mutta olen elänyt täysillä enkä vain katsellut vierestä - elämä on tässä ja nyt. Joskus se ei mene ihan putkeen, mutta loppujen lopuksi oma asenne ratkaisee oikeastaan aina.

Ihanaa uusien mahdollisuuksien täyteistä uutta vuotta kaikille! Itselläni on pää täynnä uusia lupauksia, joiden toteutus käynnistyy än-yy-tee-nyt! Yksikään ei liity kuntoiluun, mutta kerron niistä aivan varmasti pian ja vinkkinä voi kertoa, että jotain uusia kuvioita olisi tähän bloggaukseenkin työn alla...palaan pian :)

Pari sanaa joulusta

Vuoden paras ja odotetuin juhla on täällä tai ainakin melkein, enää pari hassua päivää. Koska olen joulun lapsi on tällä pyhällä minulle erityinen merkitys, se on mun juhla, mutta muut saa lainata sitä haluamallaan tavalla. Näin "aikuisena" huomaan, että joulun merkitys muuttuu vuosi vuodelta. Ennen tärkeintä olivat lahjat (mitäpä sitä kiertelemään), nyt se jokin on rauhoittuminen ja hyvä ajatus. Tänä vuonna en ole tainnut toivoa oikein mitään, jos jotain tulee niin se otetaan tietysti ilolla vastaan.

Mielestäni joulun tärkein asia on se, että muistaa itselleen tärkeitä ihmisiä (sekä eläimiä) ja kantaa kortensa hyväntekeväisyysteen. Oikeastaan hankin lahjoja aika vähän, lähinnä kummilapsilleni ja siskolleni eli helppo homma! Olen kotoa oppinut sen, että vaikkei itsellä ole paljon niin jollain on vielä vähemmän ja niin kauan kuin voi antaa edes jotain pitää niin myöskin tehdä. Pelkkä ajatus siitä, että maailmassa on pieni lapsi, joka ei saa jouluna pakettia tai joutuu näkemään nälkää tekee pahaa. Niinhän ei saisi olla, eihän?

Itse osallistuin joulupuu keräykseen, jossa kerättiin lahjoja lapsille ja sujautin muutaman euron Pelastusarmeijan keräyslippaaseen. Joulupuukerykseen osallistuminen oli tehty helppoakin helpommaksi, sillä kuusi oli tuotu työpaikallemme asti. Käärin pakettiin useamman Disneyn dvd:n, joiden toivon ilahduttavan jonkun elämää uudestaan ja uudestaan. Olisin kyllä huolinut vastaavat lahjat itsekin, sillä aikuiseksi kasvamisesta huolimatta rakastan ikuisesti lastenohjelmia. Täytyy sanoa, että joulumieli valtasi, kun sai lahjat kuusen alle. Todellisen juhlatunteen saa kuin saakin antamalla. Voitte vain kuvitella kuinka iloisia naamoja tuon puun ympärillä hyöri :)

Vuoden viimeinen kuukausi ei ole ollut mikään elämäni huippuhetki. Olen kamppaillut väsymyksen kera ja vältellyt kaikkea kuntoiluun liittyvää. Siksipä blogikin on uinunut ruususen unta, sillä "töistä kotiin ja sohvalle päikkäreille" -elämäni ei ole kovin hohdokasta. Uskon silti uuteen nousuun viimeistään vuodenvaihteen jälkeen...uuden vuoden lupaus on vahvasti työn alla. Tulee tosin olemaan jotain ihan muuta kuin liikkumiseen liittyvää, palaan aiheeseen myöhemmin. Mutta anyway yksi asia on ilahduttanut erityisesti, nimittäin tv2:n joulukalenteri. Sellainen perinteinen kalenteri kotoani puuttuukin, mutta tämä tv-versio on tuplasti parempi. Jos olet missannut moisen niin ei hätää, kaikki jaksot löytyvät YLE Areenasta eli hopi hopi nettiin.

Vietän joulun välipäivät näillä näkymin töissä ja aherran muutaman projektin kimpussa. Uusi vuosi tulee käynnistymään vauhdikkaasti, joten tavoitteena olisi tehdä muutama tehokas duunipäivä pyhien lomassa. Olen aika innoissani uusista mahdollisuuksista, näissä hommissa haasteet eivät lopu kesken...hyvä niin. Uskon silti, että ehdin hengähtämään, ottaa useammat päiväunet, katsella töllöä kyllästymiseen asti ja lukea, kirjavarasto odottaa jo. Aaton jälkeen käynnistän leivontaurakan, sillä tapanina juhlistan pienimuotoisesti syntymäpäiviäni ja pöytä pitäisi laittaa koreaksi.

Toivottelen kaikille ihanan rentouttavaa joulua. Peukutan hyvän mielen, läheisyyden ja jouluherkkujen puolesta. Unohda kiire ja stressi, näytä kieltä liialliselle hössötykselle sekä nauti elämästä <3

Unimato

Aivoihini on mitä todennäköisemmin pesiytynyt unimato. Se saa minut haukottelemaan illalla klo 20-21 maissa, tekee aamuherätyksistä pitkänmatkan juoksuun verrattavia liikuntasuorituksia ja yrittää pakottaa kesken päivän unten maille. Sivuoireina ovat mm jatkuva palelu ja kasvojani koristavat mustat silmäpussit, ihan Vesa Keskisen tasolle tilani ei ole sentään edennyt...mutta tilanteen jatkuessa sekin lienee odotettavissa.

Viikon kuntoilusaldo on melkein pakkasen puolella. Perjantai oli ensimmäinen päivä, kun tunsin itseni voittajaksi flunssan saralla, mutta ajatus pikkurillinkin liikuttamisesta tuntui työpäivän jälkeen mahdottomalta. Viikkojen lorvinta on myös jättänyt käyntikorttinsa kroppaani...eih! Samalla kynnys normiliikunnan pariin on kasvanut melkoiseksi. Kun siihen yhdistää unimadon olemassaolon, on yhtälö melkein mahdoton ratkaistavaksi.

Onneksi olen saanut itseni edes pariin otteeseen ulos, löysä kävelylenkki on tässä vaiheessa parasta siedätyshoitoa ja tyhjää parempi vaihtoehto. Eilen lähdin samoilemaan illalla, kun olin toipunut pahimmasta unikohtauksesta. Lopulta innostuin heittämään hieman pidemmän lenkin ja kevyt liike tuntui niin hyvältä, ihminen on vaan luotu liikkumaan. Tässä vaiheessa rohkenen veikata, että tulevalla viikolla asioita alkaa tapahtumaan.

Ohessa pari otosta Itsenäisyyspäivän kahvin hakureissultani. Tyydyn vain toteamaan, että olisipa ulkona läpi talven lunta. Valkoinen peite toisi hieman valoa maailmaan ja se olisi enemmän kuin tervetullutta tähän pimeyteen. Noh toivossa on hyvä elää <3

Vähän väsy

Joskus paluu arkeen vie kauemmin kuin uskoisikaan. Kamppailen tällä hetkellä flunssan kanssa ja tuo keljuakin keljumpi kaveri vie mehut. Juuri, kun olen päivän kaksi parempi ja melkein pakkailen salikassiani tulee takapakkia. Viime viikolla nukahdin työpalaveriin ja tämä viikko alkoi sairaslomalla. Nyt aion levätä kunnolla, sillä haluan olla taas terve. Kaipaan kaikkia arjen rutiineja ja ehkäpä eniten haluaisin upottaa käteni kyynärpäitä myöden töihin...mä vaan rakastan mun työtä, työkavereita ja esimiestäni.

Tässä tekemyyden tyyssijassa ajan kuluttaminen on pienoinen haaste. Asiaa toki helpottaa se, että unta tuntuu piisaavan, mutta hereillä oleminen on ongelma. Voimat eivät oikein riitä mihinkään, tosin satunnaisesti nostan golfmailan nurkasta ja virittelen täydellistä backsvingiä. Näin jopa unta golfin kertauskurssista :)

Kaamos on asia, joka vaivaa allekirjoittanutta toden teolla. Jostain syystä kärsin pimeydestä vuosi vuodelta enemmän. Juuri nyt tuntuu siltä, että melkein muserrun sen alle. Lahdessa näkyi aurinko marraskuussa 4 tunnin ajan eli harmaa ja musta ovat päivien värit. Kaipuuni auringon valosta on valtava, oikeastaan niin suuri, että ihmettelen sitä itsekin. Vaikka Suomi oli pimeääkin pimeämpi sain nauttia auringosta matkallani, josta ei ole niin kovin pitkä aika. Ilmeisesti energiavarastot ovat silti tyhjillään :(

Olen kuitenkin keksinyt pari piristävää asiaa, sillä liiallinen synkistely on tyhmää eikä toisaalta sovi mun luonteellekaan. Toinen on ikuinen rakkauteni eli lukeminen, norjalaisen Nesbon tuotanto on nyt in. Se suurempi intohimo on valtava tarve pistää koti uusiksi, sisustusinspiraatio on täällä! Koska budjettia ei ole on muutos jaettava useammalle kuukaudelle, mutta suunnitelma alkaa olla muilta osin valmis. Olohuoneeseen haluan uuden lattiavalaisimen ja tv-tason. Keittiöön haluaisin liitutaulumaalilla maalatun taulun, toteutustapa aiheuttaa vielä hieman päänvaivaa. Myös eteiseen ja makuuhuoneeseen pitää saada uudet huonekalut. Kokonaisuus kruunataan siten, että maalitela laitetaan töihin, se onkin projektin suuritöisin osuus, johon pitää kerätä motivaatiota ja mahdollisesti napata pari lomapäivää.

Koti on minulle maailman paras ja tärkein paikka. Siksi sitä on hyvä uudistaa aika ajoin. Uskon, että pieni paikkojen kohennus tulee toimimaan myös piristysruiskeena, sillä sitä tässä tarvitaan...kevääseen on aika pitkä matka. Nyt uppoudun IKEAn kuvastoon ja sen jälkeen ohjelmassa on päiväunet. 

PS: kaikki piristyskeinot otetaan vastaan