Naisten fitnessviikonloppu Vierumäellä 15-17.5

Arki on tällä erää hyvin hektistä, joten blogi laahaa nyt hieman jälkijunassa. Tavoitteena on silti pysyä uskollisena mun liikuntatunneille eli käy aina välistä kurkkaamassa. Ja kunhan tää kevät muuttuu kesäksi niin eiköhän niitä golfjuttujakin ole tulossa. Haaveissa olisi myös paluu SUP-laidalle, mutta ei mennä asioiden edelle vaan siihen, mitä tänä viikonloppuna tapahtui.

Vähän oli tavaraa mukana

Perjantaina kurvasin töistä Vierumäelle naisten fitnessviikonloppuavarten. Tiedossa oli kolme päivää urheilua, uusien lajien kokeilua ja omien rajojen testausta. Sitä sai testata miten kroppa kestää astetta isomman lajikattauksen. Sen lisäksi pakettiin kuului rakkaan ystäväni seuraa, paljon hyvää ruokaa ja sopivassa suhteessa lepoa eli täydellinen irtiotto kiireiseelle työarjelle, jota on viime aikoina piisannut.

Viikonlopun ohjelma

Ystäväni valitsi vatsa-pakarajumpan, mutta minä lähdin kahvakuulaa heiluttelemaan. Ensimmäinen tunti oli pienoinen pettymys. Alussa tehtiin perusliikkeitä ja ohjaus oli aika kehnoa. Loppua kohti tahti kuitenkin kiihtyi ja taso kasvoi. Pääsi kokeilemaan ihan uusia juttuja eli fiilis nousi hyvälle tasolle. Päälle vielä koko kropan kattanut venyttelytunti ja suihkun kautta illalliselle.

Arvaa kumpi vaatevarasto on mun?

Lauantaina piti ihan suunnitella syömiset, jotta ehti kokeillemaan kaikkia haluamiaan lajeja ja tankkaamaan kunnolla. Päivä käynnisty TRX:llä, joka on jenkkilästä rantautunut kuntoilumuoto. Rankkoja lihaskuntoliikkeitä tehdään eräänlaisella narulla. Tykkäsin todella paljon ja menen ehdottomasti uudestaan rimpuilemaan mikäli siihen tarjoutuu mahdollisuus.

Päälle power sliding tunti, joka on suoraan flashback yhdeksänkymmentäluvulta. Oli kiva testa sisäluistelua, mutta kipinä ei syttynyt. Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, enkä haikaile takaisin. Tosin kyllähän siinä sai töitä tehdä ja reisien sisä- ja takaosat saivat tehdä kunnolla töitä. Sitten suihkuun, syömään ja kehoa palauttaville päiväunille.

Pienen lepotauon jälkeen suunnattiin sauvojen kanssa mäkeen. Sykkeet saatiin todella korkealle, kun sauvottiin jyrkkää mäkeä pitkin kuusi kertaa. Sitä edelsi alkulämmöt, sauvatekniikan läpikäynti ja treeneihin valmistautuminen. Puuskutin kuin höyryjuna ja henki meinasi salpautua, hapenottokyvyn kanssa tulisi tehdä lisätöitä. Mulla onkin uusia ideoita mun ja systerin juoksutreeneihin.

Päivän päättänyt crosstraining tuntui melkeinpä palauttavalta treeniltä. Liikkeitä oli kuusi eli kyykkyhyppy, selkäliikke, burpee, askelkyykkykävely, vastaliike ja kuntopallon heitto. Nopealla heitettiin seuraava liike ja toistot olivat 5-10-15-20...eli kun sama liike tuli toisen kerran kasvoivat toistot esim 5->10. Välissä juostiin 200 metriä, joka tuntui kivalta, kun ei painanut verenmaku suussa. Loppuun vielä kunnon putkirullaus ja olin taas valmis syömään. Ruoka oli muuten superhyvää eli kiitokset keittiöön!

Sunnuntaina kroppa oli kuin hakattu. Etenkin reisissä ja takalistossa tuntui, Jere Karalahden sanoin "hanuria voi aina kiristää". Siitä huolimatta core training tunti, jolla keskivartalo joutui koetteluun oli yhä edessä. Alun epäilyistä huolimatta tunti oli kiva ja jäljelle jäi voittajafiilis. Teimme erilaisia kyykkyjä ja vartalonkiertoja levypainoja hyödyntäen. Ei pystynyt kyykkäämään peppu maata viistäen, mutta hyvällä meiningillä loppuun asti. Viikonlopun päätti liikunnan osalta venyttely ja muilta osin ruokailu, oli muuten taas nälkä!

No kannattiko pistää 315 € haisemaan? Kannatti ihan ehdottomasti!!! Haaveilen uudesta urheilulomasta ja vaikka kaikki ohjaajat eivät ihan miellyttäneet, niin suurin osa oli huippuammattilaisia. Huone oli varsin karu, mutta siisti. Eipä sinne oltu menty huoneeseen hengailemaan, joten ei haitannut. Siellä oli suihku ja sänky, nukuin hyvin eli kaikki oli hyvin. Ruoka ansaitsee vielä yhden maininnan, kiitos country club! Parasta oli kuitenkin hankkia uusia kokemuksia hyvässä seurassa, joten kiitos rakkaalle ystävälleni. Suosittelen siis kaikille ja viimeistään ensi vuonna palaan tapahtumapaikoille!

-Virpi

PS: liikkuminen on ihan parasta 

 

Spring break Lahti 9.5.2015

Viikko sitten lauantaina kisattiin CrossFit Lahden ensimmäinen kisa eli spring break. Kyseessä oli leikkimielinen, mutta sata lasissa vedetty joukkuekisa. Jotta veressä virtasi riittämiin endorfiineja aloitettiin päivä pienellä, mutta sitäkin laadukkaammalla jengillä. Kävimme heittämässä talviturkit läheisessä Joutjärvessä eli vuoden 2015 järviuintikausi on käynnistetty!

Ensimmäinen laji pisti perhoset leijailemaan alavatsassa. Seitsemän minuutin AMRAMP jossa tehtiin 2 maastavetoja, 2 bar over burpeeta (piti siis pompata tangon päältä) ja joka kierroksella toistomäärä kasvoi kahdella. Mavessa 50 kiloa on allekirjoittaneella paha rasti, joten olin aika ylpeä itsestäni, kun pääsin kierrokselle 12. Tai siis 12 maastavetoa ja burpeissa toistot jäivät vitoseen. Kova setti ja pelonsekaisin tuntein kakkoslajia kohti.

Toinen laji osoittautui kompastuskivekseni eli hyydyin täysin. Aloitettiin 20 wall ballilla ja jatkettiin souttamalla 300 m. Kolmantena lajina oli 30 etuheilautusta 12 kilon kahvakuulalla ja lopuksi 300 m juoksua. En osaa sanoa, mikä oli helpoin tai mikä pahin, häijyltä tuntui koko setti. Luulen, että joukkueemme hävisi paljolti minun takiani. Mutta kaikkeni annoin ja parhaani tein eli no hard feelings. Olin onnellinen siitä, että lähdin rohkeasti mukaan, hyvä minä! Ja hyvä kaikki muut :)

Boxilla oli suuren urheilujuhlan tuntua, kaikki kannustivat kaikkia ja jokainen oli tärkeä osa kokonaisuutta. Täytyy todeta, että on hienoa treenata noin hyvällä porukalla. Jokainen tekee itselleen, mutta hyvällä tsemppihengellä. Omat tavoitteeni ovat lähinnä pysyä kunnossa, oppia uutta, kehittyä voimatasoissa, tulla nopeammaksi ja nauttia liikkumisesta. Minulle riittää haasteiksi leuanvedot, käsilläseisonta ja valakyykyt. Toki haluan oppia myös tempauksen ja muut painonnostotekniikat, mutta se kuinka paljon rojua on tangossa ei ole onnistumiseni mitta.

Kisapäivän päätteeksi kokoonnuimme illalla salille viettämään mukavia grillibileitä porukalla. Toimittiin nyyttärimeiningillä ja voi kuinka vastaanottopöytä notkui herkkuja, nam! Oli myös mukava tutustua kaikkiin ns. pintaa syvemmältä. Hauskaa huomata miten erilaista porukkaa yhdistää intohimo nimeltä CrossFit. Toivottavasti tsemppihenki säilyy hyvänä, kisailemaan pääsee jatkossakin ja into tätä huikeaa lajia kohtaan säilyy kovana!

Mäessä taas

Eilen meinasi iskeä paniikki, kun tajusin viikottaisen juoksun olevan suunnittelematta. Perjantaille ja sunnuntaille oli sovittu golfjuttuja, lauantaille kyläreissu eli kiirettä pukkasi. No onneksi siskollani ei ollut sen suurempia vappusuunnitelmia niin lähdettiinpä mäkitreenejä kohti. Nyt on pakko pitää juoksutreeneistä kiinni, ettei lupaukset horju.

Edelliseen kertaan verrattuna siirrettiin lähtöä alemmas eli mäkitreenistä tuli astetta tiukempi. Jo alkuverkan aikana huomasin, että nyt ei ole paras energia kropassa, mutta sitähän se on. Etenkin juoksussa energiatasot tuppaavat vaihtelevan, yhtenä päivänä on kevyttä ja toisena tekee tiukkaa. Siitä huolimatta jaksoin paremmin kuin edellisellä kerralla eli jotain pienimuotoista kehitystä on ilmassa.

Vaikka mäkitreeni on hieman tuskainen tuli kymmenen vetoa tehtyä nopeasti. Päälle tekniikkaa eli polvennostoja, pakaravetoja ja loikkia sekä pakolliset lenkkikuvat. Loppuun kevyt verkkalenkki, 50 minuuttia töitä takana ja hyvä mieli palkintona! Tähän aikaan vuodesta on välillä parempi priorisoida ulkotreenit, vaikkei boxille ehdikään niin usein kuin haluaisi.

Nakattuani siskon kotiinsa jatkoin matkaa boxille. Menin hetkeksi open gymille rullailemaan. Kotona olisin kuitenkin laiminlyönyt kehonhuollon, mutta nyt tuli verkkailtua reilu puoli tuntia. Keskityin etenkin reisiin, pohkeisiin ja lonkkiin. Kävin myös läpi yläselkää ja rintalastaa. Sitten olikin kiva lähteä hymyssä suin kotiin ja pyhittää loppuilta ei yhtään millekään.

Aamuwodi

Laitoin kellon herättämään viideksi, jotta voisin halutessani kirmata aamuwodille. En uskaltanut tehdä illalla tuntivarausta, sillä jos väsymys olisi vienyt voiton olisin kääntänyt suosiolla kylkeä. Tiedossa oli kuitenkin niin mielenkiintoinen tunti, että motivaatio karistaa unihiekat silmistä oli suurempi kuin unen tarve. Joten kahvit ja smoothiet naamaan & menoksi!

Alussa otettiin hiki pintaan ja lämmittely tuntui kivalta. Ilmeisesti pieni tauko boxilta oli myös hyväksi. Kannattaa siis kuunnella aina kehoaan, eikä tehdä sitä mitä pitäisi tai kuuluisi. Varsinaisessa työ osuudessa tehtiin kolme kympin sarjaa pistoolikyykkyjä, dippejä ja leuanvetoja vastaotteella.

Pistoolikyykky on jotenkin koukuttavaa ja se on yksi tavoiteliikkeeni. Alussa se tuntui mahdottomalta, mutta nyt tiedän pystyväni siihen. En siis ihan vielä, mutta ihan pian. Skaalasin kyykyt lilalla kumpparilla, joka auttoi pahimmassa kohdassa. Töitä sai silti tehdä, mutta tekniikka pysyi puhtaana. Kaupan päälle tuli voittajafiilis, sillä koville se vaan otti.

Dipeissä testailin kumppareita ja päädyin nappaamaan punaisen avuksi. Jos valakyykyssä käytetty lila on toiseksi helpoin niin punainen onkin vaikein eli joutuu tekemään tiukemmin duunia. Eka sarja meni yllättävän iisisti, joten valmentajan vinkistä lähdin toiseen sarjaan ilman apukeinoja. Yllätys olikin aikamoinen, kun kuusi toistoa meni puhtaasti, loput neljä tein skaalattuna kuminauhalla. Vikassa sarjassakin viisi meni raa-alla voimalla. Se tunne, kun onnistut!

Leuanvedoissa epäonnistuin tyystin, voimatasot hupenivat dipeissä. Oli pakko käyttää helpointa eli vihreää kuminauhaa. Siitäkin huolimatta tuntui hyvältä laittaa itsensä täysillä likoon. Joskus vipuvartta tarvitsee enemmän, mutta sellaistahan se vaan tuppaa olemaan. Lopputulos hyvä treeni ja nyt on mukavaa suunnata pariksi päiväksi työmatkailemaan. Aion ottaa Turun haltuun lenkkeilemällä, jotta saan nähdä ja kokea mahdollisimman paljon.

Porrastreeniä ja kehonhuoltoa

Viikko ei mennyt kuntoilun suhteen kuin Strömsössä. Ruokavaliokokeilujeni takia kone hyytyi tiistai-iltana ja oli pakko huilia pari päivää. Maanantaina ja tiistaina tuli käytyä boxilla, josta on tullut kuin toinen koti. Ekana päivänä harjoiteltiin käsilläseisontaa ja kehitystä on ilmassa, mutta sellaisina pienen pieninä askelina. Päälle vielä kiva wodi, jossa tehtiin tiiminä töitä. Jokainen souti 500 metriä, kun muut käveli ympäriinsä kahvakuulia kanniskellen. Pelkkä kuulien kera kävely kuulostaa helpolta, mutta loppumetreillä puristusvoima veteli viimeisiään ja yläselässä poltteli häijysti.

Tiistain treeni meni sitten aika puihin, sillä vähähiilihydraatiton ruokavalio ei selvästikään sovi mun pirtaan. Kyllä mä parhaani tein, kun tehtiin valakyykkyjä, mutta jos poweria ei löydy niin sitten sitä ei vaan ole. Lopussa oli vielä keskivartalowodi, jossa sentään pystyi pikkuisen mukana. Muutenkin oli mukavaa tehdä hiukan erilaista treeniä. Loppuviikon aikana CrossFit sai pärjätä ilman mua, koska pistin etusijalle oman vointini. Sen lisäksi veri veti juoksutreeneihin ja viikonloppuna piti tehdä jotain ihan muuta.

Keskiviikkona kävin elämäni ensimmäistä kertaa hierottamassa ahterini. Sanoisinko, että pirullista puuhaa. Sattui vietävästi ja niin lonkasta kuin reisistäkin löytyi pahoja lukkoja. Kuitenkin lonkassa vihoitellut kipu hieman hellitti eli kannatti. Aion muutenkin panostaa jatkossa kehonhuoltoon eli ehkäpä jossain vaiheessa hieronnasta tulee miellyttävä tai edes siedettävä kokemus. Lopputulos tällä erää oli kuin hakattu ja se kesti reilun vuorokauden. Yöllä oli vaikea nukkua ja seuraavana päivänä seisominenkin sattui. Yritäpäs siinä sitten vetää duunit kunnolla, etten pahasti irvistelisi ja pitelisi itseäsi pepusta kiinni (ois tehnyt mieli). Arvatenkin pidin suosiolla totaalilepopäivän torstainakin.

Perjantaina piti valita wodin ja juoksun väliltä, halusin rappusiin. Viikonloppumenojen takia se oli ainoa mahdollisuus päästä kirmailemaan ja yhden lenkin viikkosysteemi on päällä, joten eiku menoks! Parkkeerattiin prinsessa-Micra tuttuun tyyliin Radiomäen parkkiin. Hölköteltiin tuttu alkurinksa 1,5 kertaa ja kurvattiin urheilukeskusta kohti. Siellä varsinaisen tapahtumapaikan eli portaiden pariin.

Alku on hämäävä, sillä nousu on miellyttävän loiva, mutta rinne jyrkkenee salakavalasti. Loppu onkin jo aikamoista tuskaa ja viimeiset metrin vievät voimat mukanaan. Vedettiin sama setti seitsemän kertaa ja lopputulos kramppaavat pohkeet & reidet...toimii. Päälle muutamat selfiet ja poset, miten ennen on voinut lenkkeillä ilman kuvaamista? Parasta tässä kaikessa on se, että juoksu alkaa kulkea, joten motivaatio kasvaa kohisten. Mitähän sitä ensi viikolla keksittäisiin?

Ensi viikolla työmatkailu tunkee kapuloita rattaisiin eli boxille ei ehdi kuten toivoa voisi. Onneksi reissun päälläkin voi liikuttaa itseään. Toiveissa olisi myös päästä korkkaamaan golfkausi, mutta se jää nähtäväksi. Mutta eiköhän kaikki muuvssit vielä selviä...avoimin mielin uutta viikkoa kohti!

Minä ja ihana siskoni <3

Pienin askelin ylös...katsokaa tuota takareittä, ihan ku ois jotain tehtykin :)

Kehonhuoltoa unohtamatta

Juoksutreenejä

Juoksuinto on kasvanut kevään edetessä ja tälle viikolle mahtui kolme juoksutreenit. Keskiviikkona kirmailin pitkin Jyväskylän rantoja. Tuntui aika tukalalta ja asfalttipohja ei tehnyt yhtään hyvää, vanhuus ei tule yksin eli polvet ei tykkää. Ei siis mitään kipuja, mutta sellainen tatsi, että tätä ei saa tehdä liikaa. Kaikesta huolimatta oli ihanaa juosta tai lähinnä hölkätä, turhat työpaineet sai hyvin huuhdottua pois mielestä.

Lenkkipolun varrelta bongattua

Perjantaina kurvasin boxille, jossa pääsin ekan ulkotreenin pariin. Aikaa vastaan seuraava setti:

- 36 thrusteria

- 400 m juoksu

- 26 sit upseja (eli vatsoja)

- 400 m juoksu

- 16 punnerrusta (tyttöpunnerrukset)

- 400 m juoksu

- 6 leuanvetoa (boxilta)

Juoksu tuntui todella rankalta ja puuskutin ihan hulluna. En todellakaan saanut itsestäni kunnolla irti, joten vähän hissutteluksihan se meni. Thrusterit on sellaista tappokamaa, että tiedä milloin niiden kanssa pääsee edes jotenkin sinuiksi...tuskin ihan pian.

Tänään tehtiin sitten melkein perinteeksi tullut siskotreeni. Ekaa kertaa hölkkä Radiomäen ympäri tuntui kivalta ja askel nousi suht kevyesti, juoksu on niin päivästä kiinni. Sitten kymmenen spurttia radalla, ehkäpä 80 metrin settejä. Syö miestä, kun pikkusisko voittaa mut kuus nolla ja kirmaa kymmenen metriä edellä, mutta minkäs teet. Onneksi en ole tavoitellut pikajuoksijan uraa :)

Loppuun vielä kaupungin parhaat portaat viidesti. Tein kolme rundia astumalla jokaiselle rappusella ja kaksi pinkomalla joka toiselle. Tuli armoton tutina etureisiin ja kun lopussa otettiin "viralliset" treenikuvat ei pystynyt niin hienoihin moovsseihin kuin olisin halunnut. Mutta tästä on hyvä jatkaa eli periksi ei anneta!

Mäkilähtöjä

Käytiin eilen pikkusiskon kanssa kokeilemassa, miltä mäkitreeni tuntuu. Ihan hyvältähän se tuntui ja tuli hyvä olo, kannatti siis lähteä. Aivan kuten edellinenkin juoksutreeni oli tämäkin nopea setti. Hölkättiin alkulämmöiksi Radiomäki ympäri ja sitten siirryttiin mäkeen kirmailemaan. Kymmenen lyhyttä vetoa, päälle kuvausta ja toinen kierros Radiomäen ympäri, treenistä palautumisen vuoksi.

Allekirjoittaneen juoksukunto on lähellä onnetonta. Olisi kova hinku revitellä vähän enemmän, mutta yritän malttaa mieleni. Olen kerrankin aloittanut kevyesti ja polvi on kestänyt mukana. Ensi viikolla nappaan lenkkivermeet työmatkalle ja ellei ihan karmeeta koiranilmaa lykkää käyn vähän Jyväskylän raitilla rundailemassa. CrossFitissa on myös käynnistynyt ulkokausi eli juoksuaskelia voi tulla jatkossa boxillakin oltettua.

Käytiin juoksulenkin jälkeen Intersportissa pällistelemässä ja investoin ekaa kertaa kunnolliset urheiluliivit. Jänistä paikoista sitä on tullut säästettyä. Olen ihan supertyytyväinen hankinnastani ja havittelen jo, että käyn hommaamassa toisetkin, koska pitäisi aina olla mustat ja valkoiset. Tai sitten pitää vaan toivoa, että voittaisin arvonnassa, arpa on ainakin vetämässä.

Kevennetty viikkoni päättyi pieneen tempausharjoitteluun. Kävin open gymillä vähän ihmettelemässä liikeratoja ja joitain kertoja sain lantiosta voimaa. Saas nähdä kuinka kauan kestää oppia kunnollinen allemeno...onneksi aikarajaa ei ole. Tavoitetta helpottaa se, että tempaus lienee painonnoston kuningasliike, joka tuotaa enemmän ongelmia kuin onnistumisia. Mutta mikäs tässä on treenaillessa :)

Huomenna paluu boxille "oikeisiin treeneihin". Sitten pari reissupäivää väliin, mutta tavoitteena sellaiset 5-6 hyvää settiä tulevalle viikolle. Peukut pystyyn, että lepo on tehnyt hyvää ja pääsen uuteen viikkoon hyvällä sykkeellä.

Lepoviikko

Taisipa tulla kevennetty viikko todella tarpeeseen, olen nimittäin ollut kuin nukkuneen rukous. Työmatkalla unohdin burpee haasteen eli sata yleisliikettä aikaa vastaan, jonka olin alustavasti suunnitellut tiistai-iltaan. Kroppa huuti lepoa ja olo oli muutenkin kaikkea muuta kuin energinen. Sen sijaan pulahdin hotellin uima-altaaseen ja vetelin sammakkoa antaumuksella. Uinti on hyvä keino tarjota keholle kevyttä liikettä, vaikka olisikin hieman uupunut. Takana oli niin paljon istumista, junalla Helsinkiin, päivä koulutuksessa jäkittämistä ja toinen juna Tampereelle. Ihmistä ei ole tehty istumaan, mutta mun duuneissa sitä tulee välillä tupla-annos kertaheitolla.

Yksi yö hotellissa pyörimistä (unta noin 4 h) ja päälle toinen päivä pelkkää ahterin päällä istumista, ennen kotimatkaa. Saldona siis kahdeksan tuntia toimistolla ja päälle 1,5 tuntia autossa, siitä on muuten luksus kaukana jos joku kadehtii hotellielämää. Kotiin päästyäni unohdin kaikki liikuttavat ajatukset, joskus lepo on vaan kovin juttu maailmassa. Oma koti, oma sohva ja oma sänky <3

Tänään olin ajatellut treenata kirottua tempausta, koska aion voittaa sen vaikeuksista huolimatta. Väsymys tuntui yhä ja pelkkä ajatus CrossFit salille lähdöstä ahdisti. Tiesin, etten jaksaisi hioa tekniikoita uupuneena, joten peruin open gymin suosiolla. Muistin myös valmentajan sanan, joka neuvoi kunnioittamaan väsymystä. Köllähdinkin sohvalle ja laitoin kellon soittelemaan parinkymmenen minuutin päälle. Olisin voinut unohtaa itseni viltin alle loppuillaksi, ei olisi tehnyt tiukkaakaan. Ei kai aina tarvitse jaksaakaan.

Tuntui kuitenkin siltä, että jotain pientä pitäisi tehdä. Niinpä uusi juoksutakki päälle ja lenkille. Ilma oli ihanan keväinen ja teki mieli pomppia, juoksuaskeliakin olisi riittänyt. Maltoin silti mieleni eli kevyttä kävelyä eikä yhtään enempää, nyt on kevennetty viikko ihan kirjaimellisesti. Tekipä muuten hyvää liikkua ulkona, ilman hötkyilyitä. Kotiin palasi piristynyt tyyppi, joka oli myös erittäin onnellinen uudesta juoksutakistaan. Kannatti lipsua shoppailukiellosta, mutta siitä lisää -> kupillinenonnea.blogspot.fi

Lepomoodi jatkuu huomenna eli hoidan sydäntäni mitä parhaimmalla tavalla, menen siis syömään ystävieni kanssa. Hyvä ruoka ja vielä parempi seura on välillä parasta kehonhuoltoa. Toivotaan, että näillä eväillä vauhti kiihtyy lauantaina, jolloin olisi tarkoitus viritellä vähän mäkivetoja. Sitten sunnuntaina himmailua ja maanantaina taas boxia kohti!

Tavoitelista vain kasvaa - pistoolikyykky

CrossFit on siitä mahtava laji, että itselleen voi asettaa vinon pinon tavoitteita ja kehityksen näkee aika nopeasti. Allekirjoittaneen treenit ovat kestäneet vasta kaksi kuukautta, mutta siinä on tehty paljon. Treenikertoja tulee neljästä kuuteen viikossa, eikä lepopäiviä meinaa malttaa pitää. Samalla omasta kropasta on yritetty ottaa paljon irti. Se mikä tuntui alussa mahdottomalta onkin tänään tavoitelistalla ja sormet syyhyävät, että ne muuttuvat todellisiksi.

Tänään treenattiin dippejä, pistoolikyykkyjä ja linkkuveitsiä. Ojentajat on ollut yksi mun lempparitreenejä, joten dippi ei tunnu ihan mahdottomalta. Oikeasti hienoa huomata, että lihaksia löytyy ja kaikkea ei tarvitse aloittaa ihan alusta. Pääsin tekemään sarjan ohuimmalla kumpparilla eli eiköhän kesällä mene jo raa'alla lihasvoimalla, jee! Yksittäiset menee nytkin, mutta tuollainen kasisarja on vielä pelkkä haavekuva.

Päivän kohokohta oli kuitenkin pistoolikyykky, josta innostuin liekkeihin asti. Siinä kyykätään yhdellä jalalla ja toinen ojennetaan eteen ns. ällän muotoon. Kyseessä on erittäin rankka liike ja reilu kuukausi sitten vedin itseni lähes täysin käsien voimilla. Tänään ekat harkat menivät vain pienellä tuella räkistä hakien. Varsinaisessa työsarjassa, jossa toistot olivat 6-8-10-12-14 piti jo irvistellä, etenkin parissa vikassa. Mutta parasta on se, että tämäkin tuntuu jo mahdolliselta, enkä usko sen vievän kuin muutaman kuukauden. Pitää joku kerta testailla erilaisia skaalauksia, jotta saan haettua tekniikan kohdilleen.

Linkkarissa pitäisi nostaa kädet ja jalat selinmakuulta ysikympin kulmaan. En saa keskivartalosta kunnon tukea, joten valitsin helpon tien, otin siis skaalauksen käyttöön. Helpotetussa versiossa jalat kukistetaan ja kurotetaan kädet varpaisiin, siinäkin saa pinnistellä ihan mukavasti. Pitää joku kerta pohtia tuo liike ajan kanssa, jotta pääsisi joskus etenemään puhtaaseen suoritustekniikkaan. Tänään fokus oli vaan niin 110 prosenttisesti pistoolikyykyissä, etten malttanut panostaa muihin niin intensiivisesti.

Huomenna käynnistyy mun kevennetty viikko. Ohjelmassa on kehonhuoltoa, pari open gymiä, ehkäpä yksi burpee haaste ja juoksutreenit. Vaikka treenikertoja on tarkoitus saada viisi keskityn tekniikoihin ja höllään otetta huomattavasti eli kyllä se melkein levosta menee. Sitten taas uudella innolla, kun normiwodeista on pitänyt taukoa.

Käsilläseisonnan ihanuus

Käsilläseisonta tai oikeastaan käsilläkävely on olennainen osa CrossFitia. Se tuntui aluksi asialta, jota en uskonut ikinä opettelevani, ajattelin olevani liian vanha ja pidin peliä kaikin puolin menetettynä. Totesin mielessäni, että tota en edes yritä. Treenikaverini Anne sen sijaan harjoitteli alusta asti seinälle kapuamista ja houkutteli mutkin harjoittelemaan, hyvä niin. Alun peloistani päästyäni rohkaistuin ja seinää vasten seisomisesta on tullut jo rutiinia. Aika pian tästäkin tuli uusi tavoite muiden joukkoon, haluan seisoa käsilläni ilman tukea kesällä. 

Eilen treenattiin koko wodi pelkkää käsilläseisontaa, sillä erilaiset skaalaukset auttavat määränpäätä kohti. Aluksi treenattiin ns. hollow bodya eli maattiin lattialla, pidettiin keskikroppa täysin jäykkänä ja mallinnettiin käsilläseisontaa. On muuten aika vaikea työntää selkä tiukasti lattiaan ja hengittää samanaikaisesti, kokeile vaikka. Alusta asti on kuitenkin opeteltava tiukka tuki keskivartalosta ja hengittäminen, mikäli meinaa joskus pysyä pidempään käsillään ja ottaa ensiaskeleita.

Seuraavaksi kiivettiin seinälle nurinpäin (tavallaan peruutettiin) ja yritettiin päästä mahdollisimman lähelle seinää. Siinä pystyy opettelemaan pää alaspäin olemista ja ottamaan käsituntumaa. Jo suhteellisen lyhyt harjoittelu tuntuu ranteissa, mutta käsilläseisonnassa on jotain niin kiehtovaa, että siitä viis piti vain jatkaa eteenpäin. Kolmannessa variaatiossa jalat pidettiin boxilla ja kroppa väännettiin ällän muotoon. Tässäkin paino on käsillä ja pystyy harjoittamaan pitoa vatsalihaksista. 

Lopulta ponkaistiin seinälle ja yritettiin seisoa niin, ettei otettu tukea seinästä. Edistyneimmät treenasivat jo kävelyvaihettakin eli jokaiselle jotakin. Onnistuin joitain kertoja seisomaan muutaman sekunnin ottamatta seinästä tukea eli selvästi kehitystä ilmassa. Ja olo oli kuin pienellä lapsella, niin mahtavaa onnistumisen riemua tästäkin sai itselleen. Kokeilin käsilläseisontaa myös kahden avustajan kanssa eli ponkaisin seisomaan lattialla ja apurit ottivat hieman vastaan. Hiukan horjuin kevyessä ohjauksessa, täydellinen tuki sieltä vatsasta vielä puuttuu, mutta ihan kohta.

Kuvasarjassa ystäväni Annen treenausta viikko sitten. Anne seisoo jo hyvin ilman tukea eli alkaa harjoittelemaan turvallista kaatumista ja ottaa todennäköisesti ensiaskeleensakin ennen kesälomia tai jopa ennen Vappua. Mukava seurata kaverin kehitystä ja siitä saa vielä enemmän virtaa omiin treeneihinsä. Enpä olisi tätäkään uskonut pari kuukautta sitten ja nyt tiedän olevani juuri oikean ikäinen tähänkin hommaan. Tärkeintä ei ole ikä vaan polttava halu ja tahto oppia uutta!

Vuoden ensimmäiset intervallit

Maailmassa on yksi treeni, jota vihaan ja kuitenkin oudolla tavalla rakastan. Inhotus on sitä luokkaa, että lähteminen on vaikeata, etenkin yksin. Tässä lajissa vetoapu on tervetullutta ja kaverin kanssa kamaluuden jakaminen on paljon helpompaa kuin yksin. Siitä huolimatta tämä treeni on se, jota pitäisi tehdä ja lopputulos palkitsee, vaikka alussa joutuukin potkimaan itseään persuksille. Tit-ti-di-dii puhutaan siis juoksutreeneissä ja intervalleista, jos ei joku nyt otsikosta hiffannut. Samaan kastiin menee porras- ja mäkitreenitkin, niputan ne yhteen läjään.

Synkeä ilma, sadetta ja kylmän kosteaa, mutta lomapäivä eli no excuses. Ei muuta kuin sykevyö pitkästä aikaa estradille, juoksukamat päälle ja menoksi! Kurvasin autolla Radiomäelle, hölkkäsin pienen lämmön ja sitten radalle spurttailemaan. Vedin kymmenen lyhyttä pyrähdystä ja kävelin takaisin. Vauhti ei huimannut päätä, mutta tästä se nyt lähtee. Kai se aloittaminen on aina vaikeinta eli korkein kynnys on ylitetty...hyvä mä! 

Epämukavuusalueesta huolimatta lopputuloksena hyvä pintahiki ja mahtifiilis! Tavoitteena olisi pyrkiä samaan kerran viikossa ja saada liikettä kinttuihin. Syyt miksi pakotan itseni moiseen on se, että haluan hieman vaihtelua CrossFit treeneihin ja kyllähän se juoksu tukee uutta lajivalloitusta. Eiköhän me vielä kesän tullen juoksennella ulkona. Toinen syy on se, että kävin maanantaina vaa'alla eikä se nyt ihan miellyttänyt. Tiesinhän mä sen ilman vaakaakin ja tarkoituksena ei ole tuijottaa niinkään kiloja vain kuulostella omaa oloa. Tavoitteena on siis polttaa rasvaa vyötäröltä, ei dieettejä vaan järkevä kokonaisuus treeniä, lepoa ja hyvää ruokaa. 

Tämä viikko on ollut treenien suhteen todella raskas. Boxilla on koeteltu rajoja ja tunnelin päässä näkyy valoa. Eilen tempaus tuntui jo hieman aukeavan, vaikkakin terävyyden kanssa pitää tehdä vielä P-A-L-J-O-N töitä. Onneksi sisua piisaa, vaikka kärsivällisyys voi välistä rakoillakin. Eilen soututekniikkakin alkoi ekaa kertaa löytyä ja toes to bar roikuntaan tuli ryhtiä. On rampilla jaksoin tuskin polvia nostella, nyt menee viisi toest to baria kylmiltään ja skaalatuissa polvi nousee ysikympin kulmaan.

Tänään oli rest day eli mobbailua, siis sen juoksentelun lisäksi. Aion vetää tämän viikon täysillä loppuun asti ja sitten maanantaista lähtien astetta kevyempi viikko. Treenien rytmitys tuottaa hiukan ongelmia ja pelkään painavani liikaa. Yritän siis tehdä 3+1 tyylisen rytmin eli kolme kovaa viikkoa ja yksi kevyempi perään. Jos ei muuten niin kantapään kautta...hope not! 

Maksimipainoja ja melkein kuolema

Tänään oli ihan erilainen treeni kuin aiemmin eli uutta ärsykettä kropalle. Alkuun lämmiteltiin kroppaa rinnallevedoilla, valakyykyillä ja mittarimatoliikkeillä. Mun piti ihan palautella mieleen miten rinnalleveto muuttuu, kun siihen napataan työntö messiin. Siihen, että nämä painonnostotekniikat ovat hallussa...noh siihen on vielä matkaa. Mutta tärkeintä on matka eikä määränpää, eiks jeah? Vaikeuksia tuottaa se allemeno, pitäisköhän näitä työntöjä ja tempauksia harjoitella joskus omatoimisesti? Vahva ehkä...vielä vahvempi suositus.

AMRAMP eli as many rounds as possible, niin monta kiekkaa kuin sielu sietää, ei se sielu järin paljon sietänyt. Eli sama suomeksi 15 kpl etuheilautusta kahvakuulalla, 8 rinnallevetoa työnnöllä ja 10 bar over burpeeta, pompitaan siis burpeiden välissä tangon yli. Sitä siis niin paljon kuin kuudessa minuutissa ehtii, välissä 3 min taukoa ja sitten kaksi rundia lisää.

Etuheilautuksiin otin 12 kilon kuulan ilman epäröintiä, yritän ottaa pienemmän vain lämmittelyissä. Suosituspaino rinnallevetoihin naisilla oli 30 kiloa, nappasin 25 ja siinäkin taisi olla snadisti liikaa. Mulle oikeampi paino olisi varmaan ollut 20 tai 22,5 kiloa. Toisaalta, kun painoa on reilusti, joutuu todella miettimään tekniikkaa. Yritin saada jaloista voimaa, sillä toi on kova paino nostaa pelkillä käsillä pään yläpuolelle.

Ekalla kierroksella tein liikkeet kahdesti ja vielä muutaman etuheilautuksen. Tokalla kiekalla täydet kaksi rundia jäi pienestä kiinni ja kolmannella ero kasvoi entisestään. Kun kaikki toistot laski yhteen oli kokonaistulokseni 191 kpl. Siitä rinnallevetoja oli 48 toistoa eli vaikka paino teki tiukkaa niin taistelin loppuun asti, melkein kyllä kuolin, mutta se kuuluu lajiin :)

Olo oli viimeisen vihellyksen kohdalla kamala. Kun vähän steppaili ympäriinsä, hörppäsi vettä, pyyhki hikeä ja raivasi tavarat pois, alkoi helpottaa. Oli hyvä nähdä, miten kroppa reagoi, kun tekee kovalla sykkeellä ja isoilla painoilla punttia. Tätä lisää eli maltan tuskin odottaa, miten kunto ja kantti kestää pari kuukautta myöhemmin. Helmikuun jälkeen on tapahtunut jo paljon niin mitä kaikkea tässä voikaan oppia kesäkuun alkuun mennessä?

-malttamaton

Treenin, levon ja ravinnon tasapaino

Matka CrossFitin maailmaan on ollut monella tavalla palkitseva ja silmiä avaava. Ensinnäkin on mahtavaa innostua jostain näin kokonaisvaltaisesti. Silloin lähteminen on helppoa ja haluaa oppia, tehdä ja kehittyä koko ajan. Kurkataanpas tämän päivän treeneihin:

ma wod - valakyykkyjä ja elämäni ensimmäiset toes to barit!

ti wod - mm. etukyykkyjä ja maastavetoja

ke uinti 1 km, vaihtelua ja erilaista ärsykettä kropalle

to wod - tempausharjoittelua, turhauttavan haasteellista eli töitä, töitä ja töitä tiedossa

pe hieronta ja lepopäivä

la open games treeni ja range harjoittelua (ks. eilinen postaus näistä)

su wod - rest day eli kehonhuoltoa

Kun treenikertoja on paljon pitää itsestään huolehtia myös muuten. Energiantarve on suuri ja ruoan pitäisi olla hyvää, puhdasta ja monipuolista. Koska päätin vuoden alussa kieltäytyä dieeteistä en ole punninnut yhden yhtä ruoka-annosta. Syön viidesti päivässä mm munakasta, smoothieita, avokadoa, paljon kasviksia/marjoja/hedelmiä ja tavallista kotiruokaa. Sen lisäksi en ole kieltänyt itseltäni mitään, vaikkapa hiilareiden määriä en murehdi lainkaan ja syön leipää päivittäin. Olo on ollut energinen ja iho voi hyvin, uskon siten paletin olevan kunnossa. Eilen palkitsin itseni pizzalla ja huitasin koko lätyn kerralla, valitsin kuitenkin listan vähäkalorisimman vaihtoehdon. Se teki sydämelle hyvää, joskus on herkuteltava.

Kolmas kulmakivi on lepo! Huutomerkki siksi, että unen määrästä ei saa missään nimessä tinkiä. Tällä viikolla olenkin ollut iltaisin uupunut ja torkahdellut tv:n ääreen. Siksipä olen kömpinyt pehkuihin jo yhdeksän maissa ja nukkunut ruhtinaallisia yöunia. Kun kehoa kuormittaa oikein on unen laatukin hyvää. Ei tarvitse juurikaan pyöriä, eikä päässä sinkoile työasiat. Olen aika tyytyväinen nykytilaan, vaikka levon ja treenin välistä suhdetta pitää tarkkailla. Ylikunto tai minkään sortin liiallinen rasitustila ei olisi suotavaa, se toisi kapuloita rattaisiin kehityksen tielle. Nyt tavoitteena on tulla entistä vahvemmaksi minuksi!

Vaikka dieetti on pannassa alan huomata kropassa kehitystä. Vyötärö on kaventunut, hartiaseutu näyttää pitkästä aikaa ryhdikkäältä, selluliitin määrä pienenee takareisissä ja peppuun on tullut muotoa. Naiset ovat tunnetusti harvoin tyytyväisiä peilikuvaansa, mutta nyt ollaan lähellä. Toisaalta tikkulaiha olemus ei ole ihanteenikaan ja lihakset ovet tervetulleita tähän bodyyn. Tämä on mahtava matka, jonka toivoisin jatkuvan pitkään.

Kotoa löytyy köllötyskaveri päikkäreille

Jänniä smoothieita <3

Peilikuva näyttää jo hyvältä

Tavallista ruokaa...ja paljon!

Strong is the new skinny - haluan olla vahva!

Viimeiset openit ja golfkauden avaus

Tänään on ollut ihan mieletön päivä, energiatasot on korvissa ja endorfiinit jyllää. Päivä pyörähti käyntiin 15.5 openeilla, jotka pistivät taas miettimään omia rajojaan. Aikaa vastaan piti tehdä toistot 27-21-15-9 eli nuo luvut olivat soudussa kulutetut kalorit ja thrustereiden määrä. Arvatkaa, kuka on ihan surkea soudussa 0/

Siinä, kun muut soutavat kymmenen kaloria, mulla on mittarissa neljä tai viisi. En siis ollut kovin luottavaisin mielin. Thrustreissa piti olla 20 kilon levytanko ja liikkeessä tanko on ns etukyykkyasennossa rinnalla. Käydään kyykyssä ja ylös noustessa nostetaan tanko pään päälle. Olisin halunnut ottaa 15 kg tangon, mutta ohjaaja sai yllytettyä ja olihan se sitten pakko kokeilla.

Täytyy sanoa, että kokonaisuus oli aika murhaava. Soutu ei ollutkaan se pahin rasti ja ehkäpä tällainen treeni pakotti hiomaan omaa tekniikkaa. Mutta ei se nyt ihan helpolla tullut sittenkään. Thrustereissa jaksotin kaikki sarjat kolmeen eli ekalla yhdeksän toiston välein pieni tauko, tokassa seitsemän toiston välein, sitten viiden ja lopulta kolmen. Mun valmiiksi jumissa olevat olkapäät olivat aivan tukossa, mutta sisu ei antanut periksi, enkä vaihtanut kevyempään tankoon kesken leikin.

Oma aika oli huono, mutta olen ylpeä itsestäni. Uskallan väittää, että kuukausi sitten tämä ei olisi onnistunut. Voimatasot ovat kasvussa, kropassa alkaa näkyä, että jotain on tehty ja asenne treenejä kohtaan on uusissa svääreissä. Ja niinhän se on, että teen tätä itseäni, enkä muita varten. Pituuteni takia häviän soudussa eli siinä on yksi laji, jossa joudun tekemään hartiavoimin töitä kehittyäkseni. Thrusterissa lyhyet välitykset voivat vielä kääntyä edukseni, mutta siihen on vielä matkaa. Kokonaisaika oli 17:15 eli ei mahtiaika, mutta hieno startti kuitenkin. Se pitää sisällään 72 thrusteria, joka on yhtä kuin kova urakka.

D

Treeni oli enemmän korvien välissä, kuin lihasvoimassa. Tässä lajissa mitataan henkistä kanttia runsain mitoin. Olin niin liekeissä, että kotiin rauhoittuminen ei ollut vaihtoehto. Vaikka ulkona satoi vettä päätin pyöräyttää golfkauden käyntiin. Kaivoin bägin vaatehuoneen uumenista esiin, kurvasin pizzalle...olin ehdottomasti ansainnut sen ja sitten Vääksyn Kanavagolfia kohti. 

Onneksi rangella on katos niin sade ei päässyt kastelemaan. Olihan se asteen verran viileätä, mutta pidin taukoja ja lämmittelin välillä käsiäni. Yritin muistella pron kommentteja viime kesältä. Otin vatsalihaksista tiukan tuen, pidin painoa asteen verran vasemmalla puolella ja vahtasin, ettei backsvingi lähtenyt väärille urille. Täytyy sanoa, että olin aika tyytyväinen lyönteihin. Alun jälkeen sain voimaa lantiosta, enkä vain riuhtonut käsillä, paketti pysyi hyvin kasassa.

Olisi tehnyt mieli läiskiä useampi kori, mutta päätin himmailla. Alla oli kuitenkin aika kova treeni ja pelkäsin vilustuvani. Kipinä kuumeni liekkeihin ja veikkaan, että mut nähdään pian uudestaan rangella. Pitkä talvi on voiton puolella ja veri vetää kentälle. Tämän kauden haaste tulee olemaan se, kuinka yhdistää CrossFit ja golf...kyllä se pitää olla mahdollista. Noh toukokuussa se nähdään ja eiköhän tästä tule liikunnan suhteen ihan huippuvuosi!

Open games - kisahuumaa parhaimmillaan

Kääks miten treenikuulumiset ovat tyystin unohtuneet! Mutta no hätä, treenit ovat jatkuneet koko maaliskuun hyvällä tahdilla eli 4-6 treeniä per viikko ja CrossFitin lisäksi olen lenkkeillyt sekä uinut. Haaveissani pääsen vielä kevään aikana joogasalille, mutta palkkapäivää odotellessa eli ehkäpä heti huhtikuun puolella. Ja kymppikortin sijaan on tyydyttävä kertahankintoihin, vaikka siten tuntihinta onkin kovempi, mutta se 135 euroa on vaan liikaa.

Maaliskuun ajan meidän salilla on tehty läpi maailman tehtäviä Open Games treenejä. Missasin ekan viikonlopun, mutta nyt on kolme kovaa plakkarissa eli kertoilenpa hieman niistä. Ideana on tehdä n.s kisatreeni, jossa ensin otetaan lämpö päälle ja sitten tehdään treenit parin kanssa vuorotellen. Toinen laskee suoritukset ja merkkaa ne viralliseen tuloskorttiin. Tämän lähemmäs CrossFit kisoja en tule todennäköisesti pääsemään. Ellei sitten joskus olisi mahdollisuudet joihinkin aloittelijoiden leikkiskaboihin osallistua, you never know!

Kolme viikkoa sitten tehtiin liikepatteria valakyykky (tanko pään päällä suorin käsin) ja leuanveto. Aikaa oli aina 3 minuuttia, jolloin molemmat liikkeet piti tehdä kahdesti ja loppuajan sai levätä. Joka kierroksella tuli 2 toistoa lisää ja settiä jatkettiin niin pitkään, kuin toistot ehti tekemään määräajassa. Skaalatussa eli helpotetussa versiossa naisten valakyykkypainot olivat 20 kg ja leuanvedoissa sai käyttää kuminauhaa. Olin aiemmin tehnyt valakyykkyjä vain 15 kilolla, joten koin suurta onnistumista, kun kyykyt menivätkin kevyesti. Sen sijaan leuanveto sillä leveimmällä eli vihreällä kuminauhalla oli liikaa.

Pääsin lopulta kolmannelle kierrokselle. Setti alkoi kuudella toistolla eli 6 kyykkyä, 6 leuanvetoa, 6 kyykkyä ja 6 leuanvetoa. Toinen kierros muuten sama, mutta määrät 8-8-8-8. Kolmannessa erässä jäin leuanvetoihin, yrityksestä huolimatta aika riitti vain kuuteen hyväksyttyyn suoritukseen. Kokemus oli huikea, leijuin valakyykkyonnistumisesta ja sisuunnuin leuanvedoista. Jouluun mennessä haluan tehdä 5 leuanvetoa ilman kuminauhoja. Vielä on epätietoa sen suhteen, mitä tavoitteen eteen pitää tehdä, mutta rimpuilen usein leuanvetotankojen tuntumassa.

Viikko sitten tehty open 15.3 oli kuin suoraan painajaisistani. Joissain liikkeissä sitä todella manaa omia mittojaan. Huikea pituuteni 152 cm asettaa satunnaisesti kapuloita rattaisiin, vastaavasti välillä se on myös huikea etu, kun pitkät raajat loistavat poissaolollaan. Wall ball on yksi haastavimmista eli heitetään isoa 4 kg painavaa palloa kyykyn kautta seinälle. Virallinen mitta on 3 metriä, mutta muistaakseni skaalattu pituus oli hieman yli 2 metriä. Se ei siis ole allekirjoittaneelle ihan kevyinmästä päästä. Mitta ei täyty vain käsiä ojentamalla vaan pitää tehdä töitä.

Aikaa oli 14 minuuttia ja taas tee niin paljon kuin ehdit. Määritykset 50 wall ballia ja 200 hyppynarua. On muuten tosi haastavaa olla tuomari, sillä hyppynaru pyörii silmissä. Samalla kun lasket pitäisi kannustaa, huudella tuloksia ja tehdä score cardiin merkintöjä. Lopputulokseni oli karvan alle kaksi kierrosta, naruhypyt jäivät johonkin 175:n kohdille. Olin auttamatta salin huonoin, mutten välittänyt siitä. Mulle se 100 wall ballia oli maraton ellei jopa triathlon. Kivuliaita toistoja, mutta jonain päivänä se helpottaa ja jokainen heitto (tuskallinenkin sellainen) vie eteenpäin. Sitä treenaa kuitenkin itseään eikä muita varten. Ystäväni Anne oli supernainen ja teki kolme kierrosta, boksilta poistui kaksi onnellista voittajaa!

Eilen oli ihan erilainen Open, kun 15.4 tärähti eetteriin. Pystypunnerruksia ja rinnallevetoja, skaalatut painot 30 kg sekä 35 kg. Rohkeasti kokeilin molempia, pystypunnerruksiin sai ottaa jaloista vauhtia, mutta liika oli liikaa. Sama rinnallevedoissa, tekniikka ei pysynyt hallussa ja pelkäsin ranteille käyvän pian hullusti. Oli nöyrryttävä tyttöpainoihin eli säälittävät 25 kg kehissä. Todellisuudessa olin keran aiemmin kokeillut molempia liikkeitä noilla painoilla, mutta jurppihan se vaan kummasti.

8 minuutin AMRAMP eli 10 pystypunnerrusta, 10 rinnallevetoa ja niin paljon kuin sielu sietää tai kroppa kestää. Totuushan on se, ainakin näin aloittelijalla, että pää luovuttaa kroppaa ennemmin. Sitä jotenkin luulee ettei jaksa ja tiputtaa painon sekä lepää välissä eikä vedä kehoa äärirajoille. Jos en olisi nössöillyt olisin vetänyt paremmin, mutta tulokset paranevat vielä. Pitäisi muistaa, että sitä on niin alussa ja on tehnyt hyvän harppauksen jo nyt. Aikaa on kuitenkin kulunut alle kaksi kuukautta eli eihän ne voimat yhdessä yössä kehity.

Lopullinen tulokseni oli 75 eli peräti 40 pystypunnerrusta ja 35 rinnallevetoa. Kun nielin pettymykseni, mietin missä ollaan ja minne aion jatkaa, olinkin aika tyytyväinen. Pettymyspaatoksesta voi lukea toisen blogini puolelta -> kupillinenonnea.blogspot.fi. En mä nyt ihan romuna ole, ikää on kuitenkin se 36 mittarissa, omat fyysiset mitat on mitä on ja silti teen tätä. Kyllähän tässä koko ajan mitataan omaa kehitystä ja paukutellaan omia ennätyksiä. 

Päälle vetäsin ystäväni kanssa 1,5 tunnin kävelylenkin palauttelevana treeninä. Sitten vielä pienet 1,5 tunnin päiväunet ja paljon ruokaa. On ihanaa tehdä kaikkea tätä, kun on innoissaan. Uuden aluevaltauksen myötä treenit rytmittävät arkea. Mietin ensin miten ehdin treenaamaan ja rakennan muun elämän sen ympärille. Vaikka boksilla tulee vietettyä aikaa ehdin tapaamaan ystäviä, lorvimaan kotona ja tekemään kaikkea muuta aivan kuin ennenkin. Salillekaan ei ole ikävä, vaikka voisihan sitä käydä jossain välissä jonkun nasevan olkapäärääkin tekemässä. 

Muistatteko muuten inhoni jalkatreeneihin? Nyt, kun jalkatreeni on yhtä kuin kyykky kehonpainolla, takakyykky, etukyykky, valakyykky, askelkyykky, boksihyppy, burpee...olen täynnä intoa. En kaipaa tippaakaan jalkaprässiä, polven koukistuksia tai - ojennuksia laitteissa, ainoastaan pohjeliikkeitä hackissa. Kun kyykkää peppu lattiaa hipoen, hakien voiman sieltä takareidestä hyvällä tekniikalla, ei polvetkaan haraa vastaan. Polvien kivut ja narinat ovat lähes kokonaan poissa, mutta treeneissä ne eivät vaivaa lainkaan. Haaveeni juoksutreeneistä elävät siis vahvasti ajatuksissa. Perjantaina jopa kokeilin ottaa pari juoksuaskelta, kun hölkkäsin ystäväni luota kotiin. Menin kylään kävellen kierrellen vähän pidemmän maisemalenkin ja kotimatkalla ilma oli viilentynyt sen verran, ettei kävely pitänyt lämpimänä. 

Tiedättekö, tästä tulee ihan paras vuosi kaikilla elämän osa-alueilla ja etenkin treenien suhteen!

-Virpi

CrossFit huumaa

Viikko on hurahtanut sitten viimeisen päivityksen, mutta treenit ovat jatkuneet. Olen ollut sen verran kiireinen lomailun suhteen, että kahden blogin päivitys ei ole luonnistunut. Sen sijaan toinen blogini kupillinenonnea.blogspot.com on ollut aktiivinen eli käyppä siellä, jos et ole sinne aiemmin eksynyt.

Maanantai 2.3 

Tehtiin maksimivoimatreeniä, joka oli täysin uusi kokemus ja sellainen tajunnan räjäyttäjä. Ideana olis siis hakea tankoon isoin paino, jolla saa tehtyä yhden toiston. Aloittelijalle oli myös haastavaa keskittää kaikki energia yhteen settiin, mutta lähtötaso on nyt selvillä ja siitä jatketaan.

CrossFit total tulokseni:

Takakyykky 55 kg

Pystypunnerrus 27,5 kg

Suorinjaloin maastaveto 75 kg

Tiistai 3.3

CrossFitin ihanuus on juurikin se, että treenit vaihtelevat niin täysin. Harrastat yhtä lajia, mutta teet joka päivä eri juttuja. Samalla siis kätevää, koska vaihtelu tulee automaattisesti ja kroppa saa uusia ärsykkeitä, niin erilaista kuin salilla. Toki kuntosaliharjoittelussa vaihtelu ja ärsykkeet pitää saada eri tavoin toteutettua.

Tiistaina tehtiin kolme 12 minuutin sarjaa idealla, 30 sekuntia työtä, 30 sekuntia lepoa. Siinä levon jälkeen vaihtui aina liike eli vuoroteltiin kahden liikkeen kanssa.

Patteri 1

Boksihyppy (olen yhä niin onnellinen, kun boksihyppy luonnistuu)

Etupunnerrus tankoa vasten eli seisottiin hieman vinossa ja vedettiin rintaa tankoa vasten

Patteri 2

Leuanveto

Vatsalihasliikettä, istumaannousu

Patteri 3

Askelkyykkykävely levytanko pään päällä suorin käsin (aloitin 5 kg kiekolla ja vaihdoin sen puolivälissä kymppiin)

Kaikki tämä aamulla kello 7, sitten kotiin remontoimaan. Oli muuten aika hyvä fiilis!

Keskiviikko 4.3

Keskiviikkoaamuna sain mun upouudet Inovit testiin. Kyllä on polleeta, kun on niin käheet painonnostokengät. Kiitos kuuluu vanhemmilleni <3

Tehtiin aikaa vastaan liikesarja:

Kyykky oman kehon painolla (tässä myös kyykätään kunnolla eli peppu alas asti)

Thruster levytangolla (rankka liike, joten pelkkä 15 kg tanko riittää mulle edelleen)

Toistot 20-15-10

Thrustereissa teki tiukkaa, koska paino painaa käsillä ja liike on niin kokonaisvaltainen. Siinä siis mennään kyykkyyn ja ylös noustessa työnnetään tanko suorille käsille pään yläpuolelle. Keskivartalo on pidettävä tiukkana ja voima on saatava jaloista.

Torstai 5.3

Kropassa alkaa painaa väsymys. Se tulee intensiivisistä treeneistä, tässä on ehtinyt aika paljon kuukauden aikana tuntata. Toiseksi mun loma on ollut aktiivinen eli renonttihommat ovat vieneet veronsa. Suunnittelen siis palauttavaa viikkoa seuraavaksi, se alkaa sunnuntaina ja ekan kunnon treenin teen vasta viikon päästä lauantaina. Ajatuksena on lepoa, uintia, kehonhuoltoa ja tekniikkaharjoittelua. Torstaina rest day eli kehonhuolto tuli totisesti tarpeeseen, muuten ois voinut olla rankkaa päästä edes paikalle.

Ohjatut venyttely- ja liikkuvuustreenit ovat yksi lukuisista lajin plussapuolista. Ei niitä vaan tule omatoimisesti tehtyä. Pukeudun noihin aina lämpimästi ja teen liikkeet kroppaa kuunnellen. Venyttely ei saa liian rankkaa, vaan siinä on mentävä kropan omilla ehdoilla.

Perjantai 6.3

Viikon kolmas aamutreeni...enpä ois kuukausi sitten uskonut, että herään lomalla viideltä yhdenkään lajin takia. Vähän se painaa ja kevennetty viikko painoi mielessä, mutta sisulla ja tahdolla voittoon, kisaan kuitenkin itseni kanssa ja teen tämän itselleni.

Perjantai käynnistyi siten, että teimme 15 minuuttia yhtä patteria. Ohjeena oli tehdä tasainen suoritus eli ei hampaat irvessä (sopi mulle) vaan rennosti kevyttä hikeä tavoitellen.

Patteri 1

Soutu, tavoitteena oli 4000 m, mutta mä jäin alle kolmen tonnin. Mittarissa taisi olla vaivaiset 2880, mutta lyhyenä ihmisenä jään kokonikin puolesta alakynteen. Pidettiin vastus kutosella, seuraavan kerran nostan kasiin niin se helpottaa hieman. Taloudellinen kevyt soutu pitäisi siis tehdä kevyellä vastuksellakin eli ei kymppiä kehiin. Mutta pidin vauhdin tasaisena läpi matkan ja hei 15 minuuttia on aika huikea soutuaika!

Patteri 2

100 hyppynarua

20 etuheilautus kahvakuulalla

20 vuorikiipeilijää 

Nostan niin hattua jokaiselle lapselle, joka hyppii riemusta hyppynarulla. Se on niin rankkaa! Olen aika ylpeä siitä, että nappaan nykyisin 12 kg kahvakuulan ja vasta pakon edessä pienennän sitä. Mun etuheilautustekniikka on myös hioutunut siten, että saan voiman lantiosta eikä käsissä tunnu lainkaan. Kädet vain kannattelevat ja pitävät kiinni.

Vuorikiipeilijässä ollaan lankkuasennossa ja nostetaan vuorotellen jalkaa siten, että pilvi osuu kyynärpäähän. Yllättävän rankka liike tuokin. Sain hikisesti neljä kierrosta kasaan, hyppynaru taisi olla se pahin rasti. Mutta miettikääpäs yhteensä neljäsataa hyppyä ennen aamukasia!

Patteri 3

40 m juoksu

10 punnerrusta 

10 vatsalihasliikettä istumaannousulla

Tämä oli varmaan mulle mukavin setti. Juoksu oli kivaa ja rentoa. Punnerrukset ottivat koville, naisten punnerruksinakin kymppi on kova. CrossFitissähän suoritus kelpaa vasta, kun rinta osuu maahan eli kaikki tehdään kunnolla. Vatsalihakset taas on se helpoin rasti, vähän istut ja heiluttelee itseäsi ylös ja alas. Mun kierroslukumittari meni sekaisin eli kierrokset jäi laskematta, veikkaan lopputulokseksi 9 tai 10. Se tekee siis ainakin 90 punnerrusta, ilmankos tuntui, että niitä tehtiin yhtenään.

Treenaamisen lisäksi on tärkeää huolehtia siitä, että syö, juo ja lepää tarpeeksi. Nämä nyt ei tuota suurta tuskaa eli olen todellakin syönyt. Loman johdosta olen nukkunut päivittäin lyhyet päiväunet ja koittanut huolehtia yöunen määrästä. Tärkeintä ei ole kytätä jokaista kaloria vaan syödä hyvää puhdasta ruokaa. Munakkaat ja smoothiet ovat tehneet paluun ruokaympyrääni.

Tänäään on rankka treeni edessä. Tehdään ns kisatreeni ja boksilla on sen mukainen tsemppihenki. Wodit ovat täynnä eli sekin luo oman tunnelmansa. Keskitän voimani tähän ja sitten lepään & syön, vähän ois herkuttelua tiedossa. Huomenna totaalilepo, maanantaina rest day ja tiistaina ajattelin suunnata uimaan. Mutta tiedättekö olen vihdoin löytänyt juttuni ja nautin siitä mitä teen, tätä on saatava lisää!

Boxin valloitus

Olen aina kammonnut boksihyppyjä, olenhan pieni ja säälittävä. Siinä laatikon edessä seisoessa on iskenyt melkein paniikki ja valloittamattoman vuoren syndrooma. Eilen oli hyvä fiilis ja kevyt askel, olinhan juuri jäänyt lomalaitumille. Tuli sellainen tunne, että onhan se joskus kokeiltava ja kappas minähän onnistuin!

12 minuutin AMRAMPia varten kiikutin levypainotkin viereen, mutta niin ne vaan lojuivat käyttämättöminä ja pompin sisulla boksille. Tehtiin siis neljä kierrosta seuraavalla reseptillä:

- 10 thrusteria kahvakuulilla, valkkasin 8 kg kuulat ja olihan se pirun rankka

- 10 maastavetoa ja vaivaiset 30 kg tangossa, mutta tekniikka alkaa olla hallussa

- 10 boksihyppyä, eikä siis mitään lasten versioita

Ennen työsarjaa treenailtiin punnerrusta ja kun sen tekee oikein niin damn kyllä on tiukkaa. Ideana oli laittaa lisäpainoa selän päälle, mutta se 8 miesten punnerrusta omalla elopainolla oli ihan enough. Mutta tein mää sen kahdesti ja välissä leikin tekniikkaa kumppareiden kanssa. CrossFit on juuri siksi niin kivaa, että jokaiseen liikkeeseen löytyy aloittelijan versio ja välistä monta eri variaatiota eli voit tehdä voimiesi mukaan.

Tänään on lepopäivä...tai no Ikea-päivä eli kyllähän se kävi kuntoilusta. Nyt tarttee pienet päikkärit niin voisi palautella vähän imurin varressa :)

Tiistain tuplatreenit

Viikko on kierähtäneeksi käyntiin taas vauhdilla. Maanantai-iltana tehtiin aika monipuolinen treeni ja ihan uusia juttuja. Harjoiteltiin alussa käsilläseisontaa, tavoitehan on käsilläkävely. Ensin saatiin hyvät vinkit siitä, kuinka kroppa on jännitettävä ja harjoiteltiin ykköstasoa makaamalla lattialla. Ei uskoisi, mutta se on yllättävän rankkaa ja tuntui ongelmalliselta pitää jännitys sekä hengittää samanaikaisesti.

Sitten kiivettiin seinälle ja testattiin käsivoimia. Kun vastassa on kivilattia iskee itsesuojeluvaisto päälle ja pelko tulee kuvioihin. Muutaman kerran jälkeen pääsin jo hieman lähemmäs seinää. Osa ponnisti suoraan käsilläseisontaan, tuo mun edellä kuvaama tarkoitti ns väärin päin seinään menoa. Pidempään treenanneet harjoittelivat suoraan käsilläseisontaa ilman tukea ja ottivat muutamia askelia (vai mitä ne on kun kämmenillä lätsytellään?).

Seuraavaksi harjoiteltiin levytangoilla rinnallevetoa ja työntöä. Tekniikka on yhä alkutekijöissä, joten joutui todella miettimään mitä teki. Tangossa heilui 20 kiloa, mutta painoja kannattaakin kasvattaa vasta, kun liikeradat ovat hallussa. Kyllä se silti alkoi tuntumaan, kun tehtiin parin kanssa 16 minuutin sarja. Tehtiin vuorotellen minuutin aikana kuusi toistoa eli 6x8 on suht hyvä setti. Vikoissa toistoissa mun käsiä alkoi jo hapottaa, ei oo ruista ranteessa riittävästi.

Tänään oli taas aamutreenit eli seiskalta skarppina! Tehtiin dippejä ja aloittelijan apuna ovat kuminauhat. Raaka dippisarja oman elopainon kera on vielä ihan liikaa. Aloittelin ensin mustalla, mutta kaksi vikaa menikin jo punaisella. Tuli sellainen toivon kipinä, että pian toi 5-5-5-5 menee vielä ilman lisäapuja. Jotenkin oon aina tykännyt ojentajien treenaamisesta.

Sitten jatkettiin takakyykyillä, joissa mulla meinaa alaselkä pyöristyä ja tekniikka kärsii...pitäis olla ne painonnostokengät. Ohjaaja toi min kantapäiden alle pienet painot korokkeiksi niin hieman helpotti. Vaikka tässä nyt on aika reilusti kyykätty niin jännitän yhä kyykkäyssyvyyttä. Siinä saa siis ihan aikuisten oikeesti tehdä pakaroilla töitä. Mulla taisi olla 35 kiloa selässä, mikä on todella amatöörimäistä, mutta olen myös aika varovainen, ettei lipsahdeta hitustakaan ylikunnon puolelle.

Loppuun kiva sykkeen nosto eli kuuden minuutin AMRAMP. Settiin kuului 10 hyppyaskelkyykkyä, 10 punnerrusta ja 10 vatsaa, sain laskujeni mukaan neljä kierrosta tai sitten laskin vain väärin. Sen verran huijasin, että tyttöjen punnerruksilla mentiin alusta loppuun asti. Vaikka luulin hyppykyykkyjen olevan pahoja niin häijyin oli punnerrusosuus. Sitten vauhdilla kotiin, suihkuun ja työkoneen ääreen.

Treenitahti on ollut kova, joten pistettyäni koneen kiinni tajusin niskojen olevan jumissa, siis ihan totaalisesti. Ilmeisesti siitä syystä olin aivan voimaton ja painuin nukkumaan. Olisin voinut huidella aamuun asti, mutta pakotin itseni tokkuraisena ylös. Kokkailtuani ja syötyäni alkoi energiat taas virtaamaan, joten päätin lähteä vähän liikuttamaan itseäni. Eiku putkikassi olalle ja uimahallia kohti! Seurasi saunomista pitkän kaavan mukaan ja palauttava uintilenkki 500 m. Olisin toki jaksanut enemmänkin, mutta ei pidä revitellä liikaa.

Salilla olisi huomenna rest day eli kehonhuoltoa. Pidän suosiolla lepopäivän ja palaan tapahtumapaikoille vasta torstaina. Tein muuten ma iltana vuoden diilin eli nyt olen sitoutunut uuteen rakkauteeni, tuntuupa muuten hyvältä! Kesällä on tarkoitus jatkaa eikä antautua täysin golfille, mutta sitten on varmasti vähennettävä viikkotreenien määriä. Noh mitäpä tuota vielä liiaksi miettimään. Mutta joo vauhdikas ja hyvä aloitus viikolle. Täytyy todeta, että tämä vuosi on ollut toistaiseksi aikamoisen onnistunut, tätä lisää!

Kaveri wod

Tänään pääsin esittelemään ystävälleni Tainalle mun uutta rakkauttani. Tarjolla oli kaveri wod, jonne sai napata kaverin mukaan eli ilmaiselle tutustumiskäynnille. Aluksi vähän lämmiteltiin ja sitten painettiin aikaa vastaan seuraavat setit:

Elikkäs kyykkyjä, burpeita ja vatsoja, ei siis muita vastuksia kuin oma kroppa ja trust me siinä oli ihan tarpeeksi. En tiedä uskaltaako tätä nyt ääneen sanoa, mutta ihan kuin burpee alkaisi kulkea hiukan paremmin kuin alussa. Ideana oli tehdä treeni yhtäaikaa oman kamun kanssa eikä lähteä keulimaan. Meidän aika kahden kierroksen päätteeksi oli 8:11 ja mielestäni olimme varsin tasavertaiset sekä hyvä tiimi muutenkin.

Tämän viikon treenisaldo on kokonaiset kuusi. Olen niin ylpeä itsestäni ja onnellinen siitä, että löysin uuden kotini. Vaikka tunnen itseni paikoin huonoksi, vie halu kehittyä eteenpäin ja lopettaa turhan itsensä mollaamisen. Haluan näyttää itselleni, että tästä kropasta löytyy paukkuja ja pystyn kasvattamaan kuntotasoani kesään mennessä reilusti, joulusta puhumattakaan. Alkaa myös tuntua siltä, että tämä on juttu, johon haluan sitoutua tiukemmin...viikko aikaa miettiä millaisen jatkodiilin teen.

Ensi viikolle on varattu viisi tuntia ja nyt pidän käsiä kyynärpäitä myöden ristissä, etten tule kipeäksi. Tuntuu, että vähintään joka toinen ystäväni on ollut kipeänä, enkä ole vältellyt kenenkään tapaamista. Olen ollut aina sitä mieltä, että se tulee jos on tullakseen. Nyt on vaan snadisti kehno olo, joten epäilys on nostanut päätään. Olisi niin tylsää katkaista hyvin rokkaava treeniputki. Toivotaan, että kunnon yöunet pelastavat tilanteen.

Haaveena leuanveto

Jo pari vuotta sitten haaveilin siitä, että pystyisin vetämään leukoja. Hieman sitä treenailinkin ja kovin tulos oli kolme, mutta sitten se kuihtui kasaan. Nyt en saa yhtään leukaa vedettyä eli lähtötilanne on täysi nolla. Heti CrossFit-kurssilla unelma alkoi uudestaan elämään, se sai siivet alleen. Jotenkin leuanvetotangot vetävät puoleensa, sillä käytössä on kuminauhoja, joilla saa helpotusta ja bokseja, joiden ansiosta pieni ihminen pystyy kiipeämään pelipaikoille.

Eilisissä aamutreeneissä pääsi tekemään monipuolisesti kaikkea, myös ottamaan askelia leuanvetotavoitetta kohti. Tosin mulla ei ole kovin tarkkaa tavoitetta, mutta kunhan hieman makustelen niin saan numeroita kehiin. Se voisi olla vaikkapa viisi leukaa jouluun mennessä. Anyway eilen lämmiteltiin kolme sarjaa tekemällä kepillä 10 hyvää huomenta liikettä, 10 kyykkyä seinän vieressä ja 10 etuheilautusta kahvakuulalla. Olen onnellinen siitä, että tartun jo reippaasti 12 kg kuulaan, vaikka joutuisinkin keventämään ennen loppua.

Työosuudessa haettiin hyviä painoja maastavetoon eli sellainen rautakasa jolla sarja 3-3-3-3 tulee vielä tehdyksi. Aloitin tosi varovaisesti ja hain lähinnä hyvää tekniikkaa. Tälle viikolle tulee kuusi treeniä, joka on suuri harppaus hetkiseen, joten olen siksikin varovainen. Loppupelissä mun tangossa taisi olla 40 kiloa, olisin voinut runtata lisää, mutta kehitän kuntoani ja kestävyyttäni babystepsein.

Sitten leuanvetoihin, jee! Varustelin tankoon kaksi kuminauhaa, vihreän ja mustan. Vihreä on se helpoin, mutta pelkäsin tarvitsevani pian kaksikin kumpparia. Musta oli liian tiukka, mutta vihreällä nousin melkein kevyesti setin 5-5-5-5. Saattaahan se olla, että piti vetää vielä yksi vitonen tyyliin "kerta kiellon päälle". Seuraavalla kerralla nappaan violetin kumpparin, joka on vihreästä seuraava eli haastekerrointa on nostettava.

Tässä vaiheessa kroppa oli jo kunnolla lämmitelty eli muuta kuin varsinaisen wodin kimppuun. Tehtiin kaksi sarjaa ja jokaista "liikettä" oli aikaa tehdä kaksi minuuttia, kokonaiskesto oli siten 12 minuuttia. Aloitin 25 boksihypyllä, tosin en vielä uskalla boksille vaan pinosin neljä 20 kg levypainoa käyttööni. Tässä on jo pieni lisäys alkuun eli boksia kohti mennään. Toistaiseksi boksi on pelottava ja korkea, pieni kunnioitus on hyväkin olla, sillä vikaan osunut hyppy voi tehdä ikävää jälkeä ja siinä on sitten sääriluut kovilla. Nyt ei ole tarvetta olla hullunrohkea vaan pitää järki ja turvallisuus mukana, kyllä se painopino pian kasvaa.

Seuraavaksi 300 metrin soutu, jossa piti painaa jo täysillä. Jäi siihen onneksi lyhyt palautusaika, ennen kahden minuutin määräajan täyttymistä. Kolmas liikepatteri olikin mulla se rankin eli wallball. Tässä heitetään isoa kuntopalloa kyykyn kautta seinään. Oikea heittokorkeus on muistaakseni 2,5-3 metrin paikkeilla, mutta hyvä jos yllän kahteen. Tämä on yksi liike, jossa lyhyt ihminen joutuu hieman alakynteen, mutta maasta se pienikin ponnistaa ja periksi ei anneta.

Tunnin jälkeen olo oli loistava! Aamutreenissä on totisesti puolensa, illalla on sitten aikaa johonkin ihan muuhun. Päivä menee hyvällä energialla ja hyvinvointi näkyy ulospäin. Oli ihanaa kuulla, kun kollegani totesi minut nähtyään, että näytätpä hyvinvoivalta. Pystyin vain toteamaan, että siltä musta tuntuukin. Olen saanut parissa viikossa hurjasti lisäenergiaa ja aivan kuin olisin löytänyt kotiin. Tietty haikeus salin lopettamisessa toki on, mutta välillä on vain mentävä eteenpäin.

AMRAMP

CrossFit on siitä hieno laji, että samalla oppii ihan uuden kielen tai lähinnä läjän termejä. Tänään en ehtinyt varsinaiselle tunnille, joten omatoimiselle open gymille mars! Open gymillä ei ole ohjattuja tunteja, mutta ohjaaja on paikalla ja käytettävissä. Onneksi sain myös treeniseuraa, sillä samalla alkeiskurssilla ollut mimmi tuli messiin.

AMRAMP tarkoittaa as many rounds as possible eli niin monta kierrosta kuin ehdit annetussa ajassa tehdä. Kellossa oli viisitoista minuuttia ja liikesetti näytti tältä:

- 10 kpl burpee

- 10 kpl t2b

- 120 naruhyppyä tai 60 tuplanaruhyppy

Sitten taas suomennoksia kehiin eli t2b toes to bar. Jalat tankoon tarkoittaa sitä, että roikutaan tangossa (toiset tarvitsee boksin kiipeämiseen) ja varpaat pitäisi saada vatsalihasten voimillaan ylös tankoon. Teen vielä aloittelijan versiota eli koukistan vähän polvia...ehkä jouluna menee pari oikein.

Tuplanaruhyppy on klassinen CrossFit-liike, jossa hyppynarua pitäisi heiluttaa kahdesti yhden hypyn aikana. Mähän en osaa yhtään, enkä ole onnistunut kertaakaan. Tässäkin on tavoite joulussa, mutta toisin kuin t2b, vuodesta ei ole tietoa. Jotenkin se logiikka, joka ei ole monimutkainen, on mulle liikaa. AI, että tunnenko itseni tyhmäksi? No aijaa ;)

Lopputulos oli järkyttävä hiki. Olin yhtäaikaa puhki ja täynnä virtaa tai ehkäpä onnistumista. Neljä kierrosta taisi tulla täyteen eli tästä vaan parannetaan. Ja arvatkaas mitä? Olen niin onnellinen siitä, että lähdin kurssille, koska tää on mun juttu. Nautin uudesta tavasta treenata ja saan siitä hurjasti voimia. Vielä, kun vähän näkisi niitä kehityksen rippeitä. Tosin aikaa on kulunut pari viikkoa, joten pitäisiköhän vähän malttaa mieltään?