Matkani meditaation ihmeellisessä maailmassa on kestänyt kuutisen viikkoa. Yhtään harjoitusta en ole tehnyt kotona ja alku on ollut karikoita täynnä. Ensimmäiset kaksi viikkoa oli tuskaa, sitten hieman helpottui, mutta levollisuudesta ei ole ollut tietoakaan. Olen joutunut miettimään asiaa monelta kantilta huomattuani, että olen surkea, haluaisin olla tietenkin luonnonlahjakkuus. Välillä tekee hyvää olla huono ja miettiä mitä siitä seuraa...ei yhtään mitään, mutta itsensä hyväksyminen tällaisessa valossa vaatii lisäponnisteluita. Mussa taitaa olla hieman perfektionistin vikaa.
Tänään menin tunnille tietäen, että edessä olisi varmaan päivän ainoa levollinen hetki. Päätin nauttia siitä, sillä heti perään seurasi pakkaamista sekä siivousurakka. Alussa tehtiin lyhyt 10 minuutin meditaatio, jossa testasin hieman erilaista istumisasentoa. Pystyin kerrankin olemaan läsnä ja nauttimaan rauhasta, hyvä olo alkoi vallata kehoa ja mieltä. Ennen lopun täysistuntoa tehtiin yin joogaa eli pitkiä venytyksiä. Selkäranka kaipasi liikettä ja venytys teki niin hyvää, saatan olla aikamoisessa jumitustilassa, hyvä lähtökohta melkein vuorokauden matkustusurakalle :)
Ensimmäistä kertaa siirryin varsinaiseen meditaatio-osuuteen eli puolen tunnin istumiseen hyvillä mielin. Päässä pyöri ajatuksia, mutta ne eivät pakottaneet mukaansa vaan pystyin keskittymään hengitykseeni. Onnistuin noudattamaan Letan neuvomaan hengitysharjoitusta ja paikallaan oleminen tuntui oikeastaan aika miellyttävältä. Teimme harjoitusta sydämeen, en kuollakseni muista onko se neljäs vai viides chakra, mikä tuntui ajatuksenakin helpommalta kuin genitaalialue (siellä on siis se kaiken juuri eli ensimmäinen chakra).
Näin tunneihmiselle, joka menee tilanteeseen kuin tilanteeseen täysillä, sydäntä on helppo kuunnella. Pystyin aistimaan miten energia pumppusi hengityksen rytmissä ja näin silmissäni lämpimiä väriä. Lopulta löysin sen oikean sydänchakran värinkin eli vihreän, joka säteili kauniisti. Taisin poistua paikalta ensimmäistä kertaa energisenä ja pysähtyminen hetkeen oli tehnyt hyvää. En voi väittää olevani valaistunut enkä edes seesteinen, mutta meditaation punainen lanka alkaa löytyä. Oikeastaan olisin vasta nyt tekemään meditaatioharjoituksia kotona, aika on sille kypsä.
Tästä toivuttuani päivä on ollut aikamoista vuoristorataa. Ensin aloin kuurata paikkoja paniikinomaisesti ja valmistelin kotini poissaolooni. Halusin, että yleinen ilme olisi siisti, jotta sekä kissani että kissanhoitaja viihtyisivät. Onnistuin kuluttamaan aikaa mitä erikoisempiin asioihin mm kaivoin golfmailalla vaatehuoneesta ja virittelin svingiharjoitukset eetteriin. Mulla ois ihan hirveä hinku päästä pelaamaan ja lämpimään, pitänee testata golfsimulaattori reissusta palattuani.
Loppujen lopuksi paikat oli puunattu ja siirryin pakkausmoodiin. Mä siis vihaan pakkaamista ja olen siinä(kin) umpisurkea. Lopputuloksena on ääriään myöden täynnä oleva matkalaukku sekä vaihtovaatekerran omaava käsimatkatavaralaukku. Ennen lähtöä vielä meikit matkaan ja moon valmis. Matkagarderobini on koostettu siten, että kaikki käy kaikkien kanssa ja mukana on muutamia vaatteita, jotka eivät palaa kotiin. Kauhtuneita pillifarkkuja ja nuhjautuneita trikoopaitoja ei tarvitse turhaan roudata takaisin. Tilaa on siis pakko saada tuliaisillekin, ostan niitä vain itselleni...parasta! No okei, muistan ehkä paria muutakin mulle tärkeää.
Välissä kävin tekemässä kävelylenkin keskustaan ja suuntasin apteekkiin. Nyt on varauduttu päänsärkyyn, vatsavaivoihin ja närästykseen. Huominen tulee olemaan pitkä ja rankka etappi. Kyyti noukkii mut kotipihasta klo 4:00, sillä bussi lähtee kentälle 4:20. Haluttiin lähteä ajoissa, jotta ehditään rauhassa viemään laukut ja hoitamaan muut läntömuodollisuudet. Jostain syystä en onnistunut tekemään check-in:iä jatkolennolle niin parempi varmistella asia. Eka stoppi on Köpiksessä, jossa ehditään hengailla melkein neljä tuntia. Suomen aikaa olemme noin ilta yhdentoista aikoihin kohteessa ja luoja tietää milloin olemme hotellilla. Onneksi matkalla voi nukkua niin saavutamme Time Squren (meillä on majoitus ihan ytimessä nääs) fresseinä tai siis olemme hereillä niihin aikoihin.
Rankinta tässä kaikessa on kissan jättäminen kotiin. Ois pitänyt hommata sillekin lentolippu, passi ja ESTA. Syyllisyys kalvaa rintaa ja on pitänyt ihan pakottaa itsensä syömään, tuli kirjaimellisesti pala kurkkuun hääräillessä. Pienet itkutkin piti tipauttaa ja laatia siskolle ohjeet miten kissan kanssa tulee toimia jos jotain kävisi. Noh enköhän mä ryhdistäydy ja tiedän, että kotona odottaa reilun viikon kuluttua hyvinvoiva ja huomionkipeä kissamies. Joudun ehkä vähän lepyttelemään poissaoloani, mutta paremmin tuo viiksivallu pärjää kuin minä. Onneksi jälleennäkeminen on varmastikin iloinen, ainakin muin puolelta.
Mikäli jaksan/ehdin rustailen reissusta kuulumisia. En kuitenkaan lupaa mitään, sillä meillä on niin paljon nähtävää ja koettavaa, kun otamme mestat haltuun. Päivät ovat todennäköisesti pitkiä ja kilometrejä kertyy, mutta jollei muuta niin lomakuulumiset päivitetään välittömästi kotiinpaluun jälkeen.
I'll be back!