Terveisiä sohvan perimmäisestä nurkasta

Juuri, kun olin päässyt hehkuttamaan, että energiaa on ja treenit kulkee törmäsin seinään. Yhtäkkiä iski hillitön väsymys ja vaikka toivoin sen hellittävän lyhyellä levolla ei homma lähtenyt toimimaan. Ensimmäiset väsymyksen oireet iskivät keskiviikkona, päivä spurttitreenien jälkeen. Sama meno jatkui torstaina, kuorrutettuna flunssan oireilla. Nokka niiskutti, paleli vietävästi ja silmiä särki...mä niin vihaan flunssapöpöjä!

Jotain olen sentään aikaisemmista takapakeista oppinut, että painoin jarrun pohjaan. Kolmen lepopäivän jälkeen olo tuntuikin hyvältä, joten eikun golfaamaan. Alkaa olla pakonomainen polte pelata vielä mahdollisimman paljon, vaikka ilma alkaakin olla paikoin hyytävä. Golf on varsin perustelluista syistä kesälaji, mutta sinnitellään nyt vielä. Eilen suuntasin intoa puhkuen ja uudet hienot byysat päällä Vierumäelle. Keli olikin hieno, vaikka tuuli vähän viileältä tuntuikin, joten olosuhteita ei voi moittia.

Etuysi tuli pelattua omaan tasoitukseen, mutta takaysillä alkoi väsymys painaa ja mokailin urakalla. Kaikesta huolimatta hienoja onnistumisia, mukavaa golfia ja hyvää ulkoilua. Kierros kuitenkin keski tuskaisen kauan ja loppuväylät raahustin läpi. Niinpä niin yli viisi tuntiseksivenyvä peli on vain liikaa, peli-into kärsii turhan kovasta inflaatiosta loppua kohden. Lopputuloksena oli karmea palelu, joka lähti vasta kuuman suihkun, villasukkien ja teen pyhällä kolminaisuudella.

Yön nukuin huonosti, vanhojen naisten tauti eli levottomat jalat kiusasivat. Yritä tässä sitten olla pirteä ja innostua työmatkalle lähtemisestä. Sydäntä riipii jättää ihana Hamppu-kissani yksin kotiin, nyyh! Onneksi on ihania ihmisiä, jotka auttavat. Illalla Hamppu saa illallistarjoilun, aamuksi on tilattu tsekkikäynti ja toiseksi yöksi uniseuraakin eli eiköhän tästä selvitä. Kuka vaan huolehtisi siitä, että kissan omistajalle ei jää traumoja? Noh reissussa on onneksi ihana duunikaverini, joten en vajoa synkkyyteen...toivottavasti.

Olin sopinut aamuksi porrastreenit siskon kanssa, mutta pipariksi meni. Ensin sisko ilmoitti keskittyvän flunssan hoitoon ja aamun valjettua jouduin toteamaan, että samat haasteet täällä. Olo on voimaton eli viikon viides lepopäivä kehiin...huokaus. Toisaalta on turha painaa hampaat irvessä, kun järki sanoo toista, mutta harmitusta se ei vie pois. Nyt voi vain toivoa, että lepo tekee tehtävänsä ja pääsen ensi viikolla uuteen nousuun, eihän nää jutut ole hetkestä kiinni vaan kokonaisuus ratkaisee.

Löytyykö onni treenaamalla ja dieetillä?

Huomasin pari päivää sitten saamani kommentin viikko sitten kirjoitettuun postaukseen. Siinä hehkutin (ylläri) liikkumista ja kuinka jokaisen pitäisi löytää oma lajinsa itsensä kunnioittamiseksi. Lukijakommentti herätti minut ajattelemaan, että aina välistä ajatusmaailmani voi olla hieman kapea. Piti ihan pureskella miten voisin tätä kommentoida ja etenkin pysäytyä miettimään omaa ajatus/arvomaailmaani. Tottahan se on, että iItseään voi (ja pitääkin) kunnioittaa myös muilla tavoilla kuin liikkumisen kautta, onni löytyy elämän pienistä asioista. 

Itselleni liikkuminen on tapa elää, vaikka välillä tuleekin treenitaukoja. Se on asia josta sytyn, josta  nautin valtavasti, joka tuo paljon sisältöä elämääni ja antaa täydellisen vastapainon työminälleni. Hyvässä moodissa ollessani tunnen olevani melkein voittamaton ja hyvän olon tunne on suuri. Myönnetään, että välistä ajatusmaailmani on turhan suppea tämän asian suhteen. Tämä siis leimaa minua kiireestä kantapäähän, se myös näkyy paikoin naamastani.

Voin sanoa käsi sydämellä, että liikunta ja dieetti eivät ole avain onneen. Kenenkään ei pitäisi myöskään hikoilla tai kirrailla kuvitellen, että jonkun määränpään x saavutettuaan on onnellinen. Onni on löydettävä omasta itsestään, se ei tule ulkoisista tekijöistä eikä materiasta. Materia voi tehdä hetkellisesti tyytyväiseksi, mutta se ei kanna pitkälle, onnea ei voi rahalla hankkia (paitsi ehkäpä kissan- tai koiranpennun muodossa).

Silti liikunta ja järkevä ruokavalio antavat oikein toteutettuina energiaa. Ne tasapainottavat elämää ja luovat hyvää oloa. Usein niiden kombinaatio myös parantaa unen laatua eli hyötyjä on vino pino, turha listata sen enempää. Ei niitä siten ihan turhaa kehutakaan...trust me. Mutta summa summarum jokaisen pitää löytää oma tapa tehdä näitä juttuja (tai olla tekemättä). Sen enempää en yritä asiaa pohtia, ainakaan tällä erää :)

Oma paremman kunnon projektini sujuu hyvin eli motivaatiota piisaa, treenit kulkee ja ruoka maistuu. Tänään värväsin siskon tsemppiseuraksi spurttitreeneihin. Idea tuli Fitfarmin Bikini Challenge ohjeista, mutta vähän muokkasin sitä oman näköiseksi. Karkeasti kuvailtuna siihen kuului juoksuspurtteja sekä lihaskuntoliikkeitä, kroppa kiittää saamastaan ärsykkeestä. Vettä satoi, joten vaatteista oli turha etsiä jälkikäteen kuivia kohtia. Olosuhteista viis väännettiin litimärällä alustalla mm vastarutistuksia. En tiedä kuvittelenko, mutta aerobiset setit eivät tunnu enää yhtä pahalle kuin muutama viikko sitten. Voisiko olla, että jotain on tapahtunut? Siis jotain mitä voisi kutsua edistykseksi.

Noihin hikitreeneihin jää kyllä koukkuun, haluan ja tarvitsen ehdottomasti lisää. Ollaan systerin kanssa pohdittu, että tehtäisiin joku ulkotreeni sykkeennostolla kerta viikkoon. Lumen tuloon on kuitenkin aikaa ja toisaalta vasta kunnolla paukkuva pakkanen kelpaa syyksi pitää taukoa. Mitähän jännää sitä ensi viikolle keksisi? Kaikki ideat otetaan vastaan :)

Vaihtelua ja golfin superviikonloppu

On ollut niin hässäkkää ettei edes kirjoittamaan ehdi...huokaus! Perjantaina totesin heti aamusta olevani lepopäivän tarpeessa, kaipasin myös pientä irtiottoa. Vaikka mun dieettieväät ovat maistuvia, runsaita ja kaikin puolin hyviä kaipasin vaihtelua. Kun treenaa ahkerasti ja syö omia eväitä töissä/vapaalla alkaa sosiaalinen elämä kummasti kaventua. Päätin poiketa dieetistä ja pyysin ystävääni illaksi kaupungille syömään...tekipäs muuten hyvää.

Yritin silti valita mahdollisimman viisaasti, ettei mitään repsahdusta tapahtuisi. Varmuuden vuoksi vielä kävelin parin kilometrin matkan kaupungille ja takaisin. Jokerina toimi lasi Pepsi Maxia eli ei kaloreita. Ruoka ei itse asiassa ollut mitenkään huikaisevaa, tosin varsin hyvää silti, mutta parasta oli pysähtyminen. Joskus meinaa iskeä vauhtinopeus ja silloin pitää hiljentää. Oli ihanaa jutella ajan kanssa ja fiilisteltiin tulevaa New Yorkin reissua, kiva kun on jotain mitä odottaa.

Lauantaina palasin pilkulleen ruotuun. Välipalarahkan tosin korvasin proteiinipatukalla, mutta se on sallittua. Syykin oli hyvä, sillä käytiin pelaamassa illalla kierros golfia, rahka ei siis säily bägissä. Kun aamupäivän oli siivonnut sekä hoitanut muita kodin arkiaskareita tuli häärättyä aika tavalla, sanoisinko aktiivista elämää. Ilma oli miellyttävä, kesähelteitä ei kyllä ole ikävä, mutta syksyn pystyi aistimaan. Onneksi pelikelejä on vielä jäljellä, intoa ainakin riittäisi.

Sunnuntaina oli henkilökohtainen golfin superviikonloppuni kliimaksi. Starttasin kotoa kahdeksalta eli skarppina aamusta lähtien. Kurvasin Vääksyyn Kanavagolfiin ystäväni kanssa pelaamaan. Ilma tuntui paikoin kylmältä ja välistä ihan palelikin. Pientä tihkuakin oli ilmassa, mutta suurimmilta sateilta vältyttiin - onneksi. Peli kulki ihan mukavasti, pelasin oman tasoitukseni mukaan eli ei se nyt ihan tuulesta temmattu ole. Toisaalta eipä sen suhteen järin suuria muutoksia ole tapahtunut, ehkä ensi kaudella tai joskus myöhemmin.

Mulle meinasi loppuvaiheessa iskeä paniikki aikatauluista, kierros kun kesti ja kesti. Aikaa paloi 4 h 45 minuuttia ja mulla oli kiire seuraavaan paikkaan. Ehdin sentään syödä klubilla keittolounaan, himoitsin roskaruokaa, mutta siihen ei ollut aikaa. Olisin siten sallinut itselleni kunnon repsahduksen, koska samalle päivälle oli varattu toinenkin tee-aika. Äkkiä kotiin, nopea varusteiden vaihto ja menoksi! Yllä todisteet mun viikonlopun golflookeista.

Kolmelta olin valmis uuteen nousuun ja ystäväni mies noukki minut kyytiin, suuntana Vierumäki sekä Classic-kentän valloitus. Aluksi vireystaso tuntui olevan kohdillaan ja pelikin kulki kiitettävästi. Etuysin jälkeen ote alkoi hyytyä, kilometrit tuntuivat kropassa. Vaikka tulos tippui ei se haitannut. Kierros pelattiin hyvässä hengessä, huumori silmäkulmassa ja sääkin oli mainio. Lyöntejä tuli liikaa, mutta etenimme mukavasti, joten olihan se vaan mahtavaa. Viisi tuntia myöhemmin olin saanut golfurakkani päätökseen, kaksi päivää kolme kierrosta. Eihän sitä nyt jatkuvasti noin paljon pelaisi, mutta tulen tekemään tämän saletisti uudestaan.

Tänään urheilusuoritus tuntui kropassa, teki mieli jäädä nukkumaan. Lopulta raahauduin työmaalle ja energiatasotkin alkoivat palautumaan. Päivä oli hektinen ja sen päätteeksi kaipasin lepoa. Luojan kiitos oli lepopäivä, olin niin sen tarpeessa. Alunperin olin lupautunut lähteä kuntosalille tekemään ohjauksen, mutta peruin sen heti aamusta, en olisi jaksanut. Sain kuitenkin yllätysvieraita, ihana ystäväni piipahti poikakolmikkonsa kanssa. Oli ihana rupatella ja kuulla pikkumiesten kuulumisia. Ainoa vaan, että heidän nukkumaanmenoaika taisi venyä ja niin venyi mun kokkausoperaatio. Onneksi mulla on liukuva työaika, taidan raahautua officelle normaalia myöhemmin. Pitäisi säästellä voimia iltaan, sillä päivän päälle olisi suhteellisen häijy juoksuspurttitreeni tiedossa, mutta siitä lisää ensi kerralla.

No pain no gain

Viime viikolla tehty rappustreeni jäi hyvällä tavalla mieleen siispä se oli pakko ottaa uusiksi. Tällä kertaa treeniseuraksi ilmoittautui pikkusiskoni, jonka kiinnostus hien vuodatukseen oli herännyt. Yksissä tuumin steppailtiin siskon luota parin kilometrin matka Radiomäelle. Mun jaloissa tuntui jo tässä vaiheessa, edellisen päivän jalkatreeni taisi tuntua lihaksissa...damn.

Piti ihan odotella omaa vuoroa, sillä kaupungin parhaat portaat olivat varattuna. Onneksi ei ollut mihinkään kiire niin odoteltiin rauhassa omaa vuoroamme. Ehdin siinä aikani kuluksi esitellä uusinta hankintaani eli zero pointin säärystimiä, joita kaikki juoksijat kilvan kehuvat. Ai että minäkö mainoksen uhri? No todellakin, aina ja joka kerta, myös jatkossa.

Ekat kymmenen minuuttia menivät mukavasti, sitten alkoi ryydyttää. En meinannut jaksaa juoksuosuuksia enkä lihaskuntoliikkeitä, ärsytti. Rämmin silti puolituntisen läpi, sisulla pärjää tiukoissakin tilanteissa. Systeri veteli edellä kuin aropupu ja sekös mun kilpailuhenkeä suututti. Loppujen lopuksi ei auttanut muu kuin todeta, että tänään ei ollut mun paras päivä, mutta tein sen silti. Ja se tunne näin jälkikäteen, se on ihan mahtava!

PS: Aion palata noille huudeille vielä...periksi ei anneta :)

Voihan ähky

Fitfarmin dieettien hyvä puoli on se, että saa syödä monipuolisesti ja vieläpä aika reilusti. Ruuat kulkee vaa'an kautta, mutta se on oikeastaan aika helppoa, helpompaa kuin luulisi. Itse kokkaamalla saa loihdittua herkullisia ruokia eli ihan heti ei tarvitse pelätä kyllästymistäkään. Teen ruokaa aina isommat satsit kerralla niin siten pääsee helpolla. Normaaleina työpäivinä tässä ei ole ongelmia, mutta etäpäivät ovat oma lukunsa.

Aamulla jotenkin uppouduin töiden pariin ja kappas unohdin syödä. Vetelin aamupalan lähempänä kymmentä eli bye bye ruokarytmi heti alkuun. Eipä siinä, muut ruuat pistelin hieman orjallisemmin. Ongelma tuli vastaan, kun palasin treeneistä ja hotkin kunnon satsin ruokaa ääntä kohti. Tuli ihan hillitön ähky, joka on vellonut jo tunnin. En oikein ymmärrä miten se iski, sillä takana oli kuitenkin aika naseva punttisetti. Arvatkaa kenellä olisi vielä iltapala syömättä...huokaus.

Jos tästä jotain positiivista hakee niin nälkää ei ainakaan tarvitse nähdä. Harmittaa silti miten metsään homma meni tänään. En yksinkertaisesti kykene syömään ähkyltänk enää mitään, jostain pitäisi repiä energiaa kokkailla huomisen eväät. Onneksi on tota vararavintoa niin homma ei kaadu energiavajeeseen. Huomenna homma rokkaa varmasti paremmin, sillä suuntaan työmatkalle, joten eiköhän se nälkä kolkuttele paremmin kuin tänään...ainakin toivon niin.

Lepopäivä ja juhlahumua

Eilen oli aika hengähtää treenien suhteen ja nostaa malja maailman parhaan pomon kunniaksi. Työpäivä hurahti vauhdilla, sillä pistettiin pillit pussiin jo kahden maissa ja suunnattiin Helsinkiin. Tähän asti olen noudattanut dieettiä orjallisesti, illalla annoin itselleni luvan lipsua, ensimmäistä kertaan. Toisaalta kakkosviikolla oloni on ollut turvonnut, vatsa reistailee ja alussa karistettu paino on hiipinyt takaisin. Ei voi siis paukutella henkseleitä, mutta jatkan sitkeästi ja jään odottamaan tuloksia...kai ne sieltä tulee?

Esimieheni Pasi on maailman paras pomo. Minun suusta ei siten kuule kauhutarinoita, ainoastaan hehkutusta. Hän on todellinen ihmisjohtaja, joka näkee kaikissa hyvää, saa virtaa muista ja heittäytyy tilanteisiin täysillä...aina ja joka kerta. Pasi myös rakastaa juhlia ja lahjoja sekä on varmistanut, että jokainen muistaa/tietää hänen viisikymppisten ajankohdan. Ohessa muutama kuva todisteena, voitte itse arvailla mitä siellä oikein tapahtui :) sen voin silti sanoa, että tällaisissa synttärikemuissa en ole aiemmin ollut.

Vaikka dieettini ei ole tuonut ulkoisia edistysmerkkejä, olenhan turvoksissa kuin rantapallo, en kokenut tarvetta lähteä sen suuremmin juhlamoodiin. Eväsrasiat jäivät kotiin ja tyydytin nälkäni voileipäkakulla, oli muuten hyvää. Täytekakun jätin muille, ettei mopo karannut kokonaan käsistä. Tuhdin ruokailun johdosta iltapalarahkakin sai jäädä, toisaalta eipä ollut nälkäkään. Uskon, että tällainen luvallinen repsahdus teki vain hyvää, motivaatio ei ole kuitenkaan kadonnut minnekään. Nyt aamupuuro tulille, läppäri auki ja työpäivän kimppuun, aherran tänään kotona etätöissä ja aikamoinen pino hommia odottaa tekijäänsä. Illalla uuteen nousuun eli salia kohti, lepopäivä on taas taaksejäänyttä elämää.

Ajatuksia liikunnasta ja syömisestä

Aika moni pitää liikuntaa jotenkin kamalana ja pakollisena sekä perustelevat liikkumattomuuttaan sillä, etteivät pidä liikkumisesta. Aika surullisia, mutta niin yleisiä kommentteja jatkuvasti elopainoaan kasvattavassa Suomessa. Mielestäni jokaisen pitäisi löytää oma(t) lajinsa sekä nauttia siitä, ihan vain itsensä kunnioittamisen takia. Vaikka lähteminen olisi vaikeaa niin jälkikäteen endorfiinit hyrräävät ja vaivannäkö kannattaa...hiiteen tekosyyt.

Eilen seurasin golfkentällä takanamme tulevaa ryhmää, jossa pelasi kaksi miestä ja yksi nainen. Tämä lady oli isokokoinen, käveli ankkamaisesti vaappuen ja huristeli muuten autolla lyöntiensä välit. Tuli paha mieli hänen puolestaan, golfista jäi ainakin puolet kokematta ja se liikunnallinen puoli minimiin autoilun takia. Tosin ilman autoa hän ei olisi kuntonsa takia pystynyt edes pelaamaan. Miksi hän meni siitä mistä aita on matalin? Miksi hän ei pudottanut painoaan ja pitänyt itsestään parempaa huolta, jotta voisi nauttia rakastamastaan lajista kunnolla? Voihan toki olla, että paino ei ollut se syy, mutta ainakin silmiinpistävä näin ulkopuolisen näkökulmasta.

Painonhallinta on periaatteessa helppoa, syö vähemmän kuin kulutat. Se toteutus on vaan vaikeampaa ja vaatii itsekuria. Olisi helppoa syödä mitä sattuu ja jostain syystä ihminen on ohjelmoitu himoitsemaan makeaa sekä rasvaista. Usein dieetin noudattaminen vaatii myös suunnittelua ja etuläteisvalmistelua, mutta tulosten saavuttaminen tarkoittaa usein sitä, että jotain pitää muuttaa. Silloin ei riitä, että menee siitä mistä aita on matalin tai sitten valitusoikeus on menetetty.

Oma dieettini ja siihen kuuluvat kuntoilut ovat lähteneet hyvin käyntiin. Se on vaatinut itsekuria ja raahaan eväsrasioita kaikkialle, mutta periksi ei anneta. Joudun myös suunnittelemaan miten ajoitan ruokailuni ettei ateriavälit pitene. Ruoka myöskin kulkee lautaselleni vaa'an kautta. Kuulostaako hankalalta? En tavoittele mitään fitness-lookia tai hurjaa painonpudotusta, mutta haluan aikaiseksi muutoksen. Haluan voida ja näyttää paremmalta kuin nyt, olen liian nuori luovuttaakseni näin ajoissa. Uskon myös siihen, että koskaan ei ole liian myöhäistä ja ryhtiliikkeen voi ottaa milloin vain.

En kuitenkaan liiku suorittaakseni jotain, säälin niitä jotka liikkuvat vain pakosta, tosin onhan se tyhjää parempi vaihtoehto sekin. Itse nautin siitä, että saan tehdä ja koea. Siksi varmasti kokeilen jatkuvasti myös eri lajeja ja pyrin löytämään uusia kulmia tekemiseeni. Eikä voi olla korostamatta sitä miten hyvää vastapainoa se on työlle, vapaalla pitäisi päästä irti. Olisi vaikea kuvitella viikonloppua sohvaperunana, se ei ole mun juttu, ainoastaan pieninä annoksina. Miten ne sellaiset kotona möllöttäjät saavat aikansa edes kulumaan? Loppumetreillä oleva viikonloppu oli mieleeni, ihan kuin olisin vaikuttanut sen kulkuun ;)

Eilen käytiin pelaamassa kierros golfia työporukalla. Kuinka nautinkaan, kun sain pelata, rupatella ja nauttia ihanasta ilmasta sekä maailman parhaasta peliseurasta. Oli myös pakko myöntää, että kesä alkaa olla finaalissa. Vaikka olikin lämmintä alkoi kosteus puskea pintaan, piti ihan kaivaa takkikin päälle. Eiköhän tässä ehditä vielä muutama rundi heittää ja sitten odotellaan kesää 2015. Tänään olin lähtökuopissa heti aamusta ja suuntasin Evolle, Niemisjärvelle. 

Pari viikkoa sitten tuli otettua ensikosketus suppailuun. Jotain mukavaa siinä lajissa oli, joten olihan sitä päästävä uudemman kerran kokeilemaan. Syy miksi lähdin kotivesiä kauemmaksi oli hyvä ystäväni Reetta. Hänen kotinsa lähistöltä löytyy tämä luonnonkaunis paikka, jossa voi retkeillä, kalastaa, meloa ja tietenkin SUP-lautailla. Eipä ollut välinevuokrakaan hinnalla pilattu, 3 tuntia 15 eurolla. Pari tuntia suppailtiin ja ehdittiin kiertää kolme pikkujärveä sekä testailla hieman erilaisia tekniikoita. Ihan promeininkiin ei vielä ylletty, mutta mukavaa se oli.

Olisiko aurinkoisen sunnuntain voinut paremmin aloittaa? Vaikka olen liikunnan suhteen yksinäinen susi, joka tykkää pakertaa rauhassa on välistä kiva tehdä jotain porukalla. Musta vähän tuntuu, että palaamme lajin pariin viimeistään ensi kesänä, sen verran kivasti tämä suppailu on kietonut pikkurillinsä ympärille. Tällä kertaa ehdittiin myös nappaamaan kuvamateriaalia jälkipolvia varten, toivottavasti kuvistakin näkyy, että liikkuminen on kivaa! Vähän kolottaa aktiivinen elämänmeno jäsenissä, mutta sillä se lähtee millä tuleekin.

Syystuulia

Pari päivää on sujahtanut ohi vauhdilla, miten tää aika näin rientääkään? Loppuviikko sujui hieman rennommissa merkeissä, sillä sain peruttua yhden työmatkan ja vietin pari päivää etätöissä. Todellisuudessa kotona tulee painettua töitä tiukemmin kuin toimistolla, mutta täydellisessä rauhassa keskittymiskyvyn saa vietyä uudelle levelille. Muutenkin on kiva vaihtaa virallinen look tukka takussa olomuotoon, vaihtelu virkistää.

Arjen pyörteissä treenit sujuu hyvin, mikä tuntuukin hyvältä. Torstaina ja perjantaina testasin Bikini Challengen volyymitreenit. Edellisen viikon voimatreeneihin verrattuna toistoja on enemmän 8-6 -> 15-12 eli painoja on vastaavasti vähemmän. Mukavaa vaihtelua, kropalle tekee hyvää saada erilaista ärsykettä. Eilen sain nollattua työviikon lähtemällä päivän päätteeksi puntille jalkapäivän parissa ähertämään. Lämmittelin mun 30 päivän haasteen liikkeillä eli 40 burpeeta, 40 polvennostoa ja 40 haara-perus-hyppyä, eipä kuulkaas tartte kuntopyörän selkään pompata.

Saatan olla väärässä, mutta ihan kuin nuo burpeet alkaisivat hieman sujua. Meno ei vaikuta enää toivottomalta ryömimiseltä vaan siinä on ihan tekemisen meininkiä. Heti alkuun sain hien päälle ja samalla sykkeellä painelin loppuun asti. Nyt vain toivon, että tällä sykkeellä ja motivaatiolla jaksaa vaikka illat pimenevät ja työkiireet lisääntyvät. Kyllä se kuntoilu vaan antaa hyvää vastapainoa työjutuille.

Oletteko muuten huomanneet kuinka syksy on jo läsnä? Luonto alkaa muuttaa muotoaan, lehdet sekä aluskasvillisuus ovat paikoin ihan keltaisia. Niin se kesä vaan alkaa väistyä ja illat pimentyä. Vaikka lämpö ja aurinko ovat ihania alan pikku hiljaa odottamaan syksyä. Siinä on sittenkin jotain ihanaa, eikö?

Aika ajoin sitä kaipaa myös jotain uutta kotiin. Eksyin vähän vahingossa eräänä iltana Askoon ja lopputuloksena olohuoneeni koki pienen sekä toivotun muodonmuutoksen. Paras sponsorini eli äiti yllätti minut ostamalla haluamani sohvapöydän. Vasta 8 vuottahan tässä on sopivaa etsittykin eli ei kauan. Täydensin kokonaisuutta ostamalla uudet sohvatyynyt. Vaatehuoneen uumenista pitäisi kaivella toiset verhot niin kylläpä silmä lepäisi. Selailin myös ahkerasti IKEAn kuvastoa, sillä pari muutakin juttua olisi kiva saada. Mutta ehkäpä parasta onkin se suunnittelu ja haaveilu, sillä kerralla ei saa kaikkea.

Ihanan rentouttavaa viikonloppua,

Virpi

Salille on pitkä matka

Parin päivän työmatkailun jälkeen olin ihan puhki, pelkkä ajatuskin salille lähdöstä puistatti. Teki mieli keksiä joku (teko)syy olla treenaamatta ja viettää ilta makuuasennossa töllön ääressä. Tuntui siltä, että salille oli kohtuuttoman pitkä matka, siis aivan ylitsepääsemätön sellainen. Onneksi sisu nosti päätään ja keksin toimivan keinon jäädä kotiin, mutta pysyä ruodussa. Vastaus oli Fitfarmin viikkotreeni - luojan kiitos kotonakin voi treenata tehokkaasti!

Puolen tunnin kuluttua valuin hiestä ja hehkuin tyytyväisenä...I did it! Kun oli vihdoin saanut ahterin ylös sohvasta alkoi energia virtaamaan. Päätin jatkaa valitsemallani tiellä ja kirmaisin seuraavaksi lenkille. Koska herätyskelloni soi valmiiksi 5:15 siihen ei pysty lisäämään aamuaerobiselle aikaa, pitäähän munkin vähän nukkua, voin ottaa vahingon takaisin tekemällä reippaan kävelylenkin treenin jälkeen. Oli muuten aikamoinen peliliike.

Siinä vaiheessa, kun treenit oli hoidettu ja lapioin ruokaa suuhuni olin ylpeä itsestäni. Parin viimeisen työpäivän jälkeen moni muu olisi luovuttanut. Mutta niinhän se on, että silloin kun tekisi mieli lopettaa tai ainakin höllätä hetkeksi on kiristettävä tahtia entisestään. Veikkaan myös, että huomenna salille on taas lyhyt matka ja lähden nostelemaan puntteja innoissani.

Rappustreeniä

En osaa oikein sanoa miksi, mutta olen lipsunut aerobicista treeneistä jo pitkään. Olen jotenkin ajatellut, että ne laiskat lenkit, joita kutsun juoksuksi ovat riittäviä...noup. Etenkin jos ei juokse kovin usein, käytännössähän juoksijanurani on enemmän tai vähemmän jäissä. No mutta joo ehkäpä tämän ensimmäisen viikon oppi on juurikin siinä, että tilanteen pitää muuttua.

Tälle päivälle olin päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä kurittamaan kehoani rappustreeneihin. Viikko on hyvä käynnistää vauhdilla, etenkin kun huomenna on olosuhteiden pakostakin lepopäivä. Vaikka olen kuntoilun suhteen sellainen yksinäinen susi niin tähän settiin kaipasin apuvoimia. Onneksi sellainen löytyi Bikini Challengen Facebook-ryhmästä ja sovittiin treenitreffit Radiomäelle...siellä on kaupungin parhaat portaat.

En avaa taaskaan treeniä tarkemmin, koska se kuuluu vain Fitfarmin valmennuksiin osallistuneille. Mutta juoksua portaissa eri variaatioilla ja väliin lihaskuntoa. Treeniaika oli 20-30 minuuttia eli kyllähän siinä ehti hiki tulla...äitiäkin oli ikävä. Tämän siitä lorvimisesta saa, joutuu aloittamaan nollista. Vaikka koville ottikin niin lopputulos palkitsi. Kun etureidet kramppasi tiesi todellakin tehneensä. Jos tällaisella treenillä ei pääse kuntoon niin sitten ei millään. Parasta oli itsensä voittaminen, pystyin siihen epäilyistäni huolimatta!

Supersunnuntai

Mulle rakkain tapa viettää viikonloppua on ehdottomasti hääräillä kaikkea. Välillä on tietenkin ihanaa lorvia, mutta sellainen liikkeessä pysyminen ja kivojen juttujen tekeminen on silti mun juttu. Eilen oli juuri sellainen päivä, oikea lahtelainen supersunnuntai ala Virpi :)

Aamulla univarastot olivat jo varhain täynnä, joten tein jotain ennenkuulumatonta - lähdin aamulenkille. Fitfarmin ohjelmissa suositellaan usein aamuaerobisia eli tyhjällä vatsalla tehtäviä lenkkiä, siinä se juurisyy moiseen. Ilma oli vielä viileä ja sai todellakin kävellä reippaasti ettei tuntunut kylmältä. Vaikka teki mieli lampsia laiskanpulleasti pistin tossua toisen eteen rivakasti. Oli oikeastaan aika kivaa käynnistää päivä näin vauhdikkaasti ja ihastella heräävää kaupunkia...ei ollut porukkaa ruuhkaksi asti.

Nautinnollisen aamukahvin ja -puuron jälkeen aloitin siivoilemaan. Todellisuudessa inhoan imuria, mutta siisti koti miellyttää silmää ja näin kissanomistajana siisteystason ylläpito tarkoittaa lisähommia. En kuitenkaan halua hautautua kissankarvoihin, joten yritän nyt rutinoitua kahden viikkosiivouksen rytmiin. Urakan valmistuttua tuntui taas kotoisalta, ajatuskin kulkee paremmin, kun on tilaa hengittää. Siivous on helpoin keino kohentaa kotia.

Sitten eteenpäin eli pikainen kyläreissu kummipojan ja tämän vauhtiveljien luokse. Musta on ihanaa pitää hyvät välit kummilapsiin ja siksi pyrinkin tapaamaan molempia suhteellisen usein. Vaikkapa kuuden viikon tauko tuntuu ikuisuudelta. Kyselin myös tuoreen eskarilaisen kuulumisia, iso etappi pienen miehen elämässä <3

Ei siinä ehtinyt paljon vanhenemaan, sillä viikon neljäs salitreeni odotti tekijäänsä. Kävin tekemässä toisen jalkatreenin ja tuntuihan se. Viikon saldo on muuten komea: 4 x punttis, 1 x kotitreeni, 1 x golfkierros ja 1 x aamulenkki. Tällaisen rytmin kun saisi säilytettyä! Toisaalta tällaista motivaatiota ei ole hetkeen ollut, kiitos kuuluukin Fitfarmin jengille. Lisätsemppiä on saanut Bikini Challenge valmennusryhmän Facebook-ryhmästä, jossa sana on vapaa. Kiva myös huomata miten erilaisia ihmisiä on mukana, päämäärä on silti sama eli parempaan kodikseen pitäisi päästä.

Syy miksi joutui eräänlaisen minuuttiaikataulun perässä juoksemaan oli FC Lahti. Kauden toinen peli Kisapuistossa alkoi puoli seiskalta ja sinne oli ehdittävä. Mystisesti ehdin treeneistä vielä kauppareissullekin, joten turhia luppoaikoja ei vaan ollut, ne sanoo että haudassa ehtii levätä. Oli käytävä ostamassa myös viikon dieettieväät mm. suhteellisen miehekäs annos rahkaa eli 3,5 kiloa. Jotain mystistä on muuten tapahtunut...rahka maistuu aikas herkulliselta.

Reilut 4600 jalkapallofania oli ilmestynyt pelipaikalle, kun FC Lahti (sitä ollaan muuten sarjakakkosia) sai vastaan VPS:n. Ilma oli maagisen upea, aurinko paistoi vielä illastakin kuumana. Alussa meno näytti kotijoukkueen puolesta hieman takkuiselta ja vierasjoukkue upotti ensimmäisen maalin. Sitten peli-into löytyi ja lopputulos oli komea elikkäs 4-1. Hieman kyllä kaiveli etten voinut syödä ihanasti tuoksuvaa grillimakkaraa, mut pidän pääni tän dieetin suhteen. Ensimmäinen päämäärä pilkottaa jo 9 viikon päässä.

Kotiin päästyäni olisin ollut valmista kauraa töllön ääreen tai jopa nukkumaan. Tavoitteiden saavuttaminen vaatii kuitenkin peliliikkeitä. Siinä sitten kokkailin iltani iloksi viikon ruuat valmiiksi. Mun on mahdoton pysyä ruodussa, jos eväitä pitää tehdä aamulla eikä ruoka ole odottamassa kotiintullessa päivän päätteeksi. Vaikka tuollainen maratonvalmistelu ei ole mieleeni niin kannattaahan se. Lähes kolme tuntia siinä hurahti, mutta lopputulos on ääriään myöden lastattu jääkaappi. Silloin illalla valkosipulilla maustaminen tuntui hyvältä idealta, näin seuraavana päivänä ja ensimmäiset annokset vedettyäni se tuntuu turhan haisevalta vaihtoehdolta. Mut voi siten haistaa officella, mutta hei meitsi varautuu syysflunssiin. Että tällaisella setillä tuli clousattua aktiivinen viikko, ei huono.

Golfia ja katoamistemppuja

Sen verran sutinaa on ollut, että pelikentiltä tuli pidettyä parin viikon tauko. Vielä pitäisi saada kierroksia talven varalle, mutta olisi miljoona muutakin asiaa tehtävänä. Noh eilen pääsin kuitenkin liikenteeseen ja kaveri noukki minut kyytiinsä heti aamusta. Ilma oli aavistuksen armollisempi kuin edellisellä kerralla, vaikkakin lämpöä riitti eikä tarvinnut palella. Nesteytyksestä piti pitää huoli vaikkei sinne kolmenkympin paremmalle puolelle päästykään.

Peli kulki ihan mukavasti, etenkin kun huomioidaan pelitauko. Rangellekaan ei ehtinyt svingiä tapailemaan, joten liikkeelle piti lähteä kylmiltään. Etuysillä pysyin hyvässä vireessä ja takaysikin alkoi hyvällä pistejahdilla, mutta sitten romahdin. Edessä meni kolmen ryhmiä, joten jouduimme odottelemaan turhan paljon. Rytmi katosi ja parhaasta tatsista sai vain haaveilla. Väsymyskin alkoi vaivata, joten lähipeli karahti kiville. Silti kiva kierros, ei voi valittaa, golf on niin parasta!

Suurin onnistumiseni oli kuitenkin dieetin noudattaminen pelipäivästä huolimatta. Golfin huono puoli on siihen palava aika ja sitähän menee matkoineen päivineen. Eilen starttasin kotipihasta puoli kymmeneltä ja kotiuduin puoli neljän maissa. Ruokailujen väli, kun ei saisi venähtää juuri kolmesta tunnista pidemmäksi. Etuysin jälkeen nappasin proteiinipatukan, jolla korvasin yhden välipalan, piti muuten kiitettävästi nälänkin kurissa. Pelin jälkeen söin klubilla keittolounaan, jauhelihakeittoa ja vihersalaattia, ei voinut mennä pahasti pieleen vaikkei raaka-aineet kulkeneetkaan vaa'an kautta.

Suunnitelmissa oli tehdä joku kotitreeni päiväunien jälkeen, mutta Hamppu-kissani järjesti sellaisen yllätyksen, että pieleen meni. Hamppuhan ei pahemmin ilmesty nähtäväksi päivällä, joten annoin sen lymyillä piilossa kotiin tultuani. Päiväunien jälkeen aloin etsiä kissaystävääni...laihoin tuloksin. Tunnin etsimisen jälkeen aloin jo huolestua, paniikki valtasi mielen. Sain värvättyä siskonikin etsintäpartioon, mutta 2,5 tuntia myöhemmin olimme yhä tyhjin käsin.

Itkunsekaisin tuntein väsäsin katoamisilmoituksen Facebookiin, jossa se lähtikin leviämään kulovalkean lailla. Oli mahdollisuus, että herra oli livahtanut ulos, kun heiluin bägini kanssa. Tämä vaihtoehto tuntui myös ainoalta mahdollisuudelta, sillä kaikki mahdolliset piilot oli koluttu. Lopulta vein siskoni kotiin ja toivoin matkalla ihmettä. Kotiin tultuani sainkin sellaisen, ruokakuppi oli tyhjentynyt, joten kissa oli pakosti tallessa...vieläpä erittäin hyvässä sellaisessa.

Illan edetessä katti palkitsi minut näköhavainnolla. Tulipa lopulta keimailemaankin ja intoutui ensimmäistä kertaa leikkimäänkin. Salainen piilokin löytyi lopulta ja täytyy onnitella Hamppua kekseliäisyydestä. Siinä sivussa mun ruokarytmi tosin katosi...goodbye. Illalla tuli sitten tankattua aika tuhdisti, sillä päätin ahtaa kaikki ruuat sisuksiini ensin rahkat ja reilun tunnin päästä kunnon ruuan. Vähän piti annosta tosin pienentää, kun maha oli jo suhteellisen täynnä. Loppujen lopuksi episodi sai onnellisen lopun, ainoa mikä jäi toteutumatta oli mun iltatreeni, mutta huoli varmaan poltti jotain tuhat kaloria. Voin vain todeta, että kissanomistajan arki on aikamoista, silti Hamppuani en vaihda.

Viikkotreeniä, reissuhommia ja pyhitetty lepopäivä

Kelataanpas muutama päivä taaksepäin näin alkuun. Keskiviikkona käynnistyi reissurumba töiden puolesta, kaupparatsu on taas tien päällä. Onneksi nämä ekat matkat käynnistyivät Helsinkitourneella, joten pääsin aika helpolla, siis matkustamisen suhteen. Oikeaoppiset eväät kulkevat suhteellisen kätevästi mukana kylmälaukussa, ainoa miinus on kassialmatyylini, mutta hei kaikkea ei voi saada. Hieman sain osakseni ihmettelyä ja vinoilua siitä, miksi raahaan omat ruuat mukana. Ne sanoo, että työpaikkaruokalat on keksitty, noh minä en moisista välitä. Jätin suosiolla tarkemmat taustaselvitykset tekemättä.

Päivä oli raskas ja hektinen sekä venähti turhankin pitkälle. Kotiuduin väsyneenä kuuden jälkeen, mutta eipä auttanut itku markkinoilla. Ei muuta kuin officelook hiiteen, treenivermeet niskaan ja hyppyharjoituksia tekemään. Bikini Challenge ohjelmaan kuuluu viikoittain vaihtuva setti, jossa sykkeet nousee taivaisiin ja aerobinen kunto joutuu todenteolla testiin. Koska ohjelmia ei saa sen tarkemmin vuotaa julkisuuteen jätän tarkemmat kuvaukset läpi. Yhdistelmään kuului kuitenkin neljä ihanan rankkaa liikettä jotka tehtiin peräkkäin sekä viisi kierrosta toistoilla 50-40-30-20-10. Kierrosten välissä hengähdin minuutin ja sitten uuteen nousuun.

Setin pystyi tekemään kotona, sillä olin investoinut tätä varten steppilaudan. Todellisuudessa alusta olisi pitänyt olla korkeampi, sellainen 40-50 cm boxi, mutta halusin aloittaa armollisesti...näin jälkikäteen ajateltuna fiksu veto. Voin nimittäin kertoa, että ottipa koville, mutta jokainen lähtee omalta viivaltaan liikkeelle. Hiki virtasi, hengitys melkein salpautui ja luulin kuolevani, no okei toi viimeinen on vähän liioittelua. Vastaavaa syketreeniä ei ole tullut hetkeen tehtyä ja sen kyllä huomasi. Kaikesta rankkuudestaan huolimatta teki hyvää, jatkan siis valitsemallani tiellä. On myös tervettä muuttaa totuttuja rutiineja ja antaa kropalle uusia ärsykkeitä...that's the way I like it!

Väsynyt, mutta onnellinen <3

Torstai noudatteli työn puolesta samaa kaavaa kuin edellinenkin. Framilla taas ja sata lasissa hela tiden, kivaa hommaa siis. Ilokseni pääsin kotimatkalle tuntia aiemmin ja kotiuduin jo viiden jälkeen. Takki ammotti tyhjyyttään ja voimat olivat valuneet pois. Oli sellainen kaikkensa antanut olo, totaalisen levon tarpeessa. Kroppaa kolotti yhdestä jos toisestakin paikasta, ihan kuin joku olisi treenannut. Tällainen lihaskipu on kuitenkin parasta, sillä tietää tehneensä. Jos haluaa muutoksia on tehtävä asioita uudella tavalla eikä voi mennä siitä mistä aita on matalin.

Täytyy todeta, että lepopäivä ei olisi voinut tulla parempaan kohtaan. Ainoa ohjelmanumero olisi ollut 30 päivän haasteeni, mutta valitsin helpon tien...onhan se päivä huomennakin. Kömmin myös ajoissa nukkumaan ja pitkästä aikaa nukuin kunnolla. Olipa ihana tunne herätä aamulla levänneenä, unen merkitystä ei voi korostaa liikaa.

Operaatio kisan kotiutus etenee sekin. Vaikka Hamppu on päivä päivältä rohkeampi ei ikäviltä yllätyksiltä ole vältytty...valitettavasti. Keskiviikkona huomasin kakkossohvani istuintyynyssä pissajäljet, luojan kiitos huomasin ne, illalla olisi ollut muuten haiseva yllätys vastassa. Ei muuta kuin päällinen pois, pikasiivous kehiin ja sohvatyynyt parvekkeelle. Tilannetta helpottaakseni investoin (suolaisen hintaiset) feromonihaihduttimen ja -suihkeen, joiden pitäisi lievittää kissan stressiä. Luulin tämän olleen ainutkertainen vahinko, mutta tänä aamuna siivousrumba piti uusia. Juuri pesty päällinen odotti minua mytättynä ja pissattuna. Kädet kyynärpäitä myöden ristiin, ettei itse sohvaan oltu ruikittu. Jynssäsin sohvan rakenteet varmuuden vuoksi ja illalla odottaa pyykkivuoro. Jostain pitäisi metsästää päivän päätteeksi joku hajunsyöjä...en nyt haluaisi luopua sohvastani. Alkuvaikeuksista huolimatta Hamppu on ihana pikkumies ja toivon, että pelkotilat katoavat mahdollisimman pian.

Ei tuo minusta kovin onnettomalta näytä

Ja sitten takaisin tähän hetkeen...köröttelen junalla taas Pasilaa kohti. Viimeinen koulutussetti tälle porukalla ja puolilta päivin vaihto toista valmennusta vetämään. Sitten hyvin ansaittua viikonloppua kohti, olen niin sen tarpeessa. Illalla salille, kuinkas muutenkaan, hyvä keino nollata kulunut työviikko. Oman treenin ohessa olisi tarkoitus neuvoa ystävä kuntosalin ihmeelliseen maailmaan eli varmistetaan, että hän pääsee ohjelmansa kanssa uuteen nousuun uudella salilla. Kuva tietää näin aamusta, että päivääni tulee mahtumaan tällaisia hyviäkin hetkiä vaikka aamu alkoikin hieman negatiivisesti.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Hirveetä säätöö

Yksi ongelma mikä uusissa treeniohjelmassa tulee vastaan on se armoton säätö sopivien painojen kanssa. Tänään marssin salille treenaamaan alakroppaa ja valitsin lähes poikkeuksetta liian pieniä painoja. Vanhassa ohjelmassa toistot ovat 15-12 joten nyt tehtäviin 8-6 toistoihin on vissi ero. Painoa pitäisi tietysti latoa siten, että sen kahdeksan toistoa jaksaa hikisesti.

Salille lähdössä, pelonsekaisin tuntein :)

Onneksi pahin säätö on nyt takana. Seuraavalla kerralla pystyn valitsemaan oikeat painot heti alkuun. Luojan kiitos tuli hommattua se treenivihko, onhan se niin kätevä. Sitä mä vaan ihmettelen, että miksi aikoinaan luovuin tuosta kirjanpidosta, sillä se tuo uutta ryhtiä tekemiseen? Sitä ei vissiin opi muuten kuin kantapään kautta, jos silloinkaan. Mutta kaikesta huolimatta hyvä treeni, parempi mieli ja alkumotivaatio on enemmän kuin kohdallaan. Fitfarmin motivointi ohjelmineen todella toimii mulla.

Operaatio kissan kotiutus etenee. Hamppua ei voi kuvailla vielä kovin rennoksi, mutta hyviä hetkiä on koko ajan enemmän. Tänään sain ensimmäiset kuvatkin herrasta, kun tämä intoutui kunnolla keikistelemään sohvalla...aikamoinen hurmuri. Arvelen, että viikon parin kuluttua mun on melkein mahdotonta tehdä mitään ilman nelijalkaista seuramiestäni...me niin kuulutaan yhteen. Jos sinulla on kissanmentävä (tai kahden) aukko sydämessä, käypäs tutkimassa millaiset ihanuudet etsivät ja myös ansaitsevat hyvän kodin -> www.kissojenkatastrofiyhdistys.net.

Bikini Challenge on täällä!

Odotukseni palkittiin tänään, nimittäin Fitfarmin Bikini Challenge nettivalmennus alkoi vihdoinkin. Pientä päänvaivaa tuotti ruokarytmin suunnittelu, sillä syömisten välillä saisi olla 3 tuntia. Heräsin kuudelta, joten jos olisin syönyt puuron heti herättyäni olisivat päivän sapuskat loppuneet ennen aikojaan. Nappasin siten aamupalan töihin ja loppujen lopuksi rytmi löytyi aika kivuttomasti. Onneksi kaikki ruuat olivat valmiina, joten ei tarvinnut lähteä valmistelemaan mitään, sen kun pisteli menemään, so simple! Muutenkin mun kasvispaistokset maistuivat hyviltä, joten dieettiruoka oli myös herkullista...noh se rahka nyt ei ollut niin ihanaa, mutta sujahti vaivattomasti mahalaukkuun.

Koska tätä on niin kovin odotettu oli päivän kohokohtana salitreeni, ruokavalio ja treeni ne yhteen soppii. Kummasti ne myös tukevat toisiaan, sillä hyvän treenin jälkeen syö mielellään fiksusti eikä sorru naposteluun. Tein ns voimatreenin, jossa oli kuusi liikettä yläkropalle, toistoilla 3x8-6. Painoja piti ladata reilusti ja välissä ehti palautella pari minuuttia. Alkuun tein mun 30 päivän haasteen: 30 burpeeta, 30 polvennostoa ja 30 haaraperushyppyä eli tuli otettua mukavasti hiki pintaan. Tuli investoitua samalla treenivihko, johon voi näppärästi merkitä treenien tiedot eli liikkeet, toistot ja painot. Kirjasin myös infot siitä voiko painoja seuraavalla kerralla lisätä vai pitää samoissa. Tässähän on ihan intopiukeena pitkästä aikaa!

Kotimatkalla kurvasin Prisma-nimisen markettihelvetin kautta. Kaikki kunnia superhypermarketeille, mutta mieluiten kierrän ne nykyisin kaukaa. Ostoslistalla oli tällä erää steppilauta, joten jouduin rikkomaan rutiinejani. Fitfarmin ohjelmaan kuuluu viikkotreeni missä tarvitaan boxia, jonka päälle mm hypätään lukuisia kertoja. Mun kunto ei yksinkertaisesti kestä sellaisia 30-45 cm korkuisia laatikoita, joten ajattelin aloitella inhimillisesti. Nyt olisi siis välineet tälle viikolle valmiina.

Tavoitteena olisi käydä huomennakin salilla ja keskittyä alakroppaan. Keskiviikolle säästelen tuota kauhuntasapainoa aiheuttavaa hyppelytreeniä ja teen sen suosiolla ilman yleisöä, Hamppu-kissani nauraa varmasti partaansa. Pelkästään tänään ne 30 burpeeta olivat epätoivoa aiheuttavia, hyydyin jo 15 jälkeen ja lähinnä raahauduin loppujen läpi. Juuri sillä hetkellä tein lopullisen ostopäätökseni steppilaudasta. Ehkäpä (sellainen tosi iso ehkä) muutamien viikkojen jälkeen pystyn tekemään samaisen setin salilla julkisesti ja ihan oikealla boxilla.

Mitä kissaprojektiini tulee niin aamulla Hamppu teki myönnytyksen. Se tuli varovaisesti lipaston alta esiin, antoi silittää, puski minua ystävällisesti ja kehräsikin vielä. Ilmeisesti kissaherra loukkaantui, kun lähdin töihin, joten illalla olen turhaan yrittänyt hieroa ystävyyttä. Onneksi olen tällaisissa asioissa pitkämielinen, ujuttaudun tassumiehen suosioon pikkuhiljaa...to be continue.

Kissakuiskausta, suppailua ja dieettivalmisteluita

Viikko on ollut täyttä odotusta, nyt ollaankin voiton puolella. Maanantaina päätin hankkia viimeinkin kissan ja piti odottaa koko pitkä viikko uuden perheenjäsenen hankintaa. Lauantaiaamuna suuntasinkin auton nokan kohti Kangasalaa ja lähdin hakemaan Hamppu-kissan kotiin. Tämä sydämenvaltaaja on joutunut muuttamaan lyhyessä ajassa kolme kertaa ja niinpä ensimetrit ovat sujuneet varsin varauksellisissa merkeissä. Yritän epätoivoisesti päästä kosketusetäisyydelle ja saan vain osakseni tuijotuksia, mutta aion voittaa tämän pikkuherran luottamuksen. Yhteinen matkamme etenee siten hitaasti, mutta varmasti...ikuinen optimisti kun olen.

Kissan nimi on hieman herättänyt ihmetystä. Hamppu on siis kolmevuotias kissamies ja joutui vaihtamaan kotia lapsen allergian takia. Varakodissa sitä kiusattiin muiden kissojen toimesta, joten sen oli pakko muuttaa uudestaan. Reilun kuukauden päivät Hamppu asusteli kissojen katastrofiyhdistuksen sijaiskodissa pienessä yksiössään. Nyt Hampun olisi tarkoitus asettua luokseni ja eiköhän se siitä lähde rullaamaan, luottamus on vaan saavutettava väsytystaistelutekniikalla. Alussa meinasin muuttaa nimen, mutta jos toinen on siihen tottunut niin olkoon. Toisaalta pienen totuttelun myötä Hamppu kuulostaa ihan kivalta eikä mielleyhtymä tiettyihin päihdeaineisiin enää haittaa minua. Ei nimi kissaa pahenna ellei kissa nimeä :)

Toinen odotuksen aiheeni oli SUP-laudan testaus eli suppailu. Menimme seitsemän mimmin voimin Pikku Veskulle suppailun alkeiskurssille. Ensin kuulimme hieman lajin taustoja, tutkimme välineet ja  pienen neuvonnan päätteeksi vesille. Alussa vähän jännitti ja totuttelimme lautoihin pienessä polviseisonnassa. Mutta aika nopeasti noustiin seisomaan, harjoiteltiin laudan kääntäminen ja sitten menoksi. Kuvottavan likaisesta vedestään huolimatta Pikku Vesku oli kuin tehty aloittelijoita varten. Suojaisaan vesialueeseen ei tuuli tuivertanut, joten melonta oli helppoa.

Varovaisesti testailimme miten laudalla pystyi siirtymään ja pomppimaan. Kukaan ei molskahtanut uimaan ja pärjäsimme muutenkin varsin hyvin. Suppailu oli todella mukavaa ja olisi kiva päästä uusintakierrokselle. Kun pääsisi testailemaan taitojaan hieman puhtaimmissa vesissä voisi kokeilla kunnolla rajojaan. Testaisin miltä joogaaminen tuntuisi vesillä ja muutenkin laittaisin tasapainoni likoon. Näillä huudeilla alkeiskurssia kannattaa kysellä www.kitetirri.fi kautta, voin tämänpäiväisen perusteella suositella lämpimästi. Kuvamateriaalia ei juurikaan ole, sillä älypuhelinta ei uskaltanut altistaa kosteudelle. Onneksi sain sentään napattua kuvan ystävästäni Reetasta, kiitos kaikille osallistumisesta!

Sitten se kolmas odotuksenaiheeni...Fitfarmin Bikini Challenge alkaa huomenna. Tämä on äärimmäisen hyvä paketti timminpää olemusta kaipaavalle, mahdollisesti pienestä painonpudotuksesta haaveilevalle ja kunnollisia treeniohjeita haluavalle. Ohjelma kestää kymmenen viikkoa ja maksaa naurettavat 99 €. Tämä on juuri sitä mitä olen kaivannut, viimeiset roskaruuat tuli nautittua viikonloppuna ja pitihän se käydä vähän jätskilläkin herkuttelemassa...mmm!

Mulla ruokavalion noudattamisen A ja O on suunnittelu. Niinpä kurvasin suppailujen päälle kauppaan. Lastasin kärryihin paaaaljon kasviksia, pakastemarjoja ja rahkaa, ihan siis pirusti rahkaa. Viikon aikana pitäisi huitasta 3,5 kg rahkaa, siinä sitä on muuten tekemistä. Yhtälöä ei tietenkään helpota se, että käytännössä vihaan rahkaa. Siispä joudun hieman lusmuilemaan ja luovimaan, joukkoon lorahti siten snadisti vanilianmakuista soijamaitoa sekä mehukeittoa. En ajatellut potea moisesta ohjeiden rikkomisesta morkkiksia...psst älkää kertoko Jutalle.

Sitten kulutin iltani keittiössä, kokkaamalla kolmen päivän ruuat valmiiksi eli dieetti alkaa melkeinpä helposti. Jääkaappini on täynnä oikeankokoisia annoksia purkitettuina eli mä vaan syön ja treenaan. Käytin mausteita reilulla kädellä ja täytyy jälleen kerran todeta, että terveellinen ruoka on ihanan värikästä sekä yksinkertaista. Seuraavien viikkojen ajan popsin siten lihaa/kanaa/kalaa, hiilareita, kasviksia, raejuustoa, rahkaa, marjoja yms.

Koska ohjelma on Fitfarmin en kerro tarkempia ruoka tai treeniohjelmia. Kirjoitan niistä vain pääpiirteittäin, jokainen kiinnostunut käytkööt netissä www.fitfarm.fi ja hankkikoot sieltä itselleen parhaiten sopivan valmennuksen. Lähiaikoina alkaa muitakin nettivalmennuksia ja tarjontaa on laidasta laitaan. Maksuvaijtoehtojakin löytyy eli tekosyitä osallistumiselle ei ole. Moni arvostelee Fitfarmia ja sen keulahahmoa Jutta Gustafsbergiä, mutta itse kuulen molempien fanittajiin. 

Nettivalmennus ei tietenkään sovi kaikille, mutta esimerkiksi itse pidän sitä toimivana. Ohjeet ovat tarkoitettu kaikille eli jos niitä ei noudata 100 %:sti on turha itkeä. On myös turha kysyä vaihtoehtoja jos ei itse tykkää jostain. Ruokavalioitakin löytyy kolme ns normaali, kasvis ja maidoton eli löytyyhän sitä valinnanvaraa. Netissä olevasta foorumista saa kivasti tsemppiä ja vertaistukea sekä pystyy kyselemään (fiksuja) kysymyksiä fitfarmilaisilta. Itse joudun tekemään pieniä muutoksia salitreeneihin, koska polveni ei tykkää jalkaprässistä, mutta turha siitä on sen suurempaa numeroa tehdä.

Treeniohjelmat ovat näin ensituntumalla hyviä ja odotan huomista salitreeniä innolla. Netistä löytyy myös hyvät videot, joilla neuvotaan tekniikat kuntoon. Jokainen voi valita kolmesta vaihtoehtoisesta treeniohjelmasta, joita voi myös mixailla. Tavoitteena on tehdä 2-4 salitreeniä, 1-3 viikkotreeniä (aerobisempi setti) sekä pari rasvanpolttolenkkiä viikossa. Kuitenkin niin, että treenejä tulisi yhteensä viisi sekä aamuaerobiset päälle. Loppu on sitten vähän niin kuin itsestä kiinni, pitänee katsoa peiliin jos tuloksia ei ala tulemaan. 

On siis turha syyttää yritystä jos homma ei miellytä. Katse hintaakin kertoo sen, että kyseessä on nettivalmennus, joka sopii kaikille sekä mahdollisimman erilaisille saleille. Henkilökohtainen personal training on aina tehokaampi, sinulle räätälöity sekä kalliimpi. No se siitä saarnaamisesta, nyt suihkun kautta sänkyyn ja kohti uutta viikkoa. Tästä tulee hieno viikko, aion ystävystyä Hampun kanssa ja suoriutua dieetin, treenien sekä töiden yhdistämisestä kunnialla!