Aamuwodi

Laitoin kellon herättämään viideksi, jotta voisin halutessani kirmata aamuwodille. En uskaltanut tehdä illalla tuntivarausta, sillä jos väsymys olisi vienyt voiton olisin kääntänyt suosiolla kylkeä. Tiedossa oli kuitenkin niin mielenkiintoinen tunti, että motivaatio karistaa unihiekat silmistä oli suurempi kuin unen tarve. Joten kahvit ja smoothiet naamaan & menoksi!

Alussa otettiin hiki pintaan ja lämmittely tuntui kivalta. Ilmeisesti pieni tauko boxilta oli myös hyväksi. Kannattaa siis kuunnella aina kehoaan, eikä tehdä sitä mitä pitäisi tai kuuluisi. Varsinaisessa työ osuudessa tehtiin kolme kympin sarjaa pistoolikyykkyjä, dippejä ja leuanvetoja vastaotteella.

Pistoolikyykky on jotenkin koukuttavaa ja se on yksi tavoiteliikkeeni. Alussa se tuntui mahdottomalta, mutta nyt tiedän pystyväni siihen. En siis ihan vielä, mutta ihan pian. Skaalasin kyykyt lilalla kumpparilla, joka auttoi pahimmassa kohdassa. Töitä sai silti tehdä, mutta tekniikka pysyi puhtaana. Kaupan päälle tuli voittajafiilis, sillä koville se vaan otti.

Dipeissä testailin kumppareita ja päädyin nappaamaan punaisen avuksi. Jos valakyykyssä käytetty lila on toiseksi helpoin niin punainen onkin vaikein eli joutuu tekemään tiukemmin duunia. Eka sarja meni yllättävän iisisti, joten valmentajan vinkistä lähdin toiseen sarjaan ilman apukeinoja. Yllätys olikin aikamoinen, kun kuusi toistoa meni puhtaasti, loput neljä tein skaalattuna kuminauhalla. Vikassa sarjassakin viisi meni raa-alla voimalla. Se tunne, kun onnistut!

Leuanvedoissa epäonnistuin tyystin, voimatasot hupenivat dipeissä. Oli pakko käyttää helpointa eli vihreää kuminauhaa. Siitäkin huolimatta tuntui hyvältä laittaa itsensä täysillä likoon. Joskus vipuvartta tarvitsee enemmän, mutta sellaistahan se vaan tuppaa olemaan. Lopputulos hyvä treeni ja nyt on mukavaa suunnata pariksi päiväksi työmatkailemaan. Aion ottaa Turun haltuun lenkkeilemällä, jotta saan nähdä ja kokea mahdollisimman paljon.

Porrastreeniä ja kehonhuoltoa

Viikko ei mennyt kuntoilun suhteen kuin Strömsössä. Ruokavaliokokeilujeni takia kone hyytyi tiistai-iltana ja oli pakko huilia pari päivää. Maanantaina ja tiistaina tuli käytyä boxilla, josta on tullut kuin toinen koti. Ekana päivänä harjoiteltiin käsilläseisontaa ja kehitystä on ilmassa, mutta sellaisina pienen pieninä askelina. Päälle vielä kiva wodi, jossa tehtiin tiiminä töitä. Jokainen souti 500 metriä, kun muut käveli ympäriinsä kahvakuulia kanniskellen. Pelkkä kuulien kera kävely kuulostaa helpolta, mutta loppumetreillä puristusvoima veteli viimeisiään ja yläselässä poltteli häijysti.

Tiistain treeni meni sitten aika puihin, sillä vähähiilihydraatiton ruokavalio ei selvästikään sovi mun pirtaan. Kyllä mä parhaani tein, kun tehtiin valakyykkyjä, mutta jos poweria ei löydy niin sitten sitä ei vaan ole. Lopussa oli vielä keskivartalowodi, jossa sentään pystyi pikkuisen mukana. Muutenkin oli mukavaa tehdä hiukan erilaista treeniä. Loppuviikon aikana CrossFit sai pärjätä ilman mua, koska pistin etusijalle oman vointini. Sen lisäksi veri veti juoksutreeneihin ja viikonloppuna piti tehdä jotain ihan muuta.

Keskiviikkona kävin elämäni ensimmäistä kertaa hierottamassa ahterini. Sanoisinko, että pirullista puuhaa. Sattui vietävästi ja niin lonkasta kuin reisistäkin löytyi pahoja lukkoja. Kuitenkin lonkassa vihoitellut kipu hieman hellitti eli kannatti. Aion muutenkin panostaa jatkossa kehonhuoltoon eli ehkäpä jossain vaiheessa hieronnasta tulee miellyttävä tai edes siedettävä kokemus. Lopputulos tällä erää oli kuin hakattu ja se kesti reilun vuorokauden. Yöllä oli vaikea nukkua ja seuraavana päivänä seisominenkin sattui. Yritäpäs siinä sitten vetää duunit kunnolla, etten pahasti irvistelisi ja pitelisi itseäsi pepusta kiinni (ois tehnyt mieli). Arvatenkin pidin suosiolla totaalilepopäivän torstainakin.

Perjantaina piti valita wodin ja juoksun väliltä, halusin rappusiin. Viikonloppumenojen takia se oli ainoa mahdollisuus päästä kirmailemaan ja yhden lenkin viikkosysteemi on päällä, joten eiku menoks! Parkkeerattiin prinsessa-Micra tuttuun tyyliin Radiomäen parkkiin. Hölköteltiin tuttu alkurinksa 1,5 kertaa ja kurvattiin urheilukeskusta kohti. Siellä varsinaisen tapahtumapaikan eli portaiden pariin.

Alku on hämäävä, sillä nousu on miellyttävän loiva, mutta rinne jyrkkenee salakavalasti. Loppu onkin jo aikamoista tuskaa ja viimeiset metrin vievät voimat mukanaan. Vedettiin sama setti seitsemän kertaa ja lopputulos kramppaavat pohkeet & reidet...toimii. Päälle muutamat selfiet ja poset, miten ennen on voinut lenkkeillä ilman kuvaamista? Parasta tässä kaikessa on se, että juoksu alkaa kulkea, joten motivaatio kasvaa kohisten. Mitähän sitä ensi viikolla keksittäisiin?

Ensi viikolla työmatkailu tunkee kapuloita rattaisiin eli boxille ei ehdi kuten toivoa voisi. Onneksi reissun päälläkin voi liikuttaa itseään. Toiveissa olisi myös päästä korkkaamaan golfkausi, mutta se jää nähtäväksi. Mutta eiköhän kaikki muuvssit vielä selviä...avoimin mielin uutta viikkoa kohti!

Minä ja ihana siskoni <3

Pienin askelin ylös...katsokaa tuota takareittä, ihan ku ois jotain tehtykin :)

Kehonhuoltoa unohtamatta

Juoksutreenejä

Juoksuinto on kasvanut kevään edetessä ja tälle viikolle mahtui kolme juoksutreenit. Keskiviikkona kirmailin pitkin Jyväskylän rantoja. Tuntui aika tukalalta ja asfalttipohja ei tehnyt yhtään hyvää, vanhuus ei tule yksin eli polvet ei tykkää. Ei siis mitään kipuja, mutta sellainen tatsi, että tätä ei saa tehdä liikaa. Kaikesta huolimatta oli ihanaa juosta tai lähinnä hölkätä, turhat työpaineet sai hyvin huuhdottua pois mielestä.

Lenkkipolun varrelta bongattua

Perjantaina kurvasin boxille, jossa pääsin ekan ulkotreenin pariin. Aikaa vastaan seuraava setti:

- 36 thrusteria

- 400 m juoksu

- 26 sit upseja (eli vatsoja)

- 400 m juoksu

- 16 punnerrusta (tyttöpunnerrukset)

- 400 m juoksu

- 6 leuanvetoa (boxilta)

Juoksu tuntui todella rankalta ja puuskutin ihan hulluna. En todellakaan saanut itsestäni kunnolla irti, joten vähän hissutteluksihan se meni. Thrusterit on sellaista tappokamaa, että tiedä milloin niiden kanssa pääsee edes jotenkin sinuiksi...tuskin ihan pian.

Tänään tehtiin sitten melkein perinteeksi tullut siskotreeni. Ekaa kertaa hölkkä Radiomäen ympäri tuntui kivalta ja askel nousi suht kevyesti, juoksu on niin päivästä kiinni. Sitten kymmenen spurttia radalla, ehkäpä 80 metrin settejä. Syö miestä, kun pikkusisko voittaa mut kuus nolla ja kirmaa kymmenen metriä edellä, mutta minkäs teet. Onneksi en ole tavoitellut pikajuoksijan uraa :)

Loppuun vielä kaupungin parhaat portaat viidesti. Tein kolme rundia astumalla jokaiselle rappusella ja kaksi pinkomalla joka toiselle. Tuli armoton tutina etureisiin ja kun lopussa otettiin "viralliset" treenikuvat ei pystynyt niin hienoihin moovsseihin kuin olisin halunnut. Mutta tästä on hyvä jatkaa eli periksi ei anneta!

Mäkilähtöjä

Käytiin eilen pikkusiskon kanssa kokeilemassa, miltä mäkitreeni tuntuu. Ihan hyvältähän se tuntui ja tuli hyvä olo, kannatti siis lähteä. Aivan kuten edellinenkin juoksutreeni oli tämäkin nopea setti. Hölkättiin alkulämmöiksi Radiomäki ympäri ja sitten siirryttiin mäkeen kirmailemaan. Kymmenen lyhyttä vetoa, päälle kuvausta ja toinen kierros Radiomäen ympäri, treenistä palautumisen vuoksi.

Allekirjoittaneen juoksukunto on lähellä onnetonta. Olisi kova hinku revitellä vähän enemmän, mutta yritän malttaa mieleni. Olen kerrankin aloittanut kevyesti ja polvi on kestänyt mukana. Ensi viikolla nappaan lenkkivermeet työmatkalle ja ellei ihan karmeeta koiranilmaa lykkää käyn vähän Jyväskylän raitilla rundailemassa. CrossFitissa on myös käynnistynyt ulkokausi eli juoksuaskelia voi tulla jatkossa boxillakin oltettua.

Käytiin juoksulenkin jälkeen Intersportissa pällistelemässä ja investoin ekaa kertaa kunnolliset urheiluliivit. Jänistä paikoista sitä on tullut säästettyä. Olen ihan supertyytyväinen hankinnastani ja havittelen jo, että käyn hommaamassa toisetkin, koska pitäisi aina olla mustat ja valkoiset. Tai sitten pitää vaan toivoa, että voittaisin arvonnassa, arpa on ainakin vetämässä.

Kevennetty viikkoni päättyi pieneen tempausharjoitteluun. Kävin open gymillä vähän ihmettelemässä liikeratoja ja joitain kertoja sain lantiosta voimaa. Saas nähdä kuinka kauan kestää oppia kunnollinen allemeno...onneksi aikarajaa ei ole. Tavoitetta helpottaa se, että tempaus lienee painonnoston kuningasliike, joka tuotaa enemmän ongelmia kuin onnistumisia. Mutta mikäs tässä on treenaillessa :)

Huomenna paluu boxille "oikeisiin treeneihin". Sitten pari reissupäivää väliin, mutta tavoitteena sellaiset 5-6 hyvää settiä tulevalle viikolle. Peukut pystyyn, että lepo on tehnyt hyvää ja pääsen uuteen viikkoon hyvällä sykkeellä.

Lepoviikko

Taisipa tulla kevennetty viikko todella tarpeeseen, olen nimittäin ollut kuin nukkuneen rukous. Työmatkalla unohdin burpee haasteen eli sata yleisliikettä aikaa vastaan, jonka olin alustavasti suunnitellut tiistai-iltaan. Kroppa huuti lepoa ja olo oli muutenkin kaikkea muuta kuin energinen. Sen sijaan pulahdin hotellin uima-altaaseen ja vetelin sammakkoa antaumuksella. Uinti on hyvä keino tarjota keholle kevyttä liikettä, vaikka olisikin hieman uupunut. Takana oli niin paljon istumista, junalla Helsinkiin, päivä koulutuksessa jäkittämistä ja toinen juna Tampereelle. Ihmistä ei ole tehty istumaan, mutta mun duuneissa sitä tulee välillä tupla-annos kertaheitolla.

Yksi yö hotellissa pyörimistä (unta noin 4 h) ja päälle toinen päivä pelkkää ahterin päällä istumista, ennen kotimatkaa. Saldona siis kahdeksan tuntia toimistolla ja päälle 1,5 tuntia autossa, siitä on muuten luksus kaukana jos joku kadehtii hotellielämää. Kotiin päästyäni unohdin kaikki liikuttavat ajatukset, joskus lepo on vaan kovin juttu maailmassa. Oma koti, oma sohva ja oma sänky <3

Tänään olin ajatellut treenata kirottua tempausta, koska aion voittaa sen vaikeuksista huolimatta. Väsymys tuntui yhä ja pelkkä ajatus CrossFit salille lähdöstä ahdisti. Tiesin, etten jaksaisi hioa tekniikoita uupuneena, joten peruin open gymin suosiolla. Muistin myös valmentajan sanan, joka neuvoi kunnioittamaan väsymystä. Köllähdinkin sohvalle ja laitoin kellon soittelemaan parinkymmenen minuutin päälle. Olisin voinut unohtaa itseni viltin alle loppuillaksi, ei olisi tehnyt tiukkaakaan. Ei kai aina tarvitse jaksaakaan.

Tuntui kuitenkin siltä, että jotain pientä pitäisi tehdä. Niinpä uusi juoksutakki päälle ja lenkille. Ilma oli ihanan keväinen ja teki mieli pomppia, juoksuaskeliakin olisi riittänyt. Maltoin silti mieleni eli kevyttä kävelyä eikä yhtään enempää, nyt on kevennetty viikko ihan kirjaimellisesti. Tekipä muuten hyvää liikkua ulkona, ilman hötkyilyitä. Kotiin palasi piristynyt tyyppi, joka oli myös erittäin onnellinen uudesta juoksutakistaan. Kannatti lipsua shoppailukiellosta, mutta siitä lisää -> kupillinenonnea.blogspot.fi

Lepomoodi jatkuu huomenna eli hoidan sydäntäni mitä parhaimmalla tavalla, menen siis syömään ystävieni kanssa. Hyvä ruoka ja vielä parempi seura on välillä parasta kehonhuoltoa. Toivotaan, että näillä eväillä vauhti kiihtyy lauantaina, jolloin olisi tarkoitus viritellä vähän mäkivetoja. Sitten sunnuntaina himmailua ja maanantaina taas boxia kohti!

Tavoitelista vain kasvaa - pistoolikyykky

CrossFit on siitä mahtava laji, että itselleen voi asettaa vinon pinon tavoitteita ja kehityksen näkee aika nopeasti. Allekirjoittaneen treenit ovat kestäneet vasta kaksi kuukautta, mutta siinä on tehty paljon. Treenikertoja tulee neljästä kuuteen viikossa, eikä lepopäiviä meinaa malttaa pitää. Samalla omasta kropasta on yritetty ottaa paljon irti. Se mikä tuntui alussa mahdottomalta onkin tänään tavoitelistalla ja sormet syyhyävät, että ne muuttuvat todellisiksi.

Tänään treenattiin dippejä, pistoolikyykkyjä ja linkkuveitsiä. Ojentajat on ollut yksi mun lempparitreenejä, joten dippi ei tunnu ihan mahdottomalta. Oikeasti hienoa huomata, että lihaksia löytyy ja kaikkea ei tarvitse aloittaa ihan alusta. Pääsin tekemään sarjan ohuimmalla kumpparilla eli eiköhän kesällä mene jo raa'alla lihasvoimalla, jee! Yksittäiset menee nytkin, mutta tuollainen kasisarja on vielä pelkkä haavekuva.

Päivän kohokohta oli kuitenkin pistoolikyykky, josta innostuin liekkeihin asti. Siinä kyykätään yhdellä jalalla ja toinen ojennetaan eteen ns. ällän muotoon. Kyseessä on erittäin rankka liike ja reilu kuukausi sitten vedin itseni lähes täysin käsien voimilla. Tänään ekat harkat menivät vain pienellä tuella räkistä hakien. Varsinaisessa työsarjassa, jossa toistot olivat 6-8-10-12-14 piti jo irvistellä, etenkin parissa vikassa. Mutta parasta on se, että tämäkin tuntuu jo mahdolliselta, enkä usko sen vievän kuin muutaman kuukauden. Pitää joku kerta testailla erilaisia skaalauksia, jotta saan haettua tekniikan kohdilleen.

Linkkarissa pitäisi nostaa kädet ja jalat selinmakuulta ysikympin kulmaan. En saa keskivartalosta kunnon tukea, joten valitsin helpon tien, otin siis skaalauksen käyttöön. Helpotetussa versiossa jalat kukistetaan ja kurotetaan kädet varpaisiin, siinäkin saa pinnistellä ihan mukavasti. Pitää joku kerta pohtia tuo liike ajan kanssa, jotta pääsisi joskus etenemään puhtaaseen suoritustekniikkaan. Tänään fokus oli vaan niin 110 prosenttisesti pistoolikyykyissä, etten malttanut panostaa muihin niin intensiivisesti.

Huomenna käynnistyy mun kevennetty viikko. Ohjelmassa on kehonhuoltoa, pari open gymiä, ehkäpä yksi burpee haaste ja juoksutreenit. Vaikka treenikertoja on tarkoitus saada viisi keskityn tekniikoihin ja höllään otetta huomattavasti eli kyllä se melkein levosta menee. Sitten taas uudella innolla, kun normiwodeista on pitänyt taukoa.

Käsilläseisonnan ihanuus

Käsilläseisonta tai oikeastaan käsilläkävely on olennainen osa CrossFitia. Se tuntui aluksi asialta, jota en uskonut ikinä opettelevani, ajattelin olevani liian vanha ja pidin peliä kaikin puolin menetettynä. Totesin mielessäni, että tota en edes yritä. Treenikaverini Anne sen sijaan harjoitteli alusta asti seinälle kapuamista ja houkutteli mutkin harjoittelemaan, hyvä niin. Alun peloistani päästyäni rohkaistuin ja seinää vasten seisomisesta on tullut jo rutiinia. Aika pian tästäkin tuli uusi tavoite muiden joukkoon, haluan seisoa käsilläni ilman tukea kesällä. 

Eilen treenattiin koko wodi pelkkää käsilläseisontaa, sillä erilaiset skaalaukset auttavat määränpäätä kohti. Aluksi treenattiin ns. hollow bodya eli maattiin lattialla, pidettiin keskikroppa täysin jäykkänä ja mallinnettiin käsilläseisontaa. On muuten aika vaikea työntää selkä tiukasti lattiaan ja hengittää samanaikaisesti, kokeile vaikka. Alusta asti on kuitenkin opeteltava tiukka tuki keskivartalosta ja hengittäminen, mikäli meinaa joskus pysyä pidempään käsillään ja ottaa ensiaskeleita.

Seuraavaksi kiivettiin seinälle nurinpäin (tavallaan peruutettiin) ja yritettiin päästä mahdollisimman lähelle seinää. Siinä pystyy opettelemaan pää alaspäin olemista ja ottamaan käsituntumaa. Jo suhteellisen lyhyt harjoittelu tuntuu ranteissa, mutta käsilläseisonnassa on jotain niin kiehtovaa, että siitä viis piti vain jatkaa eteenpäin. Kolmannessa variaatiossa jalat pidettiin boxilla ja kroppa väännettiin ällän muotoon. Tässäkin paino on käsillä ja pystyy harjoittamaan pitoa vatsalihaksista. 

Lopulta ponkaistiin seinälle ja yritettiin seisoa niin, ettei otettu tukea seinästä. Edistyneimmät treenasivat jo kävelyvaihettakin eli jokaiselle jotakin. Onnistuin joitain kertoja seisomaan muutaman sekunnin ottamatta seinästä tukea eli selvästi kehitystä ilmassa. Ja olo oli kuin pienellä lapsella, niin mahtavaa onnistumisen riemua tästäkin sai itselleen. Kokeilin käsilläseisontaa myös kahden avustajan kanssa eli ponkaisin seisomaan lattialla ja apurit ottivat hieman vastaan. Hiukan horjuin kevyessä ohjauksessa, täydellinen tuki sieltä vatsasta vielä puuttuu, mutta ihan kohta.

Kuvasarjassa ystäväni Annen treenausta viikko sitten. Anne seisoo jo hyvin ilman tukea eli alkaa harjoittelemaan turvallista kaatumista ja ottaa todennäköisesti ensiaskeleensakin ennen kesälomia tai jopa ennen Vappua. Mukava seurata kaverin kehitystä ja siitä saa vielä enemmän virtaa omiin treeneihinsä. Enpä olisi tätäkään uskonut pari kuukautta sitten ja nyt tiedän olevani juuri oikean ikäinen tähänkin hommaan. Tärkeintä ei ole ikä vaan polttava halu ja tahto oppia uutta!

Vuoden ensimmäiset intervallit

Maailmassa on yksi treeni, jota vihaan ja kuitenkin oudolla tavalla rakastan. Inhotus on sitä luokkaa, että lähteminen on vaikeata, etenkin yksin. Tässä lajissa vetoapu on tervetullutta ja kaverin kanssa kamaluuden jakaminen on paljon helpompaa kuin yksin. Siitä huolimatta tämä treeni on se, jota pitäisi tehdä ja lopputulos palkitsee, vaikka alussa joutuukin potkimaan itseään persuksille. Tit-ti-di-dii puhutaan siis juoksutreeneissä ja intervalleista, jos ei joku nyt otsikosta hiffannut. Samaan kastiin menee porras- ja mäkitreenitkin, niputan ne yhteen läjään.

Synkeä ilma, sadetta ja kylmän kosteaa, mutta lomapäivä eli no excuses. Ei muuta kuin sykevyö pitkästä aikaa estradille, juoksukamat päälle ja menoksi! Kurvasin autolla Radiomäelle, hölkkäsin pienen lämmön ja sitten radalle spurttailemaan. Vedin kymmenen lyhyttä pyrähdystä ja kävelin takaisin. Vauhti ei huimannut päätä, mutta tästä se nyt lähtee. Kai se aloittaminen on aina vaikeinta eli korkein kynnys on ylitetty...hyvä mä! 

Epämukavuusalueesta huolimatta lopputuloksena hyvä pintahiki ja mahtifiilis! Tavoitteena olisi pyrkiä samaan kerran viikossa ja saada liikettä kinttuihin. Syyt miksi pakotan itseni moiseen on se, että haluan hieman vaihtelua CrossFit treeneihin ja kyllähän se juoksu tukee uutta lajivalloitusta. Eiköhän me vielä kesän tullen juoksennella ulkona. Toinen syy on se, että kävin maanantaina vaa'alla eikä se nyt ihan miellyttänyt. Tiesinhän mä sen ilman vaakaakin ja tarkoituksena ei ole tuijottaa niinkään kiloja vain kuulostella omaa oloa. Tavoitteena on siis polttaa rasvaa vyötäröltä, ei dieettejä vaan järkevä kokonaisuus treeniä, lepoa ja hyvää ruokaa. 

Tämä viikko on ollut treenien suhteen todella raskas. Boxilla on koeteltu rajoja ja tunnelin päässä näkyy valoa. Eilen tempaus tuntui jo hieman aukeavan, vaikkakin terävyyden kanssa pitää tehdä vielä P-A-L-J-O-N töitä. Onneksi sisua piisaa, vaikka kärsivällisyys voi välistä rakoillakin. Eilen soututekniikkakin alkoi ekaa kertaa löytyä ja toes to bar roikuntaan tuli ryhtiä. On rampilla jaksoin tuskin polvia nostella, nyt menee viisi toest to baria kylmiltään ja skaalatuissa polvi nousee ysikympin kulmaan.

Tänään oli rest day eli mobbailua, siis sen juoksentelun lisäksi. Aion vetää tämän viikon täysillä loppuun asti ja sitten maanantaista lähtien astetta kevyempi viikko. Treenien rytmitys tuottaa hiukan ongelmia ja pelkään painavani liikaa. Yritän siis tehdä 3+1 tyylisen rytmin eli kolme kovaa viikkoa ja yksi kevyempi perään. Jos ei muuten niin kantapään kautta...hope not!