Vappumeininkiä

Jostain syystä ns. pakolliset juhlapäivät eivät ole mun juttu, Vappu lienee niistä hyvä esimerkki. Tosin ylimääräiset vapaapäivät kelpaavat aina, joten oodi Vapulle minunkin puolesta. Suunnitelmat olivat kaukana villeistä, olin yksi harvoista jolla ei ollut lainkaan kiire töistä kotiin...minne sitä valmiissa maailmassa. Pikainen käynti kotona, joogamatto olalle ja matkaan, kuinkas muutenkaan.

Tänään ohjelmassa oli hot jooga flow eli hyvin erilainen tunti kuin normaalisti. Tunsin olevani todella huono ja kömpelö, mutta samanaikaisesti odotin innolla mitä seuraavaksi olisi tulossa. Keskittymiskyky meni täysin pystyssä pysymiseen ja yrittäessä matkia ohjaajaa, liikkeiden sujuvuus oli kateissa. Loppujen lopuksi tykkäsin uudesta kokemuksesta, vaikka paikoin mentiinkin sille kuuluisalle epämukavuusalueelle. Miksi sitä pitääkin heti parjata taitojaan vaikka harvoin ensikertalaisesta tulee mestaria, aika tyhmää. Kuitenkin kokemus oli mahtava, leikiteltiin erilaisilla liikkeillä ja loppurentoutuksen jälkeen tunsin itseni kuin uudeksi syntyneeksi, tätä on pakko kokeilla lisää. Alla vielä YogaRocksin sivuilta kopioitu virallinen tuntikuvaus, onneksi en ollut tutustunut tuohon etukäteen.

Vappuiltani sujuu villisti pyykkiä pesten ja Greyn Anatomiaa katsellen. Nukkumattiakin odotellaan ajoissa, sillä aamulla pitäisi olla kello 7:00 tikkana joogaamassa...myönnetään tässä haasteessa on pakkomielteisiä piirteitä. Elättelen toiveita siitä, että huomisesta tulisi tuplajoogapäivä, mutta katsotaan nyt miten se päivä lähtee käyntiin, no panic.

Tein myös tänään pienen investoinnin, josta on pakko päästä kertomaan. Koska olen viimeaikoina hikoillut niin ettei ote pidä pelkällä joogamatolla ja tuskastunut siihen, että kylpypyyhkeet menevät myttyyn päätin repäistä. Vapun ja palkkapäivän kunniaksi investoin joogapyyhkeeseen. Se asettuu mattoon tiiviisti kiinni, pysyy paikallaan eikä rullaudu kesken kaiken. Ensikokemus oli loistava eli kannatti pulittaa 55 € vaikka hinta tuntuikin aika suolaiselta. Huomatkaa kauniin violetti väri, värivalinta tuottikin hieman tuskaa, oisin halunnut monta.

Etten nyt antaisi itsestäni turhan kunnollista kuvaa niin kyllä mä osaan irrotellakin ja kunnolla. Tarvittaessa ja aina välillä tulee nostettua tuoppi jos toinenkin. Onhan se satunnaisesti mahtavaa bileistää kunnolla ja kärsiä sivuvaikutukset, jotka on ihan kauheita. Viime viikolla pistettiin jalalla koreaksi, ei murehdittu huomisesta ja pidettiin urakalla hauskaa, ehkäpä juuri siksi sen suuremmat kinkerit eivät kiinnosta lainkaan. Kollegan nappaama kuvasarja sen sijaan on ihan metkaa katsottavaa, eiks ookin? Tanssin siis tuolilla, muut joraa pöydällä...oli muuten nastaa! 

Läsnäolon vaikeudesta

Olen jo jonkin aikaa harmitellut miten vaikeaksi läsnäolo on tullut, siis sellainen hetkessä eläminen. Pakko myöntää, että olen koukuttunut kaikkeen, kännykkään, Facebookiin, Twitteriin, nettiin, sähköpostiin...you name it. Tällainen rauhattomuus tuntuu olevan aika yleistä työpaikoilla ja melkeinpä hyväksyttävääkin, ainakin siltä tuntuu. Tänäänkin hoidin tottuneesti maileja, mesejä ja jos jonkinlaisia kyselyitä pitkin päivää vaikka olin koko päivän palaverissa. En siis keskittynyt täysillä aiheeseen, todellisuudessa pidin puoleni ettei huominen menisi menisi tuon mailirumban hoitoon, sillä sitä tulee jatkuvasti lisää...mutta ei kelpaa puolustukseksi. Paikoin hieman stressaavaa ja surullistakin, olen syyllinen.

Vapaa-ajalla olen aina somessa, elän somessa, se on jo osa identiteettiäni. En edes huomaa, kun olen jo tsekannut mitä Facebookissa tapahtuu ja tutkin innolla Twitterin uusimmat...lukuisia kertoja päivässä. Välillä (vissiin aika usein) teen sen samalla kuin keskustelen ystävieni kanssa. Sehän taitaa olla aika epäkohteliasta, eikös niin? Kaiken tuon yllämainitun hyväksyn vaikka mietin millaiset mittapuitteet tämä tulee vielä saamaan. Tutkin varsin usein kännykkää ja iPadia yhtäaikaa, ihan kuin yksi ei riittäisi...enemmän, mulle kaikki tänne heti. 

Mittani tuli kuitenkin täyteen ja aloin jo miettimään kuinka voisin parantua addiktioistani ja oppisinko enää olemaan läsnä...siis aidosti. Ongelma iski totisesti päin kasvoja joogatunnilla, vaikka kuinka pinnistelin en pystynyt keskittymään hetkeen. Yritin miettiä hengitystäni, kuulostella tuntemuksia ja vaikka mitä, mutta turhaan. Jos noin rauhallisessa paikassa ei voi pysähtyä niin missä sitten? Pitäisiköhän tässä määritellä itsellekin jotkut säännöt siitä miten tuolla somen puolella notkutaan ja miettiä miten usein älypuhelinta saa näpelöidä, se äly nimittäin katoaa mikäli käyttö säilyy tuollaisena. Pitänee pohtia ja pitää jonkin sortin kehityskeskustelu itsensä kanssa, siitä tulee kyllä eri rankkaa :) siksi lykkään sitä suosiolla muutaman päivän.

Hikilätäkkö lämpölampun alla

Tiedetään tämä blogi alkaa toistaa itseään, mutta tarinaa joogasta riittää, haastehan loppuu vasta toukokuun lopussa joten hang in there. Koska viimepäivinä on ollut verrattain hikistä eikä vaatehuoltoni toimi yhtä nopeasti kuin treenivermeet likaantuvat päätin olla kaukaa viisas. Valitsin vaatekaappini uumenista pienimmän omistamani treenitopin ja alaosaksi lyhyen shortsihameen. En tykkää liikkua ihmisten ilmoilla noin niukassa varustetasossa, mutta ajattelin sen sopivan tarkoitukseen. Toiseksi tässä iässä alan päästä viimeinkin sinuiksi reisikompleksini kanssa, ne on sittenkin ihan hyvät just noin, joten minimitta saa kelvata.

Järkytyksekseni joogasali oli hieman viileä eikä mukavan lämmin. Valitsin siten paikan perimmäisestä takanurkasta (normaalisti parkkeeraan aina eturiviin) ja asettelin mattoni suoraan lämpölampun alle. Eilenhän hiki virtasi jo hengitysharjoituksen aikana, mutta nyt piti hetki lämmitellä. Eipä ehditty lämmittelyosuutta eli aurinkotervehdysten sarjaa loppuun asti, kun koin deja vun. Oikeastaan mun minihamelook toimi vallan mainiosti ja varsin nopeasti maton suojana ollut pyyhe oli litimärkä. Siinä sitä sitten oltiin yhtä hikilammikkoa lämpölampun paahtaessa yläpuolellani ja ilmankostuttimen puhistessa selkäni takana.

Olen huomannut saavani harjoitukseen lisäenergiaa, kun sali on täynnä. Jotenkin outoa, mutta nuo ääriään myöden täydet joogahetket ovat parhaita. Olkoonkin, että lopussa substrooppinen ilma meinaa hetkittäin pyörryttää ja vesihukkapäänsärky kipristelee ohimoita, mutta ryhmässä on kosmista voimaa. En juurikaan seuraa muita vaan yritän aina kuulostella mihin pisteeseen voin venyttää itseäni tänään ja yritän pitää ajatukseni kasassa, niissä onkin ihan riittämiin.

Huomenna pitää selviytyä Green Belt päätöstilaisuudesta hieman etuajassa pois, että ehdin puoli kuudeksi joogailemaan. En ehkä viitsi kertoa oikeaa kiireen syytä, mutta hei joskus on aika valkoiselle valheelle eli nyt. Aion ehtiä neljän maissa junaan ja ajoissa Pasilasta Lahteen sekä edelleen YogaRocksiin. Joogahaaste vaatii siis aikataulutusta, oveluutta ja venymistä eli ei se ihan itsestään luonnistu. Toisaalta en ole vakuuttunut pääsenkö kurssista edes läpi, joten senkin puolesta pidän joogaan keskittymistä oikeana valintana, työ ei ole kuitenkaan koko elämäni...jooga voisi olla (nyt meni överiksi).

-Namaste-

Tuplajoogaa ja raportointilenkki

Mun elämä pyörii tällä hetkellä enemmän ja vähemmän joogan ympärillä. Siksi herätyskello oli soittamassa, etten nukkuisi onneni ohi. Tosin ei pelkoa olin taas pirteänä pystyssä kuuden maissa, vaikkakin nautiskelin hitaasta aamuhetkestä sängyssä lorvien. Sitten blenderi tulille ja aamupalaa kehiin, mitä mä ennen söin, kun en ollut hurahtanut pirtelöihin? Kai se hullu puurokausikin tulee taas joskus kuvioihin.

Aamutunti oli ihan parasta, kannattaa siis olla ajoissa...early bird ja sitä rataa. Tunnin piti YogaRocksin toinen omistaja Leta Lavigne, joka on niin hyvä opettaja että. Hiki karpalot valuivat ympäriinsä alun hengitysharjoituksen jälkeen ja valuin vettä kuin suihkulähde. Kroppa toimi taas moitteetta, ajatus pysyi harjoituksessa ja tein onnistuneesti standing head to knee sekä puuasanassa toestandingin (sorry ei jaksa selittää tarkemmin). Tänään oli vain sellainen fiilis, että halusin viedä liikkeet normaalia pidemmälle, aina ei muuten ole.

Jostain syystä tykkään romantisoida hikivirran siten, että se poistaa sisältäni kuona-aineita, ikäviä asioita ja huonoja asioita, siltä se nimittäin tuntuu ja tuntui tänäänkin. Maailman murteet tippuivat tunnin aikana pois harteiltani, olo oli onnellinen ja mieli raukea. Jooga on niin paljon ennemmän kuin liikuntaa ja sitä pitäisi määrätä kaikille pakollisina annoksina, sillä niin hyvää se tekee. Ilmoittauduin myös parin viikon päästä pidettävään Salute the sun joogaworkshoppiin, workshopit on parhaita joogaymmärryksen syvenemisen kannalta.

Välissä pikainen kodin viikkosiivous ja yleisilmeen kohennus. Vaikken juuri välitä imurin varressa heilumisesta en halua päästä kotiani siivottomaan kuntoon vaan nautin siististä lookista. Kun hetken oli ahkeroinut pystyi keskittymään taas päiväuniin, sillä levolle oli tilausta päivän loppuohjelmaa silmällä pitäen. Silloin, kun on virtaa painaa pitäisi muistaa ne kropan polttoaineet eli vettä, lepoa ja ruokaa, jotta koneisto pysyy kunnossa. 

Sitten taas joogamatto harteille ja joogaan, tällä kertaa yin joogan pariin. Edessä oli viikon kuudes joogatunti eli aika hyvin oon vetänyt! Yin jooga on siitä kivaa, että se hellii kehoa ja rentouttaa jumittuneita paikkoja. En ollut huomannut muita tuntemuksia kuin kipeytyneet kaulalihakset, olen siis kurottelua ihan urakalla eri liikkeissä :). Kuitenkin pienetkin venytykset paljastivat totuuden siitä, että pieni kehonhuoltohetki tuli tarpeeseen. 

Tunnista ilahtuneena kiirehdin kotiin varusteenvaihtoa varten. Sitten mentiin taas, sillä viikonloppu pitää elää ihan täysillä. Kurvailin prinsessamicralla ystäväni luokse Nastolaan, tiedossa oli raportointilenkki Suomen suvessa. Mukavasti ehdittiin vaihtamaan puolin ja toisin päivän polttavimmat kuulumiset, ihasteltiin heräävää luontoa sekä pisteltiin jalkaa toisen eteen puolentoista tunnin verran. Taisi tulla muuten molemmille osapuolille tarpeeseen, kiitos Tainalle <3

Liikunta on mulle muutenkin keino elää ja purkaa tunteita. Sen voima on suuri etenkin silloin, kun elämässä on joku osa-alue joka ei ole ihan kunnossa. Endorfiinien avulla saa ihan uudenlaista otetta elämään ja jaksaa painaa taas, asiatkin saavat oikeat mittasuhteet - härkäsestä tulee taas kärpänen. Mun elämänasenne on muutenkin se, että huonossakin päivässä on jotain hyvää ja niin suurta surua maailmaan ei mahdu, että minä luovuttaisin. Hetkellisesti saatan romahtaa polvilleni, mutta pinnistän aina pystyyn ja myös pääsen jaloilleni. Jos omat voimat ei riitä niin joku tulee ja jeesaa kyllä. Huolehdithan siitä, että sinullakin on joku joka nostaa pystyyn ja jonka kanssa voi välillä kipaista raportointilenkille.

Katsellaanpa mitä jännää ensi viikko tuo tullessaan, varmaan jotain uutta ja ihanaa!

-Virpi

Golfkauden avaus

Hiukan jännitti, kun kurvasin tänään golfklubin pihaan. Olihan pelioikeusasiat kunnossa, osuisinko palloon ja oliko viime vuoden tekniikkaopit täysin kadoksissa? Niin se vaan menee, että kauden eka kierros on aina jännittävä, melkein pelottavakin. Saatuani jäsenkortin taskuun kokeilin miten putterini toimii, noh saattaapi olla, että se vaatii hieman treeniä. Sitten rangelle katsomaan totuutta silmiin. Ensimmäiset lyönnit olivat jokseenkin katastrofaalisia, joten piti totisesti kaivella takaraivosta pron oppeja. Pienen hapuilin jälkeen tuli ladattua muutama komeakin kuti ja sitten teeboksiin odottelemaan.

Luojan kiitos peliseuranani olivat hyvät ystäväni ja työkaverini. Viime vuonna meidän yhteenlasketut tasoitukset eivät riittäneet siihen, että voimme pelata kimpassa, mutta nyt se onnistuu...jee! Ensin hoidettiin tärkeimmät alta pois eli otettiin hienot kuvat todisteeksi ja arvottiin sääntöjen mukainen lähtöjärjestys, sain kunnian aloittaa.

Draiverihan ei ole suosikkimailani ja se lähinnä kulkee mukanani näön vuoksi. Nyt sitä pitäisi viimeinkin alkaa käyttämään ja yllätyksekseni sehän toimi. Hujautin heti ekalla huikean avauksen (oikeastaan avaukset olivat aika muikeita muutenkin) ja hybridikin oli alkanut toimimaan talven nukuttuaan. Vaikka peli kulki suhteellisen hyvin, sää oli upea ja seurakin ensiluokkainen sai etuysi riittää. Taisin tehdä neljä bogeyta, joita pidän hyvinä tässä vaiheessa. Väliin mahtui sitten muutama katastrofi tuloksellisesti, mutten välittänyt lainkaan. On kuitenkin oltava kiitollinen siitä, että ensinnäkin on varaa pelata, toiseksi pystyy pelaamaan terveytensä puolesta ja kolmanneksi on kerännyt kivasti peliseuraa ympärilleen. 

Sen verran fiilistelin klubilla, että jäin ladyjen seuraksi kymppikioskille, muut jatkoivat kierroksen loppuun asti. Toi 10 minuutin tauko on yksi golfin parhaista keksinnöistä ja kymppikioskit kruunaavat nerouden. Tuli nautittua kauden eka makkara ( makkara sopii golfiin kuin nenä päähän ja niitä tulee popsittua paljon kauden mittaan) ja lohileipä. Sitten vaan suu messingillä kotiin, varusteiden vaihto ja päikkärit. Jos treenaan saman päivän aikana kahdesti pyrin aina lepäämäänkin reilusti ja muutenkin päikkärit on parhaita!

Kellon herätettyä mut haaveiden keskeltä nappasin joogamaton kainaloon ja jälleen YogaRocksiin. Lauantai-iltaisin on sacred music tunti, jonka aikana salissa palaa kynttilät ja ohjaaja antaa vain vähän ohjeita. Pitää siis olla hieman osaamista, jotta pysyy mukana. Hiki virtasi jälleen ja häiritsi keskittymistä, sillä ote lipsui matolla, eikä tilannetta auttanut se, että vesi tippui suoraan silmiin. Ehkäpä siitä syystä olin superjanoinen, jouduin jopa juosta täyttämään vesipulloni ja pelkäsin kuolevani janoon...siis oikeesti.

Pienestä vesikatastrofista huolimatta tunti oli juuri sitä mitä tarvitsin. Tällainen joogahaaste ei ole sittenkään pöllömpi juttu, mun piti selvästi testata tämä. Vaikka tavoitteena olisi ensisijaisesti oppia rentoutumaan niin kyllähän sitä haluaisi myös päästä harjoittelun suhteen hieman pidemmälle. Tänään oli tosin turha yrittää päästää harjoittelun suhteen eteenpäin, se veden kittaaminen alkoi kostautua loppumetreillä.

Illan kruunasi se, että sain viimeinkin kokkailtua kunnolla. Olen hieman pihkaantunut avokadoon, joten jälleen avokadopastaa sekä kulhollinen salaattia. Ainoa ongelma on se, että ruokaa olisi koko kompanialle, no tietääpähän mitä syös seuraavien päivien aikana kyllästymiseen asti. Että tällainen lauantai, on se vaan mahtavaa, kun jaksaa taas sinkoilla ympäriinsä ja ehtii siinä sivussa myös hengitellä rauhassa <3

Oi mikä ihana ilma!

Kevät on kerrankin hemmotellut mielin määrin, niin tänäänkin. Säätiedotuksen mukaan tämä ihanuus on kuitenkin päättymässä ja epävakaisuus koittanee huomisesta lähtien, ensi viikolle on luvattu sateitakin. Siispä tänään pitää nauttia täysillä eikä murehtia tulevaa ja sehän tässä olisi tarkoituksena.

Heräsin jo kuudelta, mutta jatkoin sängyssä lorvintaa. Joskus on silkkaa luksusta unohtaa itsensä peiton alle, etenkin jos omistaa muumilakanat. Vaatii muutenkin pienoista tottumista, että alan olla normaali oma itseni joka jaksaa herätä aikaisin aamulla ja myös tehdä kaikenlaista. 

Tälle päivälle on aika tiivis kattaus edessä, joka alkaa hitaalla aamuhetkellä & pirtelöllä tiätty! Sitten golfbägi olalle ja rangen kautta kentälle...iiks osunkohan edes palloon? Onneksi kauden eka rundi tehdään ihan parhaassa seurassa, kun pääsen greeneille ystävieni Raiskin ja Kirsin kanssa. Joogahaasteen takia etusi saa riittää näin alkuun, sillä mun on ehdittävä viideksi sacred music tunnille, jooga vaatii siis uhrauksia.

Vaikka tiedossa lienee J Karjalaisen sanoin myös ihana ilta jätän sen pois laskuista. Mua ei siis nähdä kaupungilla rälläämässä. Tai no musta ihanan illan kriteerit täyttyy helposti kotisohvalla loikoillen ja se on action plan. Yksi pyyntö sinulle, missä tahansa oletkin ja mitä tahansa teetkin, nauti ihanasta ilmasta!

Arkihaaste

Facebookissa kiertää arkihaaste, jossa kuvataan omaa arkea 5 päivää (1 kuva per päivä) ja haastetaan joka päivä joku mukaan. Itse jaksoin haastaa vain ekana päivänä yhden frendin mukaan, sitten innostus kuivui pelkkiin kuvaräpsyihin. Toisaalta on ollut hauskaa seurata ihmisten kuvia, mutta toisaalta millaisen kuvan annamme arjestamme? Päivän kuvani on tuossa:

Aamulla fiilikseni olivat pohjamudissa, pakko myöntää koska rehellisyys maan perii. Makoilin surkeana sohvalla ja yritin keksiä syytä peruuttaa päivän työmatka, no eipä auttanut. Kun lopulta pääsin junaan, edelleen Pasilaan ja lopulta pääkallopaikalle alkoi hymyilyttää. Pitämääni valmennukseen tuli viisi rautaisen lujaa ammattilaista, joista useamman työura oli kestänyt 40 vuotta...upeita ladyja kaikki. Opin itse todennäköisesti yhtä paljon heiltä (ellen enemmän) kuin he minulta. Pysyttiin hyvin aikataulussa ja pääsin kotimatkallekin ihmisten aikoihin, juna on oikeastaan aika mahtava keksintö.

Pikainen kurvaus kotiin ja repun sisältö vaihtui läppäristä joogavermeisiin. Sitten nokka kohti YogaRocksia...it was time to do some yoga! Koska meneillään on 40 päivän haaste, johon osallistuu aika paljon jengiä, oli sali ääriään myöden täynnä. Ja siitä syystä hot jooga oli todella hottia. Omistin harjoitukseni itselleni ja sille, että mieltä askarruttavat vastaukset löytyvät sisältämme, luotan piilevään viisauteni :)

Pystyin kääntämään keskittymiseni lähes täydellisesti itseeni. En juurikaan välittänyt vaikka hiki tippui pisaroina kasvoiltani vaan keskityin liikkeeseen. Kuulostelin tuntemuksia kropassani, nautin liikkeestä ja pariin otteeseen haastoin itseäni, paikoin jopa onnistuneesti. Lihakseni tekivät kanssani saumatonta yhteistyötä ja taivuin notkeasti vaativimpiinkiin liikkeisiin, ainoastaan tasapaino tuntui olevan kadoksissa. Vasta loppurentoutuksen aikana ajatus lähti karkailemaan, tein mielessäni kauppalistaa ja listasin viikonlopun tehtäviä...ärsyttävää. Se on se karkaileva mieli, josta eilen rustailin. 

Lopulta hikisenä kauppaan ja ostosten pariin. Tuli keräiltyä ostoskoriin paljon ihania smoothie aineksia, aion herkutella niillä päivittäin. Sheikkeripullo kulkee muuten näppärästi työmatkoillakin mukana, tuli testattua jo tällä viikolla. Kun huitaisin rahkalla terästetyn appelsiinipirtelön junamatkalla pysyi nälkä hyvin loitolla. Pieni vaivannäkö selvästi kannattaa, vaikka se voikin tuntua paikoin aikamoiselta arkihaasteelta.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Karkaileva mieli

Pari päivää meni taasen reissatessa ja tällä kertaa myös rällätessä. Nyt voi olla taas hetkisen kiltisti, eihän sellaista vaan jaksa...onneksi. Vaikka olikin kiva ilta niin harmitti vietävästi, kun eilinen meni toipuessa, joogahaasteeni ei siis alkanut vahvasti. Mutta minäpä en lannistu niin pienestä :)

Tänään olin päättänyt, ettei mikään tulisi minun ja joogan väliin. Pakkasin treenikamat mukaani heti aamusta ja varustauduin välipalasmoothien kera kohti työpaikkaa. Iltapäivästä lähtien kyttäsin kelloa, sillä en aikonut missata yin jooga tuntia...not this time.

Yin jooga on syvävenyttelyä, jossa on hieman joogan elementtejä. Lämmitetty sali edesauttaa myös, että kroppa suostuu yhteistyöhön. Se onkin aika oleellista, sillä samaa liikettä pidetään yllä jopa viisi minuuttia. Tunti on siten paikoin lempeä, rento, rauhallinen ja vapauttava, mutta välistä myös kivulias. Onkohan se tämä ikä, joka niitä paikkoja jumittaa vai mikä?

Tavoitteena oli pysähtyä hetkeen ja keskittyä vain mielen sekä lihasten rentouttamiseen, mutta ei se ihan niin mennyt. Päässä pyöri miljoona asiaa ja tein pakostikin ajatuksissani työlistoja, suunnittelin aikatauluja ym. suorastaan raivostuttavaa. Saatoin myös vähän murehtia asioita ja kummastella elämän tarkoitusta, ihan kuin ei olisi muuten ollut pohdittavaa. Loppujen lopuksi pystyin hetkeksi hellittämään loppurentoutuksessa, savasana (l=oppurentoutusasento) rules. Ajatus alkoi kummasti rentoutumaan, keho kiitteli ja mieleni valtasi tyyneys...kaikki vastaukset ovat sisimmässämme, ne pitää vain kaivella esiin.

Kevättä, lihapullia ja haasteita

Olisipa pääsiäinen useamminkin! Neljän päivän lepo on ollut aivan mahtava, vaikkakin kulutin perjantain työmaalla, mutta se oli silti erilaista. Akut on taas täynnä ja huomenna suunnataan uudella innolla uutta työviikkoa kohti...matka vie Helsinkiin taas kerran. Tänään kurvastiin systerin kanssa landelle päivää paistattelemaan. Mikä parasta äiti kokkasi lihapullia, joten pääsin valmiiseen pöytään. Äitien ruoka on muuten ihan parasta ja voittaa ravintolaruuat mennen tullen.

Vähän piti fiilistellä luontoa ja pysähtyä kuuntelemaan. Tarjolla oli mieletön kevätkonsertti, erilaisia lintuja visertämässä, pari oravaa kisaili lintulaudalla ja sammakot ahkeroivat ojassa. Ruuan päälle vielä muikeat päikkärit tuvan sohvalla ja taas jaksoi eteenpäin, pitäis vissiin käydä useamminkin. Pakko jakaa muutama ihana kuva päivästäni.

Kotiin päästyäni en malttanut olla sisällä. Ulkona oli niin upea ilma, joten lenkkarit jalkaan ja menoksi. Vuoden ensimmäinen lenkki ilman takkia, olisipa kevät näin ihana jatkossakin. Ilmassa on ollut pientä jännitystä aamusta lähtien, sillä Yogarocksissa alkoi tänään 40 päivän joogahaaste. Tavoitteena olisi siis joogata joka päivä neljänkymmenen päivän ajan, mutta se lienee mahdotonta allekirjoittaneen työreissujen takia. Oma tavoitteeni on saada 20-30 harjoitusta tehtyä, mutta pientä kalenterin tutkimista sekin tulee vaatimaan ja joitain juttuja pitää jättää tekemättä...golfkausikin pitäisi ehtiä aloittaa jossain välissä.

Odotan innolla mitä tällainen hieman suurempi joogaharjoitusten määrä tekee minulle. Tuleeko kroppaan lisää notkeutta, tuntuuko rentoutuminen helpommalta vai alkaako jooga tuntua työläältä. Tavoitteena olisi myös keventää ruokavaliota toukokuussa ja ehkäpä pitäisi lisätä kasvisten määrää, sen suurempia vaatimuksia tai tavoitteita en ole itselleni asettanut...tällaisesta on turha ressailla sen suuremmin. Ensimmäinen joogaton päivä tosin koittaa heti huomenna, mutta keskiviikosta eteenpäin on tavoitteena treenata päivittäin. Lupaan raportoida tuntemuksistani pitkin matkaa, mulla on sellainen tunne, että tämä maksaa itsensä takaisin.

Mennään metsään!

Lähiviikkoina olen kävellyt paljon, tehnyt laiskanpulskeita lenkkejä ja nauttinut kiireettömyydestä, niin nytkin. Eilen treffasin ystäväni Tapanilan hiihtomajalla, tosin "ei lahtelainen syntyjään" meinasi eksyä heti alkuun...onneksi oikea reitti löytyi lopulta ja löysin kaikenkarvaiset lenkkiseuralaiseni. Tehtiin kiva lenkki aurinkoisessa kevätilmassa, raikas metsä on jotain niin ihanaa ja voimaannuttavaa. Ystäväni Niinan koirat nauttivat elämästään täysin rinnoin ja pääsivät kirmailemaan hetkisen vapainakin. Suureksi onnekseni bongasin myös sinivuokkoja, niiden kauneus on aika häkellyttävää.

Tänään kurvailin heti aamusta Evolle ystäväni Reetan luokse. Ensin tankattiin kanakeitolla ja sitten lähdettiin lenkille. Juttua riitti ja oli ihanaa nauttia vapaapäivästä sekä lämmöstä. Kun käveli reippaasti meinasi olla hiki päällä vaikkei vaatetta niin paljon ollutkaan. Olisi voinut huidella pelkässä trikoopaidassa tai jättää takin alle vain t-paidan, aika uskomatonta! Tämä on ehdottomasti paras vuodenaika mikä on keksitty, siis mikäli multa kysytään.

Reitti mutkitteli ihanasti metsän keskellä ja maisemat hivelivät silmiä. Näin metsän keskellä kasvaneena sitä osaa nauttia luonnon kauneudesta ja vaikka olenkin varsin kaupunkilaistunut vetää veri maaseudulle. Taisin olla varsin tohkeissani sillä unohdin ihan tyystin kuvata, vaikka tuli todistettua toinen toistaan upeampia maisemia. Matkaa elävöitti reipas labbis eli Topi, joka jaksoi puuhailla läpi lenkin milloin mitäkin...ollapa onnellinen koiruus! Kun pysähtyi hetkeksi ja kuunteli ympäröivää hiljaisuutta, tuulen suhinaa puiden latvassa sekä lintujen laulantaa oli aivan kuin keskikesällä. Siinä sivussa tuli taitettua reilut kymmenen kilometriä joten ei ihan huono suoritus sekään.

Kyläreissun päätteeksi pistin kotini ojennukseen ja kokkailin herkullista lasagnea. Nyt kun voi hyvillä mielin istua sohvalla ja tuntee pienoisen turnausväsymyksen sisällään tuntuu aika kivalta. On ihanaa olla taas energinen minä, pystyä liikkumaan ja saada voimia pienestä arjen asioista. Mutta hei menkää tekin metsään, se totisesti kannattaa <3 

Pirtelönhuuruista huomenta

Olen rakastunut...blenderiini ja pirtelöihin, kuinka olinkaan unohtanut tämän tunteen? Pääsiäissunnuntain testiin päätyi ystäväni Niinan suosikki. Kannuun sujahti appelsiini, puolukoita, purkki rahkaa ja soijamaitoa. Lähtötilanne oli kauniin kellertävä, joten hennon vaaleanpunainen lopputulos oli pienoinen yllätys. Ei tullut pieneen mieleenkään, että puolukat voisivat värjätä seoksen...tunnen itseni taas niin älykkääksi.

Niinan lempeä aamupirtelö:

1 appelsiini

1 prk rahkaa

Kourallinen puolukoita

Loraus vanilian makuista soijamaitoa

Laskeskelin nopeasti, että kokonaiskalorit ovat noin 177. Annoksen ravintoarvoja pidän hyvinä, sillä etenkin puolukka on vitamiinipommi eikä appelsiinikaan ole ihan huono vaihtoehto. Vastaavasti rahkasta tulee proteiineja, joten annos pitää myös nälän kurissa. Mikäli syöminen ei ole aamuisin lempipuuhaasi sujahtaa nestemäinen pirtelö myös helposti kurkusta alas. Soijamaidon määrää vaihtelemalla saa myös vaihdeltua koostumusta mielensä mukaan. Itse tykkään siitä, että pirtelö on mehua paksumpaa, muttei sentään lusikalla kauhottavaa.

Soijamaito on minulle täysin uusi tuttavuus, piti ihan haeskella sen olinpaikkaa ruokaostoksilla. Nappasin kaupan hyllyltä myös mantelinmakuista soijamaitoa, mutta se odottaa toistaiseksi testivuoroaan. Aivan kuin blenderi olisi avannut minulle uuden maailman, joka on ollut ennen kielletty ja kielletty hedelmä...eihän sen parempaa olekaan. Jääkaappini pursuaa erilaisia pirtelöaineita ja ettei mikään menisi pilalle pitänee ottaa muutama sheikkeri työmatkalle mukaan.

Parasta tässä aamussa on kuitenkin se, että olen pirteä. Tuli nukuttua kuin tukki ja uni alkoi rakoilla vasta kuuden jälkeen. Pienen pyörimisen jälkeen päätin nousta ylös aamutoimia varten. Kunnollisen tankkauksen ja pienimuotoisen aamuhidastelun jälkeen kurvailen Evolle hyvän ystäväni luokse. Ohjelmassa on pitkä metsälenkki hyvässä seurassa, ei siis pöllömpi päivä tiedossa. 

Aurinkoista kevättä!

Virpi

Oi Lahti on!

Tänään oli FC Lahden ensimmäinen kotiottelu, joten olihan sinne mentävä ihan paikan päälle patsastelemaan, etenkin kun ilma oli kuin morsian. Totuuden nimissä on myönnettävä, etten oikein hallitse jalkapallon sääntöjä, mutta pelin seuraaminen on jokseenkin viihdyttävää. Katson välillä telkkaristakin ison maailman matseja ja haaveilen siitä, että pääsisin Eurooppaan seuraamaan jotain nimekästä ottelua, ihan vain fiiliksen vuoksi. Paikalle oli tullut pari muutakin ja katsomossa kannusti yli 4000 penkkiurheilijaa. Joukosta tuli bongattua itse kuningas eli Jari Litmanenkin. Olisin niin halunnut mennä ottamaan kuvan, mutten halunnut tuijottaa enkä tunkeilla. Sen verran komeaa katseltavaahan tuo oli, että hetken aikaa piti toljottaa...melkein valui kuola toisesta suupielestä :)

Aurinko paistoi ihanasti katsomoon, joten mikäpäs siinä oli päivää paistatellessa parin tunnin verran. Istuttiin vastujajoukkueen eli HJK:n kannattajaryhmän vieressä, joten melkein erehdyin kannustamani joukkueen suhteen, sen verran tarttuvaa älämölöä oli eetterissä. Jos saa ihan vähän valittaa niin en pidä siitä, kun vastustajaa mollataan. Mielestäni kunnon urheiluhenkeen kuuluu se, että kannustetaan sopivasti molempia ja myönnetään, että parempi voitti. Samanlaiseen mollauskisaan toki osallistuu Lahden omakin fanilauma, enkä hyväksy sitäkään. Matseissa käy kuitenkin kaikenikäisiä kannattajia, joten reilu peli olisi hieno osoitus perheen pienimmille ja kaltaiselleni nirppanokalle.

Kotijoukkue oli päivän paras, hyvä niin. Valitettavasti olin livennyt makkaran ostoon juuri, kun pelissä tehtiin kolme maalia, viimeisestä sentään näin vilauksen tai ainakin verkon heilumisen. Sellaista se on, ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu, joten ei pitäisi livetä erätauolle etuajassa. Seuraavan kerran Lahden stadionilla jännätään parin viikon kuluttua, pitänee katsoa lähdenkö silloinkin makkaraa syömään...eiku kannustamaan.

Blenderikausi

Viime aikoina ruokavalioni on ollut retuperällä ja sen kyllä huomaa. Normaali ruokarytmi kärsii reissun päällä ja vääriä valintojakin tulee tehtyä jatkuvasti. Karu totuus on myös se, että ruokatottumukset näkyvät nopeasti vyötäröllä ja mielikin on vähän matalana. Hyvä olo vaatii järkevän kokonaisuuden, marjoja, kasviksia ja kauniita värejä, siihen pitäisi taas palata pikaisesti.

Olen päättänyt ottaa jonkin sortin kevätkuurin toukokuun alusta, mutten ole vielä tehnyt tarkempia suunnitelmia. Tammikuussa testaamani ananaskuuri on varteenotettava vaihtoehto ja sitä voisi jatkaa 5:2 pätkäpaaston testauksella, mutta muitakin varteenotettavia vaihtoehtoja löytyy. Sitä ennen pystyy kuitenkin ottamaan pienen kevennyksen ja siellä tiellä ollaan jo vahvasti.

Aikaisemmin herkuttelin paljonkin smoothieilla, mutta blenderini rikkoutuessa homma jäi...uuden hankintakin tuntui ylitsepääsemättömältä. Nyt aika oli kuitenkin kypsä ja torstain kauppareissulla ostoskärryihin pomppasi uudenkarhea Obh Nordica ja vino pino kasviksia sekä hedelmiä. Facebookin kautta sain ystäviltäni hyviä reseptivinkkejä, joten nyt pääsen testaamaan mikä onkaan suosikkini.

Ensimmäisenä pyöräytin aika perinteisen version eli mansikoita, banaania, rahkaa ja omenamehua...oli muuten herkullista. Rahkan ansiosta smoothie oli myös täyttävä ja piti nälkääkin useita tunteja. Sitten oli aika hypätä epämukavuusalueelle ja pyöräyttää kollegan avokadopirtelö eli yksi avokado, yksi banaani, desi vettä ja desi mustikoita...okei nakkasin mukaan myös hieman appelsiinimehua. Oli muuten todella kermaista ja ihanan täyteläistä eli kannattaa testailla, tämä jäänee myös vakioreseptieni joukkoon. Olen muutenkin ihastunut avokadon makuun ja testailen sitä vähän kaiken kanssa.

Tänä aamuna odotin jo innolla, että saan blenderin käyntiin, aika perinteisillä linjoilla mentiin jälleen. Jostain syystä mansikka, banaani on lempiyhdistelmäni, mutta lisäsin kannuun myös rahkaa, mustikoita, vadelmia ja hieman omenamehua. Aivan kuin päiväkin lähtisi paremmin käyntiin, kun aamupalaa voi ahmia silmillä ja maut hivelevät mieltä. Aion testailla mitä erilaisempia yhdistelmiä ja lisään pirtelöitä aamuun, päivään sekä iltaan, nehän toimivat mitä parhaimpina välipaloina. Saisikohan niitä raahattua työmatkoille mukaan? Seuraava työkomennus on nääs ti-ke ja haluaisin pysyä edes hieman ruodussa.

Ulkona on upea autingonpaiste ja tuntuu, että voimavarani alkavat olla kunnossa. Toivon totisesti, että vellonut väsymys olisi taakse jäänyttä elämää ja jaksaisin taas puuhailla kaikkea. Pääsiäiseeni mahtuu ystäviä, ulkoilua ja hyviä ruokia, vapaa tekee niin hyvää, joten nautitaan siitä sekä ihanasta keväästä. Pakenen todellisuutta hetkeksi Venetsiaan ja lähden tutkimaan murhia ystäväni komisario Guido Brunettin kanssa, Donna Leon on yksi lempikirjailijoitani ja lukeminenhan kannattaa aina. Arvatenkin rakastan myös hitaita aamuja, joten nyt ei ole kiire minnekään.

Voimakävelyä

Viikonlopuista on tullut viime aikoina pelastusrengas, johon olen tarrannut kaksin käsin kiinni kynsiä myöden. Arjessani on oltava aina valmis, innostunut, kiinnostunut, monessa mukana, aina tavoitettavissa...lista lienee loputon. Kun viisi päivää jaksaa painaa on takki tyhjentynyt pyhien alkaessa. Tänäänkin tein hartiavoimin töitä, että jaksoin nousta sängystä. Söin aamupalan kahdeksan maissa, jonka jälkeen jatkoin vatsa kylläisenä uniani. Todellisuudessa kömmin ylös vasta puoli yhdeltätoista. Syötyäni lounaan simahdin uudestaan ja tunnin koisittuani havahduin tokkuraisena. Elämä alkoi voittaa vasta kahden maissa, väsymys on kietoutunut ympärilleni, kuin ystävän halaus.

Lopulta riuhtaisin itseni todellisuuteen, puin määrätietoisesti lenkkivaatteet päälle ja lähdin ulos. Voimavarat huomioiden lähdin samoilemaan vailla päämäärää. Kiertelin loppujen lopuksi parin tunnin ajan lähimaastoissa. Alkumatkasta sade kasteli hellästi, ilma oli happirikas ja tunsin eläväni sekä olevani kerrankin läsnä. Kuuntelin ympäröiviä ääniä, vuoroin hiljaisuutta, kaukaisia autojen ääniä, tuulen huminaa puiden latvoissa...ihana tunne.

Pitkin matkaa kuvasin niitä asioita, mitkä salpasivat henkeäni kauneudellaan. Tunsin olevani kiitollinen kaikesta ja oikeastaan en mistään. Ajatukset kulkivat päässäni, mutten jaksanut pysähtyä yhteenkään. Halusin vain kävellä, olla hiljaa ja nauttia siitä, että energia virtasi taas. Kaukana oli halu suorittaa, katsoa kelloa tai kokeilla rajoja, halusin vain olla hetkessä. Ainoa mitä kaipasin oli nelijalkaista lenkkiseuraa, ehkä jonain kauniina päivänä.

Joogan opein yritin kunnioittaa kroppaani, joka on nyt väsynyt. Se janoaa unta kuin aavikolla nääntynyt kulkija vettä. Sen on saatava rauhassa käpertyä peiton alle ja annettava olla. Kun olo alkaa keventyä se muistaa kyllä mistä on aiemmin nauttinut ja mitä haluaa tehdä. Todellisuudessa en tiedä, mitä voimakävely on, todennäköisesti se on jotain hienoa. Minulle se oli mahdollisuus kerätä voimia ja aistihavaintoja, tulisipa kevät jo vähän nopeammin...tule jo!

Happy Jack

Olen viimeaikoina miettinyt suhdettani joogaan ja lähinnä sitä millaista roolia haluan sen elämässäni näyttelevän. Väsymyksen kanssa kamppaillessani olen ajatellut,mettä jooga on avain voimavaroihini ja muutaman viikon lepojakson jälkeen aion toimia. Eilen lähdin avoimin silmin kanadalaisen Jack Bokenin pitämään joogaworkshoppiin  "Lead with your heat". Sen tarkempaa tietoa tai ymmärrystä minulla ei ollut tulevasta. Oletin sen olevan jotain rentoa ja mahdollisuus hidastaa tahtia.

Jack on kanadalainen, mutta hänen äitinsä on suomalainen. Niinpä hän tuli reippaasti esittelemään itsensä Jaskaksi ja kyselemään fiiliksiämme. Joogamatot aseteltiin ympyrän muotoon ja aluksi piti esitellä itsensä muutamalle, itselleen tuntemattomalle ihmiselle. Kaikki olivat minulle vieraita, vaikka monia tunneilta tutuiksi tulleita kasvoja löytyikin. Näin suomalaiseen mentaliteettiin outoa, mutta samoilla teemoilla mentiin.

Jooga ei ole vain harjoitusta ja sitä kuka venyy parhaiten, sen Jack totisestikin opetti meille. Kävimme paljon keskusteluita tunteista, opettaja kertoi itse selvinneensä alkoholismista, huumeidenkäytöstä ja avioerosta. Hän kertoi myös kuinka oli kokenut syöpään sairastumisen elämänsä onnellisimpana tapahtumana, kertoo siis aika paljon kaverin asenteesta.

Perusjoogamaisten liikesarjojen lisäksi teimme pariharjoituksia. Vaikka tuntui hieman oudolta tehdä yhteistyötä tuikituntemattoman kanssa oli kokemus huikea. Parin avustuksella vaikeakin liike muuttuu helpoksi ja kroppaan saa mielettömiä venytyksiä, jos mulla on vähän mieli kireänä niin samassa pisteessä ovat lihaksetkin. Tein mm täyden sillan eli suorin jaloin taivutuksesta lattiaan asti ja takaisin jaloilleni, huikea kokemus.

Joogan syvin olemus on siinä mitä tunnet sydämessäsi. Se ei ole kilpailua vieruskaverin kanssa vaan oman kehon kuuntelemista ja omien rajojensa myöntämistä. Rauhallisuus, onnellisuus ja rakkaus tulevat kaikki meistä itsestämme, emme saa siis padota kauniita tunteita negatiivisuuden, kiireen ja stressin taakse. Erilaisten harjoitteiden ja keskusteluiden kautta alkoi tuntua kevyeltä ja onnelliselta. Ulkopuolisesta meininki voisi kuulostaa aikamoisesta hörhöilyltä, mutta hyvää se tekisi kaikille.

Loppupuolella teimme harjoituksen, jossa olimme kahdeksan hengen riveissä (2 riviä) ja aivan kasvokkain. Sanoja ei käytetty, piti vain tuijottaa toista silmiin. Aluksi tuntui melkeinpä kiusalliselta olla jonkun vieraan lähellä, yksityisyyden rajani rikkoutui heti alkuun. Keskityin katsomaan edessä olevan naisen kasvoja, ihailin hänen tyyneyttään ja kauneuttaan. Toistimme tämän neljästi eli siirryimme rivissä eteenpäin. Jostain syystä tämä sai mieleni lopullisesti rentoutumaan ja koko kehoni valtasi levollinen onnen tunne. Onko rauhottuminen noin helppoa?

Päälle vielä loppurentoutuminen, jonka aikana Happy Jack (nimensä veroinen kaveri muutens) kaivoi kitaran esiin ja lauloi...let it be sopi tilanteeseen. Lopussa lauloimme porukalla mm It's my life ja namaste-laulun. Aivan kuin olisin löytänyt hetkellisesti sisäisen lapseni jostain.

Kiitollisena poistuin tunnilta, minun ja joogan on totisesti saatava aikaa yhdessä. Yritän muistaa nämä opit arjessani ja joogaharjoituksissani, toivottavasti eksyn toistekin Happy Jackin tunnille. Pääni onkin nyt täynnä hyviä ajatuksia ja haaveita siitä miten haluaisin täyttää elämääni sekä toteuttaa itseäni. Ehkäpä tässä olisi ponnahduslauta unelmia kohti?

Ihana perjantai

Aina välillä sitä on pienen hemmotteluhetken tarpeessa, eilen oli sellainen ilta. Työkiireet ja -huolet painuivat pois otsalohkosta, kun suuntasin kampaajalle. Se on ehkäpä suurinta luksusta, mitä pienen ihmisen käsien ulottuvilla onkaan. Toisaalta se on myös lapsuuden lempiammattini, joten tykkään seurata sivusilmällä kuinka ammattilainen tekee töitä ja loihtii minulle uuden pirteämmän lookin.

Hetkeä myöhemmin olin punaiset kutrit hulmuten valmis viikonloppuun, joka oli tullut jälleen kerran juuri oikeaan aikaan. Kuinka sitä väsyykin muutaman päivän päätteeksi, välillä vieläpä ihan kokonaan? Illan kruunasi illallinen hyvän ystäväni seurassa, joten tiedossa oli lisää hemmottelua. Valittiin ruokapaikaksi lahtelainen Mamma Maria, joka on kiitelty italialaisravintola.

Koska viikon ruokalistalle oli mahtunut jo kaksi pizzaa (kääk näitä mun ruokailutapoja) valitsin vaihteeksi pastaa. Annos oli jättimäinen ja tuntui ettei se huvennut lainkaan kovasta yrityksestä huolimatta. Suurin osa taisi jäädä doggybagiin, mutta lauantain päivällinen on sentään valmiina. Tilaa piti jättää vielä jäätelölle, sillä vaikkei noin Mamma Marian pastat tehnyt muhun vieläkään lähtemätöntä vaikutusta on jäätelö toista maata. Ihan kuin olisin tehnyt pikaisen matkan Italiaan.

Päälle vielä ruhtinaalliset 12 tunnin yöunet ja alan palata tähän maailmaan. Ohjelmassa olisi ollut kahvakuulamania osa neljä, mutta luuserimaisesti passaan sen. Pistän oman jaksamiseni nyt etusijalle, sillä päivän kovin juttu on joogaworkshop enkä pysty ensin heilumaan kahvakuulan varressa kolmea tuntia ja tankkaustauon jälkeen joogata intoa pursuten toiset kolme tuntia. Mä olen muuten niin joogan tarpeessa...kerron siis siitä lisää ensi kerralla.

Neiti kevät

Oletko huomannut, hän on täällä tänään eikä lähde minnekään...nimittäin neiti kevät. Viimeistään kellojen kääntö kesäaikaan edesauttoi, että valoa riittää myös iltaisin. Vaikka yöt ovat vielä kylmiä ja pakkanen koristelee poskia aamuisin tekee luonto töitä. Lumi on lähes kadonnut, jää sulaa järvissä ja ensimmäiset leskenlehdetkin on nähty, ympärillämme tapahtuu päivittäin pieniä ihmeitä.

Vuosi vuodelta rakastun tähän vuodenaikaan entistä enemmän. Odotus on niin suurta, että se on melkein käsinkosketeltavissa...golfkausi on melkein ovella. Tokihan voisin jo käydä ulkoiluttamassa mailojani rangella ja varsin moni kenttä on avannut ovensa tai siis viheriönsä, mutta odottelen vielä lämpömittarin kohoavan. Saatan olla väärässä, mutta mielestäni golf ja palelu eivät kuulu samaan yhtälöön. Pääsiäisen aikana voisi harkita asiaa uudemman kerran.

Tänään oli vaihteeksi reissupäivä, mutta varsin mukava sellainen. Nappasin kyytiin pari kollegaa jo seiskan maissa ja isin volkkari suuntasi nokkansa Lappeenrantaan. Vedettiin pomon kanssa kiva valmennuspäivä ja aika hurahti kuin siivillä, minne se välillä katoaakaan? Olisi ollut kiva jäädä yöksi ja jatkaa aamulla, mutta parempi vähän kuin ei lainkaan. Melkein kaksitoista tuntiahan siinä vierähti ja olin takaisin lähtöpisteessä eli kotona. Päivän istuminen, taas kerran, puudutti koko kroppaa, joten päätin lähteä reippailemaan. Myönnettäköön, että pää oli kuin Haminan kaupunki ja piti saada tuuletettua turhat työasiat pois mielestä.

Ilta oli mitä kaunein, kun talsin minun ja Onnin vakiolenkkiä. Totuuden nimissä olen hieman vältellyt tuttuja paikkoja, sillä ikävöin partakoiraani enemmän kuin koskaan. Vaikka menetyksestäni on pian vuosi on kaipaus vallannut minut vasta nyt, sydämessäni ja kodissani on paha lemmikkivaje. Onneksi kukaan ei voi viedä pois yhteisiä muistoja, niihin on välillä ihanaa uppoutua. Pienien järjestelyiden myötä aion myös hoitaa asiat niin, että kotini ovet avautuvat myös uudelle nelijalkaiselle, mutta maltetaanpas nyt hetki. 

Kaipauksestani huolimatta kaunis ilma ja kevät lohduttivat. Kevyt liikunta teki hyvää ja minua ympäröineet maisemat hivelivät silmää. Katso sinäkin ympärillesi, ole kiitollinen siitä mitä sinulla on ja nauti elämästä...kerranhan täällä vain ihmetellään :)

Kevätväsymystä ja voimakeinoja

Alkuvuoden reissutahti on tehnyt totisesti tehtävänsä ja ihanista aurinkoisista päivistä huolimatta poden jonkin sortin kevätväsymystä. Pysyttelen vielä hetkisen erossa saleista ja käsipainoista yms. yritetäänpä nyt kerätä voimia, tottelen kerrankin viime viikolla saamiani neuvoja. Uni ainakin maistuu, joten kyllä tämä  tästä pian helpottanee. Silti on vaikea olla erossa suorittamisesta vaikka tietää toimivansa oikein, eikö olekin nurinkurista?

Elämä on valintoja ja tällaisessa tilanteessa pienetkin teot merkitsevät, voimakeinoja on haalittava ympärilleen kaikkialta. Olen ensinnäkin ympäröinyt itseni ystävillä, sillä saan heistä voimaa. Muistathan, että ystävänpäivä on joka päivä eikä ketään pidä pitää itsestäänselvyytenä. Olin kutsunut kolme parasta ystävääni syömään viime sunnuntaina. Kokkailin siinä jutustelun lomaksi ensin kanttarellikeittoa (aarteita pakastimesta) ja kylmäsavuruissipsejä. Sitten pomppasin pois ruokailijan paikalta ja siirryin takaisin hellan ääreen. Pääruuaksi valmistuikin tuotapikaa avokadopastaa ja jääkaapista löytyi valmiiksi tehty vihersalaatti, tämä compo toimii saletisti.

Hetken aikaa piti sulatella ja vaihdettiin kuulumisia, miksi sitä tuleekin nähtyä tällaisella kokoonpanolla niin harvoin? Kun kahvihampaita alkoi kolottaa paistoin läjän amerikkalaisia pannukakkuja, jotka nautittiin raikkaan hedelmäsalaatin ja herkullisen jäätelön kera. Totisesti hyvä ruoka parempi mieli ja mikä onkaan parempi keino hemmotella rakkaimpiaan kuin kerääntyä yhteisen ruokapöydän ääreen. Onneksi seuraava tapaaminen on jo lyöty kalenteriin, tosin silloin Henri Alen saa hoitaa ruokapuolen.

Yksi hyvä voimakeino, jota suosittelen käyttämään on aurinko. Nyt kun sitä viimeinkin on tuntuu salille lähteminen hieman vastenmieliseltä, neljän seinän sisällä on muutenkin liikaa. Olenkin tehnyt muutamia kävelylenkkejä ja nauttinut raittiista ilmasta, auringonpaistetta ihaillen. Vielä jos yhdistää tuon yllä mainitun ystäväaspektin tähän on lopputulos vielä voimaannuttavampi. Mun uudet räväkän pinkit lenkkarit suorastaan vaativat päästä liikkeelle, joten pakkohan se on vähän liikuttaa itseään (näistä lenkeistä on muuten hikipinkoilu kaukana).

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille, päätän väsyneen raporttini tähän ja käännän kylkeä!

Kahvakuulajoogaa

Tuntuu oudolta, että kaksi niinkin erilaista lajia kuin kahvakuulan ja joogan voi yhdistää toisiinsa, mutta uskottava se on. Eilisessä kahvakuulamaniassa pääsin pureutumaan sen ytimeen. Alussa lämmittely tehtiinkin siis juuri moisin keinoin eli aurinkotervehdyksiin otettiin pikkuruiset painot mukaan ja yhdistelmä oli vallan mainio.

Vaikka ensin tuli pientä haparointia miten painot vai napattua mukaan niin tottuihan siihen. Joogamaiset liikkeet hellivät kehoa, kummasti sitä on taas venyttelyn tarpeessa. Voisi kuvitella, ettei moinen tunnu juuri missään, mutta hiki puski pintaan heti ensimetreillä. Muutenkin pidin hieman lempeämmästä otteesta, viime viikon auerobicteema ei kuitenkaan ollut juttuni...tämä voisi olla.

Kun lämmöt oli päällä siirryttiin 70 minuutin työosuuteen, jossa liikkeet vaihtuivat 1-3 minuutin välein. Aloitin vähän isommilla painoilla, sillä liikkeet olivat yksinkertaisia ja tahdin pystyi kuitenkin säätelemään itse. Parinkymmenen minuutin kohdalla aloin olla huonovointinen. Pidin lepotaukoja jatkuvasti ja harkitsin jo luovuttamista. Onneksi reppuun oli sujahtanut Mehiläisen juoksijaillasta saatu pro feel juoma, joten sain hilattua sokeritasapainoa ylöspäin. Tein vielä juomapullon täyttöreissun, jolloin jaloittelu ja viileä ilma alkoivat helpottaa oloani. Salin ovikin jätettiin auki ja happi alkoi kulkea, pystyinkin jatkamaan loppuun asti.

Syy miksi halusin taistella oli se, että kolmetuntinen päättyi syvävenyttelyyn yin jooga tyylisesti. Pitkät venytykset reisiin, lonkkiin ja lantion seudulle tekivät niin hyvää (istumatyöläisen perisynti), vaikkakin aiheuttivat paikoin kivuliaitakin tuntemuksia. Lopussa meinasin nukahtaa, kun rentous valtasi koko kropan. Kaiken kaikkiaan ihana tapa liikuttaa kehoa ja antaa päälle erilaisia ärsykkeitä.

Ensi viikolla on kahvakuulamanian päätös, oikeastaan hyvä niin. Kolmetuntinen vie helposti koko päivän, sillä lorvin pitkään sängyssä ja suorituksen jälkeen olen päiväunien tarpeessa. Tiedossa on jonkin sortin kuntotesti, jota varoiteltiin valmiiksi fyysisesti rankaksi. Aion ottaa kevyesti ja luultavasti sujahdan kotiin kesken kaiken, sillä neljältä alkaa jooganworkshop. Nyt kolmesta kerrasta oppineena tiedän, etten pystyisi suoriutumaan kolmen tunnin kuulailun jälkeen vielä kolmen tunnin joogasta. Muutenkin palan halusta päästä joogaamaan, joka on reissutahdin vuoksi jäänyt lähes täysin.

Yogarocksissa alkaisi parin viikon päästä 40 päivän jooga challenge eli tavoitteena on joogata 40 päivää putkeen. Siskoni on moisen urakan suorittanut pariinkin otteeseen ja se tekee ison harppauksen kehitykseen, ei välttämättä fyysisesti vaan enemmänkin henkisellä tasolla. Tiedän suoraan että olisi epärealistista yrittää joogata joka päivä, sillä työreissuja on tulossa, mutta vaikkapa 20 suoritusta kuulostaisi jo hyvältä sekä toteutettavissa olevalta...harkitsen tätä vielä.

Suorittaminen kielletty

Olen ollut aina suorittaja niin työn kuin kuntoilunkin saralla, oikeastaan halu suorittaa ja vaatia itseltään yhtä jos toistakin leimaa lähes kaikkea tekemistäni. Tiistaina se iski vasten kasvoja ja sain käskyn olla suorittamatta, sen verran vakuuttavasta lähteestä puhutaan etten voinut muuta kuin totella. Samaan hengenvetoon kuulin, että olemuksessanin on uupumuksen merkit vahvasti näkyvissä, että on korkea aika jarruttaa ennen kuin on liian myöhäistä. Ilmankos on vähän väsyttänyt viime aikoina, heh.

Aivan kuin olisin saanut luvan ottaa kerrankin rennosti ja olla väsynyt, oikeastaan aika helpottavaa. Viikko on siten mennyt aika rennosti, omia elämänarvoja kelaten. Hyvin alkanut kuntosaliputkeni on ollut jäissä, eihän se sali minnekään katoa. Pakko myöntää, että lepo on tehnyt hyvää ja lienee tullut tarpeeseenkin. Tosin tänään piti vähän käydä ottamassa juoksuaskelia, mutta kerron siitä hetken päästä.

Dr Phil syndrooman riivaamana mietin totisesti elämänarvojani. Tuskinpa pystyn sisäistä suorittajaani tainnuttamaan (enkä kyllä haluakaan), mutta jotain pitäisi varmasti tehdä. Ensimmäisenä marssin kirjakauppaan, sillä asioista on kiva lukea, lukeminenhan kannattaa aina. Valkkasin hyllystä mindfullnesista kertovan opuksen, sillä sain kehotuksen opetella rentoutumaan ja nyt olisi hyvät neuvot tarpeen. Vaikken ole vielä saanut ajatuksesta kiinni, niin joudun jo nyt myöntämään, että hetkessä eläminen ilman turhia lisä-ärsykkeitä on melkein mahdoton ajatus...kännykkäähän on aina kiva räplätä jos mitään muuta ei ole näköpiirissä.

Sain hyviä ideoita siitä, millaisia steppejä pitäisi ottaa. Työstäni en tingi, sillä se on intohimoni ja niin kauan kuin saan aion myös jatkaa sillä saralla. Varmaanhan sitä voisi oppia astetta armollisemmaksi itseään kohtaan, mutta haluan silti kehittyä jatkuvasti ja haastaa osaamiseni säännöllisesti. Tämä vaatii selvästikin lisätyöstöä :) eli ei se nyt ihan helpolla tapahdu. Muista ajatuksistani kerron sitten, kun saan pohdittua niitä hieman lisää.

Hengähdystauon aikana on ollut aika tehdä jotain ihan muuta. Eilen eksyin ystäväni innostamana Mehiläisen järjestämään juoksijailtaan, jossa annettiin tietoa miten voi välttyä urheiluvammoilta. Juoksu on laji, jossa tulee usein haastettua itseään liikaa ja mm. vääränlainen alusta voi altistaa tapaturmille. Ensin ladottiin faktaa pöytään ortopedin toimesta, jonka leikkauspöydälle en muuten haluaisi ikinä päätyä. Ilta jatkui toisen lääkärin (kuvassa) vetämänä ja tiedoilla kuntoilun hyödyistä. Lopussa fysioterapeutti antoi oman panoksensa ennen kuin päästiin kotimatkalle. Ei siis pöllömpi keino viettää torstai-iltaa.

Luojan kiitos en ole juuri koskaan kärsinyt kivuista, saanut rasitusvammoja tms. Illan voisi kiteyttää siihen, että liikunta ei saa sattua ja mikäli niin pääsee käymään on levättävä maltillisesti. Tekniikan ja järkevän harjoittelutahdin lisäksi katse kannattaa kiinnittää kenkiin, oikeastaan kengät ovat tärkeitä lajissa kuin lajissa eli ne ovat väärä säästökohde. Kotimatkalle sai Asicsin mainoslehtisen ja siitä se ajatus sitten lähti...

Tänään oli sovittu treffit systerin kanssa. Päädyttiin kierretelemään kaupoissa, käytiin syömässä ja vaihdettiin kuulumiset molemmin puolin. Jotenkin siinä eksyttiin Intersportiin ja vahingossa lähdin kokeilemaan uusia juoksulenkkareita. En ole ollut hetkeen tyytyväinen Adidaksiini, jotka alkavat hiertää pidemmällä lenkillä eli kengät piti saada vaihtoon ennen kesää. Paikalle pärähti vielä asiantunteva ja palvelualtis myyjä, joten arvaatte varmaan miten siinä kävi. Vaikka kuinka yritin sovitella viime vuoden mallia lähti kotiin uuden karhea pari tämän kevään mallistosta. Sisko vieläpä kannusti ostopäätöksen kanssa, yritin siis aikuisten oikeasti empiä jonkin aikaa.

Muutaman päivän lepo, uudet menopelit ja aurinkoinen perjantai-ilta olivat niin houkutteleva yhdistelmä etten pystynyt pidättelemään. Suuntasin siten kevyelle juoksulenkille hankintaani testaamaan. Sykemittari jäi suosiolla kotiin, en vilkuillut kelloa lainkaan ja tyydyin rennon fiiliksen lenkkiin. Matkankin suhteen olin armollinen ja viiden kilometrin reissu riitti näin alkuun...oli muuten mahtavaa!

Tämän suorituskiellon aikana olisi suositeltavaa liikkua ulkona, kävellä rauhallisesti ja nauttia raittiista ilmasta. Kaikenlaiset metsäreissutkin olisivat suotavia, mutta katsotaan nyt. Totuuden nimissä aion tehdä paluun salille heti ensi viikolla. Tosin aion ottaa rennosti enkä mieti nyt sen suuremmin tavoitteita, kunhan yritän pitää kroppani liikenteessä. Huomenna taas jatketaan kahvakuulamanian merkeissä, mutta onneksi teemana on kahvakuulajooga eli pääsemme helpommalla kuin viikko sitten. Pyrin palaamaan aiheeseen huomenna ja kerron mitä tämä kahden kovin erilaisen lajin liitto mahtaa tarkoittaa.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille, nauttikaahan keväästä!