Ja mä juoksin halki kaupungin

Läväytetään nyt faktat pöytään, HCR eli puolimaraton on 2,5 kuukauden päästä ja mun juoksutreenit on holdissa. Pakko myöntää, että stressaa jonkin verran, eihän tää näin pitänyt mennä. Olen vieläpä ilmoittautunut ryhmään, jossa aikatavoite on 2 tuntia. Missäköhän se realismi oli tammikuussa? Kai mä sentään luovun siitä maratonhaaveesta...no en todellakaan. Mä olen haaveilija ja rakastan pilvilinnoja!

Eilen tuli painettua 9,5 tuntia töitä, nökötin kotona keittiönpöydän ääressä ja hakkasin läppäriä hullun lailla. En olisi keskeyttänyt sittenkään, mutta koira katseni anovasti ja oli pakko viedä ulos. Mutta wow mikä draivi mulla oli päällä! Haaveilija ja workaholic samassa ruumiissa...pakko se on myöntää.

Niinhän siinä sitten kävi, että koira lähti taas maalle. Ei muuten paljon taakseen vilkuillut saatuaan lenkkipuvun päälle ja livahdettuaan porukoitten mukaan. Mä jäin yksin kotiin ihmettelemään, mitä sitä voisi tehdä. Kroppa kävi kierroksilla ja päässä pyöri työasioita kuinkas muutenkaan. Lösähdin sohvalle ja kääk millaisen jumitustilan työpäivä sai mun niskassa aikaa.

-> Ostoslista: hanki työpöytä ja kunnon työtuoli (suomennos Ikean keikkaa pukkaa)

Sohvalla jonkin sortin välikuolemaa tehdessäni kääriydyin vain tiukemmin vilttiin...paleli. Kroppa huusi kuitenkin liikettä ja lopulta sain ahterini ylös puoli yhdeksältä. Ei muuten ollut ihan helppoa, taistelin itseni kanssa eräänkin hetken ennen päätöstä. Sitten vaan ylös, ulos ja lenkille!

Niinpä mä sitten ampaisin liikenteeseen ja kuten otsikosta voi päätellä juoksin halki kaupungin. Juoksutauosta huolimatta askel kulki ja matka taittui kevyesti. Kirmasin kotoa läheisen Joutjärven ympäri, paloaseman kulmalta kaarsin kaupunkiin päin. Muotoiluinstituutin ohi ja edelleen Sibeliustalolle sekä satamaan. Kiersin Pikku Veskun ympäri 1,5 kertaa ja eipä ollut lenkkipoluilla ruuhkaa. Sitten keskustan halki kotia kohti. Lopputulos 11,5 km, aika 1 h 25 min ja huippu hyvä fiilis! Juokseminen on kyllä aivan mahtavaa, vielä kun sille löytyisi tarpeeksi aikaa.

Olisihan se vaan mahtavaa juosta puolimaraton alle kahdessa tunnissa ja entäpä maraton. Miten voittajaksi sitä tuntisikaan itsensä, kun kuningasmatka eli 42,2 km olisi takana. Jatkan haaveilua ja aika näyttää miten mun käy. Rohkea rokan syö, eiks jee?

Hiljaiseloa

Näin mä vaan loikoillaan

Blogi on taas jäänyt muun elämän jalkoihin ja niin on muuten treenaaminenkin. Viime viikon työmatkalle raahasin reippaasti treenikamat, mutta mitä kävikään. Maanantaina pysyin ruodussa eli työpäivän päätteeksi hotellin salille inspiroitumaan (oli muuten tosi kiva jalkasetti) ja päälle vielä lyhyt uintipalauttelu. Aivan ihana uima-allas Sokos Hotel Lappeessa eli yksi plussa seuraavaa vierailua ajatellen.

Tiistaina juoksu jäi haaveeksi ja lähdettiin työporukalla syömään... kyllä se vaan niin on, että välillä pitää herkutella. Jälkiruuaksi pari huurteista sekä Saipan peliä seuraamaan, Lappeenrannassa ei voi kannustaa muuta kuin Saipaa. Siitä jääkiekostahan mä en tajua mitään, mutta fiilis oli hyvä ja vapaalle heittäytyminen teki hyvää.

Töitä on tullut paiskittua olan takaa, joten päivien päätteeksi päällimmäinen tunne on ollut väsymys. En suostu myöntämään, että olen työorientoitunut, mutta aina välillä se saa musta otteen. Onhan se välillä pakko joustaa ja satunnaisesti pitää heittäytyä kunnon projektin armoille. Sen sijaan, että olisin panikoinut tässä samalla miten kuntoilut menee, päätin ottaa aikalisän. Kuuntelin (kerrankin) kroppaani ja annoin sen levätä aika monta päivää. Sunnuntai oli ensimmäinen päivä, kun laitoin itseni fyysisen haasteen eteen. Parin viikon tauko golftreeneissä oli tehnyt hyvää ja kadonnut svingi alkoi löytymään...onneksi!

Oli muuten todella mukavat treenit, pakko vähän hehkuttaa. Meillä oli 7 pistettä, joissa treenattiin 10 minuuttia ennen siirtymistä seuraavaan. Aloitin chipeistä ja ensin piti osua kolmeen eri vanerilevyyn, treenattiin siis erilaisia lähestymisiä. Seuraavassa pisteessä chipattiin rajatulle alueelle ja seurattiin miten maila osui palloon eli tuliko hyvä vai huono osuma (mä en jaksanut sitä niin tarkkaa syynätä miten se pallo vieri mutta lyöntiharjoittelu oli hyvästä). Jatkoin puttipisteelle, jossa hyödynnettin iPhoneen ladattua golfsovellusta. Sain aika hyvät vinkit mun puttiin, jossa ongelmana on ollut liian pitkä putti eli nyt keskityn napakkaan liikerataan.

Kun lähipeliä oli hiottu pääsin svingaamaan. Pidin pron törkeästi lähelläni ja kyselin paljon, nyt oli vaan pakko saada homma toimimaan. Samalla testasin pron kelloa, joka mittasi mm. svingin nopeuden sekä rannekulman. No okei mitään en muuten tajunnut, kuin että nopeus piti pysyä jokaisessa lyönnissä samana ja aika tasaisena se pysyikin. Sitten pääsin kokeilemaan taitochippausta hulahulavanteen läpi (se oli siis siinä tietyllä korkeudella) ja onnistuin ihan mukavasti. Lopussa mun hermoja koeteltiin ns. painomailoilla (mailan sisällä on hiekkaa eli se painaa ja vaikuttaa mailan liikerataan) ensin vasemmalta lyöden ja sitten oikealta. Ei ole muuten helppo löydä väärän käden mailalla ja väärältä puolelta.

Pari tuntia hurahti vauhdilla ja lähdin kerrankin hymyssä suin kotiin päin. Pari edellistä kertaa olen tapellut kirotun svingini kanssa ja lähtenyt itku kurkussa, kyneleet ovat olleet lähellä. Tämä kertoo aika paljon siitä miten tunteella tähän lajiin suhtaudutaan, elämää suurempi ei sen kummempaa. Pro nappasi mun rautamailat mukaansa ja muuttaa niiden lapakulmaa 4 €/kpl. Mailat on mulle liian pitkät ja osun niillä liian kantaan. Kulmaa säätämällä osuma pitäisi muuttua keskelle, jonka pitäisi parantaa lyöntiä. Todellisuudessa kannattaisi ostaa uudet raudat, mutta ei nyt hirveästi innosta 500-700 euron investointi. Tai siis muuten innostaisi, mutta se on se iän ikuinen likviditeettiongelma.

Mutta palataan mun treenitaukoon, eilenkin tyydyin vain koiran lenkittämiseen. En varsinaisesti  laske kävelylenkkejä edes liikunnaksi, sillä tahti on verkkainen kun mestarikoira keskittyy rauhassa reviirinsä merkitsemiseen. Tosin hyvää se tekee tuulettaa päätä toimistossa vietettyjen tuntien päälle. Etenkin nyt kun päivät meinaavat venyä järestään tunnilla tai kahdella. Mutta tänään otin härkää sarvista ja päätin lähteä Gentaille vähän jumppaamaan, onhan se KuntoMIX tiistai.

Lähiaikoina ne syömiset ovat kanssa olleet kaukana suunnitelmista, mikään ei mene kuin Strömsössä. Tai no aloitan aamut orjalisesti kaurapuuro, raejuusto & mustikkayhdistelmällä (eihän siis päivää muuten voi aloittaa), mutta sitten olen lipsunut. Asiaa ei tietenkään auta nuo työreissut ja ravintoloissa syöminen. Mutta juuri nyt en ruoski itseäni moisesta vaan yritän pitää huolta omasta jaksamisestani ja pysyä jotenkin tolpillani. Joskus se lipsuminenkin on niin paikallaan! Tämä treeniblogi ei selvästikään ole tiukkoihin faktoihin perustuva :)

Tänään en ehtinyt syömään kunnolla ennen treenejä. Nappasin kalorit syömällä puoli rasiallista Amerikan pastilleja (niistä tulee muuten lapsuus mieleen) ja sitten treenikassi olalle. Ei muuten ollut kovin hyvä idea eli ei kannata kopioida. Vanha viidakon sanonta "tee niin kuin minä sanon äläkä niin kuin minä teen" piti jälleen paikkansa.

Tunti oli hyvä eli paljon kamalia hien pintaan nostavia juttuja. Ihanan kamala on muutenkin hyvä kuvaamaan Gentain meininkiä. Ensin tehtiin erilaisia kuperkeikkoja (kerrankin pienestä koosta on hyötyä) ja päälläseisontaa. Ei ole muuten ihan yksinkertaita tehdä aikuisena kuperkeikkoja, siinä on tasapainon kanssa tekemistä ja aika moni pelkää niitä. Kun alkulämpö oli päällä tehtiin pareittain työosioita kahvakuulaa hyödyntäen.

Mulla meinasi loppua puhti välissä, työosuudet olivat todella rankkoja. Välillä teki mieli luovuttaa, mutta jostain löytyi sisua viedä treenit loppuun asti. Lopputuloksena hyvä treeni parempi mieli! Vaikka lepo on ollut hyvästä niin kunnon treeni on parasta lääkettä. Eipä pyörinyt yksikään työasia mielessä, kun kirosin huonoa kuntoani ja pyyhin hikeä otsaltani. Mutta alan rääkkäämään itseäni pikkuhiljaa eli katsotaan miltä ne energiatasot näyttää huomenna. Se oman kropan kuuntelu on aikamoinen taitolaji ja ainakin itselle se tuottaa jatkuvasti ongelmia...yritän silti!

Jotain ihan muuta

Jokin aika sitten ollessani kipeänä mietin mitä tekisin jos en liikkuisi niin paljon. Maailmassahan on niitä ihmisiä, jotka eivät liiku vaan suorastaan halveksivat liikuntaa. Keksin muutaman idean...lukisin, sillä rakastan lukea tosin siihen onnistun järjestämään nytkin aikaa. Yksi asia missä voisin ryhdistäytyä on kodinhoito ja tänään olikin aika tehdä jotain ihan muuta kuin normirutiineja.

Olisi ollut helppoa keksiä muutakin puuhaa. Suunnittelin sunnuntaikävelyä kaupungille ja ajan tappamista kahvilassa. Teki myös mieli kilauttaa myös kaverille ja sopia kyläreissusta. Ja Gentailla olisi ollut girya-tunti, jossa olisi voinut jatkaa eilisiä tempaustreenejä. Jostain kumman syystä valitsin toisin ja tartuin päättäväisesti kotini kimppuun. Joskus koittaa se päivä, kun suursiivous on vaan pakko hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Tota puhuen olen ollut hyvin suuripiirteinen siivoukissani vuoden verran. Kun työ ja muut menot vievät suurimman osan ajasta luistan lähes aina siisteydestä.

Esittelenkin nyt kotini eli tervetuloa tupatarkastukselle! Ja kun olen puunannut nurkkia, heittänyt armotta tavaraa menenään sekä kuluttanut 10 tuntia projektini kimpussa niin saa kai sitä vähän paukutelle henkseleitä. Kieltämättä nyt näyttää aika kivalta ja ihan kuin ilmassa olisi kevään tuntuakin. Tällainen mestahan voisi mennä jopa kaupaksi jos kokeilisi. Mutta ei mä tää on mun koti ja täällä mä tykkään asua. Eihän tämä nyt linnasta käy, mutta koen olevani onnekas asuessani täällä. Sisustus on omin pikku kätösin laitettu kuntoon, tosin pientä viilausta olisi kiva tehdä.

Makuuhuone - pakollisena lisävarusteena golfbägi

 

Aloitin makuuhuoneesta ja järjestelin kaikki kirjat riviin. Hankintalistalla on kirjahylly, sellainen johon mun pokkarikokoelma mahtuu, niitä kun ei voi olla liikaa. Sen lisäksi järjestelin korutelineeni ja heitin turhat pois...siis mitä voiko koruissa olla turhiakin? Ja voi luoja kuinka paljon meillä on koiran karvoja, suurin osa niistä lymyili vieläpä sängyssä. Perhana kun menin antamaan Onnille luvan nukkua kanssani, nyt on vähän myöhäistä muuttaa mieltään. Meinasi loppua hermot, kun yritin päästä karvasodassa voitolle. Dyson pisti parastaan ja teippiharja viimeisteli lopputuloksen, silti niitä leijailee kaikkialla.

Eteinen eri kulmista, takaseinällä itse tehty maalaus

 



Etenin seuraavaksi eteiseen, joka on ollut kaikkea muuta kuin vastaanottavainen. Ennen tätä päivää lipasto on ollut papereiden ja vaatteiden peitossa. Voin vain kuvitella miten ihanaa on palata työmatkalta, kun heti ensi silmäys toivottaa minut tervetulleeksi. Vielä kun pystyisin säilyttämään tämän olotilan...pitäisi joutua elämään useamminkin ilman koiraa ja autoa. Miten joku jopa tykkää siivoamisesta? Siis kyllähän mäkin nautin siitä, kun tavarat ovat paikoillaan, mutta ei se nyt oikein riitä motivoimaan.

Onkohan tää vessä ollut ikinä näin siisti?

Olen hamstraaja ja kerään nurkkiin yhtä sun toista. Sitä on vaikea uskoa miten paljon pulloa ja purnukkaa mahtuu pieneen vessaan. Mun peilikaappi koki kasvojen kohotuksen ja kuukausia huonosti vetänyt lavuaarikin alkoi toimia hajulukon putsauksen myötä. Miten mä muuten vihaankin noita miesten töitä...mur! Meinasin jo purskahtaa itkuun sen hajun keskellä, kun melkein unohdin missä järjestyksessä putket kuuluu olla. Melkein kilautin jo naapuriin, että lähden katsomaan mallia tai itken jonkun miespuolisen kaverin hoitamaan homman loppuun. Onneksi selvisin omin avuin, hyvä mä!

Maailman paras olohuone...ainakin mun mielestä

Olohuone on mun lempihuone! Mun kodissa se on myös kaiken keskipisteenä, josta pääsee näppärästi muihin huoneisiin. Kohokohtana on pehmeä sohva, joka alkaa muuten olla vähän virttynyt. Toisaalta se on palvellut ansioikkaasti lähes 7 vuotta. Putsasin huolella sohvan ja hinkkasin listat sekä seinätkin puhtaiksi. Joku taitaa poltella "vähän" kynttilöitä, kun seinät ovat noesta mustana. Ja omituisia lehtijemmoja kaivellessani ruokin paperikeräysastiaa kolmen muovipussillisen verran...kerran jemmari aina jemmari. Näyttää muuten aika kodikkaalta, kun turhat roinat on kadotettu mappi ööhön, eikö?

Miten noille keittiön tasoille kertyykin aina kaikkea?
No nyt se on siisti, ihanaa!

Kunnianhimoisena suunnittelin keittiön kaappien järjestelyä. Jätin sen kuitenkin suosiolla seuraavaa siivousintoa odottamaan. Kun on kerrankin perusteellinen niin aikaa palaa. Mikäli olisin järjestellyt lukuisat tupperini ja inventoinut kuivatavarat siivoisin varmaan edelleen. Silti roskiskaappi on puunattu ja kaappien perältä on kärrätty lasit, peltipurkit ja pahvijätteet kierrätykseen. Ja mikä parasta pöytätasot ovat siistit. Hei tuollahan voisi vaikka kokata jotain herkullista!



Jokaisen sinkkunaisen unelma eli pukeutumishuone
Tänne pitäisi kyllä mahduttaa työpöytä

Teki mieli luovuttaa ennen finaalia eli pukeutumishuonetta. Siihen mennessä aikaa oli kulunut 8 tuntia eli työpäivän verran ja painoin koko päivän pelkän kaurapuuron voimin. Jääkaappi ammotti tyhjyyttään ja nälkäkin alkoi vaivata. Päätin palkita itseni lakisääteisellä ruokatunnilla ja suuntasin läheiseen Kotipizzaan, kaipasin kaloreita. Samalla nappasin lähikaupasta aamuksi sämpylää ja jugurttia, jotka voin mutustella junassa. Sitten takaisin työmaalle, ettei urakka jäisi viimemetreillä kesken.

En rehellisesti sanottuna muista milloin pukeutumishuoneeni sohva olisi ollut noin siisti. Olen kasaihminen toisessa polvessa, meidän perheessä kaikki ovat kasaihmisiä. Keräämme lehtiä, vaatteita ja mitä milloinkin kasoihin, niitä epämääräisiä kasoja on sitten ympäriinsä. Pussitin vanhoja vaatteita kolme jätesäkillistä kierrätystä varten ennen kuin olin tyytyväinen. Totuuden nimissä lipastoon jääneet vaatteet voisi seuloa vielä kerran ja viikata sotilaallisen siisteihin ponoihin, mutta ei tänään. Loppuun vielä koko kämpän perusteellinen luuttuaminen sekä matkalaukun pakkaus ja olen valmis.

Mun on katsottava kalenterista pari siivouspäivää lisää...valitettavasti. Silloin hyökkään vaatehuoneeni kimppuun, joka ei olekaan herkkävatsaisille. Pari siivousintoista ystävääni varmaan pyörtyisivät näystä, heikottaa se muakin satunnaistesti. Jos tämän päivän 10 tuntia vienyt urakka vastasi puolimaratonia on vaatehuoneeni täyspitkä maraton. Me kasaihmiset emme ole järjestelmällisiä ja siksi vaatehuoneet ovat meille kaikkein kauheimpia keksintöjä. Haaveilen sellaisesta hyvin suunnitellusta vaatehuoneesta, jossa olisi vetolaatikot sekä tarkkaan suunnitellut paikat vaatteille, kengille, petivaatteille ja laukuille, mulle kun nyt on kertynyt yhtä sun toista nurkkiin. Toistaiseksi pystyn ketterästi taiteilemaan lattialla lojuvien rojujen läpi haluamaani paikkaan ja saan kaivettua haluamani tavarat kaaoksen keskeltä.

Huomenna Lappeenrantaa kohti eli vanhat kotikulmat kutsuu taas. Matkalaukkuun on pakattu lenkki- ja salikamat sekä uikkarit. Aion siis hyödyntää illat mukavasti. Pitää vielä miettiä mille salille päädyn vai lähdenkö inspiroitumaan hotellin pikku salille. Ja sellainen Saimaan rantoja pitkin kulkeva lenkki voisi olla paikallaan. Osaankohan mä vielä suunnistaa siellä? No onneksi puhelimet on keksitty.

Tempauksen lyhyt oppimäärä

Kahvakuulaseminaari

Äkkiseltään kahvakuulaa katsoessa ei uskoisi sen käytössä olevan ongelmia, liikkuvia osia kun ei ole. Mutta ei se ole niin yksinkertaista kuin toivoisi, tekniikkaa voi hioa kyllästymiseen asti. Niinpä mun lauantain kalenterimerkinnässä luki Lahden Gentain & kahvakuulaleiri joten ei kun mars matkaan. Koska sekä auto että pyörä ovat rikki jouduin turvautumaan apostolin kyytiin ja aikatauluhaasteiden takia otin alkulämmön juoksemalla paikalle. Miten musta on tullutkin tällainen myöhästyjä?

Ei voinut kuin ihmetellä, että paikalle oli tullut vain kourallinen innokkaita. Kuten aina Gentain tapahtumat ei ole hinnalla pilattuja, 30 € kolmen tunnin treeneistä ammattilaisen johdolla oli naurettava hinta. No ei silti me muut saatiin paljon parempaa opetusta. Paikalla oli yksi Suomen tunnetuimmista ja menestyneistä naisnostajista eli Eveliina Koivula. Mun mielestä Eveliina oli kuin aikuiseksi kasvanut Peppi Pitkätossu raidallisine polvisukkineen ja letteineen. Ihan mieletön nainen, mäkin haluan olla yhtä upea!

Räkki-asento

Ennen tätä päivää luulin omaavani suhteellisen hyvän tempaustekniikan...olin väärässä. Eveliinan avulla opettelimme painonsiirtoa, jolla 8 kg kuula tuntui kevyeltä ja voimaa tuli kuin itsestään. Vaikka alku oli hankalaa niin pienen treenaamisen jälkeen aloin päästä kärryille. Osa porukasta pystyi omaksumaan uutta nopeammin, mutta kunhan nyt jotain oppisi. Pakko muuten hommata kisakuula kotiin, sillä toi kahvakuula voisi olla mun juttu. Olen siis luopunut haaveesta kehittää salitreenejä ammattimaisempaan suuntaan, aika ei yksinkertaisesti riitä enkä pystyisi omistautumaan vain yhdelle jutulle. Ja kahvakuula voisi olla mun juttu, jos vaan ottaisin ajan sen treenaamiseen. Mä vaan kohellan liian monessa paikassa yhtä aikaa.

Eveliina selittää kahden kuulan työnnon tekniikkaa

Pureskeltiin tempauksen lisäksi työnnön tekniikka. Se sentään tuntui omalta ja luulin päässeeni melkein kärryille. Kun tehtiin 8 minuutin sarja nappasin rohkeasti 12 kilon kuulan ja jaksoin aika hyvin yhdellä käden vaihdolla. Lopussa meno hyytyi siksi, että Eveliina opetti erilaisen otteen kuulasta ja se tuntui ranteessa. Jaloissa olisi ollut puhutia, eikä työntö tuntunut käsissä, mutta ranne alkoi pettää viimeisellä minuutilla. Tuollaisia 8-10 minuutin sarjoja voisi ihan helposti tehdä kotonakin.

On ne niin nättejä & kivoja

Kolme tuntia meni kuin siivillä! Olisin voinut jatkaa loputtomiin, vaikka pelkän kahvin ja puuron voimin ei olisi pidempään jaksanutkaan. Nyt tuli kyllä uutta intoa kuulan varteen, ensi viikolla on pakko päästä treenaamaan lisää. Harmi kun mulla menee kolme päivää työmatkalla, mutta siellä pitää kammeta ainakin salille tai vaikkapa juoksemaan. Ja piru kun mä en muista ikinä ostaa niitä rannesuojia, nyt on nääs ranteet mustelmilla ja kädet hellinä.

Tauolla - silloinkin kaikki vaan heilui ja opetteli tekniikkaa
Huomatkaa, että vaikka käsi olisi paketissa treenejä ei jätetä väliin

Huomisen golftreenit jää väliin...harmillista. Autossa on laturi rikki, joten jään suosiolla kotiin. Ja ehkäpä pieni hengähdystauko tekee hyvää, tiedä vaikka se harmillisesti kadonnut golfsvingi tulisi tauon myötä esille. Pitkästä aikaa mulla on kuviakin tarjolla. Itse lymyilen kameran takana, mutta noissa kuvissa on musta ihanaa tekemisen meininkiä ja Gentain fiilistä parhaimmillaan.

Tempaus - näin se pitäisi tehdä
Lähde: www.tiski.fi

Stressinhallintaa

Kiire, kiire, kiire! Mikä inhottava sana, joka kiristää hermoja ja toimii tekosyynä kaikkeen mahdolliseen. Loimaan reissun jälkeen työ pitää yhä tiukasti otteessaan. Vaikka rakastan työtäni niin välillä paisuva työkuorma meinaa kiristää pinnaa. Ja se muutaman viikon takainen flunssakin pitää yhä näpeissään...voihan valuva nokka sentään.

Eilen pyöri työasiat ihan luvattoman paljon mielessä, ei niitä pitäisi kotiin asti kantaa. Pitkäksi venyneen työpäivän jälkeen tilanne ei helpottanut vielä lenkilläkään. Ruokailukin venyi yli iltaseitsemän, mutta pakotin itseni liikenteeseen, vaikka löhöily sohvalla olisikin houkutellut. Liian pitkän tauon jälkeen painuin salille, sille mun "omalle" salille. En tiedä onko se tammikuuefektin syytä, mutta K&M:n kävijämäärät ovat kasvaneet ja aikamoinen ryysishän siellä oli. Mutta kyllä sinne aina muutama innokas punttaaja sekaan mahtuu ja pääsin treenimoodiin!

Tiistaina punttasin rintalihakset, selän ja vatsat. Ei se treeni nyt päätä huimannut, mutta kylläpä teki hyvää. Kävinhän mä Loimaan reissullakin kahdesti salilla, mutta vieraalla salilla tekeminen on aina hieman erilaista ja ainakin mulla tehokkuus kärsii. Tänään oli vuorossa olkapäät, hauis ja ojentajat, mun lempitreeni, jolla saa hartialinjaan muotoa. Jälleen katosi työasiat mielestä ja hyvästä treenimoodista huolimatta mieli lepäsi (kroppa ei).

Onneksi mulla on tämä liikuttava tapa tuulettaa pääkoppaa. Ihmettelen kuinka huippujohtajat  pärjäävät työpaineista jos eivät harrasta liikuntaa. Onneksi en ole huippujohtaja eikä mun tarvitse pärjätä omista arjen haasteista ilman kuntoilua. Että tällaista stressinhallintaa tänään, viikonlopuna on tiedossa mukava kahvakuulaseminaari ja golfvalmennusta eli enköhän mä pysty nollaamaan viikon ennen seuraavan alkamista.