Some like it hot

Käyn yhä taistelua vihollisen kanssa, jonka nimi on flunssa. Viikonloppu meni aika kevyellä otteella, kävelyä, joogaa, lepoa ja tolkuttomat määrät lämmintä juomaa. Eilisen työpäivän päälle otin päiväunet ja tärisin peiton alla. Järki sanoi, että pysähdy, mutta kroppa halusi vähän liikettä. Tiedän tiedän, ei saisi riuhtoa, mutta joskus on silti pakko...tieni vei siis hot jooga tunnille.

Kyseessä oli syksyn ensimmäinen hot jooga tunti. Kaipasin joogaan myös siksi, etten pääse työmatkan takia hot fusion tunnille torstaina, enkä yksinkertaisesti pärjää ilman. Dieetin ansiosta peilistä katsoi kevääseen verrattuna huomattavasti hoikempi nainen ja tietyt asennotkin tuntuivat helpommilta, kun pahimmat vatsamakkarat ovat sulaneet. Tuttu liikesarja tuli takaraivosta sen suuremmin ajattelematta. Hektisen työpäivän jälkeen oli ihana soljua asanaharjoitus läpi sekä hikoilla, ei ollut muuten yhtään kylmä.

Hikoilin järkyttävän paljon, mutta luoja miten hyvältä se tuntui. Taisi lähteä kuona-aineet liikkeelle, sillä kotimatkalla ihmettelin mikä autoissa haisi. Haju tuli sisälle asti ja lopulta tajusin sen lähtevän minusta, jep meikä on dunkkis! Vaikea sanoa teinkö tyhmästi, mutta mieli ainakin tykkäsi kovasti ja illalla keho tuntui myös kiittelevän. Musta tuntuu, että olen taas rakastumassa joogaan, sillai tulisesti.

Tänään kurkku tuntuu ikävältä ja kollegat kommentoivat minun näyttävän kalpalta. Vissiin pitäis nyt hetki malttaa hengähtää, siis sen mitä pystyy. Illalla kokkailin thai-kanakeittoa, sillä ei haittaisi jos ruokakin lämmittäisi sisältäpäin. Chili ja inkivääri eivät ole mun mukavuusalueita, joten lopputulos on aika hot, sanoisinko todella hot. Luulen, että tolla nousee tukka pystyyn ja todennäköisesti saan palomiehet kylään sammuttamaan janoani, kun desi on litkitty ihmekeittoa. No huomenna se nähdään :)

Proteiinijäätelöä ja voimakävelyä

Fitfarmin bikini challenge dieettiryhmässä on paljon puhuttu proteiinijäätelöstä. Moni dieettaaja kärsii makeannälästä ja WheyHey on oiva vaihtoehto pahimpaan hätään. Tällä viikolla olen testannut aika montakin hyvää vaihtoehtoa, joten olihan tämäkin kokeiltava. Sinänsä hassua, koska voin käsi sydämellä todeta, etten juurikaan himoitse makeita...suolaisia sitäkin enemmän. Bongasin loppuviikosta, että uutuus on rantautunut kaupunkiin, joten se ilmestyi automaattisesti ostoslistalleni.

Leppoisasta sunnuntaistani hurahti useampi tunti töitä tehden, jotenkin uppouduin läppärin uumeniin. Siinä aherruksen lomassa oli luksusta palkita itsensä uudella herkulla. Vaikka olen ajatellut jättää karkit iäksi ei ajatus suklaasta ole jättänyt täydellisesti eroon. Oli siten luonnollista valita ensimmäisenä suklaa testiin, makuja taisi olla kolme eli suklaa, vanilia ja mansikka.

Tässä uutuudessa ei ole muuta negatiivista kuin hinta. Tuo 1,5 dl herkku maksaa yli 4 € eli ei noita tuhottomasti raaski hamstrata. Itse maku oli loistava, ainakin mikäli tykkää tummasta suklaasta. Mieleen tuli italialainen jäätelö eli juuri se mun suurin suosikki. Voinkin suositella tätä kaikille ja aion saletisti hankkia tätä satunnaisesti. Dieettaaja voi korvata tällä yhden välipalan, tosin mikään maailman ruokaisin vaihtoehto tämä ei ole. Toimii siten makeanhimon sammuttamiseksi, mutta ei nälän taltuttamiseksi.

Kun duunit oli tehty kaipasin liikettä, tuntien nyhjäys sohvalla ei tuntunut hyvältä. Ulkona oli vieläpä ihana syyssää, joten action plan syntyi hetkessä. Salitreeni ei taaskaan tuntunut edes vaihtoehdolta, joten lähdin lenkille. Kävelin ensin siskoni luokse ja yhden pysähdyksen taktiikalla ystäväni luokse keskustaan. Kotiin sain onneksi kyydin, sillä ilma oli jo viilentynyt ja palelun lisäksi alkoi vähän väsyttääkin. Raitis ilma ja rento liikkuminen teki silti hyvää, voimavaroja on tankattu reilulla kädellä.

Nyt pitäisi raahautua keittiöön kokkailemaan. Ensi viikkoa varten pitäisi kokkailla läjä kasviksia ja tuunata rahka syömäkelpoiseksi. Jos mä vitkuttelen vielä hetken ja toimin sitten superhypertehokkaasti...uskoo ken tahtoo :)

Yin jooga workshop

Koska tunnistan kehossani ja mielessäni stressin oireita (vähän liikaakin) yritän tehdä oikeita valintoja tilanteen helpottamiseksi. En pysty vaikuttamaan siihen, miten kiire töissä on, mutta voin valita sen kuinka asiaan suhtaudun. Aina uuden projektin alussa iskee paniikki ja epätoivo, joka muuttuu hyväksi fiilikseksi vasta alkukipuilujen jälkeen. Uskoisin, että pääsen pahimman yli viimeistään tiistaina ja nyt oli oiva tilaisuus hyödyntää viikonloppu oman hyvinvoinnin tuplaamiseksi.

Eilen piti lentää aamupäivä, että sain suoritettua kasan velvollisuuksia alta pois: aamuaerobinen, pyykinpesu, viikkosiivous ja kauppareissu. Piti ihan kirjaimellisesti pistää juoksuksi, että ehdin, sillä yhdeltä alkoi yin jooga workshop YogaRocksissa. Onneksi ehdin, sillä kolme tuntia syvävenyttelyä yin energioiden vallitessa sai mieleni rauhoittumaan. Aluksi Leta kertoi noin 40 minuuttia yinin taustoista, kehon energiapisteistä, kiinalaisesta lääketieteestä ja korosti jokaisen kehon erilaisuutta.

Sitten ryhdyttiin töihin ja tehtiin reilun kahden tunnin ajan pitkiä venytyksiä. Huomasin, että kiristynyt mieli oli tehnyt kepposia myös lihaksissa, jännittyneisyys oli vetänyt paikat jumiin...ei hyvä. Etenkin lonkankoukistajat, etu- ja takareidet huusivat hoosiannaa kivusta. Kiemurtelin paikoin tuskissani venytyksen keston ollessa jotain 3-6 minuutin luokkaa...auts, auts! Tunnelmat olivat paikoin kaikkea muuta kuin miellyttävät, mutta energian alkaessa virrata tuntuikin jo taivaalliselta. 

Osa venytyksistä oli helppoja, rentouduin niin, että roikuin unen ja valveen rajalla. Mieli rauhoittui, myös niiden epätoivon hetkien aikana, tunsin rauhan laskeutuvat mieleeni. Workshop oli juuri sitä mitä kaipasin, pysähtymistä hetkeen, oman kehon kuuntelemista ja rauhoittumista. Poistuin paikalta varsin levollisin mielin ja tyytyväisyyttä myhäillen. En olisi juuri paremmin voinut käyttää aikaani enkä 35 euroa, pienet hyville valinnoille! Sitähän se elämä on muutenkin, että tekee päivittäin pieniä valintoja hyvinvointinsa eteen.

Toivon todella, että jooga kulkee mukanani loppuelämän. Sen ei tarvitse taivuttaa minua syvemmälle (vaikka olisihan se hienoa) vaan saada pysähtymään ja rauhoittumaan, sekä opettaa arvostamaan omaa itseäni. Jos tililläni olisi muutama ylimääräinen tonni, tarkemmin ajateltua 4 ylimääräistä (joita ei ole), osallistuisin tammikuussa alkavaan ohjaajakoulutukseen. Koulutus on monipuolinen ja puolen vuoden aikana opetellaan joogaa monipuolisesti mm. asanahrjoittelua, hengitystä, meditointia, ravitsemusta ja tutustutaan eri joogasuuntiin. Voi vaan kuvitella miten moinen muutaa ajatusmaailmaa ja kehoa, koska jooga ei ole vain liikuntaa, vaan tapa elää/ajatella. Mutta se joogasta tällä erää, ihana mahtava keksintö ja monta eri alalajia joista voi valita mieleisensä.

Kurkkasin tuossa viime viikolla listaamiani tavoitteita tälle viikolle. Kaikki muut paitsi golf toteutuivat, joten hyvin menee. Jostain syystä kukaan mun pelikavereista ei innostunut, vaikka säät olisivat olleet varsin toimivat...ehkäpä ensi viikonloppuna. Yksi viikon valopilkuista on se, että olen ehtinyt tapaamaan ystäviäni, aika montaakin heistä, rakkaita jokaikinen. Keskiviikkona oli päivällä lenkkitreffit Vuokon kanssa ja illalla salitreffit, kävin siis neuvomassa ystäväni Jennin salitreeneihin pariin. Nyt pidän peukkuja, että treeni-into löytyy ja lihaksiin saadaan lisää virtaa. Viimeistään näillä ikävuosilla pitäisi panostaa juurikin lihaskuntoon, se maksaa vaivan takaisin vanhemmiten. 

Perjantaina söin herkullisen cheatmealini pikkusiskoni seurassa ja vaihdettiin samalla päivän polttavimmat. Jokaisella naisella pitäisi olla sisko, koska siskot ymmärtävät parhaiten. Eilen kutsuin itseni kylään Jonnalle, näin siten hyvän ystäväni sekä aina yhtä rakkaan kummipoikani pitkästä aikaa. Loppuillasta sain vielä ystäväni/työkaverini Sarin kylään luokseni ja hän pääsi tapaamaan kissani ensimmäistä kertaa. Eikä tämä tähän lopu, sillä ystäväni Niina, jonka kanssa lähdemme New Yorkiin on tulossa tänään, jotta saamme matkasuunnitelmia tehdyksi.

Kiireen keskellä pitäisi aina muistaa panostaa ystäviin. Ystävät ovat (perheen jälkeen) parasta ja arvokkainta mitä sinulla on. Heidän kanssa jakaa ilot ja surut, he pitävät sinua pystyssä elämän pyörteissä. Olen kiitollinen omistani, jokainen on niin tärkeä ja lähellä sydäntäni. Parasta ystävyydessä on se, että se ei ratkaise kuinka usein tapaa/on yhteyksissä vaan se tunne, joka yhdistää. Kiitos kaikille, jotka kulkevat mukanani ja tarjoavat tarpeen vaatiessa olkapäätään. Ilmeisesti myös minusta on ollut apua eli vanhan sanonnan mukaisesti "sadas vuodes kaikki tasaantuu".

Ensi viikkoon voisi lähteä uudella toivelistalla:

- urani aamuaerobisten suhteen jatkuu yhtä loisteliaasti (tavoitteena yhä ne 4)

- töissä valmennukset menevät nappiin

- salille pääsen ainakin kahdesti

- pysyn terveenä

- joku lähtee mun kanssa golfaamaan lauantaina

- sunnuntaina alkava yin jooga ja chakra meditaatio -kurssi tempaisee mukaansa

Ihanaa sunnuntaita <3

Flunssa = kehon keino sanoa stop?

Tuntuu, että ympärillä on aina joku, joka pärskii ja valittaa oloaan. Syksyn mukana se aina tulee, nimittäin flunssa. Mulla on ollut pieniä flunssan oireita jo pari päivää. Tuntuu siltä, että kiristävän kurkun ja särkevien silmien varoittelu olisi syytä ottaa vakavasti, sairastamista haluan nimittäin vältellä viimeiseen saakka. Itselläni oireet tuntuvat tulevan melkein aina stressitason noustessa hälyttävän korkealle. Juuri nyt töissä on turhankin kova hässäkkä, pinna kiristyy pienestäkin ja kaipaisi pientä irtiottoa...tule jo marraskuu sekä hartaasti odotettu New Yorkin matka!

Väitänkin, että flunssa on kehon tapa varoittaa vauhtisokeudesta. Se yrittää painaa jarrupoljinta, kun itse ei osaa taikka tajua. Viikonloppuna pitäisi siten levätä ja ottaa rennosti. En koe olevani nyt mitenkään niin kipeä etten tekisi mitään, joten ihan täysin en meinannut laakereillani levätä. Silti tappotreenit ovat kaukana ajatuksissa ja taidan suunnata huomenna yin jooga workshoppiin YogaRocksiin. Muutaman tunnin venyttely lämpimässä kuulostaa ihan unelmalta <3

Työkaverin vinkistä ajattelin siivuttaa iltateeni joukkoon inkivääriä, joka on muuten varteenotettava flunssan karkoittaja. Näin talviaikaan (karua mainita sana talvi, mutta minkäs sitä faktoilla mahtaa) pitäisi lisätä ruokaan mausteita, jotka lämmittävät kehoa sisältäpäin. Minkähän reseptin sitä kehittäisi, johon voisi ujuttaa inkivääriä, chiliä ja valkosipulia? Reseptejä otetaan ilolla ja mielenkiinnolla vastaan.

Keskiviikkoiltana kokeilin työkaverini Tuizen ohjetta, jota suosittelen kaikille. Ensimaistamalla ei niin kovin hyvää, mutta hetken totuttelun päästä aika maukasta flunssatroppia. Tämä on siis taudin karkoittaja, joka voi pistää kropan hikoilemaan eli kuumevaiheessa tämä huono vaihtoehto, jos nesteet lähtevät liikkeelle.

Tuizen flunssan häätäjä:

n 4 dl vettä

Pari senttiä inkivääriä siivuina

1 kanelitanko

6 inkiväärin kukkaa

1 rkl korianteria

Keittele noin 10 minuuttia, jonka jälkeen sekoita joukkoon hunajaa ja puolikkaan sitruunan mehu. Sitten vain nautitaan ja pidetään peukkuja, että flunssapöpöt pysyvät loitolla.

Rentouttavaa ja voimaannuttavaa viikonloppua kaikille! Mulla on yksi onnellinen nelijalkainen seuramies sohvalla vieressäni niin mikäpä tässä on ollessa. Yritän ottaa mallia tuolta rennon meiningin mestarilta parhaani mukaan.

Lomapäivän lettukestit

Koska mulla on tällä kertaa vain yksi lomapäivä on ehdittävä tekemään ja kokemaan kaikkea. Jos aamu alkoi hyvin ja herkullisesti on päivä jatkunut samalla moodilla. Varsinainen ohjelmanumero oli lenkki ystävän kanssa, tuulta ja koleaa keliä uhmaten. Kävelin ensin kotoa kylään ja sitten lähdettiin sille oikealle lenkille. Sanattomasti yhteisellä sopimuksella kurvattiin Pikku Veskulle, joka on yksi Lahden kauneimpia paikkoja. Siitä sataman läpi Niemen kärkeen ja takaisin.

Vaikka kesä väistyi kertaheitolla ja tuuli piti huolen ettei hiki noussut pintaan, oli mitä kaunein päivä. Aurinko paistoi ja syksy tarjoili ihanat puitteet ulkoilulle. Luojan kiitos olin napannut pipon mukaan, sillä taistelu flunssaa vastaan on päällä. Nyt ei olisi aikaa sairastua ja kukapa sitä haluaisi flunssan kourissa muutenkaan kärvistellä. Yritän pysyä voittajana huolehtimalla levon määrästä, syömällä hyvin ja pukeutumalla lämpimästi...wish me luck!

Lenkkeilyn päätteeksi istahdin vielä hetkeksi ystäväni luona ja söin eväät. Ateriarytmistä kiinni pitäminen on kaiken A ja O, joten en tingi siitä lainkaan, mikäli vain mahdollista. Muutenkin oli ihanaa vaihtaa kuulumiset ajan kanssa eikä hosua minnekään. Onneksi olin varannut reppuun lisää vaatetta niin pystyin pukeutumaan kotimatkaa varten entistä lämpimämmin. Tähän mennessä kilsoja oli kertynyt jo niin reilusti, että askel ei kulkenut enää ripeästi ja väsymyskin hidasti tahtia.

Kotona siirryin välipala-aikaan ja testasin Fitfarmin pudding pancakes reseptin. Aikamoista herkutteluahan tämä on tänään ollut, mutta täysin sallitulla tavalla eikä sokeria ole lisätty lainkaan. Dieettiletut ovat loistava keksintö, mutta mikään ei korvaa oikeita lettuja. Maku oli hyvä, vaikkakin koostumus tuntui kananmunamaiselta. Tästä tulee siten yksi käyttökelpoinen resepti mun keittiöön eli lettupannu on jatkossa ahkerassa käytössä.

Pudding pancakes:

20 g Fastin valkosuklaapudding jauhetta

1 muna

100 valkuaista (laitoin kolmen munan valkuaiset)

2 dl rasvatonta maitoa

Ainekset sheikkeriin, tiukka ravistus ja pannulle. Päälle vähän jäisiä mustikoita ja eikun syömään! Voisihan se dieetti vaikeampaakin olla eli kaikki keinot käyttöön. Työpäiviin en tällaisia tule lisäämään vaan pitäydyn rahka/protskupatukkalinjoilla välipalojeni suhteen. Mutta hyvää vaihtelua arkeen ja passaa tällaiseen lomapäivän hemmotteluun.

Nyt otan Hampusta mallia ja siirryn päiväunimoodiin. Illaksi on vielä vähän ohjelmaa, joten lepo tulee myös tarpeeseen. Kissani on ilmeisesti nukkunut koko päivän, sillä edelleen se torkkuu leveä hymy naamallaan olohuoneen sohvalla sekä kipristelee pieniä varpaitaan. Mutta kyllä tämä munkin päivä täyttää kissanpäivien kriteerit.

Tuunattu aamupala

Yksittäisen lomapäiväni kunniaksi tuunasin aamupalani uuteen uskoon. Vaikkakin rakastan mun perinteistä puuro-raejuusto-yhdistelmää oli vaihtelu virkistävää...sanoisinko tervetullutta. Ohje vaatisi vohveliraudan, mutta moinen kapistus puuttuu keittiöni varustetasosta, joten testasin paistinpannun hyödyntämistä. Pakko todeta, että ei oikein toiminut, mutta maku oli sentään kohdillaan. Kävin kyllä tutkimassa mitä vohveliraudat maksavat, mutta Prismassa halvinkin vaihtoehto kustansi 34,90 €. Pidän sitä kalliina, koska vohvelirauta on tuskin kovinkaan ahkerassa käytössä. Lidlissä on tosin ylihuomisesta lähtien tarjous, joten pitää toivoa, että saan omani sieltä. Kyseinen laite on sellainen kuviovohveleita tekevä, mutta 15 € kuulostaa mun tarpeisiin parhaalta vaihtoehdolta.

Aamupalavohvelini pitää sisällään:

- 60 g kaurahiutaleita

- 1 dl vettä

- 1 kananmunan

- 25 g raejuustoa

- 0,5 dl Fastin valkosuklaapudding jauhetta

- ripauksen suolaa

Kaikki iloisesti sekaisin blenderissä, tehosekoittimella tai vatkaimella ja pannuun...suosittelen kylläkin sitä vohvelirautaa. Päälle marjoja ja ääntä kohti...maistui!

Voisin ottaa tämän viikonloppuaamuihin rutiiniksi, mikäli saan vohveliraudan hankittua. Tällaisilla pikkukikoilla dieetti-intoa ja motivaatiota pystyy pitämään hyvin yllä. Lopputulos oli sopivasti makea ja suolainen yhtäaikaa, joten se täydensi samalla herkkukiintiötäni. Pitäisi itsekin opetella soveltamaan ohjeita niin, että niistä pystyy rakentamaan tällaisia vaihtoehtoisia reseptejä.

Mutta nyt on kiire, jotta ehdin nauttimaan ainokaisesta lomapäivästäni täysillä. Huomenna koittaa taas paluu arkeen, jolloin käynnistyy kolmen viikon koulutusrundi. Onneksi siihen tuli vain pari Helsinkireissua ja yksi kolmen päivän Kuusamon kierros. Matkapäiviä olisi voinut tulla tuplasti enemmän, mutta pientä järjestelyä se silti vaatii kissan suhteen. Peukut pystyyn, että naapurini pystyy taas jeesaamaan.

Kylmää ja märkää positiivisuudella höystettynä

Kroppa on oppinut uuden heräämisajan turhankin hyvin. Toisaalta nukun pitkästä aikaa yöni tosi hyvin, mutta kuin taikaiskusta herään kello viisi vaikka hälytys pärähtäisi ilmoille vasta 5:15. Sanomattakin on selvää, että niin aikaisin herätessä tulee lähdettyä aamulenkille ilman suurempia mutinoita. Sen verran tuli vaan tänään mietittyä, että onkohan jo pakkasta. Ei onneksi, mutta pimeää, märkää ja kylmää kuitenkin.

Jo viikossa on huomannut kuinka kaamos alkaa vallata, pitäisikin kaivella kirkasvalolamppu esiin. Aamut ovat jo aika pimeitä, eikä tilanne muutu kovinkaan radikaalisti 45 minuutin reippaillun aikana. Valosta voi puhua ensimmäisen kerran joskus puoli seiskan maissa, jos silloinkaan. Tänä aamuna piti pistellä töppöstä toisen eteen oikein urkalla. Alkumatkasta heiluttelin käsiänikin kuin heikkopäinen, että olisin saanut kropan lämpöiseksi. Tuo kosteus on se, joka tunkeutuu luihin ja ytimiin eikä tunnu tippakaan mukavalta.

Itse olen henkeen ja vereen tunneihminen joka heiluu fiiliksen voimalla suuntaan jos toiseenkin. Vaikka syksy on yksi lempivuodenajoista vaikuttaa tuo sateinen yleisilme jaksamiseen ja niihin fiiliksiin alentavasti. Nyt pitäisikin keskittyä siihen, ettei suolla suustaan mitään valivalia, koska se nyt ei auta asiaa tippaakaan. Jokaisesta päivästä pitäisi löytää muutama positiivinen asia heti aamusta, joilla saa itsensä käyntiin ja täydentää listaa päivän mittaan tai ainakin päivän päätteeksi.

Aamun positiiviset:

- aamulenkki on tehty

- vietän tämänkin päivän oman tiimin kanssa

- pidän huomenna lomapäivän (& elättelen haaveesta pelata golfia)

- olen terve

- kotonani asustaa maailman ihanin kissamies

Anna sisäisen aurinkosi paistaa...tänäänkin!

Itsehillintälihas

Sixpack ei ole vielä näkyvissä, kaikesta tästä dieettielämästä huolimatta, mutta itsehillintälihas pullistelee koko komeudessaan. Vältin kuin väliinkin päivällä kaikki kiusaukset, jotka itse raahasin töihin höyryävän herkullisten sämpylöiden muodossa. Oikeastaan ei tehnyt kovinkaan tiukkaa, sillä huolehdin samanaikaisesti siitä, että ruokarytmi oli kohdallaan. Jäljelle jääneet nakkasin pakastimeen sen kuuluisan pahan päivän varalle.

Koska mun yllätys sai niin hyvän vastaanoton ja yllytyshullua yllytettiin jatkoin valitsemallani tiellä. Sain juuri huomista varten dajmkakun valmiiksi, siellä se nyt jähmettyy jääkaapissa aamuun asti. Tuorejuustokakut ovat niin helppoja ja nopeita tehdä. Tosin yksi asia oli haasteellista, ei ole nimittäin kovinkaan yksinkertaista leipoa nuolematta sormiaan. Mutta onnistuin siinäkin, aika hienoa, eikö?

Moni toteaa häpeissään omaavansa huonon itsekurin. No ei se sekään ilman harjoitusta kehity, lihas kuin lihas. Olen itsekin ollut melkoinen karkkihirmu ja herkkupeppu, mutta tähän pisteeseen pääsy on tapahtunut pikkuhiljaa, korkeanpaikan leirijaksojen kautta. Ei pidä siis tavoitella heti alkuun kuuta taivaalta vaan edetä pienin askelin. Jos rakastaa vaikkapa leivonnaisia voisi ensin aloittaa sillä, että antaa itselleen luvan syödä makeaa saa vain kerran viikossa. Sitten kasvattaa väliä kahteen viikkoon ja vaikkapa etenee kokonaan sokerittomaan kuukauteen asti. Siinä matkan varrella on turha morkkistella jos ei heti kerralla onnistu, vaan jatkaa kerta toisensa jälkeen valitsemallaan tiellä. Pelin ratkaisee se, kuinka monta kertaa nousee takaisin pystyyn.

Jos mun itsehillintälihas on kunnossa niin samaa ei voi sanoa mun muista lihaksista, valitettavasti. Koti- ja juoksutreenit sekä golf eivät siis kehitä lihasta kuin kuntosalielämä. Eilen tehtyjä lupauksia lunastaakseni lähdinkin pitkästä aikaa salille. Luulin pitäneeni flunssaoireiden ja työkiireiden takia kuukauden tauon, mutta totuus olikin ihan toinen. Treenivihko sen sitten paljasti, että tauko oli lähes päivälleen venynyt kuukauteen. Oli siis korkea aika ryhdistäytyä ja niinhän mä myös tein. 

Tauko oli totisesti jättänyt jälkensä eli nöyrästi piti painoja valita. Sen verran pienillä vastuksilla mentiin, etten kehtaa sanoa niitä edes ääneen. Silti sain lihaksiin polttavan tunteen, sellaisen hyvän sykkeen jos tiedätte mitä tarkoitan. Jostain syystä pienet painot ja pitkät sarjat tuntuivat juuri tänään oikealta valinnalta. Nyt ei auta muu kuin jatkaa tästä ja tunnustella miten punttitreeni alkaa kulkea. Yksi asia on kuitenkin varmaa eikä siitä ole epäilystäkään, kuntosali on nimittäin ihan mahtava keksintö. Onneksi golfin tilalle on siten helppo keksiä korvaavaa ajankulua...aikansa kutakin siis :)

Aamusämpylät

Viikko pyörähtää tällä erää käyntiin vauhdikkaasti ja hyvässä seurassa. Monet rakkaista tiimikavereistani saapuvat tänään kaupunkiin ja vaikka agenda on työntäyteinen on se ihan parasta. Omia kollegoita on samalla paikkakunnalla kolme ja kahden kanssa teemme tiiviisti yhteistyötä, mutta muut ovat levittäytyneet ympäri Suomen. Siksipä livetapaamiset ovat aina yhtä odotettuja ja muutenkin mahtavia.

Koska agenda alkaa vasta klo 10, jengiä kun tulee pitkänkin matkan takaa päätin tehdä pienen yllätyksen. Kello keskeytti ruususen unet varttia yli viisi...Z Z Z. Hetken hämmästeltyäni ponkaisin ylös ja alustin sämpylätaikinan. Sitten lenkkivaatteet niskaan, naamalle vettä ja hampaiden pesu, ennen kuin työstin sämpylätaikinan kohoamaan. Välissä kipaisin aamuaerobisen ja puoli seiskalta olin takaisin kotona leivontahommissa.

Sämpylät ovat yksi bravuureistani, onnistuvat aina...toivottavasti nytkin. Kylkeen keittelin kananmunia ja nappaan vielä messiin margariinia, leikkeleitä ja kurkkua. Aika maistuva aamupala odottaa siten mun työkavereita, kun kohdataan officella. Kiva pikku ylläri, pienillä kustannuksilla ja takaa varmasti mukavan aloituksen kaikille. Tai no mun pitäisi pystyä taistelemaan kiusauksia vastaan, mutta enköhän mä pysty. Tässä on aika tiukalla linjalla vedetty 7 viikkoa, joten selkäranka on vahvistunut. Pidän ajatuksen tiukasti loppuviikon cheatmealissa ja loppujen lopuksi voin leipoa sämpylöitä aina kun haluan, vaikkapa dieetin pätösjuhlissa. Ei mulla oikeesti mitään juhlia ole, mutta jos ois niin sämpylät sopisivat niihin vallan mainiosti.

Ihanaa alkanutta työviikkoa kaikille <3

Hengitä syksyä

Niin se vaan on, että aurinkoiset syyspäivät taitavat olla pian historiaa tältä vuodelta. Tosin paljonhan niitä on riittänyt, kiitos kaikista, olen yrittänyt nauttia jokaikisestä. Ensilumi satoi maahan pohjoisessa ja näilläkin leveysasteilla sai tuntea syksyn viiman nahoissaan, se oli melkein käsinkosketeltavissa. Neljän maissa oli melkein hämärää ja hetkeä myöhemmin heitti vettä taivaan täydeltä. Sanoisinko, että ei niin mukava golfsää kuin olisi toivoa voinut.

Onneksi ehdittiin pelata puolikas hyvässä säässä ennen kuin kastuttiin läpimäriksi. Yritimme jatkaa sen suuremmin säätä kommentoimatta, mutta mailojen lipsuessa käsistä oli pakko myöntää faktat. Lopulta olokin oli aika viileä, kun kosteus painui iholle asti. Ilma sentään oli ihanan happirikas vaikka pelimukavuus olikin tipotiessään. Päätimme yksissä tuumin skipata viimeiset kolme väylää vaikkakin aurinko näyttäytyi jo hieman pilven takaa.

Eihän sille mitään voi jos se oli nyt tässä. Harmittaa silti vietävästi, koska peli-intoa olisi ja kroppa alkaa saada viimeinkin kiinni golflyönnin ideologiasta. Yritän valmistella itseäni siihen, että kaivan mailan muutaman kerran viikossa esiin ja haen lyöntiradat kohdilleen. Saas nähdä kuinka nopeasti unohdan ylevät aatokseni, en löisi vetoa päätöksen pitkäikäisyyden puolesta, koska laiskuus vaanii nurkan takana. Mitäpä tässä turhaan yrittää valehdellakaan :)

Mikäli sateet ja yöpakkaset sekä muutenkin viilenevät ilmat muuttuvat nyt arkipäiväisiksi (siltä se nyt vähän vaikuttaa) ei saisi missään nimessä lannistua eikä unohtua sohvan nurkkaan. Syksy on silti mitä parasta ulkoiluaikaa ja lähinnä asennetta sekä oikeita asuvalintoja vaativa juttu. Siispä ihania lenkkifiiliksiä kaikille ja palataan ensi viikolla!

Aamuista saa virtaa

Jesh, ekaa kertaa dieetin aikana olen tehnyt kaikki ohjeiden mukaiset aamulenkit! Alussa niitä oli vain pari viikossa, mutta nyt tahdin kiristyttyä määrä on kasvanut neljään. Oikeastaan lähteminen ei ole lainkaan vaikeata, kun pääsee alkuun (kyllä se vaikeus vielä tulee, kun on pakkasta ja lunta metri tai kaksi). Sen jälkeen sitä melkein toimii kuin robotti, vanha koiranulkoilutustaustani nostaa selvästi päätään. Tänäänkin haaveilin nelijalkaisesta lenkkiseurasta, mutta se ei valitettavasti sopisi elämänrytmiini eikä Hamppu-kissani sulattaisi moista, joten haaveeksi jää.

Nyt ei auta muu, kuin jatkaa aamuaerobisilla myös ensi viikolla. Eilen taisin kirjoitella, että dieettiä on enää pari viikkoa jäljellä, mutta tarkemmin laskettuani totesin finaaliin olevan vielä kolme kokonaista viikkoa. Koska olen priorisoinut golfin ovat salitreenit täysin tauolla, siksikin on pakko noudattaa edes jotain sääntöjä. Tosin pitämällä kiinni ruokavaliosta ja harrastamalla jotain liikuntaa on yhtälö kaikin puolin toimiva. Tärkeintä on kuitenkin ruoka, lepo ja hyvä olo, nyt hyvinvointini ylläpitäminen vaatii selvästikin ulkoilua.

Lupaus ensi viikolle:

- jatkan hienosti alkaneita aamuaerobisia, tavoitteena kaikki 4

- käyn salilla 2 kertaa

- jos sää suosii pelaan golfia

- pidän loppuviikosta cheatmealin

Eiköhän nuo riitä, turha sitä on tavoitella kaikkea kerralla. Määrä ei myöskään korvaa laadukasta kokonaisuutta. Nyt palaan aamukahvihetkeeni ennen kuin pyöräytän perinteisen sunnuntaisiivoukseni käyntiin ja ylläri pylläri loppu päivä meneekin golfkentällä.

Kuvaterveiset aamulenkiltäni, ihana värikäs syksy <3

Metsä kutsuu ja lumoaa

Syksy on ehkä sittenkin paras vuodenaika, siis kaikesta vesisateesta ja pimeydestä huolimatta. Tähän aikaan pitäisi ottaa lomaa ja nauttia ihanista ilmoista...ehkäpä sitten ensi vuonna. Onneksi on sentään nämä viikonloput aikaa tehdä kaikkea. Tänään pidin lepopäivän kaikesta kuntoilusta ja suuntasin vanhempieni luokse. Jos kaupungissa on tähän aikaan vuodesta kaunista, niin maalla on sata kertaa upeampaa. Pelkästään ajomatka tuntui terapeuttiselta, vaikka tunnen maisemat läpikotaisin, silti ne sykähdyttivät.

Perille päästyäni marssin välittömästi metsään. Mulla oli suuret suunnitelmat sienien suhteen, kasseja oli koko kylän tarpeiksi. Aika pian jouduin toteamaan, että metsä oli tyhjää täynnä tai siis ainakin sienien suhteen, hirvikärpäsiä sen sijaan tuntui piisaavan. Reissu oli kuitenkin kaikkea muuta kuin turha, vaikkakin sienisaalis oli säälittävä, oikeammin lähes olematon. Silmieni edessä avautui satumaisen kaunis maailma, metsässä on jotain maagista. En voinut vastustaa kiusausta räpsiä roppakaupalla kuvia, sillä halusin purkittaa muistot itseäni varten. Pistetäänpäs nää jakoon tätäkin kautta.

Vaikka olen kaupunkilaistunut paljon, ehkä liikaakin, istuvat juuret syvällä. Olen pienestä pitäen samoillut metsässä ja nauttinut luonnon kauneudesta. Sitä maalaistyttöä sisälläni ei pysty kadottamaan, enkä haluakaan. Se tulee aina nauttimaan metsäreissuista ja arvostamaan luontoäidin pieniä ihmeitä. Liian harvoinhan sitä tulee noihin maisemiin paettua, mutta edes joskus, joskus on parempi kuin ei koskaan. Tuntui, että viimeistään tuolla kaikki huolet ja murheet erkanivat kropastani. Energia tuntui täyttävän mielen ja kehon eli ei kun uusia haasteita kohti!

Samalla reissulla pyörähdin tätini miehen 60-vuotisjuhlissa. Voisiko parempaa juhlasäätä syyskuussa saadakaan? Juuri kun tein lähtöä, kannettiin pöytään ihania herkkuja mm. lohta ja erilaisia salaatteja, en voinut katsoa tarkemmin. Teki kyllä tiukkaa kieltäytyä, oikeasti ekaa kertaa jurppi nämä dieettimeiningit ja hävetti todeta ääneen miksen voi syödä. No cheatmeal on vasta viikon päästä, joten sitä odotellessa. Cheatmeal tarkoittaa siis sitä, että voin syödä yhden dieettiruuan sijaan ihan mitä haluan. Buukkasin tätä varten ravintolareissun siskoni kanssa ja ensi perjantaina valkkaan jotain superihanaa suosikkiravintolani listalta. Näinhän siinä käy, kun aamulla pursuin tahdonvoimaa tekee juuri nyt hetkellisesti tiukkaa. Kiusauksista huolimatta ruuat on vedetty tänäänkin melkein millilleen enkä edes harkitse lipsumista...haaveilen vain :)

Joogaa, golfia ja repsahdus

Duunit on taas paketissa ja on pari päivää aikaa hengähtää, tai oikeammin elää itselleen. Tällä viikolla pystyin ottamaan vähän rennommin ja tuli tehtyä muutama lyhennetty päivä. Niiden ansiosta stressitaso  on taas siedettävällä tasolla ja voimavaroja on kerätty seuraavaa koitosta varten. Uusi koulutusrundi on taas edessä ja viikko aikaa hypätä kärryille. Sinä aikana pitäisi selvittää itselleen, mitkä asiat muuttuvat ja kuinka niistä sitten kerrotaan muille. Haastavaa, repivää ja palkitsevaa yhtäaikaisesti eli normaalia valmentajan työtä. Asiat eivät todellakaan putoa syliin valmiina vaan lopullisen koulutuksen aikaansaaminen vaatii paljon hartiavoimia.

Se työasioista ja sitten parempiin aiheisiin eli liikuntaan. Torstaina oli kesätauon jälkeen toinen joogatuntini. Yritin tosissani tankata vettä päivän mittaan illan koitosta varten, jotta olisin iskussa. Jano ei ollutkaan ongelma, mutta fyysinen revitys kuumaakin kuumemmassa joogasalissa oli toinen juttu. Jalkasarjan aikana meinasi huimata ja tuli hetkellisesti häijy olo, vaikka alussa luulin olevani elämäni kunnossa ja kroppa tuntui olevan kympillä mukana. Oli pakko höllätä hetkeksi, hengitellä hetki maton rajassa ja hörpätä välissä vettä, että pystyin jatkamaan.

On vaikea kuvailla miksi tuo hot fusion on fyysisesti niin rankka. Osasyy lienee ohjaaja, joka neuvoo tarkasti miten keskikroppaa pitää hallita eli core on kovilla. Hyvä niin, sillä mun kadonneen vyötärön metsästysprojekti kaipaakin tällaista. Toinen syy on se, että liikesarjassa tehdään paljon toistoja, mm. punnerrukset sekä staattiset pidot kyykyissä eivät sovi heikkokuntoisille. Tosin joogan hyvä puoli on se, että kukin tekee kuntonsa mukaisesti eli tunnille lähtemistä ei tarvitse pelätä. Kolmanneksi sali kuumeni polttavaksi, lattia tuntui huokuvan lämpöä ja melkein poltteli jalkojen alla. 

Voimat olivat todellakin koetuksella vaikka liikesarjojen pituudet ovat allekirjoittaneella vielä säälittäviä. En yksinkertaisesti pystynyt antamaan parastani lopun pilatesosuudessa, joka on todellinen rääkki vatsalihaksille. Yritän tällä kertaa suojella polviani ja edetä muutenkin rauhallisesti. Hesarissa oli tunnetun joogaopettajan Kylli Kukkin haastattelu, "Älä huoraa". Kannattaa googlettaa, juttu varmasti löytyy ja siinä oli tärkeä sanoma. Joogassa tai missään muussakaan ei saisi tehdä asioita vahingoittamalla itseään vaan kunnioittamalla kehoaan sekä etenemällä omien tuntemusten mukaisesti. Meinaahan se aina unohtua, että joogan tärkein juttu ei ole se, kuinka pitkälle taivut tai kuinka syvälle kyykkäät vaan se, miltä liike tuntuu kehossasi. Yritän nyt todella noudattaa näitä ohjenuoria.

Perjantaina livahdin töistä (tein kylläkin kotona töitä) jo kello kaksi ja kurvasin ylläri ylläri golfkentälle. Tällä kertaa suuntana Vääksy ja Kanavagolf hyvän työkaverini sekä tämän ystävän seurassa. Jälleen kerran syksy tarjosi parastaan, ilma oli mitä mainioin ja pelaaminen oli hauskaa. Etuysillä mun lyönnitkin kulkivat ja putti upposi, tuli tehtyä myös komia birdie eli yksi alle tavoitteen. Suomeksi pelasin väylän kahdella vaikka par luku on kolme, aivan mahtavaa. Takaysillä tuli sitten liikaa mietittyä ja sellaiseksi yliyrittämiseksihän se meni. Jokainen golfari tietää miten katastrofaalista liiallinen yrittäminen on, mutta ihana kierros silti. Jälleen kerran oli pakko napata muutama kuvatodiste matkalta, kaunis Kanavagolf <3

Kierroksen aikana tuli myös sorruttua ekaan totaalirepsahdukseen dieetin aikana. Olenhan mä ottanut tämän maalaisjärjellä höystettynä, mutta ainoastaan vaihtanut aterioita ravintoloiden salaattiannoksiin. Juuri sen suurempia muutoksia ohjeisiin en ole tehnyt. On helpompi noudattaa sääntöjä orjallisesti kuin lipsua jatkuvasti, koska silloin lipsumisesta tulee helposti sääntö eikä poikkeus. Etuysin jälkeen oli nälkä ja mielitekoja yhteen jos toiseenkin suuntaan. Golfkenttien klubiravintoloista saa maailman parhaita lohileipiä, joten sellainen pyöri pakonomaisesti otsalohkossa. Syynä taisi olla myös hieman huonosti ajoitettu ruokarytmi, joten repsahdin...maistui muuten erittäin herkulliselta. En siten kadu pätkääkään ja toisaalta ruisleipä kylmäsavulohisiivulla ei taida olla maata kaatava asia. 

Moni varmaan ajattelee, että naurettavaa tehdä haloota yhdestä leivästä. Se ei ollutkaan tarkoitus, vaan osoittaa se, että sitoutuminen johonkin projektiin ei salli repsahduksia. Tosin jos ja kun niitä tulee (ihmisiähän tässä vain ollaan) on palattava välittömästi ruotuun. Laihduttamiseen ei ole vippaskonsteja eikä oikotietä onneen. Se on kovaa työtä ja pieniä valintoja joka päivä, monta kertaa päivässä. Jos haluaa tuloksia ei voi joustaa ja tekosyiden taakse on turha mennä, kukaan ei usko niitä ja vaikka uskoisikin niin kompastut niihin satavarmasti.

Omaa Bikini Challenge projektiani on enää pari viikkoa jäljellä. Töitä on tehty ja se alkaa tuottaa tulosta, onneksi. Lähes orjallinen ohjeiden noudattaminen näkyy niin vaa'assa kuin vyötärölläkin. Fitfarmin nettivalmennukset myös sopivat minulle, kaikillehan ne eivät passaa. Nälkä on kasvanut syödessä eli kymmenen viikon täyttyessä ostan uuden BC kauden, joka jatkuu onnekseni heti nykyisen perään. Kilojen suhteen tavoitteet on melkein saavutettu, mutta kropassa on kohtia, joihin haluan vielä muutoksia ja kun motivaatio on kova niin mitäpä sitä turhaan hölläämäänkään.

Mutta nyt on kiirehdittävä, sillä pitäisi saada aamupuurot naamariin ja suunnattava Säytee cityä kohti. Tänään landepaukku palaa juurilleen ja lähtee syysmetsään samoilemaan. Tavoitteena olisi kerätä iso kasa sieniä, mutta saas nähdä onko mitään tarjolla. Voi vain toivoa, että etsivä löytää. Tosin tärkeintä on se, että pääsee luontoon ja saa jatkaa hyvin alkanutta akkujenlatausta. Pitäisi saada varaus plussan puolelle, koska kulutus kasvaa heti alkuviikosta, mutta turhahan sitä on murehtia etukäteen.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Kaiken se kestää

Olin tänään pelaamassa, livistin siis ennen aikojani töistä. Jos tässä on painettu pitkää päivää, niin välistä sitten otan takaisinkin, että tasapaino säilyy. Peliseuraan liittyi Kainuun mies rouvansa kanssa. En kysellyt tarkemmin, mutta tällä arviolla kuuskymppisellä miehellä oli jotain terveydellisiä ongelmia jalkojen ja selän takia. Siksi vaimo toimi caddienä, koska kunto ei kestänyt kärryjen työntämistä, jo neljättä vuotta. Kuulemma kävelykin teki pahaa, mutta rakkaus lajiin piti liikkeellä.

Sekä tämä sitkeä golffari, joka pelasi vahvojen kipulääkkeiden ja kipujen kera, että hänen vaimonsa olivat mitä parhainta seuraa. Puolikas sujui mukavasti ja ei voinut kuin ihailla miten upea tämä pariskunta oli ja kuinka hyvin he toimivat yhteen. Eikö tämä ole sitä todellista rakkautta, joka kestää kaiken? Toisaalta tarina kuvastaa myös sen, että golf on intohimoinen laji...se liikuttaa kivuista huolimatta. Toivottavasti muistan tämän kohtaamisen aina.

Täytyy sanoa, että itse en varmaan pystyisi noin epäitsekkääseen tekoon kuin tämä upea nainen, joka tuki miestään täysillä. En ainakaan golfin suhteen, sillä priorisoin omat kierrokseni aika korkealle, nytkin ne menevät kuus nolla bikini challenge treenien edelle. Tämä on yksi syy miksi rakastan omaa tapaani elää, joka lienee aika itsekäs, mutta mun tapa taplata. Vaimo kertoi onnellisesti hymyillen, että nauttii rauhallisesta kävelystä ja totesi, että golffarit ovat lähes poikkeuksetta mukavia ja hän nauttii muiden kanssa jutustelusta. Eli ei se nyt pelkkää uhrautumista ollut vaan arvostusta myöskin golfia kohtaan.

Kiitos tälle upealle pariskunnalle, toivottavasti heidän tiimi pystyy kiertämään vielä pitkään!

Loppuun mun ja Hampun kaverikuva, koska kissakuvat on niin ihania <3

Aamuvirkkukokeilu

Viikonloppuna tuli jo melkeinpä vannottaa, että otan aamuaerobisia myös arkiaamuihini. Eilen pelkkä ajatus sai ahdistumaan, mutta tänään päätin voittaa itseni. Kaiken lisäksi päivän ensimmäinen pakollinen työmeno on vasta 9:30, joten töissäkään ei tarvitsisi olla heti kasilta. Niinpä kello soi tuskallisen aikaisin eli 5:15. Hetken oli ihan "mikä maa, mikä valuutta" fiilis, mutta aika nopeasti tajusin, että hei lenkillehän tässä oli tarkoitus hilpasta.

Ulkona oli melkeinpä pilkkopimeää, usvaista ja kylmää, saattaa siis olla, että lähtemisen vaikeus nousi potenssiin kaksi. Valehtelisin jos väittäisin olevani aamuvirkku, mukavuusalueeni on vilttiin kääriytyminen kahvikupin kera eikä suinkaan äkkinäisten liikkeiden tekeminen, ei ainakaan ennen kymmentä. Onneksi nappasin mukaan sormikkaat, pipon ja vielä heijastimenkin eli varusteet olivat kohdillaan. Aika pian kirpeä syysilma teki tehtävänsä, väsymys alkoi kaikota ja kevyt liike tuntui hyvältä.

Aamu valkeni pian ja loppumetreillä kävelin läheisen uimarannan kautta. Voi kuinka kauniina maailma avautuikaan silmissäni. En voinut vastustaa kiusausta ottaa kuvia todistusaineistoksi, been there done that! Nähtäväksi jää miten usein pääsen aamuaerobisia toteuttamaan, yritän kyllä parhaani (ja tarvittaessa keksin uskottavia tekosyitä lähtemättä jättämiselle). Dieetin viimeiset kolme viikkoa on käsillä ja kaikki lisäkeinot otetaan nyt käyttöön. Päiväruuasta on poistettu hiilarit, iltaruuasta leipä ja parannan tapani aamureippailujen suhteen. Oli lopputulos mikä tahansa, kirjoittelen siitä sitten viime metreillä.

Kirpeän ihanaa päivänjatkoa kaikille!

En ihan uskaltanut uimaan...

...mutta nää tyypit olivat jo aamu-uinnilla.

Mielensäpahoittaja

Tämän päivän golfkierroksen jälkeen peilistäni katsoi mielensäpahoittaja. Ei se sama tyyppi kuin siinä kotimaisessa uutuuselokuvassa, joka ois muuten kiva käydä katsomassa, vaan allekirjoittanut turpa rullalla. Kelataanpa vähän taaksepäin...ilma oli loistava, etenkin kun huomioi vuodenajan. Aurinko paistoi ja luonto oli kauneimmillaan, peliseurakin mitä parhainta. Ihan alkuun mun peli oli suhteellisen karmivaa, sekoitus hyviä lyöntejä ja vastaavasti ihan katastrofaalisia. Alkoi lopulta jurppimaan miten onnistuinkin ryssimään väylän toisensa perään. 

Sillä hetkellä aloin palautella pron oppeja mieleen. Aloitin lyönnin seisomalla hyvin, jännitin vatsalihakseni ja pyrin noudattamaan oppikirjaa alusta loppuun saakka. Sitten se vain maagisesti löytyi sisältäni, se melkein täydellinen lyönti ja voi luoja miten se tuntui vatsalihaksissa. Tällä menolla uskoisin saavani sixpackin näkyviin aika nopeasti. Olihan siinä alkuun pieniä käynnistysongelmia, mutta takaysillä peli alkoi kulkea. Välistä oli vaikea uskoa, että ne avaukset olivat mun tekosia. Tuli tahkottua kolme PARiakin eli pisteitäkin alkoi ropista alun epätoivon jälkeen.

Niin no mikä se nyt niin harmittaa jos löytää kauan kadoksissa olleen lyönnin sisältään? Äkkiseltään luulisi ettei mikään, mutta voi kuinka luulo ei ole tiedon väärti. Kotiin tultua harmitti koska kausi on ihan finaalissa. Peliviikonloppuja ei ole montakaan jäljellä, ne on todennäköisesti laskettavissa yhden käden sormin, siinäkin voi olla liikaa. Eihän se nyt vielä mitään, mutta mieli haikailisi ulkomaanreissusta, jonne bägi pakattaisiin ensimmäisenä mukaan, mutta guess what...mulla ei ole moiseen rahaa. Se on se juttu mikä sai mun mielen mustumaan ja synkistelemään.

Aika nopeasti häpesin mutinoitani, sillä kiitollisuus oli kadonnut tyystin otsalohkostani. Onhan se ikävä tosiasia, ettei näillä leveysasteilla pahemmin palloja kupitella talvella, mutta onhan niitä vaihtoehtoja. Jos olisin fiksu (olen todennäköisesti tyhmä & laiska) voisin harjoitella svingiäni kerran pari viikossa omassa olohuoneessani, kustannukset nolla. Toiseksi voisin käydä Kisapuistossa treenaamassa golfsimulaattorin avulla, eihän se nyt samanlaista ole, mutta tyhjää parempi vaihtoehto. Simulaattoritreenit täydentäisivät kotiharkkojani ja köyhdyttävät noin 20 €/kerta eli kohtuuhintaista. Kolmanneksi pystyisin ylläpitämään tekniikkaani ja jopa parantamaan sitä ottamalla tunteja. Tämä on se arvokkain vaihtoehto, mutta myöskin toimivin eli talvellakin voi treenata.

Kuten ystäväni totesi, upea lyöntini loistaa mitä todennäköisemmin poissaolollaan jo seuraavallapelikerralla. On siten turha harmitella, ettei pääse etelän lämpöön pelireissulle. Toiseksi minulla on niin paljon kaikkea eli voisin keskittyä kiitollisuuteen enkä mököttää yhden asian takia. Kaikesta tästä käänteispsykologiasta ja positiivisesta ajattelusta huolimatta mikään ei poista sitä faktaa, että yksi unelmistani olisi päästä ulkomaille pelaamaan. Mutta kuka tietää, ehkäpä toiveeni toteutuu joskus tulevaisuudessa ja pienellä säästöurakalla se voi tapahtua nopeammin kuin uskonkaan. Ei nyt tulevana talvena, mutta hei tuleehan se talvi joka vuosi.

Sitä ihanuutta odotellessa keskityn vielä näihin ihaniin syysmaisemiin <3

Pari sanaa aamuaerobisen puolesta

Tämä on ollut siitä mahtava viikonloppu, että olen aloittanut molemmat aamut reippaasti lenkkeillen. Aamuaerobinen kuulu suosituksena Fitfarmin Bikini Challengeen eli dieetti/treeniohjelmaan, jota parhaillaan noudatan. Takana on kuusi viikkoa ja enää neljä jäljellä, puoliväli on siten hienosti takana päin. Toki aamuaerobista suositellaan muutenkin kuntoilupiireissä eli se ei ole suinkaan Jutan ja kumppaneiden keksintöä.

Olen ehkäpä maailman huonoin aamuihminen. Sängystä herääminen ei tuota suurempaa tuskaa, mutta sitten ne ongelmat alkavat/kasaantuvat. Tarvitsen nimittäin reilusti aikaa ja siitä suurin osa kuluu kahvikupin ääressä nuokkumiseen. Samalla surffaan netissä ja eksyn jos jonkinlaisiin paikkoihin. Lähestulkoon joka aamu tulee kiire, kun pitäisi alkaa tapahtumaan, saada vaatteet päälle ja loihtia edustuslook kuntoon. Jos pystyisin nopeuttamaan aamutoimiani edes puolen tunnin verran olisi aamuaerobinen helppoa mahduttaa arkiaamuihinkin.

Aamuaerobisen ideahan on se, että rasva sulaisi parhaiten heti herättyä, tyhjällä vatsalla liikuttaessa. Toiset vannovat sen nimeen ja toiset lyttäävät sen turhana myyttinä. Tieteellisiä tutkimuksiakin on puolesta toiseen eli virallista vahvistusta hyödyistä ei ole. Tosin tuskinpa siitä mitään haittaakaan voi olla ellei kroppa reagoi niin, että tarvitsee enemmän energiaa kuin normaalisti eli joutuisi tankkaamaan ylimääräistä.

Näiden parin aamun jälkeen harkitsen vahvasti mihin aikaan riuhtaisen itseni huomisaamuna ylös. Pieni aamureippailu tuntuu nimittäin hyvältä. Liikettä tärkeämmäksi nostaisin raittiin ilman, sillä tuntuu voimaannuttavalta hengitellä happirikkaassa aamussa. Sen lisäksi luonto on ollut aina sydäntäni lähellä ja on ihanaa katsoa kohmeesta heräilevää maailmaa. Äsken oli aika kirpeä ilma, mittari näytti alkumetreillä plus yksi, mutta kohosi kolmen vartin aikana lähelle kymmentä. Pian pitää ottaa pipo ja sormikkaat käyttöön, eikä olisi lainkaan pöllömpää kaivella heijastimet takinreunaan.

Loppukaneettina sanoisin, että kokeile sinäkin. Voi olla, että aamuaerobinen on juuri sinun juttusi tai sitten toteat sen olevan jotain ihan helvetillistä. Itselleni on luontevaa liikkua iltaisin, en yksinkertaisesti osaa lähteä salille aamulla taikka päivällä. Siitä huolimatta aamulenkki menee eri kastiin ja sen ottaminen rutiineihin muutamana aamuna viikossa voisi hyvinkin toimia. Tarkoitus on siis kävellä reippaasti eli mistään huippusykkeiden metsästyksestä ei ole kyse, juoksuaskeleet eivät kuulu tähän diiliin.

Levollisen kaunista ja ihan mun huudeilta, usva nousee järven pinnasta niin kauniisti

Rakkaan Onni-koirani lempipaikka, jossa meidän oli aina pysähdyttävä. Nykyisin pysähdyn tässä aina ohikulkiessani ja muistelen rakasta partakoiraani, joka eli jokaisen päivän täysillä, rakasti kaikkea ja löysi onnea pienistäkin asioista. Onni - olet aina muistoissani, kiitos yhteisistä vuosista <3

Luontoäidin väri-iloittelu on niin silmiä häikäisevän kaunista, että meinaa henki salpautua. Vaahtera taitaa olla henkilökohtainen suosikkini, sillä se maalautuu upeasti ruskan väreihin.

Nyt haaveilut seis, puurokuppi nokan alle ja sitten viikkosiivouksen pariin. Kun koti kiiltää taas puhtaudesta alkaa ollakin aika lähteä golfkentälle. Tänäänkin on mitä parhain pelisää, vaikkakin päälle pitää pistää jo kesäkuukausia enemmän vaatetta. Voi kuinka toivon, että näitä kirpeitä syysviikonloppuja riittäisi läpi lokakuun ja golfkentät pysyisivät pitkälle syksyyn auki. Kukapa tietää toteutuuko toiveeni, sillä toiveilla on tapana toteutua :)

Gentai Showdown

Ystäväni innostamana lähdin katselemaan mistä Gentai Showdownissa on oikein kyse. Tiedossa oli neljän eri lajin kilpailu eli taido, brasilialainen jiu-jitsu, cross training ja kahvakuula. Vaikka lähdin mielenkiinnolla mukaan tuntui päivä jo ajatustasolla pitkältä. Kuinka ihmeessä sitä viihtyisi yhdestätoista neljään asti? Oltiin heti skabailujen alkaessa mestoilla ja päätettiin suunnata cross trainingia seuraamaan. Samanaikaisesti kisattiin tatamilla taidomestaruudesta, mutta meille laji ei ollut ennestään tuttu eikä kiinnostanut sen suuremmin.

Aika pian tuli huomattua, että kisafiilis vei mennessään. Tapahtuma oli todellinen penkkiurheilijan unelma ja aika meni ihan siivillä. Cross training on ihan kuningaslaji eikä voinut muuta kuin ihmetellä, miten koviin suorituksiin naiset ja miehet pystyivät. Suurin osa liikkeistä oli sellaisia etten kykenisi niihin lainkaan mm leuanvetoja, tempauksia, tuplahyppynaru ja maastaveto. Painot olivat naisillakin sellaisia, että yritystä parempaan en olisi pystynyt. Mutta oli se vaan hienoa katseltavaa, kaikkeen sitä ihminen pystyykin.

Ainoa negatiivinen juttu oli ruokailu. Kuvittelin, että välissä ehtisi käymään muualla syömässä tai kyllästyisin jo alkumetreillä, joten jätin eväät pois matkasta. Kanttiinissa mietin kummassa olisi vähemmän kaloreita, makkarassa vai lihapiirakassa, päädyin makkaralounaaseen. Sitten jaksoi taas seurata silmä tarkkana ja jatkoimme urakkaa kahvakuulakisojen parissa.

Aika hurjia lukemia kisaajat takoivat tässäkin lajissa taululle. Itse vähän haaveilin hankkivani kunnon kisakuulan, mutta asia jäi vielä hautumaan. Sitä kun pitäisi oikeasti käyttää eikä vain pitää ovistopparina ja pölynkerääjänä. Ystäväni tuttuja oli kisalavalla, joten seuraamiseen tuli pientä lisäväriä ja kannustettiin menossa mukana. Vasta, kun viimeisetkin palkinnot oli jaettu, lopetimme kisaurakkamme. Päivä oli varsin viihdyttävä ja mikäli moinen tapahtuma uusitaan ensi vuonna kannattaa lähteä katselemaan tai jopa kisaamaan mikäli kunto kestää. Tätä lisää!

Syksyn merkkejä

Se on niin syksy ja syksyn merkit ilmassa, että! Vaikka kesä on parasta niin tykkään siitä, kun luonto muuttuu, ilmat viilenevät ja saa kaivella vähän paksumpaa vermettä päälle. Muutenkin elämään kaipaa uusia juttuja mieltä piristämään, pitäähän sitä aina jotenkin uudistua. Tästä innostuneena heilautin torstai-iltana joogamaton harteille ja tein paluun YogaRocksiin, edellinen kerta taisi olla kesäkuun alussa. Jälleennäkeminen oli kirjaimellisesti lämmin, ehkäpä jopa hikisen nihkeä, mutta hyvällä tavalla kaikkea näitä.

Ai, että miten niin se kehon huolto ja venyttely on ollut paitsiossa? Kyllähän sitä nyt pikaiset venytykset tulee tehtyä melkeinpä jokaisen urheilusuorituksen päätteeksi, mutta se on sellaista juosten ku*ten tekemistä ja nimellistä hosumista. Oli nimittäin pikkusen takakireyttä reisi-pakaraosastolla, piti välillä ihan irvistää, kun tuntui niin häijyltä. Alaspäin katsovassa koirassa ei taipunut kantapäät lattiaan ensiyrittämällä, kun kirrasi niin voimalla vastaan. Pikkuhiljaa alkoi veri kiertää ja vanhankin kroppa taipumaan, lopputunnista pahimmat jumitukset olivat sulaneet pois.

Tutustuin keväällä hot fusion tuntiin, joka on puolentoista tunnin sekoitus joogaa ja pilatesta. Kun setti jäi kesätauolle harmitti vietävästi, joten olin odottanut syksyn ohjelmistoa hartaasti. Vihdoinkin odotukseni palkittiin! Alku on hämäävä, sillä liikkeelle lähdetään rauhallisesti, keskitytään hengitykseen ja tunnistetaan kehon painopisteitä. Liikesarjaa kasvatetaan pikkuhiljaa ja lopulta huomaat olevasi suorituskykysi äärirajoilla eli se siitä joogan pikkuverryttelymielikuvasta. Ensin tehdään aurinkotervehdyssarja, joka on hyvällä tavalla, aivan eri maailmasta kuin hot joogassa. Sitten siirrytään jalkojen voimaan, jossa kovempikuntoisellakin on tekemistä. Onneksi jokainen voi itse määritellä miten tiukan setin pystyy tekemään.

Kun jalkaosuus on tehty jatketaan tasapainosarjalla. Se on todellisuudessa kaikkein rankin setti, jossa jalat ovat edelleen tiukilla, viimeistään tässä vaiheessa on turhat luulot poissa. Tämän päätteeksi on kovemmallakin kundilla äitiä ikävä ja toivoisi loppurentoutumisen alkavan, mutta siitä se ilo vasta alkaakin. Siirrytään siten pilatesosuuteen ja vatsalihasten koettelemiseen, ennen loppuvenyttelyitä sekä -rentoutumista. Hengitystapa muuttuu täydellisesti ja ajatus on 110 %sti vatsan peitteissä. Vaikka liikepituudet olisivat minimaalisia, itse en ainakaan kykene maksimaalisiin suorituksiin, osuu ja uppoaa treeni juuri oikeisiin paikkoihin. Hot fusionissa todella tietää tehneensä ja saa haastaa itseään kympillä. Lienee sanomattakin selvää, että kotiin lähtiessä tietää tehneensä.

Investoin samalla itseeni eli lompakosta löytyy kymppikortti joogaa varten ja köyhdyin 135 €. YogaRocksin ainoa miinuspuoli onkin se, että tunnit ovat himpun liian arvokkaita makuuni, mutta sen kestää, kun tietää miten hyvää se tekee. Tavoitteena on aikatauluttaa elämä siten, että käyn noilla hot fusion tunneilla torstaisin. Yritän siis järjestää muun elämäni näillä ehdoilla, ei kiitos työmatkoja näille päiville. Marras-joulukuulle taitaa ohjelmistoon tolla myös pilatestunteja ja niitähän on ihan pakko käydä testaamassa, koska vetäjä Titta Skofeld on ihan huippuammattilainen. Toisista se ammattitaito vaan huokuu ja sellaisesta myös maksaa mielellään.

Lokakuun alussa alkaa yin jooga ja shakra meditaatio -kurssi, joka kustantaa 175 €...suolaista, mutta arvatenkin jokaisen euron arvoista. Kesto on kymmenen viikkoa ja näillä näkymin missaan vain yhden tapaamisen New Yorkin reissun takia. Melkein parituntinen setti sunnuntaiaamuisin, pitää sisällään kehonhuoltoa, meditointia ja teoriaa. Odotan innolla, mitä tuleman pitää. Uskon joogan toimivan täydellisenä vastapainona muuten hektiseen arkeeni ja palauttavan minut maan pinnalle silloinkin, kun kiire meinaa ottaa ylivallan. Mutta kunhan syyskuu vaihtuu lokakuuhun kerron tarkemmin, mistä tässä on kyse, enhän siis tiedä sitä itsekään tarkemmin.

Nelijalkainen hännällä ja kehräystaidolla varustettu herätyskelloni pitää huolen siitä, että viikonloppuisin ei nukuta turhan pitkään. Tänään herätys oli ennen viittä, joka ei nyt ihan sopinut mun pirtaan. Pienen neuvottelun jälkeen sain puolitoista tuntia armon aikaa, kunnes heräytstoimikunta aktivoitui uudemman kerran. Eipä siinä, Hamppu-kissani ansiosta olin jo aamuseiskalta lenkkivermeissä ja pitkästä aikaa matkalla aamuaerobista kohti. Olen laiminlyönyt bikini fitnessiin kuuluvat aamulenkit kolmen viikon ajan, hyi mua. Kello soi arkisin jo tarpeeksi/turhan aikaisin ja viikonloput on usein niin täynnä toimintaa, että olen armahtanut itseni. Terve maalaisjärki ja iän myötä tullut armollisuus itseään kohtaan taitaa olla vain hyvästä.

Oli ihanaa kävellä syysaamussa ja ihailla syksyn merkkejä. Rakastan värejä ja usva sekä luonnon muutosprosessi ovat aina yhtä hurmaavaa katseltavaa. Voi kun pääsisi joskus Lappiin sitä ihan oikeaa ruskaa zoomailemaan, ehkä ensi vuonna kuka ties. Pitäisi varmaan järjestellä aamuaerobisia hieman useammin kalenteriin, sillä ne tekee ehkäpä enemmän hyvää sielulle kuin edistävät rasvan polttoa. Otetaan siis harkintaa jos vaikka viikollakin saisi itsensä ennen aamupalatouhuja ylös, ulos ja lenkille. Nyt on ihanasti aikaa herätä viikonloppuun, hörppiä kahvia rauhassa ja puurokin maistuu taivaalliselta. Parin tunnin kuluttua suuntaan ystäväni kanssa Lahti Hallille, Gentai Showdown tapahtumaa ihmettelemään. Pitänee räpsiä taas puhelin täyteen kuvia niin voin jossain välissä raportoida mistä oli kyse.

Aurinkoista syysviikonloppua kaikille!

66 porrasta

Juuri nyt en tee töitä elääkseni vaan elän työlleni. Säälittävää, huutava vääryys ja ärsyttävää! Vaikka työ on tärkeä osa minua, en halua sen määräävän liikaa taikka määrittelevän millainen olen, Onneksi tämä on vain väliaikaista, mutta yritä tässä nyt noudattaa dieettiä treeneineen, kun työpäivtä venyvät jatkuvalla syötöllä. Kaiken kruunaa se, että stressitilanteessa ei jaksa pahemmin miettiä miten sanansa asettelee ja olen kaukana miellyttävästä henkilöstä. Tänään kiukutti ihan vietävästi, kun velvollisuus pilasi haaveeni salitreeneistä. Milloinkohan viimeksi olen päässyt puntille...pari viikkoa sitten?

Kotiin päästyäni kello näytti jo paljon ja vähän päälle. Harkitsin hetken lähteväni K&M:ää kohti, mutta pelkkä ajatus sisätiloista ahdisti. Oli vain pakko päästä ulos, tuntea tuulenvire kasvoilla ja hengittää syvään. Sen suuremmin asiaa miettimättä sonnustauduin lenkkivaatteisiin ja lähdin, tuttu mesta veti puoleensa...joskus on vaan pakko painaa. Ei kai maailmassa ole niin suurta murhetta, jota ei saisi porrastreenillä pienennettyä? Ainakin se auttaa asettamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin, sillä työasiat ovat aina vain työasioita, loppupelissä vain ihmisillä on väliä.

Siinä sivussa tuli laskettua, että Radiomäen portaita on yhteensä 66. Jaksoin pomppia kolmekymmentä putkeen, ennen kuin piti vetää henkeä. Ei ehkä maailman hienoin saavutus, mutta paranemaan päin. Kun pääni hiljalleen tyhjeni turhista huolista ja murheista alkoi olo helpottaa. Kohtuuden nimissä kävelin rauhallisesti kotiin, sillä nyt ei ole oikea hetki revitellä liikaa eikä yhteistyökukyistä polveakaan parane suututtaa. Sisälläni elää toive siitä, että voin vielä juosta kymmenen kilometrin lenkkejä. Juuri nyt polvet tuntuvat kantavan, mutta lisään rasitusta varovaisesti.

Etanagolfia ja tankkauspäivä

Tätä päivää olin niin odottanut! Tässä kohtaa iltaa voi myös todeta, että odotus kannatti. Dieetin puoliväli on nyt saavutettu, joten vuorossa oli tankkauspäivä. Aloitinkin aamuni puuron sijasta perunapiirakoilla, nam! Sitten kurvasinkin golfkentälle aurinkoisessa syyssäässä. Harmi vaan, ettei aamupala tuntunut pitävän nälkää, piti kaivaa potskupatukka esiin ennen kymppikioskia. Kulunut viikko oli vienyt veronsa, voimat olivat ihan lopussa. Etuysin jälkeen tankkasin tuhdisti makkaralla ja sämpylällä, maistui muuten niin hyvältä.

Vaikka ilma oli hienompi kuin hieno oli pelissä hieman sanomista. Meidän kolmen ladyn mukaan tuli singelimies eli reilusti alle kymmenen tasoituksella pelaava henkilö. Sitä voisi luulla, että me huonommat pelaisimme hitaasti ja tuolla tasolla oleva nopeasti...luulo ei ole tiedon väärti. Tovi jos toinenkin seurattiin, kun peliseuramme katseli linjoja, pohti mailavalintoja ja hidasteli tuskallisen paljon. Takaysillä me suhteellisen sähäkän luonteen omaavat naiset olimme jo hiilenä. Takana oli jonoa ja hävetti olla tien tukkeena, pelimukavuus oli tiessään. Oli siinä sitten aikaa ihailla maisemia, ottaa kuvia, surffailla netissä ja päivittää sosiaalista mediaa.

Tuollaiset idiootit pitäisi kieltää lailla. Yhtälöön voi lisätä sen, että reilut viisi tuntia kuuntelimme puujalkavitsejä, huonoja sellaisia. Meidän olisi pitänyt osoittaa ihastusta ja tämä omasta mielestään lahja maailman naisille pröystäili milloin milläkin. Meillä on jalat maassa niin tukevasti, että avoautolla ei tehdä meihin vaikutusta. On niin naurettavaa pröystäillä tuollaisella, vaatimattomuus todellakin kaunistaa. Luojan kiitos tämä tapaus tuskin eksyy meidän piireihin kovinkaan usein ja pidän peukut pystyssä, että tiemme eivät kohtaa golfkentällä toistamiseen.

No tulipahan sentään nautittua hyvästä säästä. Kierroksen jälkeen tutkittiin ystäväni kanssa proshopin valikoima, sillä golfgarderobini kaipasi päivitystä ja se kannattaa tehdä syksyllä alennusmyyntien aikaan. Golfin miinuspuolena on juurikin pukeutumisetiketti ja törkeän kalliit vaatteet. Niitähän ei tule muualla käytettyä ja on mielestäni kohtuutonta maksaa housuista yli sata euroa ja toinen mokoma neuleesta. Onnekseni löysin juuri mieleiseni vaatteet alennusrekistä ja säästin sievoisen summan. Näillä pärjätään taas pitkään, kunhan pysyn nykyisissä mitoissani, sillä pitkiä housuja ja neuleita tarvitsee harvoin. Aleprosenteista huolimatta lompakkoon tuli turhan iso lovi, loppukuussa ollaankin nätisti ja pussin nyörit tiukilla. 

Koettelemuksen päälle huitaisin päiväunet ja herkuttelin pastalla, hiilaritankkaus on välillä niin taivaallista. Kauneusunien jälkeen pistin uudet releet päälle ja lähdin päivän kohokohtaa kohti. Olin järkännyt hyvän ystäväni illallisseuraksi, sillä halusin nauttia tankkauspäivästä herkkuruualla ja mitä parhaimmassa seurassa. Mitään överimättöjä en halunnut vetää, mutta kerrankin listalta ei tarvinnut valita salaattia. Varsinaisesti en ole haikaillut makeiden perään, mutta hyödynsin tilaisuuden ja otin vielä jäätelöä jälkkäriksi. 

Vähän on turvonnut olo ja palaankin suosiolla ruotuun heti huomenna. Silti teki hyvää ottaa hetki iisimmin ja parasta oli viettää vapaapäivä ihanassa naisseurassa. Oli mukava jutella niitä näitä ja pysähtyä hetkeksi, vaikka golfkentällä pysähdeltiin turhankin paljon. Toivottavasti huominen kierros on vauhdikkaampi ja please ei yhtään idioottia samaan peliryhmään. Golfavecinani toimii ystäväni Kirsin mies Matti, joka on tiputtanut händäriään uskomattoman paljon kuluneella kaudella. Ja kyllä mun hoiviin voi jättää miehensä levollisin mielin ;) 

Liikaa töitä, liian vähän liikettä

Onpas ollut viikko, ei ole puuttunut menoa ja meininkiä työelämässä! Alkuviikon olin reissussa ja vaikka pariin otteeseen teki tiukkaa, pysyin aika hyvin ruodussa dieetin suhteen. Hotellissa tosin on mahdoton punnita omia ruokiaan, mutta silmämääräisesti katsottuna meni aika nappiin. Kollegoiden herkutellessa suklaakakulla tyydyin teehen, eikä se nyt niin kamalaa ollut. Protskupatukat pelastivat välipala-aikoina, joten pystyssä pysyttiin.

Vaikka menossa on ns. kevennetty viikko, olen liikuttanut häpeällisen vähän. Tiistaina kotiuduin Kuusamosta, joten vietin illan lepyttelemällä kissani. Ei ole muuten kovinkaan helppoa luikerrella nelijalkaisen, syvästi sydänjuuriaan myöten loukkaantuneen piikkimiehen suosioon. Kuinka olinkin voinut jättää hänet yksin kotiin, tosin ruokahuolto oli hyvin järjestetty, että ei tuolla niin kovin huonot oltavat olleet.

Keskiviikkona vedin valmennuspäivän, sehän se mun virallinen duuni onkin. Tuli annettua paljon ja vähän päälle, joten kotiin raahauduttuani olin kuin nukkuneen rukous. Sinne meni ruusunpunaiset haaveet treeneistä. Etten ihan olisi paikoilleni homehtunut, kävin heittämässä kävelylenkin. Kävely on tyhjää parempi ja etenkin raitis ilma on kova juttu, mutta ei sen liikuntatehoilla voi kehua. Se on sellainen tyhjää parempi vaihtoehto.

Loppuviikkoa kohti vauhti vain kiihtyi. Torstaina siirryin päivän päätteeksi kotiin, mutta jatkoin töiden parissa iltaan asti. Välissä vedin kotitreenin, sillä ihan läskiksi tätä hommaa ei voi heittää. Joskun balanssia työn ja vapaa-ajan välillä on melkein mahdotonta ylläpitää. Perjantai jatkui yhtä kiireisissä tunnelmissa ja kellossa oli liian vähän tunteja. Mutta näissä mun hommissa on joskus painettava, onneksi se on vain satunnaista ja plussia on miljoonasti enemmän.

Päivän päätteeksi olin ihan puhki ja poikki. Teki melkein mieli itkeä väsymyksestä ja stressitason noususta. Jostain sisimmästä tuli voimia, joten kampesin itseni ylös. Ajatus kuntosalista ei kiinnostanut, olin ollut tarpeeksi neljän seinän sisällä. Niinpä pinkaisin juoksuun, piitkästä piitkästä aikaa. Tuntui muuten hyvältä juosta ja olla läsnä, mutta sittenkin kaukana ympäröivästä maailmasta. Voi kun mun polvet alkaisivat taas jaksamaan juoksemista...please please please.

Kirmasin Radiomäelle ja the portaiden juureen. Pompin portaat tasahypyin ylös, olipas muuten urakka. Sitten hölkkäsin Radiomäen lenkin ympäri, joka on sellainen 1,5-2 km. Palasin portaille ja taas pompuilla alhaalta ylös. Syke huiteli jo pilvissä, mutta oli pakko jatkaa. Loppuun juoksin portaat vielä kolmesti ylös ja sitten oli päivä täys. Pää oli tyhjennetty työasioista, stressi tuntui loitonneen ja hiki tuntui mahtavalta. Mikä parasta luulen, että mun aerobinen kunto on noussut kohisten. Noihin treeneihin lähteminen on vaikeata, mutta lopputulos todella kannattaa.

Viikonlopun vietän golfin parissa. Bikini Challenge hengessä pitäisi toki käydä puntilla, mutta niin kauan kuin kesää on jäljellä valitsen toisin. Golfkausi alkaa olla lopuillaan, joten nyt on pakko jaksaa, tai no pakko ja pakko. Onneksi salille pääsee aina, joten nyt en stressaa punttitreenien määrästä. Silti olisi toivottavaa, että ensi viikolla ehtisi/jaksaisi tehdä muutakin kuin töitä, mutta ei murehdita etukäteen. Ihanan rentouttavaa viikonloppua kaikille!