Tyysää

Rakas kummipoikani Väinö 4 vee toteaa varsin usein äidilleen "Tyysää, mitä mä voisin tehrä?". Juuri nyt mullakin on tyysää ja esitin vastalauseen kummipoikani äidille, hänhän on tottunut moiseen. Jonna tarjosi vaihtoehdoiksi ota karkki tai juokse talo ympäri, mä en taida tarttua kumpaankaan. Selitän hieman, miten tähän on päädytty.

Taika-mukit ovat osa teenautintoa

Mulla on ollut jo parin päivän ajan pistävä tunne kurkussa. Tänään se vain yltyi ja siivoustakoissa oli aina välillä pidettävä lorvintatauko, olo ei ollut ihan bueno. Onneksi saatiin koko talo siivottua, muutto voi siten tapahtua huomenna, ystävälläni on ihana koti. Urakan päätteeksi syötiin kunnolla, mä unohdin dieettimääritykset, kroppa huusi ruokaa ja minähän söin. Talkooväki ruokittiin leivällä ja kanakeitolla, jälkiruoaksi kahvin kanssa oli herkkuja, maistelin korvapuusteja, omena- ja mustikkapiirakkaa. Ja onhan se totta, hyvä ruoka parempi mieli.

Kynttilät ja syksy kuuluvat yhteen

Kotimatkalla mua alkoi harmittaa, tylsyys teki tuloaan. Olisin halunnut lähteä kaupungille kahville tai syömään, tekisi mieli lähteä ihmisten ilmoille ja seurata ihmisvilinää. Kotiin en halunnut mennä, sillä siellä ei ollut ketään eikä mikään. Kotona odotti sotku ja tyhjyys, koira on maalla ja kaipaan sen yltiöpositiivista seuraa. Outoja ajatuksia mun maailmassa, sillä olen toisaalta erakkoluonne, joka viihtyy kotioloista. Flunssalla on taipumus tehdä musta hieman alakuloinen ja näin käy joka kerta.

Heikkouteni...lehdet
Toi muotilehti on tosin kaikkea muuta kuin mun juttu

Vein ystäväni kotiin ja jäin vielä kertaalleen kahville, aika monta kuppia mahtuu yhteen päivään. Samalla pääsin seuraamaan kummipoikani touhuja. Tänään olikin hyvä päivä pienen miehen maailmassa:
- iskä ahkeroi puumajan kimpussa
- veljien kanssa oli hulluteltu
- aikaa oli löytynyt vaativiin piirustustehtäviin (tulee siis kummiinsa)
+ lauantai on karkkipäivä ja lauantaipussiin oli lipsahtanut tuplasisältö, kyllä isoveljeä harmitti vieressä :)

Mitä enemmän kynttilöitä sen parempi

Lopulta raahauduin kotiin, enhän mä voinut sinnekään jäädä jumittamaan. Ja nyt on tyysää, tahtoisin niin lähteä jonnekin tai ainakin lenkille. Valitsen silti levon ja pidän sormet ristissä, ettei flunssa iskisi päälle. Valitsen myös kupin kuumaa Yogi teetä, joka on muuten maailman parasta luomuteetä. En tiedä mikä on parasta maku, luomu vai pusseissa olevat mietelauseet. Yhtälöön kuuluu myös lehtien selailua ja syysiltaan sopivia tuoksukynttilöitä. Tunnelma on kohdillaan, mutta silti on tyysää ja juuri nyt se on vain hyväksyttävä. Välillä on hyvä pysähtyä ja kun nyt vähän laajemmin ajattelee niin mulla on asiat hyvin ja flunssatylsyys on yksi maailman naurettavimmista ongelmista. Korjaan siis asenteeni ja nautin tästä ihanasta kiireettömyyden tunteesta, elämä on oikeastaan aika ihanaa tyksinäkin hetkinä.

Oi mikä ihana ilta

Upea syysilta
Takkula väylä 7

Töissä oli tuunauspäivä, sisäpiirivitsi pahoittelen. Suomeksi oltiin esimiesporukalla valmennuksessa, tärkeitä asioita hyvässä hengessä ja puujalkavitseillä höystettynä. Käytännössä istuttiin koko päivä neukkarissa, istuminen on pahasta. Jos voisin jotain muuttaa ammatinvalinnassa valitsisin liikunnallisen työn, ei taida tulla yllätyksenä? Kaksi päivää peräkkäin istumista, istumista, istumista alkaa vaan tuntumaan kropassa, mut on tehty liikkumaan.

Palaverin päätyttyä kiirehdin syömään, eihän mulla nälkä ollut, mutta jotain olen oppinut ja dieettiäkin pitäisi noudattaa muusta elämästä huolimatta. Siinä sivussa pikainen vaatteiden vaihto, työminä muuttui golfminäksi. Seuraavaksi tuhatta ja sataa kentälle...ei huolta noudatin nopeusrajoituksia vaikka kiirettä pukkasikin, inhoan olla viimetingassa. Perillä ehdin hyvin ilmoittautua, hakea tuloskortin ja täyttää vesipullon.

Peliseura olikin iloinen yllätys, sillä saimme Raijan kanssa samaan ryhmään työkaverimme Annelin ja hänen miehensä. Ja mitä tulee ilmaan, vautsi vau miten meitä taas kerran hemmoteltiin. Syksy ihan tuoksuukin ilmassa ja luonnossa sen merkit ovat käsin kosketeltavissa, mutta aurinko näytteli pääroolia. Golf on laji, jossa tulee kuuma, vaikkei äkkiseltään uskoisi. Olisin voinut valita caprien ja pitkähihaisen kauluspaidan sijaan kesäisemmän lookin.

Tämän oli ensimmäinen kerta sitten unelmakierrokseni. Hieman jännitti miten peli kulkee ja onko uusi tasuri uuden slopen kanssa liian kova pala purtavaksi. Etuysi kulki paria nollaväylää lukuun ottamatta kuin unelma. Kuinkahan monta kertaa puttasin PARia? Ja pääsinhän mä PARiakin hihkumaan, sekä iloitsemaan hyvistä bogeysta. Sehän on eri asia putata PARia kuin tehdä PAR, yleensä lopputulos on jotain aivan muuta.

Kymppikioskille päästessä oli huutava nälkä. Dieettievääni proteiinipatukka ei riittänyt, joten korvasin suunnitelmassa olleen rahkan grillimakkaralla. Fitfarmilaiset tuskin ilahtuisivat mun luovuudesta, mutta eipä ilahtunut mun kroppakaan. Olo olikin seuraavat viisi väylää tuskainen, ihan kuin elimistöni olisi mennyt shokkiin moisesta kalorimäärästä. Vaikkakin makkara ulkoilmassa on yksi parhaimpia makuelämyksiä jos multa kysytään. Kukaan ei vaan tainnut kysyä?

Annelin mies suuntasi etuysin päätteeksi kotiin kokkaamaan, hyvä diili! Me jatkettiin naisenergialla ja päästiin höpöttelemään hieman vapaammin. Pakko myöntää saavutimme myös hysteerisen naurukohtauksen griinillä numero 13, ainakaan meille golf ei ole haudanvakava asia vaan hauskanpitoa. Selvittyäni makkarakoomasta pelitaso parani taas, vaikka torstain työmatka ja päivän palaveriannosta tuntuivat vieneen energiat kropasta. Lopputulos oli 31 bogeypistettä eli pelasin bufferiin. Suomennos ei golfia harrastaville, pelatessa 31-36 pistettä ei tasoitus nouse eli pelaa oman tasonsa mukaisesti. Uusi tasoitukseni ei ollut siten vain onnenkantamoinen, taustalla on paljon harjoittelua, vähän kyyneliä (uskoo ken tahtoo) ja hitusen osaamistakin.

Tänään kurvailen Evolle auttamaan ystävääni muuttohulinoissa. Iso talo on remontoitu ja siivousurakka on edessä ennen muuttoa. Siivous on kaikkea muuta kuin lempi puuhaani, mutta hyvien ystävien takia olen valmis tekemään mitä vain. Tiedossa on hyvää seuraa, kahvi ei lupausten mukaan lopu kesken ja ruokalistalla on maukasta kanakeittoa, Reetan kokkaustaidot on tullut moneen kertaan testattua, joten odotan innolla. Nappaan ystäväni Jonnan kyytiin ja kotimatkalla voitaisiin pitää siivoustalkoot mun luona...saakohan ideani kannatusta?

Uitettu koira ja businessenkeli

Uitettu koira look...
en suosittele

Näyttää siltä ja tuntuukin siltä, että on syksy, niin töissä kuin vapaallakin. En tiedä johtuiko säästä vai mistä, mutta keskiviikkona väsytti. Oli pakko ottaa pienet päikkärit, että jaksoin eteenpäin. Houkutus Cross Circuit ulkotreenien perumiseen oli suuri, pistin kuitenkin menestykkäästi kampoihin. Okei vähän mä huijasin...kurvasin Radiomäelle autolla, matkaahan on huikeat 2,5 kilometriä.

Normaalisti treenit ovat hiekkakentällä, mutta nyt se oli varattu, joten suuntasimme Radiomäkeä kiertävälle hiekkatielle. Ensin oli kevyttä hölkkää, sitten vetoja rappusissa, jotka muuten tuntuivat etureisissä aika napakasti. Seuraavaksi tehtiin spurttivetoja pareittain, matkaa oli arviolta 80 metriä. Ja mä inhoan spurtteja, en pärjää niissä lainkaan, onneksi oli sentään juoksulenkkarit jalassa.

Jokaisen vedon jäkeen tehtiin 5 hyppykyykkyä. Viiden kierroksen jälkeen vaihdettiin kyykyt punnerruksiin ja pari vikaa tehtiin burpeen kera. Kymmenen vauhtivedon jälkeen jatkettiin parityöskentelyä. Minä jäin odottelemaan eli aloitin lepovuorolla. Pari lähti juoksemaan Radiomäen lenkin eli noin 1,5 kilometriä. Oli siinä pakko vähän hyppiä ja pomppia, jotta pysyi kroppa liikkeessä sekä lämpimänä. Koko ajanhan satoi vettä kaatamalla ja vaatteet olivat aivan läpimärät.

Yritin vetää oman juoksuosuuden täysillä, vaikka viimeaikoina juoksu on jäänyt. Tuntui yhtäaikaa hyvältä ja pahalta, juokseminen tekee ihmiselle hyvää. Yksin vetäminen on rankkaa, onneksi lopussa sain vähän tsemppiä minut kiinni juosseelta mieheltä. Vaihtoläpsyn jälkeen pari kurvasi uuteen juoksuun ja mun urakka jatkui korkeilla etuheilautuksilla. 12 kilon kuula tuntui ihan hyvältä vaikka taisin pitää pari pikkutaukoa neljääkymmentä toistoa tehdessäni.

Toisen juoksuosuuden jälkeen piti vielä urakoida 25 burpeeta. Olin aivan puhki ja lintsasin vähän, en nostanut käsiä pään päälle hyppyvaiheessa. Märässä ja kuraisessa maassa pomppiminen oli tällä kertaa ihan tarpeeksi. Lopuksi tehtiin kentällä loppuvenyttelyt, eipä siellä varatulla kentällä ketään näkynyt. Muut oli ilmeisesti tehty sokerista, kaikkien asenne ei riitä sadepäivien läpi.

Autolle juostessani kiittelin itseäni siitä, että pyörä oli kotona. Lämppärit vaan täysille ja nopeasti kaupan kautta kotiin. Olo oli kuin uitetulla koiralla ja paleli vietävästi. Vähän hirvitti iskisikö joku flunssavirus, joten äkkiä märät vaatteet pois, kuumaan suihkuun ja päälle iso muki kuumaa teetä. Sitten nopeasti nukkumaan, tiedossa oli aikaistakin aikaisempi herätys.

Businessenkeli
ei muuten hymyilytä heti aamusta

Tänään mun herätyskello soi neljältä, epärealistista mutta totta. Torkun verran ihmettelin maailmaa ja sitten kahvin keittoon. Tiedossa oli tärkeä työpalaveri Joensuussa, joten halusin myös näyttää edustavalta. Siis tiedän mitä businessenkeli tarkoittaa, en siis suinkaan lähtenyt tekemään suursijoitusta, mutta hempeä pitsimekkoposeeraus vaan toi termin mieleeni.

Kello viisi suuntasin linja-autoasemalle, josta matka jatkui Helsinki-Vantaalle. Olisi ollut liiketurvallisuuden kannalta vaarallista matkata kentälle omalla autolla (isinhän se oikeasti on). Dieetin takia mun laukussa kulki purki raejuustoa ja toinen mehukeittoa. Mullahan ei ole mitään hajua lentokenttien säännöksistä, joten jurppi kun 2 desin tetra takavarikoitiin. Miten se raejuusto on sen parempi vaihtoehto? Onneksi sain sentään pitää raejuuston, lisäsin aamupalaan laukussa murjoutuneen banaanin, ei ihan gourmet.

Yllätyimme pomoni Samin kanssa, että lento Joensuuhun oli täysi. Silti viereisellä portilla ollut Kööpenhamina olisi kiinnostanut matkakohteena enemmän. Nousun jälkeen väsymys iski, olinkin ollut liian pirteä olosuhteet huomioiden. Tirsojen jälkeen pääsin ihailemaan näkymiä koneesta, pääsisinpä matkustamaan johonkin ihanaan kohteeseen. Joku Euroopan kaupunki ja pidennetty viikonloppu tulisi syksyn aikana tarpeeseen.

Päivä oli antoisa, vaikka parin tunnin kokouksen takia reissaamiseen meni kohtuuttomasti aikaa. Jotkut kokoukset on vaan pakko hoitaa face to face, jatkossa monia voikin hoitaa puhelin- ja videoyhteyksien avulla. En ollut vaivautunut selvittämään mistä linja-auto lähtee, mutta pikaisten lounasostosten jälkeen löysin pikavuoron Lahteen kertaheitolla. Aamuisen raejuuston ja kokouksen päätteeksi nautitun proteiinipatukan jälkeen oli huutava nälkä. Picnicin kanasalaatti ja kranaattiomenasmoothie vastasivat dieettiä tarpeeksi hyvin. Tuntui melkein luksuksesta, kun pääsin syömään kotimatkalla.

Arjen luksusta - lounas linkussa

Aamu oli todellakin alkanut ennen kukonlaulua ja kotiuduin neljältä. Kaaduin sänkyyn, reissaaminen oli vienyt mehut. Tunnin unien jälkeen havahduin puhelimeen, mikä maa mikä valuutta fiiliksen myötä nousin jaloilleni. Pienoisen ihmettelyn jälkeen lähdin pyörähtämään kahvilla ja kotimatkalla eksyin Sokokselle ihailemaan kenkiä, laukkuja...oikeastaan kaikkea!

Tiistain hikitreenit

Jos eilen oli mun vuoro toimia ohjaajana niin tänään pomppasin tyytyväisenä ohjattavaksi. Tapojeni orjana tiistai ja kello 19 treenit Gentailla, Kuntomix-tunnille tietenkin. Pukuhuoneessa eräs nainen kyseli millainen tunti on, koska jokaisen viikon ohjelma on täysin erilainen en oikein osannut sanoa mitä on luvassa. Kerroin pitäväni tunnista, houkuttelin myös Cross Circuit tunnille, lupasin hien irtoavan takuuvarmasti. Näin jälikäteen ajatellen olisin voinut kertoa toiminnallisesta harjoittelusta.

Ensin otettiin alkulämpö juoksemalla tatamia ympäri. Jo viiden minuutin jälkeen alkoi hengästyttää, sitten läpsystä pari punnerrusta, selkälihasliikettä ja vatsoja...toimii.

Varsinaisessa työosuudessa jokainen teki oman treenin omaan tahtiin seuraavasti:

1. etuheilautus yhdellä kädellä, molemmat kädet erikseen (kahvakuula)
2. vatsalihasliike, laaja liike eli kädet koskettivat maahan selinmakuulla ja ylösnousussa
3. kyyky, kädet koskettaa maata
4. tempaus eli kahvakuula tempaistaan haarojen välistä suoralle kädelle pään päälle vauhdilla
5. punnerrus
6. naruhyppely
7. kahvakuulalla rinnalle veto haaroista ja työntö rinnalta ruoralle kädelle pään päälle
8. selkälihasliike, maataan mahallaan ja nostetaan kädet & jalat yhtä aikaa ylös
9. luistelu
10. burpee
11. juoksu, käsi koskettaa päässä tatamia
12. hauiskääntö kahvakuulalla

Jokainen liike tehtiin 50 kertaa, tarvittaessa molemmilla käsillä erikseen. Kyllä mä vähän pyyhin hikeä aina sopivissa väleissä ja etenkin burpee tuntui tuskalliselta (mikä siinä onkin niin häijyä?). Liikkeet 11 ja 12 olivat bonuksia, joten yllätyin positiivisesti sillä ehdin/jaksoin tehdä koko setin. Loppuun vielä pikaiset venyttelyt ja sehän oli siinä. Nainen, jonka kanssa alussa juttelin, totesi minun olleen oikessa - tunti on erittäin hyvä. Harmikseni jouduin toteamaan, etten pääse seuraavalla viikolla, sillä olen työmatkalla. Onneksi Kuntomix on joka viikko tuntikattauksessa, joten ehdin sinne monta kertaa tämän vuoden aikana.

Tänään oli myös toinen dieettipäivä. Vaikka olin luistanut eväiden pakkauksesta edellisenä iltana sain hoidettua urakan aamulla. Blendasin mustikat ja syvästi vihaamani rahkan keskenään, siitähän tuli melkein siedettävää. Noudatin ohjeita ruokien suhteen kirjaimellisesti, hyvä minä! Aina välillä itsekuri on mun valtti ja kesän ruokalaiminlyönnistä sisuuntuneena se on näyttänyt selvästikin kyntensä. Näillä jatketaan...eihän tässä ole jäljellä kuin 5 viikkoa ja 5 päivää :)

Hyviä ja huonoja valintoja

Rangeposeeraus

Saan aina välillä kuulla, että elän liian terveellisesti. Normaalisti mun paheeni onkin kahvi ja ehkäpä lepopäivien laiminlyönti, tunnustan suorittavani vapaa-aikaa. Olin kieltämättä hieman stressaantunut jo ensimmäisen työviikon jäljiltä, kaipasin huonoja valintoja...joskus se mikä tekee pahaa tekeekin hyvää.

Lauantaina golfkierros peruuntui ukkosen takia, jäin koiran seuraksi. Kuuro oli kuitenkin lyhyt, joten peruuntumisesta harmistuneena kurvasin rangelle. Pelin edessä tehtyjä lyöntiharjoitukset tekevät hyvää, toinen kerta samalla viikolla eli ei paha. Backsvingin metsästys alkaa tuottaa tulosta, mutta se ranteiden hyödyntäminen, mikä siinä onkin niin vaikeaa?

Pari huonoa valintaa...

Ja bilelook

Tähän asti meni hyvin, sitten hain kaupasta luomuviiniä ja -maitoa, molemmat tuli käyttöön. Baarielämä ei ole juurikaan kutsunut, mutta nyt oli pakko päästä radalle. Ei muuta kuin bilelook päälle ja työkaverin luokse aloittelemaan. Kaunis ajatus oli kotiutua hieman puolenyön jälkeen, mutta jotenkin siinä kävi niin, että kahlattiin aika monta baaria, nautittiin paljon drinkkejä ja fillarini kääntyi kotiin neljältä aamulla. Silti huonotkin valinnat voivat olla hyväksi, kiitos Vuokolle!



Huonoja...erittäin huonoja valintoja

Sunnuntaina havahduin sateeseen, syksykö se siellä oli? Ihmeen kaupalla vältyin heikolta ololta, nukuin ja tuijottelin telkkaria vuorotellen. Välistä tein pari lenkkiä koiran kanssa, hyvittelin yöllistä poissaoloani. Senhän tietää mitä kosteasta illasta seuraa...paljon huonoa ruokaa. Aloitin jättimäisellä nuudelikasalla ja kruunasin päivän Hesburgerin jättiaterialla. Se ei muuten maistunut edes hyvältä, söin sen silti. Sitä mä vaan ihmettelen miten joku voi syödä joka päivä roskaruokaa.




...ja vastavuoroisesti pari hyvää

Pienen irtioton jälkeen on taas motivaatiota ryhdistäytyä, joten sunnuntai-iltana kokkasin, punnitsin ja pakkasin maanantain eväät. Vaikka mun keittiön kaappien uumenistä löytyy komea collection Tupperwaren muovikuppeja oli maanantain eväät jokseenkin koominen näky. Annettujen ohjeiden noudattaminen on vaan helppoa, kun kaikki on valmiina. Ne päivät, jotka olen kotona toimin Fitfarmin orjana...yes Jutta...yes Bull.

Dieettieväät töihin - aamupala,
välipala ja ateria 1

Kirottua rahkaa lukuun ottamatta dieettiruuat upposivat hyvin. Ateriat, joilla on kasviksia, hiilareita ja proteiinia, tuntuivat jopa jättimäisiltä. Vaikka mun projekti sai töissä ivallisia kommentteja olen innoissani tulevista kuudesta viikosta. Tiedän realiteetit eli olen normaalipainoinen eikä varsinaisia paino-ongelmia ole, siksi en myöskään odota hurjia lukemia. Tavoitteena ei ole anoreksia vaan hyvä olo.

Tyytyväisenä ensimmäisen päivän valinnoistani lähdin leikkimään personal traineria. Korostan, ettei minulla ole lainkaan kokemusta taikka osaamista alalta. Tai no vain omaa treenikokemusta ja vähän alkeita eli pari Trainer4you:n ohjaajakoulutusta. Ystäväni Taina oli pyytänyt minulta kuntosaliohjelmaa itselleen sekä ystävälleen ja otin haasteen välittömästi vastaan.

Käytiin mimmien kanssa kaikki liikkeet läpi ja varmistin, että molemmat osaavat tehdä liikkeet oikein. Olin suunnitellut kaksi ohjelmaa, toisen kotiin ja toisen salille. Ainahan ei jaksa raahautua minnekään, välimatkojenkaan takia, joten kotonakin voi hyvin jumpata ja tehdä kunnon lihaskuntotreenin. Samalla kun opettelin uutta roolia ehdin tsekkaamaan uuden salin, taidan siirtyä sinne itsekin kunhan nykyinen salisopimukseni päättyy.

Taina reenaa :)

Mun salainen (ei se kovin salainenkaan ole) haaveeni on hankkia jonain päivänä personal trainerin pätevyys. Sitten voisin tehdä ohjauksia vapaalla ja kehittää kokemustani pikkuhiljaa. Ensimmäinen kosketus maailmaan oli onnistunut, taisi jäädä hyvä fiilis sekä ohjaajalle että ohjattaville. Kotimatkalla iski lenkkifiilis, joten katkaisin viikkojen juoksutauon. Tuntui muuten erittäin hyvälle, tästä se taas lähtee ja pian mua ei estä mikään!

Raportointilenkki

Kuntoilun suhteen olen yksinäinen susi. Nautin siitä, että voin juosta omien ajatusteni ympäröimänä ja salillekin menen mieluiten yksin. Jos eksyn kaverin kanssa kuntoilemaan palaa kuulumisiin turhaan aikaa. Siitä huolimatta välillä on pakko päästä raportointilenkille :)

Tänään kurvattiin Onnin kanssa Nastolaan Tainan luokse. Ensin ihasteltiin Tainan pihaa (oispa meilläkin oma piha), Onni hörppäsi vettä ja sitten tassua toisen eteen. Raportointilenkit eivät ole fyysisesti rankkoja, sillä tärkeintä on kuulumisten vaihtaminen ja pitää todellakin pystyä puhumaan. Tänään oli upea ilma, aurinko paistoi ja nautittiin ehkäpä yhdestä vuoden viimeisimmästä lämpimästä ilmasta.

Astetta kevyempi lenkkipäivä sopi mulle, alkuviikko olikin aika rankka ja loppuviikko meneekin (ylläri) golfin parissa. Ei se silti pelkän höpöttämisen puolelle mennyt, ripeästi asteltiin kaksi ja puoli tuntia. Loppuvaiheessa juttu vaihtui painonhallintaan ja syömiseen, kuinka erikoinen aihe meille naisille. Samalla tajusin olevani nälkäinen, korjaan järkyttävän nälkäinen, pitikin puhua ruuasta. Olin syönyt ruuan kello 11, napannut kahden maissa pari omenaa välipalaksi ja hotkaissut pari leipää ennen viittä, ei siis ihme jos maha kurni.

Kurvasin kotimatkalla Kauppakeskus Karismaan ja Citymarkettiin. Salaattibaari on mahtava keksintö! Valitsin mieleni mukaan erilaisia täytteitä ja nappasin tiskistä vielä pari broilerivarrasta. Sitten kiireellä kotiin ja syömään. Oikeasti mahtavaa, että valmisruuaksi on tarjolla muutakin kuin majoneesiin hukutettuja pastasalaatteja...yök! Tai väri- ja lisäaineilla kyllästettyjä valmisannoksia.

Fitfarmin sivuille oli ilmestynyt tänään dieetti- ja treeniohjeet. Tulostin ne, mutten ehtinyt perehtymään tarkemmin. Pitäisi kaivaa ne laukusta, tutkia tarkemmin ja rustata ostoslista oheiden mukaisesti. Ainoa asia minkä huomasin oli se, että joudun aloittamaan aamut ilman kaurapuuroa. Siis miten aamun voi aloittaa ilman puuroa? No okei huomasin toisenkin asian, rahkan voi korvata raejuustolla, mutta se tarkoittaisi todella paljon raejuustoa. Siinä on muuten riski, saatan kehittää samanlaisen yökötyssuhteen raejuustoon kuin rahkaankin. Kannattaakohan moinen riski ottaa?

Raportointilenkin päätteeksi

Dieettimotivaatiota ja tiukkaa treeniä

Viime vuonna pudotin painoa ja treenasin kovaa Fitfarmin ohjeilla. Kyseessä on Jutta Gustafsbergin yritys, joka tarjoaa nettivalmennusta ruokavalion sekä kuntosalitreenin suhteen. Pienen pohdinnan jälkeen päätin lähteä superdieetti-urakkaan, ilmoittautuminen on tehty, joten nyt odotellaan ohjeita. Projekti käynnistyy maanantaina ja kestää kuusi viikkoa. Valmennuspaketin hinta on 49 €, mielestäni rahat voi hukata turhempaankin. Mitään suurta painonpudotustavoitetta en ole asettanut, mutta pieni kiristely tekee hyvää.

Yritän valmistautua koitokseen henkisesti. Viikon ruokailut noudattavat jo järkevää rytmiä ja sisältökin on kohdallaan, ehkäpä suurin moite on määrä. Tiedän syöväni tällä hetkellä liian vähän, mutta selvää parannusta lomaruokailuihin verrattuna. Ja herkut on karsittava kokonaan, ehtiihän sitä taas. Suurin haasteeni tulee olemaan rahka, sillä olen oppinut vihaamaan sitä. Tiedän, että ohjelmassa tulee olemaan rahkaa, syön sen pienen yökkäilynkin uhalla. Se tekee mulle silti hyvää...protskua sen olla pitää!

Keskiviikkona oli Gentain Cross Circuit ulkotreenit. Sanoisin, että aivan mahtavaa! Ensin tehtiin liikkuvuusharjoituksia kepillä ja samalla sai pientä alkulämpöä. Varsinaisessa työosuudessa tehtiin parittain seuraava treeni:

30 sek hypyt renkaalle
30 sek valakyykky kepillä
30 sek juoksu seuraavalle pisteelle
30 sek lepo
30 sek korkea etuheilautus kahvakuulalla
30 sek punnerrus
30 sek juoksu seuraavalle pisteelle
30 sek lepo

Kierroksia tehtiin neljä ja sitten vedettiin hetki henkeä. Vaikka työosuudet olivat lyhyitä niin hiki nousi pintaan. Tauon jälkeen lepo-osuudet poistettiin ja tehtiin vielä kaksi settiä lisää. Tässä vaiheessa aikaa oli vielä reilusti, joten arvatenkin jotain ihanan kamalaa oli tulossa.

Hiekkakentälle tuli neliön muotoon neljä työpistettä.
1) burpee x 3
2) punnerrus x 6
3) kyykky x 9
4) askelkyykky x 12

Ei ehkä kuulosta hurjalta, mutta teeppä samaa settiä 15 minuuttia ja juokse pisteeltä toiselle. Jep jep kyllä se tuntui, etenkin kun etu- ja takareidet olivat täydellisesti jumissa alkuviikon ansiosta. Vikojen minuuttien aikana jätettiin ensin burpeet tekemättä ja sitten punnerrukset (vai oliko se toisinpäin), mutta helpotuksesta huolimatta tuska oli valtava. En muista olleeni aikaisemmin hiestä märkä ulkotreeneissä, mutta nyt hikipyyhkeelle olisi ollut tarvetta.

Loppuun vielä vuorotellen juoksua ja kävelyä vaihdellen palauttelulenkki Radiomäen ympäri. Ohjaaja Maukka kertoi, että juoksun ja kävelyn vaihtelu pitäisi nopeuttaa maitohappojen poistumista kropasta. Tiedä häntä miten on, mutta kevyt verkkalenkki teki kyllä hyvää. Sitten vauhdilla fillari kotia kohti ja suihkun kautta nukkumaan. Noiden hiekkakenttätreenien jälkeen sitä on aikamoinen näky, taakse jää likainen vana, mutta onneksi pesukone on keksitty.

Tänään pidin lepopäivän, mutta ajatukset poukkoilivat niin paljon, että jotain oli silti tehtävä. Kurvasin golfbägi kyydissä rangelle ja kertailin mielessäni Pron opit. Asetuin lyöntikatokseen peilin eteen ja keskityin niin vartalokiertoon kuin rannekulman hyödyntämiseen. Olin tyytyväinen osumiin ja pääsääntöisesti lyönnit olivat hyviä, kolme koria paukuteltuani jätin unelmalyönnin taas hautumaan ajatuksiini. Viikonloppuna testataan miten opit näkyvät tositilanteessa. Launantaina pelaan Takkulassa ja sunnuntaille olisi varattu kierros Talmassa, uusi kenttä tulee taas tutuksi.

Ai niin mun talven golftreenit alkavat hahmottua. Asikkalan golf Prot Timo ja Marko pitävät valmennusta Vierumäellä. Kurssi alkaa tammikuussa ja kestää huhtikuun alkuun. Tapaamisia on kerran viikossa ja treenit kestävät pari tuntia kerrallaan. Opetusta kertyy kaiken kaikkiaan 20 tuntia ja lysti maksaa 380 €...halpaa kuin saippua! Olisihan rahoille muutakin käyttöä, mutta minnekä sitä muualle intohimoinen golfari euronsa tuhlaisi? Mutta maltetaan nyt ensin syksy ja kulutetaan vuosi loppuun. Hyvä kuitenkin tietää, että ammattiapua on tarjolla.

Ihana arki

Kylläpä väsytti herätyskellon päristessä kuudelta...kuka käski mennä nukkumaan puolenyön aikoihin. Totta puhuakseni en hyppinyt riemusta suunnatessani töihin, mutta lomakin loppuu aikanaan. Toisaalta työpaikan oven avatessa tuntui kuin olisi palannut kotiin ja pomokin käveli heti hymyilevänä vastaan. Tietokoneen salasana oli unohtunut, joten vastassa oli pieniä haasteita ennen työn touhuun pääsyä. Sähköposteja oli kertynyt noin viisisataa ja eihän siinä muukaan auttanut kuin ryhtyä toimiin.

Duunilook - rennon asiallista

Kalenteriin kilahti heti muutama kalenterikutsu ja palaveriputken myötä pääsin nopeasti kärryille. Kieltämättä olisin toivonut pehmeämpää laskua, mutta toisaalta arki astui kuvioihin kivuttomasti. Ehdittiin vaihtaa lähimmän kollegani kanssa kuulumiset ja tehdä suunnitelma syksyn varalle, suuntaviivat ovat siis selvillä heti ensimmäisenä päivänä.

Kuvittelin lähinnä pyörähtäväni töissä, mutta kummasti se päivä venyi ja sähköpostiurakkakin jatkuu huomenna. Vaikka pidän työstäni parasta antia on aina työkaverit, olin jo vähän kaivannut puujalkavitsejä ja tilannekomiikkaa. Toiseksi paras juttu on rytmi, elämään tuli kummasti ryhtiä, lomailun ihanuudesta huolimmatta olin kaivannutkin muutosta.

Ruokarytmi asettui paikoilleen itsestään:

6:30 aamukahvi 3 kuppia
9:30 kaurapuuro 45 g hiutaleita, 150 g raejuustoa ja 1 desi mustikoita
12:00 keitettyjä porkkanoita, - parsakaalia ja - kukkakaalia, kanapihviä sekä torvisienikastiketta
14:30 luomu jugurttia, - mysliä ja mustikoita
18:00 kasvispaistosta (porkkanoita, sipulia, paprikaa ja kesäkurpitsaa) ja kanapyöryköitä + 2 siivua ohraleipää
20:00 palautumisjuoma + vettä

Hieman pukkasi kiirettä, sillä lenkin jälkeen kello oli kuusi ja Gentaille piti ehtiä seiskaksi. Onneksi mun kroppa on tottunut siihen, että voin lähteä treenaamaan suoraan ruokapöydästä, ruuansulatukselle ei ollut aikaa. Viime viikosta viisastuneena olin tänään oikeaan aikaan paikalla Kuntomix tunnilla.

Kuntomix on mun yksi suosikki, ikinä ei tiedä mitä tulee. Tänään alkulämmittelyissä tehtiin ainakin juoksua, sivulaukkaa, askelkyykkyjä, kuperkeikkoja ja kärrynpyöriä. Piti muuten opetella kesän aikana kärrynpyörän teko...jotenkin se pääsi unohtumaan. Yritin mä silti, ihan niin kuin käsilläseisontaakin, kunnes romahdin selälleni, tuntui muuten ikävältä.

Varsinainen treeni tehtiin pareittain, toinen teki ja toinen lepäsi. Valitettavasti mun pari oli supernopea, olisin kaivannut pidempiä taukoja. Ja tatamia rampattiin edestakaisin kahvakuulaa raahaten sekä tehden erilaisia liikkeitä mm. etuheilautuksia ja askelkyykkyjä. Niinsanottu hämähäkkimieskävely (mun antama nimi, en tiedä parempaa) oli yksi kamalimmista. Mennään punnerrusasentoon ja liikutetaan oikea käsi ja jalka lähelle toisiaan. Seuraavaksi liikuteaan oikeaa kättä ja vasenta jalkaa eteenpäin. Ideana on se, että kroppa pysyy lähellä maata ja liikutaan matalana.

Jos eilinen treeni ei saanut hikeä pintaan niin tänään vesi tippui otsalta. Tosin eiliset tempausharjoitukset tuntuivat tänään, takareidet olivat ihan tukossa. Onneksi repusta löytyi palautusjuoma, sen voimin jaksoin fillaroida kotiin. Olen siis palannut onnistuneesti arkeen niin töiden kuin treenienkin suhteen ja oikeastaan tämä on ihan mukavaa, sanoisin jopa ihanaa. Vastoin tyyliäni tälle lomalle ei ollut to do listaa tehtävistä töistä...sen kyllä huomaa. Kodin siisteystaso ei ole korkealla, eteisessäkin vastaan pursuaa kenkäröykkiö, mutta tulipahan rentouduttua kunnolla ja asteikolla yhdestä kymmeneen lomani saa arvosanaksi 12!

Siis mikä armeija täällä asuu?

Kohti uusia haasteita

Aamulla oli edelleen onnellinen olo eilisen unelmakierroksen jäljiltä ja mielessä kyti toive siitä, että moisen unelman saisi kokea uudestaan. Uteliaana, mutta hieman pelokkaana suuntasin viimeiselle Pron tunnille. Pelkäsin, että olenkin tehnyt jotain väärin ja kehitys olisi lakannut. Onneksi pelkoni oli turha, backsvingissä on vielä hiomista, mutta se pahin on toistaiseksi selätetty...hyvä mä! Pienen alkurupattelun ja muutaman harjoitussvingin jälkeen pureuduttiin seuraavaan kehityskohteeseen eli ranteisiin, haasteet eivät ainakaan lopu kesken. Olen aiemmin lyönyt vain käsillä, vaikka voima pitäisi löytää vartalosta ja rannekulmaa hyödyntäen. Miten niin pieni asia osoittautuukin suureksi? Siinä on todennäköisesti syy golfin kiehtovaan maailmaan ja siihen miksi se tuntuu vievän mukanaan yhden jos toisenkin.

Pro totesi, ettei ole muuttanut tänä kesänä kenenkään muun svingiä niin radikaalisti kuin minun. Samaan hengenvetoon sain kiitosta vartalonhallinnastani sekä hyvästä kunnostani, niiden ansiosta en ole vaipunut epätoivoon vaan päässyt jyvälle. Ja onhan siinä peilin edessä tullut treenattua, rangella on vietetty aikaa hartaudella. Tapaamisesta jäi hyvä mieli, edessä on varmasti pitkä opettaja oppilas suhde, mun ansiosta Peku voi vielä ostaa kesämökin. Mä taas jatkan kerrostaloelämää :)

Odotan sitä, että pääsen seuraavan kerran golftunnille. Valitettavasti se ei ole tiedossa lähitulevaisuudessa, joku on tuhlannut mun rahat (kukakohan?), mutta viimeistään tammikuussa palaan asiaan. Aion tehdä ankarasti töitä ja mm. mielikuvaharjoituksia, tavoitteena on kehittyä. Pro totesikin, että hänen ansiosta pelaamiseni muuttuu helpommaksi ja miellyttävämmäksi, tasainen peli olisikin unelma. Olisi muuten asia mikä tahansa esimeskiksi työ, jos siihen laittaisi niin paljon aikaa, rahaa ja intohimoa kuin golfiin niin vau mihin sitä pystyisi! Mä olisin varmaan meidän firman toimitusjohtaja tai Amerikan presidentti.

Tunnin jälkeen paukuttelin vielä pari koria palloa keskittyen rannekulman opetteluun. Lähdin rangelta ennen kuin harjoittelu alkoi puuduttamaan ja suuntasin hakemaan koirani kotiin. Mun koira on sen verran suosittu seuramies, että vanhempani omivat sen jatkuvasti. Hyvä niin, sillä nautin siitä, ettei Onni rajoita menojani jatkuvasti ja voin keskittyä vain oman napani ympärille. En ole muuten ainoa onnellinen osapuoli tässä diilissä.

Aikaa ei ollut hukattavaksi liiaksi, joten pikaisen pyrähdyksen jälkeen kirmasin Gentaille Cross Circuit tunnille. Normaalisti tunti on rankempi kuin rankka, mutta tänään tehtiin koordinaatioharjoituksia ja opeteltiin tempauksen tekniikkaa. Valehtelisin jos väittäisin, että tekniikka on kunnossa, mutta jäin kaipaamaan kunnon hikitreeniä. Koska tunti olikin kevyt pidin lenkkarit jalassa ja lähdetiin nauttimaan upeasta kesäillasta. Kuin ihmeen kaupalla syksyn koleus oli väistynyt, aurinko paistoi kauniisti ja lämmittikin vielä. Tunsin itseni onnelliseksi katsellessani tuttuja lenkkimaisemia, mun maailmassa on kaikki hyvin...korjaan erinomaisesti. Oikeastaan töihinkin on ihan kiva palata heti huomenna.

Unelmakierros

Jokainen golfari metsästää unelmakierrosta, sen toivossa jaksaa pelata uudestaan ja uudestaan pettymyksistä huolimatta. Juuri pari päivää aikaisemmin totesin naapurilleni, ettei tasoituksen tippuminen ole mahdollista, mutta kuinka väärässä olinkin...onneksi.

Tänään oli kaikki kohdallaan. Olin ajoissa kentällä, ehdin hakata korin palloja rangella ja treenasin muutaman putinkin ennen kierrosta. Pelasin hyvän pelikaverini Pian kanssa vanhalla kotikentälläni Kanava Golfissa, jonka seuran jäsen olen edelleen, vaikka pelaankin Takkulassa. Myös sää oli täydellinen, aurinko paistoi muttei polttanut liiaksi. Pian kanssa ollaan pelattu ekasta kesästä lähtien ja lukuisien kierrosten aikana ollaan opittu tuntemaan, golfhan meidät on yhdistänyt. Tiedämme myös toistemme tavan pelata ja meitä yhdistää musta huumori, joten sen parempaa peliseuraa saa hakea.

Ennen kierrosta totesin, että vasempaan käsivarteen pitäisi tatuoida keskity, jotta muistaisi hallita hermonsa jokaisella lyönnillä. Vaikkei tekstiä kädessäni luekaan muistin sen joka kerta, kun lähdin backsvingiin. Yritin myös muistaa mantrani hartiat - lantio, jota Pro on minulle toitottanut. Ensin kunnon hartiakierto, backsvingin hallinta ja sitten lyönnin läpivienti lantiosta lähtevällä voimalla ei käsillä. Ammattilaisen opit mielessä katsoin puttilinjat rauhassa ja pidin keskikropan hallussa niin avauksissa, väylälyönnissä kuin pikkuputeissakin. Tuntuu muuten vatsa- ja kylkilihaksissa, että jotain on tehty.

Mun unelmakierros alkoi maagisesti eli kolmella PARilla. Sitten peli jatkui tasaisesti tuplabogeylla, joka on kaksi lyöntiä yli unelmatuloksen. Etuysi kulki upeasti, keräsin huikeat 24 pistettä. Takaysillä taso hieman hiipui, mutta jatkoin silti hienosti 18 pisteen saaliilla. Kaiken kaikkiaan sain 42 bogeypistettä ja tasoitukseni tippui huikeat kolme pistettä. Vihdoinkin maaginen kolmenkymmenen raja meni rikki, uusi tasurini on 28,8. Kokonaislyöntimääräänkin olen tyytyväinen, sillä maila heilui todistettavasti 104 kertaa. Ja siihen vielä harjoitussvingit, -chipit sekä -putit eli kyllä se golf urheilusta menee.

Leijailen tällä hetkellä seitsemänessä taivaassa, tämän tunteen takia golfia pelataan. Huomenna on viimeinen lomapäiväni ja ohjelmassa on aamulla tunti Pron kanssa. Kerrankin mulla on hyviä uutisia, tosin harjoittelu jatkuu kovana eikä ylpeilyyn ole aihetta. Nyt treenejä jatketaan nöyrästi kauden loppuun asti ja sittenhän svingiä pidetään yllä koko pitkän talvikauden ajan. Onneksi tämän päivän ansiosta on motivaatiota jatkaa, tiedä miten hyvä musta voi vielä tullakaan.

Takaysi

Etuysi

Huumaavaa

Keväthuuma

Tästä kesästä piti tulla kiipeilykesä, valitettavasti niin ei käynyt vaan voitto meni golfille, toiminnalliselle harjoittelulle ja juoksulle. Siitä huolimatta olen päässyt muutamia kertoja valloittamaan kallioita ja rakentelemaan ankkureita, jokainen kerta on (pieni ellei olematon) askel eteenpäin. Ehkä jonain päivänä voin kutsua itseäni kiipeilijäksi, nyt olen lähinnä räpeltäjä.

Suunnattiin kaverini Annan kanssa Hollolaan Havukalliolle, joka on suosittu paikka. Oltiin sen verran ajoissa liikenteessä, että parkkipaikalle mahtui hyvin. Välillä kiipeilijöitä on ruuhkaksi asti, sillä moni tulee tänne kauempaakin. Meidän piti siskoni kanssa hankkia omat köydet, köysireput ja muutamat D-sulkkarit, mutta se jää ensi kevääseen. Onneksi on kiipeilykavereita, joiden kamoja saa lainata, ei voi olla muuta kuin kiitollinen.

Päivän paras uutinen oli se, että suosikki kiipeilypariskuntani saavat perheenlisäystä. Ensi kesänä pitää vuorotella kiipeilyn ja varmistuksen lisäksi vauvan hoitoakin, aika hauskaa eikö? Perhe kun ei ole syy lopettaa harrastus vaan perheen pienimmät voi ottaa mukaan. Ja lapsillehan kiipeily on luonnollista, joten pieniäkin kiipeilijöitä on nähty. Havikselta löytyy myös Pupu-reitti, joka on juurikin lapsille sekä aloittelijoille ensitreeniä varten. Se on muuten ainoa reitti, jonka olen päässyt ylös asti. Reitin tietävät saavat nyt mittasuhteita siihen, miten alussa olen tämän lajin suhteen. Tykkään tästä silti, vaikka kalliot ovat vielä turhan kova vastus...some day.

Kuulumisten ja ankkurihommien jälkeen ryhdyttiin tositoimiin eli kiipeilemään. Köydet viritettiin keväthuuma nimiselle reitille, jota kiivettiin jo keväälläkin. Jokainen reitti on nimetty ja nimeämisoikeus on sillä, joka kiipeää puhdistamansa kohdan liidaamalla. Me kiipeämme pääsääntöisesti alaköysillä eli köysi viritetään kallion päällä olevaan ankkuriin. Tämä on hyvin turvallista, kun köydet virittää huolellisesti ja turvallisuudesta pitää huolta jokaisessa vaiheessa. Liidauksessa eli alaköysikiipeilyssä kiipeilijä kuljettaa köyden mukanaan ja kiinnittää sen kiiloilla edetessään ylemmäksi. Alaköysittelyssä on suurempi riski, jos putoaa alussa voi pudota maahan asti ja kiilatkin voivat irrota. Toisaalta liidaus on luonteva askel eteenpäin ja siinä kiipeilytaidot kasvavat, ainakin kiipeilyopettajamme ja ystävämme Jonne sanoo aina niin. Luotan siis Jonneen enkä lähde kyseenalaistamaan.

Varmistuspaikka

Alku oli hankala ja usko meinasi loppua, kunnes sain jostain voimia kivuta ylemmäs. Ensimmäinen kokeilu päättyi noin 10 metrin korkeuteen, sitten loppui voimat ja usko. Siirryin välissä varmistushommiin ja ihailin Annan kavutessa mestarin ottein, näytti siltä että hän olisi juossut kalliota ylöspäin. Siinä joutuu tekemään töitä varmistaessakin, että köysi pysyyy tarpeeksi tiukkana ja on valmiudessa jos ote lipsahtaisikin. Tosin eipä se ote tainnut lipsua lainkaan ammattilaisen kiivetessä.

Toisella yrityksellä selvitin hankalan alun jo helpommin. Pääsin myös huomattavasti korkeammalle kuin ensimmäisellä yrityksellä, mutta ankkurille asti ei kantti kestänyt. Käytän liikaa käsiä vaikka kiipeilyssä tärkeintä on löytää otteet jaloille sekä luottaa kitkaan. Kiipeilykengissä on samaa ainetta kuin formula-autojen renkaissa ja taitavat kiipeilijät voivat edetä lähes pelkän kitkan avulla, lienee selvää etten ole yksi heistä. Silti jokaisella kerralla tapahtuu pientä edistystä ja kun huomioi, että pelkään edelleen korkeita paikkoja ei voi vaatia liikaa. Pystyn sentään työskentelemään ankkuripisteillä suhteellisen rennosti ja luotan varusteisiin, kun tiedän niiden olevan kunnossa.

Parin tunnin reissu tuntui koko kropassa, kiipeily on todella kokonaisvaltaista. Kotiin päästyäni palkitsin itseni päiväunilla, sillä lihakset olivat liekeissä. En ole vielä toipunut minua riivanneesta väsymyksestä, joten ilta on kulunut enemmän kuin rauhallisesti. Sen verran kiva reissu tuli heitettyä, että aion vierailla talvikaudella useamman kerran Helsingin kiipeilykeskuksessa Tapanilassa. Pienellä treenillä, etenkin vartalonhallinnan suhteen, helpottuu myös ulkokiipeily. Kaikkea sitä pitääkin harrastaa, mutta periksi ei anneta, luovuttaminen ei ole mun juttu.

Ankkurin rakennusta keväthuumalta
Kuva on keväältä ja allekirjoittanut hommissa

Mustaa kultaa

Yritä siinä sitten nukkua pitkään, kun puhelin piippaa viestejä ja vielä työaiheisia sellaisia. Jostain syystä mua ei nyt ihan hirveästi kiinnosta työasiat, vaikka ne ovatkin alkaneet pyörimään ikävästi mielessä. No nukuin sentään ruhtinaalliset kymmenen tunnin unet ja kroppakin alkaa palautumaan väsymyksestä. Heti aamulla oli selvää, että urheilusuoritukset jäävät mun osalta tänäänkin, lepoa tarvitaan edelleen. Olen sitten huomenna iskussa, sillä suunnitelmissa on kalliopäivä.

Ettei koko päivä menisi harakoille suuntasin suurin toivein metsään, varustettuna ämpärillä, poimurilla ja pussilla. Päämäärä eli mustikat pääsivät unohtumaan, kun törmäsin mustaan kultaan eli mustiin torvisieniin. Jos golf on intohimoni urheilun suhteen niin sienet ovat intohimoni metsässä. Aamupäivä sujui katse maassa ja kotiuduin hyvän saaliin kanssa. Torvisienet ovat suosikkeja siksi, että vasta-alkajan on vaikea erottaa niitä sammaleen joukosta. Piileskelyn ja upen ulkomuotonsa lisäksi ne maistuvat herkullisilta.

Mustaa kultaa

Uuden yrityksen innoittamana palasin mustikkametsään. Kunnon keräysfiilistä ei ollut, joten hortoilin ympäriinsä. Pakotin itseni töihin ja laiskan pyörinnän tuloksena sain viitisen litraa marjojakin haalittua. Tällaisesta laiskuudesta kärsii vielä moneen otteeseen talvella (ei nää marjat kevääseen asti riitä), mutta itsensä pakottaminen on minulle luonteenvastaista. Yksi metsäreissujen nautinnosta on se, kun voi katsoa vapaana juoksevaa koiraa. Lenkillekään ei ole tänään tarvetta, sillä uuden lenkkipuvun omistaja on tehnyt muutaman karkausreissun ja juossut itsensä läkähdyksiin.

Syksy on yksi lempi vuodenajoistani, juurikin sienestyksen takia. Tästä tulee aikatauluhaasteita, sillä pitäisi ehtiä golfaamaan ja metsään. Ehkäpä teen kompromisseja, lauantaisin pelataan ja sunnuntaisin vietetään maalaiselämää. Vaikken voikaan kehua mestarisaaliilla palkitsen itseni päiväunilla, ennen kuin palaan kaupunkiin.

Lenkkimotivaatiota

Meidän landella

Väsymys riivaa mua, mutta ei haittaa...nyt lorvitaan antaumuksella. Tänään olikin tiedossa lepopäivä, jota vietin hyvän ystäväni ja tämän tyttärien kanssa vanhempieni luona. 4-vuotias vauhtimimmi sai hymyn huulille, mutta yhtä hurmaavaa seuraa saa neljä kuukautta vanhasta kummitytöstäni. Näiden neitien kanssa tulen kokemaan vielä monia mukavia hetkiä. Ja ehkä jonain päivänä voimme harrastaa kummityttöni kanssa yhdessä. Olen valmis tekemään osani, että hänestä kasvaa itsevarma nainen, joka rakastaa liikkumista ja tietää oman arvonsa. Nykymaailmassa tyttöjen elämä on kaikkea muuta kuin helppoa, onneksi suurimmat kasvukivut ovat omalta osaltani jo koettu.

Matkalla poikkesimme koirani kanssa Nastolaan ostoksille. Olen hankkinut itselleni urheiluvaatteita, joten pitihän Onninkin saada jotain, lemmikkieläinliikkeeseen mars. Investoin hienot valjaat sekä talutushihnan, kyllä nyt kelpaa lenkkeillä. Värikin on tyylikäs, klassinen tummanruskea, joka sopii parsonin turkkiin kuin nenä päähän vai kuonoon vai miten se nyt koiran maailmassa meneekään? Ja kyllä Onni ymmärsi mitä tapahtui, me ollaan tällaisia lenkkipolkujen trendipellejä molemmat. Eihän kuntoillessa tarvitse tyytyä mihin vain, uudet välineet myös tuovat lisämotivaatiota.

Vaikka päivä on sujunut loikoilemalla sohvalla ja nauttiessa äitin ruuista (kalpene Saarioinen!) tein ratkaisevan liikkeen oman lenkkimotivaation suhteen. Nyt se on lopullista, juoksen syyskuun lopussa elämäni ensimmäisen puolimaratonin Joutsenossa. Ilmoittautuminen on tehty ja osallistumismaksukin hoidettu. Ensi viikolla aloitan säännölliset juoksulenkit yhdessä töihin paluun kanssa. Onneksi tässä on kuusi viikkoa aikaa kerätä asennetta, kuntohan on valmiiksi kohdillaan :)

Puolimaratonia vastaavaa matkaa en todennäköisesti juokse etukäteen. Mutta joka viikko on tehtävä yksi pidempi lenkki, uskoisin noin 15 kilometrin riittävän. Ennen kesälomaa olinkin tavoitevauhdissa, mutta golfkärpäsen iskettyä juoksu on unohtunut, kaikkeen ei vaan riitä aikaa. Onneksi aikatavoitetta ei ole, joten kunhan jotenkin rämmin 21,1 kilometriä olen onnellinen. Haaveilen siitä, että kesällä 2013 juoksen useammankin puolikkaan, täyspitkä maraton taas saa osaltani jäädä kokematta...ellei nälkä kasva syödessä. Jatkan rentoa maalaiselämää huomiseen asti. Ja mikä parasta tiedossa ei ole pakollisia aikatauluja.

Elossa alive

Viikonlopun reissun ja kolmen viikon aktiivilomailun ansiosta (vai takia?) on ollut takki tyhjä. Maanantaina ei huvittanut edes golfata...mahtaa olla vakavaa...eikä blogatakaan. Sen sijaan viikko käynnistyi lukutoukkafiiliksissä ja Gentain treeneillä. Liian pitkän tauon jälkeen Cross Circuit oli ihan parasta ja kamalaa. Vaikkei kesällä ole tullut lorvittua tuntui sisätreeni rankasti.

Tunti piti sisällään alkulämmittelyn jälkeen eri rasteja, joita suoritettiin kolmen hengen ryhmissä. Yksi suoritti tehtävää, toinen lepäsi ja kolmas valitsi mieleisensä seuraavista vaihtoehdoista juoksu, vatsapito tai burpee. Työosuus oli 40 sekuntia, siirtymä 5 ja jokainen setti tehtiin kahdesti ennen seuraavaa. Kuntoa koiteltiin leuanvedoilla, boxihypyillä, käsilläseisonnalta, punnerruksilla renkaissa, kahvakuulakyykyillä, etuheilautuksilla kahvakuulan kanssa, valakyykyllä ja vatsoilla roikkumalla leuanvetotangossa. Loppuun vielä jäätävä kymmenen minuutin vatsatreeni. Palautusjuoma tuli tarpeeseen ja muistin taas miksi olen koukussa näihin tunteihin.

Vesieste...eiku bunkkeri

Tiistaina olin taas intoa puhkuen golfkentällä. Työkaveri "jaksoi" (ehkäpä paremminkin ehti) vain etuysin, joten takaysillä liityin edellä pelanneen pariskunnan seuraan. Seura olikin loistavaa ja sovin keskiviikolle kierroksen Hirvihaaraan. Yksi golfin parhaista puolista on se, että tapaa uusia ihmisiä ja joistain tulee pelikavereita vuosiksi. Toinen suola on vieraspelaaminen, eri kenttiä on kiva kokeilla. Illaksi olisi ollut vielä Kuntomix Gentailla, mutta taisin olla talviajassa...tunti oli loppumetreillä allekirjoittaneen saapuessa paikalle. Ensi viikolla olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Harmitti, mutta toisaalta maanantai tuntui yhä lihaksissa ja tiistain peli sekä rangetreeni jälkipelinä jumittivat kroppaa. Oli ehkä ihan hyvä, etten ehtinyt, ei se silti harmitusta poistanut.

Tänään kello oli taas liian raadollinen, eihän lomalla kuulu herätä 5:30 eihän? Puoli kahdeksalta kurvasin Renkomäkeen, josta sain kyydin Mäntsälään. Edellisestä Hirvihaaran reissusta oli vierähtänyt useampi vuosi ja kenttä oli muuttunut edukseen. Niin väylät kuin griinitkin olivat virheettömässä kunnossa, nautin joka hetkestä. Peli kulki välillä hyvin ja välillä ei niin hyvin, mutta Pirjon kanssa oli mukavaa svingailla. Juttu kulki, aivan kuin olisimme tuntenut pitkäänkin, vuorokausi ei taida täyttää termin pitkä merkitystä. Itse kierros hurahti neljässä tunnissa eli varsin sujuvasti.

Viime päivien sateet näkyvät kentillä niin Takkula kuin Hirvihaarakin olivat märkiä. Se hidastaa hieman pallon kulkua ja etenkin raffissa eli väylän ulkopuolella (kuka hullu sitä nyt sivussa pelaa?) hankaloittaa lyöntejä. Syksyn merkit ovat totisesti ilmassa, toivottavasti ehtisin silti pelaamaan vielä vähintään kymmenen kertaa, tai viisitoista tai kaksikymmentä tai...

Pelireissun jälkeen suuntasin ystäväni luokse kahvittelemaan. Samalla näin suloisen kummipoikani, jolla on aina hyviä juttuja, eläköön neljävuotiaat pikkumiehet! Tänään tehtiin erilaisia piirustustehtäviä ja juostiin talon ympäri, ei lainkaan huonoja sadepäivän puuhia. Istuessani paikoilleni huomasin olevani väsynyt, korjaan todella väsynyt. Pelkästään ajatus lenkistä nukutti ja illalla olisi vielä ulkotreenit Radiomäellä. Joskus on pakko myöntää faktat, päädyin perumaan ylimääräiset menot. Olisikohan se iskä sittenkin oikeassa, suositellessaan lepoa sunnuntaina?

Taidan pitää parin päivän tauon, kroppa todellakin huutaa lepoa. On se varmaan yrittänyt jotain jo kertoa, mutten ole kuunnellut. Jos oikein hurjaksi heittäydyn teen paluun golfin pariin vasta sunnuntaina. Ja loman viimeisenä päivänä eli maanantaina tapaan Pro:n toistaiseksi viimeistä kertaa. Pitääkin tutkia budjettia ja taikoa jostain euroja lisätunteihin.

Mitä tulee siihen järkevään ruokarytmiin ja syömiseen, josta haaveilin sunnuntaina, niin se ei ole toteutunut. Ehkä pientä parannusta, mutta silti ala-arvoista. Tosin roskaruuan sijaan syön liian vähän, eikä muuten auta palautumisen suhteen lainkaan. Harkitsen vakavasti dieettikauden käynnistämistä 20.8, jolloin alkaisi Fitfarmin superdieetti. Ongelmana ei ole niinkään kilot vaan juurikin järkevän ruokarytmin sekä monipuolisen ruoan löytyminen. Jatkan harkintaa, eikös hyvin suunniteltu ole puoliksi tehty? Ja nyt lepoasentoon, sohva kutsuu ja teen kerrankin niin kuin neuvotaan.

Treenitaukoa Turus



Turun Linna

Viikonlopun kulkuneuvoni

Förillä tois puol jokkee



Edellisestä Turun reissusta oli vierähtänyt reilut 10 vuotta. Onhan sinne aina pitänyt mennä, mutta aina on ollut jotain. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, joten perjantaina auto kohti Suomen Turkua ja serkkupoikaa moikkaamaan. Matkaseuraksi sain maailman parhaan siskoni, hyvä tuuri allekirjoittaneella, että sain kerralla parhaan...luontohan ei tarjonnut enempää.

Pieni treenitauko tuli varmasti tarpeeseen ja sellaiselle koti-ihmiselle kuin minulle tekee välillä hyvää käydä jossain (muualla kuin golfkentällä). Perille päästyämme herkuteltiin ensin Arin kokkaamilla letturullilla, valmiiseen pöytään pääseminen on aina parasta ja ruoka oli enemmän kuin hyvää. Seuraavaksi saatiin fillarit alle ja kurvattiin keskustaan. Ihastuimme systerin kanssa molemmat Jopoihin, ihan paras kaupunkipyörä, sellaisen voisi hommata itsellekin. Nyt ymmärrän mikä niiden juju ja suosion salaisuus on, ei mikään tyhjänpäiväinen muotivillitys. Turku on ehkäpä kaunein kaupunki jonka tiedän, joten katseltavaa riitti ja riittää muuten seuraavallekin kerralle.

Pikainen kaupunkikierros ja ajatus käydä parilla lipsahti...kuuluisat "yhdet". Terassikierroksen päätteeksi ilta jatkui aamuun serkkuni ja siskoni musiikkikattauksella, anteeksi naapurit. Näin jälkikäteen voi vain kateudella huokailla, sillä Arilla on mahtava levykokoelma ja yhdessä Anna-Maijan kanssa he muodostavat aikamoisen musiikkitietopääoman. Mulla on tunnetusti huono musiikkimaku, joten tyydyin tarkkailijan rooliin, kunnes katsoin parhaaksi luovuttaa.  Aikaisiin aamuihin tottuneena heräsin liian ajoissa, mutta kulutin aikaani hyvän pokkarin parissa. Henning Mankell vaihtui Liza Marklundin jännäriin...havaittavissa pientä lukuaddiktiota, kahvi- ja golfaddiktion rinnalla. Oli pakko myöntää itselle, että olen hieman äärimmäisyyksiin menevä ja koukutun liian helposti, haittaakse?



Turku by night

Juhlimisesta toivuttuamme rymyryhmä serkkuteam palasi pyörineen keskustaan. Lauantain agendalle valikoitui kulttuuria eli käsityömuseoon mars! Vaikka käsityömuseo kuulosti mielenkiintoiselta (tiedän olevani vanha kun tuollaiset kiinnostavat) oli paikka positiivinen yllätys, kannattaa siis käydä jos eksyy Turkuun. Oli mahtavaa katsoa vanhoja rakennuksia ja miettiä millaista arki on ollut 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Samalla pohdittiin millaista mummon elämä on ollut meihin verrattuna. Miten sitä ennen pärjättiinkään ilman Googlea? Ja koska me kolme olemme eri ikäisiä (25, 33 ja 41 vee) on meidänkin nuoruusvuosissa sekä -muistoissa eroavaisuuksia.

Kahden päivän juhliminen ei ole mun juttu, yksikin ilta on liikaa, mutta nautin lauantain ravintola- ja terassikierroksesta. Erityisesti Vares elokuvista tuttu Apteekki-ravintola teki vaikutuksen, vaikka tyydyinkin veteen, baarimikko pisti parastaan tarinoidessaan ummet ja lammet. Hyvässä seurassa ja kauniissa ilmassa viihtyy kyllä, mikäpä tätä on muistellessa talvella sekä vuosienkin kuluttua. Ehdittiin puhumaan ajan kanssa asiat puhki poikki ja pinoon. Joskus tulee tarpeeseen parantaa maailmaa ja heittää herjaa.

Tänään aloin jo kaivata lenkille, mutta pitkän ajomatkan takia tyydyn lorvimaan loppupäivän, joskus lepo on paras vaihtoehto. Jatkan golftaukoa tiistaihin, sillä huomenna on Cross Circuit treenit Lahden Gentailla. En edes muista milloin olisin ollut ko. sisätreeneissä, toukokuussa? Kunnon rääkki tulee tarpeeseen ja jos vireystaso sallii voisin viritellä juoksuaskeliakin. Aion osallistua ensi viikolla parille muullekin Gentain tunnille, niistä lisää myöhemmin. Huomenna käynnistyy myös viimeinen lomaviikkoni, voisin helposti jatkaa lomailua pidempäänkin. Isäni kehotti omistamaan loppuloman levolle, mutta ajatus kuulosti omistuiselta, joten jätetäänpä toteuttamatta. Ja erikoinen kommentti häneltä, joka ei turhia lorvi vaan puuhailee aina kaikenlaista. Paluu arkeen tekee hyvää, oudolla tavalla kaipaan rytmiä. Erityistä ryhtiliikettä tarvitsen ruokailuihin, voisin halutessani kunnostuatua heti huomenna, mutten lupaa mitään. Ajatus syysdieetistäkin on käynyt mielessä, kroppa kaipaa kunnon polttoainetta eikä haittaisi jos saisi pari kiloa kadotettua. No mietitäänpä nyt vielä...



Suomen Joutsen

PS: Kiitos AA eli Ari ja Anna-Maija ihanasta viikonlopusta



Vanha koira ei opi uusia temppuja

Täydellisen svingin metsästys jatkui eilen Pron viitoittamalla tiellä. Luulin olevani jo pitkällä, mutta videointi palautti minut maan tasalle. Alku on toki lupaava, mutta töitä riittää vielä paljon. Nyt alkaa pelottaa, että kausi loppuu kesken ja kuinka löytynyt vire säilyy talven yli? Onneksi olen toiminnan nainen, joten mulla on muutama ässä hihassa. Parasta olisi varata golfloma etelän lämpimään, mutta varallisuuteni asetta tässä kohtaa rajoituksia, typerä realismi. Jonain päivänä sekin haave toteutuu...some day!

Alkuasento ja loppuasento ovat täydelliset, mutta siinä välillä tapahtuu jotain mystistä. Nostan käteni backsvingissä taivaisiin, jolloin paketti hajoaa ja hallinta on tiessään. Tiedän nyt missä lyöntini menee pieleen ja osaan nyt varoa karikoita, oikea kyynärpää lähellä vartaloa nainen! Ne tissit pysyy siinä kyynärpäiden välissä, laji on siis naisille helppoakin helpompaa (tämä on Pron suusta ei minun, mutta tottahan se on joka sana). Peili tulee olemaan työparini vielä pitkään, se peilaileva tyyppi Takkulan rangella olen siten todennälöisesti minä.

Peku eli golfopettajani lohdutti minua kertomalla, että Tiger aloitti svingin korjauksen kaksi vuotta sitten ja työ on yhä kesken. Mä ajattelin tosin hoitaa homman syksyn aikana, joudun ilmeisesti investoimaan muutaman golftunnin lisää. Ihan kuin mulla ei olisi muita rahareikiä, mutta siihen on aikaa ja rahaa mitä pitää tärkeänä, jostain ne eurot löytyy. Tunnin jälkeen jäin rangelle ja jatkoin kärsivällisesti projektin parissa. Kolme pallokoria myöhemmin suuntasin puttaamaan, sitä ei voi harjoitella ikinä liikaa. Ennen päivän kierrosta olin ainakin lämmitellyt reilusti.

Sää oli uskomattoman kaunis ja lämmin, joten sain houkuteltua molemmat pelikaverini jatkamaan täydet kahdeksantoista väylää. Välissä tuli upeita onnistumisia ja sitten taas pettymyksiä, mutta molemmat kuuluvat lajiin. Kivaa se oli silti alusta loppuun asti ja saatoimme saada Raijan kanssa uuden pelikaverin, pelikavereita ei ole ikinä liikaa. Väylällä kymmenen pääsin tuulettamaan, tein kauden ensimmäisen birdien, toivottavasti tehtailen niitä lisää. Birdie, tuttavalllisemmin Pirkko, on yksi alle ihannetuloksen eli par kolmonen suoriutui upeasti kahdella lyönnillä. Tämä on minun tasolla pelaavalle hole in onea vastaava onnistuminen.

Olin lähtenyt kotoa yhden maissa ja kurvasin kotipihaan puoli kymmeneltä. Vietin siis työpäivän golfin parissa, taisin vähän ahkeroida varastoon. Hartia- ja lantiokierron opettelu sekä vatsalihasten jännitys lyönti toisensa jälkeen jätti jälkensä, sänkyyn kaatui väsynyt golfaaja. Kunnon yöunien jälkeenkin olo on yhä kuin jyrän alle jäänellä, ihan kun olisi eilen tehnyt jotain pientä. Jos golfia ei ole kokeillut ei voi uskoa miten rankkaa se on fyysisesti, ajatus rauhallisesta kävelystä hienoissa vaatteissa on varsin harhaanjohtava. Edessä on kolmen päivän pelitauko, joka tekee hyvää, mutta viimeisen lomaviikon omistan golfille. Mitäpä muutakaan sitä tekisi? Ei mulle tule ainakaan mitään mieleen. Ja heti ensimmäisenä työpäivänä varaan yhden lomapäivän lisää, jotta pääsemme Raijan kanssa kokeilemaan miltä tuplakierros tuntuu eli lähtö aamulla, välissä lounastauko ja uusi kierros, kaikkeahan on kokeiltava. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla vai miten se nyt menikään?

Vaikka sanotaan, ettei vanha koira opi uusia temppuja aion omistaa väittämän vääräksi. Tällä tahdonvoimalla, päättäväisyydellä ja kovalla työllä edistystä tapahtuu aivan varmasti. Golf on yksi maailman vaikeimmista lajeista ellei vaikein, mutta jonain päivänä aion olla hyvä klubipelaaja. Milloin se päivä koittaa, tiedä häntä, mutta kyllä se tulee. Ja mitä tulee vanhoihin koiriin niin ne vasta viisaita onkin. Päätän väsyneen aamukirjoituksen parhaan ystäväni Onnin poseeraukseen, jatkan kofeiinikoukussa ja suuntaan viikonlopuksi Turkuun.

Koko päivä liikenteessä

Päivä käynnistyi taas kukonlaulun aikaan, herätys tasan kello kuusi. Lomalla on muuten paljon helpompaa herätä kuin työaamuina, kummallista eikö? Aamu sentään oli rauhallinen ja ehdin tankata kunnolla eli puuroa, raejuustoa, mustikoita sekä pari paistettua kananmunaa. Sitten kentälle, uusi päivä uudet kujeet.

Peliseuranani oli miellyttävä noin viisikymppinen nainen. Etuysi meni itselläkin vähän hapuillen, puolisvingillä jatkettiin. Ottaa aikansa, että eilen oppimani ote tulee luonnolliseksi. Nyt joudun kiinnittämään siihen huomiota jokaisella lyönnillä, mutta kyllä mä sen opin. Ja se puolisvingi, kauheaa jarrutella kun haluaisi vetää täysillä. Pron sana on laki, jos olisin toiminut toisin jäisin kuitenkin kiinni ja tulisi huutia.

Takaysillä lyönnit muuttuivat kevyiksi ja väylä toisensa jälkeen ihmettelin mitä tapahtuu. Avaukset kantoivat helposti 150-200 metriä ja vieläpä suoraan, vau! Sain jopa aploodit edellä pelanneelta miesporukalta eräällä par 3:lla, menin vähän hämilleni moisesta. Mietin mitä avaukset voisivatkaan olla jos löisin täyden lyönnin ja draiverilla, nythän humauttelin puu vitosella menemään. Malttia malttia, nyt näyttää hyvältä joten pienin askelin eteenpäin.

Keräsin lopulta hyvän pistesaaliin ja tuli tehtailtua pari pariakin. Par on ihannetulos ja kentällä olevat väylät on määritelty seuraavasti par 3, par 4 ja par 5. Lyhyet väylät ovat par kolmosia ja niistä kahdella onnistuin hienosti eli kolmella lyönnillä. Suurin osa väylistä on nelosia ja muutama pitkä vitonen haastaa etenkin aloittelijan. Golfhan on yksi maailman yksinkertaisimmista lajeista, pallo pitää saada mahdollisimman vähillä lyönneillä kuppiin (eihän se pallo edes liiku) ja sama toistetaan 18 kertaa. Siihen se yksinkertaisuus ja helppous sitten loppuukin :)

Kentältä kurvasin kaupoille kauppakeskus Karismaan, eilinen kauppareissu oli jäänyt vain ajatustasolle, nyt oli korkea aika toimia. Tajusin olevani nälkäinen, joten katsoin viisaaksi syödä valmista kuin hoitaa asiat nälkäisenä. SantaFe:ssä nautin maukkaan katkarapusalatin, pääsisipä usemminkin lounasaikana ravintolaan.

Lenkin suhteen tuli viivästystä ukkosen takia. Mun urhea koirani kun pelkää ukkosta yli kaiken. Ehdin onnekseni ottamaan lyhyet 15 minuutin päiväunet, lepo tulikin tarpeeseen...päivä oli vasta alussa. Lenkki oli kevyt, Onni määräsi tahdin ja merkkaili reviriään, normisettiä siis. Lyhyen lukutauon jälkeen fillari alle ja uusiin haasteisiin.

Tätä päiväähän mä olin odottanut jo monta viikkoa, sillä Lahden Gentain kesätauko päättyi. En ollut ilmeisesti ainoa, sillä Radiomäen hiekkakentälle oli kasaantunut kolmisenkymmentä treenaajaa CrossCircuit tunnille. Tunti on käytännössä CrossFitin jalanjäljillä, mutta lisenssin puuttuessa nimi on pitänyt vaihtaa. Ensin tehtiin koordinaatioharjoittelua, samaa kuin juoksukoulussa, syke nousi heti ensi metreillä. Sitten otettiin mallia lapsista kinkkaamalla kenttä päästä päähän, se on muuten rankkaa.

Alkulämmittelyn jälkeen jakauduttiin viiden hengen ryhmiin ja tehtiin 2 minuutin seteissä: lekan hakkaus renkaaseen, kelkan vetoa, etuheilautuksia kahvakuulalla, juoksua kentän ympäri ja tauko. Aluksi vedettiin kolme kierrosta ja sitten pidettiin yhteinen juomatauko. Hetken hengähtämisen jälkeen painettiin pari kierrosta lisää, alkoi jo vähän hyydyttää. Joku epäili oliko lekat muuttuneet painavemmiksi ja kelkat raskaammiksi, siltä se tuntui. Lopussa vielä loikkatreeniä, askelkyykkyä ja tasapainoharjoituksia. Kuukauden tauko tuntui pahalta, hiki haisi ja heikotti, mutta sehän on juuri sitä mistä tykkään. Toiminnallinen harjoittelu on ihan parasta, tätä lisää!

Kotimatkalla satoi kaatamalla, mutta kesäsade ei haittaa. Laskeskelin mielessäni päivän treenien kokonaissaldon: golf 4 h, koiran lenkit 1 h, CrossCircuit 1 h 30 min ja pyöräily 40 min. Katsoin parhaaksi syödä kunnolla, olihan sitä kulutettu kalori jos parikin, onneksi jääkaapista löytyi kesäkurpitsalasagnea. Huomenna Pron pakeille ja pelaamaan, mutta sitä ennen pitkät yöunet. Katsotaan kumpi herää ensin minä vai koira.