Pakkaamista

Pitkä odotus alkaa olla loppumetreillä ja matkalaukkukin on puoliksi pakattu. Huomisiltana suuntaan ystäväni kanssa lentokentälle ja matka aurinkoista Kreikkaa kohti alkaa. Jätän Suomen kolean ja sateisen sään hymyssä suin taakseni. Ensi viikolle Suomeen on povattu lisää sateita (käsi ylös kuka ei ole kyllästynyt loputtomiin sateisiin) ja alhaisia lämpötiloja. Santorinin sää taas suosii auringonpalvojaa eikä kylmyys kolota luita. Toivon silti, että saan nauttia hieman kesäisemmästä ilmasta reissaamisen jälkeen...toivossa on hyvä elää.

Ennen lähtölaukausta pitäisi päättää monet sliparit, mekot, shortsit, bikinit, topit...mahdutan laukkuuni, elämää suurempia päätöksiä siis. Olen tunnetusti maailman surkein pakkaaja, joten tuskaa ja kyyneliä on tiedossa. Onneksi myrskyn jälkeen on poutasää :) Sitä ennen pitäisi myös kipaista aamulla kierros golfia, muutenhan päivä kuluisi tuskallisesti kotinurkkia koluten, odottaminenkaan ei ole vahvin puoleni. Siinä suhteessa yölento ei ole paras mahdollinen vaihtoehto.

Tähän viikkoon mahtui pari golfkierrosta eli kentällä taas. Joukkoon mahtui hyviä, ei niin hyviä ja suorastaan katastrofaalisia lyöntejä. Svingi ei ole kohdillaan, mutta rakkauteni lajiin elää vahvana, onneksi. Sen voimalla jaksaa tarpoa raffissa, huitoa metsässä ja väistellä bunkkereita. Onneksi kesää ja kautta on reilusti jäljellä, sillä kierroksia on saatava reilusti mittariin, vähintään 20 pitää huitoa. Yksi asia mitä harva ei golfia harrastava tulee tuskin ajatelleeksi on se, että kentillä luonto on läsnä. Kentäthän ovat kuin suuria hyvinhoidettuja puistoja ja yksi jos toinenkin sorsapesue tottuu elämään tämän jalon lajin keskellä. Alla kuvamateriaalia ainoista perjantain birdeistä, birdie on golfkielellä yksi alle ihannetuloksen eli varsin tavoiteltava tulos.

Ensi viikolle lupaan kadehdittavan ihanaa kuvamateriaalia eli olkaahan kuulolla :)

Olemisen sietämätön keveys

Olen onnistunut lomani aikana ainakin yhden asian suhteen eli unirytmin sekoittamisessa. Työrytmin mukainen aamuherätys kuudelta kukonlaulun aikaan ei ole siten enää ongelma. Tänään pakottauduin ylös kymmeneltä ja olin silti kuin nukkuneen rukous. Jostain syystä uni ei tule iltaisin, heräilen yöllä ja aamulla herääminen on tuskallista. Untani ovat häirinneet viestit, jotka ovat herättäneet minut vääriin aikoihin...puhelimen saa ilmeisesti äänettömälle. Ihan näin suurta muutosta normirytmiini en ollut ajatellut, mutta sitä saa mitä tilaa :)

Viimeiset pari päivää ovat siten menneet kovin laiskanpulskeasti. Olen lähinnä hiippaillut kotinurkissa ja jatkanut kodin ehostamista...ikkunoiden pesu on viimeistä lasia vaille valmis ja parvekekin kiitää muutaman tauon jälkeen. Tahti ei siten huimaa päätä, mutta onneksi työnjohtaja määrää tahdin. Kun ikävät siivousprojektit jakaa muutamalle päivälle on niiden suorittaminen melkein siedettävää. Mun ikkunat on kyllä niin kirkkaat (ja omituisia raitoja täynnä), että ihan hymyilyttää. 

Tänään sentään otin itsestäni niskasta kiinni ja varasin muutaman golfkierroksen. Pitää vaan rohkaista mielensä ja lähteä kentälle, vaikkei lyönti ihan hallussa olekaan. Ensimmäinen erä on huomenna, buukkasin itseni työkaverin ja tämän miehen joukkoon, kaipaan tuttuja ystävällisiä kasvoja alkumetreille kanssani. Perjantaina ajattelin uskaltautua tuiki tuntemattoman pelikaveriksi ja sunnuntaiaamuna kierrän hyvän pelikaverin kanssa kierroksen ennen kuin lähden Santoriniin. Suunnitelma vaikuttaa aika hyvältä, jee! Tässä kohtaa en murehdi lainkaan, että matkalaukutkin pitäisi pakata.

Kun päivä tuli lähinnä vetelehdittyä oli pakko toimia illasta, jotenkin iltatreenit sopii mun pirtaan muutenkin. Kävin ensin nauttimassa ravintorikkaan ja kaikkien ravitsemustieteilijöiden suositteleman illallisen mäkkärissä - 3 juustohampurilaista cokiksella. Siis todella toimivaa settiä (sarkasmin saa lukea rivien välistä) ja sitten tyytyväisenä punttikselle. Mun polvi lopulta osoitti mieltään oikein olan takaa maanantain lenkin johdosta eli juoksu ei ollut hyvä veto. Siinä on yksi syy, miksi vietin pari päivää hissun kissun, yritin hyvitellä virheliikettäni. 

Koska polvi ei anna unohtaa itseään tein jalkatreenin varovaisesti. Tuijottelin polvien asentoa jatkuvasti ja yritin pitää tekniikat puhtaina. Kaikissa jalkaliikkeissähän on tärkeää, että polvet ja varpaat ovat samassa suunnassa. Painoja käytin säästellen, melkein hävetti heilutella sellaisia määriä, yritän rohkaista mieleni ensi kerralla. Tuntuu hassulta, että jalkaprässi on kiellettyjen listalla, sillä smithkyykky toimii kuten ennenkin eikä askelkävelykään tunnu pahalta. Tai no askelkyykkykävely tuntuu aina kauhealta, mutta olisin voinut ottaa käsiini kunnon painot, sillä sen verran kevyeltä harppominen tuntui 2 kg käsipainojen kera. Ennen olen tehnyt samaa sarjaa 6-8 kg painoilla eli hiljaa eteenpäin.

Jatkan laiskan pulskeaa lomailuani huomenna, aikataulut eivät juurikaan rasita päätäni. Oikeastaan tällainen kiireetön oleminen on vaihteeksi mukavaa, vaikkakin hieman outoa ja luonteenvastaista. Vähän silti jännittää miten mun käy huomenna golfkentällä, mutta kokeilemallahan se selviää. Punttis jää nyt reilun viikon tauolle, sillä kone aurinkoon lähtee sunnuntai-iltana ja loppuviikko omistetaan kolopalloilulle. Kreikassa kuntoilu lienee kiellettyä, joten en aio pahemmin uhrata ajatuksiani muulle kuin maisemanvaihdokselle.

Taistelua tylsyyttä vastaan

Toisen lomaviikon käynnistyttyä mitä surkeimmassa säässä ei asenne enää riittänyt. Palasin surkeana kaupunkiin, päivälle kun ei ollut mitään tekemistä. Hetken ihmeteltyäni päätin testata miten polvi suhtautuisi juoksuun, sillä kipuja tai muitakaan oireita ei ole hetkeen ollut. Juoksin hiljaa, tosin en olisi kovaa jaksanutkaan, taukoa on tästäkin lajista takana varmaan parisen kuukautta. Hölkkäsin rennosti Radiomäelle ja yhden kierroksen paikan päällä eli arviolta viitisen kilsaa tuli pisteltyä ennen kuin päätin kävellä loppumatkan. Vaikka polvi ei vihoitellut pitäisi ilmeisesti aloittaa maltilla, peukut pystyyn ettei aamu tuo mukanaan ikäviä uutisia. Seuraavaa lenkkiä voisi kokeilla ehkäpä loppuviikosta, toivottavasti ainakin.

Lenkin jälkeen tylsyys vain jatkui, päiväunistakaan ei tullut mitään...lomatraditioni on niin pilalla. No työn alla oleva kirja sentään edistyi mukavasti, mutta aika mateli silti, lomallahan ei muuten saa olla tylsää. Tämän siitä sitten saa, kun kerrankin jättää aikataulut tekemättä. Kotinurkkiin tylsistyneenä pakkasin salikamat ja uintivermeet kassiin & lähdin liikenteeseen. Aloitin punttikselta ja "pari" muuta olivat valinneet saman suunnitelman. Fitnessbuumin ja sään johdosta K&M oli aivan turvoksissa, vaikka alkuvuonna uusitut tilat ovat todella isot. Piti hieman soveltaa, että pystyi tekemään oman treenin kunnolla...onneksi sopu antaa tilaa ja variaatiot ovat sallittuja. Olkapäät sain tehtyä kunnolla ja ensi kerralla voisi harkita painojen lisäystä. Snadisti harmillista, että hyvin alkanut paluuni punttitreeneihin katkeaa ensi viikon lomareissun ajaksi...mutta vain snadisti. 

Virtaa tuntui olevan vielä mukavasti, joten jatkoin maauimalaan. Yllättäen ei ollut ruuhkaa, tänäänkään. Kolean juhannuksen jäljiltä vesi tuntui aluksi aika kylmältä. Vasta kun puoli kilometriä oli kauhottu aloin tottua ympäröiviin olosuhteisiin. Vikojen kierrosten aikana alkoi vähän hyydyttää, mutta eihän se mikään ihmekään ole tuollaisella liikuntakattauksella. Silti ei voinut antaa periksi, olihan se kilsa jaksettava ennen kuin pääsi löylyihin lämmittelemään. Päälle saunomista pitkän kaavan mukaan ja lopultakin kotiin rentoutumaan. Pienien alkuhaasteiden jälkeen päivä oli sittenkin aika onnistunut. Nähtäväksi jää mitä sitä huomenna keksii :)

Karkkilakon päätös

Kalenterista löytyvät juhlapyhät eivät ole mun juttu, eivät ole oikeastaan ikinä olleetkaan. Joulu lienee ainoa, josta todella pidän ja jota odotan. Juhannus on yksi inhokeistani, tänä vuonna karmea sää tekee siitä vielä vastenmielisemmän. Toiseksi mulla meni hieman päivät sekaisin, joten tappiomielialaa ei voi nyt estää. Olin eilen kuin nukkuneen rukous, nukuin vuoroin sängyssä vuoroin sohvalla, osaltani oli selvästikin unikeon päivä. Lopulta repäisin itseni hämärän rajamailta ja siirryin keittiöön kokkailemaan viemisiä.

Lopulta olin taikonut ihania karkkipipareita ja herkullista fogaccia-leipää. Sitten pakkelit naamaan, reissukassi olalle ja menoksi. Aloin jo hieman päästä fiilikseenkin, juhannuksesta saattoi sittenkin tulla kelvollinen. Ihmetykselläni ei ollut rajaa, kun pääsin lopulta ystäväni luokse ja perillä odotti tyhjä talo...missä mun vastaanottokomitea? Pian karu totuus selvisi, olin väärässä paikassa väärään aikaan...fuck. Ei muuten naurattanut yhtään, kun sain ystäväni kiinni ja hän totesi puhelimeen, että juhannuskinkerit ovat vasta seuraavana päivänä. Eikä naurata vieläkään, ehkä huomenna, ylihuomenna tai jouluna osaan nauraa asialle. Sen siitä saa, kun juhlapyhiä juhlii huonosti, pitäisi saada jokin käyttöohje näiden päivien varalta.

Mutta mennäänpä asiaan eli karkkilakkoon. Löimme hyvän ystäväni Reetan (=juhannusseuralaiseni) kanssa kättä päälle ja sovimme karkkilakosta tammikuun alusta juhannukseen. Alku oli hankalaa, mutta pikkuhiljaa alkoi olla helppoa kiertää karkkihyllyt kauppareissuilla ja kieltäytyä mässyistä erilaisissa tilanteissa. Tiukoissa tilanteissa turvauduin jäätelöön ja muihin korvikeherkkuihin, kyseessähän ei ollut kaiken kattava herkkulakko. Mitä lähemmäs määräaika tuli aloimme molemmat tahoillamme pohtia kuinka toimimme jatkossa. Vedetäänkö juhannuksena karkkiöverit ja palataan vanhoihin huonoihin tapoihin vai olisiko olemassa jokin järkevä tapa syödä karkkia.

Lopulta päätimme jatkaa karkkilakkoa jouluun asti. Siksipä kokkasin joulusta jääneistä suklaista pipareita ja avasin syntymäpäivälahjaksi saamani piparitarvikepurkin, joista tuli syntisiä karkkikeksejä. Voisiko karkkilakon päättymistä ja jatkokaudelle siirtymistä paremmin juhlia? Jonkun mielestä tämä on huijaamista, mutta jokainen tehkööt omat säännöt omiin lakkoihinsa. Meidän tapauksessa tämä on estänyt pakkomielteen karkkipusseihin, suklaaövereihin ja sokerinhimoon.

Eilisen aikataulukatastrofin päälle keiteltiin kahvit ja maisteltiin mun leipomuksia. Toisaalta oli kiva päästä vaihtamaan kuulumisia, vaikkakin roadtrippini olikin turha. Lopulta palasin kotiin, herkut sentään jätin majapaikkaan odottelemaan sitä oikeaa iltaa. Iltaani tahditti lopulta jalkapallo, kieltämättä Ranska Sveitsi peli olikin varsin viihdyttävä. Käynnissä olevat mm-kisat ovat tarjonneet lukuisia yllätyksiä eli todellista urheilun ilotulitusta. Musta muuten tuntuu, että ensi vuonna passaan tämän keskikesän juhlan suosiolla, mutta illalla palaan uudestaan Evolle ja suuntaamme porukalla Jukka Pojan keikalle. Jostain pitäisi varmaan löytää sadetakki, sillä ilma on kaikkea muuta kuin aurinkoisen ihana. Yritä sitten pukeutua kesäisesti ja pysyä samanaikaisesti lämpimästi sekä kastumatta läpimäräksi.

Velvollisuuksia ja golfharjoittelua

Ensin odotan lomaa kuin kuuta nousevaa useamman viikon ja sitten, kun olen ehtinyt pariksi päiväksi lomailemaan kipitän takaisin. Tämä on varmaan sitä naisenlogiikkaa ja kertoo suhtautumisestani työhöni...workaholic! Syy miksi katkaisin hyvin alkaneen lomani johtui siitä, että tiimimme sai ison kasan uusia tekijöitä vahvistukseksi ja kokoonnuimme ensimmäistä kertaa uudella kokoonpanolla. Tiimipäivät ovat muutenkin rentoja eivätkä ne ole samanlaisia kuin normipäivät. Vaikka ajatus karkasi arkeen ja mieleen tulvi monia velvollisuuksia oli kiva pyörähtää pääkonttorilla. Mulla on nimittäin maailman paras esimies ja hänen seurassaan viihtyisi varmaan ikuisesti <3 aivan kuten ihanien kollegoittenikin kanssa.

Palaan takaisin huolettomaksi lomalaiseksi heti huomenna. Tänään päässä pyörii vielä asteen verran liikaa asiat, joiden parissa aletaan puurtamaan heti heinäkuun lopulla. Pari kiinnitystä tuli myös elokuulle eli niin se kalenteri taas täyttyy, taidan olla suosittu. Nopea käännös kotona ja prinsessamicra kohti Takkulaa, golfkurssin kolmas ja viimeinen tapaaminen oli juurikin tänään. Nyt kun putti, chippi, lähestymis- ja bunkkerilyönnit oli hallussa, tai ainakin teoreettisesti ne pitäisi olla hallussa, siirryttiin täyssvingiin. Video oli armoton ja paljasti jotain mitä en missään nimessä olisi halunnut nähdä...iso huokaus.

Olen joka vuosi kamppaillut tutun ongelman kanssa, josta en selvästikään pääse yli enkä ympäri. Tai itse asiassa päätin tänään, että nyt taistelen sen eteen ja vaikka joutuisin heiluttelemaan mailaa joka ikinen ilta läpi vuoden aion sen tehdä. Vaikuttaa siltä, että olohuoneessani on joulunakin golftreenit aikataulutettuna. Videosta näkyi, että backsvingissä nostan käsiä, mitä ei siis missään nimessä pitäisi tehdä. Lyönti tehdään oikeaoppisesti kiertämällä kroppaa, kädet ovat lähinnä statistin roolissa eivätkä juurikaan irtoa kehosta. Edessä on siten harjoittelua kyllästymiseen asti peilin ääressä, onneksi olen valmis tekemään tämän asian eteen töitä...eipä tästä muuten mitään tulisikaan. Nyt kun pelimerkit ovat selvillä aloitan taistelun paremman lyönnin puolesta heti huomenna, onneksi olen kiireetön lomalainen. 

Lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon harjoitella koko loman ahkerasti, jos sanani syön paha minut periköön. Todellisuudessa saan tuntea tämän nahoissani, sillä pro kyllä huomaa jos olen laiminlyönyt lupaukseni. Onneksi mulla on viime kesältä kaksi tuntia käyttämättä, joten saan vielä oppia kädestä pitäen. Sitä ennen haluan kyllä päästä hieman eteenpäin, joten rangelle, rangelle, rangelle matkani käy...luojan kiitos golf on pirullisen koukuttava, sillä eihän tätä muuten jaksaisi. Oikeastaan lomani ei riitä vaivan kitkemiseen, se tulee selkärangasta ja lihasmuistista, joten tarvitaan pidemmän tähtäimen action plan. Hienoisesti silti jurppii, että taistelen saman asian kanssa joka ikinen vuosi, minäkö muka paksukalloinen ja hidas oppimaan? Voisi olla järkevämpää vaihtaa lajia, mutta järki ei ole tunnetustikaan vahvuuteni, mennään siis jatkossakin tunteella. Mikäli asia ei ole tullut selville niin paljastan nyt tunteeni, minä rakastan golfia vaikka riudunkin tämän rakkauteni johdosta...rakkaus on pitkämielinen.

Luojan kiitos sain sentään kehuja mun kropan liikkuvuudesta eli edes jotain hyvää. Vaikka yksi asia tuottaa tuskaa jokin on sentään mennyt eteenpäin. Juuri silloin kun tekisi mieli pistää mailat myyntiin ja luovuttaa tulee jotain pientä, jonka voimin jaksaa taas. Sen lisäksi meillä oli todella mukava ilta, kiva porukka ja maailman paras pro. Tai no ehkä se Peku ei ole ihan maailman paras, mutta ainakin paras jonka suomalainen amatöörigolfari voi saada. Eräs ystävänikin vakuuttui siitä, että Peku on ainoa oikea pro jonka pakeille kannattaa mennä, siispä hän kurvaa jatkossa eri kentälle oppia saamaan. In Peku we trust...kannattaa pirautella Lahden golfiin ja kysellä moista herrasmiestä, jos oma lyönti kaipaa hienosäätöä. Näihin kuviin ja tunnelmiin päätimme tämänkertaisen kertauskurssin ja we'll be back eikä periksi anneta koskaan :)

Tyhjiä takarenkaita ja outoja narinoita punttiksella

Mittarilukemista viis päätin suunnata tänäänkin maauimalaan. Sen verran häijyltä näytti, että varustauduin eilistä paremmin. Harvoin sitä kesälomalla sonnustautuu windstopperpukuun, fleecetakkiin, pipoon ja sormikkaisiin, mutta minkäs teet. Vastatuuli oli niin häijy, että melkein jurppi ja Jopo suorastaan mateli eteenpäin. Perille päästyäni satoi taivaan täydeltä lunta, arvatenkin altaassa ei ollut liiemmin tungosta eli jotain hyvää sentään. Kiitokset myös maailman parhaalle keksinnölle eli saunalle, heitin löylyä koko rahan edestä.

Kotimatkalla eksyin ystävän kanssa kahvittelemaan. Koska aamupalasta oli jo tovi katsoin parhaaksi syödä samalla. Kauppahallin hinnat tekivät vaikutuksen, sillä ruokaisa salaatti maksoi vaivaiset 6 euroa. Hintaan kuului vieläpä leipä, kahvi ja jälkiruoka, olin niin äimänä että tyydyin pelkkään kahviin. On oikeastaan aika mukavaa, ettei ekalle lomaviikolle ole tämän suurempia suunnitelmia. Oli mukavaa käydä ajan kanssa syömässä ja vaihtaa kuulumiset, ystäville on oltava aina aikaa.

Pyysin ystävältäni samalla apua, sillä olen aivan onneton saamaan pyörän renkaisiin ilmaa. Hetkisen urakoituaan tosinainen pumppasi renkaat täyteen ja jatkoin kiitollisena kotiin. Matkalla jouduin karvaasti pettymään ja toteamaan, että takarenkaassa on jotain mätää. Lyhyt matka tuntui tuskien taipaleelta, tyhjä takarengas teki ikävän lisäsävyn reissuuni. On varmaan pakko raahautua pyöräkorjaamoon, sillä omistan kaksi pyörää, joilla on samat murheet. Tässä kohtaa alkoi jo jurppia, osaisipa itse hoitaa paikkahommat, mutta katson parhaaksi luovuttaa heti alkuun. Onneksi päikkäreillä voi korjata suuremmatkin harmitukset :)

 Tälle päivälle oli vielä kivojakin juttuja tiedossa, hyvä niin. Olen joskun maininnutkin, että kaipaan kotiini tassujen töminää ja kissanhankinta on ollut pidempään mielessä. Kissa on kuitenkin pitkäikäinen elämänkumppani, joten ostopäätöstä on harkittava kunnolla. Tähän tarjoutuukin loistava mahdollisuus kuukauden kuluttua, sillä saan kaksi kissaneitiä kotiini. Kissojen omistajapariskunta lähtee reissuun, joten lyhyen harkinnan jälkeen lupasin avata kotini ovet karvanaamoille pariksi viikoksi. Samalla näen miltä (hullun) kissanaisen elämä tuntuu ja kannattaako haaveilua jatkaa pidemmälle. Ensitapaaminen näiden hurmureiden kanssa sujuikin loistavasti, ihan kuin olisimme tunteneet jo pitkään. Voisin kuvitella tarjoavani kodin parille aikuiselle kissalle, jotka olisivat valmiiksi tottuneet kerrostaloelämään. Silloin hieman rasittava ja villi pentuikäkin jäisi kokematta. Noh harkitaan tätä nyt kerrankin rauhassa ja itseni tuntien se pennun hankinta voi muuttua sittenkin omaksi valinnaksi.

Kissahaaveista siirryin sujuvasti salille jalkatreenin pariin. Koska polvi on valitellut oloaan enemmän ja vähemmän olin erittäin varovainen, kiinnitin siihen kaiken huomioni. Ainoastaan jalkaprässi tuntui olevan pois laskuista, testasin kahta erilaista laitetta, mutta rahina ei jättänyt rauhaan joten no more. Fysioterapeutti neuvoi välttämään liikkeitä, joissa rahina tai kipu tuntuu sekä paineen tunnetta, näillä opeilla mennään siis. Tulen tekemään todennäköisesti jalkatreenin jatkossakin varovaisesti ja ainakin näin alussa turhankin pienillä painoilla, mutta yritän olla turhaan pelkäämättä, sillä liike on paras lääke vaivaani. Kieltämättä vähän harmitti, sillä olen mielestäni liian nuori tällaisiin vaivoihin. Tosin tähän on suhtauduttava samalla tavalla kuin Suomen kesään, mitäpä sitä liikaa harmitella jos faktoja ei voi muuttaa, tästä lähtien asenne tulee ratkaisemaan pelin. Todennäköisesti pystyn liikkumaan ja treenaamaan eri lajeja lähes normaalisti vielä pitkään, pahinta olisi synkistellä ja muuttua sohvaperunaksi. Nyt pakotan itseni keittiöorjaksi, pieni kokkailu ja leivontasessio päättää siten toisen lomapäiväni.

Lomalla viimeinkin

Pakkohan se on myöntää, ettei mun ensimmäisen lomaviikon kelejä voi kehua, mutta voin silti ottaa iisimmin. On turha kaivella kesämekkoja esiin ja toivoa minkään sortin päivettymistä. Loma on kuitenkin lomaa, säähän ei voi vaikuttaa, mutta asenteen voi valita. Siitä syystä päätin suunnata maauimalaan vaikkei lämpöaalto hellinytkään. Autokin sai jäädä kotiin, sillä eihän kesäsade voi pahasti kastella, eihän?

Jostain syystä rakastan maauimalaa yli kaiken, siksi se kuuluu kesäisin aikatauluihini. Vesi tuntui ihanan lämpimältä ja sadekuuron pyyhkäistessä ei kastuminen haitannut. Uudet uimalasit olivat mitä mainioin hankinta ja pystyin keskittymään pulikointiin täysillä. Pitkän tauon jälkeen uiminen tuntui ihanalta ja kilometri tuli vedeltyä aika kivuttomasti. Tekniikassani olisi paljon parannettavaa ja vauhti ei huimaa päätä, mutten murehdi moisia asioita lainkaan. Tällaisen nivelrikkopotilaan pitäisi ottaa vesiurheilu läpi vuoden ohjelmanumeroksi. Jostain syystä talvella hallille pääseminen on vain turkaisen hankalaa. Pitäisi varmaan yrittää tänä syksynä parantaa tapansa.

Parasta mun uintireissussa oli sauna, tulikin viihdyttyä löylyissä pitkään...kotiin ei ollut mikään kiire. Pidin sateensuojaa lämmössä ja välillä kurkkasin lauteilla löhöilyn lomasta miltä ulkona näytti. Mulla on kuulkaas sellainen fiilis, että palaan uintihommiin lomani aikana useasti. Urakka sai lihaksia kuormitettua ja edellisen illan salitreeni alkoi tuntua koko ajan tiukemmin rintalihaksissa, mutta niinhän sen pitääkin. Sitten kevyessä sadesäässä kotia kohti ja hymy ylittyi korviin asti.

Kiireiseen loma-arkeeni mahtui vielä virkistävät päiväunet. Niistä virkistyneenä innostuin pyöräyttämään pari pellillistä sämpylöitä, toimii muuten aina. Tällaisella ilmalla pitää kehitellä pieniä kivoja juttuja, jotta voi sulkea mielestään sen, ettei sää ole ihan mieltä myöden. Lämpimäiset kainalossa säntäsin seuraavaksi lenkille, sadetta ja tuulta uhmaten. Treffattiin siskoni kanssa ja siinä rennosti jutellen ei tullut juurikaan murehdittua lämpötiloja. Ja kerrankin se olin minä, joka yllätti leipomalla, sillä normaalisti sisko kantaa mulle mitä ihanimpia herkkuja. Jos tästä jotain negatiivista hakee niin sormikkaat olisi voineet olla mukana, onneksi Suomen kesä on sentään vähäluminen :)

Täytyy siis todeta, että lomani ensimmäinen virallinen päivä oli varsin onnistunut. Ensimmäiset pari viikkoa vietän enemmän tai vähemmän samalla moodilla. Pysyttelen kotinurkissa, yritän liikkua mahdollisimman paljon, aikataulutan päikkärit ohjelmaani ja tapaan ystäviäni niin usein kuin mahdollista. Sitten vaihdan viikoksi maisemia ja viimeinen viikko sujuu taas tällä tyylillä. Maltan tuskin odottaa mitä huomenna tulee tapahtumaan, aamulle luvataan ainakin auringon vilahtamista horisontissa.

Vauhdikas loman aloitus

Viikonloppu ja lomalaitumille jääminen oli sen verran vauhdikas, etten jaksanut edes ajatellakaan koko blogia. Perjantain työpäivä sujui pienoisen paniikin siivittämänä, tehtävälista oli pitkä ja pöytä piti saada tyhjäksi. Parin ihanan kollegan ansiosta sain pari asiaa delegoitua ja muut ehdinkin saamaan alta pois. Sitten adios muutamaksi viikoksi, no okei keskiviikkona menen töihin, mutta kyseessä on tiimipäivä eli sitä ei lasketa. Näin riehakkaissa tunnelmissa meidän officella ollaan :) vierelläni ihana kollegani ja Santoriniin kanssani suuntaava Irma.

Viikonlopun ohjelmasta vastasi ystäväni Emilia 6 v, jonka hain heti töistä lähdettyäni. Aloitimme viikonlopun ja minun lomani käymällä syömässä, pelkkä ajatuskin ruuanlaitosta oli liikaa. Sitten kauppaan ja hyvän leffan metsästykseen. Perjantai-illan viihdytyksestä vastasi Disneyn Frozen, joka on aivan ihana love story. Iltapalan yhteydessä tehtiin vähän kirjoitushommia ja keksittiin satuja, ei voi muuta kuin ihailla lasten mielikuvitusta.

Kuvitelmani jalkapallon katsomisesta joutui romukoppaan, sillä nukahdin lapsen nukuttamisen yhteydessä. Tyypillinen amatöörivirhe, lapsenvahtikokemukseni onkin aika mitäänsanomatonta. Unentokkurassa yritin virittäytyä pelitunnelmaan, mutta totesin pian, että yöunet olisivat parempi vaihtoehto. Mulla oli sellainen tunne, että aamulla mentäisiin heti kukonlaulun aikaan.

Lauantai käynnistyikin vauhdikkaasti, vaikkakin allekirjoittaneella oli ongelmia hieroa unihiekkoja pois silmistä. Koska oma vireystasoni vaati kofeiinia ja hetkisen lokoisan tuumaustauon katoin pikkuihmisiin aamupalan sohvalle, vanhemmat vielä kiittelee mua. Järin pitkään en ehtinyt heräillä, kun oltiin jo yhdeksältä uimahallilla. Lastenaltaan vesi oli jäätävää, taisi unohtua lämmöt viikonloppuna. Oli siten pakko liikkua ja pomppia, ettei jäätynyt. Onneksi mulle keksittiin jatkuvalla syötöllä tekemistä, vuoroin toimin pomppukoneena ja vuoroin aaltojen tekijänä. Kuten olen usein todennut, vesi on mahtava elementti sekä sopii vauvasta vaariin, taas se tuli todettua.

Vaikka päivä sujui varsin mukavasti yhdessä touhuillen ja hoidokkini oli täysin mallikelpoinen olin totaalisen uupunut. On vaikea ymmärtää miten paljon energiaa tuollaiseen kuusivuotiaaseen mahtuukaan ja missä vaiheessa lapsen riemu muuttuu aikuisen tylsyyteen sekä passiivisuuteen, hieman surullista. Päivällä napattiin mun pikkusisko kyytiin ja suunnattiin maaseudulle, jolloin hyödynsin tilanteen ja kömmin päiväunille. Sillä aikaa pikkuihmiset (sisareni ja Emilia siis) pitivät juoksukisoja, piirsivät ja aloittivat pizzaurakan. Sivusta seuranneena vain ihailin miten hieno tilanne pelkästään pizzan tekeminen olikaan ja isojen töihin osallistuminen toimi loistavana ohjelmanumerona. Kun pizzat oli paistettu ja syöty jatkettiin matkaa eli back to the city.

Laiskana ja hieman kokemattomanakin näissä hommissa tartuin helppoon oljenkorteen. Pyörähdettiin taas videovuokraamon kautta ja iltaa siivitti kotimainen huippuelokuva Heinähattu ja Vilttitossu. Tällä kertaa nukutusoperaatio sujui ensimmäistä iltaa loisteliaammin ja pysyin hereillä, jonka jälkeen hiivin katselemaan jalkapalloa. Tosin nämä iltapelit eivät sovi allekirjoittaneen ruumiinrakenteelle, sillä vireystasoni on jo iltakymmeneltä niin onnetonta ettei keskittymiskyvyllä voi rehvastella...en aio silti luovuttaa.

Sunnuntaina päätin yhdistää lastenhoidon ja golfiin, joten taas oltiin ajoissa liikenteessä. Yritin parhaani mukaan toimia golfpron tavoin, mutta ei se nyt ihan onnistunut. Pieni oppilas turhautui lajin vaikeudesta ja ihmetteli kaikenlaisia sääntöjä. Yhdellä mailalla ei jaksanut kauan harjoitella ja muiden juttelu häiritsi pikkuneidin keskittymistä, selvästi golfarin vikaa...kipinä on istutettu. Rangella siirtyminen kieltämättä hirvitti, sillä mailankäsittely oli neuvoistani huolimatta hurjaa katsottavaa. Kummasti siinä silti lätkittiin palloja pari koria per lärvi ennen kuin huudeltiin heipat golfille.

Ennen vauhtiviikonlopun loppumista käytiin vielä satamassa jätskillä. Kummasti tuo pieni ihmisen alku bongasi joka paikasta leikkipaikan, keinun tai ihan minkä tahansa mahdollisuuden leikkiä. Tuntuu kuin maailma olisi täynnä mahdollisuuksia, seurasin kateellisena vierestä. Itse olin samanikäisenä ujo ja vanhempiini liimautunut, joten siksikin ihailen moista vauhtia. Onneksi olen sentään näin aikuisena ottanut tavaksi mennä erilaisiin tilanteisiin, tutustua erilaisiin ihmisiin ja kokeilla erilaisia urheilulajeja, vaikkakin se tuntuu usein edelleenkin vaikealta.

Siinä vaiheessa, kun sain pikkuneidin ehjänä palautettua kotiinsa ja vieritettyä vastuun pois harteiltani olin huojentunut...ja väsynyt. Painuinkin kotiin ottamaan päiväunet ja olin totisesti levon tarpeessa. Kun akut oli ladattu alkoi paluu arkeen, joten ei kun Jopo alle ja salille. Nämä ekat treenit ovat tuntuneet mahtavilta. Yritän hieman himmailla, mutta tietynlainen voima ei ole kadonnut ja toisaalta tunnen aloittavani aivan alusta eli hiki on saatava pintaan. Sain ihan kivan rinta, olkapää ja ojentaja treenin pakettiin, näin vuorokauden viiveellä ei voi myöskään erehtyä missä on tullut oltua. Sanoisin siis, että varsin onnistunut viikonloppu ja työasiat alkavat olla vain hämärä mielikuva takaraivossa.

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua

Tänään se vihdoinkin alkaa, nimittäin kuukauden kestävät jalkapallon mm-kisat Brasiliassa. Olen itse hurahtanut kisatunnelmiin jo hyvissä ajoin ja lomasuunnitelmiini kuuluu olennaisesti jalkapallon katselu. Muuten se ei oikein onnistuisikaan, sillä aikaeron takia matsit pelataan myöhään, aloitusajat ovat klo 19, 22 ja 01, joten aikaiset aamuherätykset olisivat tuskallisia. Matseja on tiedossa 64 (pahoittelen jos osa faktoista ei täsmää, en yritä edes leikkiä asiantuntijaa) eli hyvin ehtii töllön ääreen. YLE muuten näyttää jokaisen, joten kiitokset siitä. Liian usein urheilutapahtumien seuraaminen edellyttää maksukanavien hankintaa ja se on kyllä suuri vääryys. Kieltämättä golfkanavan hankintaa olen usein miettinyt, mutta toteutus uupuu.

Parin viimepäivän aikana on tullut tehtyä kaiken maailman jalkapallotestejä, etsittyä tietoja netistä ja luettua yhtä jos toista aiheeseen sopivaa. Suuri ongelmani on ollut suosikkijoukkueen valinta, jota en ole vieläkään tehnyt. Olen saanut vinkkejä niin täällä blogin puolella, Ttwitterissä kuin Facebookissakin. Aika monella tuntuu olevan vahvat mielipiteet joukkueesta ja erilaisiin veikkauksiin osallistutaan innolla, tarjolla on siis leipää ja sirkushuveja koko rahalla. 

Seuraavia joukkueita on ehdotettu suosikeiksi:

Italia

Saksa

Ranska

Hollanti

Portugali (Ilta-Sanomien testin tulos)

Brasilia

Kreikka (koska olen pian paikan päällä)

Englanti

Aloitan ehdotuksista huolimatta kisaurakan ilman suosikin valintaa, ehkäpä se valikoituu matkan varrella. Ensimmäisessä ottelussa Brasilia-Kroatia kannatan isäntämaata, mahdollisesti vaihdan suosikkiani lähes päivittäin ottelukohtaisesti. Urheilussa kaikki on kuitenkin mahdollista, joten lopputulos voi yllättää kaikki, avausottelussahan isännät ovat eittämättä suurempi suosikki. Brasseista on luettavissa valtava tunnelataus ja menestymisen paineet, jalkapallohullu kansa ei tule hyväksymään häviöitä, voitto on ainoa varteenotettava vaihtoehto. Ottelu on juuri käynnissä ja äskettäin tuli todistettua katastrofaalinen maali. Tilanne on Kroatian eduksi 1-0, sillä avausmaali syntyi omaan maaliin eli maalintekijäksi merkittiin brasilialaispelaaja. Myötätuntoni on tämän epäonnisen Marcelon puolelle, ei voisi juuri katastrofaalisempaa alkua ollakaan.

Oikeastaan on laji mikä tahansa niin, kun puitteet ovat kunnossa voi kisafiilikseen päästä helposti. Ei siis haittaa lainkaan vaikkei kotijoukkuetta tai -urheilijaa olisikaan mukana. Tuleekohan ikinä todistettua sellaista ihmettä, että Suomi pääsisi mm-kisoihin...we'll see. Neymar puski muuten juuri tasoitusmaalin eli jännää on, go Brasilia go! Jopa mun kotisohva ja läskipohjainen Thomson (en ole siis vaihtanut televisiota isompaan ja hienompaan) ovat suuren urheilujuhlan huumassa. Nyt keskityn täydellisesti otteluun enkä murehdi miten jaksan herätä aamulla, sillä huominen on huomenna.

Salilla viimeinkin

Huh nyt se on taas tehty eli raahauduttu parin kuukauden tauon päätteeksi takaisin punttikselle. Miten mä aina onnistunkin saamaan tälläisia jättitaukoja aikaiseksi? Lähteminen teki tiukkaa ja vitkuttelin kotona kyllästymiseen asti. Loppujen lopuksi oli vain lähdettävä ja matkalla yritin miettiä mitähän siellä osaisi tehdä. Perillä päädyin kaivamaan esiin ruttuisen saliohjelmani ja lähdin sen enempää miettimättä noudattamaan ohjeita. Vaikka olin takonut päähäni, että teen niin varovaisesti kuin osaan oli toteutus hieman haastavaa...joku voi olla huomenna kipeä.

Heti alkuun tuli mahtava fiilis, ymmärsin heti miksi sali on se all time favourite mun elämässä. Mitenköhän se olikin unohtunut? Lihakset olivat heti mukana jutussa ja halusivat revitellä. En mä nyt mitään tappotreeniä edes yrittänyt, mutta sen verran, että sai hien pintaan ja hyvän tuntuman kroppaan. Tauko toki tuntui kropassa, mutta jospa se lähtisi tästä taas kulkemaan, ainakin toivon saavani salikärpäsen pureman. Lähiviikot näyttävät miten homma lähtee rokkaamaan, pieni ryhtiliike ei tekisi lainkaan pahaa.

Tutkimusten mukaan noin kolmekymppiset sinkkunaiset käyvät paljon salilla. Katsoessani ympärille ymmärsin yhden syyn, nimittäin kanssatreenaavat miehet. Täytyy sanoa, että se on yksi erittäin suuri plussa kuntosaliharjoitteluun, miten tämäkin oli unohtunut? Ihmeellinen treenidementia tuntuu vaivaavan. En nyt siis väitä, että tämä on ykkössyy, mutta kyllähän pieni silmänilo piristää mukavasti arki-iltaa.

Huomenna jatketaan golftreenejä ja sitten illalla pitää virittäytyä jalkapallofiilikseen. Oman suosikkijoukkueen valinta on vielä tekemättä, mutta huomenna kannustan isäntämaata eli Brasiliaa. Tästä tulee vielä hyvä kuukausi :)

Harmillista hinnoittelua

Eilen tuli kulutettua viimeinen joogatunti mun kymppikortista ja nyt olisi edessä uuden hankinta. Koska jään parin päivän päästä lomalle olin ajatellut investoida kuukausikortin, sillä ensi viikosta lähtien mulla on aikaa ja lomalaisen joustavat aikataulut. Ainoan mutkan matkaani tekee lomareissuni, joten kuukaudesta jäisi suoraan yksi viikko hyödyntämättä. Harmillisesti kuukausikortteihin ei myönnetä katkoksia, vaikka tiedon pystyisi antamaan etukäteen.

Olin oikeastaan aika musertunut tällaisesta tiedosta, ettei kortille saa jatkoaikaa muuten kuin sairaslomatodistuksella ja sellaistahan ei ole tiedossa. Kehoni kaipaisi joogaa, nytkin viikon tauko tuntui kaikkea muuta kuin hyvältä. Lihakset olivat jumissa ja tunsin itseni kankeaksi, edes lämpö ei pystynyt ihmeisiin. Nautin silti, että sain hyviä venytyksen tuntemuksia ja puolentoista tunnin aikana lihakset alkoivat edes hieman rentoutumaan. Saattaa olla, että pahaksi äitynyt lukemisaddiktioni on taustalla jumittamassa lihaksiani, mutta hyvää kirjaa on niin vaikea laskea käsistään.

Suurin ongelma tässä onkin hinnoittelu ja varmaankin allekirjoittaneen likviditeetti. Kesätarjouksella kuukausikortti maksaisi 99 € ja kymppikortti 135 €. Halvinta olisi ostaa kuukausikortti, mutta viikon menettäminen kaivelee. Tässä kohtaa tekisi mieli vetää kunnon itkupotkuraivarit kehiin, epäreilua sanon minä. Toisaalta hintaero on vain 36 € ja kymppikortin saisi riittämään parikin kuukautta, treenikertoja tosin tulee vähemmän kuin mistä olin haaveillut. Silti tuo euromäärä kaivelee vaikka olenkin jo nukkunut yön ylitse...on tää rankkaa. Kärjistävänä tekijänä on lomareissuni, jonka takia on oltava tarkkana mihin euronsa sijoittaa, että matkalla ei tarvitse kiristellä kukkaron nyörejä liikaa.

Tänään olisi tarkoitus ottaa pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri harppaus salitaukoa pitäneelle, miten tähän tuleekin ajauduttua? Nyt on siis pakko päästä työpäivän päätteeksi sohvalta ylös ja suunnattava pitkästä aikaa K&M:lle. Saapa nähdä miten pahasti kroppani oireilee loppuviikosta, sillä lihakset voivat kokea jonkin sortin shokkireaktion kuntosalikäynnistä, joudun varmaan tekemään päätökseni joogan suhteen. Aurinkoista keskiviikkoa kaikille ihanuuksille, tää lähtee virittäytymään Lappeenrannan työreissua varten.

Kertauskurssilla

Lasken melkeinpä tunteja lomaani, päiviä on enää neljä! Yksi odotetuimmista lomasuunnitelmista on golfkentän kulutus. Alkaa melkein stressata, sillä en ole ehtinyt kentälle juuri lainkaan, todella outoa toimintaa. Toisaalta tekniikkaakin tuntuu olevan vähän hakusessa ja vähäisistä kierroslukumista huolimatta olen hetkellisesti kokenut turhautumistakin. Onneksi työpaikka hoiti homman mun puolesta eli meille järjestettiin kertauskurssi. Kolmena iltana kerrataan tekniikoita juurikin mun pron eli Pekun kanssa. Viime vuodelta jäi myös pari tuntia käyttämättä, joten toivoa paremmasta löytyy.

Koska illan ohjelma oli näinkin tärkeä kiirehdin työmatkalta ajoissa kotiin, aikamoista luksusta ehtiä klo 15:18 junaan. Tunsin itseni hieman lusmuksi, outoa tuollainen, sillä ihan tarpeeksi tuli töitä paiskittua. Kotonakin ehdin hetken lepäämään, sitten bägi olalle ja menoksi. Ekalla kerralla treenailtiin puttaamista ja chippaamista, tulipas muuten tarpeeseen. Kummasti ne opit meinaa vieläkin unohtua talven aikana vaikka mullakin on pelivuosia reilusti takana, taidan olla aika pirun hidas oppimaan, no periksi ei anneta.

Aluksi keskityttiin kropan asentoon ja lähinnä siihen, ettei lantio lähde putteihin mukaan. Meillä naisilla se ei ole niin helppoa, sillä lanteet keinuvat niin luonnostaan. Liike pitäisi lähteä kolmion kautta eli kädet ja hartiat muodostavat kolmion, joka liikkuu hallitusti. Myös vatsa on pidettävä tiukkana, joten treeni tuntui itse asiassa aika rankalta. Tunsin itseni rapakuntoiselta, sen huomaa ettei salilla ole ehtinyt rehkimään, miten sitä oikein ehtisi kaikkialle?

Chippiharjoittelussa tarkistettiin otteet ja keskityttiin painopisteen pitämiseen vasemmalla puolella. Pienen hapuilun jälkeen homma alkoi jopa sujua. Pitäisi raivata kalenteriin aikaa harjoitteluun, sillä nyt pitäisi saada toistoja kehiin...onneksi loma on jo niin lähellä. Seuraavalla kerralla hiotaan jo vähän pidempiä luontejä ja palautellaan mieleen punkkerilyönnit. Mua melkein jännittää millaisia kommentteja mun svingi saa, sillä Peku on aika suorasanainen. Musta opettajan pitää ollakin sellainen, suora ja vaativa, mutta samanaikaisesti tsemppavaa...ihan kuin meitsi duuneissa. Täytyy sanoa, että kivaa oli ja odotan innolla uusia oppeja, torstaina jatketaan.

Kotimatkalla piti pyörähtää kaupassa ja heräteostoksiinhan siinä tuli sorruttua (maailmassa ei liene niin tylsää kauppaa missä heräteostosten teko ei meikäläisellä onnistuisi), investoin siis Ilta-Sanomien MMfutis-lehden. Olen siis ihan kartalla tai no en vielä, mutta uskoisin oppivani tämän myötä. Matseja tulee todennäköisesti tuijoteltua, koska lomalaisella ei ole kiirettä minnekään eikä herätyskello soi aamulla. Pitäisi sen verran kuitenkin paneutua aiheeseen, että tietäisi edes mitä joukkuetta kannustaisi, ideoita otetaan vastaan :) 

Kaikenlaisia muruja

Väsynyt, mutta onnellinen kuvaa fiiliksiä tällä erää parhaiten. Takana on yhden yös hotellireissu Helsingissä kolmen ihanan ystävän seurassa. Kuulumiset on taas vaihdettu, itketty ja naurettu sekä kohotettu maljoja kesälle & ikuiselle ystävyydelle. Olen sanoinkuvaamattoman onnellinen jokaikisestä ystävästäni, nyt tuli treffattua kolmen kärki yhdellä kertaa. Eiköhän tällä jaksa viimeisen työviikon...vielä kun selättäisi kertyneen univelan.

Pääkaupunkiseudulla on tullut rampattua töiden puolesta aika tiiviisti ja Helsinki on tullut tutuksi siinä sivulla. Olen alkanut pitää kaupungista, sieltä löytyy jokaiselle jotakin ja meininki on aivan erilaista kuin Lahessa. Vaikka koti on paras paikka maailmassa on välillä kiva lähteä muualle. Lähdettiin siis eilen heti aamusta liikenteeseen ja junalla kohteeseen. VR:n ennakkolipuilla matka tuli myös aika halvaksi, vain 12 € per lärvi. Jos matkan tietää etukäteen kannattaa ehdottomasti hankkia liput ajoissa, selvää säästöä siis, normihinta lienee lähempänä kolmeakymmentä euroa.

Laukut hotellille säilöön ja kohti kaupunkia. Tulevien matkojen takia heräteostoksiin ei ollut allekirjoittaneen kohdalla varaa, mutta meikkivarastojen täydennys Stockmannin kemppariosastolla oli pakollinen pysähdys...taas kelpaa paklata. Toimin siten vain avustajana ja testasin miehen roolia eli lojuin kyllästyneenä milloin milläkin penkillä sekä etsin seuraa iPadistani. Mut sai tyytyväiseksi vasta, kun päästiin syömään, joku kaukaaviisas oli tehnytkin pöytävarauksen Virgin Oilista.

Päivä hurahti melkein huomaamatta, kierreltiin kaupoissa, syötiin ajan kanssa, ihmeteltiin ison maailman meininkiä, istahdettiin terassille ja käväistiin kahvilla. Ihailtiin myös läpi kaupungin kulkevaa paraatia, joka ainakin varusteluineen tuntui liittyvän ensi viikolla alkaviin jalkapallon mm-kisoihin. Meinasi väsymys yllättää, kun oltiin jatkuvasti jalkojen päällä. Onneksi ehdittiin levätä hetki hotellilla ennen kuin suunnattiin mun murujen kanssa Muru-ravintolaan, joka on suosikki julkkiskokkini eli Henri Alenin mesta...voi sitä makujen ilotulitusta.

Reissu oli täydellisen onnistunut, pyörittelen mielessäni käytyjä keskusteluita ja ammennan niistä energiaa. Vaikka parit maljatkin tuli nautittua ei yöelämä kutsunut, joten kotiuduttiin hotellille ajoissa. Vaikka kadulta kaikui juhlakansan ääniä nukahdin varmaan sekunnissa. Aamun kohokohta oli hotelliaamupala, jolla tuli tankattua oikein huolella, kokkihan on taas laiskotellut, joten kotona ei ole mitään syötävää.

-Virpi

PS: Ravintola Muru kannattaa pitää mielessä, ruoka ja tunnelma ovat niin omaa luokkaansa

Ilon pisaroita

Tapasin eilen henkilön, jota elämä oli koetellut. Kauan odotettu loma oli muuttunut painajaiseksi ja pitkä parisuhde oli karahtanut yllättäen karille. Siinä oli pari viikkoa keräilty itseä, hoidettu pikainen muutto omilleen, kadotettu unirytmi ja yritetty löytää syitä suruun. Vaikken tunne kyseistä ihmistä sen suuremmin pystyin aistimaan hänen pahan olonsa ja samaistumaan särkyneen sydämen syndroomaan. Rakkaudessa on se kääntöpuoli, että voi käydä ikävästi, mutta se riski on silti otettava aina uudestaan ja uudestaan. Annetaan meille sinkuille lupa uskoa tosirakkauteen...prinssiä odotellessa. Jäin lopulta miettimään sitä kuinka paljon ympärillämme on pieniä ihania asioita, joista voi olla onnellinen vaikkei mitään maata mullistavaa olisikaan lähipiirissä. Siispä ohessa pieni onnellisuuslistaus ala me eli millaisia ilonpisaroita mun maailmaan mahtuu:

- Eilen oli kiva koulutusryhmä ja sain kehuja vetämästäni valmennuksesta 

- Aurinko on hellinyt muutaman päivän

- Investoin lukemista lomaa varten, koska lukeminen on ihanaa

- Enää 5 työpäivää ja olen lomalla!

- Lähden kolmen viikon kuluttua ystäväni kanssa Santoriniin

- Kävin eilen kampaajalla ja mulla on ihanan punainen kesälook

- Pyörähdin eilen satamassa syömässä, hyvässä seurassa...osittain hieman yllättävässäkin sellaisessa

- New Yorkin loma marraskuussa lämmittää mieltä, nyt on hotellikin onnistuneesti varattu eli unelma on taas askeleen lähempänä

- Tänään karistan kotikaupungin tomut tassuistani ja lähden 3 ihanaisen ystäväni kanssa Helsinkiin minilomalle

Mulla nyt tuntuu olevan aika makeitakin juttuja lähipiirissä, mutta ne on vain järjestelykysymyksiä. Kerranhan täällä vain sitkutellaa, joten parempi toimia nyt eikä mahdollisesti joskus tulevaisuudessa. Tärkeintä on kuitenkin iloita kaikesta mahdollisesta, sillä se antaa voimia myös elämän polulla vastaan tuleviin alamäkiin ja kivikkoihin. Aurinkoisen ihanaa viikonloppua kaikille <3

Liike on lääke

Jatkoin tiedonkeruutani nivelrikosta, tällä kertaa marssin työterveyteen fysioterapeutin pakeille. Täytyy sanoa, että onnittelin itseäni päättäväisyydestä ja siitä, että varasin ajan. Sain hyödyllisiä jumppaliikkeitä, joilla voin hidastaa vaivan etenemistä ja tietoa siitä mitä liikkeitä tulisi varoa sekä mitä suosia. Eiköhän näillä eväillä pärjätä oikein hyvin. Jätän siis ajatukset särkylääkkeistä ja noudatan saamaani neuvoa siitä, että liike on lääkkeistä parhain. 

Oikea eli se ärsyyntynyt polveni teipattiin myös kineesioteipillä. En oikein tiedä onko moisesta apua, mutta kokeillaan nyt kaikki keinot kerralla. Huomenna pitäisi kyllä sonnustautua mekkoon ja sukkahousuihin eli dilemma on valmis. Pitää varmaan ostaa teippiä varmuuden vuoksi varastoon, itse teippausoperaatio ei vaikuttanut näin ensinäkemältä kovinkaan vaikealta. Kaikkea sitä tuleekin testattua matkan varrella.

Muiltakin osilta päivä oli varsin onnistunut sellainen, on oikeastaan aika kivaa olla mä. Päivällä buukattiin mun lähimmän kollegan ja ystäväni Irman kanssa lomareissu Santoriniin. En ole ikinä haaveillut löhölomasta, mutta nyt odotan malttamattomana maisemanvaihdosta ja aurinkoa...tullaan ihan just tai no kesäkuun lopussa. Sen verran tutkittiin tietoja, että pyörien vuokraaminen voisi olla hyvä idea eli pelkästään altaalla ei aiota löhöillä. Ainoa haaste lienee se, että työasioita ei pitäisi vatvoa reissun päällä ja näissä työkaverisuhteissa se on helpommin sanottu kuin tehty.

Positiivista energiaa tankanneena tartuin erääseen pitkittyneeseen projektiin. Tuli tossa syksyllä investointua yhdeltä tutulta Jopo, jonka ohjaustanko oli auttamatta liian korkealla. Kyllähän sillä ajeli, mutta virheellinen ajoasento tuntui käsissä häijysti. Päättäväisenä lainasin naapurista työkalut ja sitten hommiin, olin niin vakuuttunut taidoistani (vaikea sanoa mihin kuvitelmani perustuivat). Hetken puuhasteltuani totesin, ettei homma sujunut kuin Strömsössä, joten kipaisin tutkimaan käyttöohjetta...siihen on syynsä miksi ohjeet pitäisi lukea ensin ja toimia vasta sitten.

Onnistuin ruuvailemaan yhden kappaleen kokonaan pois paikoiltaan ja sitten olikin hyvät neuvot kalliit. Ensin apuun saapui ystäväni naapurista ja hetken ihmettelemisen jälkeen totesimme, ettei naisenergialla nyt pärjättykään. Melkein kiikutin jo pyörän huoltoon, mutta onneksi naapurin jälkikasvu tiesi välittömästi kuinka toimia. Seuraavalla kerralla en edes yritä lainata työkaluja vaan pyydän apumiehen paikalle heti ensimetreillä. Tarinan opetus on muuten se, että hyvät naapurit ovat kultaakin kalliimpia, kiitos Minna & Co <3

Kiinalaista lääketiedettä ja penkkiurheilua

Hiukan jännitti mitä tuleman pitää, kun kolkuttelin kiinalaisen lääketieteen gurun eli Timo Aron pakeille. Tarkoituksena oli siis saada helpotusta nivelrikkovaivoihini, jotta pystyisin liikkumaan täysillä ja unohtamaan alkavan kipuilun heti ensimetreillä (vaivathan ovat vielä hyvin mitättömiä). Tällaisissa tilanteissa rentous ei ole vahvin puoleni, joten akupunktioneulojen laittaminen polviin tuntui aika häijyltä. Sitten alkoi varsinainen hoito eli neuvoihin johdettiin sähköä...valehtelisin jos väittäisin kokemusta miellyttäväksi.

Alussa sain itseni melkein paniikkiin ja taisi pyörtyminenkin olla lähellä. Kovin lokoisaksi en saanut oloani tehtyä vaikka kuinka yritin, elämäni pisin vartti varmaankin. Yhdessä vaiheessa erehdyin katsomaan miltä operaatio näytti ja taas alkoi heikottaa, minäkö muka herkkis? On vaikea kuvailla miltä hoito tuntui, ei se nyt kipua aiheuttanut, mutta jännityksen takia olo oli jotenkin häijy. Kun sähkö otettiin pois aloin jo rauhoittua, mutta neulojen poisto oli oikeasti kivuliasta.

Toimenpiteen jälkeen polvet tuntuivat vetreiltä, hieman puumainen tunne oli poissa ja allekirjoittanut hyvin helpottunut. Onnistuin hikoilemaan hetkessä paidan märäksi, löysin siis jotain joka on kauheampaa kuin hammaslääkärissä käynti. Näin jälkikäteen parissa neulan pistokohdassa on hieman outo tuntemus, mutta kipua ei tunnu lainkaan. Luotan sokeasti siihen, että hoidosta oli hyötyä ja etten kolkuttele samoilla ovilla ihan pian. Seuraavalla kerralla otan varmaan äitin mukaan :)

Oli pakko oikaista hetkeksi sohvalle ja sulatella kokemusta. Uppouduin taas hyvän dekkarin pariin, pakonomainen lukemisintoni on taas ryöpsähtänyt päälle, tosin en yritä lainkaan hillitä addiktiotani. Hetkisen kuluttua ahteri ylös sohvalta ja nokka kohti uusia haasteita tai no oikeasti suuntasin Lahden urheilukeskukseen FC Lahden peliä seuraamaan. Rehellisyyden nimissä jalkapallon säännöt ovat vielä hieman huterasti hallussa, mutta tykkään seurata peliä, siinä vaan on jotain...ei kai se turhaan ole maailman suosituin urheilulaji.

Peliä seuratessa vaihdettiin ystäväni kanssa kuulumisia, nautittiin ihanasta kesäillasta ja fanitettiin kympillä. Erätauolla suunnattiin päättäväisesti makkaran ostoon ja sitten jaksoi taas hyvillä mielin palata katsomon puolelle. Itse ottelu oli paikoin hieman tylsä, tosin Lahti oli vahvempi kuin TPS ja loppujen lopuksi taululle jäi lukemat kotijoukkueen hyväksi 2-0. Päivä päättyi siten onnellisesti ja aivan saletisti raahaudun katsomon puolelle uudestaan. Ja arvatkaas mitä? Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin niin hieman odotan jalkapallon MM-kisoja, sillä ne on sopivasti mun kesäloman aikaan eikä lomalla ole tunnetusti aikatauluja.

Jumitusta

Olen jokseenkin hyväksynyt sen tosiseikan, että kerran pari vuodessa kroppani tekee totaalisen jumituksen. Niska menee täysin juntturaan, päätä särkee loputtomasti, ajatus ei kulje ja kipu vihloo pahimmillaan käsivarsiin asti. Nyt on juuri sellainen tilanne valloillaan, ei jaksa oikeastaan edes hermostua suuremmin. Ainoa mikä jurppii niin yritä siinä sitten toimia ja painaa töitä, etenkin kun takaraivossa painaa fakta siitä, että jään lomalle ihan kohta. Myönnetään toinen jalka alkaa olla lomalaitumilla, mitähän ensi viikolla tapahtuu? Lomakammassani on siis kahdeksan piikkiä ja aika monta hommaa olisi ehdittävä hoitamaan kympillä kuntoon.

Eilen piti luovuttaa kesken päivän ja painuin kotiin nukkumaan. Nappasin naamariin yhden relaxantin ja sitten podin pienimuotoista lääkepöhnää useamman tunnin. Tarkoituksena oli raahautua pitkästä aikaa salille, mutta haaveeksihan se jäi. En olisi yksinkertaisesti jaksanut miettiä yhtäkään liikesarjaa ja kanssatreenaajien näkeminen olisi ollut liikaa. Epäilen, että sali olisi halunnut järjestää mulle yksityistilaisuutta, vaikka jälleennäkemiseni parin kuukauden tauon jälkeen on varmasti yksi vuoden kohokohdista.

Kroppa kaipasi kuitenkin liikettä, joten päädyin löysän letkeälle lenkille siskoni kanssa. Ei olisi varmaan tahdonvoima riittänyt jos olisi yksin pitänyt lähteä. Joskus sparripari on siis erittäin toimiva ratkaisu, etenkin jos kärsii jonkin sortin lorvikatarista. Lihasjännitystä laukaistakseni otin yöksi toisen lääkkeen, tulipa huidottua tainnuttavat yöunet. Aamulla lääke tuntui yhä sumentavan ajatusta, joten päätin pärjätä ilman kemiallisia aseita...ei ole muuten ihme jos tuollaisiin jää koukkuun, häijyä kamaa ja vielä laillista sellaista. Muutenkin on tyhmä paikata vikaa ja olla välittämättä juurisyistä, lääke on oikeastaan itsensä huijaamista.

Tartuin siten härkää sarvista ja lähdin pitkästä aikaa (peräti 3 päivän tauko) hot joogailemaan. Haasteen suorittamisen jälkeen tuntui oudolta palata mestoille. Päätin heti alkuun keskittyä kaikkien lihasjumitusten avaamiseen, nyt ei ollut tarvetta revitellä suuremmin. Lihaskireys tuntui heti ensihengityksestä lähtien, niskojen ja selän lisäksi omituinen jumitus tuntui koko kropassa. Missähän välissä mun reidetkin ovat alkaneet kirrailla niin maan pirusti? Jooga teki silti hyvää, se helli minua sisältä ja antoi toivoa paremmasta huomisesta. Nyt päälle makeat yöunet ja aamulla uudella innolla uutta päivää kohti.

Hankintoja

Ennen golfkentälle kurvaamista oli hyvää aikaa pyörähtää kaupoilla ja tehdä vähän hankintoja. Ensimmäisenä eksyin kenkäkauppaan ja investoin uudet kesätennarit. Olisin toki pärjännyt ilmankin jos ihan tarkkoja ollaan, mutta toisaalta tennarit toimii aina ja olin harkinnut investointia pitkään. Sitä paitsi, kun olen vihdoinkin löytänyt silmää & jalkoja miellyttävän kenkävalmistajan niin suotakoon se minulle. Näillä sitten pistetään tassua toisen eteen tänä kesänä niin maan vimmatusti.

Seuraava pit stop olikin jo hieman järkevämpi liike eli Life-kauppaan matkasi hän. Nivelrikkouutisista sisuuntuneena päätin muutaman vuoden superfood taukoni ja latasin koriin OptiMSM-jauhetta, joka on nivelvaivoista kärsiville. Kaikki pelottelivat minua mausta, mutta asiantuntevan myyjän avustuksella ostin Puhdistamon tuotteen, jossa on C-vitamiinia (auttaa imeytymisessä) ja melkeinpä miellyttävä sitruunainen maku. Smoothieinnostukseni johdosta ostin myös Spirulinaa, joka parantaa mm veriarvoja, ne eivät ole ikinä olleet turhan korkealla. Ystäväni oli suositellut Chian-siemeniä, jotka aion sujauttaa aamupalasmoothieni joukkoon. Kokonaisuuden kruunasivat hampunsiemenet, joissa on mm reilusti omegoita, joiden saannista pitäisi pitää jatkossa huolta. Jesh nyt on hyvä arsenaali käytössä! Kunhan tutustun näihin tuotteisiin tarkemmin voisin rustailla niistä myöhemmin lisää, joten I'll be back.

Koska maauimalakausi on alkanut ja uimaankin tekisi mieli oli kolmas etappini urheiluliike. Vanhat uimalasini ovat roskiskamaa, joihin on palanut käämit lukuisia kertoja, joten uutta kehiin. Päätin ostaa samalla uimalakinkin, minne lie vanha onkaan kadonnut. Ainoa mikä yhtälöstä puuttuu on se, että saan kalenteriini sovitettua uintireissuja. Pitääkin tutkia aukioloaikoja, sillä säänkin pitäisi suosia ensi viikolla. Muutenkin maauimala on mun mieleen ja vesi lienee yksi lempielementeistäni.

Että sellainen reissu, rahaakin paloi ihan huomaamatta, mutta ainoa varsinainen heräteostokseni taisi olla pötkö maksamakkaraa ruokakaupasta. Tosin se maksoi vain euron, joten eiköhän se sallita ja kyseinen tuote on varsin maukasta leivän päälle levitettynä. Päivän golfkierros tarjosi lähinnä paljon kokemusta, katkeransuloista kiintymystä lajiin ja hyvää seuraa. Lyönneistäni puuttuu rauhallisuus ja varmuus, rutiinia pitäisi saada kehiin, mutta se vaatii myös rangen kuluttamista...kaikkialle sitä pitäisikin ehtiä. Ulkoilutin draiveriani kunniallisesti ja pääsimme astetta lähemmäs toimivaa yhteistyötä, eräänä kauniina päivänä me ollaan vielä hyviä yhdessä. Todellista onnea kesti yhden PARin verran, joten en suinkaan heittänyt kirvestä kaivoon, tästä on hyvä jatkaa matkaa.

Kesä, sangriaa ja ystäviä

Välillä on hyvä laittaa ystävät ja rento yhdessäolo ykkösprioriteetille, silloin kaikki muu saa jäädä taka-alalle. Eilen oli juuri sellainen päivä...sellaisen päivän aikana voi myös ladata akkuja ja ehtii hyvin jutella ne päivän polttavimmat mieltä painamasta. Annoin myös kropalle vapaapäivän eli ei joogaa eikä mitään muutakaan liikuntaan liittyvää. Sen sijaan koti sai taas kaipaamansa viikkosiivouksen, mistä se kaaos aina kehittyykin viikon mittaan? Myönnettäköön, että joku peilistäni katsova oli saanut vaatekaapin aika hurjaan kuosiin, mutta nyt sekin on vain taaksejäänyttä elämää.

Käytiin ensin porukalla kaupassa ja ladattiin kärryt kaikenlaisia herkkuja täyteen. Sitten Alkon kautta kotiin tai siis ystäväni kotiin. Viriteltiin kesän kunniaksi (sää ei ehkä tarjonnut parastaan) ensihätään kannullinen sangriaa ja sitten hoidettiin tykötarpeet raclettea varten kuntoon. Täytyy sanoa, että raclette oli erittäin toimiva ratkaisu, päästiin herkuttelemaan rauhallisesti ja omien pannujen kasailu oli muutenkin mukavaa. Nälkäkin tuli aika nopeasti taltutettua ja sulattelun jälkeen mahtui vielä ihana mansikka-marenkijälkiruokakin kitusiin...smack!

Olin ajatellut lähteä kaupunkiin, mutta rento keskustelu ja kolmen karvakuonon touhujen seuraaminen vei voimat, hyvä niin...päädyin siten ihmisten aikoihin kotiin nukkumaan. Ilta oli kaikin puolin onnistunut ja tänään on virtaa vaikka ja mihin, pitänee ottaa uusinta. Ainoa miinuspuoli on se, että kaipuuni nelijalkaista kämppäkaveria kohtaan nousi entisestään. Suunnitelma kissaherran hankinnasta mielessäni elää vahvana, mutta sitä ennen pitää säästää rahaa ja käydä lomailemassa paikassa nimeltä New York!

Tämän päivän ohjelmassa olisi kierros golfia. Sen verran väljällä aikataululla mennään, että huonot lyönnit huidotaan rangella alta pois ja sitten asiaan. Sen suurempia tavoitteita ei ole, mutta rentoa tatsia pitäisi haeskella ja hieman rutiineja takaraivoon. Onneksi lomani alkaa ihan kohta, sitten golfkenttää ehtii kuluttamaan kunnolla ja kukapa tietää ehkä se haaveilemani kehitys tapahtuu juurikin tänä vuonna.

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!