Ihana sunnuntai

Voi mikä ihana aamu mulla olikaan! Heräsin jo kuudelta, mutta jäin pyörimään sänkyyn ja ajattelin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Lopulta vääntäydyin ylös yhdeksältä ja sitten alkoi tunteja kestänyt aamukahdittelu. En tiedä ketään muuta, joka pystyy hautautumaan aamukahvinsa kanssa yhtä pitkäksi ajaksi sohvan nurkkaan. Siinä samalla tutkiskelin Juoksija lehden mukana tullutta juoksukalenteria, Suomi on todellakin täynnä juoksutapahtumia.

Mun kesän juoksukalenteriin on nyt merkitty seuraavat tapahtumat:
4.5 HCR eli Helsinki City Run
26.5 Uusi Lahtu -juoksu
29.6 Big Band run (Imatra)
21.9 Kullervo-maraton (Joutseno)

Ja vähän alkoi poltella 12.10 juostava X-run Holiday Club Saimaa, jossa olisi vaihtoehtoina 11,5 km sekä 23 km pitkät lenkit. Maastojuoksua eli ihan eri meininki kuin noissa puolimaratoneissa. Houkuttelin jo vähän kaveriakin mukaan, mutta päätöstä ei vielä tehty.

Kalenterista puuttuu joku kiva tapahtuma heinä-elokuulta. Mua kiehtoo ajatus Helsinki City Maratonista, joka olisi 17.8 ja sehän olisi täyspitkä maraton. Aion juosta ensin HCR:n ja Lahden puolimaratonin ennen päätöksen tekoa. Jotenkin tuo juoksu tuntuu nyt kiehtovan ja haluaisin testata mihin tästä kropasta on. Olisi vaan paljon helpompi lähteä, jos joku lähtisi kaveriksi. Kaikki mun tutut vaan pitävät ajatusta täysin hulluna. Pitäisihän sitä vaan haasteita olla.

Pitkäksi venyneen aamukahvittelun jälkeen tuli kiire, kuinkas muutenkaan. Miten voi tulla kiire jos herää klo 6 ja matkaan on lähdettävä 13:30? No eipä siinä pelkän aamukahvin voimin lähdin golftreeneihin. Tänään olikin puttipäivä ja meillä oli 6 eri puttipistettä. Pro pisti meidän puttiotteet uusiksi ja kuten aina muutos tuntui alussa ihan mahdottomalta. Puolentoista tunnin treenaamisen jälkeen putit alkoivat uppoamaan ja sain paljon varmuutta kesää ajatellen. Voi kun pääsisi jo ulos pelaamaan!

Puttitreenit ovat yllättävän rankkoja, asia jota golfin dissaajat eivät voi ymmärtää. Alaselkä oli paikoitellen tulessa, mutta erilaiset puttitehtävät olivat niin mukavia, etten viitsinyt piitata moisesta. Lopussa ehdin treenaamaan svingiäni vielä puolisen tuntia. Toinen pro kävi kuvaamassa lyöntiäni pari kertaa ja sain hyviä vinkkejä. Alan saamaan lyöntini kasaan ja varmuus kasvaa samalla. Kiva treeni parempi mieli totesi kanssatreenaajani, joten hymyissä suin pääsin kotimatkalle.

Vasen peukalotyyny kunnolla putterin päälle
Ttästä lähtee täydellinen puttiote

Kello näytti puoli viittä päästessäni läheiseen kauppakeskukseen ja mä olin pörrännyt pelkän aamupuuron & kofeeiinin voimin. Bägistä oli löytynyt pari proteiinipatukkaa, mutta niillä sai vain pidettyä verensokerin hallinnassa, nälkä alkoi olla valtava. Olen vastustanut pikaruokapaikkoja ja naureskellut Subwaylle, jota mainostetaan urheilijoiden ravintolana. Muutaman testin jälkeen olen pyörtänyt pääni, se on yksi parhaista vaihtoehdoista kun nälkä riivaa kehoa. On vaan osattava valita oikein eli täysjyvä patonki, juusto pois ja kastikevaihtoehdoista kannattaa valita se vähärasvaisin vaihtoehto. Kannattaa siis kokeilla ja ainakin hampparipaikkoja parempi vaihtoehto, paahtopaisti on mun lemppari.

30 cm subi ja vettä

Mahan täytyttyä eksyin viereiseen urheiluliikkeeseen ja bongasin alepöydän, joka notkui golfkengistä. Aikani mietittyäni suuntasin kassalle valkoiset Adidakset kainalossa ja vaaleanpunainen hanska kourassa. Kassalla ihmettelin ääneen, miten nahkahanskan sai alle neljällä eurolla, olisi pitänyt ostaa läjä. Tykkään käyttää nahkaista hanskaa, keinonahkaiset ovat niin paljon huonompia, ei haittaa vaikka hanskat maksavat noin 20 €/kpl. Pehmeä nahkahanska kuluu vaan nopeasti loppuun, joten niitä kuluu kauden aikana useampi. Meitsi alkaa olla valmiina golfkautta 2013 varten...lumi vaan pysyy turhan sitkeästi maassa.

Illan aikana pitäisi kokkailla eväät työmatkaa varten ja pakata matkalaukku. Olen onneton pakkaaja, mutta nyt koitan muistaa salikamat, juoksuvermeet, bikinit ja uimalasit. Niin ja pitää sinne varmaan kolme edustavaa vaatekertaa työpäiviäkin varten viikata. Nyt on vaan niin reilusti virtaa, että pääsen takaisin normaaliin treenimoodiin...ihanaa!

I am back

Muutama viikko siinä meni räpiköidessä, mutta nyt tuntuu siltä, että liikuntataukoilut ovat ohi...oon voimissain! Vielä kun noi työhärdellitkin saadaan kuntoon niin voin keskittyä täysillä kevään tuloon. Torstaina pää kävi kierroksilla ja mietin kuinka saan nollattua itseni työpäivän päätteeksi. Salitreenin suljin pois, sillä pitäisi muokata omaa ohjelmaa ennen uuden treenikauden alkua ja juoksuun pakkanen oli turhan pureva. Onneksi pystyin nakkaamaan golfbägin autoon, autokin tuntuu toimivan, ja suuntaamaan Vierumäelle.

Golftreenit ovat jatkuneet nyt pari kuukautta. Tie on ollut aika kivinen, alussa lyönnit sujuivat hyvin ja hihkuin riemusta. Sitten kadotin kaikki golftaiteen säännöt ja aloin rakentamaan tekniikkaani alusta, ties kuinka monennen kerran. Muutaman kerran lähdin treeneistä hammasta purren ja itkua pidätellen. Teki todellakin mieli luovuttaa vaikka tiesin, että golf ei ole luovuttajien laji ja minä en ole luovuttaja. Parin viikon pakkolepo svingistä teki lopulta hyvää ja menttaaliharjoittelu tuntui toimivan parhaiten. Nyt liikerata alkaa olla kunnossa ja olen voinut siirtyä eteenpäin harjoittelussa. Se pirullinen backsving ongelmineen on taltutettu ja keskityn nyt mm läpivientiin ja loppuasennon optimointiin. Vaikka lompakko on eri mieltä aion jatkaa harjoittelua maaliskuun ajan, huhtikuussa pääseekin jo ulos treenailemaan. Tässähän alkaa taas innostumaan!

Toistoa, toistoa, toistoa...

Tämän hiljaiseloni aikana on kuitenkin tapahtunut kaikkea. En ole silti lopettanut elämistä. Ilmassa tuoksuu kevät vaikka pakkanen kohoaakin yhä hurjiin lukemiin. Olen uudistanut vaatekaappini ja täyttänyt sen keväisillä väreillä. Työkuviot ovat vieneet aikamoiseen vuoristorataan eikä synkistelyltäkään ole selvitty, joten halusin piristää itseäni väriterapialla. Ei ole kovinkaan viisasta terapiaa kävellä vaatekauppaan, mutta joskus on pakko. Toisaalta se on kannattanut, mun kevätlook on kerännyt paljon kehuja...ei ole pelkoa jäädä seinäruusuksi.

Elämä on synkkää minä en

Vaikka kroppa on kaivannut irtiottoa normaalista pidin silti tavoitteet mielessä. Viikko sitten kirmasin innoissani sovittelemaan uusia juoksulenkkareita. Kerrankin oli valikoimaa, suorastaan valinan vaikeus ja iik miten kauniita lenkkaritkin voi olla. Mulle todellakin sopii, että kengät viestii värienergiaa, kyllä juostessakin saa olla nätti. Sanoo nainen, joka meikkasi huolella ennen puolimaratonille lähtöä. Olisin halunnut ostaa kahdet lenkkarit, mutta elämän realiteetit tulivat vastaan. Ei ollut mahdollisuutta pistää 400 euroa kerralla haisemaan...suorastaan harmillista. Niinpä aurinkoisia päiviä ja lumien sulamista odottavat tuliterät Adizerot, ne on kuvassa nuo mustat pinkeillä nauhoilla. Päiväunissa näen Asicsin ihanat pikakiitäjät, mä hommaan ne vielä jollain keinolla.

Herkullisen ihania

Tahtoo tahtoo!

Eilen pinkaisin työpäivän jälkeen juoksemaan. Jätin mittarit ja puhelimet kotiin, suunnattiin Onnin kanssa kevyesti hölkäten liikenteeseen. Fiiliksen mukaan annoin tien viedä ja loppua kohti vauhti alkoi taas kiihtymään. Kilometrejä taittui arviolta 7-8 kilometriä, kerrankin sykkeet tuntuivat pysyvän kurissa ja kotiin päästyäni olin sinut itseni sekä koko maailman kanssa. Onnikin oli ihmeen yhteistyökykyinen ja meillä oli mukava juoksuflow! Aurinko paistoi koko ajan vaikka kello oli puoli viisi kun päästiin lähtemään ja lähempänä kuutta kotiutuessamme. Puolimaraton ei tunnu mitenkään peikolta, sillä juoksu on kevyttä ja saa hyvälle tuulelle. Pieni juoksuvarustehankinta voisi tehdä lisäkipinää, juoksutrikoot ja -paita pitäisi ihan aikuisten oikeasti käydä hommaamassa. Uskoo ken tahtoo, joka vaatekaappini laajuuden tietää.

Viimeksi kerroin, että syömiset ovat olleet vähän niin ja näin. En mä nyt aivan hunningolla ole vaikka nautinkin lipsumisesta. Muutaman viikon ajan olen arkisin pakannut eväät rutiinilla, mutta välipaloissa tulee lipsuttua. Silti tärkein on aamupala enkä vaihtaisi mistään hinnasta ihanaa kaurapuuroani muuhun. Omin pikku kätösin kerätyt mustikat on syöty vaikka olenkin säännöstellyt marjat grammalleen. Nyt on turvauduttu äitin ja isin varastoihin eli kaupan marjat saavat toistaiseksi olla rauhassa. Onko sen parempaa aamua kuin kiireetön aamukahvittelu, kuppi kaurapuuroa ja läjä akkojenlehtiä? No ei ole ei!

Tänään pidän lepopäivän vai pitäisikö sanoa keskityn hyötyliikuntaan. Lähden lapsuudenystäväni kanssa Helsinkiin shoppailemaan tai no mun ei todellakaan pitäisi shoppailla. Korjaan lähden lapsuudenystäväni seuraneidiksi isolle kirkolle. Vaikka mun on pysyttävä ruodussa lähden mielelläni katsomaan mitä kauppoihin on tullut ja ihmettelemään Helsingin vilinää. Teen tämän myön kummin velvollisuudesta, sillä ystäväni on kummityttöni äiti ja kummin kuuluu huolehtia myös kummilasten vanhempien hyvinvoinnista. Velvollisuuksien lisäksi pieni irtiotto omasta arjesta ja pään sisäisestä kaaoksesta tekee hyvää. Huomenna taas golftreeneihin ja matkalaukun pakkausta osa kolmesataaneljäkymmentä, sillä maanantaiaamuna starttaa työmatka kohti Lappeenrantaa.

Parin viikon takainen hotellireissu Helsingissä
Kattojen yllä keikistelyä :)

Aurinkoista viikonloppua kaikille! Nauttikaa keväästä ja valosta, sekä pukeutukaa rohkeasti väreihin!

Tauko tekee hyvää

Heti alkuun pyydän anteeksi etten ole jaksanut antaa blogilleni yhtään ajatusta. Tai no ajatuksia on ollut ja ideoitakin, mutta teot ovat jääneet ajatustasolle. Olen pitänyt taukoa omasta arjestani, kroppa on huutanut niin kovaa lepoa, että olen omistautunut ensimmäisen kerran vuosiin levolle...ja työlle. Viikkoihini on mahtunut vain muutamia liikuntasuorituksia, lähinnä golftreenit ja juoksulenkkejä. Salin ovia en ole sitten Lappeenrannan reissun kolkutellut. Juuri kun salikassi on ollut pakattuna on flunssavirus koputellut olkapäälle ja järki on voittanut tunteen.

Nyt kun takana on turhan monta lepopäivää alkavat seinät kaatumaan päälle. Ulkona paistaa aurinko, kevään merkit pistävät pään sekaisin ja kroppa kaipaa liikettä, kevyet koiran ulkoilutukset eivät enää riitä. Mulla on myös upouudet juoksulenkkarit odottamassa lumien sulamista ja etenkin juoksu on päällimmäisenä mielessä. Puhumattakaan siitä tunteesta, minkä saa lihaksiin kunnon salirääkin jälkeen. Pääsisinkö jo tänään liikenteeseen tai viimeistään ensi viikolla?

On vaikea kuvailla mitä tunteita olen käynyt läpi. Liikunta on minulle enemmän kuin harrastus, se on elämäntapa ja viime viikkoina elämältä on pudonnut hetkellisesti pohja pois. Aika on kulunut hitaasti ja olen tappanut sitä iltaisin TV:n ääressä. Pitkästä aikaa olen perillä niin Kauniiden ja Rohkeiden, Emmerdalen sekä Salkkareiden juonikuvioista. Tällä tiellä en halua pidempään jatkaa.

Jos jotain olen oppinut niin sen, että kaikesta huolimatta tauko tekee hyvää. Joskus on hyvä pysähtyä ja silloin on turha murehtia mm. mitä kehitykselle tapahtuu, nouseeko paino ja olenko huono ihminen...näitä asioita on tosiaankin pyörinyt mielessä. Arvatkaa mitä? Olen oppinut hitusen armollisuutta itseäni kohtaan eli ei tämä nyt ihan hukkaan ole mennyt.

Aurinkoista torstaita kaikille ja lupaan rustailla kuulumisiani sekä hillumisiani hieman ahkerammin!