Pääsiäinen on sujunut levon merkeissä. Olen yksinkertaisesti lorvinut kotona ja ladannut akkuja. Koira majailee vanhempieni luona, sillä halusin keskittyä törkeästi vain itseeni. Työkuvioiden takia olen nukkunut huonosti, joten nyt on pyhitetty aikaa kunnon yöunille ja etsitty kalenterista aikaa päiväunille sekä pitkille aamukahvihetkille...aika luksusta eikö? Nyt kun tässä tunnustan yhtä sun toista niin yksi täysin katastrofaalisella tolalla oleva asia on mun ruokailut. En todellakaan tee niin kuin neuvon vaan skippaan ruokailuja ja korvaan kunnon ruuan pussikeitoilla. Herkut olen silti jättänyt kaupan hyllyille ja se vähä mitä saan suustani alas on ollut ihan laadukasta kamaa.
Jos kuntosali on jäänyt oman onnensa nojaan niin kahdesta asiasta en ole tinkinyt, nimittäin golftreeneistä ja juoksusta. Juoksu on toiminut stressinhallintakeinona ja olen kehittänyt siihen jonkin sortin riippuvuussuhteen, kuinka yllättävää :) eihän sitä pärjää ilman addiktioita. Takaraivossa on vahvasti ajatus 4.5 juostavasta Helsinki City Run:sta sekä lähenevästä golfkaudesta.
Aloitetaanpa nyt siitä rakkaasta golfista! Sunnuntaina pääsin toteamaan Pro:n johdolla, että tammi-helmikuun kipuilut on kipuiltu ja svingi alkaa olla aika mainiossa kunnossa. Pääsin lopettamaan treenit lähes täydelliseen lyöntiin ja hehkuin onnea iltaan asti, niin pienestä se on kiinni. Talvitreenien ansiosta olen myös päässyt aika hyvin kärryille lähipelistä tai ainakin luulen niin. Kaiken kaikkiaan putti- ja chippitreenit ovat menneet koko ajan hyvin. Puttiote on laitettu uusiksi ja heiluriliike on oppikirjan mukainen. Suurin edistysaskel on silti otettu chipeissä, vielä kun sama siirtyisi onnistuneesti greenien läheisyyteen. Eilen opin kärkichipin, jossa mailasta otetaan puttiote ja pallo chipataan poikkeuksellisesti kärjellä eikä koko lavalla. Pallo putosi mattoon vajaan parin metrin ilmalennon jälkeen ja rullasi lähes poikkeuksetta vajaan metrin päähän tavoitereijästä. Jäljellä on enää kahdet treenit ja sitten odotellaan kuumeisesti kauden alkua. Tänään tutkin olisiko Vihti golf avaamassa oviaan, mutta toistaiseksi en löytänyt moisesta merkintöjä.
Seuraavaksi pari sanaa ah niin koukuttavasta juoksuharrastuksestani. Viime viikon lauantaina kävin vuoden ensimmäisen 15 kilometrin lenkin Imatralla ystäväni Evan kanssa. Vaikkei lenkkiä varten ollut tankattu kulki askel mukavasti. Normaalistihan juoksen yksin, mutta kaverin kanssa se vaan sujuu mukavammin. Pitäisi ihan selvästi hommata lenkkikaveri kotikonnuilta, Onnin kanssa juoksu kun ei ole ihan sama asia. Viikon verran vietin lepopäiviä, sillä olin työmatkalla ja reissuhommat vaan tuppaa viemään mehut. Loikoilin siis illat hotellihuoneessa ja fyysisesti rankin ohjelmanumero oli saunominen...sillä ei oikein voi leuhkia.
Perjantaiaamuna ihailin ulkona ollutta valoilmiötä ja päätin suunnata koeajolle. Olen jo pitkään haaveillut siirtäväni talvilenkkarit vaatehuoneen perukoille ja nyt oli aika napata kesälenkkarit käyttöön. Kauniit Adizerot ovat kuin minulle tehdyt ja niiden ansiosta juoksu tuntuu entistäkin paremmalta. Auringon, Adidasten, kahvin ja kaurapuuron voimin juoksin ensin radiomäelle, jossa huitaisin lenkin puolitoista kertaa. Mäeltä kurvasin urheilukeskukseen ja edelleen Pikku Veskulle parin rundin verran. Matka jatkui satamaan, Sibeliustalon ohi pitkälle Niemeen ja hieman eri reittiä kotia kohti. Pari tuntia myöhemmin olin kuin Naantalin aurinko ja askelia oli takana 16 kilometrin verran. Luulen siis olevani valmis puolimaratonille, aikatavoite eli 2 h ei välttämättä toteudu, mutta kyllä sen matkan jaksaa (ellei jotain mystistä tapahdu). Lauantaina palauttelin ensin pienen kävelylenkin muodossa ja myöhemmin vielä hölkkäsin neljä kilometria matalin sykkein, 150 ei saanut ylittyä. Arvatenkin noi palauttelulenkit on tuskaa, kun ei saa kunnolla revitellä.
Eipä silti en mä sitä salia ole unohtanut. Liian pitkän tauon jälkeen suuntasin tänään uusissa vermeissä K&M:lle. Orjallisesti noudatin rinta-selkä-vatsa ohjelmaa ja vau mikä fiilis. Ei voinut muuta kuin ihmetellä mikä mua on estellyt. Tosin tauko oli pakko pitää sen jaksamisen takia, mutta paluu "kotiin" oli ihanaa. Tälle viikolla kalenterista on ihan pakko raivata vielä kaksi salipäivää, sillä lorviminen saa loppua. Mä pelkään myös, että kroppa alkaa löystyä ja etenkin käsivarsissa pitää olla vähän muotoa. Huhtikuun vedän suunnitelman mukaan ja toukokuussa pitää miettiä miten ohjelmaa pitäisi muokata, golfkauden alkaessa kolme salitreeniä on mahdoton tehtävä...ainakin mulle.
Huomenna vietän ansaitun lomapäivän. Lienee tuskin yllätys, mutta omistan sen itselleni. Päivä alkaa kampaajalla eli mieletöntä luksusta. Tukan pituudesta en raaski luopua, mutta väriä pitää vähän tuunata keväisemmäksi. Sitten kurvailen viimeinkin hakemaan rakkaan karvakuononi kotiin, täällä alkaa ollakin turhan yksinäistä. Eiköhän me sitten palata Onnin kanssa takaisin arkeen ja aletaan treenaamaan kesäkuntoon.
Aurinkoista kevättä kaikille, nauttikaa lisääntyneestä keväästä...ylös, ulos ja lenkille!
