Ei liene kenellekään yllätys, että työmatkat ja reissaaminen on kaikkea muuta kuin lempipuuhaani. Mutta ei auta itku markkinoilla eli mars matkaan! Neljän päivän aikataulu on sen verran tiukka, että katsoin parhaaksi roudata eväät mukanani. Mun Tupperware kokoelma oli koetuksella, kun purkitin sunnuntai-iltana mukaan neljän päivän salaatit, välipalarahkat ja keitetyt kananmunat iltapalalle. Maailmassa on Tupperware-edustajia, joiden kokoelmat kalpenee mun sinkkukeittiön varustetasolle...tämä ei ole vitsi. Aamupalan imaisin vasta kymmeneltä, joten lounas venyi ja arvatenkaan välipala-aikaan ei ollut nälkä. Kaiken kukkuraksi mun kananmunat unohtui officelle, joten goodbye iltapala, parempi tuuri huomenna :)
Loimaa on kuitenkin osoittautunut positiiviseksi yllätykseksi. Työpäivä meni hyvin ja tutustuin moniin mukaviin ihmisiin, ehdottomasti tämän duunin parasta antia. Kun päivä oli pulkassa suunnattiin kollegani Sannan kanssa hotellille ja syömään. Paikallinen Pihvilinna niminen paikka teki vaikutuksen ja listalta olisi löytynyt vaikka ja mitä. Valitsin paikkakunnan erikoisuuden biisoni burgerin salaatilla, onneksi älysin vaihtaa ranskalaiset vihreään vaihtoehtoon. Suhteellisen tuhtia kamaa, mutta liha oli herkullista ja korkealaatuiset raaka-aineet maistuivat niin hyville. Nautin vuoden 2013 toistaiseksi parhaan ateriani eli tuota paikkaa suosittelen lämmöllä. Bongasin listalta seuraaville illoille pari herkullista vaihtoehtoa, enää ei haittaa yhtää vaikka reissussa menee koko viikko.
Kun ruoka oli vähän lasehtinut lähdin kohti paikallista kuntosalia, Liikuntakeskus KuntoPaikkaa. Vaikka olin kysellyt koordinaatteja pariinkin otteeseen päädyin hortoilemaan kylän raitilla (oikeesti Loimaa on kaupunki). Juuri kun epätoivo meinasi iskeä olinkin kohteessa. Odotukset eivät olleet korkealla, mutta voi mikä vau efekti oli edessä. Kaivelin rahapussia esille, mutta pääsin ilmaiselle tutustumiskäynnille. Kerroin kyllä rehellisesti olevani työmatkalla ja kotikaupunkini, ei musta ihan hevillä kanta-asiakasta taida tulla. Siitä huolimatta pääsin treenaamaan maksutta. Taas yksi plussa mun työkuvioissa, pääsee tutustumaan uusiin paikkoihin. Ei tää matkalaukkuelämä nyt ihan kamalaa olekaan.
Flunssa tuntuu vielä, joten ei tässä nyt riemusta hihkuta. Sen lisäksi viikon mässäily ja lorvinta on tehnyt hallaa mun vyötärön ympärykselle. Ketähän tästäkin voi syyttää? Tilannetta ei korjannut vatsaa turvottanut hampurilainen, mutta kaikkea ei voi saada. Pienistä miinuksista huolimatta sain vedettyä hyvän treenin, ainakin etureidet tuli pumpattua tilaan nimeltä jumitus. Vähän piti käyttää mielikuvitusta, sillä sali poikkesi K&Mstä varustetasoltaan, mutta pidin sitä vain mukavana vaihteluna. Tuli niin hyvä fiilis, kun pääsin vähän hikoilemaan ja työasiat katosi mielestään ihan itsestään, nämä on niitä syitä miksi liikkuminen kannattaa.
Hotellilla mua odotti saunavuoro, sillä olin tilannut saunan valmiiksi. Loimaan Seurahuone on pieni hotelli, joten meininki on (positiivisella tavalla) erilaista kuin ketjuhotelleissa. Oi miten ihana päätös päivälle ja lempeät löylyt. Työmatkaharmitus on kadonnut täysin ja odotan huomista työpäivää sekä iltaa. Huomeniltana lähden katsomaan kuinka lenkki kulkee näillä leveysasteilla ja kestääkö mun kuntoni astetta kovempaa rääkkiä.
PS: Eiliset golftreenit sai mut melkein itkemään. Svingi oli kadonnut viikossa eikä mikään tuntunut luonnistuvan. Sen lisäksi tunsin itseni sairaaksi, kääk noiden flunssien kanssa. Onneksi en ollut yksin epätoivoni kanssa, pari naista tuntuivat olevan samassa tilassa...lievä lohtu. Teki mieli lähteä kesken kaiken kotiin ja pistää mailasetti myyntiin. Jostain se sisu kuitenkin löytyi ja toinen Pro sai mut taas kartalle. Viimeisten kymmenen minuutin aikana aloin taas löytää jutun juuresta kiinni. Oiskohan se taas viikon päästä helpompaa?
maanantai 28. tammikuuta 2013
torstai 24. tammikuuta 2013
Mökkihöperö
Neljäs päivä neljän seinän sisällä ja alkaa pää hajota! Vaikka olen jutellut kavereitten kanssa päivittäin puhelimessa ja totta puhuen kotia kauemmas ei juurikaan jaksaisi lähteä alkaa seinät kaatua päälle. Olen selannut Ikean kuvaston lukuisia kertoja läpi, sillä kotiin pitäisi hankkia kirjahylly ja työpöytä. Mulla on ollut yksinkertaisesti liikaa aikaa tuijotella nurkkia ja listata kotini huonoja puolia, se on se kevät joka polttelee. Vuosien varrella nurkkiin on myös kertynyt turhaa roinaa ja sekös ärsyttää, eikä siitä voi edes syyttää ketään muuta.
Aamupäivällä sain hepulikohtauksen ja järjestelin vaatekaappini, sinne kun ei yksinkertaisesti mahdu mitään. Samalla raivolla karsin vaatehuoneessa roikkuvia huppareita, fleecejä ja takkeja. On mulla kyllä uskomattoman paljon kaikkea. Siivousintoni kostautui ja flunssa hyökkäsi heti päälle kuin yleinen syyttäjä. Saatoin mä vähän avata työkonettakin, kun kelasin vaihteeksi tekemättömiä hommia. No onneksi päikkärit ovat sallittuja, sillä eihän mun voimat vielä riittäneet moiseen. Unen ansiosta jaksoin käyttää Onnin lenkillä ja raitis ilma teki ihmeitä, ilmakin alkoi kulkea rööreissä.
Eniten harmittaa kaikki! Olen kiukkuinen kuin ampiainen ja harmittelen tekemättömiä töitä ja turhia treenivapaita, puhumattakaan mun ruokailuista. Päivällä haaveilin kevyestä juoksulenkistä, vaikka ajatus oli syntynyt kuolleena...tiesin sen kyllä mutta haaveilin silti. Vaikka aion mennä huomenna töihin ei treeneistä voi puhua vieläkään, tulisin vaan uudestaan kipeäksi ja maanantaina on oltava kunnossa. Yhdestä en kuitenkaan tingi, sunnuntaina on golftreenit ja sinne mä menen oli mikä oli.
Jos tästä jotain positiivista keksii niin hankin laajakaistayhteyden. Ja nyt kun elämä pyörii sohvan ympärillä on ihan mukavaa, kun netti toimii moitteitta. Sen lisäksi lupauduin tekemään pari tekstin pätkää Gentain nettisivuille, joten onpahan aikaa miettiä pilkun paikkoja. Ehkä tässä blogissa on jotain oikeasti treeneihin liittyvää heti ensi viikolla. Yritän saada aikaiseksi kattavan raportin Loimaan kuntosalielämästä ja lenkkimahdollisuuksista, ne varmasti kiinnostavat kaikkia :)
Aamupäivällä sain hepulikohtauksen ja järjestelin vaatekaappini, sinne kun ei yksinkertaisesti mahdu mitään. Samalla raivolla karsin vaatehuoneessa roikkuvia huppareita, fleecejä ja takkeja. On mulla kyllä uskomattoman paljon kaikkea. Siivousintoni kostautui ja flunssa hyökkäsi heti päälle kuin yleinen syyttäjä. Saatoin mä vähän avata työkonettakin, kun kelasin vaihteeksi tekemättömiä hommia. No onneksi päikkärit ovat sallittuja, sillä eihän mun voimat vielä riittäneet moiseen. Unen ansiosta jaksoin käyttää Onnin lenkillä ja raitis ilma teki ihmeitä, ilmakin alkoi kulkea rööreissä.
Eniten harmittaa kaikki! Olen kiukkuinen kuin ampiainen ja harmittelen tekemättömiä töitä ja turhia treenivapaita, puhumattakaan mun ruokailuista. Päivällä haaveilin kevyestä juoksulenkistä, vaikka ajatus oli syntynyt kuolleena...tiesin sen kyllä mutta haaveilin silti. Vaikka aion mennä huomenna töihin ei treeneistä voi puhua vieläkään, tulisin vaan uudestaan kipeäksi ja maanantaina on oltava kunnossa. Yhdestä en kuitenkaan tingi, sunnuntaina on golftreenit ja sinne mä menen oli mikä oli.
Jos tästä jotain positiivista keksii niin hankin laajakaistayhteyden. Ja nyt kun elämä pyörii sohvan ympärillä on ihan mukavaa, kun netti toimii moitteitta. Sen lisäksi lupauduin tekemään pari tekstin pätkää Gentain nettisivuille, joten onpahan aikaa miettiä pilkun paikkoja. Ehkä tässä blogissa on jotain oikeasti treeneihin liittyvää heti ensi viikolla. Yritän saada aikaiseksi kattavan raportin Loimaan kuntosalielämästä ja lenkkimahdollisuuksista, ne varmasti kiinnostavat kaikkia :)
 |
| Tohtorikoirani Onni |
keskiviikko 23. tammikuuta 2013
Jäässä
Ihmisen kroppa on mielenkiintoinen kapistus, jos et itse tajua pysähtyä se kyllä keksii keinot. Mun tapauksessa varma keino pysäyttää on flunssa ja varsin viheliäinen keino se onkin, toimii joka kerta. Kyllähän mun kroppa yritti viestiä jo perjantaista lähtien, että slow down...mutta mä en kuunnellut tai en halunnut/ehtinyt kuunnella. Sunnuntai-iltana oli pakko myöntää, että flunssa on hollilla, mutten rauhoittanut tahtia vieläkään, sillä eihän viikonloppuna sairastella. Koskahan sitä olisi tarpeeksi vanha ja viisas, että uskoisi vähemmällä?
Maanantaina olin syväjäässä ja joku oli pistänyt yön aikana kaktuksen mun kurkkuun, goodbye treenit parin päivän ajaksi - ärsyttävää! Kohmeesta huolimatta kotitoimisto aukesi hyvissä ajoissa ennen aamuseiskaa. Olisi ollut fiksua pysyä peiton alla, mutta mulla oli tuhat ja yksi työtä odottamassa, joten en vaan malttanut. Ja kun ei ollut kuumetta niin sairasloma tuntui laiskottelulta, mitä mun uusi esimieskin olisi ajatellut? Kotitoimiston pukeutumistyyli on enemmän kuin casual friday, joten se mahdollisti verhoutumisen paksuun vilttiin... keino pysyä lämpimänä vilunväristyksien takia. Tässä vaiheessa olisi jo pitänyt tajuta, mutta ei!
Yläasteen liikunnanopettajani sanoi aina "tyhmästä päästä kärsii koko ruumis". Inhosin tuota sanontaa, mutta voi luoja kuinka se onkaan oikeassa. Maanantai-ilta tajusin viimein kompastuneeni kokkeluuteeni ja tiesin kyllä mitä oli edessä - pakkolepoa & siirtyminen vilttiketjuun. Täällä mä nyt makoilen toista päivää vilttien alla flunssan kourissa, edelleen jäässä ja röörit tukossa. Ihmettelen kyllä mistä ihmeestä sitä räkää riittääkin, mulla alkaa nenäliinat loppumaan. Vaikka työasiat pyörii mielessä ei auta itku markkinoilla, nyt on vaan hoidettava kroppa kuntoon. Tällä viikolla on turha haaveilla kuntosaleista ja juoksulenkeistä, sunnuntain golftreeneistä pidän silti tiukasti kiinni. Ja ensi viikolla aion olla taas iskussa.
Perjantaina oli tarkoitus aloittaa personal trainer opinnot Kouvolassa, mutta sain maanantaina tiedon koulutuksen peruuntumisesta. Voisi kuvitella, että olen maani myynyt, mutta hypin melkeinpä riemusta. Alkoi jo ahdistaa miten repeän joka suuntaan, flunssakatastrofeja ei tarvita yhtään enempää. Työkuviot vie sen verran aikaa, että oppiminen olisi voinut olla liikaa tässä vaiheessa. Eikä mun talous olisi kestänyt yhden kuukauden aikana golfin pelioikeutta ja kurssimaksuja...ihan on riittämiin nykyisissäkin laskuissa. Katsotaan nyt tuleeko musta vielä jonain kauniina päivänä personal trainer ja jos niin kuinka kauas tulevaisuuteen se siirtynee. En mä silti luovu haaveistani, antaa elämän kuljettaa.
Muistakaa höllätä ajoissa...flunssaterveisin,
Virpi
PS: Sunnuntaina Iltasanomissa oli hyvä juttu, joka kannattaa käydä lukemassa täältä. Tarinan päähenkilö Sari käy Lahden Gentailla ja on kaikin puolin upea tyyppi. Harvoin tapaa niin iloista, ystävällistä ja sosiaalista ihmistä, en ole ainoa johon hän on jättänyt lähtemättömän vaikutuksen. Ja miettikää, että joku laihduttaa 70 kiloa sitä, ei oikein pysty ymmärtämään. Ruokavalion lisäksi Sari on saanut kuntoilukärpäsen pureman eli taittaa työmatkat pyörällä ja jumppaa gentailla useita kertoja viikossa.
Maanantaina olin syväjäässä ja joku oli pistänyt yön aikana kaktuksen mun kurkkuun, goodbye treenit parin päivän ajaksi - ärsyttävää! Kohmeesta huolimatta kotitoimisto aukesi hyvissä ajoissa ennen aamuseiskaa. Olisi ollut fiksua pysyä peiton alla, mutta mulla oli tuhat ja yksi työtä odottamassa, joten en vaan malttanut. Ja kun ei ollut kuumetta niin sairasloma tuntui laiskottelulta, mitä mun uusi esimieskin olisi ajatellut? Kotitoimiston pukeutumistyyli on enemmän kuin casual friday, joten se mahdollisti verhoutumisen paksuun vilttiin... keino pysyä lämpimänä vilunväristyksien takia. Tässä vaiheessa olisi jo pitänyt tajuta, mutta ei!
Yläasteen liikunnanopettajani sanoi aina "tyhmästä päästä kärsii koko ruumis". Inhosin tuota sanontaa, mutta voi luoja kuinka se onkaan oikeassa. Maanantai-ilta tajusin viimein kompastuneeni kokkeluuteeni ja tiesin kyllä mitä oli edessä - pakkolepoa & siirtyminen vilttiketjuun. Täällä mä nyt makoilen toista päivää vilttien alla flunssan kourissa, edelleen jäässä ja röörit tukossa. Ihmettelen kyllä mistä ihmeestä sitä räkää riittääkin, mulla alkaa nenäliinat loppumaan. Vaikka työasiat pyörii mielessä ei auta itku markkinoilla, nyt on vaan hoidettava kroppa kuntoon. Tällä viikolla on turha haaveilla kuntosaleista ja juoksulenkeistä, sunnuntain golftreeneistä pidän silti tiukasti kiinni. Ja ensi viikolla aion olla taas iskussa.
Perjantaina oli tarkoitus aloittaa personal trainer opinnot Kouvolassa, mutta sain maanantaina tiedon koulutuksen peruuntumisesta. Voisi kuvitella, että olen maani myynyt, mutta hypin melkeinpä riemusta. Alkoi jo ahdistaa miten repeän joka suuntaan, flunssakatastrofeja ei tarvita yhtään enempää. Työkuviot vie sen verran aikaa, että oppiminen olisi voinut olla liikaa tässä vaiheessa. Eikä mun talous olisi kestänyt yhden kuukauden aikana golfin pelioikeutta ja kurssimaksuja...ihan on riittämiin nykyisissäkin laskuissa. Katsotaan nyt tuleeko musta vielä jonain kauniina päivänä personal trainer ja jos niin kuinka kauas tulevaisuuteen se siirtynee. En mä silti luovu haaveistani, antaa elämän kuljettaa.
Muistakaa höllätä ajoissa...flunssaterveisin,
Virpi
PS: Sunnuntaina Iltasanomissa oli hyvä juttu, joka kannattaa käydä lukemassa täältä. Tarinan päähenkilö Sari käy Lahden Gentailla ja on kaikin puolin upea tyyppi. Harvoin tapaa niin iloista, ystävällistä ja sosiaalista ihmistä, en ole ainoa johon hän on jättänyt lähtemättömän vaikutuksen. Ja miettikää, että joku laihduttaa 70 kiloa sitä, ei oikein pysty ymmärtämään. Ruokavalion lisäksi Sari on saanut kuntoilukärpäsen pureman eli taittaa työmatkat pyörällä ja jumppaa gentailla useita kertoja viikossa.
sunnuntai 20. tammikuuta 2013
Lisää tekniikkatreeniä
Alkuvenyttelyiden jälkeen kokeiltiin miltä vasurimaila tuntuu oikeakätisen otteessa...aika hankalalta. Pienen haparoimisen jälkeen aloin jo osua ja sain muutaman aika komeankin osuman aikaiseksi. Voisin harkita yhden vääränkätisen mailan hankkimista, välillä se olisi kullanarvoinen ja pelastaisi hankalasta paikasta. Miten ne pallot päätyykin puun juurelle hankaliin paikkoihin?
Valmennusryhmässä on lisäkseni viisi innokasta golfaria ja treenamme kahden opettajan avustuksella. Joka viikko saa pari juurikin itselle tarkoitettua neuvoa ja toistaiseksi olenkin ollut varsin tyytyväinen opetukseen. Tänään meidät jaettiin kahteen ryhmään ja omassani keskityttiin ranteiden käyttöön. Aluksi en mainennut ymmärtää ohjeita ja kuivaharjoittelu meinasi jo tympäistä. Pro ei kuitenkaan antanut periksi (onneksi) vaan selitti tekniikkaa rautalangasta vääntäen ja lopulta aloin oivaltaa mitä oli tarkoitus tehdä. Mieletön tunne kun saa moisen ahaa-elämyksen ja pian paloinkin halusta päästä testaamaan taitojani pallon kera.
Golf ei ole voima- vaan tekniikkalaji, jonka sain tänään tuntea. Pienellä ranneliikkeellä sain lyönteihini vinhasti vauhtia, en meinannut uskoa sitä todeksi. Tunne oli mieletön enkä pystynyt peittelemään tyytyväisyyttäni. Uuden oppiminen kävi työstä, jouduin miettimään pääni puhki samanaikaisesti oikeaa kättäni (muuten se nousee taivaisiin ja väärälle liikeradalle) ja rannekulman säilyttämistä. Opettaja sai vangittua pari upeaa lyöntiä nauhalle ja sain omin silmin havaita miten svingi muuttui salonkikelpoiseksi. Ilmeisesti onnistuin erinomaisesti, sillä videotani näytettiin muille esimerkkisuorituksena, ei kuulosta lainkaan uskottavalta. Vielä kun tämä säilyisi eikä katoaisi viikon aikana. Se on varmaan pistettävä asiat tärkeysjärjestykseen ja löydettävä kalenterista ke tai to iltana aikaa golftreeneihin. Ai että miten niin koukussa?
Harmillisesti tuntien jälkeen olo alkoi tuntua kurjalta. Siitä huolimatta oli painuttava koiran kanssa lenkille, sentään toinen nautti kävelystä. Kunnon kerrospukeutumisesta huolimatta paleli koko ajan. Kurkussa on kaktus ja väsyttääkin vimmatusti. Arvatenkaan ei olisi aikaa sairastaa, mutta ehkäpä kunnon yöuni tekee ihmeitä. Ja onneksi huomenna on etäpäivä niin saan naputella työkonetta halutessani kotisohvalta tai peräti sängystä käsin.
lauantai 19. tammikuuta 2013
Tekniikkatreeniä ja kotiinpaluu
Tulin tänään siihen tulokseen, ettäminulla on jonkinlainen pakkomielle tekniikkatreenin suhteen. Tai sitten olen vain sen verran yksinkertainen, että oppiminen vie aikaa. Toisaalta olen sama nainen, joka on saanut kahvakuulasta leukaansa, joten lienee luvallista varastaa jonkun aloittelijan paikka Gentain kahvakuulan alkeiskurssilta. Oli siellä onneksi pari muutakin vanhaa naamaa aloittelijoiden keskellä.
Parin tunnin aikana tuli kerrattua ties kuinka monennen kerran mm. etuheilautuksen, rinnallevedon ja työnnön tekniikat. Vaikka kahvakuula näyttää suhteellisen simppeliltä oivallan joka kerta jotain uutta. Tänäänkin mentiin taas askel eteenpäin, hitaasti mutta varmasti. Alussa kaikki liikkeet tuli tehtyä käsillä, mutta nyt voima alkaa löytyä kropasta. Kahdeksan kilon kuulat katosivat heti alkuun, joten tyydyin 12 kilon mollukkaan. Ilmeisesti olen oppinutkin jotain, sillä kuula tuntui paikoin jopa kevyeltä. Huomenna jatketaan, vaikkakin livistän ajoissa, että ehdin golftreeneihin. Rankkaa tämä treeneistä toisiin juokseminen :) no eikä oo ku huijasin.
Onnikin palasi reilun viikon maaseutumatkaltaan ja vaikuttaa varsin tyytyväiseltä. Koiralla on ollut kissanpäivät, sillä lenkkiseuraa on riittänyt ja kilometrejä kertynyt päivittäin kadehdittavat määrät. Kieltämättä kaipasinkin tassujen rapinaa, joten jälleennäkeminen oli iloinen. Huomenna se on ehdittävä kahvakuulien ja golfsvingien välissä lenkille, jotta herra koira voi merkata reviirin takaisin nimiinsä.
Erilainen tammikuu
Mä olen aina vähän naureskellut noille lupauslaihduttajille. En siksi, että pitäisin sitä tyhmänä vaan lähinnä siksi, että kuntoilupaikat meinaavat revetä liitoksistaan. Aiemmalla kuntosalillani se kärjistyi niin, ettei pukuhuoneeseen meinannut mahtua, parkkipaikkaa sai hakea kissojen ja koirien kanssa, ohjatuille tunneille oli turha haikailla ennen maaliskuuta ja salillakin sai jonottaa joka toiseen laitteeseen. Työkuvioiden johdosta tekemistä on uupumukseen asti ja vaikka pursuan intoa olen samanaikaisesti aika lujilla. Ja arvatkaapa mitä siitä seuraa? No silloin kuvioon astuu lohtusyöminen herkuttelun muodossa...kääk!
Kyllähän mä tällä viikolla yritin elää fiksusti eli työmatkalla tuli juostua ja käytyä salilla. Ruokailutkin yritin hoitaa siten, ettei mitään övereitä pääsisi tapahtumaan. Eilen se sitten tapahtui eli pohjanoteeraus. Perjantain kalenteri oli buukattu täyteen ja iltapäivän kahvitauolle ei tuntunut olevan aikaa, joten jätin suosiolla rahkani aamulla kotiin...VIRHE nro 1! Korvasin sen parilla hedelmällä, joten nälkähän siinä iski. Työpäivän venyttyä kotona oli pelkkiä raaka-aineita eikä mitään valmiina...VIRHE nro 2! Väsyneenä närkin kaiken erikseen eli ensin pari leipää, seuraavaksi valmistui pasta, kyytipojaksi kirsikkatomaatteja ja lopuksi kanafilettä sekä keitettyä kananmunaa...VIRHE nro 3. Ei näin eli älkää ottako mallia vaan tehkää niin kuin minä sanon.
Raahauduin kuin raahauduinkin salille ja sain aikaiseksi kohtuullisen treenin. Repsahdin sielläkin eli heräteostoksena mukaan tarttui Better Bodiesin housut ja toppi, tosin törkeän halvalla eli melkein kuin olisi pistänyt rahaa pankkiin (huomatkaa mitä itsensä huijaamista). Vastaanoton poika pisti pöytään sellaiset alennukset, että menin aivan sanattomaksi, sitähän ei tapahdu kovin usein. Tyytyväisenä hankintoihini koukkasin kotimatkalla siskoni kautta, joka oli pakannut mulle herkkuja. Lienee tullut jo ilmi, että siskoni on innostunut leipomisesta, joten mun doggybagissä oli viisi herkullista kuppikakkua ja ihan mua varten paistettuja pannukakkuja...lämpimiäkin vielä. Korvasin siis ruokavaliooni merkityn iltapalan (kolme kananmunan valkuaista ja yksi keltuainen munakkaaksi paistettuna) kuppikakuilla ja pannukakuilla.
Herkullista mutta ei kovinkaan järkevää...tiedän kyllä miten typerää. Ettei kalorit häiritsisi keskittymistäni lauantaina lahjoitin loput naapurilleni, joka otti paketin tyytyväisenä vastaan. Todellisuudessa lihon hyvin helposti ja siksi olenkin paikoitellen jopa pakkomielteinen painoni suhteen. Mun tammikuu on siten ollut kaikkea muuta kuin laihduttamista, taitaa olla massakausi menossa. Olen siis vältellyt vaakaa ja pakoillut totuutta, tuskin kestäisin kumpaakaan. Ilman tarkkoja faktojakin tiedän, että paino on noussut vaikka vaatteet mahtuvat ja istuvatkin edelleen. Yksi hyvä puoli siinä on, että painoa on hieman enemmän, nimittäin jaksaa treenata (ja painaa töitä) ihan eri tavalla. Ruokavaliomuutoksen jälkeen olen voinut paremmin, vaikkakin elopaino kasvoi välittömästi kun annoskokoja nostettiin joulukuun alussa.
Muiden lunastaessa lupauksiaan minä jatkan olemalla itselleni armollinen, ei kai se väärin ole? Työ pitää mut ainakin alkuvuoden ajan kiireisenä ja kalenteri täyttyy työmatkoista. Ensi viikon olen kotona, mutta sitten suuntaan taas tien päälle ja inhoamani hotellielämä kutsuu. Kollegan sanoin ko. hotelli haisee vanhalle miehelle eli niin haisen kohta minäkin =). Eihän se herkkua ole, mutta joskus on joustettava ja osaapahan taas arvostaa arkea. Pakkaan autoon lenkkivaatteet, tarvittaessa nappaan kahvakuulan ja suksetkin kyytiin. Menen tällä kerralla aika pienelle paikkakunnalle ja liikuntapaikkojen tarjoama ei liene päätä huimaava, tutkin sen ensi viikolla tarkemmin. Mutta onneksi tässä on viikko aikaa hieroa aivonystyröitä ja nautiskella kotoilusta.
Nyt kaurapuurot tulille ja nauttimaan viikonlopusta!
torstai 17. tammikuuta 2013
Melkein täydellinen päivä
Eilen illalla olin onnellinen päästyäni ehjänä kotiin, oli nääs aikamoinen ajokeli. Nuhjuisen hotellihuoneen jälkeen pyörittelin mielessäni sanontaa kotini on linnani ja myös tarkoitin sitä. Parin hieman huonosti nukutun yön jälkeen oli taivaallista päästä omaan sänkyyn nukkumaan. Ja aamulla kömmin tukka pystyssä keittiöön ja aloitin työpäivän heti, kun kahvi oli tippunut. Pienet sille, joka keksi etäpäivät :)
Oikeasti olin supertehokas ja piti ihan pakottautua pitämään välissä ruokatauko. Kahvia upposi sen sijaan tasaisesti...varmaan kolmen päivän annos. Tyytyväisenä itseeni pystyin pistämään koneen ajoissa kiinni, miten se 8 tuntia menikin niin nopeasti?
Lähdin moikkaamaan kymmityttöäni Elliä, mut jätettiin jopa hetkeksi lapsenvahdiksi. Vaikka yritin kaikkeni 9 kuukautta vanha neiti huusi kurkku suorana. Tai no välissä piti vetää henkeä, mutta sitten se jatkui taas. Toivottavasti kummallekaan ei jää traumoja tästä merkillisestä 20 minuutin ajasta. Kun suurimmasta järkytyksestä oli selvitty, Elli nukkui jäätävät päikkärit ulkona ja mut oli ruokittu kotiruualla, jatkoin matkaani Vierumäelle.
Keskiviikko- ja torstai-iltaisin on mahdollista käydä harjoittelemassa golflyöntejä ilman erillisiä maksuja, kuuluu golfvalmennuksen hintaan. Mun kaverit Raiski ja Kirsi olivat samanaikaisesti kurssilla, kun mä parkkeerasin bägini peilin eteen. Peilin avulla aloin taas hakemaan backsvingiä...miten se onkin niin vaikeaa? Sinnikkään harjoittelun jälkeen lyönti alkoi löytyä. Pyysin vielä Pron tsekkaamaan missä mennään ja sain hyvän vinkin. Oikeastaan on ihan hyvä, että kesään on vielä aika pirun monta viikkoa.
Kyllä tuollainen svingailu teki kropallekin hyvää. Olinhan jumittanut koko päivän keittiön pöydän ääressä eikä työergonomia ole ihan samaa luokkaa noissa Ikea kalusteissa kuin officella. Niskat on niin jumissa, että kääk! Kyllä sen vaan huomaa miten rankkaa istuminen on kropalle vaikka se onkin paljon puhuttua siistiä sisätyötä. Jos etäpäiviä tulee tehtyä enemmänkin voisi harkita työpöydän ja kunnollisen tuolin hankkimista kotiin.
Kun svingit oli hiottu ja pallot kerätty otettiin hienot kuvat muistoksi. Ai miten niin lavastettu tilanne? Kotimatkalla totesin mielessäni, että olipahan täydellinen päivä. Miten sitä välillä ehtiikin joka paikkaan ja voi tehdä itselleen mieluisia asioita. Muutenkin mä olen onnistunut ympäröimään itseni ja elämäni hyvillä jutuilla mm. ihanilla ihmisillä ja mieleisillä harrastuksilla. Näillä fiiliksillä on kiva suunnata huomenna työpaikalle ja viikonloppukin on ihan lähellä. Ja arvatkaapas kuka on menossa kahvakuulakurssille eli mukavaa puuhaa tiedossa.
tiistai 15. tammikuuta 2013
Treenix - treeniä & mietelauseita
Reissuhommissa on se huono puoli ettei pääse omalle salille, mutta myös se hyvä puoli, että voi katsastaa erilaisia paikkoja. Sokos Hotel Lappeen plussaksi myönnettäköön se, että hotellista löytyy ihan toimiva pikkusali, jossa voisi tehdä toimivan treenin mielikuvitusta käyttämällä. Ja respasta saa ilmaiseksi kortin paikalliselle salille, Treenixille.
Ei kun reppu selkään ja menoksi, kevyttä hölkkää puolitoista kilsaa ja olin perillä. Paikalliset olivat kehuneet paikkaa, joten odotukset olivat suuret. Vaikka sali oli kaikin puolin siisti, viihtyisä ja monipuolinen olin pettynyt...kaipasin K&M:lle. Laitteet olivat jotenkin muovisia käsipainoja myöten ja poukkoilin kuin orpo piru yrittäen löytää oikeita laitteita.
Treenix on varmasti monien mielestä mukava paikka. Uskoisin, että kynnys lähteä on pieni ja se on etenkin aloittelijan mieleen. Mulla se meni kategoriaan tyttösali, vaikkakin kanssatreenaajat olivat miehiä. Kaipasin enemmän testosteronia ja totesin hiljaa mielessäni olevani aika kriittinen treenaaja. Ja toisaalta arvostan vanhoja kolhoja laitteita jollain omituisella tavalla. Onneksi saleja on moneen makuun niin jokaiselle löytyy jotain.
Jos näitä Lappeenrannan keikkoja tulee lisää lähden vanhalle kotisalilleni Huhtariin eli Huhtiniemeen vai mikähän se oikea nimi onkaan? Tai sitten jään hotellin salille ideoimaan, valikoima kun mahtuu pieneen tilaan...mutta siellä on niitä vanhoja rautoja.
Yksi asia mua jäi kuitenkin hymyilyttämään. Treenixillä oli ihania tsemppiviestejä ja elämänviisauksia liimattuina laitteisiin. Niistä huokui hyvä henki, pieni vaiva iso vaikutus. Tunnen salin omistajan entisestä elämästä ja pystyin aistimaan hänen elämänasenteen (erittäin positiivisen sellaisen) kaikkialta. Uteliaisuudesta tuijottelin henkilökunnan kuvia ja vastaanottoa, joka paikassa näkyi Treenix-henki. Asia voi tehdä vaikutuksen vaikkei se omalla kohdalla kolahtaisikaan eli ei se hukkaan mennyt. Itse treeni tosin oli surkeaa räpellystä, mutta syyllinen löytyy peilistä eikä itse salista.
Reissuhommia
Eilen kiirehdin töistä pois heti neljältä ja pikaisen varusteiden vaihdon jälkeen singahdettiin Evan (mun juoksukaveri, ystävä ja vanha duunikaveri) kanssa lenkille. Vuosienkin jälkeen luotin suuntavaistooni, olin siis melkein paikallisopas. Hetkittäin oli kartta kateissa ja navigaattori huollossa, mutta ei se menoa haitannut. Itse asiassa kulki aika hyvin ja päästiin melkein kisavauhtiin eli kyllä se sitten lähtee, kun H-hetki koittaa. Reilun tunnin kuluttua oli mittarissa kymppi komeasti esillä ja missio saavutettu. Olipa kiva päästä porukalla harkkalenkille!
Mutta jos nyt vähän saa avautua niin voihan kettu tätä reissuruokailua! Työpaikkaruokailu nyt menee eli perussettiä ja mahan saa täytettyä...makuelämys on yliarvostettu juttu. Ongelma onkin se iltaruokailu, hotellin ravintola on ollut pettymys isolla peellä. Tämän päivän kanasalaatti oli säälittävä esitys, kotikokki taikoisi hetkessä paremman vaihtoehdon. Välipalarahkat raahasin mukana ja iltapalatarvikkeet ostin lähikaupasta sekä pöllin osan aamupalapöydästä. Ja se hotelliaamupala, täysin yliarvostettua! No onneksi torstaina voi taas keitellä oman pöperöt kotona.
Vaikka kymmenen tunnin työpäivä painaa ja hotellihuone on juuri nyt aika mukava mesta pakotan itseni liikenteeseen. Sain respasta ilmaisen kortin salille ja nyt on lähdettävä katsomaan miten rauta taipuu muis maisemis :-)
sunnuntai 13. tammikuuta 2013
Kesävalmisteluita
Kotimatkalla eksyin Inter Sportiin eli lempikauppaani. Koska kesä on jo mielessä nappasin mukaani Peakin pikeen, en voinut vastustaa kiusausta. Kassalla bongasin huippumyyjän, jolta ostin kesällä lenkkarit. Aloin kysellä juoksulenkkareista ja tutkittiin valmiiksi valikoimaa. Kesän mallit tulevat lähiviikkoina ja mä aion olla kerrankin ajoissa. Mun ko'ossa ei ollut juurikaan valinnanvaraa, joten päätin palata ostoksille myöhemmin.
Itse kauppias tuli myös kertomaan vaihtoehdoista ja suositteli kovasti Asicsin mallia. Hinta vähän huimasi, melkein 200 €, mutta jotkut investoinnit vaan kannattaa. Tilannetta ei helpota se, että joudun varman ostamaan kahdet. Viime kesänä juoksin Adidakset parissa kuukaudessa puhki ja tänä vuonna juostaan tuplasti enemmän. Kuten sanoin myyjä on huippu, joten hän otti tietoni ylös ja lupasi soitella kun valinnanvaraa löytyy. Ihan mieletön palvelukokemus! Pitääkin sopia lenkkariostokset ton tyypin työvuorolle, sillä kaveri tietää selvästi mistä puhuu. Ja jos mä olen helppo hankkimaan urheiluvälineitä niin vielä enemmän arvostan sitä, että siinä sivussa saa A-luokan palvelua.
Oodi PMS:lle
Omistan tämän viikon ja kirjoituksen PMS:lle sekä kaikille niille ihanille naisille, jotka saavat siitä osansa. Arvatkaapa mitä...viikko on ollut aika rankka ja oikeastaan mikään ei ole mennyt suunnitelman mukaan, mutta sehän on vain elämää. Sanotaanko näin, että se mikä ei tapa se vahvistaa ja tällä viikolla on vahvistettu nahkaa turhankin paljon.
Viikkohan alkoi ihan suunnitelman mukaan. Nautin kunnon rääkistä maanantaina ja tiistaina Gentailla ensin CrossCircuitin ja sitten KuntoMIXin muodossa. Tiistaina toivoin matkalla, ettei ohjelmassa olisi pukkihyppelyitä ja tokihan niitä oli, taisin manata ne estraadille. Ei siinä pukkihypyt ovat todella tehokkaita ja saavat hien virtaamaan, mutta kun varrella on mittaa puolitoista metriä niin kampeappa sellaisen satakahdeksankymppisen miehen ylitse. Tulee niin elävästi mieleen ala-asteen liikuntatunnit ja telinevoimistelu, joku juuttui aina nolosti sen pukin päälle kun muut loikkivat yli gasellinomaisesti. Taitaa olla pieniä traumoja.
Keskiviikkona jäin työpäivän jälkeen työpaikan salille, jossa treenattiin tekemäni ohjelma työkaverilleni kuntoon. Olin napannut alkulämmittelyn joltain Gentain tunnilta ja tulihan se taas todettua hyväksi sekä tehokkaaksi. Aika hyvän setin sitä voi tehdä kotonakin omaa kroppaa ja kahvakuulaa käyttäen. Aloin myös suunnitella circuit tyylistä treeniä duunipaikan pikkusalille, Lennu lupasi oitis lähteä mukaan. Pitäisi kaivella sopiva päivä kalenterista ja houkutella pari muutakin messiin. Mutta palaan tähän jos idea otetaan käytäntöön.
Ja silloin keskiviikkona se sitten iski eli PMS...pääsen siis vihdoinkin aiheeseen. Kun Lennu olirääkätty ei ku treenattu suuntasin kotiin. Ruokarytmi oli vähän kärsinyt työpäivän hektisyyden takia, joten mielihalut alkoivat riivata. Pakonomaisesti etsin kotoa jotain, joka korjaisi tilannetta ja katseeni osui lusikkaleipiin. Olin leiponut joulua varten lusikkaleipiä, jotka sitten unohtuivat ja olivat yhä kappaleina eli ei kun marmeladikippo kouraan ja rakennuspuuhiin. Havahduin todellisuuteen, kun suurin osa oli kadonnut suuni kautta lopullisesti. Eihän tällainen ahmiminen kuulu mun tyyliin, normaalisti se syöminen vaa'an kautta on niin helppoa.
Koska Onni oli lähtenyt maalle pääsin torstaina suoraan töistä salille, arjen luksusta. Treeni sujui hyvin, mutta karu totuus paljastui kotona. Tällä viikolla ei ole ollut pulaa mielihalujen suhteen ja nyt katseeni havaitsi haukkamaisesti pussillisen gojimarjoja raakasuklaakuorrutteella. Osui ja upposi, tosin varmasti sata kertaa parempi valinta kuin ne herkulliset lusikkaleivät. Ei se silti poistanut syyllisyyden tunnetta :( jätin toistamiseen iltapalan syömättä, sillä energiavaje oli kyllä täytetty.
Perjantaihin päästyäni olin jo luovuttanut ja myöntänyt heikkouteni. Huomatkaa, että kyllä minäkin osaan ja vedän välillä täysin överiksi. Työpaikan kahvihuone notkui herkkujen painosta (ja sehän sopi mulle) sillä moni kollega pisti työpaikan oven takanaan kiinni lopullisesti. Korvasin iltapäivärahkan pullalla ja suklaalla, jonka jälkeen oli niin kehno olo. Salin sijaan painuin kotiin ja suoraa päätä peiton alle...antauduin kurjuuden maksimoinnille. Ja sieltä kaivauduttuani löysin kaappien syövereistä kovettuneita vaahtokarkkeja, epätoivon hetkellä kaikki tuntuu käyvän.
Launataina valmistauduin toistamiseen viikon sisällä kuntosalivalmentajaksi. Lähdin elämäni ensimmäisen kerran katsastamaan Hollolan uimahallin salin, jossa mua odotteli Annukka. Annukka on hyvän ystäväni Reetan työkaveri ja lupauduin ottamaan hänet koekaniiniksi. Vaikkei oltu aikaisemmin tavattu päästiin heti samalle aaltopituudelle. Pari tuntia siinä vierähti, kun katsottiin liuta liikkeitä ja suunniteltiin siinä sivussa toimiva treeni myös kotiin. Mutta kotimatkalla mua riivattiin taas...ei kun mäkkärin kautta kotiin. Mikä siinä roskaruuassa viehättää? Todellisuuden nimissä se maistuu aika karmivalle.
Arvaatte varmaan, että harmitti! Ei muuta kuin peiton alle mököttämään, on se aikuisillekin sallittua. Annoin itselleni luvan velloa itsesäälissä ja kurjuuden maksimoituessa tunsin itseni niin sairaaksi että. Niveliä särki ja vatsassa velloi, vaivuin uneen pyykkikoneen tasaisesta jytkeestä huolimatta. Havahduin kollegan puheluun ja tämän kertoessa lenkistään tartuin itseäni niskasta kiinni. Ulkona paukkuvasta pakkasesta -15 huolimatta painuin juoksemaan. Vellominen sai riittää ja tällä kertaa juoksisin pahan olon pois.
Kuin ihmeen kaupalla ulkona oli helppo hengittää. Paha olo jätti minut rauhaan ja kirjaimellisesti juoksin kaupungin halki. Ensin pinkaisin liikenteeseen juoksemalla Joutjärven ympäri, jatkoin Möysästä muotoiluinstituutin ohitse Sibeliustalolle ja sieltä urheilukeskukseen. Hyppyrimäkien loisteesta jatkoin radiomäen kautta kaupungintalolle, josta onkin lähes suora reitti kotiin. Puolitoista tuntia myöhemmin olin voittaja ja vuoden ensimmäinen yli kymmenen kilometrin lenkki oli onnellisesti takana.
Hernekeitot naamaan, kuivat vaatteet päälle ja rakkaan ystävän luokse. Kutsuin itseni kylään ja tilasin saunankin lämpiämään. Röyhkeää, mutta olin pienen turinatuokion ja saunan tarpeessa. Pakkasen yhä paukkuessa tehtiin Jonnan kanssa ensin hyvä kävelylenkki, joka toimi palautteluna kaupunkijuoksulle. Sitten kiivettiin lauteille ja kummipoikanikin liittyi seuraan muutaman pikkuauton kera, ihana pikkumies. Mua kohdeltiin kuin mitäkin arvovierasta ja ennen kotiinlähtöä sain iltapalaksi itse tehtyjä kauraruutuja sekä mustikkamuffineita. Alkoi jo pikkuhiljaa helpottaa :)
Tänään tunnen olevani tasapainossa ja itseni herra. Olisikohan se riivaaja jättänyt minut rauhaan? Ohjelmassa on siivousta, golfvalmennusta ja pakkausta, vuoden ensimmäinen työmatka starttaa huomisaamulla. Menen tutustumaan uusiin/vanhoihin työkavereihini Lappeenrantaan. Mähän olen asunut usamman vuoden Lappeenrannassa ja koirani Onni on paljastassuinen lappeenrantalainen. Töissä tapahtuneen organisaatiomuutoksen pääsen tekemään pitkästä aikaa töitä vanhojen työkavereitteni kanssa, tosin reilussa kuudessa vuodessa jengi on muuttunut melkoisesti ja niin on varmaan meininkikin.
Parasta tässä reissussa on kuitenkin se, että voin yhdistää huvin ja hyödyn. Maanantai-iltana lähdetään lenkkeilemään ystäväni Evan kanssa. Meillähän on sovittu ja maksettukin osallistuminen Helsinki City Run:lle 4.5 eli juoksukuntohan tässä on tavoitteena. Katsotaan miten se juoksu kulkee vanhoissa kotimaisemissa. Ja tiistai-iltana palkitsen itseni tutustumalla paikalliselle salille. Iltakuntoilujen välissä paiskitaan sitten töitä olan takaa, mukavaa vaihtelua arkeen ja edellisestä työmatkasta on kulunutkin reilusti aikaa.
PS: Yritän aktivoitua tässä kirjoittelussa, mutta aina ei ehdi. Jostain syystä en saa edelleenkään lisättyä kuvia...ärsyttävää. Varmaan teen jotain väärin, mutta tekniikkapeukaloni on keskellä kämmentä.
Kuukautisia edeltävä oireyhtymä (premenstruaalisyndrooma, PMS) tarkoittaa kuukautiskierron lopulla ilmeneviä psyykkisiä ja fyysisiä oireita, jotka olennaisesti haittaavat naisen elämää. Oireyhtymä ei tarkoita sellaisia ennen kuukautisia yleisesti esiintyviä lieviä oireita tai negatiivisia tuntemuksia, jotka ovat useimmiten normaaleiksi katsottavia. Jonkinlaisia negatiivisia oireita esiintyy noin 80 prosentilla naisista ennen kuukautisia, mutta varsinaisen premenstruaalioireyhtymän esiintyvyys lienee huomattavasti harvinaisempaa. Määritelmästä riippuen PMS:n esiintyvyydeksi on eri tutkimuksissa saatu jopa 1–90 prosenttia, mutta vaikean oireyhtymän esiintyvyys lienee noin 2,5–8 prosenttia.[1] Oireyhtymän oireet ovat syklisiä ja ne alkavat keskimäärin viikkoa tai kahta ennen menstruaatiota ja päättyvät vuorokauden sisällä menstruaation alkamisesta. PMS:n kuvasi brittilääkäri Katharina Dalton 1950-luvulla.[2](Lähde Wikipedia)
Viikkohan alkoi ihan suunnitelman mukaan. Nautin kunnon rääkistä maanantaina ja tiistaina Gentailla ensin CrossCircuitin ja sitten KuntoMIXin muodossa. Tiistaina toivoin matkalla, ettei ohjelmassa olisi pukkihyppelyitä ja tokihan niitä oli, taisin manata ne estraadille. Ei siinä pukkihypyt ovat todella tehokkaita ja saavat hien virtaamaan, mutta kun varrella on mittaa puolitoista metriä niin kampeappa sellaisen satakahdeksankymppisen miehen ylitse. Tulee niin elävästi mieleen ala-asteen liikuntatunnit ja telinevoimistelu, joku juuttui aina nolosti sen pukin päälle kun muut loikkivat yli gasellinomaisesti. Taitaa olla pieniä traumoja.
Keskiviikkona jäin työpäivän jälkeen työpaikan salille, jossa treenattiin tekemäni ohjelma työkaverilleni kuntoon. Olin napannut alkulämmittelyn joltain Gentain tunnilta ja tulihan se taas todettua hyväksi sekä tehokkaaksi. Aika hyvän setin sitä voi tehdä kotonakin omaa kroppaa ja kahvakuulaa käyttäen. Aloin myös suunnitella circuit tyylistä treeniä duunipaikan pikkusalille, Lennu lupasi oitis lähteä mukaan. Pitäisi kaivella sopiva päivä kalenterista ja houkutella pari muutakin messiin. Mutta palaan tähän jos idea otetaan käytäntöön.
Ja silloin keskiviikkona se sitten iski eli PMS...pääsen siis vihdoinkin aiheeseen. Kun Lennu oli
Koska Onni oli lähtenyt maalle pääsin torstaina suoraan töistä salille, arjen luksusta. Treeni sujui hyvin, mutta karu totuus paljastui kotona. Tällä viikolla ei ole ollut pulaa mielihalujen suhteen ja nyt katseeni havaitsi haukkamaisesti pussillisen gojimarjoja raakasuklaakuorrutteella. Osui ja upposi, tosin varmasti sata kertaa parempi valinta kuin ne herkulliset lusikkaleivät. Ei se silti poistanut syyllisyyden tunnetta :( jätin toistamiseen iltapalan syömättä, sillä energiavaje oli kyllä täytetty.
Perjantaihin päästyäni olin jo luovuttanut ja myöntänyt heikkouteni. Huomatkaa, että kyllä minäkin osaan ja vedän välillä täysin överiksi. Työpaikan kahvihuone notkui herkkujen painosta (ja sehän sopi mulle) sillä moni kollega pisti työpaikan oven takanaan kiinni lopullisesti. Korvasin iltapäivärahkan pullalla ja suklaalla, jonka jälkeen oli niin kehno olo. Salin sijaan painuin kotiin ja suoraa päätä peiton alle...antauduin kurjuuden maksimoinnille. Ja sieltä kaivauduttuani löysin kaappien syövereistä kovettuneita vaahtokarkkeja, epätoivon hetkellä kaikki tuntuu käyvän.
Launataina valmistauduin toistamiseen viikon sisällä kuntosalivalmentajaksi. Lähdin elämäni ensimmäisen kerran katsastamaan Hollolan uimahallin salin, jossa mua odotteli Annukka. Annukka on hyvän ystäväni Reetan työkaveri ja lupauduin ottamaan hänet koekaniiniksi. Vaikkei oltu aikaisemmin tavattu päästiin heti samalle aaltopituudelle. Pari tuntia siinä vierähti, kun katsottiin liuta liikkeitä ja suunniteltiin siinä sivussa toimiva treeni myös kotiin. Mutta kotimatkalla mua riivattiin taas...ei kun mäkkärin kautta kotiin. Mikä siinä roskaruuassa viehättää? Todellisuuden nimissä se maistuu aika karmivalle.
Arvaatte varmaan, että harmitti! Ei muuta kuin peiton alle mököttämään, on se aikuisillekin sallittua. Annoin itselleni luvan velloa itsesäälissä ja kurjuuden maksimoituessa tunsin itseni niin sairaaksi että. Niveliä särki ja vatsassa velloi, vaivuin uneen pyykkikoneen tasaisesta jytkeestä huolimatta. Havahduin kollegan puheluun ja tämän kertoessa lenkistään tartuin itseäni niskasta kiinni. Ulkona paukkuvasta pakkasesta -15 huolimatta painuin juoksemaan. Vellominen sai riittää ja tällä kertaa juoksisin pahan olon pois.
Kuin ihmeen kaupalla ulkona oli helppo hengittää. Paha olo jätti minut rauhaan ja kirjaimellisesti juoksin kaupungin halki. Ensin pinkaisin liikenteeseen juoksemalla Joutjärven ympäri, jatkoin Möysästä muotoiluinstituutin ohitse Sibeliustalolle ja sieltä urheilukeskukseen. Hyppyrimäkien loisteesta jatkoin radiomäen kautta kaupungintalolle, josta onkin lähes suora reitti kotiin. Puolitoista tuntia myöhemmin olin voittaja ja vuoden ensimmäinen yli kymmenen kilometrin lenkki oli onnellisesti takana.
Hernekeitot naamaan, kuivat vaatteet päälle ja rakkaan ystävän luokse. Kutsuin itseni kylään ja tilasin saunankin lämpiämään. Röyhkeää, mutta olin pienen turinatuokion ja saunan tarpeessa. Pakkasen yhä paukkuessa tehtiin Jonnan kanssa ensin hyvä kävelylenkki, joka toimi palautteluna kaupunkijuoksulle. Sitten kiivettiin lauteille ja kummipoikanikin liittyi seuraan muutaman pikkuauton kera, ihana pikkumies. Mua kohdeltiin kuin mitäkin arvovierasta ja ennen kotiinlähtöä sain iltapalaksi itse tehtyjä kauraruutuja sekä mustikkamuffineita. Alkoi jo pikkuhiljaa helpottaa :)
Tänään tunnen olevani tasapainossa ja itseni herra. Olisikohan se riivaaja jättänyt minut rauhaan? Ohjelmassa on siivousta, golfvalmennusta ja pakkausta, vuoden ensimmäinen työmatka starttaa huomisaamulla. Menen tutustumaan uusiin/vanhoihin työkavereihini Lappeenrantaan. Mähän olen asunut usamman vuoden Lappeenrannassa ja koirani Onni on paljastassuinen lappeenrantalainen. Töissä tapahtuneen organisaatiomuutoksen pääsen tekemään pitkästä aikaa töitä vanhojen työkavereitteni kanssa, tosin reilussa kuudessa vuodessa jengi on muuttunut melkoisesti ja niin on varmaan meininkikin.
Parasta tässä reissussa on kuitenkin se, että voin yhdistää huvin ja hyödyn. Maanantai-iltana lähdetään lenkkeilemään ystäväni Evan kanssa. Meillähän on sovittu ja maksettukin osallistuminen Helsinki City Run:lle 4.5 eli juoksukuntohan tässä on tavoitteena. Katsotaan miten se juoksu kulkee vanhoissa kotimaisemissa. Ja tiistai-iltana palkitsen itseni tutustumalla paikalliselle salille. Iltakuntoilujen välissä paiskitaan sitten töitä olan takaa, mukavaa vaihtelua arkeen ja edellisestä työmatkasta on kulunutkin reilusti aikaa.
PS: Yritän aktivoitua tässä kirjoittelussa, mutta aina ei ehdi. Jostain syystä en saa edelleenkään lisättyä kuvia...ärsyttävää. Varmaan teen jotain väärin, mutta tekniikkapeukaloni on keskellä kämmentä.
sunnuntai 6. tammikuuta 2013
Go-go-golf!
Ihan aluksi venyteltiin kunnolla ja sitten otettiin svingiin tuntumaa lyömällä sandillä (=hiekkamaila) lähestymislyöntejä. Sitten aloitettiin tekemään lyöntiharjoituksia ja jokaisella mailalla piti lyödä kymmenen palloa. Pro kävi kuvaamassa jokaisen suorituksen ja sitten katsottiin koneelta missä mättää. Opettajan ei tarvinnut paljoa sanoa, sillä kuva on lahjomaton ja näin viime kesältä tutun virheen backsvingissäni. Muutaman pikkuvinkin jälkeen jatkoin lyöntiharjoituksia hanska kainalossa.
Jep jep hanska oli ihan oikeasti oikeassa kainalossa. Ongelmani on se, että vien lyönnin liian pitkälle ja käsi irtoaa kyljestä. Pitämällä hanskan kainalossa opin pitämään paketin kasassa. Ja sitten se lyönti alkoi tuntumaan kropassakin hyvältä. Aloin jo hieman haeskella oikeaa rannekulmaa, mutta yksi asia kerrallaan. Pari tuntia meni kuin siivillä ja uskon, että investointi talviharjoitteluun maksaa vielä itsenä takaisin. Tai siis eihän kukaan mulle maksa näitä euroja takaisin, mutta pelimukavuudessa ja hermojen hallinnan kannalta tämä sijoitus kannattaa. Ehdin itsekin hirvitellä sitä golfiin tuhrautunutta rahamäärää, mutta nyt ymmärrän sen taas. Golf on intohimo, josta olisi aika vaikea tinkiä.
Vaikka olin ehtinyt hoitaa koiran päivälenkin ennen Vierumäen reissua alta pois päätin hemmotella Onnia uudella lenkillä. Ja jouksutavoitetta silmällä pitäen kaipaan itsekin harjoitusta. Niinpä lyhyen sohvalöhöilyn jälkeen lähdettiin kevyelle juoksulenkille. Pidin sykkeet aisoissa ja aina kun syke karkasi yli 135:n vaihdoin juoksun kävelyksi. Mulla on korkeat sykkeet joten juoksuni muistutti enemmän hiipimistä. Takana oli kuitenkin jo kolmen tunnin kuntoilut, joten maltoin mieleni ja hissuttelin rauhassa.
Saldona kuuden kilometrin hölkkä aikaan tunti ja kymmenen. Juoksija-lehden mukaan pakkanen nostaa sykettä, joten ehkäpä keväällä pääsen jo ihan eri vauhtiin samoilla säännöillä. Ja kehityksen kannalta on tärkeää tehdä erilaisia lenkkejä. Pyrin aloittelemaan tammikuussa kevyesti ja helmikuussa kokeilen mäkivetoja sekä vauhtilenkittelyä. Eiköhän näillä keinoilla pärjää Helsinki City Run:lla maaliin voittajana...siis itsensä voittajana.
Lopuksi vielä rasti seinään! Ihan aikuisten oikeesti venyttelin lenkin jälkeen. Totuus on se, että mulla on etu- ja takareidet, lonkan koukistajat sekä pakaralihakset aivan jumissa. Tunnen lihasjännityksen koko ajan ja nyt kun olen parin päivän ajan yrittänyt muuttaa tilannetta ei olo juurikaan helpotu. Joudun siis parantamaan tapani kehonhuollon suhteen, jotenkin se vaan unohtui ekojen juoksulenkkien jälkeen ja jumitus oli taattua.
PS: Jostain syystä en pysty lisäilemään kuvia, joten jatkan pakon sanelemana mustavalkoista bloggausta
Uusi vuosi vanhat kujeet ja moraalikrapula
Tässä vaiheessa vuotta pitäisi hehkuttaa, että on uusi vuosi ja uudet kujeet. Omalla kohdalla se ei vaan pidä paikkaansa, sillä samoilla vanhoilla jatketaan. Heti vuoden ensimmäisenä päivänä kirmasin juoksulenkille ja tuttuun tyyliin olen tehnyt salitreenejä. Eilen lähdin Gentaille kahvakuulatreeneihin, jossa oli aika polttavaa settiä jaloille.
Lauantain kahvakuulatreeni:
8 min lämmittelyä oman mielen mukaan
treenisetti, työosuus 30 s ja lepo 60 s
- kyykkäystä kuula selän takana 45 asteen kulmaan
- pohjenousua kuula selän takana
- kyykky ja pohjenousu yhdistelmä, edelleen kuula selän takana
- ristihyppely, kuula vartalon edessä
Ideana oli se, että työosuus painettiin täysillä eli 30 sekuntia riitti saamaan paikat hapoille. Patteri tehtiin kolmesti kuulan kanssa ja vielä kahdesti ilman kuulaa. Loppuun tehtiin 15 minuuttia palauttavia harjoitteita.
Kaikin puolin hyvä ja mukava treeni, hieman erilainenkin vielä eli kroppa kiitteli & lähdin tyytyväisenä kotia kohti. Koska samaan päivään piti mahduttaa salilla jalkatreeni ja lenkki koiran kanssa vauhditin kropan palautumista kahden tunnin päiväunilla, että jaksoin lähteä uudestaan kyykkäämään.
Vuoden 2013 liikuntakalenteriini kuuluu ainakin näin aluksi kolme salitreeniä per viikko. Joka viikko pyrin käymään Gentailla kerran pari vaihdellen kahvakuulaa, crosscircuitia ja kuntomixiä. Kesän juoksutavoitteiden takia lenkki tehdään juosten pari kertaa viikossa. Ja kerran viikossa on parin tunnin golfvalmennus sisähallissa, svingi hiotaan siis kuntoon jo lumen ollessa maassa. Eikä tuohon taida muuta mahtuakaan ja loppuaika menee kyllä niin sohvalla.
Siinä jossain kahvakuulatreenien ja päiväunien välissä mulle iski kauhea moraalikrapula. Jäin miettimään edellistä postaustani ja liikuntamenojeni euromääriä. Eihän siinä taida olla mitään järkeä vai onko? Mietin kuinka edullisesti voi liikkua ja vaikka ottaisikin useamman lajin niin kustannuksista saisi leikattua viidesosan pois. Viime vuoteen mahtui aika paljon myös varustehankintoja, ehkäpä ne tekevät uudesta vuodesta erilaisen, sillä laadukkaat urheiluvaatteet ja -välineet kestävät useamman vuoden.
Pohdin pääni puhki miten voisin muuttaa itseni taloudellisemmaksi ja kuinka voisin säästää. Mutta mihin ne säästöt sitten menisivät? Itsehän en juurikaan käy yöelämässä ja alkoholin käyttö on muutenkin minimaalista. Ei ole siis syytä tehdä lupauksia viinan tai tupakan lopettamisesta. Siitä huolimatta voisin vähän ryhdistäytyä ja pistää euron pari sen kuuluisan pahan päivän varalle. Onneksi olen sentään aloittanut vuoden fiksusti.
Jaa mutta mihin mä laittaisin säästöt...kyllä ne rehellisyyden nimissä menisi vaatteisiin ja osalla varmaan lyhentäisin asuntolainaa. Mikä onkaan tarinan opetus? Taidan olla väärä kommentoimaan, mutta ihan aikuisten oikeasti yritän käyttää järkeä paletin hallinnassa. Tuskinpa nuo kustannukset juuri putoavat, mutta yritän pitää ne hallinnassa. Jos vuoden 2013 rasitteeksi tulee lisää koulutuskustannuksia on muilla osa-alueilla oltava piirun tarkka. Ja arvatkaapa mitä...ulkomaanmatkoja en suunnittele, niihin tuskin jäisikään rahaa :)
Lauantain kahvakuulatreeni:
8 min lämmittelyä oman mielen mukaan
treenisetti, työosuus 30 s ja lepo 60 s
- kyykkäystä kuula selän takana 45 asteen kulmaan
- pohjenousua kuula selän takana
- kyykky ja pohjenousu yhdistelmä, edelleen kuula selän takana
- ristihyppely, kuula vartalon edessä
Ideana oli se, että työosuus painettiin täysillä eli 30 sekuntia riitti saamaan paikat hapoille. Patteri tehtiin kolmesti kuulan kanssa ja vielä kahdesti ilman kuulaa. Loppuun tehtiin 15 minuuttia palauttavia harjoitteita.
Kaikin puolin hyvä ja mukava treeni, hieman erilainenkin vielä eli kroppa kiitteli & lähdin tyytyväisenä kotia kohti. Koska samaan päivään piti mahduttaa salilla jalkatreeni ja lenkki koiran kanssa vauhditin kropan palautumista kahden tunnin päiväunilla, että jaksoin lähteä uudestaan kyykkäämään.
Vuoden 2013 liikuntakalenteriini kuuluu ainakin näin aluksi kolme salitreeniä per viikko. Joka viikko pyrin käymään Gentailla kerran pari vaihdellen kahvakuulaa, crosscircuitia ja kuntomixiä. Kesän juoksutavoitteiden takia lenkki tehdään juosten pari kertaa viikossa. Ja kerran viikossa on parin tunnin golfvalmennus sisähallissa, svingi hiotaan siis kuntoon jo lumen ollessa maassa. Eikä tuohon taida muuta mahtuakaan ja loppuaika menee kyllä niin sohvalla.
Siinä jossain kahvakuulatreenien ja päiväunien välissä mulle iski kauhea moraalikrapula. Jäin miettimään edellistä postaustani ja liikuntamenojeni euromääriä. Eihän siinä taida olla mitään järkeä vai onko? Mietin kuinka edullisesti voi liikkua ja vaikka ottaisikin useamman lajin niin kustannuksista saisi leikattua viidesosan pois. Viime vuoteen mahtui aika paljon myös varustehankintoja, ehkäpä ne tekevät uudesta vuodesta erilaisen, sillä laadukkaat urheiluvaatteet ja -välineet kestävät useamman vuoden.
Pohdin pääni puhki miten voisin muuttaa itseni taloudellisemmaksi ja kuinka voisin säästää. Mutta mihin ne säästöt sitten menisivät? Itsehän en juurikaan käy yöelämässä ja alkoholin käyttö on muutenkin minimaalista. Ei ole siis syytä tehdä lupauksia viinan tai tupakan lopettamisesta. Siitä huolimatta voisin vähän ryhdistäytyä ja pistää euron pari sen kuuluisan pahan päivän varalle. Onneksi olen sentään aloittanut vuoden fiksusti.
Jaa mutta mihin mä laittaisin säästöt...kyllä ne rehellisyyden nimissä menisi vaatteisiin ja osalla varmaan lyhentäisin asuntolainaa. Mikä onkaan tarinan opetus? Taidan olla väärä kommentoimaan, mutta ihan aikuisten oikeasti yritän käyttää järkeä paletin hallinnassa. Tuskinpa nuo kustannukset juuri putoavat, mutta yritän pitää ne hallinnassa. Jos vuoden 2013 rasitteeksi tulee lisää koulutuskustannuksia on muilla osa-alueilla oltava piirun tarkka. Ja arvatkaapa mitä...ulkomaanmatkoja en suunnittele, niihin tuskin jäisikään rahaa :)
lauantai 5. tammikuuta 2013
Rahan tuhlausta vai järkevä investointi tulevaisuuteen
Viime vuonna aloin miettiä kuinka paljon kuntoiluharrastukseni maksavat. Aloinkin laittamaan vihkoon ylös kaikki kuntoiluun liittyvät hankinnat mm. kurssit, osallistumismaksut, kilpailut ja välineet. Nyt lienee tilinpäätöksen aika ja selviää mitä se vuoden 2012 harrastaminen maksoikaan. Vihkon sivuja selaillessa tiedän summan olevan suuri tai no kaikki on niin kovin suhteellista. En ole kovinkaan usein harmitellut urheiluun menevien eurojen määrää vaan enemmän tekisi mieli nurista asumis- ja ruokakuluista, mutta siihen on rahaa mikä on itselle tärkeää. Ja näiden lukujen valossa lienee selvää mikä on tärkeää.
Ryhmittelen kuluja hieman isompiin kokonaisuuksiin, jotta hahmotan itsekin mitä kaikki on maksanut...vähän jännittää.
Kuntosali:
Forever jäsenyys tammikuu-syyskuu 9 x 44 € yht. 396 €
Kuntokeskus K&M jäsenyys lokakuu-joulukuu 3 x 49,90 € yht. 149,70 €
10 x ryhmäliikunta K&M 65 €
10 x salikortti Tokia 32,50 €
10 x salikortti GYM1:lle 32,50 €
Sisäkengät kuntosalille 79,90 €
Schiekin "painonnostovyö" 55 €
yht. 810,60 €
Lahden Gentai:
Kahvakuulakoulu 50 €
BJJ alkeiskurssi 50 €
10 x kortti 40 €
BJJ leiri 20 €
Jäsenyys 6 kk 2 x 130 € (toinen voimassa toukokuulle 2013) 260 €
BJJ puku 50 €
BJJ seminaari @leticillä 20 €
Gentai Games 5 €
Body weight training 20 €
yht. 515 €
Kiipeily:
Kiipeilykurssi 50 €
10 x kiipeilykortti Helsingin kiipeilykeskukseen 80 € (piru tästä on puolet käyttämättä)
yht. 130 € = halpaa kuin saippua...Haviksella ei ole pääsymaksuja
Juoksu:
Juoksukoulu 150 €
Juoksulenkkarit Asics (nämähän ei sitten sopinut mulle ja kengät piti heittää mäkeen tai siis haudata vaatehuoneen kätköihin) 69,90 €
Juoksutakki + -housut 39,90 €
Juoksupaita 19,90 €
Juoksukengät osa 2 (puhki kulutetut) 84 €
BigBand run Imatra 20 €
Midnight Run (ja joku makasi kotona kipeänä) 39 €
Puolimaraton Joutseno 30 €
Spi belt 32,50 €
SPIband ranne 15,90 €
Talvijuoksulenkkarit 92 €
yht. 593,10 €
Golf:
Pelioikeus Lahden Golf 670 €
Golf jäsenyys Asikkalan golfseura 73 €
Green fee Asikkala 37 €
Green Fee Peuramaa (firman kevätkisa) 28 €
Green Fee Porvoo (firman naisten kisa) 19 €
Golfpalloja 7 €
Golfhanska ja palloja 40 €
2 Pelilippua Asiakkalaan 70 €
Golfpallot 27 €
Golfpallot 22 €
Golftunnit 5 kpl 180 €
Viis leideistä kisa Cooke 26 €
Range lätkä 25 €
Golfpallot 25 € (siis mihin näitä kuluu?)
Golfhanska 20 €
Firman mestaruuskisa Nokia & River Golf + Rantasipi Eden n 150 € (arvio kun tätä ei ole listattu)
Green Fee Hirvihaara 30 €
Green Fee Messilä (firman syyskisa) 20 €
Green Fee Porvoo (Facebookin golfryhmän kisa) 55 €
(tässä summassa tais olla jotain griinihaarukkaa ja pallojakin)
Golfvaatteet:
Peakin pikee golfia varten 55 €
Niken lippis 25 €
Niken lippis 19 €
Hihaton pikee x 8 yht 16 €
Esprit shortsit x 3 + pikee yht. 73,17 €
Inter Sport hankintoja Haltin ja Peakin pikeet 57,92 €
Golfpaita Messilästä 45 €
Golfliivi 20 €
Peakin hihaton pikee 22 €
yht. 1857,09 €
Hmm olen edelleen sitä mieltä, että golf on halpaa. Ainakin jos tuosta jättäisi kaikki golfvaatteet pois eikä pelaisi muualla kuin kotikentällä, mutta mutta rahan arvoisia juttuja joka ikinen. Noi golfvaatteet on kaksipiippuinen juttu, pakollinen osa lajia, mutta inhoan pikeepaitoja eikä niitä viitsi todellakaan pitää kentän ulkopuolella.
+ Erinäisiä vaatteita kuntoiluun:
Vaelluskengät 79,90 €
2 t-paitaa 2 x 29 € (myönnetään taas oli pakko ostaa Peakia) 58 €
Windstopper takki Haglöfs 150 €
Windstopper housut Haglöfs 139 €
Gore Tex housut Haglöfs 199 €
Niken jumppahousut 25 €
Fitness Expo hankinnat ja pääsylippu (Better Bodies housut, toppi ja paita) 180 €
Casallin topit x 2 yht 80 €
Niken jumppahousut ja Adidaksen salihousut yht 55 €
yht. 965,90 €
Muuta:
Trainer4You Kahvakuulakoulu 160 €
Trainer4You Kuntosalivalmentajan kurssi 715 €
yht. 875 €
Vuoden 2012 kuntoilun kustannukset yhteensä 5746,69 €
Rehellisyyden nimessä listasta puuttuu kaikkea pientä eli todellisuudessa summa voi hyvinkin rikkoa kuuden tuhannen maagisen rajan. Ja varsinkin jos listaan lisäisi mm. bensakulut ja kaikkien reissujen ruokailut. Etenkin golfreissuilla kahviin, sämpylöihin, makkaroihin, vichypulloihin ym. menee tuhottoman suuria summia. Mutta kivaa on ollut koko rahan edestä enkä kadu mitään, tai no ne pari 8 euron pikeepaitaa olivat vähän huono hankinta :)
Ja miten alkaa vuosi 2013 no ei ainakaan yhtään pienemmillä summilla. Olen juuri saanut sovittua, että maksan tammikkuun viimeisenä päivänä pelioikeuden 666 €, en kyllä tiedä mistä ne rahat taiottaan. Huomenna alkaa golfvalmennus 150 €/kk ja golfseurankin menin vaihtamaan, joten liittymismaksu tekee jäsenyysmaksusta hivenen suuremman. Ensi viikolla voisi myös maksaa Helsinki City Runin osallistumisen ja eiköhän sitä jotain muutakin keksi kun vähän pohtii. Mutta eihän siinä mitään, se on vaan pysyttävä kaukana alennusmyynneistä ja pidettävä pussin nyörit tiukalla muiden kulujen suhteen. Pitääpä olla täsmällisempi näiden kustannuksen kirjaalisessa tänä vuonna, sillä tällaisen kirjanpidon voisi tehdä toistekin.
Moni ihmettelee kuinka en matkusta. Meikäläisen reissuthan vie lähes poikkeuksetta Imatralle ja sen eksoottisimmista kaupunkilomista tai etelän reissuista on turha haaveilla. Tokihan matkailu avartaa, mutta en kyllä osaa sanoa mistä olisin valmis luopumaan tuosta yllä olevasta listasta. En edes pidä elämäntapaani kalliina vaan jokainen euro on investointi parempaan tulevaisuuteen. Tavoitteena on juosta, golfata ja bodata vielä neljänkymmenenkin vuoden päästä. Mä en halua kuolla saappaat jalassa vaan jonkun itselleni rakkaan urheilulajin parissa.
Elämä on valintoja...jokainen tehkööt omansa!
Ryhmittelen kuluja hieman isompiin kokonaisuuksiin, jotta hahmotan itsekin mitä kaikki on maksanut...vähän jännittää.
Kuntosali:
Forever jäsenyys tammikuu-syyskuu 9 x 44 € yht. 396 €
Kuntokeskus K&M jäsenyys lokakuu-joulukuu 3 x 49,90 € yht. 149,70 €
10 x ryhmäliikunta K&M 65 €
10 x salikortti Tokia 32,50 €
10 x salikortti GYM1:lle 32,50 €
Sisäkengät kuntosalille 79,90 €
Schiekin "painonnostovyö" 55 €
yht. 810,60 €
Lahden Gentai:
Kahvakuulakoulu 50 €
BJJ alkeiskurssi 50 €
10 x kortti 40 €
BJJ leiri 20 €
Jäsenyys 6 kk 2 x 130 € (toinen voimassa toukokuulle 2013) 260 €
BJJ puku 50 €
BJJ seminaari @leticillä 20 €
Gentai Games 5 €
Body weight training 20 €
yht. 515 €
Kiipeily:
Kiipeilykurssi 50 €
10 x kiipeilykortti Helsingin kiipeilykeskukseen 80 € (piru tästä on puolet käyttämättä)
yht. 130 € = halpaa kuin saippua...Haviksella ei ole pääsymaksuja
Juoksu:
Juoksukoulu 150 €
Juoksulenkkarit Asics (nämähän ei sitten sopinut mulle ja kengät piti heittää mäkeen tai siis haudata vaatehuoneen kätköihin) 69,90 €
Juoksutakki + -housut 39,90 €
Juoksupaita 19,90 €
Juoksukengät osa 2 (puhki kulutetut) 84 €
BigBand run Imatra 20 €
Midnight Run (ja joku makasi kotona kipeänä) 39 €
Puolimaraton Joutseno 30 €
Spi belt 32,50 €
SPIband ranne 15,90 €
Talvijuoksulenkkarit 92 €
yht. 593,10 €
Golf:
Pelioikeus Lahden Golf 670 €
Golf jäsenyys Asikkalan golfseura 73 €
Green fee Asikkala 37 €
Green Fee Peuramaa (firman kevätkisa) 28 €
Green Fee Porvoo (firman naisten kisa) 19 €
Golfpalloja 7 €
Golfhanska ja palloja 40 €
2 Pelilippua Asiakkalaan 70 €
Golfpallot 27 €
Golfpallot 22 €
Golftunnit 5 kpl 180 €
Viis leideistä kisa Cooke 26 €
Range lätkä 25 €
Golfpallot 25 € (siis mihin näitä kuluu?)
Golfhanska 20 €
Firman mestaruuskisa Nokia & River Golf + Rantasipi Eden n 150 € (arvio kun tätä ei ole listattu)
Green Fee Hirvihaara 30 €
Green Fee Messilä (firman syyskisa) 20 €
Green Fee Porvoo (Facebookin golfryhmän kisa) 55 €
(tässä summassa tais olla jotain griinihaarukkaa ja pallojakin)
Golfvaatteet:
Peakin pikee golfia varten 55 €
Niken lippis 25 €
Niken lippis 19 €
Hihaton pikee x 8 yht 16 €
Esprit shortsit x 3 + pikee yht. 73,17 €
Inter Sport hankintoja Haltin ja Peakin pikeet 57,92 €
Golfpaita Messilästä 45 €
Golfliivi 20 €
Peakin hihaton pikee 22 €
yht. 1857,09 €
Hmm olen edelleen sitä mieltä, että golf on halpaa. Ainakin jos tuosta jättäisi kaikki golfvaatteet pois eikä pelaisi muualla kuin kotikentällä, mutta mutta rahan arvoisia juttuja joka ikinen. Noi golfvaatteet on kaksipiippuinen juttu, pakollinen osa lajia, mutta inhoan pikeepaitoja eikä niitä viitsi todellakaan pitää kentän ulkopuolella.
+ Erinäisiä vaatteita kuntoiluun:
Vaelluskengät 79,90 €
2 t-paitaa 2 x 29 € (myönnetään taas oli pakko ostaa Peakia) 58 €
Windstopper takki Haglöfs 150 €
Windstopper housut Haglöfs 139 €
Gore Tex housut Haglöfs 199 €
Niken jumppahousut 25 €
Fitness Expo hankinnat ja pääsylippu (Better Bodies housut, toppi ja paita) 180 €
Casallin topit x 2 yht 80 €
Niken jumppahousut ja Adidaksen salihousut yht 55 €
yht. 965,90 €
Muuta:
Trainer4You Kahvakuulakoulu 160 €
Trainer4You Kuntosalivalmentajan kurssi 715 €
yht. 875 €
Vuoden 2012 kuntoilun kustannukset yhteensä 5746,69 €
Rehellisyyden nimessä listasta puuttuu kaikkea pientä eli todellisuudessa summa voi hyvinkin rikkoa kuuden tuhannen maagisen rajan. Ja varsinkin jos listaan lisäisi mm. bensakulut ja kaikkien reissujen ruokailut. Etenkin golfreissuilla kahviin, sämpylöihin, makkaroihin, vichypulloihin ym. menee tuhottoman suuria summia. Mutta kivaa on ollut koko rahan edestä enkä kadu mitään, tai no ne pari 8 euron pikeepaitaa olivat vähän huono hankinta :)
Ja miten alkaa vuosi 2013 no ei ainakaan yhtään pienemmillä summilla. Olen juuri saanut sovittua, että maksan tammikkuun viimeisenä päivänä pelioikeuden 666 €, en kyllä tiedä mistä ne rahat taiottaan. Huomenna alkaa golfvalmennus 150 €/kk ja golfseurankin menin vaihtamaan, joten liittymismaksu tekee jäsenyysmaksusta hivenen suuremman. Ensi viikolla voisi myös maksaa Helsinki City Runin osallistumisen ja eiköhän sitä jotain muutakin keksi kun vähän pohtii. Mutta eihän siinä mitään, se on vaan pysyttävä kaukana alennusmyynneistä ja pidettävä pussin nyörit tiukalla muiden kulujen suhteen. Pitääpä olla täsmällisempi näiden kustannuksen kirjaalisessa tänä vuonna, sillä tällaisen kirjanpidon voisi tehdä toistekin.
Moni ihmettelee kuinka en matkusta. Meikäläisen reissuthan vie lähes poikkeuksetta Imatralle ja sen eksoottisimmista kaupunkilomista tai etelän reissuista on turha haaveilla. Tokihan matkailu avartaa, mutta en kyllä osaa sanoa mistä olisin valmis luopumaan tuosta yllä olevasta listasta. En edes pidä elämäntapaani kalliina vaan jokainen euro on investointi parempaan tulevaisuuteen. Tavoitteena on juosta, golfata ja bodata vielä neljänkymmenenkin vuoden päästä. Mä en halua kuolla saappaat jalassa vaan jonkun itselleni rakkaan urheilulajin parissa.
Elämä on valintoja...jokainen tehkööt omansa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)