Ikävä

Maailma on kylmä...ainakin peiton ulkopuolella. Tänään teki mieli unohtaa työpäivä ja jäädä hotellille peiton alle piiloon. Mitään pahaa ei ole tapahtunut, mutta koti-ikävä vaivaa....peräti kahden reissupäivän jälkeen. Pääsin kuin pääsinkin ylös sängystä ja nyt törötän silmät ristissä hotelliaamupalalla. Yritän tsempata itseäni päivään, koulutushommissa kun kaiken A ja O on se, että pääpiru (tässä tapauksessa mä) vetää täysillä. Eye of the tigerit on soitettu, tukka laitettu ja edustuslook kunnossa, joten eiköhän se tästä lähde kulkemaan.

Kaikesta huolimatta ikävöin kotiin. Pimeiden päivien aikana kaipaan myös parasta ystävääni Onni-koiraa, jonka menetin niin yllättäin keväällä. Tämäkin aamu olisi parempi hännän heilutusten kera. Sen otuksen näkeminen kirkasti päivän ja karkoitti kurjat ajatukset...aina. Onneksi saimme sentään monta ihanaa vuotta, kiitos niistä rakas karvakuononi. Taivaalla on nyt yksi tähti lisää.

Lieneekö myös joulusta johtuvaa, mutta kaipaan myös läheisyyttä ja ikävöin minulle tärkeitä ihmisiä. Keitä, sitä en kerro tarkemmin, mutta monta nimeä on mielessä. Hotellielämä tuntuu  niin karulta ja kylmältä. Onneksi viikonlopulle on sovittu jo pari tapaamista ystävien kanssa, kaipaan vähän hymyjä ja lämpöä elämääni. Kuinkahan sitä pärjäisikään ilman kunnollista tukiverkkoa? Ajatus on onneksi täysin turha :) toi asia mun maailmassa on täysin hoidossa.

Nyt mä lähden rokkaamaan ja otan estradin haltuun. Illalla olisi tarkoitus ottaa hotellin kuntosalilla hiki pintaan ja käydä entisen työkaverin kanssa syömässä. Ihanaa saada kerrankin ruokaseuraa, yksin ravintolassa käyminen on jokseenkin masentavaa. Luojan kiitoksi mulla on iPad, sen seurassa viihtyy kummasti paikassa kuin paikassa. Miten me ennen pärjättiin kun ei ollut nettiä, älypuhelimia ja tabeja?