Tiistain treeni meni sitten aika puihin, sillä vähähiilihydraatiton ruokavalio ei selvästikään sovi mun pirtaan. Kyllä mä parhaani tein, kun tehtiin valakyykkyjä, mutta jos poweria ei löydy niin sitten sitä ei vaan ole. Lopussa oli vielä keskivartalowodi, jossa sentään pystyi pikkuisen mukana. Muutenkin oli mukavaa tehdä hiukan erilaista treeniä. Loppuviikon aikana CrossFit sai pärjätä ilman mua, koska pistin etusijalle oman vointini. Sen lisäksi veri veti juoksutreeneihin ja viikonloppuna piti tehdä jotain ihan muuta.
Keskiviikkona kävin elämäni ensimmäistä kertaa hierottamassa ahterini. Sanoisinko, että pirullista puuhaa. Sattui vietävästi ja niin lonkasta kuin reisistäkin löytyi pahoja lukkoja. Kuitenkin lonkassa vihoitellut kipu hieman hellitti eli kannatti. Aion muutenkin panostaa jatkossa kehonhuoltoon eli ehkäpä jossain vaiheessa hieronnasta tulee miellyttävä tai edes siedettävä kokemus. Lopputulos tällä erää oli kuin hakattu ja se kesti reilun vuorokauden. Yöllä oli vaikea nukkua ja seuraavana päivänä seisominenkin sattui. Yritäpäs siinä sitten vetää duunit kunnolla, etten pahasti irvistelisi ja pitelisi itseäsi pepusta kiinni (ois tehnyt mieli). Arvatenkin pidin suosiolla totaalilepopäivän torstainakin.
Perjantaina piti valita wodin ja juoksun väliltä, halusin rappusiin. Viikonloppumenojen takia se oli ainoa mahdollisuus päästä kirmailemaan ja yhden lenkin viikkosysteemi on päällä, joten eiku menoks! Parkkeerattiin prinsessa-Micra tuttuun tyyliin Radiomäen parkkiin. Hölköteltiin tuttu alkurinksa 1,5 kertaa ja kurvattiin urheilukeskusta kohti. Siellä varsinaisen tapahtumapaikan eli portaiden pariin.
Alku on hämäävä, sillä nousu on miellyttävän loiva, mutta rinne jyrkkenee salakavalasti. Loppu onkin jo aikamoista tuskaa ja viimeiset metrin vievät voimat mukanaan. Vedettiin sama setti seitsemän kertaa ja lopputulos kramppaavat pohkeet & reidet...toimii. Päälle muutamat selfiet ja poset, miten ennen on voinut lenkkeillä ilman kuvaamista? Parasta tässä kaikessa on se, että juoksu alkaa kulkea, joten motivaatio kasvaa kohisten. Mitähän sitä ensi viikolla keksittäisiin?
Ensi viikolla työmatkailu tunkee kapuloita rattaisiin eli boxille ei ehdi kuten toivoa voisi. Onneksi reissun päälläkin voi liikuttaa itseään. Toiveissa olisi myös päästä korkkaamaan golfkausi, mutta se jää nähtäväksi. Mutta eiköhän kaikki muuvssit vielä selviä...avoimin mielin uutta viikkoa kohti!
Minä ja ihana siskoni <3
Pienin askelin ylös...katsokaa tuota takareittä, ihan ku ois jotain tehtykin :)
Kehonhuoltoa unohtamatta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti