Oli tarkoitus ehtiä ysiksi Helsinkiin ja olinkin ajoissa työpaikan pihassa marssimassa juna-asemaa kohti, kun epäilys alkoi piinata mieltä. Uhkakuva muuttui todeksi, kun tajusin rahapussin jääneen kotiin. Ei auttanut muu kuin suunnata Helkaman nokka takaisin kotia ja palata lähtöpisteeseen. Tulipa sitten fillaroitua varsin rivakkaan tahtiin koti-työ-koti-työ ennen junamatkaa, kivat aamuaerobiset siis. Pieni lämpöhän siinä nousi pintaan ja lopuksi otin vielä pari juoksuaskelta ehtiäkseni raiteille.
Tällä kertaa eilinen Oskari-myrsky oli puolellani, juna olisi muuten jättänyt minut asemalle vilkuttamaan, mutta nyt ehdin kirkkaasti kyytiin. Matkalla kylmä hiipi sisuksiin ja Pasilassa nappasin suosiolla taksikyydin kiirehtiäkseni viimeinkin officelle. Pienistä mutkista huolimatta maanantai ehti näyttää hyvätkin puolensa. Työpaikalla törmäsin ystävääni, joka oli tullut isolle kirkolle Tampereeltä. Alkukankeuden jälkeen saatiin kollegan kanssa työprojekti vauhtiin, huomenna jatketaan mun mestoilla eli täällä Lahessa. Kotimatkalla samaan vaunuun oli eksynyt tuttuja, joten ehdittiin hyvin turisemaan kuulumiset.
Päivän päätteeksi kurvasin pyöräni selässä jälleen. Koko päivän kestänyt palelu vain yltyi ja kotiin päästyäni hautasin toiveet salitreenistä, en voi ottaa riskejä terveyteni suhteen. Nyt vaan kuppi kuumaa sisuksiin ja ihmettelen maailmaa vilttiin kääriytyneenä. Sen verran pitäisi pistää nenää ulos, että hilpaisisi lähikauppaan ostamaan kahvia aamukahviin. Kerään vielä hetken asennetta ja yritän saada kropan lämpiämään. Pitäisiköhän tehdä aamukampa kevään odotusta varten? No ei vaan talvessa on puolensa, mutta kroppa ei ole vielä ehtinyt pakkaskeleihin ja mieli kaipaisi valoa. Eiköhän tästä silti selvitä ja onneksi joulunodotus lämmittää mieltä kuin villasukat konsanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti