Uni kateissa

Silmät ristissä tuijottelen pelastustani eli kofeiiniaamupalaa. Unirytmini on muutaman viikon aikana rapissut pikkuhiljaa ja nyt aletaan olla taas aikamoisen pätkäunen paikkeilla. Joululoma on pahentanut tilaa entisestään, on tullut valvottua normaalia pidempään, jostain syystä unikin meinaa karata aamuyöstä kahden-viiden maissa tyystin...raivostuttavaa.

Uni ja nukkuminen ovat aina olleet minulle tärkeitä, niistä kun ei pitäisi ikinä tinkiä. Aika usein uni korjaa meitä parhaiten ja sen järkkyminen on aina otettava vakavasti, sillä se on oire jostain ja sen puuttuminen vasta pahoille teille viekin. Lomailun ihanuudesta ja seuraavan suunnittelusta huolimatta huomaan stressaavani työasioita. Murehdin asioita joihin en voi vaikuttaa, mutta jotka tulevat näkymään arjessani vuonna 2014 radikaalisti. Tiedän ettei pitäisi, mutta kun...can't help myself.

Onneksi arki alkaa tänään, arki ja rytmi - rakastan molempia. Herätyskello soi tuskaisen aikaisin, etenkin kun yö meni lähinnä pyöriessä eikä höyhensaarilla. Töissä ruokarytmiä tulee automaattisesti noudatettua ja saa muutenkin vähän vaihtelua tähän kotona norkoiluun. Loma ja sitä edeltänyt viikko on ollut varsinainen työleiri, tosin koti näyttää niin siistiltä ja viihtyisältä, että silmä lepää. Ei tässä ole pelkästään makoiltu, mutta kunnon liikunta on poissa eli syitä tilanteen järkkymiseen on ilmassa, vähän pitää katsoa peiliin.

Aamujoogan aikana kypsyttelin ajatusta hot jooga tunnille menosta illalla. Tokihan kunnon punttitreeni tekisi hyvää, mutta joogan unenlaatua parantava vaikutus voisi olla kohdallaan. Salissa taas on se hyvä puoli, että sinne pääsee 24/7, eikä muiden aikatauluista tarvitse piitata. Yön pimeinä tunteina päätin ottaa tilanteen haltuun, on kuitenkin pitkä lista asioita, joihin voin vaikuttaa. Ensinnäkin yritän saada rytmistä kiinni, palaan normaaleihin ruokailutottumuksiin, luotan joogan ja salin kombinaatioon sekä listaan työhuoleni paperille. Asioita on parempi käsitellä, kun ne näkee konkreettisesti edessään, ne saa asetettua myös uusiin mittasuhteisiin.

Tokihan mun varastoista löytyisi pakkaus kemiallista unta, mutta haluan vältellä sitä viimeiseen saakka. Pelkkä ajatuskin unilääkkeistä pelottaa, olen liian nuori jäämään niiden ansaan kiinni. Tuleva jenkkilän reissu voi tosin olla se hetki, jolloin turvaudun niiden voimaan hetkellisesti. Mutta yritän olla murehtimatta sitä etukäteen, nautitaan nyt ensin tästä onnellisesta odotusta ja sitten reilun viikon verran auringosta. Kyllä se jet lag tulee murehtimattakin :)

Harmaalle arjelle ja orjalliselle rytmille,

Virpi