Käytiinpä sitten äitin ja siskon kanssa hyvin syömässä, pöytäkin oli varattu ajoissa...astetta paremmasta ravintolasta tai niinhän mä luulin. Tuli pistettyä vähän fiinimpää päälle ja ajattelin hieman juhlistaa juuri alkanutta joululomaani, onhan tätä odotettu. Otin siis lasin limpparia pihvin kylkeen eli pistin elämän risaiseksi, toiset meistä osaa totisesti irrotella. Eipä siinä, ruoka oli hyvää, palvelu toimi nopeasti ja sitä rataa, ei pitäisi valittaa...mutta asiakaspalvelun kouluttaja (eli mä) nyrpisti naamaansa. Liian valjua sanon minä :( ja valju on huono, minä haluan wow-efektin, aina ja joka kerta.
Vaikka olisin kuinka lomalla tai oikeastaan missä vaan, syynään saamani palvelun päästä varpaisiin. Olenhan kasvanut aikuiseksi asiakaspalvelutyötä tehden, aina on kehitetty ja haluttu parantaa, sitä siis odottaa muiltakin. Viimeiset vuodet olen vieläpä ollut se, joka neuvoo parempaan suoritukseen, vaatii ja opastaa. Niinpä pisti pahasti silmään, kun tarjoilija vaikutti puolikuoliaaksi pelästytetyltä, liikkui hiljaa ja huomaamatta, puhui piipittäen sekä pelkäsi varjoaan.
Annos oli hyvä, jälkiruoka vieläkin parempi, mutta välttävän arvosanan saava palvelu latisti tunnelmat. Tuntui kuin suola puuttuisi, se viimeinen ripaus, joka tekee pisteen iin päälle ja saa palaamaan uudestaan. On aika valitettavaa miten huonosti Suomessa ymmärretään palvelun merkitys, itse ainakin äänestän jaloillani aika nopeasti. Ja mitä tulee suositteluun, niin tämän perusteella en ohjaa ketään kyseiseen paikkaan.
Jäin pohtimaan millaisissa tilanteissa palvelu on minulle tärkeä. Olen vaihtanut ruokakauppaa, koska halusin palvelua ja maksan mielelläni vähän extraa siistin hevi-osaston sekä laadukkaan lihatiskin antimista. Kuntosali meni myöskin vaihtoon, kun kyllästyin huonoon palveluun, pölypalloihin (niitä on kotona ihan tarpeeksi) ja vastaanoton suppeisiin aukioloihin. Harvoinhan siinä punttiksen tiskillä tarvitsee asioida, mutta tykkään siitä, että tunnen oloni tervetulleeksi ja ainahan se on kiva vaihtaa pari sanaa jonkun kanssa. Vaatekaupatkin valitsen pitkälti palvelun johdosta, Lahessa ei ole muuten montaa paikkaa, joihin tarvitsee tämän perusteella koluta. Eli olisihan näitä esimerkkejä...
Mikä mahtaa olla tämän joulutarinan opetus? No tietenkin se, että asiakaspalvelun kouluttajat ovat ärsyttäviä nipottajia eikä niitä saa ikinä tyytyväisiksi :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti