Eilen tuli vietettyä aikamoista kakkusirkusta, thank god it's over. Aloitin urakan heti aamusta tai no puolilta päivin ja lopetin 12 tuntia myöhemmin. Töissä olen tarpeen tullen varsinainen pilkun viilaaja, joka saa kollegat kiehumaan hioessaan yksityiskohtia kuntoon - anteeksi. Siinä säheltäessä jäi tällä erää pilkut huomaamatta ja tajusin virheeni vasta, kun ihmettelin kakkutaikinan koostumusta.
Mun taikinassa oli kymmenkertainen määrä jauhoja eli 15 desiä 1,5 desin sijaan. Voin kertoa, ei toiminut eli ei kannata kokeilla. Mitähän siitä olisi uunissa kehkeytynyt? Ei auttanut muu kuin aloittaa alusta pienen ärräpäiden laskemisen jälkeen. Hieman ruoskin itseäni ja mietin miten saatoinkin olla niin tyhmä. Ai että miten niin ei ole tullut muutamaan vuoteen pahemmin leivottua? Olen laiskuuttani ulkoistanut moiset viime vuosina siskolleni, tosin se on ollut toimiva ratkaisu.
Synttäreillä pitää olla kakkua, eihän se muuten toimisi. Muutenhan koko päivä olisi pilalla ja toisi huonoa karmaa koko tulevalle vuodelle. Haluan pelata varman päälle ja siksipä mahdutin kakkuuni 900 g suklaata. On valkoista, tummaa ja geishaa...jokaiselle jotakin. Reseptin voi muuten napata halutessaan tuolta -> http://kakkutaikuri83.blogspot.fi/2010/09/suklaan-ystavan-unelma.html?m=0. En kyllä suosittele jos haluaa päästä helpolla. Mutta jos tästä jotain positiivista hakee niin a) lopputulos on upea b) kakussa on kalorit kohdallaan ja c) siitä riittää koko kompanialle. Mitenköhän mä saan sen kadotettua? Pitää varmaan järkätä erilliset rääppiäiset viikonlopulle.
Mitä tästä tarinasta voi oppia? Kannattaa pakottaa pikkusisko leipomaan tai käyttää pitopalvelua, paljon parempi ja stressittömämpi ratkaisu. Niin ja tiskittömämpi, mun keittiössä on järkyttävä tiskikasa odottamassa ja mä vihaan tiskaamista. Noh ei auta muu kuin kääriä hihat, tässä olisi vielä paljon leivontahommia jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti