Toteutuvia toiveita osa 2 ja juhlavalmisteluita

Tästä päivästä lähtien 40 on lähempänä kuin 30, täytin siis kaikessa hiljaisuudessa 35 vuotta. Ei, en ole hypännyt parvekkeelta enkä hautonut itsetuhoisia ajatuksia, oikeastaan olen varsin tyytyväinen kaikkeen. Kieltämättä välillä tuntuu siltä, että miten musta on tullut näin vanha, mutta sen suurempia ikäkriisejä ei ole (kop kop, koputtaa hän puuta). En nyt ehkä kuvitellut maailman kuljettavan näin, mutta ei haittaa. 

Mulla oli kaksi lahjaa odottamassa ja avasin ne maltillisesti H-hetkellä eli tarkalleen syntymäaikanani. Ja kappas taas tuli pari pientä toivetta todeksi, aikamoista prinsessaelämää eikö? Sain haaveilemani Mandukan joogamaton, joka on "the joogamatto". Toisesta kääreestä taas kuoriutui uusi jumppatoppi, urheiluvaatteita ei voi olla ikinä liikaa! Paras tapa hankkia treenimotivaatiota on muuten kävellä urheilukaupan kautta jumppaamaan. Toinen on sitten peili...raadollisen totuudenmukainen orjapiiskuri ellei ummista silmiään. Kolmas on vaaka, pidän yhä omalleni mykkäkoulua, pölyttyköön yksinään nurkassa.

Jos tästä nyt jotain negatiivista hakemalla hakee niin upea joogamattoni joutuu lojumaan alkumetrit toimettomana. Kiitos äkillisten matkasuunnitelmieni joogakorttiin ei taida olla varaa...pakko myöntää, harmittaa snadisti. Onneksi kotonakin voi joogailla ja tehdä oman version virallisista kuvioista, mun muuvssit on varmaan huikeita. No elämä on valintoja, kaikkea ei saa kerralla. Pitäisköhän toi Mandukan ottaa yöksi viereen? On se vaan niin u-pe-a! 

Juhlapäiväni on ollut muuten kaukana glamourista vai mitäpä sanotte vessan lavuaarin putsaamisesta? Kuka lie tukkinut sen pitkillä hiuksillaan ja vältellyt urakkaa kolme kuukautta? Kotia on myös puunattu juhlakuntoon ja käytetty muutama tunti synttärikakun leivontaan. Olen tunnetusti suuruudenhullu, joten mun kakkuun tulee 900 g suklaata, yhtään kaloria ei ole jätetty pois...promise. Vielä pitäisi yksi ja se viimeinen suklaakuorrute saada paikoilleen, ärsyttävän monivaiheinen urakka. Ketähän tästä voisi syyttää? 

Huomenna jatkan leivontamoodilla, sillä iltaan mennessä on saatava pöytä koreaksi. Mun kaverisynttärit pidetään siten päivän viiveellä. Partyt alkavat puolentoista tunnin hot jooga sessiolla, nää on sellaiset aikuisten Hop Lop synttärit. Miksei muuten aikuisille ole Hop Lop:eja? Eikös olisi kivaa päästää sisäinen lapsi irti, riehua sydämensä pohjasta ja pistää kunnolla tuulemaan? Vai kävisikö siinä niin, ettei meistä aikuisista olisikaan enää moiseen? En ole muuten ikinä käynyt HopLop:ssa, se olisi ihan must have kokemus kummilasten kanssa.

Kaiken hääräämisen välissä ehdin ystäväni kanssa raportointilenkille. Raportointilenkki on tavallinen lenkki, mutta sen aikana vaihdetaan kuulumiset...edellisestä olikin vierähtänyt tovi. Haluan korostaa, että me ei juoruilla, kerrotaan vain päivän polttavimmat puolin ja toisin. Se erityispiirre näihin tosin liittyy, että lenkeillä menee reilusti aikaa eli 2,5 tunnin päästä oltiin takaisin mun kotipihassa. Jutut eivät tosin loppuneet niin nopeasti, joten päälle vielä tunnin teehetki. Ihanan terapeuttista ja lempeä liikkeellelähtö kuntoilun suhteen.

Taidanpa palata kakkuoperaationi pariin :)